ADVERTISEMENT

Mieleen tulee montakin hienoa väylää, mutta mainitaan nyt tässä kiekkopaketin toivossa Epilän 1. ja Ylivieskan Liikuntapuiston vanha 8.

Niin harvoin kun Nummelassa käynkin pelaamassa niin aina sormia syyhyttää kun pääsee sen 10. väylää avaamaan!

Talin 1. ja 7. väylä on todella hienoja väyliä.

Kyllä suomen parhaat väylät löytyy rata Ukkohallasta.
Tästä 18 väyläsestä radasta löytyy kaikkea. Huimat korkeuserot tuovat haastetta ammattipelaajillekkin. Jos haluaa nopeasti käydä perheen kanssa nakkelemassa niin siihenkin on tehty oma reittinsä. Heittäminen ei kyllä ala pitkästyttämään, koska jokainen väylä on erilainen.
Eipä monelta radalta voikkaan heittää pitkiä heittoja rinnettä alaspäin.
Ja kaiken lisäksi maisematkin ovat kohdallaan! Vierestä löytyy ravintola jos nälkä sattuu iskemään. Ja kauppa missä myydään kiekkoja jos sattuu oma kiekko hukkumaan.
Paras väylä mielestäni tältä radalta on väylä 18
Juuri tällä väylällä sain uuden pituusennätykseni.
Minulta kyllä Ukkohallan rata saa täyden 10

Tuossa vielä ratakartta mistä voi ehkä hahmottaa miten upea rata on kyseessä.
Parahiten se kokee tietenkin paikanpäällä!
http://frisbeegolfradat.fi/files/ratakartat/ukkohalla_discgolfpark_ratakartta.pdf

Ukkohalla väylä nro 16, 191m  poikkirinteeseen korkean metsäkaistaleen läpi tai yli..... 

Tali #8 antaa onnistuessaan buustin loppuradoille. Mukava käytävä.

Nummelanharju #10 ekan kerran, kun näki radan ei voinut kuin hymyillä.

Meilahti #1 radalla saa hyvää parkour-harjoitusta kun kiekko lipsahtaa työmaaseinän väärälle puolen.

Laajavuoren 16 on hieno ja kieltämättä Keuruun kolmosessakin on puolensa. Keuruulla par on kyllä vähän turhan antelias. Suonenjoella oli myös muutama ihan makea väylä. Numeroita en enää muista.

Näin todellisena aloittelijana kokee riemun hetkiä mikäli kiekko lentää edes jotenkin sinnepäin...

Kotiradalla Mukkulan #4:lla jos lätyn saa koivukujasta kunnialla läpi on fiilis mitä mahtavin, mutta parhain pelaamistani väylistä on kuitenkin Hyvinkään #3 - jotenkin siinä on oma mukava jännityksensä katsoa kiekon lentoa alamäkeen ja toivoa että menisi tällä kertaa suoraan puttausetäisyydelle.

Vaikka yleisesti tykkään enemmän väylistä joissa on korkeuseroja, on Talin kakkosväylä (pitkänä versiona) muodostunut jonkinlaiseksi suosikiksi. Alussa saa tähtäillä maaliin ja taktikoida heittääkö midillä jolla osuu helpommin vai ylivakaalla draiverilla joka saattaisi läpimenon jälkeen feidata lähemmäs koria. Sitten kun ei kuitenkaan osu maaliin on dropparilta paljon eri vaihtoehtoja. Rolleria, hysseä vai kolmella heitolla väylää pitkin joka kuitenkin keskimäärin tuottaa parhaan tuloksen.

Sinäänsä kovin vaatimattomalta vaikuttanut Siltamäen edesmennyt nelonen (eri kuin nykyinen 6) oli jollain tapaa erittäin nautittava väylä. Jos ei luottanut siihen että kiekko kyllä putoaa korin edessä olevasta puusta riittävän lähelle koria piti heittää erittäin kauniisti kiertävä antsa kakkosen saadakseen. Oli mukava myös sikäli että aloittelijanakin riitti heitossa pituus korille asti, mutta myöhemminkään väylä ei ollut ihan läpihuutojuttu kun kiekkoon piti saada oikea kulma.

Nummelanharjulta ja Hangosta löytyi paljonkin kivoja väyliä, mutta kun on noilla radoilla käynyt vain pari kertaa ei oikein osaa sanoa mitkä väylistä oli kaikkein hienoimpia.

Mukkula #:13. Hieno alamäkiväylä jossa oikeakätisten rystyheittäjien täytyy heittää todella nappiheitto päästäkseen birkuille.
Tali #:14. Mukava alamäkiväylä joka antaa mahdollisuuden forelle tai rystylle. Keskellä oleva OB antaa oman jännityksensä tälle väylälle.

Omiin suosikkeihin lukeutuu Turun urheilupuiston rata. Rata on yllättävän vaihteleva, vaikka on rakennettu keskelle Turun kaupunkia. Radassa on niin jyrkkiä nousuja mäen huipulle, kuin suhteellisen pitkiä kierteitä vaativia väyliä. Kaiken kaikkiaan rata on hyvä niin vasta- alkajalle kuin hieman kokeneemmallekkin heittäjäle.

Vaikka lajia on tullut harrastettua jo yli 10 v on tullut suhteellisen vähän koluttua ratoja pk-seudun ulkopuolella. 

Paras väylä on Talin 1:en. kaunis metsätuubi jolla par on periaatteessa helposti otettavissa (par 5), mutta käytännössä scorekortissa saattaa lukea jopa 8 maan kaltevuuden takia.. Kilpailutilanteissa väylä on omiaan tuottamaan eroja hyvienkin pelaajien välillä, mikä on ehto hyvälle kilpaväylälle.

Kunniamaininnan saa tammisaaren B14, joka on kokonaisuudessan hieno väylä. Avauksessa on suomessa harvinainen matala katto ja jos kolmosen tästä saa täytyy jokaisen heiton onnistua.

Tosen kunniamaininnan saa Vihdin Ojakkalan 3:en. Näköalaväylä jossa heitetään n. 70m rotkon yli korkeatasanteella olevaan "saareen" (vähän Grand Canyonia muistuttavasti). En tosin tiedä jos tätä rataa on enää olemassa. Jos ei niin sääli!

Tammisaaren B14 on kyllä hieno väylä. Oheisesta kuvasta (http://frisbeegolfradat.fi/rata/vasterby_b-rata_tammisaari/galleria/55/394) ei kunnolla selkeä kuinka paljon rinne todellisuudessa viettää oikealle alas. Reilu 200 metrinen pellon reunaa kulkeva väylä tarjoaa parilla hyvällä heitolla mahdollisuuden kolmoseen.
Visuaalisesti komeaa katsottavaa.
Oikeastaan väylällä kerran kisoissa onnistuneet pitkät forerollerit jättivät tämän väylän mieleeni.

Itse tykkään Hattulan #9 väylästä. Siinä pääsee heittää kivaan alamäki monttuun. Ja sen jälkeen pitäisi vielä heittää korkea ylämäki ylös Avausheiton kun sössii nii sitä kiroilee vielä koko kierroksen jälkeenkin Väylän pituus on 173 metriä ja PAR on 4.

Lisäksi Talin ykkösväylä on aina yhtä kiva ja haastava

Lausteen 2. väylä.
- kierros alkamaisillaan ja toiveet korkealla voi lähteä heittämään. Hieno maisema avautuu joka suuntaan, varsinkin syksyllä. Pyörivä tuuli tuo haastetta. Alamäkeen heitetään ja huipulta kiva katsella kiekon lentoa.

Mynämäen 6. väylä.
- Tunneli alamäkeen. Pitäisi olla varma pirkko.

Näköjään pidän alamäki-väylistä.

Mukkula väylä 6  par 4 159m
Helpohko kolmonen onnistuneella avauksella ja lähestymisellä mutta Mukkulan tuntien OB:t vaanivat jokaista heittoa ja kortissa voi olla kolmosen tai nelosen sijaan jotain aivan muuta. Kakkosiakin väylällä nähty. Aloittelevallekkin heittäjälle mahdollinen pirkku.

ADVERTISEMENT