ADVERTISEMENT

[Sport Resort Ylläs:]

Sport Resort Ylläs: Väylä 9, par 5. Hieno alamäkiväylä 260m ja korkeuseroa -47m. Avauspaikalta loistavat näköalat.
Talin frisbeegolfpuisto, Helsinki: Väylä 18, par 4. Vaikea 198metriä pitkä väylä joka päättyy saarekkeeseen. Väylän vaikeus tekee siintä hienon.
Mukkula DiscGolfPark, Lahti: Väylä 4, par 3. Lyhyt 68 metrinen pillisuora väylä jossa viimeissä puissa tuplamando. Hyvällä suoralla heitolla hätyytellään holaria, mutta helposti tulee korttiin rumiakin lukuja. Kuva->
http://frisbeegolfradat.fi/rata/mukkula_discgolfpark_lahti/galleria/100/910

Itse tykkään Epilän #3 väylästä. Jotenkin se vaan toimii itelle.

Muutama suosikki väylistä:

Västerby-A, Tammisaari: Väylä 15 - Helpohko väylä joka tosin aiheuttaa aina allekirjoittaneelle ongelmia... Kiekon liitoa mukava katsella komeissa maisemissa.
Nummelanharju: Väylä 6 - Avaus aiheuttaa harmaita hiuksia useinkin mutta onnistuessaan saa aikaan loistofiiliksen, siksi listalla mukana.
Veikkola: Nykyinen väylä 11 (kalliolta kalliolle) - Kalliolla jännitetään kiekon liitäessä kohti koria pienien tuulenvireiden liikutellessa sitä ylös ja alas... vain todetakseen kiekon sujahtavan taas jälleen kerran syvälle korin vasemmalla puolella olevaan "rotkoon" 

1. Taivalvaara, Taivalkoski, väylä #18
Pohkeissa kutkuttavan kierroksen jälkeen pelkästään viimeisen väylän pelaaminen tuntuu Taivalvaaralla huojentavalta. 128m väylä alamäkeen yli 30m korkeuserolla kruunaa radan. Kisaväylänä varmasti jakaa mielipiteitä, mutta peruspelaajalle bägin tyhjentäminen viimeisellä väylällä on yksinkertaisesti hauskaa. Väylän voi pelata millä kiekolla tai tekniikalla tahansa, ehkä puttia lukuunottamatta. Kaikilla heittotyyleillä pääsee korille, toki hysset täytyy nakella 90 asteen kulmassa suhteessa koriin. Ei tarvinne mainita, että väyläopasteet ja matot ovat kohdallaan.

2. Masku A-k, väylä #17
Aloittelijan kammotus, aktiivin turhauma ja kisaajan raivostus. Helppoa 78m suoraan väylää haittaa ainoastaan takana kumiseva liikenteen melu.. ja ehkä myös avauksen puuportti, lähes koko matkan jatkuva vesistön ylitys, keskellä lammikkoa sojottava puurykelmä ja korin ympäristön puut ja kalliot. Aloitellessa jätti väylän suosiolla väliin, hieman harrastaneena tässä käytetään sitä pisimpään lentävää draiveria ja nykyään jo pohtii midarin ja putterin välillä. Oikeakätisen perus rysty riittää kakkoseen, mutta useammin pää on aiheuttanut uimareissun.

4. Lauste 24, Turku, väylä #23
Jälleen lyhyehkö suora väylä 95 metrisenä. Haastetta korin ympäristön ob luoto, hassut tuulet ja korin sijoittaminen pienen nyppylän laelle. Huiputkin nakkelevat tätä väylää eri lähestymistavoilla, mutta ilmeisen varmaa keinoa hyvään suoritukseen ei ole.

Eipä näitä oo viel tullu hirveesti kierrettyä mut sanotaan ny vaik Lehtikangas DGP mehtä 5. se on iha mukava väylä

Minun lempiväylä on ehdottomasti EO radan 3. väylä.Avaus on oltava tarpeeksi pitkä jos mielii saada birdien tai par:n. MUTTA: Jos kiekko osuu puihin niin korttiin saa yleensä laittaa 5 tai 6. Peliä hankaloittaa myös jos heittää muovia koria lähellä olevaan pensaaseen.
  Eli: Vaikea väylä mutta en ole ikinä yltänyt ikinä Birdeihin....(ehkä ensikesänä)

nokia disc golf park hole 3, 6, 7 kyllä näillä väylillä on saanut tuuletella vaihtelevasti.

[Koli:]

Itsellä on kokemusta lähinnä Itä-Suomen radoista, joten tässä omat suosikit:

Koli:
Väylä 7 (par 4). Mahtavat korkeuserot. Lähdetään korkealta mäeltä ja kahden jyrkän laskun jälkeen ollaan korilla. Hieman vasemmella kaartuva reitti tarjoaa mahdollisuuden ylipitkälle avausheitolle.

Joensuu, Hammaslahti:
Väylä 5 (par 3). Mäen päältä alamäkeen heitettävä alle 100 metrinen repäisy. Tarjoaa parhaimmillaan hienoja onnistumisen tunteita, mutta ei anna armoa, jos tekniikka ei ole kunnossa.

Joensuu, Karsikko:
Väylä 3 (par 3). Lähes 100 metrinen, loivaan alamäkeen heitettävä väylä, joka mukailee paikallista pururataa. Kori on oikealla olevan metsäpätkän reunassa. Tarjoaa onnistumisen elämyksiä, mutta aina välillä magneetin lailla kiekkoja syövä metsä koettelee hermoja.

Omat suosikit niistä vähäisistä radoista mitkä olen läpi kolunnut ovat

Kirjurin frisbeegolfpuiston P6: korin alla oleva pieni kumpu ja bunkkeri tekevät siitä hienon näköisen ja mukavan heittää.

Kankaanpään 5tr väylä 18: koria ympäröivät vanhahtavat aidat tuovat mielenkiintoa lähipeliin jos ei satu avaus menemään sinne minne pitää, hieno lopetusväylä.

Aloittelijana kokemus on vielä olematon, mutta osallistua pitää:

Lausteen kolmanneksi viimeinen (24-väyläisellä #22) sai jo yllä kehuja, ja se on kyllä hieno väylä. Tosin vielä mulle liian vaikea. Sitä seuraavakin on mielenkiintoinen. Onpa kiva joskus keväällä päästä talven sisätreenien jälkeen kokeilemaan, olisivatko kiekot ruvenneet tottelemaan paremmin.

Mutta oma lemppari on kyllä Turun Urkkapuiston nyt jo poistunut nelonen, koska siinä heitin syksyllä tähän mennessä ainoan holarini. Väylä oli lyhyt sokkoheitto parin puun takana hieman alempana olevaan koriin, jonka takana odotti jyrkänne. Eli oikean mittainen hysse, ja kirling. Tosin useimmiten kiekko oli joko jyrkänteen alla kulkevalla tiellä tai siinä kiekkoja syövässä sembramännyssä, tai mikä lie. Ja sen holarikiekon upotin heti seuraavan kiekan aluksi ykkösväylän lampeen. Siellä lienee vieläkin.  :p

Julkujärven #14, ~240m, par 5

Jakaa mielipiteet, joinakin päivinä palaa itselläkin käämi tän väylän kanssa  Palkitsee kuitenkin mukavasti hyvänä päivänä.
Avaus aika ratkaiseva tekijä tällä väylällä, suht kapea ~50m metsäkuja josta pienen aukean jälkeen loiva kaarros toisen ~50m jälkeen oikealle..
Lähteäkö pelaamaan "varman päälle" ja ensin kujalta pois, ja seuraavalla heitolla vasta miettiä millä mutkan taakse. Vai lähteekö heti avausta tykittämään tuonne kaarroksen taa... (eli toisin sanoen aina täydet mettään sillain että oksat ropisee  )
Tällä väylällä tuli napattua eagle viime kesänä.

Julkujärven #14, ~240m, par 5

Jakaa mielipiteet, joinakin päivinä palaa itselläkin käämi tän väylän kanssa  Palkitsee kuitenkin mukavasti hyvänä päivänä.

Tämä on ollut itselleni Julkujärven helpoin väylä, silti yksi suosikeista. Tosiaan melkein millä tahansa heitolla voi joutua liemeen, mutta mista tahansa voi vielä pelastaa pirkun tai parin. Eagleen vaaditaan riskinottoa ja onnistumista sekä avauksessa, että kakkosheitossa. Kerran on itseltänikin onnistunut.

Pitkällisen pohdinnan jälkeen valitsin suosikkiväyläkseni Sappeen nro 19. Keskellä metsää oleva par4, jolla avauksen pitää onnistua erittäin hyvin, jotta pääsee toisella heittämään korille.

Muita vahvoja haastajia olivat jo moneen kertaan mainitut Talin ykkönen ja Julkun 14. Myös Mukkulan kymppi on jäänyt mieleen mukavana väylänä.

[Beast 13]

Beast 13
Tosi hieno ja haastava väylä. Yksi komeimmista (ellei komein) pelaamistani väylistä.
Laajavuori 16
Hieno alamäkiväylä. Hyvät maisemat.
Hakola 13
Yllättävän haastava 60 metrinen. Heität lyhyeksi, olet joessa. Heität pitkäksi, puttaat jännäputin kohti jokea. Jos et pysy väylillä puut kolisee.
Viidentienristeys 13
Tässä vaan on jotakin hienoa.
Meri-Toppilan SM-kisojen väylä 17
Hieno alamäkiväylä, jossa tuulikin pääsee vaikuttamaan heittoon.
Korsholm Openin  "puukuja"
Jos osaa heittää suoraa, matalaa ja pitkälle, niin ei ole mitään hätää tällä väylällä. Yksi tällainen väylä pitäisi olla joka radalla

Itse nostan kärkeen Lausteen väylän 15. Ensinäkin siitä on hyvät muistot, koska sillä on kerran onnistunut par-tulos. Mutta se on myös monipuolisesti haastava.

Maskusta tekisi mieli sanoa 10-väylä A-koriin, koska sillä pääsee uimaan. Ja sanonkin, vaikka tulos sillä taisi olla +6.

ADVERTISEMENT