MAINOSPAIKKA

NÄY FRISBEEGOLF-YHTEISÖLLEVoisiko tähän tulla sinun mainoksesi?Ota yhteyttä →www@design.yt

Wannabe "Pro"... 

Kikkailija, kun tuppaa jostain syystä tuo eteneminen käymään aina sieltä metsän kautta 

Yritän lähes aina korille, jos tiedän siihen olevan mahdollisuutta. Usein tosin huonolla tuloksella.
Vastaavasti jos tilanne vaatii varman päälle pelaamista (esim. kisailut), niin sitten mietitään ja mietitään ja ....

[Grip EQ A14: Xt Aviar | Soft Pure | Premium Jokeri | FLX Buzzz | Glow,Ch MD3 | Ch Firebird | 2nd run FD | C-FD2 | Ch Valkyrie | C,S,P-PD | Star Destroyer]

Kuka nyt sitä tiiltä lähtee vapaaehtoisesti "vain" par-tulosta hakemaan. Korille siis yritetään lähes aina.

Epäröimättä toi eka. 99% kerroista kiekko pöpelikössä. ''Missä se kori on? No ihan sama, heitetään vaan.'' <- Tämä kuuluu metsästä, tiedät, että minä olen siellä... 

korille.. vaikkei olis mahkujakaan. sitten ollaan syvällä lepikossa ja mietitään et pikkusen seiftaamalla olis näillä heittomäärillä kiekko jo seuraavankin väylän korissa.
se ei pelaa joka pelkää:)

Aika ylivoimainen enemmistö pelaa täysillä tilanteen ku tilanteen 

Kyllä oma tyyli on vähän muuttunut sitten viime vastauksen. Paljon rohkeammin tulee yritettyä korille nykyään eri tilanteissa. Johtunee siitä, että tuntee osaamisensa ja rajansa paremmin. Seiftiä toki pelaan, kun todennäköisyys onnistua on tosi pieni ja riski epäonnistua suuri.

Mullakin on pelityyli hieman vaihtunut sitten viime vastauksen. Avauksella tietty pyritään korille, mutta ehkä se turha täysiä repiminen on jäänyt pois. Esim. 130m väylällä 80-90 metrinen avaus väylälle tuo huomattavasti paremman lopputuloksen kuin 100m rääkäisy pusikkoon. Puttaukseen on taas tullut enemmän varmuutta ja sitä kautta nykyään puttaa hieman agressiivisemmin. Seiftausta sitten silloin kun korin takana on rotkoa ja putin pituus kasvaa. Pirkkujen määrä on kyllä näin noussut merkittävästi. Ainoana ongelmana on nuo puttirallit. Hieman ketuttaa välillä merkata tuplaa korttiin vaikka oli jo päässyt yrittämään pirkku- tai par-puttia.

Tuo moogin lottokone kuulosti kovin tutulta...

Avaukset täysiä johki, joskus ihan hyvästiki. Putti kauhees paniikis yleensä ohi - ja toinen - ja kolmaski joskus..
Huonoimmasta päästä olen heittäjiä.

Tämä menee täysin yksi yhteen minun kanssa. Ehkä joskus opin...

Voimaa, ei keskittymistä. 

Aina täysillä parhainta mahdollista tulosta hakien... ja tosiaan sitten kun se paras kierros ei satu kohdalle niin ne kakkoset muuttuu kaseiksi..

Muu. Strategi.

Tulee heittovuoroonsa. Tutkii heittopaikkaa, tähystelee korille viidestä eri paikasta. Käy läpi kaikki erilaiset heittomahdollisuudet... Puhuu itsekseen... Valikoi kiekkoa viikon (kaksi/kolme kädessä ennen heittoa)... Mistä tulee, miltä puolelta olisi paras putata... seiftii vai ei... valintoja, valintoja, päätöksiä, päätöksiä...

Ja sit heitto ekaan puuhun.

Jep näin se mullakin menee. (etenkin toi "heitto ekaan puuhun)

Kikkailija. Tosin aika usein pitää kikkailla hirveestä pusikosta ulos.

Tiiltä täydet ja kauas pusikkoon. Kakkosheittoa edeltää kova suunnittelu ja kiekon valinta että miten täältä pääsis korille, ja heitto varmalla tatsilla puita päin. Sitten tajutaan että korille on vielä liikaa matkaa jotta ois järkeä yrittää puttia eli nöyrästi lähäri viereen ja nostoputti. Varma bogeyresepti.