MAINOSPAIKKA

NÄY FRISBEEGOLF-YHTEISÖLLEVoisiko tähän tulla sinun mainoksesi?Ota yhteyttä →www@design.yt

Mutta siis pituus on ultimaattisen tärkeä asia, sen sanon jo nyt.

Ei ole kuin huville ja jossain määrin tulokselle. Suurempi osa tuloksesta tulee puttaamisella. Sitten toistettavuudella ja tarkkuudella. Pituus seuraa noiden takana. Eli ei se merkityksetöntä ole missään nimessä, mutta satasella saa ok tuloksia, kun muut osa-alueet ovat hyvällä tasolla. Pituus näkyy tuloksissa lähinnä openissa ja siellä pitää kaikkien muidenkin osien olla kohdallaan. Wanha totuus golfista pätee pitkälti myös fribailussa avoimien kenttien ulkopuolella: Drive for show putt for dough. Avaan asiaa näin: Miten pitkälle heittämällä säästää heiton per väylä, jolla kompensoi joka väylän kaksoisputin, kun yhdellä putilla pitäisi mennä sisään heittäjällä, jonka lähärit toimivat niin hyvin, että pääsee ympyrän sisään?

Kaikkien asioiden ei tarvii aina liittyä suoraan parempaan peliin. Jotain voi tehdä vaan, koska se on ihan saatanan kivaa ja siitä voi saada sellaisen ryöpyn itseluottamusta ja motivaatiota. Sit jaksaa treenata sitä lähipeliä ja 80% vetoa taas ihan eri tavalla, kun on saanut ensin revitellä.

Kaikki ei ole niin yksinkertaista, kuin että monella heitolla pääsen mukiin. Itseluottamus. Se on puttipeliäkin haavoittuvampi eläin.

Mä oon kyllä tossa ihan samaa mieltä Aitattaren kanssa, että kyllä ainakin alkuun kannattaa tehdä sitä mikä on hauskaa. Distance on oikeesti hauskaa, ja siinä näkee kehityksen aika äkkiä. Ylipäänsä heittotaito kasvaa nopeiten sillä että heittää kiekkoja. Puttaamalla oppii vain puttaamaan, ja sen lisäksi sen treenaaminen on aika mautonta puuhaa pahimmillaan. Vaikka se onkin pelin tärkein osa-alue, niin itse ainakin pyrin pitämään tästä lähtien myös treenaamisen hauskana. Ja jos puttaaminen ei ole hauskaa, en näe syytä, että sitä pitäisi tehdä enempää kuin mistä nauttii.

Kiitti Jaani.

Mä otan itseni liian usein liian tosissani ja annan liian vähän siimaa. Ahdistun, jännityn ja nolostelen. Jos mä pystyn pitää vaan hauskaa ja nauttia ja jopa sellaisen terveen näyttämishalun päälle, niin oikeasti POWER TO ME!

Eiksjee?

Joo, "distanssen" treenaaminen on mukavaa. Paitsi sitten kun kehitys töksähtää "liian aikaisin" (niin kuin itsellä kävi).

Uskotaan ja toivotaan, että aloittelevalla naisheittäjällä ei käy niin!

Mä olen kanssa edennyt ilon kautta silloin vain, kun olen voinut. Siksi olen räiskinyt kentällä sarjana. On eri asia takoa samaa vanhaa hommaa kuin parantaa heittämistä tekemällä paremmin. Alussa toistot usein parantavat vartalon hallintaa ja siten epäoptimaalisestakin tekniikasta voi olla apua. Valitettavasti eri tekniikoilla on erilaiset rajat sille, miten pitkälle niillä pääsee. Mistä johtuen jossain vaiheessa on etsittävä tapa, jolla heittää pidemmälle, koska kun olet saavuttanut ylärajan nykytekniikalle, vain vaihto kelpaa. fyysistä kehitystä tulee alkuvaiheessa kaikilla tavaoilla heittäen, mutta eri tekniikat asettavat eri minimivoima- ja nopeusvaatimukset eri vartalon osille. Siksi heikoimman lenkin löytyessä yhden tekniikan rajan löydyttyä kehitys saattaa jämähtää tekniikkaa vaihtaessa heikkoon lenkkiin. Mistä tietää heikon lenkin, ennen kuin kokeilee erilaista tekniikkaa? Hommahan ei ole edes näin helppo, koska jossain vaiheessa toistot yhdellä tavalla jäävät muistiin ja ne hiipivät takaisin huomaamatta sitten, kun olet vaihtanut pidempään tekniikkaan. Takaisin hiipimistä tulee varsinkin silloin, kun yrittää tehoja riuhtoa täysillä ja kun yrittää muuttaa uutta tekniikkaa optimoiden sitä. Käykin helposti päinvastoin, koska heittäminen on vain liian vaativaa toteuttaa yksityiskohdiltaan tietoisella ohjaukselle heiton aikana. Siksi automatiikka iskee päälle ja useimmiten huomaamatta. Monelle on käynyt useamman kerran repsahdus vanhoihin tehottomimpiin tapoihin. Eri vuosien aikana. Jep kokemuksesta puhun :-(

Arvaa harmittaako, kun yrittää parantaa ja tekeekin huonommin? sitten pitää ensin poistaa vanha moka ja sitten vasta pääsee uuden opiskeluun. Ei onnistu helposti, kun mennään vaikeampiin asioihin. En usko, että olet vielä päässyt tekniikan vaikeimpiin osiin, joten sinulla ei ehkä vielä ole vaativuudesta tietoa. Perusteet ovat melko helppoja ja pituutesi perusteella lienet vielä niiden parissa. Mitä pidemmälle haluaa heuittävän, sitä puhtaammaksi tekniikka pitää hioa ja sitä pienemmät virhemarginalit ovat. Se tekee elämästä hankalaa pidemmän päälle. siinä palaa hihat monella, kun eivät jaksa tai arjen vaatimuksista johtuen ehdi treenaamaan tarpeeksi ylittääkseen eri vaikeustasoja. Tämä selvittää, miksi päätyönään pelaavat maailman huiput monta päivätuntia enemmän kuin keskiverto pro Euroopassa pelaamalla on edellä. Poikkeuksena on pituuteen satsanneet kaverit, jotka säästävät huipputason saavuttamisen aikavaatimuksissa muista pelin osa-alueista. Tämä on muuttumassa, kun muutama eurooppalainen pystyy satsaamaan paljon aikaa jo. Ei ehkä jenkkien verran muut kuin Lizotte. En tiedä varmaksi kaikkien aikasatsauksia.

Ragna Bygde on edellinen naisten EM voittaja ja opiskelee jenkeissä ja kisaa paikallisten kanssa usein. Siis maailman huippujen kanssa ja nosti tasoaan kivasti tänä vuonna. Kun joutui kahden 140 m heittävän naisen kanssa kisaamaan ja yhden 130 m heittävän kanssa. Kilpailijat tekevät kisaamisen vaikeaksi. Silloin ei voi antaa siimaa treenaamisessa määrissä ja laadussa. En tiedä, mihin pyrit, joten sikäli et ehkä tämän hetken tavoitteilla tarvitse hioa yhtä pitkälle tekniikkaasi. On se silti aika vaikuttavaa, että Paige Pierce on noin 160 cm pitkä ja paiskoo 140 m. Ei ole edes kommunistimaiden partanaisten douppausohjelman läpikäyneen näköinen fysiikaltaan. Sä olet lihaksikkaamman näköinen kuvissa.

Ekana kesänä ei kenenkään tarvitse miettiä maailmanmestarin treeniohjelmaa.

Kunnianhimoiselta Essi vaikuttaa pituuden suhteen aivan kuin niin moni muu  Paljon hän on heittänyt. On tämä sen verran tyly laji, että monilla aluksi kropan tottumattomuudesta johtuen selkä, koivet, tenniskyynärpää ja sormien iho ottaa osumaa. Joten Essi ei ole eka, jolla alle mestarin treenimäärillä ottaa kipeetä. Toivottavasti ensi kaudella ei ole ongelmia. Keskivartalotreeniä talven yli, niin pääsee turvallisemmin riuhtomaan.

http://aittatar.blogspot.fi/2014/10/tpk-viikko-40-im-back-eli-olen-selka.html

Viime viikolla ei paljoa päässyt viskomaan, mutta tässä se vähäine auki.

Kurja homma nuo selkäkivut. Itellä ei sellaisia ollut niin en oikein osaa kuvitella. Mutta mulla on tarina, joka ehkä voi lohduttaa, kun ei pääse heittämään. Tai sitten ei.

Kävin viime kesänä Hollannissa, jossa ei pelimahdollisuuksia ollut kuin kerran kolmen viikon aikana. Kun tulin sieltä takaisin, draiviin oli tullut pituutta lisää 10 metriä. Heittelin Suomessa pari viikkoa, kompuroin pelatessa ja mursin luun oikeasta kädestä. En voinut heittää sillä yli kuukauteen, mutta kun taas pääsin pelaamaan, draiviin oli tullut pituutta lisää 10 metriä. Nyt olin taas Hollannissa kolme viikkoa ja heittelin lähinnä ultimatea. Viimeisellä viikolla ennen French Disc Golf Openia kävin pari kertaa puistossa treenaamassa. Niinpä vain kuitenkin FDGO:ssa tuli ensimmäiset (2) yli 900:n reitattua kierrosta.

Se on perseestä kun ei pääse heittämään, mutta tauoillakin voi olla paikkansa.

[Link | P2 | Tactic | Origin | MD3 | MD4 | Anvil | Essence | FD | FD3 | Fortress | CD2 | DD3 | Rampage | Spirit]

No hei helvetin hyvä homma, ens kaudella jää pelit nimittäin sen verran vähiin että varmaan tonnin kiessejä sit ne harvat! 

http://aittatar.blogspot.fi/2014/10/tpk-viikko-40-im-back-eli-olen-selka.html

Viime viikolla ei paljoa päässyt viskomaan, mutta tässä se vähäine auki.

Bloggerin lukuluettelo kiusaa minuu Eilen näky jo päivällä, että olet tekstiä tekees, muta nimeä ei näkyny ja linkki ei toiminu. Sain sitten odotella iltaan asti ennen kuin kerkesin käydä ajatuksen kanssa lukemassa. Toimiihan tuo hyvänä hälyttimenä, että kohta on taas luettavaa tarjolla

Toivottavasti tuo siu selkä lähtee tuosta tokenemaan! Tsemppiä!

No hei helvetin hyvä homma, ens kaudella jää pelit nimittäin sen verran vähiin että varmaan tonnin kiessejä sit ne harvat! 

http://aittatar.blogspot.fi/2014/10/tpk-viikko-40-im-back-eli-olen-selka.html

Viime viikolla ei paljoa päässyt viskomaan, mutta tässä se vähäine auki.

Bloggerin lukuluettelo kiusaa minuu Eilen näky jo päivällä, että olet tekstiä tekees, muta nimeä ei näkyny ja linkki ei toiminu. Sain sitten odotella iltaan asti ennen kuin kerkesin käydä ajatuksen kanssa lukemassa. Toimiihan tuo hyvänä hälyttimenä, että kohta on taas luettavaa tarjolla

Toivottavasti tuo siu selkä lähtee tuosta tokenemaan! Tsemppiä!

Äh, mä oon pahoillani tosta. Se on tää mun neljän softan avulla blogin vääntäminen, joka aiheuttaa noita false alarmeja. Kun lisään yhdellä ohjelmalla kuvat blogiin, niin joudun sen välissä "julkaisemaan" jonka jälkeen hetimmiten pistän taas piiloon.

Kun kännykällä tätä tekee, niin on haasteita. Mutta ei ol aikaa koneen ääressä koskaan kirjoittaa alusta loppuun, niin tää on ainoa vaihtoehto. Tätä vyyhtiä puretaan treenien välissä ja ruokatauoilla ja hiljaisena työpäivänä.. joskus vartti kerrallaan, toisinaan pari tuntia.

Kiva että jaksat mun juttuja lukea, harhautuksista huolimatta!

Äh, mä oon pahoillani tosta. Se on tää mun neljän softan avulla blogin vääntäminen, joka aiheuttaa noita false alarmeja. Kun lisään yhdellä ohjelmalla kuvat blogiin, niin joudun sen välissä "julkaisemaan" jonka jälkeen hetimmiten pistän taas piiloon.

Kun kännykällä tätä tekee, niin on haasteita. Mutta ei ol aikaa koneen ääressä koskaan kirjoittaa alusta loppuun, niin tää on ainoa vaihtoehto. Tätä vyyhtiä puretaan treenien välissä ja ruokatauoilla ja hiljaisena työpäivänä.. joskus vartti kerrallaan, toisinaan pari tuntia.

Kiva että jaksat mun juttuja lukea, harhautuksista huolimatta!

Suotta olet pahoillasi, lukuluettelon ongelmaha se on kun ei piilotettuja tekstejä alyä poistaa listauksesta. Ja tosiaan, pääseepähän olemaan kärppänä lukemassa, kun systeemit varoittaa etukäteen