MAINOSPAIKKA

NÄY FRISBEEGOLF-YHTEISÖLLEVoisiko tähän tulla sinun mainoksesi?Ota yhteyttä →www@design.yt

Vikat kisat ennen kauden päättäviä amatööri-SM:iä ois sitten takana, kun piipahdin Kivikon Tyyni -kisassa.

Ilman tavoitteita lähdin MA3-sarjaan selkeä pelikirja mielessäni: ekalla kierroksella katsotaan millainen rata on kyseessä ja pelataan vaan nöyrästi väylää pitkin pareja sen kummempia kikkailematta ja toisella kierroksella hyökätään vähän aggressiivisemmin.

Noh, kun tuloksia katsoo, niin voisi kuvitella käyneen juuri toisin päin.

Ekalla kierroksella jäi suuresti harmittamaan ennen kaikkea väylä 11. Paiskasin Katanan OB:lle noin half pipen puolivälistä, lähestyin noin seitsemään metriin, josta ekan putin vastatuuli nosti korin yli ja toisen putin vastaavasti myötätuuli avitti alarautaan. Tripla korttiin, kiitos. Positiivista oli se, että nuo olikin sitten kierroksen ainoat puttimissit alle kahdeksasta metristä.

Tokalle kierrokselle lähdin kakkoskortin kärjessä, viisi heittoa kärkeä perässä ja kaksi heittoa kakkossijasta jääneenä. Aloitettiin väylältä 10, eli pääsin melkein heti ottamaan revanssia half pipesta. Tällä kertaa fiksulla pelillä kolmonen, ja kun väylältä 12 sain toistamisen pirkon ja korjasin väylän 13 tuplan pariksi, niin olin neljän väylän jälkeen parantanut ekan kierroksen vastaavien väylien tulosta mukavat viisi heittoa. Sitten kuitenkin tapahtui jotakin. Avaukset jäi koko kierroksen ajan aina jonnekin 15-30 metrin välimaastoon ja vaikka kiekko olisikin ländännyt hyvin, tuntui se aina vierivän noille etäisyyksille. Eikä niiltä oikein ole Kivikon tuulessa mitään tehtävissä. Yhden kerran pääsin vitosen putille ja luonnollisesti tuuppasin sen vastatuulta varoen korin ali. Lykkäsin siis paria parin perään ja kierroksen loppuessa kortissa komeili taas par. Ekalla kierroksella se tuli seitsemällä birdiellä, tokalla yhdellä(!).

Pikkuvirheistä ja toisen kierroksen tylsyydestä huolimatta olen tulokseen (ja erityisesti puttiin) tosi tyytyväinen. Kivikon tuuliin ei ollut ihan helppo sopeutua ja jos vieraalla radalla pystyn painamaan kaksi kierrosta pariin, niin kai se jostakin kertoo. Alkavalla viikolla reenataan sitten SM-kisoja varten ja tavoitteena on lopettaa kausi mukavissa merkeissä Kylmäkoskella ja Urjalassa. Kaikki kierrokset miinukselle ja sijoitus jonnekin parinkympin tietämille, niin olisin äärimmäisen tyytyväinen.

Tiistaina tuli käytyä Lammiharjulla vetämässä yksi "tuloskierros" viikonlopun kisojen lämmittelyksi. Tulokseksi muodostui -5, joka ei tule kyllä riittämään yhtään mihinkään. Yksi bogi ja pari par:ia "pakkokakkosilta" jäi keljuttamaan. Noi pois, niin ollaankin jo siellä 8 alle -tuloksessa, johon olisin sitten oikein tyytyväinen.

Huomenna vielä verestämään Kylmäkosken heittolinjat selkärankaan ja sitten perjantain lepopäivän kautta kohti kauden päätavoitetta.

Jos vanha viisaus "huono kenraaliharjoitus tietää loistavaa ensi-iltaa" pitää paikkansa, niin mua ei vissiin pidättele lauantaina mikään.

Ei oikein kulkenut Kylmiksellä. Birdiet kartteli allekirjoittanutta kuin ruttoa ja bogeja lipsahteli korttiin sieltä ja täältä. Suurin ongelma on kuitenkin mun luotto-Makon kanssa. Vielä Hunaja Openissa luotisuoraan lentänyt Star Mako on vissiin tullut heitettyä puuhun liian monta kertaa, koska se on muuttunut aivan helvetin alivakaaksi. Toinenkin löytyy toki bägistä, mutta se puolestaan kaipaisi vielä pari lisäiskua pintaansa, jotta (toki alun alkaenkin aika minimaalinen) loppufeidi lähtisi lätystä.

Putti kulki suhteellisen hyvin, toivottavasti homma jatkuu samanmoisena viikonloppunakin. Omat tavoitteetkin alkaa selkiytyä: Kylmäkoski pitää painaa lauantaina pakkaselle edes vähän ja Urjala sitten vähän reilummin. Sen jälkeen katsellaan asetelmat ja tehdään ihan viimeiset viilaukset sunnuntain pelikirjaan. Tai oikeastaan lähinnä siihen, kuinka aggressiivisesti ja isolla riskillä sitä tulosta lähdetään finaalikierroksella hakemaan.

Kiva päästä pelaamaan. Huomisen otan rauhallisesti, korkeintaan puttireeniä.

[Lauantai-aamu, Kylmäkoski]

Jaahas, kausi laitettiin sitten pakettiin Amatöörien SM-kisoissa. Mennäänpä analyysiin kierros kerrallaan:

Lauantai-aamu, Kylmäkoski

Lauantaihin lähdin hyvällä mielin väylältä 4, jolta otin siistin ja varman par:in hyvällä Mako-avauksella, varmalla putterikämmenellä ja parin metrin putilla. Vitoselle osui kierroksen ensimmäinen musta hetki, kun kahdeksan metrin haaraputti keikkui hetken korin reunalla, putosi ulos ja rollasi kymppiin, josta tonien haaraputti ylärautaan.

Kutoselta, seiskalta, kasilta ja ysiltä par:it avauksien oltua vähän sinne päin. Kympillä lähdin hakemaan tutusti isoa ässää mäntymetsikön yli, mutta kajautin avauksen lenkkipolun katulampusta metsään. Kuuden metrin sneppi väylälle, lähäri koria hipoen pitkäksi, putti alarautaan ja vitonen korttiin, joka jäi koko viikonlopun ainoaksi bogia huonommaksi väylätulokseksi. (Almost as good as Paige Pierce...)

B-rata sujui erinomaisesti, kun sekä aloitin että päätin tien toiselle puolelle tehdyn reissun hienoilla birdieillä ja tuuppasin kaikilta välissä olleilta väyliltä par:it. 16:n pelatun väylän jälkeen siis tuloksessa +1 ja pari helppoa birdie-väylää edessä...No ei.

11:llä avaus kirjaimellisesti päin mäntyä ja huono lähärin jälkeen bogi, 12:lla avaus liikaa vasemmalle ja putti alarautaan, 13:lta varmistelu-par, 14:llä avaus aivan pirusti vasuriin, nöyrä paluu väylälle, huono lähestyminen ja putti --> bogia korttiin, 15:ltä varmistelu-par, 16:lla avaus metsään ja kahden sokko-upsin jälkeen taas bogi ja hupsista, niin sitä oltiinkin yhtäkkiä tuloksessa +4.

Onnekas kämmen rinkiin väylällä 17, laatuavaus ykkösellä höystettynä noin 7-metrisellä putilla ja taistelu-par paskan avauksen jälkeen vikalla väylällä (3.) pelastivat kuitenkin vähän ja ekan kierroksen jälkeen istuin tuloksella +2 tukevasti sijalla 72. (Ei tosin mitenkään vertailukelpoista, koska suurin osa pelaajista aloitti kisat lyhyemmällä Urjalan radalla.)

Lauantai-iltapäivä, Urjala

Urjalassa piti tehdä tulosta, se oli tiedossa. Kiessi alkoikin lupaavasti, kun aloitusväylällämme (7.) liidätin Jokeri-avauksen alarautaan ja heti perään kasilla Leopardin skipillä korin tolppaan. Kahden birdien kanssa oli mukava lähteä metsään.

Ysillä avaus noin seiskaan ja korin takana häämöttäneen pudotuksen pelkäämänä todellinen alibi-putti hiuksenhienosti ohi. Kympillä unelma-avaus noin kahteenkymppiin ja toinen varma par putkeen. 11:llä loistava avaus vitoseen ja varmalla putilla kierrostulos jo -3:een. 12:lla Aviar pysyi koko heiton ajan suoraan korin linjalla, mutta oli liian kova painuen kympin verran pitkäksi ikävien puskien taakse: vaikea putti alarautaan ja par. Vaikealta 13:lta ja sokko-14:lta budjetoidut varmat par:it ja kohti pakkokakkos-väylä 15:ttä. Putterikämmen-avauksessa liikaa kierrettä: nosto-par. Ja sitten se tapahtui: kisan pakollinen totaalinen typeryys.

Urjalan väylä numero 16 on pirun tiukka 106-metrinen latu-ura, joka heitetään aivan uran vasemmasta reunasta korin ollessa oikeassa reunassa. Keskellä väylää vaanii lisäksi kaksi ilkeää valotolppaa. Heitin Makolla oikeastaan täydellisen avauksen toiselle valotolpalle, josta on matkaa korille noin 20 metriä. Aka "älä edes yritä". Noh, yritin kuitenkin ja putteri päätyi noin 6-7 metriin. Nämä upposi hyvin koko turnauksen ajan, mutta tietysti nyt ei. Putti näytti oikein hyvältä, mutta ui jotenkin ketjujen läpi oikealta ulos. Kyllä otti päähän! Budjetoitu par muuttui hetkessä bogiksi, joita Urjalassa ei vaan voi ottaa. Tyhmä minä.

Noh, päätin ottaa seuraavilta neljältä väylältä birdiet, eikä se kaukana ollutkaan: 17 ja 18 kuppia hipoen pariin metriin ja ykkönen vuorenvarmasti hyssepommilla korin juureen. Kolmen birdien myötä tulos -5:een ja hymy takaisin huulille. Neljäs jäi haaveeksi, kun avaus karkasi hieman liikaa vasemmalle mäntymetsään ja tiukasta välistä laitettu kymppimetrinen jaksoi vain alarautaan. Kolmoselta par, mitä parempaa en pysty siltä väylältä ottamaankaan (ellei joku 25-metrinen ylämäkiputti tule joskus lipsahtamaan sisään), ja neloselta lyhyeksi jääneen avauksen jälkeen samoin kolmonen ja kohti viimeistä pakko-kakkosta.

Avaus oli turhan varovainen ja jäin noin 8 metrin päähän. Jyrkkä ylämäkiputti-yritys oli erinomainen, mutta putteri kääntyi alaraudan päältä rolleriksi noin yhtä kauas, mutta mäntyjen taakse. Pienestä kolosta sain tuupattua vielä alarautaan, mutta tuloksena täysin anteeksiantamaton bogi. Tiesin, että en ollut oikeastaan mokannut mitään, mutta kyllä se silti suututti. Komealta kutosväylältä otin varman parin ja päätin kierroksen tulokseen -4, joka ei tyydyttänyt missään suhteessa. Koska monilla muillakin oli kuitenkin ollut ilmeisesti samankaltaisia ongelmia, pääsin lähtemään finaalikierrokselle sijalta 39, mihin olin oikein tyytyväinen, huolimatta oman pelin keskinkertaisuudesta.

Sunnuntai, Kylmäkoski

Sunnuntaina lähdettiinkin sitten golf-lähdöillä suuren maailman tyyliin. Nimet huudettiin yksi kerrallaan ja kaikkea. Avasin ainoana poolista kympin rinkiin ländäten Makon loistavasti alle kolmeen metriin. Ja tuuppasin putin ketjujen kautta oikealta ohi. Aika pysähtyi ja kaikki ne aiemmissa kisoissa missatut putit vyöryi mieleen. Kakkosen tiillä tuli kuitenkin outo olo. Jokeri kädessä jotenkin sain nollattua putin heti ja ajattelin olevani poolin paras draivaaja ja laittavani tämänkin mukin alle. Näin tein, kolme metriä putattavaa ja todellinen hermoputti. Tällä kertaa puhtaasti sisään ja kakkonen korttiin. Kolmosella pelikirjan mukainen avaus, mutta hieman heikko lähestyminen. Seitsemän metrin putti sisään ja hyvästi ne kaikki pahat ajatukset! Ykkösen puttimissi alkoi naurattaa.

Väyliltä 4-7 peruspar:it korttiin parilla erinomaisella birdie-yrityksellä ja ahtaalle kasille unelma hyzerflip putterilla korin juureen ja birdie. Ysillä heikohko avaus ja varma par ja lauantain tuplabogi-väylä kympiltä varmaakin varmempi nosto-kolmonen. B-radan ykkösellä avaus jäi kympin vajaaksi ja hyvä yritys meni vain senttejä ohi. Ei haitannut, oli hyvä fiilis. Man-eaterilla (=B2) hyvä Mako-avaus ja vähän heikohkon lähärin jälkeen varma nelonen (=par) korttiin. Sitten alkoi vuoristorata.

B3:lla Mako metriin: birdie. B4:llä avaus inansa liikaa vasemmalle ja männyn kautta aivan hirveään paikkaan, josta vieläkin hirveämpi upsi-räpellys kymmenen metriä eteenpäin ja kolmosheitto omaan polveen (kyllä, omaan polveen). Aivan tajuttoman hyvä lähestyminen ja loistava, melkein 10-metrinen putti: taistelu-bogi. B5:llä avaus Aviarilla yhdeksän metriä vajaaksi ja toinen huippuputti peräkkäin sisään: birdie. B6:lla en ottanut tuulta huomioon ja valitsin aivan liian alivakaan Katanan, joka flippasi heti yli keskelle tiheää mäntymetsää, josta heitin taas surkean upsin noin 11:een metriin, josta puttasin korotetun korin alarautaan: bogi. B7:lla avaus seitsemään metriin, josta taas hyvä ylämäkiputti sisään: birdie. B8:lla vannoin, että nyt en ota bogia, laitoin avauksen noin 18 metriin ja päätin yrittää haaraputtia kahden männyn välistä. Osuin tietysti mäntyyn ja puttasin jäljelle jääneen 8-metrisen alarautaan: bogi. B9:llä pääsin yrittämään birdietä noin ysistä, mutta jälleen alarautaan. Tällä kertaa par korttiin ja takaisin perusradan puolelle todellisella hulinafiiliksellä. Mitähän v****a just tapahtu?

Kun sain napattua 11:ltä ja 12:lta birdiet, olin yhtäkkiä jo tuloksessa -4. 13:lta seiftailu-par ja 14:llä avaus metsään ja nöyrä sneppi väylälle. Lähäri yhdeksään metriin ja ties kuinka mones hyvä putti sisään. 15:llä Daedalus lipsahti vastatuulessa liikaa oikealle ja jouduin lähestymään korille pellon (=OB) kautta putterikämmenellä. Otin vähän liiaksi varman päälle ja päädyin noin 8 metriä liikaa vasemmalle, josta jälleen alarautaan. Harmitti, mutta ei masentanut. 16:lta varma par. 17:llä kämmenavaus 11:een metriin josta aivan täydellisen kaunis ja ihana putti keskelle koria. 18:lla avaus hieman liikaa vasemmalle, varma lähestyminen kahdestakympistä korin alle ja nosto-par. Neljä alle on vain yhden heiton huonompi kuin oma ennätys Kylmikseltä, joten ei niitä mokia hirveästi jaksanut harmitella.

Sijoitus nousi sunnuntaina 17(!) pykälää 22:nneksi ja niin siinä sitten kävi, että kauden viimeisellä kierroksella näyttäisin saaneen yhden itselleni syksyksi asettamista tavoitteista täytettyä: alustava kierrosrating on 960. Ei kai tuo nyt sentään 10 pinnaa putoa...Toivottavasti ei.

Hyvin vedit viimeisen kierroksen. Mukava nousu.