ADVERTISEMENT

Kaikki olisi valmiina, mutta tökkii  -- on tökkinyt jo yli vuoden.
Aikaisemmin pari rataa tehneenä ja nyt Espooseen muuttaneena sain Kauhajokisen Seppo Niemisen suunnittelemaan yhdeksän korin radan (harrasterata, jota voisi myöhemmin laajentaa) Espoon keskuksen minigolf radan liepeille. Korit (joilla on maksaja ja pystyttäjät) ovat nyt maanneet varastossa toista vuotta. Liikuntavirasto oli erittäin myötämielinen, kiinteistövirsto samoin, jopa Kuninkaantien lukion omistava yksityinen kiinteistöyhdistys. Sitten stoppasi. Puisto-osasto pysäytti projektin. Kolme syytä: 1. Pussikaljaporukka pesiytyy radalle. 2. nurmikko ja pensaikot kärsivät 3. Lähellä olevat kävelytiet vaarantavat ympäristön kulkijoita. Viimeiseen kohtaan olisi pitänyt hakea lahtelaoisen turvafirman tuhansia maksava konsultaatio. Todellisuudessa yhdessä kohtaa ylitettiin lähes käyttämätön hiekkakentälle menevä kävelyreitti. Liikuntaviraston johto ilmoitti etteivät kävele puisto-osaston yli. olen yrittänyt hoitaa projektia matalalla profiililla taustalla.
Mitä neuvoksi  -- haudatako projekti?

Espoo, tuo Suomen nimby-keskus Hienoja nämä hyväveli-kilpailutukset joka asiassa, kun oikeiden asiantuntijoiden sijaan pitää konsultoida mikälie-firmaa.

Ei välttämättä ole huono asia miettiä turvallisuusasioita jo etukäteen. Kunnallinen päätöksenteko on nykyään useimmiten kovin haasteellista tällaisten projektien kannalta kun asia koskettaa tuollaisessakin paikassa aika montaa instanssia.

Lohjalle koulun viereen kun suunniteltiin 9-väyläistä koulun viereen metsään, oli paikalla kuusi kaupungin edustajaa. Liikuntatoimesta kaiken maailman instansseihin tuli ihmettelemään asiaa.
Suunnitelma saatiin alulle, mutta en itse kuullut sen jälkeen asiasta kunnes sain kutsun avajaisiin.
Joku oli alkuperäisen suunnitelman tehnyt ja sitten kunnan miehet olivat kartan mukaan käyneet asentamassa korit. En erikseen suosittele tuota Roution "rataa" kenellekään.

Viime keväänä Nummelanharjulla koettiin muutoksia kun museoviraston mies tuli paikalle ihmettelemään kiinalaisten sotavankien kaivamia juoksuhautoja. Näitä on Nummela puolillaan ja tietenkin me oltiin keksitty laittaa kori sinne juoksuhautojen väliin.
Palaverissa paikanpäällä oli ihan hyvä asiallinen meininki, mutta tähänkin palaveriin osallistui seitsemän ihmistä kunnan eri instansseista. Tiepäällikkökin oli paikalla.

En tiedä projektistasi mitään, mutta itse tekisin näin.
Liikuntatoimeen yhteys ja selvitys onko heidän intresseissään radan tuleminen kyseiselle paikalle. Jos ei niin asian voi sitten unohtaa.
Jos liikuntatoimi näyttää vihreätä valoa niin sitten palaveri heidän kanssaan miten asiassa edetään. Ilman suoraa tukea kunnan suunnasta ei tapahdu mitään. Hankalaa tulee olemaan muutenkin ihan varmasti.

Ehkä kannattaa pyytää ensin joku ammattimies paikalle katsomaan, että onko se pelaaminen siellä oikeasti vaarallista. Jos alue on pieni ja pyöräteitä sinkoilee joka suunnassa niin onhan se selvä että pelaaminen aiheuttaa vaaratilanteita.

Kohta 1.
Pussikaljaporukka pesiytyy radalle.
Tähän voi pyytää vaikka liitolta tai joltain lähiseudun seuralta lausunnon jossa käytännössä lukee että käyttö tällaisella radalla on senverran kovaa ettei sinne pussikaljaporukat voi pesiytyä. Pussikaljapelaajat on erikseen, mutta heidänkin kaikkinainen liikuntansa on vain hyvästä.

Kohta 2.
Nurmikko ja pensaat kärsivät.
Kyllä, niin kärsivät myös kukkaistutukset ja puutkin saavat osumia.
Tätä ei kannattane alkaa kieltämään.

Kohta 3.
Tosiaankin jos noita pyöräteitä siellä on ja liikkujia paljon niin rata pitäisi pystyä suunnittelemaan niiden ehdoilla. Kaupunki tuskin poistaa pyöräteitä.
Osa Suomen radoista on suunniteltu niin vaarallisiin paikkoihin, että sitä isompaa vahinko odotellessa ei välttämättä kannata hankkia itselleen hankaluuksia etukäteen.

Et maininnut kuulutko johonkin seuraan. Aika usein kunnat haluavat yhteistyökumppaneiksi seuroja ennemmin kuin yksityishenkilöitä, seuran mukanaolo projektissa tuo muutenkin asialle uskottavuutta.

Onnea projektille.

Ps. Itse miettisin aika tarkkaan tuota lehdistön ja muun julkisuuden kautta tapahtuvaa painostusta. Jos ajattelisin omalle kohdalle niin ei välttämättä lisäisi yhteistyöhalukkuutta jos alettaisiin huutelemaan asiasta sivukautta.
Jos asia menee ihan karille niin asiaa voi miettiä uudestaan.
Nimim. Tuotakin on ehditty jo miettiä mutta onneksi päädyttiin henkilökohtaiseen kontaktiin.

[Link | P2 | Tactic | Origin | MD3 | MD4 | Anvil | Essence | FD | FD3 | Fortress | CD2 | DD3 | Rampage | Spirit]

Eri kaupungeissa voi olla eri, mutta oma kokemus on että Liikuntapalvelu on vaan "jees jees kiva kun teette jotain mutta ei meillä mitään muskeleita ole mihinkään" ja sitten tuo Puisto-osasto on se joka oikeasti jyrää.

Suosittelen erittäin lämpimästi pyrkimään hlökoht. tapaamiseen, mikä luo ihan eri pohjan viestinnälle kuin sähköposti/puhelin.

Ja seuran ominaisuudessa tosiaan paremmat mahdollisuudet. Tai vaikka ei edes virallinen RY niin joku ryhmä joka pystyy näyttämään sitoutuneisuutensa hommaan.

Pussikaljaporukkaa tulee varmasti. Vai onko Suomessa yksikin kenttä, johon ei tölkkejä ja pulloja kylvettäisi? Vaaratilanteita tulee varmasti, jos pyöräteitä on lähempänä kuin 50 metrin päässä väylien sivussa. Vuosia sitten eräs länsisuomalainen korimyyjä oli kaikessa hiljaisuudessa suunnitellut pujotteluradan Helsinkiin... Onneksi tuo katastrofi saatiin mm. lajin harrastajien toimesta kuopattua.
Jos kerran rahoittaja on saatu höynäytettyä ostamaan korit, kannattaa toki käydä etsimään niille sellaista paikkaa, jossa niitä voi käyttääkin.

Jos tuonne ei natsaa niin kannattaa sitten kysellä, että löytyiskö jostain muualta joutavaa aluetta esim. Ämmässuolta tai keskuspuistosta??

Ari taisi jo kaikki fiksut pointit sanoa.

Omalta osaltani toivotan ensimmäiseksi kärsivällisyyttä. Byrokratia on tosi ihanaa ja kaikki kestää kauan.
Jos radan on suunnitellut ja myynyt Seppo, olisin tosi tosi varovainen.

Kartalle on helppo läiskiä koreja kunhan kauppa vaan käy. Todellisuus on yleensä jotain ihan muuta, kuin mitä kartta sanoo. (Esim ulkoilijoiden määrä ei aukea Seinäjoelta käsin karttaa tutkimalla) Jani sivusikin tuota surullista Laajasalon keissiä, jossa Sepon suosiollisella avustuksella kaikki Helsingin uudet ratahankkeet meinasivat kuolla kokonaan. Se pahan mielen, valitusten ja kiroilun määrä - minkä huonosti etänä suunniteltu rata saa aikaan on ihan kamala. Kestää monta vuotta saada asioista päättävät tahot suhtautumaan lajiin edes neutraalisti - kun aluksi on tehty täysin väärin kaikki. (Turha muuten sanoa, että mitäs tilasitte tuolta. Lajin maine on päättäjien silmissä luotu ja turha siinä sanoa että on me ja ne ja nuo ja sitten vielä hän.

Eri kaupungeissa voi olla eri, mutta oma kokemus on että Liikuntapalvelu on vaan "jees jees kiva kun teette jotain mutta ei meillä mitään muskeleita ole mihinkään" ja sitten tuo Puisto-osasto on se joka oikeasti jyrää.

Suosittelen erittäin lämpimästi pyrkimään hlökoht. tapaamiseen, mikä luo ihan eri pohjan viestinnälle kuin sähköposti/puhelin.

Ja seuran ominaisuudessa tosiaan paremmat mahdollisuudet. Tai vaikka ei edes virallinen RY niin joku ryhmä joka pystyy näyttämään sitoutuneisuutensa hommaan.

Näinhän se on. Liikuntapalvelut on suomalaisissa kunnissa ehkä keskimäärin se toiseksi pienin ja vähävaraisin ja -väkisin yksikkö. Nuorisopalvelut tulee sitten vielä liikunnankin takana. Sitten kun vielä otetaan huomioon se ikävä trendi että kentänhoitajia ollaan siirretty monissa paikoin liikunnalta puisto- tekninen- rakennus- younameitosastolle. Tuloshan on liikunnan kannalta ollut yleensä katstrofi ja luojan kiitos trendi lienee kääntymässä pikkuhiljaa.

Tämä sanottuna liikunnan resurssit toteuttaa asioita itse ja varsinkin totetuttaa asioita jotka tulevat ylläpitovastuun kera ovat minimaaliset. Liikuntaa en nyt kuitenkaan kutsuisi ihan jees kiva juttu kun  teette jotain, mutta ei meillä ole muskeleita henkiseksi virastoksi, yleensä liikunnan rooli toki on innostua ja lobata muiden hallintokuntien nyrpisteleviä ja pelokkaita virkamiehiä. Yksin se harvoin saa paljoa aikaa, ihan jo siksi että uuden kehittäminen menee liki aina jonkun muun hallinnassa olevalle maalle.

Miksi sitten RY tai muu yhteenliittymä on aina yksityishenkilöä kiinnostavampi partneri. Siksi että yhdistyksellä toivon mukaan on kykyä ottaa iso rooli ylläpidossa.

Frisbeegolfin onni on toki se, että päätöksenteossa sen maine on hyvä, kunhan laji piilotetaan metsään. Helppojen puistoratojen osalta kannattaa hakea liittoutumaa sotesta vaikka vanhuspalveluista tai kuntoutuksesta. Minä olin ainakin ihan puulla päähän lyöty kun sain aikanaan tukea fribaratojen rakentamiseen ja kehittämiseen fysioterapeuteilta. Viesti oli se että kunnassa oli suuri joukko yli seitsemänkymppisiä miehiä ja naisia, jotak haluaisivat kiekkoa viskellä. Ongelmana oli olemassaolevien ratojen vaikeakulkuisuus. Eli jos rata tai osa siitä on helposti saavutettavissa jopa pyörätuolilla tai huonoilla jaloilla, voi tukea löytyä ainakin minut yllättäneestä suunnasta.

Ja virkamiehenä voin myös kertoa, että byrokratia ei aina ole hidasta, hidas byrokratia on toki virkamiehen työväline silloin kun hanke ei innosta. Oikeaan paikkaan ja hyvin suunniteltu fribarata on päätöksenteossa parhaimmillaan viikon keissi ja huonoimmillaankin ehkä kuukauden kestävä asia. Huono paikka ja huono suunnitelma muuttaa asian. Kuten myös se ettei hanke sitä käsittelevää virkamiestä tippaakaan kiinnosta.

Jos tähän rakoon sopii kehaista näin sivusta seuranneena miten meidän seuran osaavat aktiivit ovat asioita hoitaneet ja kun kaupungin suunnasta on ymmärretty friban kansan syviä rivejä liikuttava vaikutus, niin kauniitakin asioita voi tapahtua.

Vuosi 2014 oli Jyväskylän frisbeegolfille ja JyLille hieno. Kaupunkiin saatiin neljä uutta rataa: Laajis amatööri 9, Tuomiojärvi 9, Keljonkangas 9 ja Naissaari 9. Lisäksi Mankolan koulun radalle pari uutta väylää ja kolme kiinteää koria Halssilan koululle. Eli olosuhteet harrastaa lajia on kehittyneet huikeasti vuoden aikana!
Myös JyLin panostus lajin kehittämiseen on huomattu ja seura palkitaan Keski-Suomen Urheilugaalassa 30.1 Jyväskylän Vuoden liikuntateko - palkinnolla!!!

Ja kuluvana vuonna kehityksen pyörät eppäilemäti eivät tule pysähtymään.
Tsemppivä vaan sinne Espoonkin suuntaan ja positiivista mieltä ja rakentavalla ajatuksella jatkamaan. Friba-statistiikalla pystyy ainakin myymään lajia jos vaan liikkumisen helppous ja halpuus on päättäjillä kriteereinä. Esim. Jyväskylän Laajavuoressa kävi kaudella 2013  ~50 000 heittäjää(/kierrosta). Tuollaisia lukemia on vaikea sivuuttaa.

[Link | P2 | Tactic | Origin | MD3 | MD4 | Anvil | Essence | FD | FD3 | Fortress | CD2 | DD3 | Rampage | Spirit]

OT: Mä kyllä muutan Jyväskylään vielä joskus. Onks siellä kunnon talvia vai tällasta loskapaskaa kun täällä etelärannikolla?

Onks siellä kunnon talvia vai tällasta loskapaskaa kun täällä etelärannikolla?

Tässä fribauskuva jokusen viikon takaa. Etsi kuvasta lentävä kiekko! Vihjeenä: se on Kannel 
Tuon jälkeen onkin tullut sitten jo niin raivokkaasti lunta että alkaa otsalohkoissa kiristämään 
Sorry öff-töpikit!!!

Espoossa on paha sooloilla nyt mihinkään suuntaan

http://www.hs.fi/kaupunki/a1421466513853

Espoossa ja isommissa kaupungeissa päätöksenteko on ollut jo pitkään iso prosessi.
Näin on käymässä myös pienemmissä kunnissa. Aiemmin pystyttiin tekemään niitä asioita jotka olivat järkeviä ja otettiin rahat jonkun toimialan budjetista.
Nykyään Vihdissäkin jokaisella on oma budjetti, josta vastataan ihan oikeasti. Rahaa ei ole ylimääräistä, joten kaikki pitää perustella hyvin.
Budjettia ei saa ylittää ja seuraavankin vuoden budjettiin lisärahan saaminen on kovin hankalaa.
Tästä johtuu että palloa pompotellaan muille aina kun se vain on mahdollista.
Frisbeegolfin osalta se on kätevää kun liikuntatoimi, puisto-osasto ja mitä kaikkea metsävastaavia liittyy asiaan automaattisesti.

Tilanne muuttuu heti jos kyseessä on omat intressit. Oma harrastus tai edes lapsen harrastus saattaa nostaa lajia prioriteettilistalla kummasti.

Ei se aina helppoa ole.

Tämähän taitaa lupailla hyvää:

http://www.hs.fi/kaupunki/a1305922850276

ADVERTISEMENT