MAINOSPAIKKA

NÄY FRISBEEGOLF-YHTEISÖLLEVoisiko tähän tulla sinun mainoksesi?Ota yhteyttä →www@design.yt

Pahimmillaan oon heitellyt 2011 helmikuun alkupuolella melkein metrin hangessa Rajamäen vanhan kentän läpi. Hiihtolatujen vieressä ei sentään upottanut vyötäröön asti. Hullua hommaa. Haavena olisi vielä itsenäisyyspäivänä heittää kavereiden kanssa yksi kierros mutta tämä toteutuu jos lunta on 5cm tai vähemmän, enää ei jaksa hikoilla toppavaatteissa kun hanki ei kanna.

Elokuu on jo kolmena vuotena selkeästi ollut paras, eli mitä ilmeisemmin olen hidas lämpenemään talven jäljiltä.

Viime talvena ei ollut juurikaan taukoa. Paksun ja kantamattoman hangen aikaan oli jonkunlainen tauko helmi-maaliskuussa. Tänä vuonna ajattelin pelata ulkona lumen tuloon saakka, sillä lahjanaruilla heittely on ärsyttävää. Hallikausi on range-harjoitteluaikaa.

Opiskelu Vaasassa verottaa aktiivipelailun syksyltä (Vaasan radat on suoraan sanottuna ihan perseestä). Viime vuonna tuli kuitenkin Tapaninpäivänä käytyä viimeistä kertaa Hattulassa pelaamassa kierros  . Uudenvuoden aattona tulikin sitten pysyvä lumi ja sitten tuli tauko kevääseen asti.

Todennäköisesti tulee käymään samalla tavalla tällä kaudella. Niin pitkään käydään syysviikonloppuisin pelaamassa, kun ei ole lunta.

Tuli varattua pieni tila liikuntahallilta puttitreeniä varten vakiovuorona, joten tänä talvena harrastaminen ei pääty kokonaan. Tuleepahan lopultakin siirtokorille vakituista käyttöä.

Yleensä Korsholma Openiin.

Reilu kuukausi tullut harrastettua, eli mutu-tuntumalla mennään...  Voisin kuvitella, että kovin korkeassa hangessa on hiukan huono harrastaa... 

Kyllä se kausi todennäköisesti ensilumiin päättyy. Ei ole mielenkiintoa tarpoa lumisohjossa. Toivotaan että syksy/alkutalvi olisi samanlainen kuin vuosi takaperin. Vuoden viimeisenä päivänä pääsi vielä rataa kiertämään oikein mukavasti 

Pitäisi kyllä se oma kori ostaa niin saisi talvella putteja treenata sisätiloissa. Jos talven jaksaa aktiivisti putteja treenata niin luulisi sen jotenkin näkyvän ensi kesän tuloksissa.

[Taito on sitä, kun tuuri tulee tavaksi.]

Omalla kohdalla koko lajin harrastaminen ja sitä myöten kausi alkoi heinäkuun lopussa. Intoa todella riittää, vähä voi vähentää treenaus tahtia kun treenikaveri lähtee pois paikkakunnalta. Paljon on ideoita talveksi ja kun vielä oman korin saisi hankittua niin avot! Ratoja kierretään siihen asti, mihin kelit antaa myötä.

Itsellänikin kun lajihistoriaa on takana vasta 1,5kk, ei kokemuksen tuomaa tietoa kauden päättymisestä ole. Odotan mielenkiinnolla, mihin asti homma jatkuu. Voisin kuvitella että lumen tuloon asti nyt ainakin, mutta itseni tuntien saataa kyllä mennä hankihommiksikin.

Sitten ku vaimo sanoo. :/

Itsellänikin kun lajihistoriaa on takana vasta 1,5kk, ei kokemuksen tuomaa tietoa kauden päättymisestä ole. Odotan mielenkiinnolla, mihin asti homma jatkuu. Voisin kuvitella että lumen tuloon asti nyt ainakin, mutta itseni tuntien saataa kyllä mennä hankihommiksikin.

Nytpä on tuohonkin saatu kokemusperäinen vastaus; viimeisin kiessi tuli pelattua toissapäivänä, 29.12. noin kymmenen asteen pakkasessa, puolimetrisessä hangessa. Eli kausi näemmä päättyy aikalailla siihen kun kalenterivuosi päättyy

Joskus loka- marraskuun taittees välilevy pakotti lopetteleen, terveenä olis varmasti heitetty pidempään...

Kausi alkoi 1.5. Meilahdessa, ja jatkui enemmän tai vähemmän yhtäjaksoisesti - toki kesäpainotteisesti aina marraskuun 25. päivään saakka. Siitä tuli pääasiassa työkiireiden takia reilun kuukauden tauko, mutta kausi jatkui - tai uusi kausi alkoi, miten vain - tänään uudenvuoden päivänä Siltamäessä. Lajia oli tosin vaikea tunnistaa frisbeegolfiksi, ennemmin kyseessä oli vesisohjorämmellys reiluhkossa tuulessa

Heti ensimmäinen väylä antoi esimakua tulevasta - ohuen lumikerroksen alla oli reilut parikymmentä senttiä erittäin vetistä sohjoa. Vaelluskengän varsi ei millään riittänyt, eli loppukierros menikin märin kengin. Seuraavat väylät olivatkin yllättävän hyvässä kunnossa aina seiskaväylän tiipaikalle asti, joka oli pahasti veden vallassa. Kasiväylän kori oli - kuten olettaa saattaa - sohjoisen veden ympäröimä. Muuten olosuhteet olivat suhteellisen kelvolliset; lunta oli edelleen reilusti, ja se oli märkää.

Ensimmäisestä todellisesta talvikierroksesta jäi käteen ainakin iso kasa oppia; lahjanaruviritys tuntui vaikuttavan kiekon lentoon yllättävän vähän. Oranssi champion roadrunner tuntui ihan järkevältä driveriltä, huomioväri toimi lumesta etsiessä. Champion-muovi tosin oli sen verran liukasta ja vesi märkää että pakkausteippi irtosi 7. väylällä. Tämän jälkeen otin käyttöön hieman konservatiivisemman heittostrategian, eli tavoite oli aina heittää paikkaan josta alastulon varmuudella näkisi kiekon löytymiseksi. Kahdesti joutui hieman etsimään alastuloreikää, mutta kalustotappioita ei kierroksella syntynyt.

Märkää mutta hauskaa, ainakin kun ei ottanut tulospaineita 

Mulla kausi loppui aika pitkälti ensilumiin. Vähän kiinnostaisi mennä kokeilemaan nyt talvellakin, mutta marras-joulukuussa oli vähän liian runsaslumista ja kylmää ja nyt sitten on taas liian kosteaa meninkiä. Ehkä sitten keväämmällä, kun ei ole niin pimeetä kokoajan... tai sitten lumien sulattua...

Harrastus alkoi syyskuussa ja itse kausi ei oikeen loppunut missään vaiheessa 
Hieman tietty vähemmän tuli kierrettyä mutta kerran tai pari viikossa kuitenkin, lumet alkaa sulamaan jo etelässä mutta eipä sitä valosaan aikaan ehdi kuin viikonloppuisin.