ADVERTISEMENT

Tulipahan tämmöinen asia mieleeni luettuani ihmisten mietteitä tuosta uudesta Kivikon radasta ja siihen liittyen vesiesteistä (sekä siitä väylän 12. kuuluisasta aidasta). Kävin tänään vihdoin tuolla ensimmäistä kertaa pelaamassa ja olihan siellä mm. aika "mageet" vesiesteet 1. ja 13. väylällä. Siispä kysynkin nyt kysymääni kysymystä ihmisiltä. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka muut tapaavat toimivat vastaavassa tilanteessa eritoten mikä on logiikka tämän toiminnan takana.

Ja koska asia kuitenkin useimmiten riippuu hyvin pitkälle tilanteesta (siitä kuinka tärkeä kierros on menossa, onko kyseessä reeni/kilpailu, kuinka kaukana kori on, mikä on päivän kunto/fiilis, tuuleeko pahasti, millaista lötää laukusta löytyy jne. jne.), niin annan kuitenkin ihmisille mahdollisuuden äänestää kahta (tarvittaessa jopa kolmea) eri vaihtoehtoa, mikäli tuntuu liian vaikealta valita ainoastaan yksi "oikea" vaihtoehto...

Kyllä se menee niin, että sillä varmalla kiekolla veteen ja koko päivä pilalla

No ainahan sitä yritetään kupille

Niin siis kysehän ei ollut lopputuloksesta, vaan siitä mitä on yrittämässä. Ettei vain tuo sinun vastauksesi sisältyisi jo noihin valmiisiin vaihtoehtoihin...

Itse haen siis yleensä parhaalla mahd. kiekolla joko ihan kupille tai sitten hieman varmalle puolelle. Tämä hieman päivän kunnon/itsarin/heiton vaikeuden mukaan...

Omilla kotiradoilla ei ole onneksi yhtään vesiestettä ja reissussa on nykyään aina mukana yksi löytökiekko, millä heitetään vesiesteiden yli tai muiden hazardien lähellä. Sillä ei ole niin paljoa väliä, jos tulos on yhden huonompi, mutta päivä saattaa mennä pilalle jos lempparilätty lentää jordaaniin.

Kaikki lempparikiekot on jo hukattu, joten ei niin väliä millä heittää. Kaupasta saa uusia. Nimimerkillä "huono reissu jos ei yhtään kiekkoa huku".

• Haet rohkeasti mukille parhaalla/väylälle parhaiten sopivalla kiekolla, koska tulosta on tehtävä ja kadonnutta lempparikiekkoa sadatetaan loppukieros

Kelluvaa käyttäen tai muuten vaan turvallisesti. Ei ole tekniikka vielä niin varma, että viitsisi vesiesteillä vielä hakea sitä "normiheittoa" suoraan mukille. Usein tulee valittua myös vähän jyrempi kiekko, että se varmasti kääntää takaisin esim Kivikon 13 väylän tapauksessa. Ja ei se yksi putti lisää tässä konkurssissa paljoa paina! =D Enemmän jurppii hommata kokoajan uusia kiekkoja juuri kun pääsee sinuiksi jonkin lätyn kanssa.

Sitten kuin rupee löytymään vähän enemmän luottoa heittoihin niin varmasti itseluottamus myös vesiesteillä kasvaa ja tekeminen paranee.

Menee vähän Ot:ksi, mutta mites tuo nimenomainen kivikon ykkösväylä. Siinähän sanotaan, että kiekon mennessä Ob:lle, niin jatketaan dropparilta. Itse olen ymmärtänyt asian niin, että koskee ainoastaan avausheittoa, ja sen jälkeen olisi normi ob sääntö voimassa. Onko näin?

Sanotaan nyt siitä Kivikon ykkösestä, että silmämääräisen tilastoinnin mukaan (puttailin siinä harjoituskorilla puolisen tuntia tiistaina), heittäjistä noin 90% lähtee hakemaan mukille täydellä itsevarmuudella, vaikka maksimiavaus osuisi suoraan siihen puroon. Siellä oli joku koko ajan etsimässä kiekkoaan. :-)

Itse kun olin heittämässä sitä ykköstä niin tuli kyllä vähän sellanen fiilis, että se väylä oikein houkuttelee ellei jopa pakota yrittämään heittää suoraan mukille. Siellä korin ympärillä oli sitä tilaa ihan hyvin, joten se oli tarpeeksi iso maali. Muualla on taas sitten vähän ahtaampaa veden ja OB-rajojen takia. Tietty toinen vaihtoehto olisi ollut todella lyhyt avaus etuvasemmalleDZ:n vierelle, mutta ei niin lyhyttä avausta viitti heittää. Tälläiset mietteet jäivät nyt yhden heittokerran jälkeen.

Itse kun olin heittämässä sitä ykköstä niin tuli kyllä vähän sellanen fiilis, että se väylä oikein houkuttelee ellei jopa pakota yrittämään heittää suoraan mukille. Siellä korin ympärillä oli sitä tilaa ihan hyvin, joten se oli tarpeeksi iso maali. Muualla on taas sitten vähän ahtaampaa veden ja OB-rajojen takia. Tietty toinen vaihtoehto olisi ollut todella lyhyt avaus etuvasemmalleDZ:n vierelle, mutta ei niin lyhyttä avausta viitti heittää. Tälläiset mietteet jäivät nyt yhden heittokerran jälkeen.

Sama fiilis, kuten myös 13:sta, jossa ehkä olisi vähän paremmat seiftailusaumat ja haastavampi heitto "griinille". Kelluvalla kiekolla on tullut heitettyä mukin lähelle tai outtiin. Asiaa helpottaa se että oma kelluva kiekko (blissukraitti) on mulle myös helpoiten pitkälle lentävä (narukäsillä tuonnekin joutuu heittämään täysiä).

Yleisemmin esteiden kohdalla mun taktiikkana on ollut on että höntsäkiesseillä heitetään kelluva mukille, kisassa kellumaton vesiesteeseen. Poolikaverit sietää kisahermojen menemisen ja sadattelun paremmin kun heittää vähän muovia järveen. Höntsäkiesseillä taa muovin kadottaminen vituttaa, varsinkin jos puoliso on mukana. Jossain Karjaan älyttömillä hasardiväylillä oli vähän ikävä sitä kaverille treidattua hydraa, kun ei haluaisi jättää väyliä väliin, eikä toisaalta 20m heittoa haluaisi heittää 11speed kiekolla.

Vähemmän tärkeellä lötällä varmalle puolelle, kun puttihan menee aina

Heitto pitkäks, lähestyminen outtiin, putti alapeltiin ja nosto5.

Heitto pitkäks, lähestyminen outtiin, putti alapeltiin ja nosto5.

Kuulostaa ihan mun ekalta yritykseltä Kivikon ykkösellä.

Ja mun talin saariväylältä.

ADVERTISEMENT