MAINOSPAIKKA

NÄY FRISBEEGOLF-YHTEISÖLLEVoisiko tähän tulla sinun mainoksesi?Ota yhteyttä →www@design.yt

Mahtaako sitä olla yhtä oikeeta lämmittelytekniikkaa sipulin kannalta. Toinen saa luottamuksen monista toistoista, toinen ei ota riskiä yhdelläkään toistolla ja lämmittelee kropan kuntoon vaan, kolmas on autuaan tietämätön mistään paineista vaikka mitä tekis. Se vissiin on tärkeintä, että miten saa huijattua itsensä uskomaan, että mä osaan tän homman ja tänään menee hyvin ja kestän pienet notkahdukset.

Rutiinit varmaan on tähänkin yks ratkaisu. Samalla tavalla toimii joka kerta, niin saa siitä turvallisuuden tunteen. Toisaalta joustamattomasta rutiineista voi tulla ongelmia, kun tulee joskus syystä tai toisesta esim. Ajan kanssa ongelmia. Sit joutuu lähteä kylmiltään kiessille ja on koko ajan sellainen olo, että jotain puuttuu.

[Link | P2 | Tactic | Origin | MD3 | MD4 | Anvil | Essence | FD | FD3 | Fortress | CD2 | DD3 | Rampage | Spirit]

Totta tuokin, mutta siksi tässä makustellaan josko joku ongelman kanssa painiva löytäisi näistä yhdistelemällä omansa.

Juuri näin Miguel.

Niin ja haluaisin oppia valmistautumaan siten, että en antais valmistautumisen vaikuttaa mun sipuliin. Eli jos puttaan alarautaan lämppärissä, niin en antais ajatuksen vallata kiessillä samanlaisessa paikassa, että vai niin, tässä sitä taas ollaan, tuskin menee nytkään. Tai voi helvata, kun lämmitysheitto lempikiekolla meni keittiön puolelle, niin nyt on taika kadonnut siitä kiekosta. Lähtökohtana voisi olla, että tunnistaa noi tyhmät ajatuksensa, niin voi sitten niille naureskella. Eri asia on, jos tykkää uskoa taikauskoon, karmaan, jne, niin silloin se on aika luonnollista, että uskoo sen yksittäisen tapahtuman vaikuttavan kiessin tapahtumiin.

Vähän vielä. tää on parasta kun voi harrastaa helmikuussa, vaikka ei heitä heittoakaan...

Pelaajan persoonallisuus muuten näkyy pelityylistä ja peliin suhtautumisesta kilometrien päähän. jos sattuu olemaan vaativaa persoonallisuutta, pienellä impulsiivisuus twistillä, niin ei hyväksy itseltään mitään virheitä, heikkouksia tms. Silloin potkitaan bägiä ja markkeria, heitetään sateenvarjoa. Haukutaan oikein olan takaa itseään mielessä ja sadatellaan, että miksi mä en ikinä onnistu kisoissa kun muuten olen aina onnistunut. Leikitellään ajatuksesta denffata ja sillä tavalla vahvistetaan ajatusta jatkossakin lopettaa, heti kun ongelmia esiintyy. Vahvistetaan ajatusta, että kun menee huonosti, niin olis helpompi lopettaa kuin jatkaa niiden ikävien ajatusten kanssa. Sitten tuleekin yks onnistuminen ja ollaan yhtä aurinkoa, ja hehkutetaan koko lajin hienoutta jne.

Denffauksesta puheen ollen  Kummasta oppii enemmän: denffauksesta vai siitä, että vetää kiessin loppuun tosissaan? Ja ennen kaikkea, kummasta on hyötyä tulevissa kilpailuissa? Se voi olla vaikeeta jatkaa kisaa tosissaan, kun tulee se kuuluisa heikko hetki ja jos viikkiksissä pistää plörinäks aina siinä vaiheessa.

Huh huh, kun oli ajatusten virtaa. Ei paljon pisteitä heruis kirjoituksissa tästä kokonaisuudesta.

Loistavasti kirjotettu jauza, sain ainaki ite tosta irti aika paljon 

Denffauksesta puheen ollen  Kummasta oppii enemmän: denffauksesta vai siitä, että vetää kiessin loppuun tosissaan? Ja ennen kaikkea, kummasta on hyötyä tulevissa kilpailuissa? Se voi olla vaikeeta jatkaa kisaa tosissaan, kun tulee se kuuluisa heikko hetki ja jos viikkiksissä pistää plörinäks aina siinä vaiheessa.

Tämä! Jos olisi ruotsalainen denffannut miesten sprinttifinaalissa, ei olisi pronssia tullut. Jos kisan lopettaa kesken "koska meni huonosti" ei siitä opi mitään. Frisbeegolf on laji missä tulee epäonnistumisia, ja tuskin kukaan saa sitä "täydellistä" rundia, melkein aina tulee joku kämmi, pieni tai isompi. Mutta se määrittää kilpailijan, miten siitä epäonnistumisesta pääsee yli.

Oli kyllä naurettava märisijä se saksanpoika. Olis noussu niin olis vieny pronssia.

Oli kyllä naurettava märisijä se saksanpoika. Olis noussu niin olis vieny pronssia.

Niin tämäkin, meinasin sitä henkilökohtaista sprinttiä.

Oli kyllä naurettava märisijä se saksanpoika. Olis noussu niin olis vieny pronssia.

Ja sitten vielä valittaa!

Kylä mä vähän luulen että olis jokasta saattanu vituttaa käydä maalisuoralla seljällänsä, oli syy sitte kenen tahansa ku mitalien värejä pitäis ratkoa.

Noista lämmittelytaktiikoista tuskin löytyy sitä yhtä ja oikeaa, mutta kaikki maailman kärkipelajaat tuntuvat lämmittelevän ihan pirun kauan. Useemman tunninkin jotkut. Toki löpisevät ja pelleilevät kaikkea välillä, mutta focus kuitenkin selvästi kisakiessille valmistautumisessa.

Siivoilin tästä vähän trollailuja pois.