- Rasitusvammat ja loukkaantumiset. Tämä tosin ketuttaa lähes jokaisessa urheilulajissa. Fribailussa lähinnä ongelmana on kova kierto-/vääntörasitus kropalle ja räjähtävät toistuvat kiihdytykset.
- Huono pääkoppa ja ennen kaikkea oma käytös silloin kun peli ei kulje. Ensin sitä vain mutisee itsekseen, mutta sitten jos menee oikein kunnolla päin honkia, niin rupeaa manailemaan jo ihan muiden kuullen. Tästä seuraa yleensä se että muut poolilaiset häiriintyvät ja heitä rupeaa myös hatuttamaan. Sitten jos he mainitsevat asiallisesti tuosta, niin itseä rupeaa hävettämään ja usein tuo huono fiilis/omatunto asiasta vie omaa peliä entistä enemmän päin honkia. Ja jos he puolestaan rupeavat suorastaan piikittelemään asiasta, niin tällöin puolestaan vain v*tutuksen määrä pääkopassa kasvaa, eikä tämäkään edistä omaa peliä ja sitä kautta pää vain hajoaa entisestään. Ts. siis ei niinkään hatuta yksittäiset katastrofitulokset radalla, kuin tilanteet joissa huonot asiat kasaantuvat päällekkäin ja homma karkaa lumipallon lailla käsistä. Tällöin itseä hävettää (ja samanaikaisesti v*tuttaa), niin että tekisi mieli kadota maan rakoon. Muita poolilaisia hieman henkilöstä riippuen usein myös v*tuttaa ja kaikilla on lopulta huono fiilis. Ja itse tiedostaa että on aiheuttanut kaiken tämän, mutta ei vain osaa kontrolloida tunteitaan. Kaikin puolin erittäin "ketuttava" olo tämän jälkeen...
- Lajin herkkyys. Eli se että usein näennäisesti/käytännössä lähes täydellinen suoraan mukia kohti liitelevä heitto osuu yhteen olemattoman pieneen puusta 5 metrin korkeudella roikkuvaan vaakariukuun, jota ei edes näkynyt heittopaikalle, ja kiekko päätyy lopulta suoraan OB:lle tms. Toisaalta tämä lajin herkkyys joissain hieman toisenlaisissa tilanteissa on samalla minusta myös tämän lajin suola, joten tää on vähän kaksiteräinen miekka.
- Vaaralliset tiipaikat. Ja tällä en tarkoita siis sitä että tiipaikalla voi saada kiekon takaraivoon tai että sieltä voi heittää jotakuta toista takaraivoon (joskaan nämä eivät mitään mukavia asioita tietty ole), vaan esim. sitä että heti tiipaikan edessä on 10 cm kuoppa tms. josta astumisesta voi seurata jopa todella vakavakin loukkaantuminen. Tämä on minun omasta mielestäni 100 kertaa suurempi ongelma kuin niskaan heitettävät kiekot tms. "vaaratilanteet". Otan milloin vain mielummin kiekon selkääni kuin astun kiihdytysvaiheessa suoraan 10 cm syvään koloon. Tähän pitäisi seurojen/radanhuoltajien ehdottomasti kiinnittää enemmän huomiota. Ja mikäli kyseistä väylää ei keritä/pystytä heti korjaamaan, niin ei muuta kuin vain kissankokoinen varoitus-/kieltokyltti väylälle ja koko väylä kokonaan kiinni tai johonkin viereen esim. väliaikainen heittopaikka.
- Kiekkojen varastaminen. Tästä tulikin kaukaisesti mieleen että itseltäkin taitaa löytyä edelleen kotoa pari radoilta löytynyttä kiekkoa, joita en ole vielä koskaan onnistunut syystä tai toisesta toimittamaan oikealle omistajalle. Pitääpä ottaakin tämän kesän yhdeksi agendaksi saattaa nuo turvallisesti oikeaan kotiinsa. Niin ja muuten tuohon löytölaatikkojen ryöstämiseen liittyen: ainoa oikea ja varma tapa pysäyttää nuo varkaat on tehdä boksi niin jykeväksi ja murtovarmaksi, että sinne murtautuminen kustantaisi varkaille enemmän kuin mitä sieltä potentiaalisesti saatavien kiekkojen markkina-arvo on. Ts. minusta kannattaa panostaa kerralla kunnolla tuohon boksiin (mistä nuo rahat tuohon löytyvät onkin sitten kokonaan oma juttunsa) sen sijaan että saa olla korjailemassa/uusimassa jatkuvasti tuota boksia. Yksi tapa kenties takautuvasti rahoittaa tuo boksi voisi olla ottaa käytäntö että aina kun noutaa oman löytökiekkonsa, niin maksaa boksista vastaavalle/hankkineelle seuralle esim. nimellisen euron löytö-/varastointipalkkion. Itse ainakin maksaisin tuon enemmän kuin mielummin joka kerta kun kadonnut kiekko ilmaantuu jostain. Eikä minusta edes olisi mitenkään "hyvän tavan vastaista", koska kuitenkin menisi hyvään tarkoitukseen. Tai vastaavasti se voitaisiin rahoittaa myymällä kauden lopuksi seuran nimissä kaikki noutamattomat löytyneet kiekot (sen sijaan että annetaan esim. varkaiden viedä ne tai että annetaan ne jollekin ala-asteelle tms. käyttöön). Enemmän käytetyillä radoilla boksi maksaisi itsensä varmastikin varsin nopeasti takaisin. PS. Ja nyt kun sanoin jykevä ja murtovarma, niin tarkoitin tosiaankin jykevää ja murtovarmaa. En mitään 100€ peltilootaa, vaan ennemminkin semmoista mihin ei pääse ilman järeämpiä hitsausvälineitä käsiksi...
- Kisapaikat joissa ei ole käytännössä mahdollista lämmitellä muuta kuin puttia.
- Kisakoneessa vaadittava nopeuskilpailu. Aivan naurettavaa. Ja tähän liittyen amatööritouri, jossa mestaruutta ei ratkota oikeasti parhaimpien amatöörien kesken, vaan käytännössä ihan säkällä. Vielä naurettavampaa oli nyt tuoreena uudistuksena 20 pelaajan kiintiö MA2 kisoihin. Jos koskaan voi käyttää oikeutetusti sanontaa "WTF?!?", niin nyt se lienee paikallaan. EI MITÄÄN JÄRKEÄ. AIVAN USKOMATTOMIA ratkaisuja päätöksentekijöiltä. On täysin eri asia jos esim. "vain" nopeimmat 70-80 % pääsee mukaan kisoihin/sarjaan, kuin että mukaan pääsee vain nopeimmat 10-20 %! Saman tien vain koko luokka sitten hiiteen tourilta. Romahduttaa ainakin omissa silmissäni täysin koko sarjan arvostuksen. Täysi vitsi.
- Ihmiset, jotka eivät harrasta fribaa, mutta ymmärtävät vain oman näkökantansa asioihin, esim. turvallisuuteen ja toimintaan puistoradoilla liittyen. Ts. esim. ihmiset jotka juoksevat koiransa kanssa radan reunalla kuulokkeet korvilla, eivätkä väenvängälläkään suostu esim. juoksemaan kyseistä osuutta kuulokkeet korvilla mikäli jotain pääsisi jotenkin maagisesti sattumaan (ja tällä en siis millään muotoa hyväksy sitä että heitetään silloin kun on ihmisiä "sektorilla"). Itsekin heittänyt kerran heiton joka lähti vahingossa piiiiiitkään antsaan ja lopulta suhahti vanhan mummon pään vierestä +100 metriä heittopaikalta ja yli 45 astetta tarkoitetusta suunnasta sivussa. Tämän jälkeen en ole enää heittänyt jos pieninkään riski on olemassa että "kiekko karkaisi" hallinnasta ja ihmisiä liikkuu lähellä. Noh, onneksi oli harvinaisen "rento" mummo tällä kertaa liikenteessä. Niin, ja heitto karkasi tosiaan niin pahasti että päätyi lopulta jokeen. Nykyään en enää vastaavalla aukealla voi muutenkaan heittää kun puttereilla. Toinen hyvä esimerkki näistä aiemmin mainitsemista ihmisistä ovat ihmiset jotka kuvittelevat että kun rata nyt kerran on puistossa, niin sehän tarkoittaa luonnollisestikin sitä että voimme jäädä koko perheen voimin piknikille keskelle väylää ja ripustaa kosteat vaatteet kuivamaan koreihin tms. meininki.
- Tupakointi radalla ei oikeastaan häiritse meikäläistä juuri koskaan muuten, paitsi silloin jos sen tekee tiipaikalla / sen välittömässä läheisyydessä ja nimenomaan niin että savu leijailee suoraan muiden päälle / heittopaikalle. Ennemminkin minua häiritsee ajatus heidän omista keuhkoistaan muutaman vuosikymmenen päästä...
- Täysin vakavat/huumorintajuttomat/antisosiaaliset ihmiset. Yksi tämän lajin suola on kuitenkin pieni jutun/huumorin heitto kiessin aikana (tietty hieman tilanteesta/seurasta riippuen).
