Frisbeegolf-forum.fi

Author Topic: Rakkaudesta lajiin  (Read 1004335 times)

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 600
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Re: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2400 on: 30.12.24 - klo:11:31 »
Olen tässä jäänyt pikku flunssassa vähän tuijottelemaan seinää. Toisaalta olisi aika hienoa kun pääsisi heittämään frisbeetä, mutta senverran on kipeänä ettei viitsi itseään ja sydäntään ylimääräistä kiusata joten olen näköjään keskittynyt sitten frisbeefilosofiaan.

Tuossa aiemmassa viestissä mietiskelin puttaamisen rajan siirtämistä 20 metriin ja sen vaikutusta maailmankaikkeuteen. Yritän pukea jatkojalostuneita ajatuksiani sanoiksi.
Frisbeegolfissa toimitaan monessa asiassa kuten golfissa. Säännöissä on paljon samankaltaisuutta ja mikä tärkeintä, tuomitaan toisten peliä ilman tuomareita. Golfissa tosiaan pelataan paljon isommista rahoista ja välillä tuntuu ettei ammattimiehet (kirjaimellisesti ammattimiehet) osaa pelaamansa lajin sääntöjä. Siellä vähän väliä hylätään pelaajia kun eivät ole osanneet pelata sääntöjen mukaan (esimerkiksi bunkkerissa ei saa koskea mailalla hiekkaan kuin lyödessä jne.) Molempien lajien perusideana on pelata sääntöjen mukaan vaikkei kukaan olisi näkemässä. Tämä tuntuu unohtuvan keskustelussa.

Frisbeegolfin sääntökirjassa kohdassa 801 Sääntöjen noudattaminen on ensimmäisenä
801.01 Reiluuden periaate
Nämä säännöt on suunniteltu reilun pelin hengen edistämiseksi kaikkien pelaajien keskuudessa.
Sääntöjä tulkitessaan pelaajien tulee käyttää sitä sääntöä, joka lähimmin käsittelee kyseistä tilannetta.
Jos jotakin tilannetta ei täsmällisesti määritellä säännöissä, noudatetaan reilun pelin periaatetta.
Yleensä paras tapa on noudaattaa tai käyttää päätöksenteon apuna lähintä olemassa olevaa sääntöä tai sen henkeä.

Minun mielestäni tämä tarkoittaa yksittäisen pelaajan kohdalla sitä, ettei pelaaja yritä käyttää sääntöjä tai sen tulkitsemisen puutteita hyväkseen. Koskapa aiemmin puheena ollut askelputti on laillinen jos se tehdään oikein niin sitä ei pidä tietenkään kieltämän. Jos kuitenkin internet täyttyy hidastetuista videoista yksittäisen pelaajan osalta joissa näkyy että säännönmukaisesti tukipiste on väärässä paikassa kiekon irrotessa kädestä pelaaja syyllistyy rikkomukseen johon pitäisi puuttua. Ongelmaksi koituu "kostomentaliteetti" ja "oman pelin sotkeminen" kun tilannetta ei paljaalla silmällä näe. Mielestäni pelaajien reilun pelin mukaisesti pitäisi olla hankkimatta itselleen hyötyä siitä, ettei joku puutu tekemääsi rikkeeseen. Sama koskee tietenkin mandomissejä, outteja ja kaikkia muitakin sääntöjä.

Olisiko sitten reilua jos tiedettäisiin että pelaaja X:n askelputti on videolta katsottuna aina väärin ja sovittaisiin muiden ryhmän pelaajien kanssa etukäteen että kun se kerran on väärin niin otetaan se pois ja callattaisiin se joka kerta kun pelaaja sen tekee? Sopimisella tarkoitan että kun siihen tarvitaan toisen pelaajan vahvistus niin sovittaisiin etukäteen että jos minä callaan niin sinä vahvistat. Tämähän kuulostaa salaliittoteorialta, mutta jos pelaaja ei osaa askelputtia muutenkuin väärin ja käyttää sitä tehokkaasti niin onko reilun pelin hengen mukaista että sääntöjä rikkomalla saa hyötyä?

Meillä näyttäisi olevan aika pitkä matka vielä siihen, että "herrasmiesmäisesti" kyettäisiin pelaamaan hakematta etua pelitilanteessa.
Meillä jotka pelaamme pikkurahoista tai pokaaleista luulisi olevan helpompaa yrittää voittaa myöntämällä omat virheet kuin jos pelataan oikeasti tuhansista tai kymmenistä tuhansista euroista. Edelleen päästään kysymykseen siitä, miten golfarit kykenevät tähän?

Yksi vaihtoehto säännöissä mielestäni olisi, että se jonka heittoa tuomitaan ei saisi osallistua tuomitsemiseen. Neljän hengen ryhmässä kun tarvitaan nyt vain yksi joka ei seurannut peliä tai on muuten vain mukavuudenhaluinen eikä halua tuomita rankkaria hieman epäselvässä tilanteessa ja päädytään nopeasti "pelaajan etuun" kun asia on epäselvä.
Meidän pelaajien tehtävä on heittämisen lisäksi muodostaa mielipide pelikavereiden heittojen lentoradoista ja kiekon heiton jälkeisestä sijainnista. Oikeasti on tietenkin mahdollista, että ollaan eri mieltä, mutta rohkeasti pitää uskaltaa olla jotain mieltä. Mando meni joko oikein tai väärin, kiekko joko on OB tai ei, osuiko jalka markkeriin ennenkuin kiekko irtosi kädestä jne.
Jos noudatamme kaikki sääntöjä pitäisi pelaamisen muodostua vielä mukavammaksi kaikille kuin nyt. Ei tarvitsisi miettiä olenko nilviäinen kun en puuttunut sääntörikkeeseen tai olenko nilviäinen kun puutuin sääntörikkeeseen. Kaikkien sääntörikkomusten pitäisi olla siten samanarvoisia, että jos sääntöä rikotaan niin siihen puuttuminen ei ole henkilökohtainen hyökkäys sinua kohtaan.
Ymmärrän tämän tuovan peliin uuden näkökulman joillekin, mutta kun sen ei pitäisi olla uusi näkökulma että pidetään säännöistä kiinni.

Tässä näen kyllä ison roolin meidän ykköspelaajilla. Toivoisin heidän kykenevän päättämään ryhmänä, että pidetään vaikka 30s säännöstä kiinni. Jokainen heistä tietää, että siitä pitäisi tulla seuraamuksia jos käyttää heittämiseen yli 30s joten luulisi olevan järkevää opetella heittämiseen sellainen rutiini, että normitilanteessa se puoli minuuttia riittää varmasti. Vaikeat paikat ja asennot on varmastikin kaikkien mielestä hieman eri juttu, mutta jos ollaan tiukkoja niin selkeintä on vaatia 30s sääntöä joka paikassa. Toki pitäisi ensin päästä kiekolle mikä sekin on välillä haastavaa.

Olen näitä juttuja varmasti kirjoitellut aiemminkin ja olen pääosin edelleen itseni kanssa samaa mieltä. Jaksan kyllä edelleen ihmetellä niitä ammattipelaajia ja muitakin jotka ajattelevat näitä asioita lähinnä siitä näkökulmasta miten jokin sääntömuutos vaikuttaisi heidän omaan peliinsä. Arvostaisin jos kyettäisiin ajattelemaan asioita vaikka koko lajin näkökulmasta. Tekeekö jokin sääntömuutos lajistamme muiden silmissä paremman. Mielestäni jos televisiosta katsotaan frisbeegolfia ja ulkopuoliselle selviää, että joitakin sääntöjä ei tarvitse noudattaa niin se laskee kyllä lajin arvostusta. Mitä sellaisilla säännöillä tekee joita ei tarvitse noudattaa? Toisaalta jos poistamme puttaamisesta tasapainoisen asennon vaatimuksen niin mitä seurausta sillä olisi? Tulisiko lajiin tyylikkäitä donkkausputteja joita voisi näyttää sitten videoilla?

Onneksi en ole kuitenkaan lajin sääntöjä laatimassa ja arvostan yrityksiä saada lajistamme urheilu-uskottavampaa. Ajatelkaa miten hienoa olisi jos sen lisäksi, että frisbeegolfia on kiva katsoa ulkopuoliset vielä voisivat toisilleen sanoa että onpa hieno laji kun pystyvät pelin sisällä tuomitsemaan toisiaan rehellisesti.

Saattaa olla liikaa pyydetty, mutta olisihan se hienoa.


Näköjään aina kun näitä sääntöjuttuja ihmettelen niin olen vertailemassa lajiamme golfiin. Meillä onkin mielestäni ainakin tässä tuomitsemisessa opittavaa golfista. Toisaalta tietenkin suurin osa kilpailuista menee ihan oikein eikä siellä ole mitään ihmeellistä, joten saatan nillittää pitkiä viestejä ihan turhaan.

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 600
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Re: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2401 on: 07.01.25 - klo:10:20 »
Alkoi kuumotella kun ei ollut pitkään aikaan heitellyt kiekkoa. Ihan hyvä kun jokin into pysyy päällä vaikka taitaa alkaa 18. kausi frisbeegolfin parissa.

Käytiin Karkkilassa pelaamassa talvileiska. Tiipaikat oli putsattu ja ihan kivoja neppailuväyliä. Alle 100m kaikki ja suurin osa alle 60m.
Vähän eri suuntiin kääntymistä olisin itse kaipaillut, mutta oikein kivaa talvitekemistä. Toimii varmasti ihan kivasti vaikka luntakin tulisi enemmän.
Peli sujui varsinkin aluksi varsin mukavasti. Puttikin oli ihan ok varsinkin puoleenväliin saakka, loppua kohti alkoi hieman tulla haasteita, mutta oikein oli hauskaa pelailla.
Bägi oli kokonaan mukana, mutta eipä tuolla montaa kiekkoa olisi tarvinnut. Oikeastaan parin kiekon harjoitteluratana toimisi ihan kivasti, kunhan nyt varautuu siihen että joku kiekko voi hankeen hukkuakin.

Tästä sitä pitäisi alkaa sitten rakentaa kesän kisakalenteria, mutta jotenkin tuntuu että ehtiihän sitä. Masteritour ja SM-kisat taitaa pyörittää meikäläisen kesää aika paljolti, sekä sitten jotain lähikisoja joihin voi mennä nopealla aikataululla jos elämään sopii.

Hieman yllättäen onkin jo tammikuun 7. päivä tätä vuotta joten sehän on kevät ihan kohta.

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 600
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Re: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2402 on: 09.01.25 - klo:12:30 »
Kuntosalihommat alkaa toimia rutiinilla eikä jaksa ottaa joka kerta niin paljoa päähän kun sinne vääntäytyy. Hiljalleen käytettävät painot menevät painavammaksi joten kai siitä jotain hyötyäkin on.

Seuran touhuja tässä hiljalleen askarrellaan. Kesäksi on tulossa kisahommia myös seuran ulkopuolelta, joten paikalliset pääsevät omallakin kentällä kisaamaan enemmän. Tämä on aika hieno palvelu vaikka siinä moni näkikin uhkia ja ehkä näkee edelleen.

Erilaisilla keskustelualustoilla huomaa kuinka hiljalleen kiihtyy keskustelu kisoista, pitäisikö lähteä MM:iin, mitä touria, onko hyviä kisoja tiedossa jo valmiiksi ja niin edelleen. Oikein hauska huomata kuinka lajin parissa alkaa kuumottelu ihan niinkuin ennenkin vaikka aika moni näistä yhteisöistä joihin kuulun on täynnään meitä jo vähän pitempään pelanneita.

Jonkun laskuopin mukaan taitaa alkaa 18. kausi frisbeegolfin parissa, joten jotkut asiat pitäisi sujua jo ehkä rutiinilla :)

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 600
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Re: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2403 on: 27.01.25 - klo:14:19 »
Piti lähteä Lappiin, mutta lähdettiin sitten Espanjaan. Ehdin käydä kertaalleen pelaamassa ja sitten sunnuntaina suoraan kisahommiin.
Mijasissa onkin kiva systeemi kun viikottain pelataan liigaa niin pääsee ihan oikeita kisoja pelaamaan ja vaikuttamaan ratingiinsa.

Lähdin retkelle sellaisen vajaan bägin kanssa ettei tarvitse koko settiä mukaan kun tietää ettei montaa kertaa ehdi pelihommiin. ¨
Mukana oli DD3, HaloShryke, HaloFirebird, HaloTL3, HaloSidewinder ja Buzzz, kaksi P2-putteria tietenkin. Pikku paketti joka kulkee kätevästi muiden tavaroiden mukana. Ajatuksena että DD3 on tuulisiin olosuhteisiin ja pääkiekkoina olisi Shryke ja Sidewinder.
Hyvä suunnitelma. Paitsi, että treenikierroksen väylällä neljä liian vähän antsaa Shrykeen ja kiekko jonnekin pusikkoon. Eikä missään.
Tätä ihmetellessä sitten menikin aikaa kun piti oikein miettiä, että jäisikö kisasta pois kun luottokiekkoa ei ole. Tuulisena päivänä sinisellä leiskalla lopputulokseksi +9 joka oli aika heikkoa tekemistä. Toki oli hakemista kun se Shryke poistui keskuudesta.

Kyllä se pelaamisen himo oli kuitenkin sitä luokkaa ettei haitannut pikku viat. Pelataan niillä mitä on ja katsotaan mitä saadaan aikaiseksi.
Ensimmäisen väylän greenillä heti vitosen missi. Ei hyvä. Sitten tuli kohta toinenkin bogi ja vähän oli heikkoa tekemistä. Siitä se sitten kuitenkin hiljalleen lähti toimimaan paremmin ja loppua kohti sitten kolme pirkkoakin pöytään ja paluu pariin.
22 osallistujaa mukana, joten 970 reitattu kaveri kun pisti -7 pöytään niin se vaikutti aika paljon ratinkeihin. Varmaankin paikalliset pelaavat muutkin siellä itseään paremmin, joten hienoiseksi pettymykseksi parilla sai vain 940 taikapistettä.
Olen omaan peliin ihan tyytyväinen, ehkä fiilispohjalta sellaista 960 peliä jos olisi ollut täysi fieldi. Olisi tuo -7 hävinnyt sinne pisteiden sekaan, mutta nyt sille piti antaa paljon pisteitä niin muille jäi vähemmän. Toki tuo -7 olisi sekin ollut varmasti parempi isommalla fieldillä.
Mutta mitäs noista, ratingit on ratinkeja. Yllättävän vähän isompia virheitä, joten tästä on hyvä jatkaa. Puttikin oli ihan ok alun jälkeen joten tässähän voi olla vaikka toivoa :)

Tässähän ollaan kohta jo helmikuussa ja sehän on lyhyt kuukausi. Täällä etelässä on kunnon paskatalvi, eli näyttää enemmän kylmältä syksyltä kuin talvelta. Periaatteessa voi käydä pelaamassa mutta keli on ihan takapuolesta. Olisi aika hienoa jos olisi kuivaa ja kylmää niin ulkoilukin kiinnostaisi enemmän. Ehkä nyt sitten maltetaan ja käydään salilla vääntämässä peruskuntoa. Tässä onkin seuraavan PT-tunnin jälkeen tarkoitus alkaa panostamaan liikkuvuuteen, joten tiedä mitä kaikkea kropassa tapahtuu.

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 600
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Re: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2404 on: 25.02.25 - klo:10:07 »
Kausi lähestyy ja Masteritourin uusi organisaattori on saanut homman hyvin käyntiin. Toki on kyse kevään ensimmäisistä kisoista joihin aika usein on löytynyt pelaajia, mutta omasta näkökulmasta ehkä merkittävintä on että touriin kuuluu melkein 20 kilpailua joista voi nyt sitten jo merkkailla kalenteriin itselle sopivia. Se on aika hienoa kun voi kalenteria miettiä normaalia pidemmälle vaikkei suoraan tour mielessä olisikaan.

Lajiharjoittelu on ollut aika paljolti tauolla. Työt eivät ole mahdollistaneet seuran salivuoron käyttöä ja kelit ovat olleet aika surkeita. Toisaalta olen viettänyt nyt lomaa Levillä keskittyen sitten yleiskuntoharjoitteluun. Olen huomannut, ettei se salilla käyminen ole ehkä ihan niin tuskaista kuin aiemmin vaikka päiväkohtaisesti se raudan nostaminen tuntuu olevan kovin eritasoista. Tällä viikolla olisi personal trainerin tapaaminen ja ajatuksena olisi loppukevät suunnata kohti liikkuvuutta.
Leville vein sukset ja kun ei salilla tule käytyä niin otin sitten jumppamielessä perinteistä hiihtoa. Neljä suoritusta kuuden päivän aikana. Ensimmäisellä kerralla 8km ja lopuilla kerroilla 14km. Tasan 50km on nyt sitten suksittu ja jälleen on ihan käsittämätöntä miten se pistää sydämen sykkimään. Vaikkei kiirettä pidä erikseen vaan hiihtelee vaan niin keskisyke on 140 ja koko ukko ihan hiestä märkä pipoa myöten. En nyt osaa tuostakaan nauttia muutenkuin, että lenkin jälkeen on kiva saunassa todeta että onpa jumpattu sitten taas.

Ammattilaiset aloittavat kautensa ensi viikonloppuna ja DGN näyttää taas melkein joka viikonloppu jotain. Meillä rouvakin erikseen ihan odottelee pääsevänsä katsomaan frisbeegolfkisoja.

Tästä se hiljalleen lähtee. Kaatiksen masteritouriin on ilmoittauduttu ja Kaatis openiin, joten reissukisoja katsellaan sitten lähempänä.


Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 600
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Re: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2405 on: 11.03.25 - klo:17:27 »
Pitkäänhän se menikin, mutta päästiin viime viikolla heittämään Kaatikselle käytännössä kesäkelissä. Olipa siistiä.
Pelin taso oli kyllä aika heikkoa koko porukalla, joten parantamista jäi.
Onneksi siellä oli välillä hyvääkin tekemistä, mutta kylläpä jäi sellainen fiilis että ruosteessa oli koko ukko.

Nyt sitten menee melkein kolme viikkoa Levillä joten sen jälkeen tuskin on Nummelassa enää lunta vaikka tulisi takatalvikin.

Alkaa kyllä olla sopivaa kuumottelua.
Uudet "SahaBuzzzit" on kyllä aika mainion näköisiä ja yllättävän nahkeaa oli muovikin. Saattaa päästä bägiin melkein suoraan ihan ullkonäollä jos vain yhtään tuntuu hyvältä kädessä.

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 600
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Re: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2406 on: 21.03.25 - klo:10:51 »
Kevättä pukkaa ja heittohalut tietenkin sieltä nousee. Itselle napsahti lomamahdollisuus ja rouvan kanssa vietetään nyt lomaa Levillä.
Kuntosalihommissa olen ollut aika reipas ja nyt on sitten vaihdettu vähän liikkuvuutta kasvattaviin treeneihin. Olin jo viikon työhommissa Levillä, joten kuntosalihommat on hieman harvemmassa.
Leville lähtiessä päätin jättää kuntosalivälineet kotiin ja panostaa yleiskuntotreeniin hiihtämällä. Pertsan vetäminen on ihan huikeaa yleisjumppaa, joten vaikka se on asiana tylsää niin yleiskuntoa kehittävänä melkein liiankin hyvää.
Sykejumppaa ja käsivarsissa on mielenkiintoisia väsyviä lihaksia joita ei näköjään ole kuntosalilla kyennyt treenaamaan tarpeeksi.

Puttihommaa pitää ehtiä ennen kauden alkamista treenata niin, että jos vaikka saisi itseluottamusta puttaamiseen. Aivan liian helposti nitkahtaa sielu kyljelleen eikä osu enää mihinkään.

Ammattilaisten kisakausi on alkanut ja onpas jännittäviä kisoja. Viime viikonlopun Wacon avoimen luokan viimeinen kierros taisi olla jännittävin mitä olen nähnyt. Tänä viikonloppuna mennään Austinissa, joten päästään jännittämään olisiko Nikestä uusimaan mestaruuttaan.


Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 600
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Re: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2407 on: 27.03.25 - klo:10:45 »
Austinissa sitten olikin taas niin jännää että meni yöunet sekaisin kun ei voinut mennä nukkumaan. Ja sehän päättyi sitten vielä suomalaisittain mainiosti. Nikeltä huikeaa peliä, Vänekin nousi uudelle tasolle. Naisissa kolme kympin sakkiin. Oikeastaan ainoa ikävä juttu oli Heidin loukkaantuminen. Toivotaan, ettei ole isompaa sotkua.

Aika monessa tuutissa alkaa nyt kuhina kun Masteritour on jo alkanut, mutta yhä useampi on kaivanut lisenssit ja frisbeekassit esiin.
Hienoa nähdä, että lajissa vielä kuhisee. Näyttäisi siltä, että jos koronan aiheuttama lajin harrastajien nousu jätetään välistä niin ollaan ihan ok kasvussa vielä. Eli otetaanpa taas rauhallisesti ja sovitaan, että tällaiset Masteritourin kaltaiset uuden tekemisen mallit leviävät hiljalleen koko lajiin. Toivottavasti frisbeegolfissa yrittäminen on tulevaisuudessa kannattavaa koska se ihan selvästi sataa meidän harrastajienkin laariin. Se mitä aiemmin tehtiin harrastuksena voi osalle tuoda senverran lisätuloja, että kannattaa olla järjestämässä laadukkaita kilpailuja. Seurat varmasti järjestävät omien resurssiensa mukaan jatkossakin kisoja, mutta isompien tapahtumien järjestäminen vaatii jo paljon paneutumista ja osaamistakin.

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 600
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Re: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2408 on: 10.04.25 - klo:10:48 »
Nyt on ollut intoa pelailuun. Parit viikkokisatkin lähiseudulla on tullut käytyä ja itsehän pidän näitä hyvänä kilpailunomaisena harjoitteena. Heitetään jokaisella väylällä vain se yksi kiekko ja pelataan oikeassa järjestyksessä seuraten muidenkin peliä. Välillä mennään hitaasti ja sen kestäminen on isossa roolissa kun pelataan kilpaa. Treenatessa heitellään monta avausta ja vauhtikin on usein itselle sopiva.

Kiekkopuolella olen yrittänyt opetella heittämään alivakaampia kiekkoja. Ai että kun HaloRoadrunner menee pitkälle kevyellä vedolla kun saa sopivaan kulmaan sen kiekon. Tuuliherkkähän se on, joten pitää treenailla että saa luottoa siihen.
Vakaammissa kiekoissa on se hyvä puoli, että yleensä niitä saa heittää kovaa. Kun alkaa heittää hiljempaa niin käy helposti niin että pakka vähän hajoaa ja rennosta tuleekin löysä. Silloinhan se heittokin menee minne sattuu. Monessa paikassa kuitenkin olisi kätevää hallita tuollainen alivakaan kiekon heittäminen. Niinkuin tietenkin kaikkien.
Sahalaita-Buzzz meni suoraan bägiin ja jäi sinne. Tuntuu kovin hyvältä ja lentää hyvin, vielä kun on kauniskin niin miksikäs ei.

Kisakausi lähenee ja puttia pitää vielä hinkata. Putti tosin on talvehtinut aika hyvin, mutta pitää varmaankin päättää miten putataan kun viime vuonna valittu haaraputtikaan ei aina toimi toivotusti. Tässä sitä on ihmisellä miettimistä.