Frisbeegolf-forum.fi
Frisbeegolf-keskustelu => Treenipäiväkirjat => Topic started by: Jatama on 29.04.13 - klo:13:32
-
Nyt se sitten tapahtui, ratkesin avaamaan oman treeni- / kisapäiväkirjan. Kauan tullut luettua muiden juttuja, mutta nyt alkava kausi kuumotti avaamaan oman.
Alkuun muutama kohta Frisbeekarhujen viikon vieres ketjusta:
1. Milloin ja miten aloitit frisbeegolfin?
Tätä on joutunut aiemminkin ihan miettimään, että mistä kuulin lajista ensimmäisen kerran. Muistelisin, että kesällä 2008 AMK-luokkakaveri mainitsi lajin ja, että Kalajoen hiekkasärkillä on rata. Kuullosti mielenkiintoiselta ja pakkohan sitä oli päästä testaamaan. Tilattiin kaverin kanssa netistä molemmille Star Eaglet ja lähdettiin testaamaan. Lajista kertonut kaveri oli mukana "shellin rantarispiillä" ja muistan muutaman väylän jälkeisen kommentin "pitikö tästäki ny tehä p*rkele välineurheilua!?"
Ensimmäinen kerta vei sen verran mukana, että saman tien tilattiin putteri (DX Aviar) ja midari (DX Shark) Eaglen kavereiksi. Tuona kesänä tuli käytyä särkillä sitten muutamia kertoja ja pari kertaa pesiskentällä paiskomassa. Kesä 2009 meni vielä myös melko hiljaisesti ja heittämässä tuli käytyä ehkä se 10 kertaa koko kesänä. Sitten keväällä 2010 voisi sanoa, että tuli ensimmäisen kerran ruvettua oikeasti heittämään. Keväällä tuli käytyä jo useamman kerran pesiskentällä harjoittelemassa ja särkillekkin rälläiltiin vähän tiheämmin. Ehkä 2-5 kertaa kuussa. Muistaakseni myös Oulussa tai Limingassa käytiin tuolloin ensimmäisen kerran.
Loppukesä 2010 oli sitten taas hiljaisempaa ja innostus hiukan hiipui, koska lähimille radoille oli sen verran matkaa. Kunnes yksi päivä ajelin tennishallin kurvista melkein ojan puolelle, kun huomasin auton ikkunasta frisbeegolf-korin Ylivieskassa?!?! Uimahallin pihalla tehtiin nopeasti U-käännös ja puhelinta kouraan. Kaverille soitto, että täälläkin on rata ja "siitä se sitten lähti". Se syksy asuttiinkin jo radalla joka ilta lumentuloon asti.
2. Mitkä asiat antaa kiksit/motivaation lajissa?
Itse on tullut aivan lapsesta asti harrastettua eri liikuntalajeja ja aina on pitänyt kisata kavereiden kanssa ja yrittää kehittyä ja olla parempi. Kisavietti on niin kova, että sitä kautta tulee myös loputon halu kehittyä paremmaksi. En ole oikeastaan koskaan harrastanut mitään lajia "muuten vain". Aina tulee se, että pitää reenata ja oppia enemmän.
Itse frisbeegolfissa kiehtoi heti alkuun lajin helppous aloituksen suhteen. Mutta ollakseen hyvä pitääkin jo sitten reenata ja kunnolla. Tämän kautta pääsinkin sitte tyydyttämään tuota reenaamisen hinkua ja laji vei täysin mennessään. Tässä ei voi kehittyä liikaa tai loppuun asti. Aina löytyy parannettavaa.
Myös lajin ilmapiiri ja henki viehättää. Olen pelannut pääsääntöisesti vain joukkuelajeja (mm. 20 vuotta pesäpalloa) ja tämä on ensimmäinen yksilölaji missä kaikki tekeminen on kiinni itsestä. Sekin on osaltaan tuonut "uuden jutun" omiin harrastuksiin.
3. Mitä peliosa-aluetta haluaisit kehittää eniten, mikä osa-alue on parhaassa kuosissa?
Kaikkia osa-alueita pyrin reenaamaan, mutta tällä hetkellä selvästi suurimman huomion saa 30-50m suorat/suorahkot lähestymiset. Tuo on tällä hetkellä pelissä se "musta-aukko" ja se iskikin vastapalloon useamman kerran SFL-kisoissa viimme kesänä (2012). Ylivieskassa tuota ei huomaa, koska melkein joka väylän voi avata sinne alle 15m ja vaikka avaus epäonnistuisi ja korille jää 40m, niin silti sen voi 99% varmuudella heittää hysselähestymisenä.
Parhaana osana pidän tällä hetkellä avauksia. 2012 alkukeväästä ja kesän aikana sain draiviin uutta tekemistä tekniikan muutoksella ja sen jälkeen avaukset monipuolistuivat rajusti sekä niihin tuli varmuutta. Mm. putteriavaukset löysivät tiensä heittovalikoimaan jne.
Niin ja ne upsit. Ei lähde mitään ihme mittoja (n. 90m), mutta onhan se tarkka ja varma!
4. Mitä tähän astista saavutustasi lajin parissa arvostat eniten?
(2012 kirjoitettua)
Eipäs tuota ihme saavutuksia vielä ole, mutta yksittäisistä kierroksista nousee esiin muutama. Vampulan pro-tourilla 1003-rating kierros oli jotain mistä ei edes haaveiltu, kun ensimmäisen kesän SFL-kisoihin lähdettiin. Siltikin tuolta kierrokselta jäi jossiteltavaa ;D (luontoäiti veti kunnon sateen viimeiselle neljälle väylälle. Siinä vaiheessa oltiin muuten kiinni rataenkassa vielä). Luonteeseen kuuluu, että aina jossitellaan ja etsitään vikaa tapahtuneesta. Vian paikallistamisen jälkeen sitä sitten löytääkin itsensä kentän reunalta reenaamasta ko. vikaa kuntoon.
Toinen 'ihan jees' -kierros osui Dyyni Openin finaaliin. Voi sanoa, että onnistui kaikki ja takataskuun jäi rataennätys (pakko mainita, että edellinen oli Parviaisen Juholla ;) )
2013: Kauden avauskisasta SM-kisapaikka Tammisaaren kisoihin!
5. Millaisista asioista kostuu täydellinen fribapäivä?
Tuulettomasta, aurinkoisesta tuloskelistä, loistavista pelikavereista ja toisen kierroksen ykköspoolista missä taistellaan voitosta.
Siinäpä olisi jotain josta ehkä saa vähän kiinni, että millainen henkilö nimimerkin takana häärii.
-
Talvi vierähti puttia treenatessa ja satunnaisesti hangessa kisaillessa. Kokoajan kuumotti enemmän päästä jo pihalle reenaamaan ja heti, kun pesäpallokenttä suli, niin siellä menikin pari viikkoa reenin merkeissä. Ylivieskan rata on edelleen suljettu märän maan vuoksi, mutta lähialueella on muutama 9-väyläinen neppailurata, missä on tullut jonkin verran käytyä.
Kauden ensimmäinen "kisa" olikin sitten ilmoittautuminen 5tr:n kisaan ja se onnistui ;D. Itse kisaan lähdettiin aika varovaisin mielin, koska kunnon väylätreeniä ei ollut alla lainkaan ja varsinkin lähestymispeli huolestutti jonkin verran. Putin osalta oli aika hyvä fiilis runsaan talvitreenin jälkeen. Itse kisaan lähdettäessä päiväunissa oli välähdellyt haave SM-kisapaikan saavuttamisesta johon arvelin riittävän sijoituksen 15 paikkeilla. Kokonaistuloksena tavoite oli paarissa, "kahtotaan mihin se riittää".
Perjantaiaamuna lähdettiin ajelemaan kahden seurakaverin kanssa Ylivieskasta Kankaanpäätä kohti (330km) ja aikomuksena oli kiertää pari kierrosta treenin merkeissä. Tämä aikomus hylättiin hyvin nopeasti sään takia. Perjantai oli lähes kopio viime vuodesta jolloin treenit jäivät nolliin kaatosateen takia. Nyt ensimmäinen kierros sateessa jäi väylä ja avaus tasolle joka sekin kuivui (kastui) kasaan 15 väylälle. Tästä hotellille kiroamaan surkeaa keliä ja toivomaan että kirkastuisi. Illan päällehhän se sitten helpotti ja saatiin heittää ok kelissä kunnon reenikiekka. Oma fiilis reenikiekalla oli hiukan alhaalla väsymyksen takia ja odotukset eivät kisaa kohti ainakaan nousseet.
5tr ensimmäinen kierros:
Kisa-aamuna olikin sitten hyvä fiilis ja pieni kisajännitys alkoi nousta esiin. Kisan alkaessa odotin paljon kovempaa jännitystä, mutta tärrääminen katosi oikeastaan jo ensimmäisen väylän jälkeen. Kierros alkoi kymppiväylältä ja sormet ristissä mentiin, että bogeyllä ei alkaisi. Par siitä tuli ja niin myös seuraavasta kuudesta väylästä. Peli tuntui ihan hyvälle ja väylältä 16 napsahti ensimmäinen birdie. Se sitten siivittikin neljän pirkon putkeen.
Ensimmäinen bogey napsahti sitten 12 väylän jälkeen väylältä 3. Avaus oli surkea, koska lähdin pelaamaan hiukan varman päälle ja kiekko vaihtui suunnitellusta Valkyriestä Sidewinderiin. En missään nimessä halunnut, että kiekko suoristaa ja korttiin kirjataan OB +1. Sidewinderihän sitten kippasi yli ja taittoi oikealle metsän reunaan. Kiekko jäi vielä niin hankalaan kohtaan, että ainoa mahdollisuus oli kämmen neppi n. 50m päähän. Siitä toinen neppi Purella joka epäonnistui täydellisesti ja mahdolisuus paarin pitämiseen meni. Eka bogey korttiin ja sai purra huulta.
Kierroksen toinen moka tuli sitten väylällä viisi. Reenikiekalla väylän avauksen kanssa oli hiukan ongelmia ja ei oikein millään tullut sitä fiilistä, että millä tämän nyt heittäisi. Lähdin sitten seiftaamaan paaria ihan vain avaamalla buzzzilla keskelle väylää ja luottamalla lähestymiseen. Lähestyminen sitten epäonnistui oikealle metsään, josta toinen lähestyminen jäi n. 10m korista. Samalla tajusin, että oltiin pelattu 14-väylää, enkä ollut joutunut puttaamaan vielä kertaakaan (kaikki alle 7m). Putti nousi korin katolle ja korttiin toinen bogey. Kyllä tympäisi. Molemmat bogeyt tyhmien ja varovaisten ratkaisujen takia. Loput neljä väylää olivatkin sitten paaria eikä edelleenkään tarvinut putata (yksi puttimissi koko kierroksella).
Kierroksesta jäi kokonaisuutena hyvä fiilis. Peli toimi 16 väylää hyvin. Ehkä hiukan tasapaksua, koska pirkkopaikkoja ei juuri ollut, mutta, jos avaus epäonnistui, niin lähestyminen paikkasi jne. Korttiin -2 ja hymy naamalle. Toki piti jossitella noita kahta tyhmää valintaa 8).
Toinen kierros:
Toiselle kiekalle lähdettiin hiukan sekavissa fiiliksissä. SFL-kisat, open sarja, osaanottajia 90, ollaan kakkospoolissa, täh?! Samaan pooliin tuli yksi tuttu naama Oulusta, Luukkasen Tatu ja kaksi uutta tyyppiä (tosin Matiaksen kanssa mietittiin, että ollaanko joskus pelattu jo samassa ryhmässä). Mielessä pyöri, että pahimmat väylät, kun pelaan paariin ja helpoimmista kerätään pirkot pois, niin tyytyväisiä ollaan. Sormet olivat myös ristissä, että putti toimii, koska toinen kierros tuskin on yhtä selvä.
Avaus oli väylältä kaksi ja päätin vaihtaa foreen ja pelata sen paarin pois. Homma toimi ja kolmosta kohti. Tauolla päätin, että nyt en seiftaa näitä kahta par 4:sta jotka ryssein molemmat bogeyksi. Avaus Valkyriellä keskelle väylää ja siitä tiipparilla kuusien väliin n. 9 metriin korista. Hiukan puut häiritsi, mutta upposi. Pirkko korttiin ja väylä selätetty!
Nelosväylällä firebirdiä kassista, avaus n. 8-9m korista alamäkeen. Jälleen piti putata ja upposihan se. Tuli hyvä fiilis, talven treenien ansiosta putti tuntui aika hyvälle. Kuutosväylällä sitten tummeni. Avaus vasemmalla 25m päässä olevaan mäntyyn ja kiekko jäi n. 20m tiistä. Siitä buzzzilla n. 35m päähän korista vasemmalle, mäntyjen taakse. Edessä piti olla kohtuu selvä annukka neppi aviaarilla mutta toisin kävi. Heitto oli aivan liian luja ja putteri liiteli 15m pitkäksi. Sielä putti alarautaan ja tuplabogey korttiin! Ei voinut uskoa, että se piti tuolle väylälle ottaa!
Noh, jos viime kaudesta jotain opiittiin, niin se, että nuo heitot pitää nollata heti enne seuraavaa avausta. Avaus onnistuikin ihan hyvin, joskin kiekko pomppasi hiukan huonosti kuusen oksien alle. Sieltä piti heittää upsia pienestä kyykkyasennosta ja alaselässä hiukan vihloi. Kiekko n. 12-13m korista. Kameramies sattui sopivasti paikalle, kun lähestymisiä heiteltiin ja tulikin kuvaamaan puttini. Siitähän syttyi tietysti "pakko upottaa" -fiilis. Varmistus ryhmältä, että "onko kymppi", hyväksyntä tuli, askelputtia kehiin ja kiling! Fiilikset nousi kämmätyn tuplan jälkeen taas.
Siitä kierros jatkui pirkolla ja neljällä paarilla, kunnes tultiin radan yhdelle selkeimmistä väylistä, 13. Dessulla pitäisi mennä korkeahkona suorana heittona pururataa pitkin perille ja feidi hoitaa loput. Vaan toisin kävi. Kiekko lipsahti hiukan halutusta linjasta, mutta se mitä ilmassa tapahtui yllätti itseni ja kyllä sieltä ryhmästäkin kuului muutama kysymys kiekosta ja ihmettelyjä perään. Dessu nousi halutulle korkeudelle, mutta lähtikin taittamaan lakipisteessä yli ja liiteli n. 140m, tippuen n. 45-50m korista oikealla takaviistoon. Sieltä lähestyminen aviarilla ainoaan puuhun mikä välissä oli ja bogeytä korttiin.
Loppukierroksella olikin sitten tavoitteena pelata hankalat väylät paariin ja väyliltä 16, 18 ja 1 piti vielä pirkot kerätä pois. Suunnitelma toimikin lähes täysin, mutta väylän 16 fore epäonnistui ja par jäi taskuun. 18-väylällä upsi epäonnistui hiukan, kun tukijalka luisti alta tiimatolla ja kiekko jäi 7-8m korista heinäseipäiden taakse. Tässä vaiheessa kameramies onneksi ilmestyi paikalle ja jälleen oli "pakko upottaa". Keppien välistä ja mukiin :). Ykköseltä vielä upsi korin alle ja nosto pirkko. Korttiin -3 ja pakko olla tyytyväinen. Jälleen pelattii 16-väylää hyvin. Nyt piti jo putatakkin ja koko kierroksella vain yksi puttimissi ja kahdelta väylältä jossitelua kotimatkalle.
Kotimatkalla kaveri sitten hakkasi päivitä -nappia, kun kisakoneeseen alkoi tuloksia tippua. Pikkuhiljaa alkoi käydä selväksi, että SM-kisapaikka on taskussa (lopullinen sijoitus 5.)! Kummasti siinä alkoi nuo neljän väylän jossittelut unohtumaan ja fiilikset olivat aika katossa :). Eipä olisi uskonut ennen kisaan lähtöä.
Huh, tulihan draamailtua. Jatkossa tuskin näin pitkiä esseitä, mutta pitihän tämä jotenkin käyntiin laittaa 8)
-
Huh, tulihan draamailtua. Jatkossa tuskin näin pitkiä esseitä, mutta pitihän tämä jotenkin käyntiin laittaa 8)
Elähän nyt. Näin hyvin kirjoitettua tekstiä jaksaa kyllä lukea.
Onnittelut SM-paikasta ja hyvistä kierroksista. Huikeeta!
-
Varsinainen fribadekkari, kun tätä lukiessa rupesi lukijaakin jännittämään, että miten loppujen lopuksi kävi :) Onnittelut!
-
Lauantaiaamuna ois herätys joskus kolmen jälkeen. Sukulaisille yöksi Ouluun, että saa nukkua edes puolitoista tuntia pidempään ennen aikaista herätystä (muuten pitäisi ajella yöllä 130km). Tour de Oulun ilmoittautuminen on Ouluhallilla jo 4:30-5:00.
Siitä alkaakin sitten päivä rispiin parissa. Sormet ristissä ollaan, että sääennusteet eivät pitäisi paikkaansa, kun tällä hetkellä näyttää, että voipi vettä tihkuttaa. Viimme vuonna tuli muistaakseni lunta ja vettä, mutta aurinkokin paistoi iltapäivästä.
Viime vuoden perusteella tiedossa on erittäin hauska päivä loistavassa seurassa. Kyseessä rento kisa, mutta kisavietti on aina ollut sen verran kova, että kyllä siellä yrittääkkin pitää ;). Viime vuonna sijoitus oli (aika yllättäen) 6., mutta eroa kärkeen tuli kyllä neljän radan jälkeen. Tuosta lähdetään parantamaan, mutta sen verran rennolla fiiliksellä mennään, että jos peli ryssitään pystöön aamu kuudelta ekalla radalla, niin ei aleta murjottamaan loppupäiväksi :)
Saapa nähä.
http://tourdeoulu.bscdiscgolf.com
-
Kah perhana, löytyi foorumilta näköjään pieni raportti viime vuoden kisasta. Muistanut edes, että olen tuollaisen kirjoittanut :)
http://www.frisbeegolf-forum.fi/index.php/topic,61.msg6524.html#msg6524
-
Viimme vuonna tuli muistaakseni lunta ja vettä, mutta aurinkokin paistoi iltapäivästä.
Aika samalla kaavalla mennään tänäkin vuonna :-\ Tuulen sentään pitäis olla suht aisoissa tällä kertaa.
-
Huh huh. 17 tuntia ulkona, 11,5 tuntia kierroksella, 174 heittoa ja jaettu kolmas sija (seurakaverin kanssa). Tour de Oulu 2013 heitetty.
Sää oli sitä mitä RistoS:n kanssa veikkailtiinkin. Vettä tuli aikalailla tasan puolet ajasta, mutta onneksi se oli kokoajan pientä tihkua josta selvisi hyvin sateenvarjon kanssa. Sateen loputtua aurinkokin pilkotteli ja keli oli oikein hyvä. Kokonaisuudessaan kisa oli hyvin järkätty ja päivä oli hauska. Aikataulu ehkä hiukan venyi suunnitellusta, mutta eipäs ole mitään merkitystä tällaisessa tapahtumassa.
Itse kisa sujui 2/3 osaa oikein hyvin. Heti ensimmäinen rata Ainolan puistossa klo 06:00 oli hiukan kankeaa avauspeliä ja varovaista puttaamista (ihme psyykkinen vaikutus niillä keleen kangaskoreilla ;D ). Näiden lisäksi, kun kiekko pyöri kympin sisällä aina jokaiseen puskaan tai puun juureen, niin +8 siinä repsahti heti eroa kärkeen (Väyrysen Erno). Vähän oli nihkiä fiilis ensimmäisen radan jälkeen.
Toiselle radalle, kun tultiin, niin päätin, että nyt niihin kangasrimpuloihin ei varota sitä puttia. Putataan yhtä kovaa kuin on reenattukkin. Jos ei jää, niin sille ei mitään voi, jossitellaan sitten. Tämän myötä homma alkoi toimimaankin ja putti löytyi. Tuli pelastettua melko monta par-tulosta ja nakutettua nättejä pirkkoja sen myötä (muistaakseni kympin sisältä jäi yksi upottamatta, kun sekin tuli korista läpi). Tulos oli kierroksen toiseksi kovin (muutama muukin heitti 53) ja +2 Ernoon nähden.
Toisen radan jälkeen olikin sitten vuorossa ruokatauko ja kokonaisuudessaan reilu parin tunnin tauko. Syömisen ja levähtämisen jälkeen oli melko työ saada kroppa vielä hereille viimeiselle radalle, mutta luotto heittämiseen oli hyvä toisen kierroksen jälkeen. Kaksi ensimmäistä rataa oli hienosti suunniteltu ja viimeistä rataa kohtaan oli kovat odotukset. Odotti "finaalia" ja huipennusta päivälle. Noh, sanotaanko nyt vaikka näin, että ei aivan vastannut odotuksia ::)
Rata oli kuitenkin sama kaikille ja sillä mentiin. Putti jatkoi siitä mihin jäätiin ja eihän siitä mihinkään pääse, että luotto tekemiseen säilyy mahtavasti, kun ketjut kilahtaa ensimmäisellä yrityksellä kerta toisen jälkeen. Kierroksen saldo: yksi missattu alle 10m. Radan suunnittelu mahdollisti upsin rykimisen ihan tosissaan. Kiekkoa sai heittää mukin juureen kerta toisensa jälkeen ja tuloskin oli sen mukainen. Kierroksen toiseksi kovin tulos ja -3 kärkeen nähden. Parviaisen Juho oli ainoa joka pisti heitolla paremmaksi, kierrostulos 59. Kokonaisuutena kierrokseen ollaan tyytyväinen, mutta kahdella viimeisellä väylällä piti ne jossittelutkin hommata. Aivan valotkiinni ratkaisut (melkein kirjaimellisesti. Draivissa ollut enään oikein mitään kontrollia ja tehot puuttuivat täysin) ja kaksi bogeytä korttiin. Kyllä harmittaaaaa! Ko. väyliltä olisi voinut ottaa peruspaarit kiekkoa neppailemalla. Perhana!
Noh, lopputuloksen kannalta niillä kahdella heitolla ei olisi juurikaan ollut merkitystä. Silti olisi jääty heiton verran seuran junnutähdelle, Rättyän Nikolle. Eli ei ollenkaan huono panostus Frisbeekarhuilta, kun sijat 2. 3. 3. (jaettu kolmossija) meni Ylivieskaan. Ernokin tämän huomasi voittopuheessaan 8)
Ei muuten tarvinut saunan ja iltapalan jälkeen odottaa unta... Kisan tavoitekkin saavutettiin, kun viime vuoden sijoitusta 6. lähdettiin parantamaan. Pohkeet kiittää ja kuittaa.
lopputulokset (http://www.bscdiscgolf.com/tourdeoulu/index.php?results&year=2013)
-
Hyvää settiä! Ihan kärjen vauhdissa. :)
-
Kevät on vissiin tullut... kiekkoa ollaan rykimässä joka suunnassa ja kokoajan on seuraavaa reissua tiedossa jne. 8)
Eilen tuli heiteltyä kierros Kokkolassa, Köykärin radalla. Tykkään radasta. Löytyy todella paljon korkeuseroja ja vaihtelevia väyliä. Kierros oli "ihan ok". Muutama huono ratkaisu ja lopussa hiukan huonoa tuuriakin (rata loppuu ob:n yli tykittämiseen jossa rankaistaan, jos lähtee hakemaan liian pitkälle. Jos kiekko jää outtiin, niin avauksesta tuli n. 40m mittanen ja +1 tietenkin). Avaus onnistui ja mittaa tuli, mutta kiekko kopsahti ob-rajan reunalla olevan aidan reunaan.
Tänään oli sitten vuorossa Vaalan rata. Rata on laajentunut 18-väyläiseksi viime syksynä ja siellä on avajaiskisat kahden viikon päästä. Piti lähteä tutustumaan rataan, että on vähän edes hajua kisaa varten.
Rata oli erittäin haastava metsäpillikkö (uusi sana?). Todella paljon pitkiä suoria avauksia ja kakkosheitotkin yleensä vielä pitkillä väylillä suoraan. Väylissä kuitenkin selvästi aina idea ja onnistuneet heitot palkitsee. Metsän tyyppi myös mukava (harvahko)mäntymetsä kuivalla kangasmaalla. Ainoa asia mikä jätti erittäin huonon mielen oli tiipaikat. Ne oli tehty hyvin ja huolellisesti, mutta ongelma on, että matot ovat järjettömän lyhyet. Väylien keskiarvo on varmasti siellä +100m ja heittomatot ovat hädintuskin pari metriä. Ei oikein toimi, jos pitää avata 120-225m väylää ilman vauhtia. Todella harmi >:(
Aika kaksijakoiset fiilikset siis jäi. Rata hauska ja haastava. Järkevä peli palkitsee. Heittopaikat surkean lyhyet.... Summasumrum. Mietinnän alle meni, että tuleeko lähdettyä kisaamaan. Niin pahasti saa omalla heittotyylillä heittopaikkojen kanssa tuskailla.
-
Eilen olikin vuorossa sitten Virpiniemi ja Meri-Toppila. Virpiniemeen on tehty lähtöä jo viime syksystä, radan valmistumisesta saakka. Nyt sitten vihdoin ja viimein päästiin liikkeelle. Paikalle päästyämme kaikki näytti juuri niin lupaavalta kuin oli kuultukkin. Loistava maasto kiekon nakkomiseen ja palvelut vieressä. Kelikin oli ihan ok. N. +10 astetta, ei tuulta lainkaan ja luvatut vesisateetkin poissa, ainakin vielä.
Etuysin ajan fiilis oli aika katossa kuutosväylää lukuunottamatta. Ilmeisesti alueella ei ole lupaa puunkaatoon tai sitten en vain ymmärrä, että miksi muuten hienolle väylälle on jätetty iso mänty (vai oliko niitä 2) pilaamaan avauksen mahdollisuus sweet spotille. Kyllähän sinne nytkin avaa, mutta on täysin tuurissa sujahtaako kiekko oikeasta reiästä, sen verran haastava heitto on jo itsessään. >:(
Takaysillä fiilikset sitten laskivat hiukan. Metsä muuttui todella tiheäksi ja pururadalta pois lipsahtanut kiekko on käytännössä OB. Tämä siksi, että metsästä pitää käytännössä putata takaisin väylälle. Tällaisia väyliä 3-4 kpl ja ne toistivat itseään aika pahasti. Oma mielipide on, että, kun maasto muuttuu noinkin radikaalisti, niin väylät pitäisi pitää par 3 mittaisina. Toki 200 metrin pilli karsii esille ne joiden putteriavaus oikeasti laskeutuu siihen väylälle sen kolme kertaa, mutta, kun tätä joutuu toistamaan 12 kertaa, niin alkoi puuduttamaan. Itse tykkään kyllä yleensä metsissä pitkähköistä väylistä, mutta tällöin myös metsän pitää olla todella harvaa ja korkeaoksaista mäntymetsää (esimerkkinä kankaanpää).
Kokonaisuutena paikka on mahtava, sitä ei voi kieltää. Korkeuseroja löytyy aivan älytön määrä ja ne tuovat mahtavaa vaihtelua heittämiseen, ja tietenkin sitä haastetta! Mutta, jos itse saisi mennä väyliä sorkkimaan, niin ainakin takaysin 13,14,15 väylät lyhenisivät 50m jokainen. Tämä pelkästään siksi, että metsä on niin tiheää, että huonon avauksen jälkeen ei ole mitään mahdollisuutta loistavalle kakkosheitolle.
Meri-Toppilassa käytiin sitten ihan vain verestämässä muistikuvaa radasta ensiviikonlopun Perämeri Openia varten. Kaikkia tulevia väyliä ei voinut vielä heittää, koska ne tehdään vasta kisaan valmiiksi, mutta eipäs niissä mitän hirveitä erikoisuuksia pitäisi olla, kartan perusteella.
Reenikiekka kulki ihan ok. Kaksi helppoa 7-8m puttia missasin, mutta paikkoina tulikin sitten muutama huonosta haara-asennosta upotettu pirkko. Kierroksen mustahetki osui pitkälle par 4 väylälle, jossa reilu 120m avaus jäi metrin outtiin. 120m muuttui 30m avaukseksi. Väylän kruunasi vielä toinen helpoista puttumisseistä ja korttiin 7. Lopputulos oli -5 kahdeksan pirkon ansiosta.
Toppila oli ratana sitä mitä aina ennenkin, reiluhkosta kädestä on hyötyä. Nyt sitten pidetäänkin sormet ristissä koko viikon, että Oulussa ei sada vettä. Metsäväylät olivat nimittäin sen verran karua muta-/kuravelliä, että peli-ilo oli aika kaukana.
-
Toppila oli ratana sitä mitä aina ennenkin, reiluhkosta kädestä on hyötyä. Nyt sitten pidetäänkin sormet ristissä koko viikon, että Oulussa ei sada vettä. Metsäväylät olivat nimittäin sen verran karua muta-/kuravelliä, että peli-ilo oli aika kaukana.
Kyllä sitä vaan tulee ensi viikollakin, matalapaine kun on vallitsevana säätyyppinä. Perämeri Open saatetaan kuitenkin pelata jo ihan huippukelissä jos ei liejua oteta huomioon.
-
Kolme reenikiekkaa tullut kierreltyä nyt ihan kotiradallakin tämän viikon aikana. Upsikättä säästelty sfl-kisoihin ja testailtu/reenailtu erilaisia heittoja. Ensimmäisellä kiekalla tuli roiskittua 5 x ob ja tulos +1. En edes muista milloin olisi kiertänyt viimeksi täällä plussalle :P. Noh, pohjalta on yksi suunta...
Toisella kiekalla "enään" kolme outtia. Etuysin 'putterilla korin juureen' -väylät kaikki ilman pirkkoja. Sitten, kun päästään 8-väylältä pidemmille ja huomattavasti vaikeammille väylille niin pirkkoja napsui 7/11. Lopputuloksena ns. peruskiekka -5.
Tänään sitten oli jo vähän enemmän tekemisen meininkiä. Ainoastaan kakkosväylän bogeykammo piti pintansa. Viimeinen luotisuora dx aviar piti upottaa ojaan ja plussaa korttiin (kriisi iskee. Millä pelaan Perämeri openis?!). Siitä peli jatkui aika tasapaksusti paarin merkeissä kuutosväylälle asti jossa buzzzi meinasi kopsahtaa suoraan avauksesta mukiin. Pirkko korttiin ja +-0 yhteensä. Surkea aloitus, kun tässä vaiheessa pitäisi lähtä aina vähintään -4, mielellään -5 tuloksella jatkamaan (pari kertaa se -6:kin ollut). Noh, kierros jatkui samoissa merkeissä kuin edellinenkin. Otetaan ne pirkot sitten selvästi vaikeammalta takaysiltä. Tänään kasilta eteenpäin pirkkoja 8/11 ilman plussia väliin. Mukaan mahtui vielä 5m huolimaton pirkkohaaraputti alarautaan. Kokonaistuloksesta ei voi valittaa -9 kevään kolmannella kiekalla kotiradalta. Oma ennätys on -12 viime kesältä 8)
Hyvä fiilis jäi ja makiat jossittelut myös. "Kakkoselta bogey ku rollas ojaan, sen ois voinu pirkottaa nätisti", "alarautaa, ku vihtiny keskittyä", "siinähän ois ollu mahikset siihen -12" ;D
Seuraavaksi olisikin sitten ohjelmassa ehkä viikkokisat Kokkolan Köykärssä lauantaina (jos jaksaa. Meinaa olla jalat vähän puuduksissa liiasta paiskomisesta) ja sunnuntaina Perämeri Open II Oulussa, Meri-Toppilassa.
-
Perämeri Open II, jaa-a. Eipä jääny palijo kerrottavaa. Ei oikein edes sitä jossittelua. Kiekot rollaili vähän mihin sattuun onnistuneiden heittojen jälkeen, mutta oli sen verta useampi karkea virhekkin, että ei tarvi jossitella mitään epäonnisia rollauksia.
Kisa alkoi väylältä 5 (135m) ja muutama testidraivi ennen äänimerkkejä kertoi heti, että ei kannata lähteä avaamaan korille vielä, kun on niin kankeana paikat. Perus hysseä keskellä väylää, lähestyminen 6-7 metriin ja eka jännäkakka -putti koriin. Siitä väylälle 6 jonka piti olla niitä "varmoja pirkkoja", kun upsilla mennään. Kyseessä reilu 90m saariväylä alaviistoon. Upsi lipsahti otteesta hiukan ja suuntautui oikealle, puun taakse, par korttiin. Seuraava väylä oli seuraava "pakko pirkottaa upsilla" ja se onnistuikin. Ihan ok startti siis -1 oltiin 3 väylän jälkeen.
Siitä peli jatkui hiukan heikoilla avauksilla parin helpon väylän yli paareilla, kun pirkkoputille ei ylletty. Sitten tulikin ensimmäinen mustakohta, kun väylällä 10 pitkä annukka-avaus valkyriellä piti kulman liiankin hyvin ja kiekko sukelsi 90-asteen dogleg-kurvin nurkasta sisään. Ko. outti on väylällä se "ei missään nimessä sinne" -avaus. Jatkoheitto, kun on 10m neppi takaisin väylälle. Pessimisti voisi mieltää virheen +2 arvoiseksi. Bogey korttiin ja kohti väylää 11.
Väylää 11 en ollut koskaan heittänyt, koska layoutti poikkeaa Meri-Toppilan normaalista. Jälkeenpäin mietittynä aivan järjetön riski oli lähteä hakemaan avausta pidemmän kautta, kun lyhyellä seiftihyssellä olisi voinut pelata pirkkoa aivan yhtä hyvin. Avaus siis suoraan väylän ainoaan puskaan "johon ei missään nimessä saa avata". Puskan keskeltä 5m neppi ulos. Par oli vielä pelattavissa, mutta sitten tulikin ensimmäinen kardinaalimoka. 50m kämmenhysse 10m pitkäksi alamäkeen ja outtiin. Tuplabogey korttiin ja leukaa rintaan. Ei voinut käsittää mitä juuri tuli ryssittyä väylällä jota ei ollut ennen heittänyt. Osaisikohan tästä ottaa opiksi? ::)
Loppukierros menikin sitten aikalailla vuoristoratana ylös-alas. Ei vain saanut millään kiinni sellaisesta "nyt kulkee" -fiiliksestä. Pakonomaisella puurtamisella tuli pirkko tai pari korttiin, mutta kohta ne kuitattiin bogeyllä ja tuplalla pois. Kierros loppui lukemiin +1, mutta fiilikset olivat +15 tasolla. Niin järkyttävän selvillä virheillä nuo plussat kun tulivat.
Toiselle kiekalle lähdettiin sitten tavoitteena, että ei yhtään outtia ja peli on jo väkisin parempaa. Kierros alkoi väylältä 6, joka olis siis "upsilla kakkonen" -mallia. No nyt upsi onnistui ja putti oli 6m paikkeilla. Ensimäisellä kierroksella Toppila oli ollut tuulenosalta reiluhko, mutta tasainen ja yhdestä suunnasta. Mutta nyt astuikin sitten tuuli mukaan kunnolla kuvioihin ja se muuttui puuskittaiseksi ja erittäin hankalasti suuntaa vaihtelevaksi. Pirkkoputti myötätuulipuuskassa alarautaan. Seuraavat kolme väylää jälleen samat, upsilla pirkko ja kaksi muuta vaikeahkoille puteille ja kolmoset.
Kunnes saavuttiin jälleen väylälle 10. Nyt heitin valkyrien hiukan seiftimpänä korkealle jotta feidi on varma. Avaus onnistui ja kiekko jäi selvälle paikalle 70m korista. Jatkon piti olla silmät kiinni heitettävä upsi korin juureen ja -1 korttiin. Toisin kävi. Upsilinja karkasi täysin lapasesta ja heitto oli täysin voimaton. En oikein edes tiedä mitä tapahtui. Upsilla ei vain voi ryssiä noin selvästi. Oikealle siis samaan ryteikköön outtiin kuin ensimmäisellä kierroksella ja bogey korttiin. Kyllä söi miestä ja lujaa. Tästä sitten jatkettiinkin sille pystyynryssitylle 11-väylälle jonka pelasin nyt seiftinä. Avauksen jälkeen upsia korin juureen ja pieni tuuletus hiljaa mielessä... kunnes. Markkerin maasta nostettuani näkyi kuinka firebirdi rollaili nätisti 25m korilta alaspäin lampea kohti ja outtiin. En tiennyt itkenkö vai nauranko. Outin reunalta 13m juoksuputti ketjuista ulos ja +1. Kuuman kelin aiheuttama väsynyt fiilis alkoi ottaa voiton ja peli-ilo leijalli jo merelle päin.
Tästä eteenpäin tuntuikin sitten, että eihän tästä tule enään mitään. Upsit ja kaikki tuntuivat kimpoilevan aina mihin sattuun, jos onnistuivat. Puteista katosi yrittäminen ja draivit tuntuivat raskailta. Näinhän ei saisi käydä, mutta tämän torjuminen tulee kait sitten kisakokemuksen myötä. Lopussa tuplabogeyn jälkeen sain vielä pienen piristyksen aikaan, kun n. 120-130m avaus onnistui täydellisesti ja pitkältä väylältä vaikean polviasento -putin jälkeen pirkko. Kolme viimeistä väylää -2 ja korttiin +4.
Toisen kierroksen aikana tuo pyörivä tuuli nousi tosiaan myös mielenkiintoiseksi. Puuskat olivat viimeisen 7-8 väylän aikana todella voimakkaita ja lukemat olivat varmaankin siellä 20m/s paikkeilla(?). Harmi parin poolikaverin osalta, joilla peli kulki todella mahtavasti ja kovaa tulosta oli tulossa. Jäljellä olevat väylät, kun olivat selvästi radan hankalimpia ja tuuliherkimpiä. Niissä pelkän paarin tekeminen oli erittäin haastavaa.
Vaikka oma peli sukelsi aika pahasti ja jäi huono fiilis niiltä osin, niin täytyy kiittää molempien kierrosten poolikavereita. Loistavaa porukkaa ja mahtava fiilis. Kuinka pahasti olisikaan ollut naama mutrussa kisan aikana, jos eivät poolikaverit olisi olleet tätä luokkaa :D
-
Toisen kierroksen aikana tuo pyörivä tuuli nousi tosiaan myös mielenkiintoiseksi. Puuskat olivat viimeisen 7-8 väylän aikana todella voimakkaita ja lukemat olivat varmaankin siellä 20m/s paikkeilla(?). Harmi parin poolikaverin osalta, joilla peli kulki todella mahtavasti ja kovaa tulosta oli tulossa. Jäljellä olevat väylät, kun olivat selvästi radan hankalimpia ja tuuliherkimpiä. Niissä pelkän paarin tekeminen oli erittäin haastavaa.
Tuo tuuli oli aika maaginen. Enemmän se silti nauratti kun se oli aika lailla täyttä arpapeliä. Itse selvisin tosi hienosti tuulista toisen kierroksen ekat 17 väylää, kunnes sitten vikalle väylälle seiskaa korttiin.
Niin ja otin myös nätin rollin. Väylällä 8 kiekko kävi ehkä kympissä korista, mutta nousi pystyyn ja luikerteli melkein takaisin tiille - eli rollasi noin 50-60m mäkeä takaisin alas =D.
-
Toisen kierroksen aikana tuo pyörivä tuuli nousi tosiaan myös mielenkiintoiseksi. Puuskat olivat viimeisen 7-8 väylän aikana todella voimakkaita ja lukemat olivat varmaankin siellä 20m/s paikkeilla(?). Harmi parin poolikaverin osalta, joilla peli kulki todella mahtavasti ja kovaa tulosta oli tulossa. Jäljellä olevat väylät, kun olivat selvästi radan hankalimpia ja tuuliherkimpiä. Niissä pelkän paarin tekeminen oli erittäin haastavaa.
Tuo tuuli oli aika maaginen. Enemmän se silti nauratti kun se oli aika lailla täyttä arpapeliä. Itse selvisin tosi hienosti tuulista toisen kierroksen ekat 17 väylää, kunnes sitten vikalle väylälle seiskaa korttiin.
Niin ja otin myös nätin rollin. Väylällä 8 kiekko kävi ehkä kympissä korista, mutta nousi pystyyn ja luikerteli melkein takaisin tiille - eli rollasi noin 50-60m mäkeä takaisin alas =D.
Kieltämättä fiilikset olivat aavistuksen huvittavat ja koomiset väylän 17-dropparilla. Poolikaverin kanssa naurettiin siinä, että miten tästä voi edes haaveilla saavansa korille tähän myrskyyn. Matkaa kuitenkin vain n. 25-30m ;D. Molemmat päästiin n. 20m ja ei mitään toivoa yrittää puttia koriin sille nyppylälle, kun outit kiertää joka reunalla.
-
Otettiin meidän ryhmällä kunnolla ilo irti ja tuuletettiin oikein kunnolla ja heitettiin läpsyjä kun otettiin väylälle 16 star frame. Veikkaan että ei tullu montaa muuta toisella kierroksella. Itse muuten siinä taisin olla kauimpana korista (~10 m), vaikka avasin yläpantaan =D
-
"star frame" niiiiceeeee 8)
-
Tänään tuli käytyä rykimässä kädestä tunto pois ;D
Tarkoitus oli käydä reenailemassa draivia lyhyellä, pelkällä x-askel vauhdilla. Huomannut, että tämän kevään reenien myötä on tullut vetoon huomattavasti lisää snäpiä (ei sitä ääntä), niin +100m avauksia voi tehdä ihan minimi vauhdillakin. Tämä vaatii vain malttia ja uskoa siihen, että se kiekko kyllä lentää pelkästään rennolla ja terävällä vedollakin (yleensä kiekko tahtoo karata taivaalle, kun heitto menee repimiseksi, koska tuntuu, että ei tämä ilman vauhdinottoa mihinkään lähde). Reenin taka-ajatuksena oli myös ensi lauantain Vaala DGP -kisa jossa tiimatot ovat tuskastuttavan lyhyet. Siellä pitää kotelon kestää ja kontrollidraivin olla kohdallaan.
Noh, reeni lähti sitten hiukan lapasesta ja loppujen lopuksi n. puolet heitoista tulikin vedettyä 110% lasissa distancea, kun urheilukentällä sattui tuulemaan sopivasta suunnasta (ei silti mikään ihme puhuri, n. 4-5m/s). Kunnon distanceässää ei ole koskaan tullut oikein reenattua, niin tänään iski sitten into testailla, että minne sen kiekon saa rykimällä lähtemään.
20-30 draivia kesti, kun sai vähän juonesta kiinni ja kiekko rupesi lähtemään korkeahkona annukkana, nokka alhaalla nättiin liitoon (tiedän silti, että heitän vielä aaaaivan liian matalalla). Kiekot napsahteli sinne 150m päälle ja kaksi parasta vetoa jäivät metrien osalta mysteereiksi. Toinen osui 160m kohdalla olevaan suojaverkkoon n. 2,5m korkeudessa ja toinen n. 130m kohdalla olevaan moukarinheittohäkin verkkotolpan kärkeen. Tuossa vaiheessa kiekko alkoi vasta oikenemaan annukasta joten metrejä oli tulossa reippaasti vielä. Arvoitukseksi vain jäi mihin asti olisi mennyt. Tod. näk. kuitenkin tuon verkon yli mihin toiseksi paras osui.
Testailin sitten ihan kontrollidraivinakin pitkiä avauksia. Matalana hysseflippinä tai loivana ässänä kiekot napsui sinne 140m paikkeille. Tämä kertoo aika äkkiä sen, että pituusheittotekniikka on aika lapsen kengissä. 360-vauhdinottoa en ole edes koittanut ::)
Mutta hauskaa oli ja täytyy sanoa, että aika nopeasti vetää puhdin pois, kun maassa on 20 lättyä pinossa ja niitä rykii niin tiheään tahtiin, että uutta on jo lähdössä, kun edelleinen on hädintuskin maahan osunut :)
-
No niin. Vaalan kisasta ei jäänyt edes jossittelun aihetta. Se, kun jäi välistä kokonaan. Empä ole koskaan aiemmin herännyt migreeniin :'(
Buranasatsin jälkeen, kun päivä alkoi edes vähän hymyillä, niin tuli sitten nakeltua kontrollidraivitreeniä ja puttailtua vähän. Välillä sapuskaa naamaan ja sitten treenikiekka Ylivieskan radalla. Pari edellistä kiekkaa ovat olleet -9 ja -10. Nyt päädyttiin tulokseen -8 ja kiekalta jäi kyllä mieleen pitkät putit. Pari pitkää ja vaikeaa haaraputtia upposi komeasti (n. 15 ja 18m, ylämäkeen), sekä juoksuputit napsuivat vähintäänkin rautoihin. Muutama umpisurkea avaus tuli ja ne aiheuttivat parit bogeyt.
Nyt sitten onkin 3 viikkoa aikaa ennen seuraavia SFL-kisoja (Kankaanpään frisbeepoint-tour). Välissä on seuran oma yökisa, Night of the Flying Discs (http://www.facebook.com/events/464972546918950/) ja Kokkolan Köykärin DGP:n avajaiskisat. Juhannuksen jälkeen kisaa sitten riittääkin syksyyn asti 8)
-
Meinannut unohtua ihan koko päiväkirja...
Viikonloppuna oli Kokkolan Köykärin radan avajaiskisa. Osallistujia n. 40 kpl lähinnä lähipaikkakunnan heittäjistä (muutama pidemmän matkalainenkin oli saapunut paikalle).
Ensimmäinen kierros meni surkeiden ja kankeiden avausten paikkailussa paareiksi. Pirkkoa ei meinannut irrota millään ja muutama turha bogey tuli ihan huonon keskittymisen takia. Ei tullut käytyä heittoa kunnolla läpi ja otettua olosuhteita huomioon. Ei oikeastaan mitään sanottavaa ko. kiekalta. +2
Toisella kierroksella sitte tämän vuoden vahvin ase mureni käsiin, valui sormien välistä ja itkunsekaisin tuntein näkyi vain, kun katosi johonkin maan alle. PUTTI PETTI! Avaukset paranivat hiukan ja mahdollistivat pirkkojen yritykset. Rehellisiä pirkkopaikkoja (n. 4-9m putit) oli 7 joista yksi upposi. Siihen päälle pari vaikeampaa paikkaa joista rautoihin ja kierros oli siinä. Yksi ainoa pirkko ja yksi bogey. Kierros päättyi paariin.
Putti tosiaan murtui täysin. Muutama alle 6m pamahti ylärautaan, alarautaan tai niin reunaan ketjuja ettei voi jäädä. Ristus. Talven ahkeran reenin jäljeltä putti on ollut niin luotettavassa kunnossa, että kisoissa ei ole 8m saakka tarvinut muuta kuin putata sisään. Kummempia miettimättä. Nyt pari viikkoa on ollut sitten hiukan epävarmaa jo reenikierroksillakin, kun hyvien kelien myötä ei ole putin treenaaminen maistunut. Ainoa positiivinen asia noissa missatuissa puteissa oli se, että puhtaasti ohi ei silti menty. Jotain siellä selkäytimessä on.
Sinänsä hyvä, että tällainen pikkukisa palautti jalat maahan. Nyt nimittäin se puttitreeni otetaan mukaan, piste. Edes 15min päivässä, kun uhraa kämpän edustalla siihen, niin 100 toistoa tulee. Saman verran mitä tulee kierroksilla viikossa! (Eilen nakutettiinkin jo 250 puttia ::) ). Varsinkin tällä viikolla putti on erityishuomion alla viikonlopun fp-touria varten Kankaanpäässä.
Ai niin. Sijoituin neljänneksi ja sijat 1-3 menivät seurakavereille :)
-
Do diih. Se ois Frisbeepoint-tourin Kankaanpää -viikonloppu takana. Varoitetaan nyt jo näin alkuun, että tämä essee saattaa venähtää hiukan, muutamastakin syystä. Varaa siis juotavaa ja syötävää ennen kuin aloitat ;D
Huom! Mikäli tarina ei kiinnosta, mutta 5tr:n bermudan kolmio kiinnostaa, niin siirry kierrokselle kolme :o
Torstaina päviteltiin muutaman seurakaverin kanssa, että on se kumma, että aina, kun Kankaanpäähän ollaan kisoihin tulossa, niin ennusteissa on vesisateita (viidennet kisat). Perjantaina puolenpäivän aikaan lähdettiin sitten ajelemaan kohti 5tr:ää, sormet ristissä, että ei nyt pahasti sataisi. Perille päästiin neljän tunnin ajamisen jälkeen ja suoraan autosta radalle, parikisaan. Nakkelin kisan seuran "upsilla vaikka kalliosta läpi" - Jarkko Outilan kanssa, mutta eipä siitä paljoa käteen jäänyt. Tuon autossa istumisen jälkeen kaikki tekeminen oli kankeaa ja puolivaloilla mentiin. Pääasia, että kolme muutettua väylää tuli tutuksi.
Kierros 1:
Lauantaina sitten klo 11:00 ensimmäiselle kierrokselle ja fiilikset olivat 'ihan jees'. Ainoa huolen aihe oli, kun putti tuntui lämmitellessä jotenkin vaikealta ja väkinäiseltä. Kisakone oli arponut oman seuran PJ:n samaan ryhmään ja aloitettiin väylältä 13. Avaus kuuteen metriin ja fiilikset nousi mukavasti. Putille mentiin "ajattelematta mitään, puttaat vain". Tämä toimikin, mutta aavistuksen ylös suuntautunut putti tuli lähes keskeltä ketjuja korin reunalle alas ja pyörähti ulos. Se siitä birdiellä aloittamisesta. Ryhmäkaverin sanoin "tuo oli kyllä vääryys".
Tästä jatkettiin uudelle 14-väylälle missä avaus epäonnistui ja korttin kolmonen. Väylällä 15 sitten tulikin pimeä hetki (taas kerran kisan alkuun). Avaus ei kääntänyt yli vaan meni turhan suoraan lähelle taka-ob:tä. Sisällä kuitenkin pysyttiin, mutta edessä mäntyjä niin, että hyssen joutui sulkemaan pois. Jäljellä upsi tai kämmen ob:n yli ja feidillä takaisin väylälle. Valitsin upsin ja heitin. Lähti hyvin ja näytti hyvältä. Kova tuuli kuitenkin nappasi hiukan kiinni ja kiekko osui ainoaan oksaan mitä heittoradalla oli. Outtiin ja erittäin veemäisestä kohdasta jatko. Ei mahdollisuutta selvälle putille. Tuplabogey korttiin ja sai purra huulta. Upsinhan piti olla se "varma".
Viime kaudelta oppi onneksi sen verran, että epäonnistumiset yritetään unohtaa heti ja pelataan väylä kerrallaan. 16-väylällä nappasinkin forella helpon pirkon ja tästä hyvällä mielellä 'armoitetulle pillille'. Edessä siis 165 suora ränni. Luottolätty kuoraan ja menoksi. Avaus lähti nätisti keskelle väylää ja luotisuorana. Ainut vika oli, että aivan liian matalana ja osuikin maahan 60m kohdalla. Kävi kuitenkin tuuri ja kiekko skippasi maasta niin kuin olisi jäälle heittänyt. Otti nätisti uuden liidon ja parkkeerasi keskelle väylää "mäntyportin" väliin. Siitä lähestyminen kahdeksaan metriin ja pirkkoa korttiin. Hymy leveni, tuplabogi kuitattu äkkiä pois. 18-väylältä vielä upsilla pirkko pois ja miinuksella oltiin.
Etuysillä tuli muutamia makeita paarinpelastusputteja (PPP?) vaikeista haara-asennoista, mutta ainoa pirkko tarttui mukaan kasilta. Pirkkopaikkoja kyllä oli, mutta perusputti ei vain tuntunut hyvälle oikein millään tasolla. Ihme tuikkimista ja roiskimista. Ysilläkin avasin upsilla seitsemään metriin ja putti alarautaan. Tästä kämmätystä putista alkokin sitten kierroksen synkkä jakso. Jälleen kerran pelaaminen tavallaan loppui 14:sta väylän jälkeen.
Kympilä avaus mandopuun takanaolevaan mäntyyn (10m tiistä) ja syvälle metsään vasemmalle. Sieltä ok pelastus ja bogeytä oltiin puttaamassa kolmesta metristä. Sitten se tapahtui mitä ollaan aina jankutettu. KESKITY jokaiseen puttiisi! En keskittynyt. Kiekko ylös ja sellainen roiskaisu koria kohti. Oikealta ohi, hyvä kun ketjuja hipaisi. Tuplaa korttiin ja armoton ketutus. Tästä kympille ja koko lauantain ajan pyörinyt kova tuuli mietitytti -ehkäpä kämmätyn kymppiväylän takia- liikaakin. Avaus lipesi kädestä ja vasemmalle metsään 40m tiistä. Sieltä paikaltaan sokkona upsilla pelastusheittoa joka lähti aivan liikaa oikealle ja laskeutui pienten puiden/risukon juureen, 30m korista. Sieltä joutui lähestymään hyppyputilla suoraan yläviistoon joka onnistui ihan ok, 4,5m korista. En viitsi edes muistella tarkemmin, puttasin ohi ja toinen tuplakorttiin. Seurakaverikin ihmetteli puttejani, "ei ole kyllä normaalia sun putilles". Kierros päättyi 12-väyllälle paariin ja pieni ketutus jäi päälle. Avaukset olisivat mahdollistaneet helposti miinustuloksen, mutta ei, niin ei. Eniten mieltä painoi kuitenkin nuo kaksi järkyttävää mokaa putissa.
Tauolla käytiin syömässä ja ruokalevolla hotellilla. Tavoitteena oli pelata avausten puolesta suurinpiirtein samanlainen kiekka, mutta putti pitäisi saada kuntoon.
Kierros 2:
Aloitus väylältä 6. Alivakaaksi kulunut luotto-Buzzz käteen, hysseflippinä luotisuorana viiteen metriin ja pirkko aloitus. "Josko tästä nyt lähtisi". Seiskalla sama buzzz jäi huonolla tuurilla aivan suoraan keskellä sweetspottia olevan sähkötolpan taakse. Vaikeutti lähestymistä sen verran, että nosto paariksi jäi. Kasilta ja ysiltä upsilla pirkot kortiin. Neljä väylää pelattu ja -3 kortissa. KYLLÄ!
Sitten viime kierroksen pilanneelle kympille. Nyt rento veto keskeltä "porttia". No ei lähtenyt. Avasin samaan mäntyyn ja kiekko vasemmalle metsään jälleen. Sieltä jälleen kohtuu pelastusheitto. Vaikeasta asennosta par-yritys ohi ja nosto nelonen. Hohoijaa. Noh, yksi bogey sinne tänne. Yhdellätoista tuuli oli erittäin kovaa ja puuskittaista, suoraan korin suunnasta etuviistosta. Vaikein mahdollinen tuuli annukalle. Hirveä yliyrittäminen päälle ja rykäisin aivan liian pystöön. Lyhyeksi jäi ja puiden sekaan. Sieltä surkea lähestyminen ja jälleen +1 korttiin. Sinne ne pirkot katoaa... Kaiken kruunasi kakstoista väylän avaus. Kiekko lähti luotisuorana, mutta kova tuuli liidätti kiekkoa liian pitkästi. Yleensä kiekko pysähtyy todella tiheään ryteikköön ja sieltä paarin pelailee. Noh, ei tällä kertaa. Niin vain mentiin koko ryteikön läpi osumatta mihinkään. Sanoinkohan itse vai joku muu, muista edes enään "tuostakin voi heittää läpi?". Kiekon löydettyä tiesi, että paaria tästä ei pelasta ja kolmen bogeyn suora oli valmis. Yippee. -3 katosi nopeammin kuin sen kerkesi saavuttaa. Paarissa oltiin.
Fiilikset maissa avasin ihan ok kolmelletoista, n. 12 metriin. Siinä mietiskelin, että pitäisikö seiftata korin alle nosto-par vai lähteä yrittämään. Syvä monttu oli juurikin pahimmassa paikassa, korin vasemmalla puolella / takaviistossa. Jälkeenpäin ajateltuna oli ehkä tyhmää lähteä tuossa tilanteessa pirkkoa hakemaan, mutta kolmen edellisen väylän kämmäilyt painoivat mielessä kuitenkin mielessä ja päätin yrittää. Nätti askelputti upposi ja edes vähän hymyilytti.
Sitten oltiin taas viidellätoista (viime kiekalla +2) ja vaihdoin avauksen kämmeneen kovan tuulen takia. Avaus jäi lyhyeksi ja vähän hankalasti puiden taakse. Kämmen oli ainoa vaihtoehto ja arvoin siinä tuulen kanssa, että nakkaanko ässää firebirdillä vai oikein varman päälle XXX:llä. Arvatkaa? Näitä virheitä ei vain saisi tehdä. Tuosta kohtaa pitää myöntää itselle, että pirkkoon ei ole mitään mahdollisuutta. Pelaa takaisin väylälle ja ota par. En myöntänyt. Tulilintu antsaan, tuuli alle ja luotisuorana vasemman puolen outtiin. Kyllä teki mieli hakata päätä mäntyyn. Korttiin bogey.
Loppukierros oli pirkkojen väkisin yrittämistä. Ei tullut kuin nelosväylältä. 16, 18 ja 1. Kaikki erittäin selkeitä, mutta ei niin ei. Kierro +0, mutta pelkästään järkevällä pelillä tästä olisi muutama heitto ollut niin helppo jättää pois. Puttikaan ei kulkenut koko kierroksella vieläkään. Päällimmäisenä todella kova harmitus, ei niinkään ketutus.
Sunnuntaiaamuna käytiin neppailemassa Myllymäen radalla vähän paikkoja auki ja sieltä sitten radalle odottamaan kierroksen alkua.
Kierros 3:
Kierros starttasi 14:20 ja ykköseltä lähdettiin. Upsilla korin alle ja nosto birdie. Koko ryhmä nakkasi pirkot ja sovittiin, että "pidetään tää". Noh, sitten tapahtui jotain mitä en ymmärrä vieläkään, ei ymmärrä ryhmäkaveritkaa, eikä ymmärrä todennäköisesti kukaan.
Avasin kakkosväylälle ensimmäisenä. Pinkki valkyrie otti nätisti kulmaa jä lähti kääntämään koria kohti. "Jes, paras avaukseni tähän koskaan, kympissä ollaan?". Ryhmä oli samaa mieltä ja onnnittelut avauksesta tuli. Huippufiilis, mahdollisuus aloittaa kaksi alle. Sitten avasi Anttilan Saku. Sakulla myös hyvä avaus, aavistuksen korkea ja kerkesi alkaa feidaamaan hiukan takaisin vasemmalle. Korista vasemmalla oleva mänty (jossa opas kolmostiille) puuttui kuitenkin peliin ja kiekko osui siihen ja kimposi korille päin. Itse näin tämän aivan selvästi ja sanoinkin, että kimposi korille päin n. 5m. Pitäisi olla pitkä putti / varma par. Pari avausta vielä lisää ja ryhmä lähti koria kohti. Kaksi muuta avausta olivat lyhyempiä ja kaverit lähestyivätkin korille. Siinä samalla ihmettelin, kun kiekkoa ei näy missään. Samaa teki Saku.
Koria lähestyessä alkoi oikeasti ihmetyttämään, missä oma ja Sakun kiekko on?! Eihän tähän voi edes hukata kiekkoa mihinkään, kun ei maassakaan kasva mitään, puissa ei ole oksia mihin kiekko jää jne. Siinä sitten etsittiin hetki ja alkoi kylmä hiki valua selkään. Ei voi ottaa lost disciä, jos avaa alle kymppiin pirkkopaikalle, EIHÄN?!. Niin siinä vain sitten kävi ja aivan armottoman v*tutksen kanssa lähdettiin Sakun kanssa takaisin heittopaikalle. Toista valkyrietä ei ollut bägissä ja vettäkin satoi. Kaikki oli huonosti. Avaus vanhalle kolmosen tiille, hyvä lähestyminen ja viitonen korttiin. Ei mennyt jumaliste ne nallekarkit nyt kyllä tasan. Siinä tuli otettua kovin rankku omalla frisbeegolf -uralla tähän asti. Ja mielessä pyöri, että ei ollut edes itse aiheutettu(?).
Ja tietäähän sen miten tuollainen vaikuttaa peliin. Älytön asian vatkaaminen siitä alkaa ja turha miettiminen ja jossittelu. Vähiten helpotti tieto siitä, että mitäs nyt tehdään väylillä 5, 11 ja 15, kun ko. Valkyrie on hukassa. Eka lost disc löi kyllä suoraan vastapalloon ja lujaa.
Noh, kovasti yritin kyllä nollata asiaa ja lähdettiin avaamaan kolmoselle. KCP aviarilla hysse keskelle väylää. Kävellessä juttelin ryhmäkaverin kanssa, että nythän sitä kasettia testataan sitten ja kunnolla. Kaveri kannustikin, että väyläkerrallaan vain, miettimättä enempää. Otin paarin korttiin ja sitten neloselta hakemaan pakkokakkosta. No ei tullut. Surkea avaus vasemmalle metsään. Sieltä erittäin tyhmä pelastusyritys kämmenellä korin alle (kun hyssellä olisi voinut kiertää kauemmaksi korista, mutta putille kuitenkin). Zone ensimäiseen puuhun. Neloselta nelosta korttiin ja voi arvata pyörikö kakkosen tapahtumat entistä enemmän mielessä.
Kasille asti pelasin sitten pelkkää paaria ryhmäkavereiden hienosti kannustaessa ja tsempatessa. Kasilta upsilla jälleen pirkko korttiin ja siinä hiukan mieli parani, että kyllä tästä vielä kierros pelataan. Tuli fiilis, että itselle pitää näyttää, että jotain saa aikaan tuollaisenkin jälkeen. Ysille mentäessä koko kierroksen ajan ollut pieni tihkusade yltyi ja vettä tuli parin väylän ajan vähän reippaammin. Ysillä upsi epäonnistui pahoin ja jäi 20m korista. Nosto kolme.
Sitten tultiin kympille. Nyt tämä on pakko selättää! No sen verran selätin, että sain avauksen keskellä väylää olevaan ryteikköön. Sieltä surkea hysselähestyminen auttamatta lyhyeksi, putti ohi ja jälleen bogey. Ko. väylän saldo kisassa +4 :-[. Yhdeltätoista 'perus par' ja kahdelletoista pelaamaan nyt ainakin se varma par. Buzzzin vaihdoin kuitenkin tiippariin ja se kannatti. Aikalailla täydellinen heitto ja kiekko neljään metriin. Pirkko korttiin ja tuli sellainen fiilis, että väyliä on vielä jäljellä. Pelaa!
Kolmellatoista avaus jäi hiukan matalaksi ja dessu ei ottanut feidiä vaan liiteli 135m ja putille jäi mittaa se 20m. Korin alle seifti ja nosto kolme. Nyt sitten neljälletoista mihin en ollut saanut yhtään mitään aikaiseksi avauksilla. Jälleen kerran avaus lipsahti liikaa vasemmalle, mutta oikeastaan koko viikonlopun ainoa hyvä puuosuma pelasti. Kiekko jäi seitsemään metriin. Putti sisään ja pirkko. Tässä vaiheessa huomasinkin, että kakkosväylän tapahtumat oli vapauttanut puttipelin täysin. En ollut miettinyt sitä lainkaan kierroksella ja kaikki upposivat. Korvien välissä sekin on.
Neljälletoista lähdettiin ihan rehellisesti paarin perään, koska kaksi edellistä kertaa oli ryssitty pystöön. Par tuli taskuun ja vielä voisi pari pirkkoa olla tarjolla. Kuudellatoista fore kahdeksaan metriin ja pirkko pois. Seitsemällätoista puhkikulutettu luotto-dessu unelma avauksella 'mäntyportista' sisään, pari metriä. Hiukan jäi piiloon puiden taakse, mutta zonella piti olla aika selkeä ässän mallinen foreneppi selvä peli. Ei onnistunut vaan osuin mäntyyn ja pirkkopaikka katosi. Par korttiin ja viimeiselle väylälle. Ensimmäisen kerran koko viikonloppuna ei tuullut ja sain heittää upsilla rauhassa "kaiken yli". Firebirdi korin alle metriin ja jostain kuulukuin kommentti "et yhtään korkeammalle ois heittäny?" :) .
Tässä vaiheessa tuli ensimmäisen kerran mieleen, että mitäköhän tulos on. Sainkohan pelastettua kiekan takaisin paariin? No yllätyshän se oli, että -2 oli lopputulos. Helpotus oli suuri ja aika huippufiilis jäi siitä, että sain kuitenkin kasattua itseni tuollaisen suohon uppoamisen jälkeen. Itselle näyttäminen onnistui!
Ps. jos joku Valkyrien löytää, niin haluan todellakin tietää, että mistä 8)
-
Tarkistitko löytökiekkolaatikosta? :-)
-
Tarkistitko löytökiekkolaatikosta? :-)
Ensimmäisenä. Siellä ei ollut omaa eikä Sakun kiekkoa. Tämä nosti epäilyksiä entisestään, että kiekkoja vie joku/jokin ko. väylältä. Oltiin myös radalla vielä sen aikaa, että kisa päättyi kokonaan. Eikä kiekkoa vieläkään tuonut kukaan löytökiekkoihin.
Lisätään vielä, että tuohon katosi 4 kiekkoa kisan aikana... Kaiken kukkuraksi vielä parkkipaikalta pöllittiin bägi. :-\
-
Varaa siis juotavaa ja syötävää ennen kuin aloitat ;D
Kyllähän tohon jännittävään tarinaan koko lounasaika vierähti.
-
Lisätään vielä, että tuohon katosi 4 kiekkoa kisan aikana... Kaiken kukkuraksi vielä parkkipaikalta pöllittiin bägi. :-\
Näistä katoamisista oli jonkin verran keskustelua kisaajien kesken. Kolmosellakin hävisi meitä edeltävästä poolista kaksi kiekkoa. Siellä kakkosen ja kolmosen välissä pyöri kaksi nuorta poikaa, kun oltiin itse siinä n. 14:10. Ajattelin, että olivat katsomassa heittoja (sateessa), mutta tiedä sitten... Kyllä tuo bägin pölliminen antaa ymmärtää, että näitä tyyppejä vaan löytyy, jotka tämmöstä harrastaa. Surkeeta touhua.
-
Lisätään vielä, että tuohon katosi 4 kiekkoa kisan aikana... Kaiken kukkuraksi vielä parkkipaikalta pöllittiin bägi. :-\
Näistä katoamisista oli jonkin verran keskustelua kisaajien kesken. Kolmosellakin hävisi meitä edeltävästä poolista kaksi kiekkoa. Siellä kakkosen ja kolmosen välissä pyöri kaksi nuorta poikaa, kun oltiin itse siinä n. 14:10. Ajattelin, että olivat katsomassa heittoja (sateessa), mutta tiedä sitten... Kyllä tuo bägin pölliminen antaa ymmärtää, että näitä tyyppejä vaan löytyy, jotka tämmöstä harrastaa. Surkeeta touhua.
Tästäpäs tulikin muuten mieleeni, että lauantaina (en muista nyt enään oliko se ensimmäisellä vai toisella kierroksella. Ryhmäkaverit muistavat?), kun olin avaamassa kolmosväylällä, niin tiin vasemmalla puolella olevalla kuntopolulla pyöri kaksi nuorta kossia verkkarit jalassa ja t-paidat päällä. Lopetin keskittymisen hetkeksi, kun luulin, että pojat ovat kävelemässä väylän suuntaan. Eivät sitten kuitenkaan lähteneet vaan katsoivat heitot. Kun kaikki olivat avanneet, niin pojat seurasivat meitä hetken, mutta kääntyivät sitten takaisin kolmosen tiitä kohti... Näin jälkeenpäin, kun miettii, niin käyttäytyminen/olemus ei ollut jotenkin katsojan omainen. Tiedä sitten. :(
-
Se ois Kärkkäinen Open viikonloppu sitten edessä. Tässä pari päivää mennyt nyt aika hyvin talkoohommissa, että kaikki on tiptop kisoja varten. On muuten meleko hyvää etureisi -treeniä piirtää 10m ympyröitä korien ympärille. Pienessä kyyryssä maalata spraypullolla menemään... n. 60m matka per kori. Voin sanoa, että hapottaa ;D
Parin tunnin päästä pitäisi lähtä kiertämään parikisaa Rättyän Nikon kanssa. Uskallan väittää, että palkinnoilla ollaan, jos pystytään toistamaan se mitä Rättyä pelasi viime viikolla parikisassa Syrjälän Harrin kanssa.. -17 pistivät (yhden paarin pelasivat best shotissa). Tosin kasi väylä on uusittu tässä välissä jo, koska kaupunki rakentaa vanhan kasin päälle jonkin sortin huoltorakennuksen tms. hiihtokäyttöön.
Huomenna alkaa sitten tositoimet. Nättiä keliä luvannut (mitä nyt yhtä pisaraa iltapäiväksi) joten tuskin kelissä on valittamista. Korvien välissä, kun saa putin kuntoon heti alusta niin eiköhän tuolla jotain aikaansaa. Tavoitteena ainakin on pelata selvästi miinukselle molemmat kierrokset.
Viime vuonna voiton vei Parviainen 2 x -7 kierroksilla. Tänä vuonna en usko tuon riittävän kuin hädin tuskin top5. Oma veikkaus on, että voittajan kortissa on aikalailla -20 parin kierroksen jälkeen. Saapas nähdä.
-
Parikisa takana. Jaettu kakkossija kohtuu kovassa seurassa:
1. Sikanen & Hakulinen 39 - 200€
2. Määttänen & Rättyä 41 - 66€
2. Luoma & Nirkkonen 41 - 66€
2. Parviainen & Ylätalo 41 - 66€
Nyt tympäsee viimesen väylän ainoa puttimoka koko kiekalla. Seitsemästä metristä ei upotettu. Ei oikein sopinut kierroksen kuvaan, kun muuten pistettiin "kaikki sisälle". Itsellä upposi 3 x n. 11-13 askelputti ja yksi 17m ylämäkeen heitetty haara. Kympin sisältä ensin putannut laittoi aina sisään. Nyt voi sanoa, että jäi 27€ viimeiseen alarautaputtiin ;D
Jos vain huomenna saa saman putin käyntiin kuin tänään, niin ei kaadu ainakaan puttailuun kierros.
Tosi makia fiilis muutenkin päällä. Järjestelyt on jiirissä ja kiitoksia satelee.
Ps. kakkosen tii (https://fbcdn-sphotos-h-a.akamaihd.net/hphotos-ak-frc1/1005274_333357890130397_198301663_n.jpg) 8)
-
Jaaha. Josko sitä ois päästy jo kotikisojen pettymyksestä yli ja sais tännekkin muutaman sanan kisoista ::)
Lauantai aamuna oli mahtava fiilis saapua radalle, kun edellisenä päivänä kaikki oli saatu just eikä melkein valmiiksi. Kisat olivat ensimmäisen lähdön osalta jo täydessä vauhdissa ja omat odotukset olivat kohtuu korkeat, mutta mielestäni realistiset, kun kotiradalla oltiin. Reenikiekkaa täällä, painaa yleensä sinne -7 - -10 väliin ja tavoitteena oli, että -6 - -8, kun pelaisi, niin tyytyväisiä ollaan.
Lämmittelyt sujui hyvin, mutta huomasi selvästi, että kyseessä kotikisat ja sen myötä pieni jännitys päällä. Tällä kaudella, kun on oikeastaan kaikki kisat jääneet todella vähäiselle jännittämiselle vrt. viime vuoteen. Putti toimi lämmitellessä ihan ok ja eillisen parikisan uskomaton puttivarmuus antoi uskoa kierrokselle.
Samaan ryhmään oli kisakone arponut Nirkkosen, Rannan ja Alatalon. Aloitimme kierroksen väylältä 14. johon oli ko. väylän sponsori, paikallinen pikaruokala King Meal luvannut jokaisesta holarista isoimman annoksen mitä heillä on. Oma avaus ei kauaksi ilmaisesta lounaasta jäänyt. Hyssepommi pomppasi maasta alarautaan, nosto kakkonen, ei huono aloitus. Nirkkonen aloitti myös pirkolla ja lähdimme kohti viittätoista.
Viidellätoista sitten lähes koko ryhmän maailma pimeni. Väylä on erittäin vaikea pirkottaa, mutta paarin (3) pelaaminen pitäisi olla kohtuu helppo, kunhan 100m draivi jää isolle "sweet spotille". Omani jäikin lähes sinne minne pitikin. Edessä yksi iso puu joka esti hysselähärin korille. Pistin sitten kämmenellä "helpon nepin". Ilmeisesti puolihuolimattomasti, koska se kohosi taivaille, osui oksaan ja heitolle tuli mittaa 15m. Seuraavalla askelputti ylämäkeen korin yli puskaan. Puskan juurelta haaralla 4m putti ketjuihin ja ulos. Ei voi ottaa tuplaa tuolla avauksella, huoh. Noh, Alatalo oli ainoa joka pelasi paarin. ;D
Sita oltiinkin sitten +1 ja saariväylälle. Avaus rinkiin ja pirkko korttiin. Seitsemäntoista pilli on itselläni tällä hetkellä uskomattomassa jumissa korvien välissä. Avaan joka ainoa kerta samaan koivuun. Näin jälleen ja par korttiin. Kasitoistaselta nätti pirkko hyvällä avauksella mandoportin läpi. Pari metriä pidempi, kun olisi ollut, niin 12m eagle-putti olisi ollut mahdollinen. Nyt jäätiin muutaman oksan katveeseen ja ainoastaan korin alle pystyi lähestymään.
Sitten siirryttiinkin ykköselle ja tästä pitäisi alkaa pirkkoputki meidän radalla. 1-6 pitäisi pirkottaa kaikki muut paitsi nelonen joka on kohtuu hankala saada hyvälle putille. Pirkotinkin väylät 2,3 ja 5. Tulos oli tässä vaiheessa -4, mutta hiukan harmitti, koska esim. kuutosella jäi pirkko ottamatta 5m putilla. Edelleen oli havaittavissa pientä jäykkyyttä/jännitystä putissa. Avauksiin ja lähäreihin jännitys ei kuitenkaan vaikuttanut. Putti vain tuntuu sellaiselta tuikkimiselta ja vänkäämiseltä. Normaalisti, kun putti luistaa, niin tuntuu, että ojennan vain käden ja homma on todella rentoa.
Seiskalla kulahtanut esp buzzzi taittoi hiukan liikaa yli ja osui viimeiseen koivuun oikealla. Kiekko kimposi hiukan takaviistoon ja jäi korista n. 16m. Koivu oli edessä ja oksat roikkuivat vielä niin, että piti ottaa todella leveä haara-asento jotta pääsin edes hiukan pois oksien takaa. Tästä asennosta oli kuitenkin erittäin vaikea saada puttiin voimaan joten päätin yrittää "syöksymällä". Kiekko ilmaan reilussa hyssekaaressa ja itse mahalleen maahan perään. Katse takaisin ylös ja "sinne menee!". Kilahdus kävi ja n. 100m päästä kuulu kova hurraus, vislaaminen ja taputuksia. Sattui olemaan ensimmäisessä lähdössä olleet seurakaverit hotellin terassilla tauolla :). Putti yksi tämän kauden komeimpia mitä olen kisoissa heittänyt. Mahtava fiilis päälle.
Uudelta kasilta pirkko korttiin ja oltiin -6, alkoi näyttämään ihan hyvälle, koska jäljellä olevista viidestä väylästä uskoin pirkottavani 3. Noh, sitten ysille. Reiluhko oikea sivutuuli, alivakaa buzzzi käteen, hysseflipissä täysin suoraa linjaa koria kohti --> lähti täydellisesti ja tiesin heti, että nyt ollaan juuressa. MUTTA. Buzzzi kohosi ja lähti kääntämään yli. Silloin tuli kunnon WTF-fiilis. Siellähän tuuleekin vielä oikealta?! Ei auta, kiekko käänsi ja käänsi yli, piti kulmansa väkisin ja liiteli 100m ja outtiin. Ylitti vielä outin niin, että ei mahdollisuutta edes yrittää paikata, nelonen korttiin. Sapetti ja lujaa.
Kympillä avasin sitten tiipparilla hiukan varmistellen korkealle, koska tällä 120m antsaväylällä on uskomattoman helppo vetää takaa pitkäksi ja suoraan ojaan. Kolmonen korttiin ja yhdelletoista. Avaan yhdellätoista yleensä dessulla todella korkeaa linjaa flättinä kaukana olevien puiden päälle, josta kiekko feidii takaisin väylälle. Linja piti, korkeus ei. Dessu feidasi liikaa, mutta onneksi mandon takaa. Outtiin kuitenkin. Haaralta 7m jännäkakkaputti alarautaan (takana alamäessä oja). Nelosta korttiin taas! Tässä vaiheessa söi miestä jo tosissaan. Näinkö se taas ryssitään ensimmäinen kierros.
Jäljellä pakkokakkonen ja yksi lempiväylistäni, 13. Pakkokakkoselta kesän surkeimpia avauksia, kiekko yhdeksään metriin, puttialarautaan ja parit kirosanat. Kolmelletoista sitten firebirdiä heti tiiltä outinpuolelle kunnon hyssepommina ja sieltä takaisin kuten kuuluukin. Sivutuuli tosin toi kiekon hiukan toivottua kauemmaksi, n. 12m. Askelputti onnistui kuitenkin ja lopetin pirkkoon. Korttiin -5 ja olin pettynyt. -8 oli niin käsillä, ilman ponnisteluja, mutta ei niin ei.
(https://dl.dropboxusercontent.com/u/2412448/kierros%201.png)
Sitten.
Palauttelin scorecardit ja jäin odottamaan seurakavereita. Porukkaa valui kierrokselta ja kyseltiin siinä tuloksia. Rasmuksen Juho oli nakuttanut nätisti -9 ja arvelin, että aika kärjessä tullaan tuolla olemaan. Kärjessä toki, mutta mitä vielä. 15v. junnu, Niko Rättyä käveli tulemaan takaysiltä naama virneessä. "Mitähän se nyt on tehnyt"... "Paljonko heitit", "empä kerro". Kysäisin toiselta seurakaverilta joka oli ollut samassa ryhmässä "Paljonko se heitti" ".... -13". "TÄH?". Niinpä. Pisti sitten rataennätyksen uusiksi ja alustavissa ratingeissä 1059 kierroksen. Huh huh. Hiljaiseks veti.
Kierros 2:
Toka kiekalle lähdin sillä mielin, että tuo -5 on mini mikä pitää heittää. Siitä on pakko parantaa pari-kolme heittoa, että voi olla tyytyväinen. Aloitin väylältä 5. ja samassa ryhmässä oli seurakaveri Kortet, Jokela ja Ylätalo. Kaikki tuttuja naamoja siis. Viitosväylällä mietin, että tästä pitää pari pirkkoa ottaa alle ja sitten lähtä pelaamaan takaysi järkevästi ja kiritään sitten lopussa väylät 1-4. Homma alkoikin kuten piti. Pirkot väyliltä 5, 6 ja 7. -3 kortissa ja hyvä fiilis. Puttijännityskin oli tiessään ja tuntui, että nyt tästä tehdään vielä jotain!
Sitten uudelle kasille. Olin heittänyt väylän vasta 5 kertaa ja aina kämmenellä isoa hysseä aika varmasti. Ei välttämättä aina kympissä, mutta varma heitto kuitenkin, kun kyseessä on metsäväylä. Nyt sain jonkin aivopierun ja päätin koittaa kämmentä hiukan matalempana, läheltä sisäkurvin puuta, jotta saisin mittaa. En saanut. Avaus siihen puuhun, siitä niin vaikeaan paikkaan metsässä, että lähestyminen jäi 20m korista. Bogey. Aivan järjetön v*tutus, koska ei näitä saa lähteä tekemään kisoissa. Mikä siinä on, että ei voi uskoa itseään?
Ysillä vaihdoin kuluneen buzzzin vakaampaan versioon ja tuotti tulosta. Avaus osui puuhun ja siitä n. 8 metrin putille. Tosin niin huonoon kulmaan puun taakse, että levellä haaralla korista näkyi vain 2/3. Puttasin siitä sellaisen löysän hyssen, että par olisi ainakin varma. Kiekko osui ketjuihin ja alarautaan. Keräsin markkerin ja lähdin korille nostamaa: "missäs mun kiekko on?". En tiennyt itkisinkö vai nauraisinko. Kiekko oli ottanut alaraudasta kunnon rollerit ja pyöri n 7m päähän ja taas puun taakse erittäin veemäisesti. Nihkeästä asennosta putti ketjuihin ja ulos. Ei voinut uskoa, että tulee bogey, kun avaa pirkkopaikalle. Tässä se sitten oli taas. -3 muuttui -1 kahdella väylällä.
Kympiltä jälleen seifti par. Yhdeltätoista tällä kertaa avaus hiukan seiftimpänä lyhyeksi ja par korttiin. Kahdelletoista pakkokakkosta hakemaan. Taas paska kämmenneppi ja 7m vastatuuliputille. Kiekko korista yli ja par korttiin. Nauroin itselleni, koska en muista, että milloin olisin pelannut tuolta väylältä kahta paaria peräkkäin. Kolmellatoista firebirdi nyt korin juureen ja pirkko pois. Neljältätoista pirkko hyvällä pitkällä askelputilla ylämäkeen ja miinusta tulee. -3 oltiin taas ja mahdollisuudet hyvään kiekkaan olivat edelleen käsillä. Tällä kertaa pelasin viidentoista varmasti (varsinkin, kun tuuli oli noussut jo kohtuu reiluksi) paariin.
Sitten olikin edessä saariväylä johon oli myötätuuli ja näin ollen firebirdi -avaus tuntui aika helpolta. No sitä se olisi ollut, jollei kiekko olisi hiukan lipsahtanut ja heitto jäänyt löysäksi. Kiekko 0,5m ympyrästä vajaaksi ja dropille. OB-bogey korttiin ja usko kierroksen pelastamisesta alkoi kadota. Seitsemällätoista takaraivo jatkoi vastaan takomista ja avasin seuraavaan koivuun... Kahdeksallatoista onnistuin sitten tekemään itselleni erittäin harvinaisen griplockin (josta kyllä syytän osittain erittäin nihkeää ilmaa. Kaikki valittelivat, että kädet ovat todella tahkeat ja kiekko ohi mandoportista ensimmäisen kerran sitten talven jälkeen. Surkea lähestyminen dropparilta ja tuplabogey korttiin (par 4 väylä). Tulihan se sieltä! :'(
Neljä väylää oli jäljellä ja sen verran vielä sain taisteltua, että pirkotin näistä väylät 1, 2 ja 3. Nelosella hain vielä pienellä riskillä askelputtia kympistä, mutta tuli ketjuista ulos. Kierros loppui -3 ja pettymys oli todella kova. Ei se vain auta. Reenikierroksella pelaa tuplabogeyn kotiradalla muutamia kertoja kuukaudessa. Kisoissa kaksi samana päivänä.
(https://dl.dropboxusercontent.com/u/2412448/kierros%202.png)
Itse kisoista kuitenkin tapahtumana jäi mahtava fiilis. Järjestelyt onnistuivat mahtavasti ja kiitoksia sateli/satelee. Myös rata sai kiitosta hyvien väylien ansiosta ja mukavasta ympäristöstä. Tänne ei ole mahdollista rakentaa mitään siivutuksia, mutta porukka kiitteli, että ollaan saatu mielenkiitoiseksi nuo putteri/midariväylätkin. Lämmittää mieltä, kun itse on ollut vahvasti ratasuunnittelussa mukana. Toiveissa on, että sana kisoista leveää etelään ja ensivuonna järkätään taas paremmin ja isommin! :)
Ai niin. Rättyä jatkoi vielä -7 kiekalla kisan voittoon ja vei 46" leditöllön kotiinsa. 1059 ja 995 kiekat 15v. junnulta.
-
Viime vuonna voiton vei Parviainen 2 x -7 kierroksilla. Tänä vuonna en usko tuon riittävän kuin hädin tuskin top5. Oma veikkaus on, että voittajan kortissa on aikalailla -20 parin kierroksen jälkeen. Saapas nähdä.
Mistä voin lunastaa voittorahat? 8)
-
Liminka Open takana ja hjuva fiilis!
Tuli tässä Kärkkäinen Openin jälkeen panostettua puttitreeniin ja se kannattikin. Löysin jälleen saman vireen ja fiiliksen putteihin kuin mitä oli talven treenien jälkeen. Huomasin reenaillessa, että putti on muttunut huomaamatta hiukan erinlaiseksi mitä tavella reenasin. Käden liike ei ollut enään niin suoralla linjalla ja missit korin oikealta puolelta olikin lisääntyneet tämän takia. Tämän, kun huomasin ja korjasin, niin fiilikset putin osalta nousivat kohisten.
Rataan käytiin tutustumassa torstaina ja reenikierros päättyi tulokseen -7. Oululaiset tuntuivat paukuttavan pajon -10 tuntumaan ja kovimmat sinne -14 korville reenikierroksiaan. Itse kisaan lähdin reenikierroksen ja uudelleen löytyneen putin myötä hyvillä mielin.
Kierros 1:
Ensimmäinen kierros alkoi väylältä kaksi klo 9:00. Hiukan jäykkää heittämistä oli ensimmäinen avaus ja kolmonen korttiin. Tämän jälkeen upsilla ylämäkeen. Avaus 8m pitkäksi ja paineputille aavistuksen korotetulle korille, jonka takana pudotus kauaksi, jos menee ohi. Puttiin oli kuitenkin täysi luotto ja pirkko korttiin. Seuraavaksi väylälle neljä johon olin kirjoittanut pelikirjaan "unohda pirkko, ei ole järkeä yrittää". Koripaikka, kun on sen verran härskin kapeassa rännissä 135 alamäki väylällä, että ei kannata. Buzzzilla 115m avaus, 20m lähestyminen ja nosto par.
Viitoselta neppikämmen pirkko ja kuutoselle. 160m pilli pururataa pitkin. Kirjassa luki "kaksi upsia ja pirkkoputille". Avaus-upsi lipsahti liikaa oikealle metsään josta piti olla kohtuu selvä piikkiantsa takaisin väylläle. Noh ei ollut. Annukka jäi aivan liian matalaksi ja lähti suoraan toiselle puolelle väylää ja n. 50m metsään. Ryteikön keskeltä oli onneksi kohtuu selvä n. 50m väylä korille jonne zone liitelikin kämmenellä nätisti, par. Seuraavan vuorossa 80m putteriavaus. Pieni vastavire laittoi aviarin taittamaan yli ja n. 15m putille jäätiin. Askelputti sisään, pirkko korttiin ja itseluottamus putin kanssa nousi vain.
Kasille 60m kämmenhysse ja nosto pirkko. Sitten radan selvästi vaikeimmalle väylälle. Ainakin siltä osin, että tähän on mahdollisuus pilata kierros tekemällä plussaa. Avauksen tärkein pointti on pitää kiekko kapealla hiekkatiellä, jotta seuraava heitto on mahdollista heittää pitkälle. Alivakaa buzzzi matalana väylälle ja jatkosta pommihysse joka otti männyn oksaan ja feidasi metsään. Metsästä putti takaisin väylälle... Upsilähestyminen pelasti väylän. Nosto par. Kympillä buzzzi lipsahti vasemmalle metsään, ahdas jatko kämmenellä puuhun. Bogey-free kierros katosi tässä vaiheessa.
Yhdellätoista hienot putit saivat jatkoa. N. 12m haara vaikeasta paikasta puun takaa nätisti sisään, pirkko. Kolmellatoista upsi+upsi+putti = pirkko. Kahdellatoista hyvä avaus ja oltiin 17m eagleputilla. Askelputti alarautaan, nosto pirkko. Hiukan kyllä harmitti silti 8)
Sitten tulikin ekan kiekan huonoimmat avaukset 14 ja 15 väylille. Molemmat on hyssellä pakkopirkkoja enkä päässy kummallakaan edes putille. Kaksi surkeaa paaria siis. Kuudellatoista nätti 90m ylämäki hysse putille ja pirkko korttiin. Seitsemällätoista tuli sitten tämän kisan blackoutti. Mahtavasti kulkenut putti meni 8m pirkkopaikalta 40cm oikealta ohi (juurikin se vika toistui mikä on ollut vähän riesana). Parputti setisemästä metristä ketjujen sivuun ja nosto bogey, pirkkopaikalta! Nyt pääsi parit ärräpäät ja sai katsoa maahan hetken aikaa. Kyllä ärsyttää! Loppuun 18 upsilla mukille ja ykkösellä upsi 10m vajaaksi. Nätti putti ja kierros -8.
Tyytyväinen kierrokseen ja loistavasti toimineeseen puttiin, mutta nuo kaksi pakkopirkkoa ja järkyttävä mokellus 17 väylällä hieman kaiversivat. Tyrkyllä oli kuitenkin sen verran "unelmakierros". Parviaisen Juho paukutti avoimessa vaatimattomasti -12. Oma -8 olisi riittänyt avoimessa sijalle 2.
(https://dl.dropboxusercontent.com/u/2412448/liminka_1.JPG)
Kierros 2:
Kakkoskiekalle oli siis hyvät fiilikset. Päällimmäisenä mielessä putin löytyminen ja sen myötä hyvä itseluottamus. Ainoa huolenaihe oli selvästi koventunut tuuli. Jos pystyisi pitämään about saman niin tyytyväisiä oltaisiin. Kärkiryhmään sain kaveriksi kaksi seurakaveria tuloksilla -8 ja -6. Aloitimme väylältä 5 ja jälleen neppikämmen pirkko. Nyt väylällä kuusi pelikirjan upsi+upsi+putti = pirkko piti ja hyvä alku kiekalle. Vielä seiskaltakin pirkko hyvällä putilla ja -3 kolmen väylän jälkeen. Tässä vaiheessa yritin pitää keskittymisen väylä kerrallaan -tasolla jotta viime viikonlopun kärkkäinen open ei uusiutuisi. Seuraavalta 60m pakkopirkkokämmenneppiväylältä tuli sitten hiuka heikon putin takia vain par.
Tällä kertaa vaikealla ysillä (par 5) ei mennyt kaikki pelikirjan mukaan. Avaus buzzilla umpi ryteikköön. Tuuri oli puolella ja kiekko meni koko ryteikön läpi ja pääsin toiselle metsäautotielle. Pelasin sieltä lähärillä + upsilla itseni jopa 10m pirkolle vielä! Putti oli hankalasta paikasta ja kirjoitin paarin. Fiilis oli kuitenkin huojentunut järkyttävän avauksen jälkeen. Tämän jälkeen pilli 10 par, hysse 11 vajaaksi, par ja edessä kaksi par nelosta. Kahdeltatoista jälleen upsi+upsi+putti = pirkko ja sitten väylälle 13 yrittämään eaglea uudelleen. Avaus oli 7m parempi kuin ensimmäisellä ja 10m eagleputille. Taas huomasi, että kun tuli hiukan jännitystä putille, niin sama virhe uusiutui. Oikealta ohi, pirkko. Pitää jankata puttia vielä lisää ja keskittyä tuplasti tiukoissa paikoissa ettei virhe uusiutuisi enään.
Nyt oli edessä ne pakkopirkot hyssellä ja neljältätoista otinkin hyvällä pitkällä putilla. Viidellätoista huono avaus, 11m askelputti ohi ja korin taakse ojanpohjalle ryteikköön. Pelastuspar. Kuudeltatoista hysse kovan tuulen takia leveäksi, seiftiputti korille ja nosto par. Seitsemällätoista aika seifti avaus 17m lyhyeksi, nosto par. Sitten kasitoistaselta upsilla pirkko ja ykköselle. Koventunut tuuli aiheutti sen, että upsilla ei riittänyt mitta selvälle putille vaan 12m askelputti tuli ketjuista ulos, par.
Kakkoselta nätti pirkko kovaan tuuleen hyssellä. Kaksi väylää jäljellä. Kolmosella upsi pitkäksi ylämäkeen korista joka on siis jyrkän mäen reunalla. Pirkkoputti sivutuulessa, n. 7m matkaa. Normaalisti ei olisi mitään mietittävää, 7m pidän itselläni vielä comfort zonella olevana. Nyt kuitenkin hyvän kierroksen säilyttäminen ja tuuli saivat miettimään ja miettimään. Lähdin yrittämään ja jälleen! Se sama virhe, oikealta ohi, kun on tiukka paikka! Kiekko alamäkeen 12m putille ja maailma pimeni. Miksi yritit! TYHMÄ!
Ajatukset kokoon, yläviistoon, vastatuuleen ja sisään! Huojennus oli valtava. Seurakaveritkin tuulettivat puolestani :). Viimeiselle väylälle seiftiavaus, lähäri, nihkeä haaraputti sisään ja -8 jälleen (bogey-free!). Nyt oli pakko olla tyytyäinen isolla T:llä! Oli selvää, että tämä tulos on kovempi kuin ensimmäisen kierroksen. Kovan tuulen takia.
(https://dl.dropboxusercontent.com/u/2412448/liminka_2.JPG)
Yhteistulos -16 ja MA1 voitto kotiin (olikohan -9 heiton ero kakkossijaan). Tulos olisi riittänyt openissakin sijalle 2. ::) Parviainen olikin avoimessa sitten tänään omaa luokkaansa. Heitti kierrokset -12 ja -13. -25 yhteensä, kun pelattiin 36 väylää! Varsinkin toisen kiekan -13 on älytön siinä tuulessa.
Ensi viikolla olisikin sitten frisbeepoint -tourin Oulun osakilpailu. Meri-Toppilassa.
-
Tulihan ne alustavat sieltä. Heittoa vajaaksi jäi tonnin kierroksesta :)
Parviaisella "kohtuu" kovat...
http://www.pdga.com/tournament_results/102844
-
Meri-Toppilan Frisbeepoint -tour takana. Mitäköhän tästä nyt sitten kertoisi. Viikonloppua kuvaa varmaan aika hyvin: järjettömän alaihtelevaa ja epätasaista suorittamista. Väliin mahtui hyvää, ailahdus jopa erinomaista peliä, mutta mokellukset ja tasaisen surkeat heitot nollasivat sitten kaiken. Koomisinta on, että heitin kolme huonoa kierrosta, mutta kierrokset ovat täysin erilaisia keskenään. Huonostikkin voi siis heittää monella eri tavalla ::)
Aloitetaan kierroksesta yksi jossa oli Meri-Toppilalle tyypillisesti reiluhko tuuli mukavilla puuskilla.
(https://dl.dropboxusercontent.com/u/2412448/p%C3%A4iv%C3%A4kirjakuvat/MT-kierros1.png)
Aloitin kierroksen väylältä 16 (par 4) ja aamu yhdeksältä piti toteuttaa se suurin pelko. Lähetä repimään "kylmiltään". Avaus kynsiin kiinni ja 25m päähän puuhun. Puun juuresta vaikeasta asennosta kämmenellä melkein outtiin. Bogey korttiin... Siitä kierros jatkui sitten paarin keräämisellä. Väylältä kaksi tuli sitten pirkkoa joka nollattiin hyvin äkkiä bogeyllä pois.
Tämän jälkeen upsilla pari kakkosta korttiin ja oli mahdollisuus pelata edelleen "ihan ok". Sitten loppuun ryssittiin parille väylälle aivan 'valot kiinni' valinnoilla +3 ja kierros lipsahti plussan puolelle. Ei miinus yksi olisi ihmeitä ollut, kun kärkeä katsoi, mutta olisi kelvannut "ihan ok" tason aloitukseksi.
Yhteenvetona ykkösiekka oli siis tasapaksun huonoa heittämistä ja tyhmät mokellukset kierroksen lopussa pilasivat sen vähänkin ilon.
Toiselle kierrokselle lähtiessä oli mielessä, että nuo aivan surkeat suoritukset pitää karsia pois. Sitä kautta nostaa peruspelin tasoa niin, että pirkotkin jäävät paperille.
(https://dl.dropboxusercontent.com/u/2412448/p%C3%A4iv%C3%A4kirjakuvat/MT-kierros2.png)
Kierros alkoi väylältä 4 ja siihen lähtikin uudella Brinister tiipparilla jotakuinkin täydellinen avaus. 50m puurännistä kiekko ulos ja feidi täydellisesti soratielle, keskelle väylää. Väylä kuitenkin sen verran tuntematon (muutaman kerran heittänyt), että lähestymisupsi lipsahti 20m pitkäksi (koria ei näe kakkosheitolla vielä). Pirkko meni sinne, mutta tältä väylältä par on aina hyvä.
Viitosella upsilla pirkkopaikalle, 8m putti rautaan, par. Kuutosella neppi avaus, kämmen lähäri ja lyhyt putti. Pirkko. Seiskalla sitten aivan järjettömän surkea upsi ja par korttiin. Väylä on radan selvin pakkokakkonen. Tästä sitten pohjois-suomen vaikeimmalle par 3:lle. Ekalla kiekalla avasin kämmenellä pöpelikköön. Nyt vaihdoin firebird hysseen, kovaan sivutuuleen (vasemmalta). Firebird liitelit pitkäksi ja jäi vain 0,5m outista. Bogey.
Ysiltä pirkko hyvillä heitoilla. Kympillä taas upsilla hyvin korille 7m, putti rautoihin. Tässä vaiheessa alkoi jo selvästi hiipimään jonkin sortin pirkkokammo paidan alle. Turhautti tosissaan tällainen kämmäily. Putit olivat rehelliseti huonoja. Nyt yhdelletoista seiftiavaus, surkea kämmen lähestyiminen joka jäi yhdeksään metriin, ketjuista ulos ja bogey. Kakstoistasella upsi saareen, puunjuuresta 7m haaraputti, rautoihin, prkl! Vaikka tuuli oli kovempi kuin aamulla, niin silti puttaaminen alkoi mennä korvien väliin jo. Ei vain uppoa.
Toiseksi selvin radan pakkokakkonen, väylä 13. Surkea avaus upsilla joka jäi n. 12m korista. Askelputti kuitenkin sisään. Pieni ilo tämä "puskemisen keskellä". Neljällätoista mole burner, par. Viidellätoista ryhmäkaverin kanssa avaukset 4,5m ja 6,5m (oma). Molemmat putattiin OHI korista. Olisi voinut alkaa vaikkapa itkmeään. Fiilis oli aivan kauhea, kun ei vain onnistu.
Sitten kuudelletoista. Ekalla kierroksella tässä avattiin puuhun "johon ei vain voi lipsahtaa kiekko". Aukko on niin selkeä. No nyt astetta rennompaa draivia hakemaan. Perus flätti avaus joka feidaisi hyvälle jatkolle. Keskittyminen, askeleet, veto, saatto. KOPS. Siihen stanan samaan puuhun ja vielä vaikeammin kiekko puun juurelle kuin aamulla. Ei tehnyt edes mieli sadattaa enään... Kämmenellä jatkoa, upsilla lähestymistä, pitkää puttia ja bogey korttiin. Eikö tämä kierros ole koskaan ohi?
Seitsemällätoista hysse avaus lipesi kädestä. Kiekko kauaksi korista. Unelma lähestiminen aviarilla. "puoleen metriin... voi hemmetti, lähti rollaan" -kuului korilta. No niinhän se teki. Rollasi 25m, bogey. Tässä vaiheessa oli mehut niin loppu, että kahdeksallatoista avaus lipsahti täydellisesti kädestä ja jäi puoleen väliin väylää. Par. Loput kolme väylää väkisin paariin ja lujaa pois paikalta.
Koomisinta tällä kierroksella oli se, että tulos oli -1 ensimmäiseen verrattuna. Henkisesti kierros oli vain uskomattoman raskas, koska yhtään mikään ei onnistunut. En vain mokeltanut mitään aivan pystöön, niin tulos pysyi kohtuu huonona.
Pitkät yöunet ja aamulla ihan hyvä fiilis lämmittelyssä ja aikomuksena oli nyt nousta omalle tasolle. Ilman ihmetekoja. Perusheittämistä vain!
(https://dl.dropboxusercontent.com/u/2412448/p%C3%A4iv%C3%A4kirjakuvat/MT-kierros3.png)
Kierros alkoi golf-lähdöllä väylältä 1. Perus par, kakoselta upsilla pirkko, kolmoselta upsilla + 7m putilla pirkko. Nelosella avaus puurännin puolessa välissä puuhun ja kimmoke huonompaan suuntaan. Joutui puttaamaan takaisin väylälle. Tuplaa korttiin ja alun pirkot katosivat. Noh, mieli kuitenkin ok ja "aloitetaas uudelleen miinuksen jahtaus".
Viitoselta par alarauta putilla ja kuutoselle. Nyt pimenee. Putterihysseneppi surkealla tähtäämisellä ensimmäiseen puuhun. Toinen hysseneppi väylälle. Par oli vielä käsissä. JÄRKYTTÄVÄ kämmenneppaus puuhun, kimmoke todella vaikeaan paikkaan. Kierroksen toinen tuplabogey korttiin jo kuudennella väylällä. Kyllä purtiin hammasta ja oltiin hiljaa.
Pakkokakkoselta kakkonen ja sitten kohti sitä ärsyttävän vaikeaa kasia. Nyt siinä oli sitten suora vastatuuli ja alamäkiväylä vielä kyseessä. Päätin, että sinne metsään en heitä ja otin ihan jyrän buzzzin käteen. Tarkoitus avata suoraan alas, vaikka lyhyenäkin. No, lähtihän se suoraan, mutta se tuuli... vei sen sinne hemmetin puskaan. Jatko 3m ekaan puuhun. Putti väylälle. Turhautunut askelputti ohi. Putti alarautaan. Triplabogey korttiin. 5 väylää pelattu ja -2 oli muutettu +4. Naama oli sen verran pahasti mutrulla, että ryhmän muut pelaajat + caddy huomasi, että nyt ei kannata kommentoida ;D
Jättäydyin hiukan taaemmaksi siirtymän ajaksi ja kävin asioita mielessäni läpi. Ysin tiimatolla laskin oman scoreni suoraan scorecardista (mitä en tee ikinä kisakierroksella). "+4.... jumalauta, yritä nyt edes. Näytä, että osataan tässä heittää vielä". Tuumasinkin ryhmälle, että ei tästä voi ainakaan enään syvemmälle mennä ja katsotaan nyt saako tästä pirkkoa otettua ja pelastettua edes osan kierroksesta.
Ysiltä täydellinen avaus vastatuuleen. Upsilla korin alle ja nosto birdie. Kympille upsilla 7m ja hermoputti sisään. Näinköhän tästä vielä noustaisiin? Yhdellätoista nyt pitkä järkevä avaus, par. Kahdelletoista saareen upsi 8m ja hyvä putti sisään, birdie! Kolmellatoista upsi kahteen metriin, birdie! Neljällätoista huono avaus vaikeaan sivutuuleen ja par. Viidellätoista ok avaus, mutta jäi 12m lyhyeksi. Ylärautaputti ja nosto par.
Sitten, väylä kuusitoista. "Et voi ryssiä tätä enään" kävi mielessä. Nyt se järkiavaus toimi. Upsilla 70m lähestyiminen 9m pitkäksi, putti sisään, birdie! Seitsemäntoista par. Viimeinen väylä. Hyvä avaus, 9m alamäkiputti oli arka ja nosto par. Naamalla kuitenkin huojentunut hymy. Oli sellainen "teit sen" -fiilis. Kierros pelastettiin lukemaan -1 ja loppujen lopuksi nakutin kierroksen eniten pirkkoja, 8.
Kierros oli siis erittäin kaksijakoinen. Alkuun aivan järkyttävän huonoja suorituksia ja kierros oli melkein taputeltu. Loppuun kuitenkin loistava ryhdistäytyminen ja surkeasta kisasta jäi mieleen edes jotain mistä saattaa jatkossa saada vähän puhtia kisoissa.
Puuh. Olihan se kisa..
-
Vaivalloinen viikko takana. Alkaa pikkuhiljaa helpottamaan onneksi...
Meri-Toppilan viikonlopun jälkeen ei alkanut viikko häävisti. Töistä tullessa huomasin autossa, että vasemmasta kädestä puutuu nimetön ja pikkusormi. Vasemmaltapuolen hartia jumissa ja niska hiukan arastaa. Veti tuolta lapaluun vierestä kramppiin lihasta. Koko käsi neuloittui jatkuvasti ja pitikin ottaa paniikkipuhelu seuran hierojalle. Järkkäsi mulle äkkiä pikkuhieronnan ja leipoi hartioita auki. Mukavasti auttoi, mutta käsi jatkoi puutumistaan vielä 4-5 päivää silti. Kipuja ei kuitenkaan ollut kummemmin.
Keskiviikkona lähdin sitten opastamaan serkkupoikaa lajin saloihin (jäänyt parissa viikossa aika hyvin koukkuun lajiin :) ). Hyvät lämmittelyt alle samalla, kun opastin tekniikkaa ja lajin saloja. Siitä sitten varovaiselle kierrokselle... No kierros päätyi kesän ennätykseen -11 (oma enkka -12 radalla), mutta loppukierroksella huomasin, että takareidet on melko kireässä tilassa. Illalla sitten alaselkä ja takareidet muistuttivat olemassaolostaan nihkeästi. Reisiä kiristi ja alaselkään tuntui vasemmalle puolelle pientä jumia/vihlontaa. Samantien tiesikin, että nyt tulee pieni paussi + lihashuollolle erityispainotus. Koko ikä, kun on tullut urheiltua, niin lihaksista tunsi onneksi, että on vain rasituksen aiheuttamaa kireyttä ja selässäkin pienen pieni venähdys/jumi tms.
Ke (ilta)-to-pe tuli sitten tehtyä ahkerasti jumppauksia ja pitkiä, pitkiä venytyksiä. Alaselkä helpotti ihan selvästi ja reidetkin tuntuivat helpottavan. Lauantaina tuli sitten käytyä tunnin lämmitelyn jälkeen reenikierroksella ja huomasin, että takaraivo ei jarruta enään tekemistä loukkaantumisen pelossa ja heitto tuntui rennolta. Jokseenkin varovaiselta kuitenkin.
Sunnuntaina olikin sitten viikkokisat. Kisat alkavat 11:00 (10:45 pelaajakokous), mutta kentälle mentiin jo 9:15. Siitä 45 min pikkulämpöä päälle puttitreenin muodossa ja sen jälkeen urheilukentälle ottamaan kunnon lämpö/hiki päälle. Lämmittelyjen jälkeen kuivat kamppeet päälle ja kisakierrokselle.
Upsin pois jättäminen oli itsestäänselvyys, mutta sitä vahvisti vielä se, että viikkokisojen holaripotissa on jo n. 170€. Kaikilla väylillä missä holari on realistinen tulikin pelattua täysin normaalista pelikirjasta poiketen ja haettua holaria riskillä. Tällaiset avaukset aiheuttivat sitten koko kisan ajan kohtuu pitkää puttaamista, mutta se jos jokin oli iskussa. Pistin kisan aikana 10-13m putteja sisään 5 kpl ja yhden n. 17m. 7-10m meni sisään n. 8 kertaa. Ensimmäinen kierros olikin holaripommituksen myötä hyvä vaikka väylällä 15 kiekko lipsahtikin kädestä täysin ja ob:n kautta otin tuplan. Kierros päättyi -4, mutta nuilla avauksilla ei muuta odotettukkaan 8)
Finaalikiekan (pelkkä etuysi) alussa oli johto takana tuleviin -4 ja -6 ja se mahdollisti etuysillä holarin hakemisen kuudella väylällä yhdeksästä. Kakkosella meinasi sitten tapahtua. Putterilla täydellinen avaus pillisuorana koria kohti. Keskelle olisi kilahtanut, mutta metrin jäi lyhyeksi ja kiekko meni juuri ja juuri alaraudan alle. Muut avaukset sitten olivatkin jo "liikaa" holarin perässä ja paarin pelastamisiin ajauduin. Kisan ainoa 6m puttimissikin tuli tämän myötä ja bogey korttiin. Voitto irtosi kahden erolla.
Pääasia oli kuitenkin, että kunnon lämmittelyllä ollaan heittokunnossa. Malttia tämä vielä vaatii ja tänään pitää ottaa tauko. Maksimissaan puttitreeniä kämpillä. Viikonloppuna, kun on edessä Virpiniemessä kaksipäiväiset kisat. Siellä pitää olla iskussa (myös kasetin).
-
Niin ja pitäisihän tässä vielä tällä viikolla ottaa reikäpelin puolivälierä erästä Rättyän Nikoa vastaan. Panoksena ois mitallipeleihin pääsy (palkinnot 100-60-30€)... Pelimuotona on siis väyläkohtainen pelaaminen ja 36 väylää pelataan (jos ei ratkea ennen sitä). Kaveri ollut kyllä tänä kesänä niin kovassa vireessä, että voi tarvia jonkin sortin henkistäpeliä kaverin nujertamiseen. Pitää varmaan hommata sisäpiirin faktaa etukäteen ;D
edit: lisätääs vielä linkki tuohon seuran reikäpeliin, niin ymmärtää paremmin mistä on kyse http://www.frisbeekarhut.com/kisat/reikapeli/reikapeli-2013/
-
Turpaan tuli. Jossittelua ei sinänsä jäänyt, että hyvällä pelilläkään en olisi pisteitä juuri kerännyt. Sen verran tasaisen kovalla tasolla tämä junnu rykii 8). Hyvin lyö vielä puukkoa kylkiluihin, kun kuittaa omat "pistin alle metriin" -avaukset 10-13m pirkkoputeilla. Kun ei saa nostokakkosilla pisteitä, niin ei voi mitään.
Oma peli oli vähä ailahtelevaa. Annoin n. 5 väylää ihan täysin omilla virheillä niin, että ei tarvinut Nikon muuta, kuin heittää väylä läpi. Joitakin hyviä paineen alla putattuja putteja mahtui mukaan (vastustaja upottanut ensin ja itsellä jäljellä n. 10-12m) jotka olivatki ehkä se ainoa ilo. Avaukset "ihan ok" -tasoa muutamaa selvää lipsahdusta lukuunottamatta. Putti ailahteli hiukan. Oli alkuun vähän väkinäistä eikä oikein uponnut. Näillä tulikin annettua sitten ilmaisia pisteitä ja päästettyä vastustaja karkuun.
Mutta kokonaisuutena ei ollut mahdollisuuksia. Pisteitä ei vain olisi saanut käytännössä mistään, kun se prkl kiersi -11 (n. 1035 kiekka KO2013) ensimmäisen kierroksen ;D
4-10 oli lopputulos ja 5 väylää jäi pelaamatta, kun peli ratkesi siinä vaiheessa.
Ps. ei olisi pitänyt kyllä lohkovoitolla vielä tässä vaiheessa saada kovinta ennakkosuosikkia vastaansa. Vääryys! ::)
-
Virpiniemi Open.
Huh huh. Onhan siinä sarkaa kiertää tuota rataa helteessä pari kierrosta päivään ja seuraavana aamuna kerta kiellon päälle. Lauantaina ulkona n. 12,5h yhteensä ja siitä kiekko kädessä 8,5h. Sunnuntaina vielä lepposa 4h20min kierros lopuksi (miten siinä ees meni niin kauan? 8))
Itse kisasta ei tuu tällä kertaa esseetä. Sen verran älytön sarka olisi ne jokaisen väylän mokellukset ja puuosumat ruveta kirjaamaan. Pienet yhteenvedot per kiekka siis.
Kierros 1:
Ei hyvää päivää. Avauksissa aivan älytöntä hakemista ja selviä virheitä. Rata on tavallaan erittäin "ahdistava" pelata, koska lähes jokaisella väylällä pitää keskittyä siihen, että kiekko jää väylälle ja ei missään nimessä osuisi puihin alle 60m tiistä. Liekkö sitten tuosta johtunut liiallinen keskittyminen ja vääntäminen draivin kanssa, mutta ei siitä mitään tullut. Lähestymisillä ja putilla pelasteltiin vain paareja/bogeja. +4 ja ei jäänyt kyllä mitään käteen.
Kierros 2:
Pirkkohanat löytyi siinä missä ne nyt tällä radalla voi löytyä. Kuusi taisin pirkottaa, mutta edelleen aloittelijatason virheitä joita ei vaan voi sallia. Sinne ne pirkot hupeni ja surkea kierros edelleen. +3. Fyysisesti kova väsymys ei oikeastaan iskenyt, vaan sain kierroksen loppupäässä olevat siivutukset ihan ok mitoille edelleen. Ainoastaan viimeisellä väylällä, missä avataan ob-montun yli tuli puolikeskittyminen ja heitin aivan liian matalaa ja re-tee. Tätä sadatin kyllä kierroksen jälkeen kauan. Käden puolesta mitta, kun ei ole mikään ongelma. Surkea veto vain liian matalana ja pari metriä outissa. Tuplabogeyhyn on aina kiva lopettaa.
Kierros 3:
Ensimmäiset 10 väylää tein taas niitä surkeita avauksia. Ei vain saa tuolla pilleillä draivia sellasieen rentoon kuosiin, vaan joka avauksessa on sellainen kireys päällä. Ei vain ole sellainen rennon-letkeä-terävä se veto. Liikaa kummittelee takaraivossa se kiekon laskeutuminen keskelle kapeita väyliä. Ei tällaista ole muualla metsäradoilla ollut vaan tykkään pelata metsässä. Tuolla metsä on vain pääosin niin älyttömän tiheää, että se on verrattavissa ob-heittoon, kun sinne joutuu.
Etukympin jälkeen alkaa radan selvästi pahin osuus väylästä 11 eteenpäin. Siinä vaiheessa tuli jälleen kerran (kolmas tälle kautta) se fiilis, että nyt perhana itseä niskasta kiinni ja vaihde silmään. Selätinkin siinä sitten väylät 11-13 ensimmäisen kerran ilman bogeja ja pelasin koko loppukierroksen bogey freenä. Muutamalla nätillä pirkolla. Kierros loppui +1, mutta avaimet +8 kierroskeenkin oli. Pitkät putit vain olivat melko ääryyttä tuolla kiekalla. Ne olivat kulkeneet jo aiemmillakin, mutta nyt upposi ja vähintään osui ihan mistä vain. 10-14m putteja upposi 5 kpl, yksi 25m haaralta ryteiköstä (piti heittää vielä laakana oksien takia) ja ainakin 3-4 pitkää osui rautoihin/ketjuihin. Puttien ansiosta jäi "ihan ok" fiilis, mutta tuossa alussa mokelletut virheet kyllä ärsyttävät vieläkin. Ne mokat, kun olivat sitä tasoa, että "oletko aloittanut lajin vasta?" eikä vain heikkoja heittoja metsässä. Miinukselle pelaamista tuon tason virheet avauksilla eivät mahdollistaneet. Äh.
Ps. jos haluaa olla nöyrää poikaa kiekko kädessä, niin käykää toki pelaamassa pari kierrosta Viripiniemessä +25 helteessä ;D
-
RR Series Liminka:
Tälle kaudelle toinen kisa siis Limingassa. Tämä kisa tuli vajaan kahden viikon varoitusajalla kisakalenteriin eikä kerännyt oikein osallistujia. Itseäni kiinnosti kuitenkin, koska edellinen kisa sujui loistavasti ja mielestäni rata on mukava pelata (kiekot eivät ole oikein samaa mieltä. Heitetään kovalle hiekkatielle jne.)
Herätys 5:45 ja auton rattiin. Radalla tuntia ennen kisaa ja lämmitelyt käyntiin. Jotenkin oli hiukan sellaine olo, että kaikki ok, mutta "ei vain lähde".
Kierros 1:
Aloitin kierroksen väylältä 3 ja samassa ryhmässä oli mm. Parviaisen Juho. Kolmosen avaan siis upsilla ja ei ole koskaan mukavaa hommaa aamutuimaan ensimmäisellä väylällä, Par. Nelonen seiftipar ja viitoselta aamun eka pirkko. Viitosen tiillä Parviaisen Juho kysäisi, että haluaako porukka lähtä mukaan holaripottiin tälle kiekalle. 10€ per nokka. Kaikki mukana 8)
Kuutonen on 160m par4 pilli pururataa pitkin. Avaan tämän yleensä aina upsilla n. 80m ja ideana on vain pysyä väylällä, jotta pirkon metsästys on mahdollista. Avasin upsilla, en pysynyt väylällä. Vaikeasta paikasta paikaltaan annukkaa tyngällä vedolla, metsään. Sieltä huono kämmen lähestyminen vajaaksi 9m ja putti alarautaan. Ei onnistunut mikään muu kuin nosto tällä väylällä, bogey.
Helpolta seiskalta vain par, kasilta kämmenneppipirkko. Ysi onkin sitten radan hankalin väylä. Par5 joka kulkee todella kapeaa metsätietä pitkin ja tekee puolessa välissä s-kurvin. Loistava avaus buzzzilla joka jäi hiukan ojan reunalle. Tiipparilla hysseä puiden yli ja vaikka spotteri oli, niin lost disc oli erittäin lähellä. Ryteiköstä jälleen huolimaton upsi ja par korttiin. Kympiltä heikohko avaus ja par. Ei vain irtoa oikein.
Yhdellätoista heitetään 110m hysseä puiden sekaan piiloon. Avasin 125m suoraan umpiryteikköön. Ryssein vielä 8m bogey putin ja tuplaa korttiin. Edelleen oli sellainen fiilis, että ei tähän nyt oikein herää mitenkään. Ei ole meininkiä draivissa, lähestymisissä eikä puteissakaan. Puskemalla joutuu menemään.
Kahdellatoista pitäisi pistää upsi+upsi+putti = pirkko. Eka upsi vähän liikaa vasemmalle, puu esti vauhdinoton. Toka upsi lyhyeksi 15m ja par korttiin. Sitten alkaakin itselle kohtuu vahva pätkä. 13-väylä on S-mallinen par 4. Puiden yli pitkää draivia ja 17m eagleputille. Pirkko. Kaksi peräkkäistä alle 90m hyssetystä pirkot. 16-väylälle jo tavaramerkiksi muodostunut draivi: oikealle liian leveäksi. Ei vain feidaa ylämäkeen, on se kumma! 17. vajaaksi, par. 18-väylällä lammen yli upsilla 90m korin alle, pirkko.
Jäljellä kaksi väylää. Ykköseltä 90m upsilla pirkko ja kakkoselle. Kakkosella avaan matolta "poikittain" hyssellä, kun normi väylä kulkee kämmenheiton suuntaisesti. Tuuli oli noussut jonkin verran ja pitikin dessun feidin pienenä ja heitto jäi vajaaksi. Juho kiitteli avauksestani, kun näki, että tulee, (vaihtoi ilmeisesti firebirdiin) ja avasi. "Nyt menee". No niin meni, holari sisään viimeselle väylälle ja rahat taskuun ;D
Oma kierros oli siis tuskaista puurtamista, ei vain irronnut niin ei irronnut. Lounasta kohti.
(https://dl.dropboxusercontent.com/u/2412448/p%C3%A4iv%C3%A4kirjakuvat/RR_liminka_kierros1.png)
Kierros 2:
Ensimmäisen kierroksen jälkeen olin jaetulla kolmannella sijalla ja eroa kärkeen +3 heittoa. Tuuli yltyi taas, niin kuin edellisessä Limingan kisassakin, mutta parantamaan oli pystyttävä. -4 ei tyydytä tällä radalla.
Aloitettiin väylältä 12. Tällä kertaa 2xupsi = pirkko epäonnistui taas. Ensimmäinen tippui keskelle väylää, mutta skippi hiukan puiden katveeseen. Kakkos upsi otti sitten kiinni 5m päässä olevaan oksaan ja lensi aivan ob:n reunalle, par. 13-väylälle ensimmäinen kisa eagle jälleen mielessä. Avaus parempi kuin ensimmäisellä kierroksella, putattavaa n.13 m. Putti ohi ja puun viereen viiteen metriin. Haaralta alarautaan ja par korttiin. Taisin jonkun kirosanankin tupista. Kaksi seuraavaa hysseä jälleen pirkoiksi (viime kisassa en muuten pirkottanut näistä pakkokakkosista yhtään, nyt kaikki 4). 16 ylämäkeen jälleen oikealle leveäksi ja joutui jo nauramaan itselle. Par.
17-väylältä nääätti avaus puoleentoista metriin ja pirkko. Kasitoistasella upsi totteli jälleen lammenylitystä ja 2m pirkko. Ykkösellä upsi jäi 8m vajaaksi, mutta upposi, pirkko. Nyt alkoi ensimmäisen kerran tälle päivää nousemaa fiilis ihan selvästi. Noh, se tyssäsikin sitten yhtä nopeasti. Kakkoselta askeleen vauhdilla hysseä ja osuma siihen ainoaan mäntyyn mitä siinä kierretään. Todella hankalasta montusta jatko kovassa sivutuulessa ja bogey. Ei tälle väylälle perhana! Kolmoselle upsia ylämäkeen. Nyt vedettiin sitten 20m pitkäksi, seifti korin alle neljään metriin. Korin takana on jyrkkä pudotus ja ohi puttaus on väistämässä 20m päässä. Ei jännittänyt, tärissyt tai mitään, matkaa, kun oli kuitenkin vain 4m. Löysä putti, alarautaan, nosto bogey ja sai itseään sättiä. Niin hyvään vauhtiin, kun oltiin pääsemässä.
Neloselta jälleen se seiftipar. Viitoselta kämmenneppipirkko, kuutosella upsit tottelivat tällä kertaa, jopa loistavasti. Avaus, kun tippui keskelle väylää ja mietin siinä hetken, että millä mennään viimeinen 80m. Pururadan keskellä kulkee valotolppia jotka olivat aika inhottavasti rystylähestymisen tiellä. Nappasin XXX:n kassista ja päätin heittää pannukakun (pancake siis. Liekkö suomeksi joku nimi?) Peukku-upsilla siis kiekko katolleen josta se skippaa ja pitkästi. Kiekko korin mittaan ojan reunaan, 5m haaraputti sisään ja pirkko!
Seiskalta huonolla kiekkovalinnalla missattiin pirkko, mutta kasilta pelastettiin pitkällä haaraputilla. Nyt par5 ysillä avaus ryteikköön, putti takaisin väylälle. Hyssepommia valkyriellä kaiken yli, ryteiköstä upsi mukille ja par oli pelastettu. Kympiltä heikohkolla avauksella par ja sitten yhdelletoista. Päätösväylä ja täällä ryssein ensimmäisellä kiekalla tuplan. Nyt 10x parempi avaus, 9m lyhyeksi kuusen taakse. Leveältä haara-asennolta nätti putti sisään ja olihan mahtava lopettaa pirkkoon kiekka ja voitto taskuun!
Sitten se JOSSITTELU. Jumaliste sentään, että tämä harmittaa vieläkin ja tämän tulee muistamaan ja kauan. Laskettiin ryhmäkavereiden kanssa tuloksia ristiin ja laskin omani oikein 52 eli -7. Tulos korttiin, nimmari perään ja tuloskorttien palautukseen. TD:t tarkisti tuloksia siinä pihalla ja kohta kuuluu "oot Jani laskenut väärin". "Täh? Ei voi olla, niin monesti laskettiin. Mää sain 52". "No niin sait, mutta 54 täällä lukee". Mitä tähän nyt sanois?... :'(
Noh, voitto oli heitettynä -5 erolla, joten tuo +2 rankku tuohon ei muuttanut sitä, mutta fiiliksiä latisti älyttömästi. Ei vain tuntunut miltään, ärsytti ja kunnolla.
Ps. johan oli muuten paskat ratingit varsinkin ekalla kierroksella. n. 12 pistettä heikommat kuin viimeksi ensimmäisellä kierroksella. Toisella kiekalla sitten vähän paremmat, mutta nekin 6 pistettä huonommat. Sieti noustakkin, kun Parviainen nakutteli -12 ja -13 kierrokset. Toka kiekalla 14 pirkkoa ja 1040 pojot tauluun ::)
(https://dl.dropboxusercontent.com/u/2412448/p%C3%A4iv%C3%A4kirjakuvat/RR_liminka_kierros2.png)
Noh. Pitää ajatella positiivisesti. Peli parani heti selvästi toisella kierroksella, vaikka tuuli voimistui reilusti. Pirkotin 9 väylää. Kaksi heikkoa bogeytä olivat oikeastaan ainoa "mutta" tällä kiekalla (no okei, ei eagleputilta saisi paaria tehdä). Pelillisesti tästä on kuitenkin mukava lähtä SM-kisoja kohti.
-
Tulipas käytyä eilen reenikiekalla Liikuntapuistossa kameran kanssa. Kaveri testaili kameraansa ja itse olin mannekiininä. Sujuihan tuo, kun omaa ennätystäni onnistuin sivuamaan videolle 8). Kolme ihan surkeaa avausta tuli kylläkin mukaan ja yhdestä niistä vielä bogeyn tuuskasin. Vastapainoksi sitten kakkosella tuli aika mukava birdie-pelastus. Avaukset eivät olleet mitään ihmeellisiä, perussettiä mitä kotiradala pitääkin tulla. Putti oli. Kaikki sisään mitä pistettävissä oli ja muutama boonuskin :)
http://www.youtube.com/watch?v=GCTFtp8NiEk
(https://dl.dropboxusercontent.com/u/2412448/p%C3%A4iv%C3%A4kirjakuvat/reenikiekka_ennatys.JPG)
-
Kivan näköistä pelaamista. Ammattimaista :p
-
Tulipas käytyä eilen reenikiekalla Liikuntapuistossa kameran kanssa. Kaveri testaili kameraansa ja itse olin mannekiininä. Sujuihan tuo, kun omaa ennätystäni onnistuin sivuamaan videolle 8). Kolme ihan surkeaa avausta tuli kylläkin mukaan ja yhdestä niistä vielä bogeyn tuuskasin. Vastapainoksi sitten kakkosella tuli aika mukava birdie-pelastus. Avaukset eivät olleet mitään ihmeellisiä, perussettiä mitä kotiradala pitääkin tulla. Putti oli. Kaikki sisään mitä pistettävissä oli ja muutama boonuskin :)
Komiaa pelii. Putti varsinkin.
-
Hitto soikoon tämän sään kanssa. Meinaa mennä vähän vihkoon SM-kisaradan reenailut. 12h satanut vettä ja kunnolla, eikä meinaa loppua. Sinne katoaa hyöty yhdestä ylimääräisestä päivästä...
Ennustaa myös aika mielenkiintoisia olosuhteita kisaankin. Huomenna aamusta lähtevät voivat olla aika selvästikkin huonommissa asemissa, kuin iltapäivästä heittävät.
Jaa niin joo. Oli ratingit päivittyny. 936 -> 957 :)
-
Onneks lähden vasta toises ryhmäs huomen aamusta..
-
24h on tullut vettä yhtäjaksoisesti ja ennuste on vielä aamu kuuden korville. Noh, ainakin kisan ennuste on muuttunut selvästi paremmaksi ja ei pitäisi pahemmin sataa... ainakaan torstaina.
Itse rata. Mitä tuosta nyt sanoisi. Vesisateessa pariin kertaan kierretty ja ei oikeen osaa sanoa juuta eikä jaata. Tiimatot nyt ovat ainakin itseni kaltaiselle heittäjälle ihan farssi (ei mitään toivoa saada heitoista irti edes 90% tehoja niillä väylillä missä sitä tarvittaisiin. Vauhtia ei vain mahdu ottamaan). Ja c'mon. Siimaleikkurilla tiimattojen sivujen siistiminen heinästä ottaisi muutaman minuutin...
Väylät pystyy pirkottamaan lähes kaikki joten lienee odotettavissa, että kärki pelaa melko kovia miinuslukemia. Unelma pelillä olisi mahdollista itsekkin nakuttaa niitä pirkkoja, mutta saapas nähdä. Jos nyt asettaisi tavoitteeksi sen sunnuntaina pelaamisen.
Toivotaan, että hyvien kelien (ja kierrosten :P) myötä mieli muuttuu radankin osalta hiukan paremmaksi.
Ps. 14-väylä on kyllä todella nätti!
-
Joo-o, vihkoonhan se meni kisa, siinä missä reenipäivän sääkin. Kisoista jäi päälle todella kova harmitus. Sen verran rankkaa alisuorittamista oli avauspeli. Varsinkin, kun näin jälkeenpäin käy läpi, että kuinka karkeita kämmejä tuli (toistettua vieläpä) ja tämän takia ulos cutista. Aivan oma perustason nakkominen olisi riittänyt hyvin mukaan.
Ensimmäinen kierros oli aivan kauheaa tekemistä jokaisella metsäväylällä, avausten osalta. En tainnut kertaakaan avata väylälle. Lähestymisillä ja hyvällä puttaamisella pidettiin kierros kasassa. Koomista näin jälkeenpäin, että +2 jäi parhaaksi kiekaksi ja tällä kierroksella avaukset olivat kirkkaasti huonoimmat. Avoimilla väylillä sitten homma toimi paremmin ja kaikki pirkkoni niistä keräsinkin. Kierros loppui nihkeästi, kun kisan tavoitteena ollut "en missaa alle 8m putteja" päättyi viimeisellä väylällä kierroksen ainoaan putti (7m) missiin.
Toinen kierros oli sitten ylä- ja alamäki rumbausta. Hyviä draiveja seurasi surkea. Hyvillä pirkot, surkeilla bogeyt. Koomisin oli kuutosella, kun kämmen laitettiin toistamiseen alun ensimmäisiin mäntyihin ja siitä jäädään todella vaikeasti ojanpohjalle, tupla. Olin par tuloksessa, kun tultiin väylälle 16 ja siinä sitten pimeni. Löysä kämmen mandon ohi. Dropparilta puuhun ja tuplaa korttiin. Ärsyttävältä 17-väylältä bogey ja nousi jo todella kova *piiip* otsaan. 18-väylän "onneksi tämä on ohi" -4m putti ketjuista ulos kruunasi kiekan +4. Ainoa mikä taas toimi oli putti, tuohon asti siis. Empä kyllä muista milloin on näin rehellisesti v*tuttanut kierroksen jälkeen... ja lujaa.
Kolmannelle kiekalle lähdettiin sitten aamutuimaan (8:40), kiitos eillisen surkean pelaamisen. Tavoitteena oli, että cutista vielä selvittäisiin, kun sinne oli vain kaksi heittoa matkaa. Ensimmäistä kertaa avauspeli toimi näillä väylillä, mutta yksi tekijä oli toista mieltä tällä kierroksella, tuuri. Meni aika surkuhupaiseksikkin jo välillä. Sama kuinka avasi, niin kympin sisään ei päässyt, kiitos pomppujen, kopsujen ja rollien. Sai kysyä varmaan 6-7 kertaa ryhmäkavereilta "onko kymppi". Pitkät putit kolahteli rautoihin ja ketjuihin, yksi jäi. Tällä kiekalla tuli myös muutama huono putti mukaan 7-9m matkalta.
Kierros loppui surkeaan +3 tulokseen, mutta eillisestä poiketen ei oikeastaan edes ärsyttänyt. Tiesin heittäneeni selkesti paremmin, nyt ei vain ollut muut tekijät mukana. Kovimmat "vastapalloon tulleet olivat" mm.
3-väylä: putteriavaus luotisuorana keskelle väylää ja korin alle menossa. 10m ennen koria kiekko osui koko väylän ainoaan yli 30cm korkeaan kivenmurikkaan ja skippi jyrkästi oikealle männyn taakse, yli 13m putille.
8-väylällä täydellinen avaus valkyriellä. Käänsi nätisti yli lammen jälkeen ja ryhmäkaverit vielä näki, että lähti oikaisemaan koria kohti: "mukilla ollaan". No niin oltiin, ainut vain, että 5m ennen kuppia oli kiekko osunut johonkin ja pompannut juuri ja juuri veteen. 15cm lyhempi pomppu ja pirkkoa oltais laitettu. Nyt mentiin sitten takaisin 40m dropzonelle, bogey.
Sitten lopullisesti ryssein kierroksen itse jälleen väylältä 16-eteenpäin. Tulin väylälle -1 tuloksessa, mutta avaus siihen kirottuun mandoon. Putti väylälle, hyvä lähestyminen, rolli ojan puolelle ja bogey korttiin. 17-väylältä tuplabogey ja 18-väylällä ei kiinnostanut enään pätkääkään. Raivariavaus dessulla joka taittoi yli ja liiteli outtiin. Bogey. Kierroksessa oli kaikki ainekset ihan nätisti -5 kierrokseen, mutta ei tällä kertaa.
Arvosana kisoista: 7-
Avaukset: 6
Lähestymiset: 7,5
Putti: 8,5
Sunnuntai oli sitten ihan piristävä päivä kisoja seuratessa. Seurakaveri Rättyä taisteli mestaruuden todella jännittävässä kisassa Ahokasta vastaan. Huonon alun jälkeen väänsi +4 eron kiinni ja ratkaisi kisan väylällä 16 melko jäätävällä putilla. Putti, kun tuli yläviistosta, puun takaa n. 9m päästä. Tästä missaus olisi vienyt kiekon väistämättä yli 10m päähän korista ja bogey olisi ollut todennäköinen. Nyt pirkko upposi ja yhden ero kahdelle viimeiselle väylälle. Ero piti ja pokaali kotiin. Onnea vielä!
Myös Openin finaalia oli makea seurata väylältä 7 eteenpäin. Loppu oli todella jännittävä ja Koivun jäätävä varmuus piti vaikka Parviainen painosti todella kovaa. Onnea Pasillekkin.
-
Se ois viikonloppuna seuran mestaruuskisat, Käenpesä Cup 2013 (http://www.frisbeekarhut.com/kisat/kaenpesa-cup/). Hallitsevana mestarina pitäisi lähteä titteliä puolustamaan. Ei liene helpoin homma, kun vastassa mm. tuore junnu-16 sarjan suomen mestari. Myös muita kovia vastuksia löytyy, joten hyvin saa pelata mikäli meinaa pokaalin kotona pitää.
Sitä seuraavana kisana olisikin sitten FP-tourin päätöskisa Vampulassa. Siellä on tavoitteena nostaa peliä sm-kisojen sukelluksesta takaisin omalle tasolle ja hiukan ylikin. Haastava rata, mutta viime vuodelta pro-tourilta mukavat muistot. Ensimmäinen ja tähän asti ainoa 1000-kierros tuli nimittäin siellä 8). Tulisikohan nyt toinen...
-
Seuranmestaruudet ratkottu ja *töttöröö* Rättyä vei. ;D
Kisamuotona meillä on, että joka kaudelle vaihtuu td-pari jotka suunnittelevat custom-layoutin rata-alueelle ja sitä pelataan kaksi kierrosta (kisakartta julkaistaan aina vasta pelaajakokouksessa). Finaalikierros sitten normaalilla. Omaksi turmioksi koitui tänä vuonna selkeät avaus virheet. Heitin modatulla radalla 2x19 väylän aikana 8 bogeytä ja niistä taisi tulla 5 ob:n kautta. Surkeaa, ei voi muuta sanoa. Jos muistan oikein, niin pirkotin saman verran kuin Rättyä, mutta Niko heitti vain yhden bogeyn...
Kaksi ensimmäistä kierrosta oli siis aika ailahtelevaa. Oudolla radalla pitäisi ehkä malttaa pelata aavistuksen varman päälle, mutta liian usein lähtee hakemaan riskillä sitä pirkkoa.
Viimeinen kierros vakioradalla oli etuysin osalta huono. Jälleen kaksi outtia joista toinen umpisurkealla avauksella ja toinen väärällä kiekkovalinnalla. Kevyt sivutuuli pääsi yllättämään hiukan ysi väylällä. Avauskin kyllä lipsahti linjasta hiukan, mutta reiluhkosti buzzzi taittoi silti yli.
Takaysillä peli oli ihan ok. Muutama makea pirkkoputti napsahti kohdilleen. Joskin sitten vastapainoksi 16-väylällä 6-7m missi joka ratkaisi sen, että hyvä nousu hopeaan tyssäsi. Ko. putin, kun olisi upottanut, niin olisin tasaoissa ollut kakkossijasta kahdelle viimeiselle väylälle. Tästä seurasi vielä heikko avaus 17-väylän puuränniin ja seurakaveri skipitti aika nätillä munkilla korin alle ;D ja nappasi pirkon. Tästä seurasi se, että olin viimeisellä väylällä kaksi heittoa perässä ja ainoa mahdollisuus oli lähteä hakemaan kunnon riskillä eaglea par 4 väylältä. Vähän normaalia vakaampi lätty kouraan ja kaikki peliin... mando missihän siitä tuli ja kierros loppui tätä myötä bogeyhyn. Kunniasta, kun pelattiin, niin pakkohan se oli yrittää.
Lisään huomenna linkin tuohon finaalikierroksen videoon, kunhan saan sen ensin lähetettyä youtubeen.
-
http://www.youtube.com/watch?v=1KcrIzuDiI4
-
Hyvä video. Hyvii putteja sulla! Rättyä pelaa kyl varman oloista peliä. Ei ihme, et on pärjännyt.
-
Olipa tuttuja maisemia. Ens kesänä on pakko päästä ihan heittelee tuonne, eikä vaan ajaa ohi.
-
Tuli eilen kierreltyä rata läpi pelkästään puttereilla ja midareilla. -9 tuli heitettyä (-12 oma ennätys), mutta tulosta kovempi oli silmien avautuminen midareille. Kotirataa on kiertänyt niin useita kertoja, että sitä heittää läpi täysin lihasmuistilla jo. Sen huomasi hyvin muutamalla +100m väylllä jotka pirkotin buzzzin kanssa helposti (tyyni keli toki edesauttoi). Jopa 120m antsaväylälä oltiin 12m putilla.
Ko. pitkien väylien avauksille mentäessä oli aina vähän arpova fiilis, että "miten tämän nyt midarilla". Avauksen jälkeen oli eri fiilis. Kierroksen jälkeen myös huomasi kuinka rentoa heittäminen oli enemmän tekniikkaa vaativien kiekkojen kanssa. Tiedossa, kun oli, että repimällä ei tule kuin sanomista. Avaukset lähdettiin heittämään par-tulos mielessä. Ei hamuamaan väkisin korin alle. Tämän myötä heitot olivatkin rentoja ja teräviä ja hyvin kulki. Puttikin oli taas kuosissaan, mutta niinhän tuo on koko kauden oikeastaan ollut (muutamaa kisaa lukuunottamatta).
Jälkeenpäin, kun kierrosta mietti, niin olikin hiukan sellainen fiilis, että miksi olen käyttänyt midareita niin vähän kierroksilla. Pelaan todella paljon joko putterilla tai sitten suoraan draiverilla. Midarit ovat kädessä erittäin harvoin esim. oudoilla radoilla. Kotiradalla on pari väylää missä niitä on heitetty aina. Ja siinäpä se vika voi ollakkin. Midarit ovat niin pienellä käytöllä normaalisti, että oudommillakaan radoilla käsi ei sitten hakeudu midaria kohti bägistä. Jos on se 100m väylä, niin aletaan miettimään, että millä draiverilla sinne kierretään ja revitään julmaa pommihysseä jostain vaikeamman kautta, kun taas midarilla voisi olla kohtuu selväkin reitti.
Eillisen kierroksen myötä pitää alkaa ehdottomasti koittamaan enemmän niitä hiukan suorempia linjoja sinne korille vaikka aavistuksen pidemmilläkin väylillä, midarilla.
Ps. Jos olisi pakkokakkos-etukutonen kulkenut heti, niin tiedä vaikka olisi ennätyksen pistänyt uusiksi ;D. Nyt oltiin etukutosen jälkeen tuloksessa -1. Normaalisti ollaan -4 - -6
-
Mähän käytän ainaki ens sijasesti 1. midari 2. putteri 3. draiveri. Ihan vaan tarkkuuden ja sen hienon heittolinjan myötä, draiverista ei saa oikeen muuta kiksiä muutaku saa sen lähteen sinne 140+ metreille ja golfradoilla niitä hirveemmin ei oo.. Mutta sittenku rupee natsaan nua midari/putteriheitot miltei täydellisillä linjoilla niin sitä fiilistä ei oikeen voita mikään.
-
Samat havainnot midarien suhteen. Tosin mulla on perusteena se, että jos mä heitän driverilla parhaimmillaan 100-metrisiä (isolla riskillä), niin oikeasti kannattaa laittaa midari 70-80-metrisenä, jonne noi Innovan Roc3 ja Shark3 tuntuvat lentävän melkolailla varmasti.
-
Se ois Vampulan RatingRaiskajaiset heitetty ::)
Itse kisa meni heikosti. Peli oli aivan liian ailahtelevaa kierroksien aikana. Ensimmäinen kierros alkoi 'ihan ok', mutta takaysillä sukellettiin ja syvälle. Toinen kierros oli tasaisin alusta loppuun. Kolmas olikin sitten alun osalta järkyttävä, mutta sain pelistä kiinni ja nousin hienosti vielä. Yksikään kierros ei kuitenkaan noussut sille tasolle mitä lähdettiin hakemaan. Koko reissun kruunaa järkyttävät rating pisteet mitä kisassa jaettiin. Tästä lisää lopussa ;)
Ensimmäinen kierros:
Pelattiin Vampulan normaali layoutti ja aloitin väylältä 1. Avaus ok, mutta kisan aloituskankea putti vajaasta kympistä ja pirkko ottamatta. Kakkosella pd2 taivaanrantaan annukassa niin paljon kuin lyhyehköltä matolta saa laitettua. Hiukan liian korkealle lähti ja jäi lyhyeksi ja feidasi mandon taakse. Sieltä kämmenellä reilun kympin putille ja par. Kolmoselta par ja neloselta sitten ensimmäinen pirkko, kun aika 'hauska' antsaputti upposi n 17m. päästä (piti vielä kiertää yksi mänty putilla). Viitosen avasin joka kierros upsilla jotta jatko jää väylälle. Paaria korttiin. Kuutoselta 'par" (par2 väylä...). Seiskalta sitten napsahti bogey surkean lähestymisen myötä. Par oli täysin pelattavissa.
Kasilla ja ysillä annukka buzzzit. Kasilla 15m lyheyksi ja par. Ysillä 8m ja alarautaan, surkea putti, nämä pitäisi olla kohtuu hyvällä tasolla omalla putilla. Sitten alkoikin surkea osuus. Kympillä avaan upsilla ja pelaan puhdasta paaria. Korille pääsisin ainoastaan annukalla ja se on erittäin hankala saada onnistumaan. Upsi sinne minne pitikin, siitä sitten 40m lähestyminen 12m korista! Hohoijaa. Bogey. 11-väylällä sama homma. Avaus oli hiukan heikko, kakkosheitolla kuitenkin 40m korista ja par oli ulottuvilla. Jälleen surkea lähestyminen ja bogey. 12 avaus upsilla juuri ja juuri mäen päälle, yli 10m putti yläpantaan, par. 13-väylä piti pelata upsilla seiftinä vajaaksi ja ottaa par. Ahnehdin kuitenkin alaviistoon viettävällä tiimatolla ja meinasi käydä huonosti ja loppua kisa siihen. Liian pitkä vauhti, raivo veto ja hups, eipäs ollutkaan tukijalka vielä maassa, kun vauhti on alamäkeen. Horjahdin melkein nokalleen ja alaselässä narahti. Kiekko mäntyihin. Kämmenellä umpisurkea annukkayritys ja taas lähestyminen maksoi bogeyn. Neljällätoista par. Lyhyeksi jääneen avauksen jälkeen sanoinkin, että miten on vähän voimaton olo. Tuntuu, että saisikohan sataa metriä heitettyä.
Tässä vaiheessa hiukan harmitti, että tulikohan eillisen urakka liian kalliiksi ja lyö nyt väsymyksen päälle. Lähdettiin kotoa 7:00 ajamaan. Viisi tuntia autossa, kamppeet mökille, suoraan radalle reenaamaan väyliä. 3-5 avausta per väylä ja mökille. Evästä naamaan ja suoraan takaisin parikisaan. Mökillä oltiin iltayhdeksän jälkeen. Tulihan tuossa päivälle mittaa ja reidet muistutti tästä kyllä nukkumaan mennessä.
Viidellätoista sitten alamäkeen putterilla laiskan varovainen veto ja vasemmalle metsään. Bogey. Kuudellatoista oli sitten jo vähän fiilis, että pitääkö ruveta repimään, kun tuntuu niin voimattomalta. Buzzzia kouraan ja muka terävä veto. Paskanmarjat. Grippikin oli jo löysä ja pusikkoon mennään, jälleen bogey. Nyt alkoi syömään miestä jo todella kovaa. Väylät vähenee ja hullu bogey-vauhti päällä. Seitsemällötoista zone-kämmen aavistuksen lyhyt ja jäi vaikeasti männyn taakse. Selkäväylällepäin antsaa ja eihän siitä mitään tullut. Bogey. Kasitoistasella oli täysin jo sellainen fiilis, että voikohan tämänkin väylän pelata bogeynä? Taas löysä veto ja vasemmalle metsään. Sieltä kämmenellä kierroksen paras lähestyminen ja pirkkoon lopetin. Etuysi paariin. Takaysillä kuusi (6)! bogeytä ja +5 korttiin. Olin kyllä aivan maani myynyt. Jälleen yksi kisa missä pelaan itseni ulos surkealla ensimmäisellä kierroksella.
Kierroksella ainoa mikä toimi oli putti. Niillä muutamilla kerroilla, kun jostain syystä alle kympissä olin. Jos väkisin pitää positiivisesti ajatella, niin puttasin 10-17m putteja 8-9 kpl ja jokainen osui johonkin osaa korista. Kaksi vai kolme upposikin.
Kolmen tunnin tauon aikana söin ja levähdin sängyssä koko ajan, että saisin vähän virtaa. En nukkunut kuitenkaan, että ei aivan tule 'valot kiinni' -olotila.
Toinen kierros:
Pelattiin hiukan muokattu layoutti. Kolme uutta väylää ja kolmen vanhan tilalle.
Aloitettiin väylältä 8 (käytän normaalin layoutin väylänumerointia). Ensimmäiset neljä väylää mentiin paarin merkeissä. Ei mitään ihmeellisyyksiä. Jonku putin missasin siihen. Ihan ok kuitenkin. 12-väylällä sitten kardinaalimoka. Avaan tämän oikealle ylös kääntyvän väylän upsilla, kun sen juuri ja juuri mäen päälle saan. No nyt en saanut. Kiekko lipesi kädestä hiukan ja pamahti mäntyyn 20m tiistä. Jäi niin jyrkkään kulmaan väylään nähden, että tiesin heti, että kämmen ei korille kanna. Eikä kantanut. Bogey. Kolmetoista ja neljätoista paariin. Viidellätoista, par2-väylällä jälleen vasemmalle metsään. Sieltä hyppyputilla viiteenmetriin ja alarautaan! Tuplabogey. Hohoijaa, näitä ei vaan saa tulla. Eikä niitä ole kauden aika tullutkaan, kuin muutama, mutta nekin ovat aina liikaa. Kuudeltatoista kierroksen ensimmäinen birdie. Seitsemäntoista järkevästi paariin ja sitten uusille väylille.
Yhdeksällätoista avaus oikealle vähän oksiin ja feidasi vasemmalle. Ihan hyvälle paikalle, että upsilla on pirkko vielä pelattavissa. Nyt teki outo väylä tepposet ja arvioin etäisyyden pahasti väärin. Upsi jäi vajaaksi ja otti puunlatvoihin kiinni. Par. Kahdellakympillä lähdin pelaamaan rystyllä birdietä. Avaus ei onnistunut ja par. Kaksykkösellä kcp aviar täydellisesti keskeltä väylää ja korin jalkaan kilahti. Sen jälkeen ryhmäkaveri mainitsi, että tää on muuten ctp-väylä. Palkinnonkiilto silmissä pirkkoa nostamaan. No ei riittänyt, kun oli jalasta metriin pompannut ja korttiin oli jo aiemmin kirjattu 65cm.
Ykköseltä selvä pirkko. Kakkosella jälleen pd2 taivaanrantaan täysillä ja lähes samaan kohtaan tippui kuin aiempikin. Nyt vain kämmen onnistui ja kympin sisään päästiin. Pirkko! Tarkkaa tulosta en tiennyt, mutta fiilis oli hyvä, kun tiesin jo paikanneeni kierroksen puolen välissä otetun +3. Nyt oli enään mielessä, että väyliltä 3, 5 ja 7 pitää paarit pitää. Väylillä kolme ja viisi tämä onnistuikin... seiskalla ei. Päätösväylä oli siis radan kirkkaasti hankalin väylä. 220m suoraa pilliä. Avaus lipsahti vasemmalle metsään 80m paikkeille. Lie oli umpi surkea. Ainoa vaihtoehto oli yrittää rystyllä metrin reiästä tai putata väylälle. Yritin reiästä ja kops. Kimposi kuitenkin lähes samaan mitä putilla olis saanut. Kolmasheitto n. 50m päähän korista ja siitä jälleen aivan luokattoman surkea lähestyminen. Jäätiin todella kauas korista. Tuplabogey kierroksen loppuun kisimitti ihan järjettömästi. Olisi ollut mahdollista lopettaa miinukselle, mutta +1 tuli.
Kokonaisuutena kuitenkin heikohko kierros vaikka miinukselle olikin saumat. Liikaa avauksia jotka eivät mahdollistaneet mitään muuta kuin paarin pelaamista.
Kolmas kierros:
Pelattiin kaikki väylät, eli 21kpl.
Aloitettiin väylältä viisi eli par nelosta alkuun. Toinen puhdas upsilipsahdus kisaan ja kiekko oikealle yläviistoon sähkölinjaan. Tippui 30m korista mäntyjen, autonrenkaan ja ilmoitustaulun väliin. Kämmenellä takaisin 50m väylälle. Jatkoheitto taittoi yli valkyriellä ja bogeyllä aloitetaan. Kuutosella avaus vasempaan reunaan ja jäi 12-13m. Askelputilla korin katolle ja skipit 8-9m päähän. Kierroksen alussa oli vähän jännitystä mukana ja putti oli todella arka ja alarautaan napsahti. Tuplabogey! Hyvä alku on.
Sitten sille kirotulle seiskalle. Vaihdoin alivakaampaan buzzziin, kun aiemmat kaksi oli vasemmalle feidanneet. Täydellinen ylikääntävä avaus keskelle väylää 90m paikkeille. Siitä sitten draiveria käteen ja menoksi. Lipsahti vähän lapasesta ja vasemmalle aika harvaan metsään 40m korista. Par oli hyvin käsissä, kun näin, että haaralta pystyy kämmenen neppaamaan suht selvästä välistä. No ei osunut jumaliste sentään. Taas bogey. Kolme väylää pelattu ja ollaan +4. Tässä vaiheessa tiesi, että eipä tällä radalla enään kovaa kierrosta pelata, mutta mielessä oli kuitenkin, että eihän tätä näin lopeteta. Tällä kaudella ollaan jo useamminkin noustu surkean alun jälkeen kohtuu lukemiin takaisin. Mielessä tietenkin kävi, että miksi kierroksien alut ovat niin usein vaikeita itselle ja pilaan tuloksen jo niin aikaisin...
Kasilta otin sitten ensimmäisen paarin ja ysiltä pirkon. Oli muuten myös koko ryhmän ensimmäinen birdie. Kaikki alottivat kehnosti/surkeasti ensimmäiset neljä väylää. Aika vaimeaa pelaamista oli.
Kympillä upsi, lähestiminen, par. Yhdellätoista otin myös alivakaan buzzzin ja lähdin hakemaan hysseflippi avausta. Heiton malli oli ok, linja vain muutaman sentin liikaa vasemmalla ja kops. Nyt oli tuuri mukana ja kopsahti toisesta reunasta takaisin keskelle väylää. Jatkoheitto 100m kukkulan päälle buzzilla oli aikalailla täydellinen, birdie. Kahdellatoista upsi sujahti täydellisesti puurännissä kukkulan päälle. 9m putti sisää ja pirkko. Nyt alkoi alun jälkeen jo hiukan hymykin löytyä ja sain peli-ilosta kiinni. Kolmellatoista keskityin todella tarkasti upsiin sen alaviiston maton takia. Täydellinen veto ja pistin ensimmäistä kertaa tämän 114m väylän korin mittaan. Ainoastaan vasen sivutuuli aiheutti sen, että ei oltu nostolla. 15m haaraa yritin sisään, mutta paariksi jäi. Neljältätoista par.
Taas 'par2' -väylllä. Ensimmäinen avaus joka meni tällä väyllä edes melkin keskelle. Oikeasta reunasta pomppasi 8m putille. Kierroksen toinen 'arka tuikkaus' -putti ja korin alta meni. Bogey. Kuudeltatoista par, seitsemältätoista par hyvän upsi-pelastuksen ansiosta. Kahdeksaltatoista birdie heikohkolla avauksella, mutta kämmenlähestmisellä nostolle. Yhdeksällätoista avaus jäi lyhyeksi ja oli pakko pelata varma par. Kahdellakymmenellä kierroksen ensimmäinen kämmenavaus ja yliyrittämiseksi meni, kun mittaa pitäisi saada. Nousi taivaalle ja kops. Hyvä lähäri kuitenkin mahdollisti 9m par-putin. 21-väylällä oli sitten puut puolella, kun kcp aviar ei osunut ränniin. Vasemmasta reunasta kaiken läpi ja 7m putille, birdie. Ykköstä kohti mentäessä tiesin, että olen paarissa ja mahdollisuus miinukselle on vielä hyvinkin. Harmittavasti kokoajan koventunut tuuli äityi jo todella kovaksi ja puhalsi ihan kunnon 10-15m/s puuskiakin. Ykköseltä vielä pirkkoa dronella.
Kakkosella arvellutti todella paljon lähtä tykittämään puiden latvojen yli kovan tuulen takia, mutta, kun tuulen suunta tuntui kuitenkin olevan takaviistosta, niin päätin yrittää. Tässä, kun riittää, että pääsee pitkästi oikealla, vaikka metsään, niin par on varma ja hyvällä liellä pirkkokin mahdollinen. Kiekko lähti todella hyvin antsaamaan mittaa ja teki mieli jo tuulettaa, että nyt mennään mandon taakse kurviin asti. No ei menty, kun tuli kova puuska joka pudotti kiekkoa yht'äkkiä kolme metriä ja männyn latvaan kopsahti. Lie oli vieläpä erittäin inhottava, kun 70m pitäisi kämmenantsalla pistää. Otin alivakaan buzzzin siinämielessä, että ei haittaa jos vähän kippaa yli, kunhan menee varmasti vasemmalle, tilaa on. No ylihän se kippasi ja ROLLASI 40m oikealle, suoraan kolmos väylälle. Olin suu auki, leiuka polvissa asti, heiton jälkeen. Kylmä hiki valui jo selkään, että pilaanko kierroksen lopussa, taas. Zonella kovaan vastatuuleen heitetty 45m lähestyminen liiteli 8-9m pitkäksi. Hermot kuitenkin piti ja kovaan myötäiseen upotettu putti tuntui birdieltä tässä vaiheessa, yeah!
Kaksi väylää jäljellä. Ensimmäisestä par ei ole kummoinen homma ja toisesta helppo birdie oli tällä tuulella varmasti työn takana. Laihosen Mikko avasi kolmosen ensin kovaan myötätuulee (oikeasta takaviistosta) ja tuumasikin, että "siellä tuulee", kun alivakaa lätty ei taittanyt millään yli. Itse mietin, että vaihdanko valkyrien jopa sidewinderiin, mutta päätin mennä valkyriellä ja heittää flättinä, pakkohan sen on taittaa yli, jos ei jopa kippaa. No ei taittanut vaan vasemmalle metsään. Sieltä sitten yksi kisan harvoista oikeasti hyvistä lähestymisistä keskeltä oikeaa puurakoa. Ainut vain, että kova sivutuuli nostatti kiekon korin korkeudelle ja Vampulan liukkaat griinit liu'tti kieko yli kymppiin. Vastatuulee putti ohi alarautaan ja skippi 7m. Bogey. Kyllä piti purra hammasta, perhana. Nelosella olikin sitten aika hurja vastatuuli ja avasin dronella, toimi. Olin 7-8m putilla puun takana ja arvoin, että pistänkö haaralla, kun puu vähän normiputin edessä. No en pistäny vaan yritin vaikeasta asennosta, alarautaan. Do'h. Par. Kierros loppui +0 tulokseen ja alun järkyttävän surkea pelaaminen harmitti hiukan. Päällimmäisenä oli kuitenkin hyvä fiilis siitä, että jälleen kerran kierros oli pelastettu eikä pelaamista lopetettu huonon alun myötä!
Rating raiskausta:
MA2 luokan ja junnujen käsittämätön taso raiskasi ratingit aivan pohjamutiin. MA2 luokan yhdeksäntoista (19) parasta ei pelannut KUKAAN alle oman ratinginsä. Vielä uskomattomampaa on, että koko luokan kolmestakymmenestäkahdeksasta (38) propagatorista 25 pelasi yli omansa. Junnuissa 12 propagatoria ja vain 3 pelaa alle oman ratingin... Nämä luvut ovat vieläpä kolmen kierroksen keskiarvoja. Yhden kierroksen nielisi, mutta että kolme?
Viime vuonna pro-tourilla, täysin samalla layoutilla, kuin ensimmäinen kierros heitettiin sai par-tuloksella (58) 984 ratingit. Tässä kisassa sama tulos oikeutti 952 kierrokseen! Järjetön -32 pinnan pudotus :o. Empäs ole lyhyen frisbeegolf-urani aikana vastaavaan törmännyt. Ratingi sinänsä ei merkitse itselleni ihmeitä, mutta jokin roti voisi olla. Sen verran se kiinnostaa, että mahdollistaa osallistumisen suurempiin kisoihin tulevaisuudessa. Nyt tuollainen 30 pinnaa per kierros, huonon järjestelmän takia ei oikein mene yskimättä alas.
Sitähän se ei poista etteikö itse pelannut surkeasti, mutta ei ne kierrokset aivan noin huonoilta tuntuneet kuitenkaan, 905, 946 ja 948
Saa kommentoida, jos joku jostain syystä jaksoi kaiken lukea :D
-
Vastaavanlainen ratingiraiskaus oli myös viime vuoden Kankaanpään FP-tourilla.
-
Ja TehoSport Openissa tänä vuonna jos vertaa esim. Laajavuoren ratingeja viime vuotisiin ja Peurungan ratingeja Pro Touriin.
-
Amatööreillä ratingit laahaa perässä. Amatourilla voi pärjätä muttei saa kyllä ratinkia ja Pro-tourilla ei pärjää mutta saa ratingia. Valintoja :)
-
Amatourilla voi pärjätä muttei saa kyllä ratinkia ja Pro-tourilla ei pärjää mutta saa ratingia. Valintoja :)
Erittäin hyvin sanottu siellä takana. ;D
-
Se ois Vampulan RatingRaiskajaiset heitetty ::)
Olis kyllä kova nimi jollekin kisalle tuo RatingRaiskajaiset. ;D
-
Viime vuoden amatourin jälkeen kävin keskusteluja PDGA:n tyyppien kanssa näistä meidän rating-ongelmista. Meillähän on pelaajamäärät aivan hurjassa kasvussa. Tänäkin vuonna on reilusti yli 100 uutta rating-pelaajaa, ja parisataa toista tai kolmatta kauttaan pelaavia.
Ei ole isoa liioittelua sanoa, että yli puolella pelaajista taso on reilussa nousussa ja ratingit tulevat perässä. Ja amatööritourilla reilulla valtaosalla.
Siksi varsinkin amatööritourilla ratingit tuppaavat suosimaan häntäpäätä kovempien kustannuksella.
PDGA:n vastaus oli: "ehkä kannattaisi pelata amatööritour ilman ratingeja".
Oma ajatukseni taas on, että rating on kohtalaisen turha vekotin, jota varsinkin uudet pelaajat tuijottavat usein aivan liikaa. Onhan se sääli, että pelaajat jättävät kisoja käymättä koska "siellä tulee kuitenkin huonot ratingit". Toisaalta, kaikki saavat harrastaa lajia juuri niin kuin itse haluavat.
-
Oma ajatukseni taas on, että rating on kohtalaisen turha vekotin, jota varsinkin uudet pelaajat tuijottavat usein aivan liikaa. Onhan se sääli, että pelaajat jättävät kisoja käymättä koska "siellä tulee kuitenkin huonot ratingit". Toisaalta, kaikki saavat harrastaa lajia juuri niin kuin itse haluavat.
Yhdyn tähän kyllä täysin. Kuten tuossa mainitsinkin, että omalla kohdallani kiinnostaa sen verran, että se mahdollistaisi kunnon kisoihin osallistumisen. Nyt mennään aika rajoilla vielä, että mahtuuko, niin vähän jäi leuka auki, kun näki mitä ko. kisasta irtosi.
-
Seuraavat kisat olisivatkin sitten Kalajoen Hiekkasärkkien uudehkolla Hiekkasärkät DGP:llä. Kisat ovat 14.9. (ei näköjään vielä kisakoneessa) eli pari viikkoa olisi aikaa. Jonku kerran pitäisi käydä rataa vielä reenailemassa, kun siellä on vasta kolme kierrosta alla. Itse ratahan on jousikäsisuosiollinen. Jos pystyy laittamaan 130-140m parin askeleen vauhdilla ja paikaltaan rykii tarkasti yli 100m, niin vahvoilla on. Hiekalta, kun ei juuri vauhtia oteta ja tiiboxit ovat juuri sen verran lyhyitä, että niissä ei oikein pitkää vauhtia saa (+ei pysty astumaan saattoa yli, koska hiekan takia kaikki matot on tietenkin jouduttu korottamaan maasta ylös). Hiekassa on kuitenkin se positiivinen asia, että aina saa hyvä puttiasennon, olipa sitten millaisessa mäessä tahansa :)
Itse rata on hyvä, siinä mitä nuihin maisemiin voi tehdä. Rajoitteita, kun on ollut varmasti aikalailla, että mitä voi ja mitä ei voi tehdä. Pari väylää on missä birdie on lähes mahdottomuus ja muutama pieni viba on ainakin omasta mielestäni. Radan komeimmalla väylällä on jätetty nihkeästi muutamat oksat roikkumaan juuri täydellisen avauksen linjalle. Väylä viettää ylämäkeen 105m ja on kapeahko puuränni. Tiimaton edessä on komeasti iso puunoksa pitämässä huolen, että avaukset lähtevät matalina. Nuo tympeät risut/oksat ovat n. 30m tiistä ja estävät unelma-avauksen. Välistä voi ehkä sujahtaa, mutta tuurilla liian suuri osuus. Matalana voi avata, mutta putille on aika toivotonta päästä.
Toinen on, että 18-väylän tiimatto on laitettu jostian syystä lähelle puuta. Mikäli avaa vauhdin kanssa (ja melkeimpä palkaltaankin) ko. väylää ja saattaa normaalisti askeleen perään, niin rystyset kopsahtaa ko. puuhun... Henk. kohtanen mielipide on, että tiillä ei tulisi koskaan olla tekniikkaa rajoittavia tekijöitä. Taistellaan niiden puiden ja risujen kanssa sitten surkeiden avausten jälkeen.
Kalajoen jälkeen olisi heti seuraavana viikonloppuna kesän kolmas sfl-kisa Limingassa. Kaksi amateur-sarjan voittoa olisi taskussa. Saapa nähdä miten on, riittääkö kiinnostus enään kolmatta kertaa hinkata. Lähtökohdat kyllä ois ok 8)
-
Reenikierros Ylivieskan radalla. 16 väylää avasin pirkkopaikalle (kaksi yli 10m). 12 niistä upposi, kaksi 9m puttia yläpantaan ja kaksi yli 10m yläpantaan. Oma ennätys parani yhdellä ja on nyt -13. Aika uskomaton kierros oli kyllä 8)
(https://dl.dropboxusercontent.com/u/2412448/p%C3%A4iv%C3%A4kirjakuvat/ennatys.JPG)
-
Tänään oli reenikiekkaa Kalajoella. Keli oli aurinkoinen ja lämpimähkö. Mitä nyt pikkunätti (8-10m/s) merituuli puhalteli ja saattoihan tuolla joku (12-15m/s) puuskakin välillä kiekkoja riepotella. Kierros päättyi lukemaan -4 johon täytyy kyllä olla tytyväinen tuolla kelillä. Muutama aivan umpisurkea heitto mahtui kierrokselle ja molemmat rankaisivat bogeyllä.
Rataa on tullut nyt kierrettyä viisi kierrosta ja -5 on paras suoritus tähän asti. Väylät tuntuvat kuitenkin kokoajan tutummilta ja avauksiin tulee enemmän luottoa. Voishan tuota vielä kerran käväistä ennen kisoja, jos ilmoja pitelee.
-
Kisat ohi ja MA1 -sarjan voitto taskussa. Tasaista heittämistä ilman ihme onnistumisia. Mukaan mahtui ihan luokattomia avauksia, mutta niistä pelailtiin hyvin silti paareja. Muutama ihan surkea suoritus aiheuttu bogeyn, mutta kokonaisuutena ok.
Ensimmäisellä kiekalla ei oikein päässyt tekemään muuta kuin nosto paareja. Muutama surkea avaus ja molemmat tuotti bogeyn. Radan loppupäässä (sattui inhottavasti suoraan kierroksen alkuun) olevat pirkotettavat väylät jäi käyttämättä ja näin ollen heti alku kierroksesta tiesi, että mihinkään ihme lukemiin ei enään ole mahdollisuuksia. Putti oli "ihan ok" -tasolla, sen mitä nyt vähän tarvi putata. Yksi 7m pirkkoputti haaralta jäi ottamatta ja se harmitti kieltämättä. Tosin sitten pari 12-14m pirkko/par paikkausta upposi. -3 ensimmäinen kiekka ja kärkipaikka toiselle kierrokselle.
Toiselle kiekalle lähdin siis johtoasemasta, mutta sijat kaikki kärkiryhmässä olleet olivat heiton päässä toisistaan. Kaikki oli siis täysin auki. Osasin myös odottaa, että hiukan heikon ensimmäisen kierroksen pelannut Rättyä tuskin jää +1 kierroksen jälkeen "sinne jonnekkin". Oma kierros alkoi surkeasti 25m gripock avauksella. Paarin kuitenkin pelastin hyvällä lähestymisellä + putilla. Siitä kierros jatkui pirkolla ja aivan luokattoman surkealla avauksella joka tuotti heti bogeyn. Sitten kierros menikin pitkään niin kuin pitikin. Ei mitään erikoista. Pirkot pois sieltä mistä ne on otettavissa (muutama pakkopirkko väylä avattiin sinne 12-13m paikkeille ja upotettiin :) ). Sitten se jokaisen kierroksen yksi pakollinen "käsittämätön moka" piti ottaa, kun oli edessä 30m hyppyputti lähäri ilman sen kummempia esteitä. Vähän antsan puolelta piti mennä ja en päässyt edes 10m sisään. Vieläpä männyn taakse ja bogey. Ei ymmärrä, että miksi yksi tuollainen tulee vain väkisin per kiekka. Huoh.
Kierros oli loppua aika nätisti kolmen pirkon putkeen, mutta viimeisellä tuli se legendaarinen moka. Avaus 5,5-6 metriin. Hiukan huono keskittyminen viimeiseen puttiin ja alarautaan. Ei näitäkään saisi ottaa. Kierros on ohi vasta viimeisen putin jälkeen, ei yhtään ennen >:(.
Toinen kierros -4 johon voi olla "ihan tyytyväinen". Siinä olisi kuitenkin ihan muutamalla mitättömällä parannuksella ollut se -6 kierroskin käsillä. Putti toimi kuitenkin kokonaisuutena jälleen hyvin. Kahteen kierrokseen 5kpl yli 10m putteja sisään ja 8-9m missasin 3.
Noh, voitto sillä irtosi, mutta, kun vimeisen putin olin alarautaan pistänyt ja tuloksen laskenut, niin mietinkin ääneen, että eihän se Niko nyt aivan kahdeksan alle kuitenkaan oo heittäny? Eihän? Jos on, niin tuo viimeinen putti jää todella kaivelemaan, koska joudun sudarille... Noh, ei ollut. Ihan. -7 se pentele nakutti ja tuli yhden päähän ::)
Huomenna ois viikkokisat jonne tulee mahdollisesti aika hyvin vierailevaakin tähteä. Holaripotissa oleva ~300€ on kiertänyt lähikunnissa huulilla ja porukka alkaa kiinnostumaan siitä ;D. Viikon päästä sitten ehkä Liminkaan. Se on vielä hiukan mietinnän alla.
-
Onnittelut voitosta. Komiaa!
-
Rättyän 49 -7 oli alustavissa tonni, ei ihan mee järkeen tuokaan ratinki.
-
Kisat ohi ja MA1 -sarjan voitto taskussa.
Advanced-sarjan 1. ja 2. (kisan korkeimmin reitatut pelaajat) ois ollu avoimessa 2. ja 3. Melko sandbaggereita nää Ylivieskan jannut. Pelaako siellä kukaan avointa sarjaa? :P
-
Kisat ohi ja MA1 -sarjan voitto taskussa.
Advanced-sarjan 1. ja 2. (kisan korkeimmin reitatut pelaajat) ois ollu avoimessa 2. ja 3. Melko sandbaggereita nää Ylivieskan jannut. Pelaako siellä kukaan avointa sarjaa? :P
Tarkenna toki. Eikö menty sääntöjen mukaan vai mitä?
-
Tarkenna toki. Eikö menty sääntöjen mukaan vai mitä?
Onnittelut voitosta. Kannattaa muistaa, että amatööreissä hyvin pärjääviä halutaan aina potkia avoimeen. Monen mielestä on epäreilua jos sama kaveri voittaa, tai edes pärjää monta kerta amatööreissä. Meikäläinen sai kuulla siitä aika monet vittuilut 2011 ja Laihonen ja Jarmo tänä vuonna ja varmasti moni muu samalla tavalla.
Omasta mielestäni tosi tökeröä, koska kyllähän amatöörinä saa pelata vaikka koko ikänsä, jos siltä tuntuu. En tajua miksi sitä pidetään millään tavalla vääränä.
-
Tarkenna toki. Eikö menty sääntöjen mukaan vai mitä?
Onnittelut voitosta. Kannattaa muistaa, että amatööreissä hyvin pärjääviä halutaan aina potkia avoimeen. Monen mielestä on epäreilua jos sama kaveri voittaa, tai edes pärjää monta kerta amatööreissä. Meikäläinen sai kuulla siitä aika monet vittuilut 2011 ja Laihonen ja Jarmo tänä vuonna ja varmasti moni muu samalla tavalla.
Omasta mielestäni tosi tökeröä, koska kyllähän amatöörinä saa pelata vaikka koko ikänsä, jos siltä tuntuu. En tajua miksi sitä pidetään millään tavalla vääränä.
Kylläpä nuo "vittuilut" taitaa olla suurimmaksi osaksi läppää. Toki ne kohteesta varmasti häiritseviä on. Tosin ei itellä tulis mieleen noista natista, edes läpällä. Mut siis, onnittelut voitosta. Itteä edelleen harmittaa että ei päässyt mukaan :/
-
Voittajia kiusataan aina, sarjasta riippumatta. Läppäähän se minunkin mielestä on (ja myös itsekin sitä harrastan, onhan meillä seurassa em-kisamenestyksen myötä jaettu jo titteli "universumin mestari")
-
Joo kyllähän sellaisen pilke silmäkulmassa naljailun ymmärtää, joka vitsinä heitetään, että "openiin siitä" ;)
En tiedä onko väärä havainto/tulkinta, mutta mielestäni pohjoisessa/oulun alueella käydyissä kisoissa jotenkin oletetaan, että kaikki jotka nyt ovat edes viikkokisoissavähän pärjänneet ovat avoimen sakkia automaattisesti. Ainakin sellainen kuva on jäänyt. Ja ihan selkeästi porukka ilmoittautuu herkemmin avoimeen, kuin sinne amatööriluokkaan mihin saisi sääntöjen puitteissa mennä. Sitten taas etelmpänä, kun on käynyt kisaamassa, niin ihan selkeästi porukka menee MA2, jos rating on 934 jne.
Itse en ymmärrä kyllä natinaa siitä, että mihin kukakin osallistuu. Siitä on olemassa selvät säännöt, mihin voi osallistua ja niillä mennään. Jos joku haluaa pelata 1030 ratingillä amatööreissä, niin tehköön niin. Ei PDGA:n alaiset kisat ole mielestäni enään mitään kaikki pelaa/nuori suomi -kisoja vrt. esim viikkokisoihin, joissa pyritään mm. tasoitusjärjestelmillä tekemään pelaamisesta kaikille mielekästä.
-
Aiempi kommenttini tuli ehkä tarpeettoman kärkevästi, vaikka en täysin vakavissani ollutkaan. Pahoittelut, mikäli loukkasin sillä arvon lajitovereita.
Mun mielestä on silti aika absurdia, että kisan korkeimmalle reitatut pelaajat osallistuvat amatöörisarjaan. Henkilökohtaisesti en ymmärrä tällaista toimintaa, vaikka se PDGA:n sääntöjen puitteissa olikin sallittua. Kisassahan ei ollut yhtään yli 970 -reitattua kaveria, joten en sitten tiedä kuka sinne avoimeen olisi "oikeasti" kuulunut...
Vaan eipä tästä sen enempiä. Kivat kisat hienossa kelissä ja onnittelut voittajille.
-
Tuossakin kisassa amatööreistä ainoastaan Jani Määttänen, Niko Rättyä ja Tommi Tohni oli oikeassa sarjassa ELI kaikki muut MA1:ssä pelanneet olis ratingin mukaan kuuluneet MA2:een!
-
Ja ratingin puolesta avoimen pelaajistakin kaikki paitsi Kaikkonen ja Rasmus olis päässy MA2-sarjaan
-
Mun mielestä on silti aika absurdia, että kisan korkeimmalle reitatut pelaajat osallistuvat amatöörisarjaan. Henkilökohtaisesti en ymmärrä tällaista toimintaa, vaikka se PDGA:n sääntöjen puitteissa olikin sallittua. Kisassahan ei ollut yhtään yli 970 -reitattua kaveria, joten en sitten tiedä kuka sinne avoimeen olisi "oikeasti" kuulunut...
Meinaatko, että on kisaan osallistujien "vastuulla" seurata, että minkä tasoisia heittäjiä ilmoittautuu mukaan? Sen mukaan sitten viime tingassa vaihtaa sarjaa, koska on itse siellä kärkipäässä ratingin perusteella?
-
Kitiskää vasta sitten kun Koivun Pasi ottaa pelkän b-lisenssin ja tulee pöyhiin ma3 ;D
-
Kitiskää vasta sitten kun Koivun Pasi ottaa pelkän b-lisenssin ja tulee pöyhiin ma3 ;D
Ei se amatööriksi muutu b-lisenssillä. Pro on pro kunnes status pdgalla vaihtuu, oli current tai ei.
-
Kitiskää vasta sitten kun Koivun Pasi ottaa pelkän b-lisenssin ja tulee pöyhiin ma3 ;D
Ei se amatööriksi muutu b-lisenssillä. Pro on pro kunnes status pdgalla vaihtuu, oli current tai ei.
Mahtaakohan olla näin, tietääkö joku varmaksi sanoa? Jos jäsenyys ei ole voimassa niin pelaajalla ei kuitenkaan virallisesti ole sen kummemmin statusta kuin ratingiakaan.
-
Kitiskää vasta sitten kun Koivun Pasi ottaa pelkän b-lisenssin ja tulee pöyhiin ma3 ;D
Ei se amatööriksi muutu b-lisenssillä. Pro on pro kunnes status pdgalla vaihtuu, oli current tai ei.
Mahtaakohan olla näin, tietääkö joku varmaksi sanoa? Jos jäsenyys ei ole voimassa niin pelaajalla ei kuitenkaan virallisesti ole sen kummemmin statusta kuin ratingiakaan.
Ainakin Kivikon Tyynessä MA3:een osallistui entinen pro b-lisenssillä, mutta enpä osaa varmana sanoa, onko pelaaja hakenut jossain vaiheessa amatööriksi virallisesti.
-
Tuli tänään kierrettyä reenikierros Kokkolan Köykärissä. Oli melko kova tuuli koko kierroksen ajan ja P-PD2 sai näyttää kyntensä kerta toisensa jälkeen. Kiekko ollut nyt jonkun viikon bägissä ja ottaa kyllä kokoajan vahvemmin paikkansa siellä. Heitto, kuin heitto lähti kyllä tänään ko. kiekolla juuri niin kuin pitikin ja naamalla oli virne joka kerta avauksen jälkeen. Radan kaikki par neloset nöyrtyivät peedeekakkoselle tänään ;D
-
Lisää tuulessa heittämistä ja PD2:een tutustumista. Tällä kertaa Hiekkasärkät DGP:ssä. Kiekko teki jälleen mitä luvataankin ja peli kulki muutenkin. Sivusin omaa -6 kierrosennätystä, joskin tämä on kyllä olosuhteiden myötä parempi kierros. Yksi puttimissi tuli, joka aiheutti kierroksen ainoa bogeyn. Muuten kaikki sisään ja pitkät yrityksetkin vähintään rautoihin. Mahtuipas mukaan yksi 25m upotuskin (ylämäkeen annukkana puiden takaa). Kokonaisuutena tyytyväinen puttaamiseen tuossa tuulessa.
Lauantaina olisi sitten kolmas kisa Limingassa. Saapa nähdä pysyykö peli kahden aiemman tasolla... Tai no, parempaa saisi olla kuin toinen kisa oli. Ensimmäisen tasolle tavoitellaan.
-
Limingan kisa takana ja tavoitteetkin ylittyivät. Pystyin parantamaan Liminka openin -16 yhteistuloksesta hiukan. -21 tällä kertaa.
Aloitin kisan väylältä yksi josta upsitin pirkon n. 9m putin kanssa. Seuraavat kolme väylää pelattiinkin paaria, vaikka 2-3 väyliltä pitäisi ainakin toinen pirkottaa. Seuraava pirkko tuli viitosen "pakkopirkolta" jossa kämmen kylläkin epäonnistui, kun meni 12m pitkäksi. Kiekko jäi kuitenkin viistoon rinteeseen putattavaksi oksien välistä ja upposi. Etuysin pelasin -3 joka on kyllä pettymys. Yhtään puttia en missannut alle 12m.
Takaysillä sitten sai vähän vaihdetta silmään. 10 pirkotettiin buzzzilla nätisti hysseflippinä (+100m pilli). 11-väylä (110m pimeälle korille) dessulla viiteen metriin. 12-väylä on mallia upsi+upsi+nosto, mutta tällä kertaa kierroksen ainoa puttimissi osui tähän. Matkaa oli n. 8m ylämäkeen ja tuli vasemmalta ketjuista ulos. 13-väylällä lähdettiin eaglen perään. Neljällä aikaisemmalla kisakierroksella olin avannut tähän tismalleen samaan kohtaan n. 14-16m lyhyeksi ja niistä kolme eagle yritystä alarautaan. Nyt pistin linjaa vähän suoremmaksi ja mitta riittikin korin linjaan asti, mutta feidi ei tuonut kiekkoa pois puiden päältä kokonaan. Jäin metsän reunaan piiloon ja menetin eagle yrityksen, pirkko.
14-väylän helpohko 100m alamäki hysse jäi käyttämättä, kun hiukan oli muistikuva hakusessa (jälleen kerran), että missä kori sijaitsee. Tässäkin tosin 12m puttiyritys ketjuista ulos. 15-väylän piikkihysse lipsahti linjasta vasemmalle ja jäi metsäryteikköön n. 9m korista. Puttiasento oli harvinaisen veemäinen, kun oksat tökki joka puolelle, jos vähänkään liikahti. Upposi =). Siitä jäikin sitten mahtava fiilis päälle viimeiselle kolmelle väylällä jotka pirkotin kaikki. 16-avaus kolmeen metriin. 17-avaus 9m ja putti sisään. 18-avaus upsilla 3m. Kierros loppui omaan (bogey free) ennätykseen 48 (-10).
(https://dl.dropboxusercontent.com/u/2412448/p%C3%A4iv%C3%A4kirjakuvat/liminka_r1.png)
Ensimmäisen kierroksen jälkeen olin avoimen sarjan sijalla kaksi. Kaksi heittoa seurakaverista jäljessä ja heiton kolmatta sijaa edellä.
Kierros alkoi jälleen väylältä yksi. Tällä kertaa aika nolosti. Upsi viiteen metriin ja siitä putti yläpantaan >:(. Aavistuksen tympäisi, mutta ensimmäinen väylä, niin se pitää unohtaa heti. Kakkoselta ja kolmoselta pirkot (ekalla kierroksella ei kummaltakaan). Neloselta seifti par. Sitten lähtikin hyvä flow. Viitosen pakkopirkolla kömmen viiteen metriin. Kuutosen 160m rännistä kaksi upsia ja 5m putti. Seiskalla puttiavaus karkasi hiukan yli, mutta kimposi puusta 9m putille, upposi. Kasilla kämmen kuuteen metriin. Neljän pirkon putkessa oli hyvä lähteä radan vaikeimmalle väylälle. Par 5 metsätierännille. Avauksen yritin saada upsilla n. 70-80m, keskelle väylää. Hiukan meni ojan puolelle ja vaikeutti vauhdinottoa hysseen. Hysse jäi lyhyeksi ja feidi umpiryteikköön. Oli niin ahdasta, että upsi oli ainoa vaihtoehto ja sekin vaikea. Aika hyvin lähti, mutta pomppasi huonosti 12m puiden taakse. Siitä haaralta "syöksyputti" korista ohi ja puiden väliin 6m. Sieltä kuitenkin ihan hyvä putti, keskelle koria ja vielä korin pohjalle, mutta ulos se jotenkin sieltä pomppi. Koko kisan ainoa bogey kirjoitettiin tästä ja samalla Parviaisen Juho pirkotti ja tuli yhden heiton päähän. Nyt kuitenkin etuysiltä kuusi pirkkoa ja yht -5.
Kympillä sitten buzzzilla heitetty hysseflippi otti hiuksen hienosti oksan reunaan ja jäi 13m lyhyeksi, par. Yhdellätoista pistin pari metriä lähemmäksi, kuin ensimmäisellä kierroksella (kolmeen metriin). Kahdellatoista upsi+upsi+nosto toimi loppuun asti, pirkko. Kolmellatoista jälleen avaus korin mittaan, mutta feidi jäi viimeiseen puuhun ja pilasi eagleputtipaikan, pirkko. Neljätoista tällä kertaa perille asti ja puiden lomasta haaralta 7m sisään. Viidelletoista avaus 6m, pirkko.
Kuudellatoista tulikin sitten oikeastaan koko kisan ihan rehellisesti ainoa epäonnistunut avaus. Ylämäkeen heitettävä (olikohan) 100m hysse jäi kynsiin kiinni ja kippasi yli. Osui ryteikköylämäkeen ja rollasi koko seinämän alas asti, montun pohjaan. Sieltä matalien puiden yli mellakkaupsi yritys joka otti puunlatvaan kiinni ja jäi 7m vajaaksi. Putti olikin todella vaikeasta paikasta, kun haaraputti rinnankorkeudelta oli ainoa vaihtoehto. Putti upposi ja tuntui birdieltä tässä vaiheessa. Juho vain pirkotti jälleen samaan aikaan ja meni heitolla ohi. Seitsemällätoista avaus jäi liikaa oikealle ja 11m huono askelputti ei jaksanut edes perille. Juholle taas pirkko ja peli ratkesi. Molemmat pirkotettiin kasitoista ja kahden heiton ero jäi. Toiseksi siis tulin.
Oma ennätys parani kuitenkin jälleen heitolla ja on nyt -11. 12 pirkkoa kierrokselle =). Kierroksen jälkeen on hauska jossitella sitä ensimmäisen väylän yläpantaa tai ysi väylän korin pohjalta ulos tullutta puttia. Kumpi tahansa nimittäin sisään ja tonnin kierroksen olisi saanut. Nyt molemmat 998 ainakin alustavissa ;D
(https://dl.dropboxusercontent.com/u/2412448/p%C3%A4iv%C3%A4kirjakuvat/liminka_r2.png)
Viikon päästä Kankaanpäähän ja tavoitteena on, että putti jatkaa loppuun asti sitä mitä se on nyt pidempään jo ollut.
edit: http://www.pdga.com/tournament_results/107414
-
Tjaaha. Kauden päätös tulikin sitten ns. puun takaa. Jää Kankaanpään kisa heittämättä, kun kaikki reissukaverit ovat taudin kourissa. Kisat hiukan turhan kaukana, että yksin lähtisi ajamaan. :'(
Radan takia jää kyllä suurin harmitus. Poltteli jo pidempään nähdä, että kuinka rataa on muokattu ja 5tr on ehdottomasti suosikkiratojani. Useammat kisatkin siellä on tullut kahteen vuoteen heitettyä ja aina ollut loistava meininki!
Noh, eipäs auta. Kausi oli sitten tässä ja ainakin se päättyi hienosti. Heitin Limingassa urani parhaan kisan joten sitä on hyvä muistella talven yli. Eiköhän seuraava kausi ala taas Kankaanpäästä... ;D
Pitää katsella josko tässä jaksaisi jonkin tiivistelmän kaudesta ruksata. Talvitreenauksesta ainakin sitten joku sana silloin tällöin.
Muokkaus: heittäminen ei toki lopu varmaan missään vaiheessa, mutta ns. tosissaan tekeminen jää nyt. Käydään nakkelemassa huvikseen silloin tällöin ja viikkokisoja + sun muita seuran pikkukisoja riittänee vielä piiiiitkälle syksyyn.
-
Olikos teilläpäin hallitreenipaikkaa talvelle?
-
Moro. Latituden koreista olis kyssäriä. Riihivuoreen tuli sellaiset kans, mutta ne eivät kuulemma ole samanlaiset mitä Ylivieskassa. Kaikki ketjut menevät suoraan, yhtään ei mene ristiin:
(https://fbcdn-sphotos-g-a.akamaihd.net/hphotos-ak-ash3/q71/s720x720/557826_10201107609227183_1702535997_n.jpg)
(Kuva ja holari by anhyser) Voiko tuon korin kasata jotenkin väärin, vai onko korista sitten useampaa mallia?
-
Olikos teilläpäin hallitreenipaikkaa talvelle?
Ei ole hallia lähellä. Koulujen saleissa puttailua ja tennishallissa voi heitellä draiveja n. 30m päästä verkkoon. Koko viime talvi meni reenin osalta käytännössä täysin puttaillessa. Viikonloppuisin hyvällä kelillä jotain pikkukisoja, mutta niitä nyt ei oikein reeniksi miellä. Ajanviettoa :)
-
Moro. Latituden koreista olis kyssäriä. Riihivuoreen tuli sellaiset kans, mutta ne eivät kuulemma ole samanlaiset mitä Ylivieskassa. Kaikki ketjut menevät suoraan, yhtään ei mene ristiin:
(Kuva ja holari by anhyser) Voiko tuon korin kasata jotenkin väärin, vai onko korista sitten useampaa mallia?
Teidän korit on latituden uudempaa mallia. Ovat vähentäneet näköjään ketjuja (itse en olisi vähentänyt). Ei ne meidänkään koreissa mene vaan niitä on paljon. Joidenkin mielestä korit sylkevät ulos ja löysien puttien kanssa tämä onkin hiukan yleisempää kuin esim Discatchereissä. Mutta se, että siitä syytetään ketjujen määrää on mielestäni väärin. Koreissa on pieni suunnittelu moka joka on (ilmeisestikkin?) korjattu tuohon uudempaan malliin. Tässä vanhemmassa mallissa on ketjujen "liukuma" tehty aivan liian jyrkäksi jolloin se ei anna löysälle putille yhtään periksi vaan roikuttaa ketjuja jäykästi paikallaan, joustamatta. Uudempaan malliin tuota on tietääkseni loivennettu ja ketjut liukuvat paremmin taakse päin.
Omaan puttityyliin tuosta ei ole mitään haittaa ja itse tykkäänkin Latituden koreista enemmän kuin Discathereistä. Näistä nimittäin ei tule (käytännössä lainkaan) keskitolpasta takaisin kimmonneita, eikä kiekot mene myöskään läpi, edes pystössä. Ketjuja on niin paljon.
Jos viitsit, niin otappas kuva koko korista. Olisi kiva nähdä ihan mielenkiinnosta.
Ps. hitto, ei voida mainostaa enään, että Ylivieskassa maan ainoa Latituden ProBasket rata ;D
-
Moro. Latituden koreista olis kyssäriä. Riihivuoreen tuli sellaiset kans, mutta ne eivät kuulemma ole samanlaiset mitä Ylivieskassa. Kaikki ketjut menevät suoraan, yhtään ei mene ristiin:
...
vai onko korista sitten useampaa mallia?
"We also switched to double chains instead of tripple chains to make it more ”soft” on the edges so that slightly off line putts can make it instead of just bouncing off the chains. "
http://www.latitude64.se/products/course-equipment/
Olisko kyse tuosta?
-
Tuostapa tuon kuvan näkikin. Ainakin omaan silmään näyttää, että olisivat huomanneet loiventaa tuota ketjujen kiinnityspistettä.
-
"We also switched to double chains instead of tripple chains to make it more ”soft” on the edges so that slightly off line putts can make it instead of just bouncing off the chains. "
http://www.latitude64.se/products/course-equipment/
Olisko kyse tuosta?
Lue: "Paransimme katettamme." :) Ei minulla ole parin kierroksen perusteella valittamista, vaikka pikkaisen vähäketjuinen "discatcher sport" fiilis tuosta on jäänyt. Mulla nyt ei olekaan kovin putti tai putteri, joten sylyt eivät ole mulle ongelma.
-
Tulipas käytyä eilen Köykärillä heittämässä parikisat (arvotut parit ja best shottia 1 kierros). Pari viikkoa sitten kävin heittämässä reenikiekalla -8 ja tänään peli kulki myös hyvin. Arvastakin sattui kaveriksi paikallinen kaveri joka avasi pari kertaa nostolle, paikkasi muutaman paarin todella makeilla lähestymisllä ja puttasi kympin sisästä muistaakseni yhtä vaille kaikki sisään :). Oma putti oli myös jiirissä. Pitkiä 12-16m yrityksiä oli 4 kpl joista kaksi sisään ja kaksi ketjuista tai raudoista ulos. Myös yksi n. 20m ylämäkeen (+3m) meinasi upota (alarautaan, 5cm liian matala).
Muutama todella makea avaus osui kohdalleen ja yhden birdien upotin n. 30m korista kämmenellä. "Sun kiekko on alla, niin nythän voi pistää zonella ja lujaa". Keskelle koria 8). Kierros loppui tulokseen -9 jolla vietiin kisa kahden heiton erolla seuraaviin.
Itse Köykärin radasta voi sanoa sen verran, että tykkään! Todella paljon korkeuseroja, kättä saa käyttää, mutta myös tarkkoja kontrolliheittoja vaativia väyliä löytyy. Vähän kysellyt paikallisilta seuran edustajilta (http://www.frisbeegolfkokkola.fi (http://www.frisbeegolfkokkola.fi)) ensikaudesta ja eiköhän siellä SFL-kisat jo pidetä. Oma veikkaus on, että, jos tuolla pari ketaa -5 kiertää, niin on aika lailla top3. Suosittelen ehdottomasti!
-
-8 pinnaa. Noh, se oli odotettavissakin. Tuohon päivitykseen, kun omalta osaltani tuli tuo tämän kesän selvästi tasaisen heikko jakso. Neljä kisaa (11 kierrosta) peräkkäin, missa mentiin vain kerran yli oman ratingin (+2 pistettä). Loput kymmenen kierrosta "siinä nurkilla" / heikkoja.
939 946 959 944 954 946 929 937 904 942 946
Kolme viimeisintä on vielä ne Vampulan RatingRaiskajaisten tulokset (n. -30 pinnaa, per kiekka viime vuoteen) ;D. Nooh, kunhan kaksi viimeistä kisaa (971, 967, 998, 998) saadaan päivitettyä mukaan, niin eiköhän tuo takaisin samoille (957) lukemille nouse. Siinä päivityksessä, kyllä tod. näk. lähtee listasta se oma ainoa tonnin ylitys :'(. Kyllähän sinne neljä kierrosta alle kahdeksan pisteen päähän siitä rajasta jää, mutta, kun ne ei ole yli niin ei ole ;D
Tuossa foorumin veikkauksessa tuli heitettyä omaksi arvioiksi ratingistä 969, kun kausi on ohi. Siitä tullaan n. 12 pistettä jäämään. 960 olisi ollut sellainen kohtuu realistinen joka olisi ollut hyvin käsillä. Noin monta peräkkäistä heikohkoa kierrosta (joissa toimi vain putti) laskee liikaa.
Sinänsä taas kerran aivan sama mikä lukema on, mutta kauden tavoite oli nostaa rating sille tasolle, että se mahdollistaisi osallistumisen hiukan suurempiin kisoihin ongelmitta. Tiedä vaikka innostuisi ruotsin puolelle tms. käväisemään. Helpompi suunnitella reissua, kun tietää alusta asti, että on mukana, eikä tarvitse jännittää viimeisille viikoille, että mahtuuko. Niin ja tokihan ensi vuonna pitää Oulun SM-kisoihin päästä ehdottomasti mukaan :)
-
Omaan puttityyliin tuosta ei ole mitään haittaa ja itse tykkäänkin Latituden koreista enemmän kuin Discathereistä. Näistä nimittäin ei tule (käytännössä lainkaan) keskitolpasta takaisin kimmonneita, eikä kiekot mene myöskään läpi, edes pystössä.
Ihan täysin pystyssä ei mielestäni kuulukaan jäädä. Josko et varmaan sitä tarkoittanutkaan, vaan että ei tule läpimenoja niille järkevissä rajoissa oleville hysseputeilla jos kerran ei lähes pystyilläkään...
-
Omaan puttityyliin tuosta ei ole mitään haittaa ja itse tykkäänkin Latituden koreista enemmän kuin Discathereistä. Näistä nimittäin ei tule (käytännössä lainkaan) keskitolpasta takaisin kimmonneita, eikä kiekot mene myöskään läpi, edes pystössä.
Ihan täysin pystyssä ei mielestäni kuulukaan jäädä. Josko et varmaan sitä tarkoittanutkaan, vaan että ei tule läpimenoja niille järkevissä rajoissa oleville hysseputeilla jos kerran ei lähes pystyilläkään...
Joo se oli sellainen lievähkö kärjistys lähinnä. Niin harvinaista on, että niistä läpi menisi. :)
-
Aahhh, uuuh... auts. Aavistuksen on paikat -varsinkin reidet, pakarat, pohkeet- hellänä. Kössikausi avattu eilen. Ohan se vaan mahtava laji tuoki. Makia ravata kieli vyön alla nurkasta nurkkaan ja hakata pallua seinää. Sykemittari ulvoo punaisena ja soijaa pukkaa nii maan perkeleesti. Keväällä paikat taas tikissä, kun seuraavat 6kk tulee oltua 2-4krt viikossa kopissa.
Joka kesä on aina aikomuksena, että "kerran viikkoon pitää käydä pelaamassa", niin tulisi edes vähän kunnon rasitusta/ylläpitoa lihaksistolle. Auttaisi varmasti, kun loppukaudesta alkaa aina paikat jumimaan heittämisestä. Nytkin on ollut toista kuukautta jo niskat aika pahasti jumissa. Ei estä heittämistä, mutta seuraavana päivänä ollaan aivan paketissa ja buranan kanssa mennään. Kössin jälkeen oli mahtavan vetreänä niskat, kun ne sai kunnolla lämpimäksi. Samoin tänään on aivan eri fiilis, kuin, jos eilen olisi ollut heittämässä.
Syksyllä tulee vielä varmasti heitettyä, mutta nyt on ihan niskojen takia jonku viikon tauko.
-
Aahhh, uuuh... auts. Aavistuksen on paikat -varsinkin reidet, pakarat, pohkeet- hellänä. Kössikausi avattu eilen. Ohan se vaan mahtava laji tuoki. Makia ravata kieli vyön alla nurkasta nurkkaan ja hakata pallua seinää. Sykemittari ulvoo punaisena ja soijaa pukkaa nii maan perkeleesti.
Pirskale! Hitto ku jossai pääsis pelaanki tuota taas, ja olis pelikaveri. Siinä 2000-luvun taitteessa oli sama kuvio, tuli käytyä tiuhaan, nyt taitaa viime pelistä olla jo vuosia. Paras maila&pallo peli mielestäni, lihaisampaa touhua kuin sulkapallo ja pallon meneminen ulos kentältä "vähän" vaikeempaa kun tenniksessä.
-
Aahhh, uuuh... auts. Aavistuksen on paikat -varsinkin reidet, pakarat, pohkeet- hellänä. Kössikausi avattu eilen. Ohan se vaan mahtava laji tuoki. Makia ravata kieli vyön alla nurkasta nurkkaan ja hakata pallua seinää. Sykemittari ulvoo punaisena ja soijaa pukkaa nii maan perkeleesti.
Pirskale! Hitto ku jossai pääsis pelaanki tuota taas, ja olis pelikaveri. Siinä 2000-luvun taitteessa oli sama kuvio, tuli käytyä tiuhaan, nyt taitaa viime pelistä olla jo vuosia. Paras maila&pallo peli mielestäni, lihaisampaa touhua kuin sulkapallo ja pallon meneminen ulos kentältä "vähän" vaikeempaa kun tenniksessä.
Racketball mailat ja pallo kätee, jos tuntuu, että ei löydy vastustajaa jolla riittää taito pitämään palloa elossa kössissä. Kerran kokeillut ja hassua hommaa kössin jälkeen. Pallo menee ku superpallo helistimen sisällä ja maila ilman vartta... no tuntuu vain tyhmältä ;D. Mutta tuon kautta on kyllä helppo houkutella väkeä sitten kössiinkin. 100x helpompi aloittaa eikä peli kuole aina kahden lyönnin jälkeen.
*wink wink* muillekkin kiekon roiskijoille. Talven, kun käytte pelaamassa, niin aivan varmasti lähtee kiekko keväällä eri tavalla lapasesta, hyvässä mielessä ;)
Säännöt samat, kuin kössissä syöttöä lukuunottamatta:
https://www.youtube.com/watch?v=qIltmJfrkBE
-
Nyt ois pari kuukaulta jossiteltu, että mikä viime kaudella ei toiminut jne. Muutama kuuakusi meni tosiaan, niin, että kiekkoon en koskenut kertaakaan. Ei ole tullut edes foorumia luettua tai videoita katseltua. Aikalailla täydellinen lajista irtautuminen. Tilalla ollut biljardia ja squashia melko aktiivisesti.
Eilen tuli sitten napattua kymmenen Aviaria reppuun ja koulun saliin puttailemaan. Olihan se taas mukavaa ja omaksi yllätykseksi putti oli oikeastaan ensimmäisestä putista asti heti hyvän tuntoista. Odotin, että alkuun menee varmaan, että "mitenkäs tämä nyt meni / mikä tässä nyt vänkää vastaan", mutta ei. Niin hyvin tuli lihasmuistista homma, että heti sai puttailla 8-10 metristä sarjoja. Askelputillakin ensimmäinen sarja 9/10 (nooh, seuraavalla sarjalla ei enään leijailtu pilvissä ::) )
Tällä hetkellä on fiilis, että teki todella hyvää unohtaa koko laji hetkeksi. Nyt on aivan uusi palo taas hommaan ja puttaaminen 2x2h viikossa tulee menemään varmasti todella helposti pitkälle kevääseen.
-
Niinhän tuo alkoi kuumottamaan, että piti käväistä särkillä roiskimassa kiekkoa kierroksen verran. Hiekalla hyvä heittää näin "syksyllä", kun ei ole jäätä/lammikoita. Yllättävän hyvin kulki tuo heittäminenkin kyllä. Alkoi jopa naurettavan hyvin, kun neljän väylän jälkeen oltiin -3 8). Nooh, tulihan siinä sitten muutamat tuplat korttiin ja jokunen helpohko puttimissi, mutta yllättävän hyvin meni kuitenkin kokonaisuutena. En odottanut miinukselle heittäväni tällaisen tauon jälkeen. Miinuskakkosta sai kuitenkin käydä läpi, kun pullakahvilla istuskeltiin.
Olihan tuo taas vaan, niin perhanan hauskaa. Onneks on jo melkein kesä!
-
Lissää särkillä heittelyä (parempi pelata, kuin kesällä, koska hiekka ei upota ::) ). Tänään -5 ja avaukset ois mahdollistaneet nätisti oman ennätyksen, -8, mutta sormet vaan oli kohmeessa hiukan eri mieltä, niin jäi 3 helppoa puttia alarautaan. Mutta selkeästi paras osa-alue pelaamisessa on ollut kyllä avaukset ja se, että kylmän takia olen heittänyt normaalista poikkeavilla linjoilla. Avaukset pelattu lyhyellä vauhdilla ja max. 85% tehoilla. Heitellyt paljon itselle harvinaisempia loivia ässiä jne. Hyvin on silti kiekko tiensä korille löytänyt ja mittaa tullut yllättävänkin hyvin. Taas tullaan siihen, että "kunpa kisoissakin voisi heittää näin rennosti ja hyvällä tekniikalla"...
-
Hiljaista on ollut jossittelujen osalta... Muutama kierros hangessa, mutta puttitreenejä on tullut heiteltyä se n. 2 x viikkoon.
Putti ollut ihan ok tasoa, eikä paljon tämän kummempaa ole ollut odotuksissakaan tässä vaiheessa talvea. Kevättä kohti pitää saada sitten kiristettyä kyllä ja saada hommaa enemmän "aivot narikkaan ja kiekko koriin" -tasolle.
-
Tiukkaa rutiinia putissa. Askellus taitaa jopa helpottaa puttaamista?
-
Tiukkaa rutiinia putissa. Askellus taitaa jopa helpottaa puttaamista?
Näinhän se tekee. Voimantuottaminen on huomattavasti helpompaa, koska ponnistus on mahdollista tehdä niin paljon pidemmälle matkalle. Tunnekkin on, että "riittää, kun käden ojentaa" 10-14m etäisyyksiltä. Paikaltaan samoista mitoista tulee heitettyä reilusti edemmän kädellä ja tarkkuus kärsii.
-
Puttitreeneistä sen verran vielä, että seurakavereiden kanssa on heitetty "kolmen ero" kisaa/treeniä. Ideana on 1vs1 kymmenellä putterilla. Merkitään heittopaikat esim. 5m, 7m, 9m, 11m tai miten haluaa. Aloittaja arvotaan ja sitten puttaillaan vuorotellen kiekkoja jokaisesta etäisyydestä. Kaikki kymmnen kiekkoa aina yhdeltä viivalta ja sitten siirrytään kauemmaksi. Kisa loppuu siihen, kun toinen jää 3 puttia jälkeen (tulokset siis säilyvät seuraavalle paikalle). (aloitusvuoro vaihtuu aina, kun siirrytään seuraavalle viivalle)
Tällä treenillä ainakin itse päässyt selvästi lähimmäksi oikeaa kisatilanneputtia. 1vs1 ja se, että jokaiseen puttiin on pakko keskittyä kuin kisassa. Myös karkuun pääseminen ja toiselle paineen asettaminen upottamalla putti aina "ensin", kun on jo kaksi heittoa edellä tuo mukavan elementin heittämiseen (kaverilla on siis aina tasoittava vuoro). Toimii ainakin itsellä paremmin, kuin erityyliset sarjaputtaukset/pistelaskut. Suosittelen testaamaan.
-
Tänä talvena ei ole tullut pidettyä kirjaa puttimääristä eikä putattua juurikaan pitkiä sarjoja samasta pisteestä. Kun taas koko viime talven puttasin melkein kaikki putit laskemalla jotain sarjaa ja merkkailin tulokset ylös. Eilen nakkelin ensimmäisen kerran tälle vuotta ihan kunnolla sarjaa useista eri etäisyyksistä. Aina n. 30-50 puttia per piste. Ihan hyvin napsui kohdalleen ja oikeastaan ensimmäisen kerran tälle talvelle tuli fiilis, että olipas hyvät reenit. Toistojakin tuli kirkkaasti eniten tälle talvelle.
-
Jaahas, jaahas. Se ois come backin aika jossitteluiden osalta. Vuosi vierähti ilman kirjoitteluja, mutta nyt aika kovan reenimotivaation myötä alkoi kuumottamaan myös päiväkirjan pitäminen. Näitä, kun on ihan hauska itsekkin lueskella jälkeenpäin. Varoitus: Pitkän tauon jälkeen eka viesti on pitkä :P
Aloitetaanpas siitä, että mitä vuoden aikana tapahtui.
Kauden alku 2014:
Talviharjoittelun myötä odotukset olivat jälleen kerran (salissahan voi pelata tonnin kierroksia milloin vain) korkealla, joskin tällä kertaa ihan realistisissa lukemissa. Putti oli jankattu melko hyvin läpi talven ja luotto oli kova. Rating oli kauteen lähdettäessä 956 ja tavoitteena oli saada se kauden lopuksi sinne 970 tuntumaan. Piti siis upottaa keskimäärin kaksi missattua puttia enemmän per kierros näin karkeasti laskettuna.
Puttia lukuun ottamatta talven aikana ei tullut muuta treenattuakaan lajin osalta. Draivia satunnaisesti muutama heitto, ihan vain, että tuntuma pysyy ja, että kauden alku ei tulisi niin kovana rykäisynä kädelle/vartalolle. Vasta lumien sulettua pesäpallokentältä alkoivat heittotreenit kauden alussa. Mitään uutta ei oikeastaan tullut haettua, sitä tuntumaa vain.
Kausi alkoi sitten perinteisesti Kankaanpäässä Easter Openissa. Kisasta muistan sen, että putti oli sitä mitä pitikin, kaikki upposi. Draivi ja lähestymiset ei. Paikkailin koko kisan huonoja avauksia (ongelmat lähinnä suuntaamisessa) tai lähäreitä putillani. Putin kulkiessa on sinänsä helppo pitää peli kasassa, kun tietää, että ei aivan sinne viiteen metriin tarvi aina päästä. Kierrokset olivat 933, 984, 942, ka. 953. Mukava reissu, mutta tulokseen en ollut tyytyväinen.
Seuraavaksi olikin sitten vuorossa Porissa Kirjurinluodossa Pro-tourin osakilpailu. Tänne lähdettiin heittämään ”hyvää omaa peliä” kovien seurassa. Puttiin oli edelleen luotto ja se säilyi läpi kisan. Avauskierros antoi toivoa kovasta kisasta, 971. Noh, toivoksi se jäi. Toinen kierros oli sitten umpisurkea. Muistaakseni tuuli oli kohtuu kovaa ja olin melko hukassa draivini kanssa. Outteja napsui perä perään. Ainoastaan putti upposi… Umpisurkea kierros 908. Viimeiselle kierrokselle ei voinut kuin lähtä pelaamaan ”loppuun hyvän” ja sitähän se olikin. Draivi oli tälle kautta ekaa kertaa sitä mitä pitikin. 1007 tauluun ja oli mukava ajella kotiin. Ka. tosin vain 962.
Tämän jälkeen käytiin heittämässä Oulussa Toppilassa Perämeri Open ja Peurungassa Pro-Tour. Nämä menivät taas sarjassa ”putti pelastaa sen mikä pelastettavissa on”. Kaiken kruunuksi Peurungassa viimeisellä kierroksella nyrjäytin nilkkani alkupään väylällä (olikohan 5 vai 6, missä heitetään alaviistoon reilu 100m). Ei puhettakaan, että olisin voinut jatkaa ja matka jatkuikin jääpussi nilkassa kotia kohti.
Nilkka ei onneksi mennyt loppujen lopuksi sen pahemmin. Jäähallin nurkalta saatu lumi pelasti varmasti paljon ja pahemmalta turvotukselta säästyttiin. Tässä vaiheessa myös olin saanut tarpeekseni huonosta draivista – joka karkaili aina välillä oikealle linjasta- ja päätin panostaa sen korjaamiseen tosissani. Tämän jälkeen vietettiinkin iltoja yksin pesäpallokentällä puttereiden ja midarien kanssa. Ja parin viikon intensiivisen reenin jälkeen sainkin draivin hiukan uuteen muotoon ja usko onnistumisiin nousi jälleen.
Sitten olikin edessä ensimmäinen kisa ulkomailla, Ruotsin Luleå Open. Täytyy sanoa, että mahtava reissu ja uudelleen tulee lähdettyä mikäli vain mahdollista. Itse kisa meni tasaisen hyvin. Ei kertaakaan mitään uskomatonta tykitystä, mutta ei romahduksiakaan. Draivi parempaa ja putti toimi edelleen. 2 x 975 kierrokset. Tämä oli se mitä tältä kaudelta lähdettiin hakemaan. Solidia +970 paikkeille nakkomista. Ei mitään mahdottomuuksia.
Lulean jälkeen Oulun Hiirosessa heitetty HiirosHima Open jatkoi samalla linjalla. Täällä tosin olisi saanut olla naksun kovempaa tekemistä. Openin voitto, kun jäi heiton päähän ::). 964 + 984 = ka. 974.
Sitten olikin jo heinäkuun alku ja yksi kesän kohokohdista. Kotikisa, Kärkkäinen Open. Odotukset olivat kovat ja tavoitteetkin nousi omassa takaraivossa. Tällä piti pystyä heittämään sinne (jopa) 2 x 1000 tuntumaan, kun katseli aiempia kisoja. Oma normaali kierros kotiradalla pyöri tasaisesti siellä -7 - -12 kierroksissa. Sen jos pitää, niin hyvä tulee. Noh, kierrokset jäivät sitten 2 x -5 jotka olivat 975 kierroksia. Voiton nappasi Kiviojan Tuukka todella kovalla toisella kierroksellaan -10, joka oli muuten 1031. Kisa jäi harmittamaan ja paljon, kun ei saanut pidettyä edes sitä omaa ”ihan ok” –tasoaan kotiradalla. Ratingin puolesta sitä samaa mitä jo pari aiempaakin kisaa. Niin ja se 2 x 1000 olisi vaatinut vain -7 ja -8 :P
Heinäkuun puoliväli ja harjoittelun osalta oltiin taas siinä missä joka kesä. Hiipuu ja hiipuu. Ei tahdo malttaa jankata puttia tai lähäreitä. Draivia jonkin verran kierrosten päätteeksi jne. Seuraava kisa olikin Virpiniemi Open joka ei radan osalta kuulu suosikkeihini. Tai no sanotaanko, että etuysi on mukava. Takaysillä hiukan jankataan. Kisa alkoi surkeasti 903 ja muistaakseni ensimmäistä kertaa kaudella putti oli se mikä ei toiminut. Toiselle kierrokselle sain puttia hiukan iskuun ja kierros päättyi 980. Tällä radalla todella tyytyväinen tuohon kierrokseen. Viimeisellä kierroksella 964. ka. 949 ja ”no joo” fiilis kokonaisuudessaan. Yhteenvetona: putin ongelmat alkoivat orastella
Sitten tulikin hiukan pidempi tauko kisaamisesta ja se olisi pitänyt käyttää loppukautta ajatellen (varsinkin sm-kisat vajaan parin kuukauden päässä) hyvin hyödyksi. Tauko päättyi elokuun alussa olleeseen Kokkolan Köykäri Openiin ja tästä muistan vain sen, että ”ei niin ei. Ja vielä kerran ei”. Ei vain saanut millään mitään aikaiseksi. Jos avaus onnistui, niin putti ei uponnut tai sitten, kun avattiin ryteikköön, niin putti (ehkä) jäi. Mitään peliä ei saanut irti missään vaiheessa ja kisa päättyi 953 + 944 = ka. 949. Alle tavoitteiden mentiin taas.
Viikon päästä takaisin Viidentienristeykseen. Sinne lähtee aina niin mielellään, mutta odotukset olivat tällä kertaa aika pienet. Tiesi, että peli ei vain ole sitä mitä pitäisi, ”mihin ne reenit jäi?!”. Kolme kierrosta ja putti ei toiminut. Eroa kauden alkuun oli kuin yöllä ja päivällä. Epätoivo nousi takaraivoon ja talven aikaisia videoita kelattiin iltaisin. ”Mikä tässä nyt on niin vaikeaa. Mitä teen täysin väärin?”.
Viikon ajan ennen Toppila Openia jankkasin puttia sen minkä kerkesin. Välillä tuntui, että jotakin rotia siihen jälleen sai, mutta se sama luotto mikä oli kauden alussa, loisti poissaolollaan. Kierrokset vaihtelevasti (jälleen kerran), 982, 919, 1008. Viimeinen kierros löytyypi youtubesta
http://youtu.be/nlSg6gzd3WQ
Kova kierros, kun ei paljon puttaamaan joutunut :/
Sitten olikin kolme viikkoa aikaa SM-kisoihin Toppilassa. Motivaatio oli löytynyt reenaamiseen, mutta eipäs mennyt kauden päätös, niin kuin olisi halunnut. Oikeastaan kaikki meni niin pieleen kuin nyt mennä voi:
Tuo kolme viikkoa oli todella sateista Ylivieskassa ja oikein ahdisti, kun ei vain päässyt reenaamaan. Hinku oli kova, mutta, kun ei niin ei. Sitten pariviikkoa ennen kisoja, kun yksi ilta sade vähän hellitti, niin päätin lähteä ”käymään nopeasti draivaamassa, kun ei sada”. Tämä oli se virhe. Minä, joka jankkaan aina siitä lämmittelystä ja verryttelystä ennen kovia heittoja jätin sen tekemättä. Taivas, kun oli niin tumma, että kohta sataa, mutta, kun pitäisi saada heittää. Ylivieskan 15 tiille ja muutaman heiton jälkeen laitettiinkin jo poveria heittoon. Heittäessä en mitään huomannut, mutta illalla jääkiekkoa katsellessa tokaisin sohvalla, että ”jännä tunne alaselässä. Pitäisi saada naksahtamaan”. No aamulla oli vielä jännempi, kun nousin sängystä ylös ja tipahdin polvilleni takaisin lattialle. Jokin iski salaman lailla selkään!
Siinä sitä sitten oltiin kaksi viikkoa ennen kauden päätavoitetta. Alaselkä sellaisessa jumissa, että nukkuminen oli vaikeaa ja penkillä istui vain suorassa. Pienikin löhöasento aiheutti heti vihlontaa ja kirosanoja. Aikoja varattiin hierontaan ja eri naksauttajille. Heittämistä koitin aina välillä ja se onnistuikin ihan hyvällä tasolla, kunhan lämmitteli ensin kokonaisvaltaisesti. Seuraava yö ja päivä vain olivat tuskaa, kun selkä veti jälleen 2x pahemmin jumiin.
Kilpailuvietti vaan on niin äärimmäisen kova, että ei tullut kuuloonkaan jättää kisoja välistä. Sinne lähdettiin, mukana bägillinen buranaa. Avauskierros olikin heti jo sitä mitä pelkäsinkin. Selkä vaivasi ”takaraivossa” enemmän kuin heittäessä ja nakkominen oli mitä oli, 913. Edelleenkään ei periksi annettu vaan jotakin ihmettä toivottiin, että cutista selviäisi vielä. Koko illan venyttelin ja yritin pitää selän jossian kuosissa. Toinen kierros oli sitten sellainen ”perkele!” –asenteella vedetty ja paransin 10 heittoa, 974.
Illalla tuo kirosana kuului vielä melko monesti ja muistan kuinka nukkuminen oli aika heikolla tasolla. Aamupala jälkeen lähdin käymään lenkillä, että paikat vertyisivät heti aamusta, mutta se lenkki jäi ulkoportaille, kun tipahdin polvilleni asfaltille. Selkä kramppasi ja ylös ei meinannut päästä. Ei auttanut, soitto Ernolle ja DNF.
Tässä vaiheessa piti olla selvää, että tämä kausi on tässä. No sen verran vielä kilpailuvietti pakotti heittämään, että seuraavana viikonloppuna heitin väkisin seuranmestaruuskisoista mestaruuden, mutta se oli laiha lohtu. Surkea kausi. Rating jäi 959.
1,5kk menikin sitten urheilematta yhtään mitään ja selkää hoitaessa. Loppujen lopuksi vika oli ilmeisesti jonkin selkärangan nikaman naksahtamisessa pois paikaltaan joka sitten säteili alaselkään ja pakaroihin asti. Tämä saatiin kuosiin niksauttajalla ja hieronnoilla. Motivaatio lajiin oli vain raakasti pakkasella. Tästä aiheutuikin pisin taukoni koskaan (lajin aloittamisen jälkeen). Olin yli neljä! kuukautta koskematta kiekkoihin ja tuntui, että motivaatio ei palaa millään. Seuran salivuorotkin alkoivat joulukuun alussa, mutta ei vain kiinnostanut. Noin pitkä tauko on vain liian pitkä…
Ps. teksti tuli "yhdeltä istumalta". Saattaa sisältää virheitä.
Vuosi 2015 jatkuu ensi jaksossa! ;)
-
Welcome back!
-
Kiitos HAH :)
Yhteenvetona vielä kaudesta 2014, että sehän oli suorittamisen osalta todella kaksijakoinen. Alkukaudesta putti loisti (talven reenien ansiosta), mutta avaukset ei. Sitten taas, kun kesällä avaukset saatiin kuosiin, niin putin reenaaminen jäi. Missään vaiheessa kautta ei oikein ollut sitä hetkeä, että molemmat alueet olisivat olleet yhtä aikaa tikissä ja luotto kova.
Selän parantumisen jälkeen alkoi sitten jälleen kova squashin pelaaminen ja se onkin ollut tänä talvena selvästi kovemmalla harjoittelulla kuin koskaan ennen. Kopissa ollaan oltu 3-4 kertaa viikkoon ja tämän lisäksi frisbeegolf harjoitukset 2-3 kertaa viikkoon. Ja, kun kaveriporukan kanssa meillä on vielä "biljardiklubikin", niin pitäähän sielläkin käydä. Ei siis pahemmin ole tullut kotona istuskeltua tänä talvena. Ja jos kotona ollaan oltu, niin on jumpattu. Selän parantumisen jälkeen (lokakuun lopussa) ajattelin, että menisiköhän 10 000 vatsalihasta kevääseen mennessä. Nyt on naksun alle 8000 tehtynä 8).
Motivaatio kiekon nakkomiseen alkoi löytyä tosiaan jälleen tuossa joulun tienoilla. En sen kummemmin osaa sanoa, että mistä se tuli, mutta alkoi vain kiinnostaa. Kerran kävin puttaamassa ja se oli menoa taas. Ensimmäisen reenin jälkeen tulikin sitten tehtyä ensimmäistä kertaa ihan selkeästi suunnitelma talviharjoitteluun. Ei enää pelkästään summassa puttailua ja roiskimista vaan ihan tiedostettua harjoittelua tiettyjen osa-alueiden kanssa.
Puttaaminen on ollut pari kautta teknisesti sillä tasolla, että en näe järkeä lähtä muuttamaan sitä. Pienet säätämiset ja varmuus saavutetaan isojen toistomäärien kautta. Viime kaudellakin hukattu putti on nyt aika hyvin saatu käsiteltyä tässä talven aikana ja epäkohdat jotka reenaamattomuuden myötä tuli on tiedossa. Perustekniikka tuntui olevan ihan hyvin selkärangassa, kun laitoin puhelimen nauhoittamaan ensimmäistä puttitreeniä 4kk tauon jälkeen. Tarkoituksena oli vain laittaa kavereille vitsinä videon pätkää aivan hukassa olevasta tekemisestä :D
Etäisyydet ovat siellä 7,5 – 10 m välissä.
http://youtu.be/XqICPPmFvak
Rystylähestymisiin löysin viime kesänä ensimmäistä kertaa ihan selvän idean. Tämä on ollut usean vuoden ajan selvästi se heikoin kohta pelissäni. Aina, kun on jääty sinne 35-50m korista ja ainoa mahdollisuus on suora heitto, niin epävarmuus on hiipinyt puseroon. Lähestymisiä on todella hankala harjoitella salissa missä maksimi heitto on 30m, mutta tasaisesti sitäkin on tullut tehtyä. Keväällä, kun pesäpallokenttä sulaa, niin lähestymisillä on selvästi suurin painoarvo tänä vuonna. Ne pitää saada heti kuntoon kauden alusta.
Kämmenlähestymiset ovat aina olleet ihan ”luonnostaan” hyvällä tasolla. Tämä tulee tod. näk. 20v. pesis taustasta. Myös suora kämmendraivi on ollut alusta saakka siellä vajaan 100m paikkeilla, joskin viime kauden lopulla löysin tähänkin hiukan uutta meininkiä. Tekniikkaa muuttamalla alkoi mittaa tulla lisää, mutta harjoittelu jäi aivan nolliin, koska kausi alkoi loppua ja muiden osa-alueiden hinkkaaminen oli tärkeämpää. Kisoissa asti ei muokatulla tekniikalla vielä uskaltanut heittää. Tässä onkin yksi sellainen kohta mitä pitää ajan kanssa parantaa. Tekniikan myötä heittoihini tulee täysin uusi tuttavuus: iso kämmenhysse (siis yli 80m).
Peukku-upsi on ollut pesäpallon myötä aina se aivan kirkkaasti kovin ase. Todella harvoin upsin jälkeen on tarvinnut sadattaa selkeää epäonnistumista. Peukku-upsin osalta riittää toistot jotta käsi kestää.
Tomahawkki onkin sitten uusi tuttavuus. Sen heittäminen onkin huomattavasti hankalampaa, kiitos pesäpallotaustan. Palloa, kun heitetään ”korvan takaa” lyhyellä vedolla ja näin heitettynä sormi-upsi ei lennä mihinkään, koska kiekko ei lähde edes pystössä vaan ”väärällä” kyljellä. Eikä näin ollen kerkeä oikein edes pyörähtää vaan jaa sky rolleriksi. Viime kaudella tuli viilattua peukku-upsia hiukan enemmän keihäänheitto tyyliseksi (lähtee suoremmalla kädellä kauempaa selän takaa ja heitto kulkee enemmän olkapään yli) ja sen myötä huomasin, että tomahawkki ei olekkaan enään niin utopiaa. Heittojen lentoradat ovat vain edelleen todella erilaisia, joten tämä vaatii toistoja, että löytää luoton tomahawkin linjoille.
Rystydraivi on putin jälkeen se tärkein yksittäinen heitto omassa pelissä. Jo parin kauden ajan olen täysin tiedostanut, että
1. otan vauhtia liikaa ja turhankin reilusti viistoon (viimeinen askel)
2. heitän reilusti etukenossa ja pyörähdän päkiällä
3. vetoni ei ole suora (käy vartalolinjan takana)
4. veto myös alkaa hiukan liian aikaisin ja ei oikein lähde tukijalan päältä vaan kerkeää mennä jo yli ja tämän myötä astun saattoaskeleen todella pitkästi ja vauhdilla perään (http://youtu.be/GCTFtp8NiEk?t=7m39s).
Pitkästä saattoasekeleesta onkin muodostunut ongelma radoilla joissa on lyhyehköt tiimatot. Varsinkin, jos ne on maasta korotettuna niin, että vauhtia ei voi ottaa maton takaa, eikä astua rauhassa yli. Tällaiselta teepadilta, kun pitää lähteä avaamaan päälle 100m, niin iso osa keskittymisestä menee täysin siihen, että miten askeleet mahtuu matolle ja tekeminen on todella kankeaa ja jää kesken, koska takaraivo jarruttaa vauhtia kesken draivin, etten astuisi saattoa perään.
Draivi viime kaudelta.
http://youtu.be/O1vI1YR4Al4
Tältä pohjalta päätin ruveta nyt sitten draiviani uusimaan. Monesti aiemminkin se on ollut mielessä, mutta kesken kesän ei vain ”uskalla”, koska halu kiertää kisoja on niin kova. Koivun Pasikin taisi vastikään mainita jollain videollansa, että kesken kauden on todella vaikea lähteä muuttamaan mitään radikaalisti. Ja näinhän se on. Jos lähtisin uusimaan draivia kesken kauden, niin todennäköisintä itselläni olisi, että seuraavassa kisassa palattaisiin heti takaisin vanhaan, koska toistoja ei ole tarpeeksi.
Tavoitteet:
1. vauhdin hidastaminen / rauhoittaminen / suoristaminen
2. ryhdikkäämpi asento ja pyörähdys päkiälle
3. suorempi veto (pois vartalon takaa)
4. vedon uudelleen ajoitus paremmin tukijalan päälle
Muutama kuukausi tässä on nyt draivia hiottu pala palalta uusia tavoitteita kohti. Reenien aikana on tullut hyviä ”ahaa” –elämyksiä omasta tekniikasta. Esim. vedon korkeudella on kyllä todella suuri merkitys sen terävyyteen ja rentouteen. Tiesin, että vetoni linja on korkea, mutta en koskaan ajatellut, että kuinka suuri merkitys sillä olisi.
Ajoitusta lähdin korjaamaan kiekon edessä käyttämisen avulla. Sen myötä vedon ajoittaminen oikein on luonnostaan helpompaa. Se luo myös jousi –efektin tunteen vetoon ja tämäkin terävöittää sitä alemman linjan kanssa selvästi. Pelkästään verkkoon heittäessä ero tuntuu radikaalilta, kun heittelee vanhalla tekniikalla väliin.
Viimeisen askeleen suoristamisen myötä kantapäällä pyörähdys on tullut luonnostaan. En edes kiinnittänyt huomiota sen harjoittelemiseen, vaan huomasin videolta, että sehän tulee jo itsestään. Samoin ryhti on helpompi pitää pystymmässä, kun viimeinen askel on suorempi.
Reenin myötä havaitsin myös, että käänsin pääni liian aikaisin takaisin kohteeseen ja tämän myötä vartalo avautui liian aikaisin ja vedon lopusta jäi kiihtyvyys (/kunnon snäpi) pois. Tätä pitääkin reenata selvästi eniten, että sen saisi lihasmuistista pois. Pää saisi pysyä pois kohteesta siihen asti, että veto on mennyt leuan alta.
Tällä hetkellä draivi näyttää tältä
http://youtu.be/-LYILYGPcZE
Ulkona on heitetty vasta muutama heitto (ainoastaan Kalajoella mahdollista tällä hetkellä) ja antoi kyllä todella kovan buustin siitä, että oikeaan suuntaan mennään. Suuntaaminen oli toki hiukan hakusessa, mutta korotetuilta tiiltä heittäessä en edes ajatellut saaton yliastumista. Keskittyminen oli täysin draivissa! Mitat antoivat myös viitteitä jostain hyvästä ;). Vaikkakaan lisäpituus ei missään vaiheessa ollut se mitä lähdettiin tavoittelemaan.
Motivaatio on tällä hetkellä huipussaan ja kevättä odotetaan tosissaan.
Ps. Ai niin, liput tsekin lennoille takataskussa http://konopiste.prodiscgolf.cz :)
-
Paljon oot saanut draivia muutettua. Silminnähtävä ero. Huikeeta puttaamista. Hienoo, et on intoa. Tauko tekee joskus terää. Tsemii.
-
Paljon oot saanut draivia muutettua. Silminnähtävä ero. Huikeeta puttaamista. Hienoo, et on intoa. Tauko tekee joskus terää. Tsemii.
Se on totta, että tauko tekee monesti hyvää. Varsinkin kesällä, kun syystä tai toisesta tulee useamman päivän tauko, niin heittäminen on usein todella rentoa ja "helppoa" sen jälkeen. Saa lihakset ja kotelo hiukan lepoa.
Normaalisti tuossa kauden lopussa on olut sellainen 1-1,5kk tauko ennen hallitreenejä, riippuen hiukan, että kuinka kuivana syksy on pysynyt. Se on aina tehnyt hyvää. Nyt vain meni jo jonkin sortin lajimasennuksen puolelle, kun kausi loppui oikeastaanjo elokuun lopussa, kun selkä meni. No se on onneksi nyt takana, oispa jo kuivaa!
edit:
Ai niin joo. Unohtui harjoittelusta mainita, että myös haaraputtaus on tänä vuonna saanut enemmän huomiota. Se on ollut aina se "haaralle joutuu" -suoritus radalla. Tyyli on vaihdellut tasaisesti ja aina välillä on tuntunut, että tämähän toimii, mutta parin kk päästä ollaan taas eri tyylissä. Koskaan ei ole oikein selvästi ollut takaraivossa, että nyt tämä tuntuu luonnolliselta.
Aina suurin ero normiputtiin on ollut se, että tekeminen on liikaa pelkällä kädellä/ranteella. Normaalisti, kun tykkään tuottaa voimaa jaloilla/lantiolla. Youtubesta videoita katsellessani tuli pieni ahaa -elämys haaraputista ja seuraavalla puttivuorolla olikin puhtaasti haaraputin harjoittelua. Koskaan aiemmin ei ole lantio ollut mukana haarassa ja nyt voi vain kysyä, että miksi ei ::). Voimantuotto helpottuu selvästi ja kädenliike on huomattavasti lähempänä normaaliputtiani.
Pätkässä jälkimmäinen sarja on haaralta (9m viivalta)
http://youtu.be/Xlpe7vm7ddw
-
Heeij teretulemast takasin! Muistan Porissa kun ite pelasin jotain ~900 reitattua menee ja sä ladoit birkkuja peräjälkeen. Viime kauden kisat kertoo että sulta taidot löytyy kyllä, mutta sipuli/muu factori himmailee aina sen yhden kiessin. Tsemii tulevalle kaudelle!
-
Heeij teretulemast takasin! Muistan Porissa kun ite pelasin jotain ~900 reitattua menee ja sä ladoit birkkuja peräjälkeen. Viime kauden kisat kertoo että sulta taidot löytyy kyllä, mutta sipuli/muu factori himmailee aina sen yhden kiessin. Tsemii tulevalle kaudelle!
Moro! Taisi olla Söderströmin Matias myös tuolla aloituskierroksella mukana, jos oikein muistan? Neljättä kaveria en kyllä saa nyt päähäni.
Onkos Pori tänä vuonna omassa kalenterissasi? Itsellä ei vielä sata-varmana, mutta aikomus lähteä on kyllä kova. Rata ja kisa olivat hienoja viime vuonna.
-
Joo niin olikin muute! En ois muistanu ellet ois sanonu. Jotenkin muistelisin että olis ollu Haukkalan Juha neljäntenä siinä, mutta saatan sekottaakin. Kyllä Pori on aikomuksissa mennä kokemaan ellei sitä ratingirajat estä. Viimevuoden reissu oli hieno reissu kyllä vaikka silloin kahden ekan rävellyskiessin jälkeen mieli oli varsin mustanpuhuva.
Nyt vaan on niin että oon ollu yli kuukauden telakalla ja yrittäny parannella tällaista pitkittynyttä jännetupentulehdusta. Motiveissönii ois mutta kun tämä ranne.. Se ärtyy kirjoittamisesta koneella/kynällä ja sitä en voi mitenkään välttää koska opiskelu ja työt. ..Ja tietty kisakauden kynnyksellä.
-
29 Lähtö väylältä 14 Seppä Tuomas MPO (Avoin Pro) 189
29 Lähtö väylältä 14 Määttänen Jani MPO (Avoin Pro) 177
29 Lähtö väylältä 14 Söderström Matias MPO (Avoin Pro) 168
29 Lähtö väylältä 14 Haukkala Juha MPO (Avoin Pro) 185
-
Meinaakko tällä kaudella siirtyä pro-sarjaan vai pelata amatööreissä edelleen?
-
Meinaakko tällä kaudella siirtyä pro-sarjaan vai pelata amatööreissä edelleen?
Status on amatööri, mutta jo viime kaudella heitin ainoastaan openissa. Satus säilyi koska kisoista sai aina ongelmitta lahjakorttia tms. rahan sijasta. Olisin muuten ottanut palkinnot rahana, mutta pitkin kesää oli hiukan 50/50 fiilikset, että pitäisikö lähteä amatööri SM-kisoihin.
Tällä kaudella status vaihtunee Pro:ksi, jos tuloksissa lipsahdetaan liian ylös 8)
-
Nyt vaan on niin että oon ollu yli kuukauden telakalla ja yrittäny parannella tällaista pitkittynyttä jännetupentulehdusta. Motiveissönii ois mutta kun tämä ranne.. Se ärtyy kirjoittamisesta koneella/kynällä ja sitä en voi mitenkään välttää koska opiskelu ja työt. ..Ja tietty kisakauden kynnyksellä.
Kuullostaa veemäiselle :(. Toivottavasti alkaa helpottamaan pian.
-
HAH:in päiväkirjasta bongattu JYLY-puttitreeni (http://www.frisbeegolf-forum.fi/index.php/topic,4056.0.html) vaikutti paperilla mielenkiintoiselta, niin pitihän se käydä testaamassa. Treeni osoittautuikin todella hyväksi ja vielä, kun pistin sarjat nauhalle, niin se lisäsi kivasti painetta tekemiselle. Hyvin huomasi eron siihen normaaliin puttailuun jossa keskittyminen meinaa joskus herpaantua. Treenin aikana pulssikin selvästi nousi, kun putit upposivat ja ajatus meinasi karkailla lopputulokseen. Varsinkin sarjan viimeiset putit olivat monesti niin lähellä kisaputtia kuin nyt salissa vain yksin treenaamisen avulla voi olla. Suosittelen ehdottomasti ko. treeniä!
Normiputti oli ihan hyvää, muutamaa huonoa sarjaa lukuunottamatta. Lopputulos 758 ja tavoitteena voisi olla 800 pisteen rikkominen talven aikana.
http://youtu.be/niujX8bEbEk
Päätin testata treenin myös haaralta jotta saa hiukan vertailupohjaa kehittymiselle talven aikana. Odotukset eivät olleet vielä kummoiset, koska nykyinen tekniikka on vielä melko pienillä toistomäärillä. Sarjan jälkeen täytyy sanoa, että yllätin kyllä itseni täysin. Siis täysin! Odotin, että tulen puttaamaan pääasiassa 7-9m putteja ja, jos kympille mennään, niin 3-4 olisi realistista upottaa. Toisin kävi ;D
http://youtu.be/OiR5JwtTRUQ
Lopputuloksena normiputtia kovempi 779 :o ja kohokohtana treenin loppu. Viimeiset 20 puttia kympistä, joista 18 sisään (15 putkeen). Antoi kyllä mahtavan fiiliksen treenin jälkeen. Haara on todellakin menossa siihen suuntaan mitä sen pitääkin olla. Jeah!
-
Kauheita tuloksia äijät painaa!
-
Tänään treenikiekka Kalajoella. Salissa verkkoon treenattua draivia sinne lähdettiin testaamaan käytännössä, mutta melko vähäksi testit jäivät. Sen verran kova tuuli, lähes kokonaan aavalla radalla oli, että eipä heitoista paljoa mieleen jäänyt. Suojaisemmilla väylillä taas heitellään aikalailla neppauksia paikaltaan tai forella. Suojaisilta väyliltä parhaiten jäi mieleen, että paljon vähemmällä tekemisellä mennään samoille mitoille.
Niin ja tänään mentiin haaralle todella herkästi. Ei tarvinut yrittää yhtään vängällä saada normiputille stänssiä vaan vaihto haaralle ja kiekko koriin :)
-
Työviikko meni ohi melkein huomaamatta, perjantain jäljellä. Maanantaina ja keskiviikkona tuli pelattua kössiä ja tänään piti mennä puttailemaan, mutta päivällä satuin huomaamaan, että pesäpallokenttää aurataan. Vaihtui puttitreeni nopeasti draivitreeniin, kun pääsi ensimmäistä kertaa ulos tekemeään toistoja uudella tekniikalla.
Keli oli komea, mutta melko kova tuuli piti huolen siitä, että missään vaiheessa ei oikein saanut kunnon lämpöä päälle ja heittämisestä ei tullut kovinkaan rentoa/terävän oloista. Talvilenkkarit olivat myös virhe hiekkatekonurmelle. Nappaavat aivan liian hyvin kiinni kenttään ja jalka ei pyörähdä kovin helposti maassa.
Treenit meni pelkästään puttereilla ja midareilla ja pyrin keskittymään pääasiassa draivin suuntaan ja korkeuteen. Varsinkin alkuun huomasi, että, kun ulos pääsi, niin intoa oli liikaa ja tekniikka meinasi hiukan unohtua ja draivi aukesi kokoajan aavistuksen oikealle. Muutaman toiston jälkeen, kun malttoi keskittyä ja ottaa vähän rauhallisemmin ja rennommin, niin suunta rupesi osumaan kohdalleen ja myös heiton mitta piteni.
Niin, rentous, varmaan se tärkein yksittäinen tekijä draivissa! Sen, kun saa vielä korvien väliin myös kisatilanteessa, niin hyvä tulee. Jatkossa sen saavuttaminen pitäisikin olla aavistuksen helpompaa tämän uuden tekniikan myötä, koska kaikki tekeminen on huomattavasti rauhallisempaa. Lyhyempi ja hitaampi vauhti antaa mahdollisuuden keskittyä paljon enemmän puhtaaseen vetoon vrt. aiempaan tyyliin, jossa mentiin lujaa matolla ja kovaa vielä heiton peräänkin.
Vaikka kentällä tuulikin reilusti, niin silti puttereiden kanssa huomasi, että jotakin siellä salissa on tehty oikein. Sen verran nätisti tuli mittaa heittoon. Välillä piti testata piruuttain jokunen heitto vanhallakin tekniikalla ja nauraa sai kyllä päälle. Uskomattoman kankea fiilis jäi joka heitosta ja hampaat irvessä sai painaa ja silti jäätiin uuden draivin mitoista kokoajan selvästi.
-
Tänään oli hyvä treenipäivä. Alkoi aamupäivällä salissa puttailulla ja lopuksi hiukan paikkoja auki rennoilla putteridraiveilla verkkoon. Tämän jälkeen kämpille safkan tekoon ja sen jälkeen aivan mahtavassa säässä (+6c, auringonpaiste ja tuuli alle 3m/s) draiveja pesäpallokentällä.
Lämpimän kelin myötä heitotkin tuntuivat rennommilta kuin viimeksi ja olivat lähempänä salissa suorittamista. Puttereita ja midareita tuli taas heiteltyä ja ulkona pääsi hyvin kiinni uuden draivin pahimpiin epäkohtiin, kun heitolle haetaan mittaa. Salissa, kun heittää siihen 30m päässä olevaan verkkoon, niin liian helposti jää fiilis, että kaikki toimii.
30-40 draivin jälkeen olikin hiukan sellainen fiilis, että jotakin tässä menee nyt hiukan pieleen. Ei tunnu ihan, niin teräviltä vedot kuin pitäisi ja myös tukijalan pönkkääminen oli hiukan hakusessa. Meinasi jälleen mennä liikaa päkiälle pyörrähtäminen. --> luuri nauhoittamaan heittoja.
Kuvasin yhden sarjan takaapäin ja huomasinkin heti, että lihasmuisti vetää heittoasentoa liikaa etukenoon. Ryhdin korjaus suoremmalle selälle muutti painopistettä parempaan suuntaan ja pyörähtäminen kantapäällä tuli automaattisesti.
Koko treenin ajan vaivasi kuitenkin hiukan, että miksi veto ei tunnu selvästi loppua kohti kiihtyvältä ja terävältä. Kuvasin sitten vielä lopussa vedon sivusta päin ja sieltähän se syy löytyi välittömästi:
http://youtu.be/SwxT3kE7PNc
Vedon taakseviennissä pieni ajoitusvirhe. Käsi ojentuu taakse liian aikaisin ja jousi -efektin hyöty hiukan katoaa = käsi kerkeää olla taakse ojennettuna jo askelten aikana (eli vähän sama, kuin ei käyttäisi lainkaan edessä). Hiukan myöhempi taaksevienti seuraaviin sarjoihin ja alkoi tuntumaan siltä miltä pitikin. Kiekot sai kerätä myös 5-10m kauempaa kentältä. Kyllä jäi hyvä fiilis loppujen lopuksi :)
Nuo yllämainitut asiat ovat helppo korjata / pitää mielessä. Selvästi eniten töitä tuottaa edelleen heiton suuntaus suoraan eteenpäin. Vanha tekniikka kummittelee sen verran vahvasti, että vähän väliä unohtuu pitää pää pois kohteesta riittävän pitkään. Aina, kun pää kääntyy liian aikaisin takaisin kohteeseen, niin ylävartalo aukeaa liian aikaisin vedon aikana ja heitto karkaa aavistuksen oikealle. Tähän pitää panostaa kaikkein eniten.
Toivottavasti kelit säilyy!
-
Selvästi eniten töitä tuottaa edelleen heiton suuntaus suoraan eteenpäin. Vanha tekniikka kummittelee sen verran vahvasti, että vähän väliä unohtuu pitää pää pois kohteesta riittävän pitkään. Aina, kun pää kääntyy liian aikaisin takaisin kohteeseen, niin ylävartalo aukeaa liian aikaisin vedon aikana ja heitto karkaa aavistuksen oikealle. Tähän pitää panostaa kaikkein eniten.
Videossa näyttää vähän siltä että tukijalka ois liikaa auki. Kannattanee sekin tsekata.
-
Videossa näyttää vähän siltä että tukijalka ois liikaa auki. Kannattanee sekin tsekata.
Totta. Huomasin saman jo silloin, kun rupesin draivia muuttamaan, mutta on jäänyt aikalailla huomiotta harjoituksissa. Videoista, kun vertaa vanhaan, niin huomaa, että on korjaantunut jonkin verran itsekseen. Pitää laittaa to-do-listalle kohtaan "kun muuten toimii" :)
-
Lauantain puttailujen ja draivitreenin jälkeen sunnuntaina olikin sitten muutama kierros Kalajoen radalla. Siellä mennään jo melkein kesäolosuhteissa 8).
Teepadillä tekniikka meinaa vielä hiukan hajota, kun tulee suorituspaine mukaan tekemiseen. Muutaman avauksen nappasin videolle kierrokselta ja molemmissa näkyy, kuinka heittoasento meinaa mennä lihasmuistista hiukan etukenoon. Muuten oli ihan ok tekemistä matolta. Aiempia pidemmille mitoille mennään ja tekeminen selvästi rauhallisempaa. Kierroksen jälkeen jälleen hyvä fiilis siitä, että kertaakaan ei ollut matolta tippumiset mielessä. Kohokohtana oli toisella kierroksella radan vaikeimmalle väylälle (14.) heitetty paras avaus koskaan. Reilussa kympissä puttaamassa, mutta selvään ylämäkeen, ei uponnut. Birdie tuolta väylältä olisi kyllä melkein eagle omissa kirjoissa.
Kovan viikonlopun jälkeen oli pari taukopäivää kaikesta liikunnasta ja tänään sitten jälleen pesiskentällä draivin takomista takaraivoon. Todella hyvä päivä olikin. Heitto pysyi hyvin kasassa ja lopussa kaverin tokaisema "mitenkäs heitto toimii metriä lyhyemmällä vauhdilla" oli lottovoitto. Tynkävauhdilla, eli n. 3 metrin pelkällä x-asekeleella heitettynä, midarit napsuivat aikalailla samoille viivoille. Isoin plussa oli kuitenkin se, että rauhallisella vauhdilla veto oli vieläkin helpompaa pitää puhtaana. Pitää ehdottomasti ottaa reeniin mukaan myös tuo lyhyemmällä vauhdilla heittäminen.
-
Notta olihan jotenkin kankiaa tänää. Puttitreenit meni "no joo, ihan ok" -tasolla. Koriin osui kohtuu rosentilla, mutta tekeminen oli vain kokoajan jotenkin nihkeää. Varsinkaan 9-10m putit eivät menneet kevyen rennosti perille, kummallakaan tyylillä.
Haaraputista sain lopussa hiukan paremmin kiinni, mutta sitten loppuikin jo vuoro kesken... ::)
JYLY-trillin heitin normityylillä läpi ja tulos jäi 686. Puhdasta viiden sarjaa saanut uppoamaan oikeen millään, vain kerran aloituksen jälkeen takaisin kympin viivalle. Ysistä sitten heitettiinkin 4/5 monta kertaa.
-
Tänään piti alun perin mennä Kalajoelle kierrokselle, mutta tuuliennusteet olivan sen verran nihkeät, että jäi lähtemättä. Pohjoistuuli mereltä pienen pakkasen kanssa = ei hääviä.
Aamupäivän mittaan alkoi kuitenkin polttelemaan, että kyllä pitäisi päästä vähän avauksia treenailemaan. Päätin sitten lähteä ensimmäistä kertaa tälle vuodelle tuohon kotiradalle. Se reissu jäi lyhyeen. Muutaman lämmittelyheiton nakkasin ja pakkasin kamat takaisin kassiin. Olihan niin veemäisen jäinen puhuri, että ei treenaamisesta mitään olisi tullut. Lämpöä tuolla ei saa päälle ja pienen hien jälkeen jäätyy joka paikka.
Takaisin kämpille ja nokka kohti koulun salia, puttaillaan sitten. Putti oli naksun parempaa kuin viimeksi, mutta ei oikein rentoa kuitenkaan. Jalat aika heikolla hapella eillisen kovan kössin jälkeen. Otinkin treenin sitten siltä kannalta, että ovathan ne jalat usein väsyneenä siellä kisakierroksellakin. Puolen tunnin lämmittelyjen jälkeen päätin heittää JYLYt molemmilla tyyleillä. Tosissaan sai kyllä puristaa, varsinkin haaralla, että jaksoi keskittyä loppuun asti.
Normiputti: 769
Haaraputti: 759
Ihan tyytyväinen voi olla. Sen verran kuitenkin reidet muistuttivat kokoajan olemassaolostaan ::)
Sormet ristiin, että ensi viikolla pääsisi tuohon kotiradalle draivia hiomaan.
-
Ulos ei asiaa tällä kelillä... Noh, tuleepas käytettyä viikon ainoat puttitreeni mahdollisuudet. Tänään oli vuorossa hiukan yli 10-metrisiä ja askelputilla ihan ok tasolla upposikin. Jännää miten ko. tekniikka on aina pysynyt "hallussa" ilman sen kummempia panostuksia. Tänäkin talvena toistot jääneet todella vähälle.
Loppuun sitten JYLY:
Normiputti: 768
Haaraputti: 785
Haaran kanssa ollaan edelleen vähän huuli pyöreänä. Aiemmin haara toimi maks. sinne 8m asti. Nyt, kun tekniikka hiukan muuttui ja alkaa hioutua pikkuhiljaa, niin nimenomaan 8-10m tuntuu siltä selvimmältä etäisyydeltä. Varsinkin kympistä voimantuotto tuntuu todella vaivattomalta. Alkaa jopa tuntumaan, että menee normiputin ohitse kympin viivalla. Ei ole ihan niin herkällä, että lähteekö putti rennosti/vaivattomasti. Asento on vakaampi jne. Alle 8m on sitten hiukan haparointia, kun tuntuu, että meinaa putata liian kovaa ja alkaa ehkä hiukan varomaan.
Pitää silti pitää jalat maassa tuon haaraputin kanssa (ehe ehe, puujalakavitsi!). Se on malliltaan enemmän roikutustyylinen kuin normiputtini. Ulos mentäessä tuuli varmasti kiusaa siis enemmän. Silti toiveet ovat kyllä korkealla, että haaralle löytyy tänä kesänä niin kova luotto, että sitä käyttää empimättä.
-
Tuo JYLY-puttiralli toi puttaamiseen mukavasti uutta meininkiä. Mutta mitenkäs on, löytyykö foorumilasilta joitain hyväksi todettuja treenejä esim. lähestymisiin? Itsellä tuo on yleensä vain sitä, että kasa kiekkoja maahan ja korin alle. Vaihdetaan paikkaan ja eri linjaa. Toistoja tulee, mutta ei olisi pahitteeksi vaikka treenissä olisi selvästi jokin "idea", mikä sitten saisi keskittymisen ehkä vielä naksua paremmalle tasolle ja pitäisi mielenkiinnon pidempään yllä.
Kaikki vinkit treenien monipuolistamiseen ovat tervetulleita!
-
Tjaaha, viikko meni taas. Alkuviikko taas kössikopissa ja loppuviikko kiekot kädessä. Torstain puttitreeni meni aivan puolivaloilla ja ei ollut oikeen virtaa keskittyä. Kunhan nyt tuli roiskittua sieltä täältä ja heitettyä jokunen draivi verkkoon.
Lauantaina sitten särkille heittämään ja edelleen draivin treenaus päällimmäisenä mielessä. Missään muualla (lähialueella), kun ei oikein draiveireilla avaaminen vielä ole mahdollista. Keli oli harvinaisen tyyni meren rannalla ja olikin mukava, kun sai vähän enemmän irti siitä miten tutut kiekot käyttäytyvät nyt, kun tekniikassa on tapahtunut niin selkeä muutos.
Muutama avaus lähti taas pitkillä väylillä niin, että veti suupielet hymyyn. Eipäs ole aiemmin samoille mitoille tuollaisilla linjoilla heitetty. Ylipäätään avaukset lähtivät yhtä lukuunottamatta aikalailla juurikin halutulla tavalla. Kalajoen radalla saakin käyttää erityishuomiota omiin avauksiin, jos niitä treenimielessä haluaa seurata. Väylät, kun ovat pääasiassa melko avonaisia eikä pieni lipsahdus vasemmalle/oikealla juurikaan rankaise.
Sunnuntaina tuli käytyä heti aamusta puttailemassa ja tällä kertaa kunnolla ajatuksen kanssa. Lämmittelyjen jälkeen taas JYLY:ä molemmilla tekniikoilla.
Normiputti: 795
Haaraputti: 753
No nyt on sitten ennätys normiputilla heitettynä. Ei mene enään yöunet, kun haaraputti on pitänyt honoreita ;D. Harmittavasti jäi puttia vaille tuo 800 pisteen rikkominen kylläkin. Muutenkin kympin viivalta inhottavan monesti upotettiin vain 3/5. Olisi ollut tsäänsit reilusti ylikin 800... 5-5-3-4-4-3-5-4-4-4-4-5-3-5-3-5-3-5-4-5.
Puttailujen päätteeksi muutamat draivit ihan vain lämmitelynä / verryttelynä ja suoraan kämpille syömään jotain, kun lähtö Kalajoelle oli samantien. Tänään olikin tuuli sitten siellä 4-6m/s ja vähän puuskittaista, kun rannalla ollaan. Koko kierros meni taas selvästi vain avausten treenaaminen mielessä ja kaikki muu on vähän toissijaista. Putti kyllä kulki hyvien aamulämmittelyjen jälkeen melko kiitettävästi. Upposi yli kympistä haaraltakin muutaman kerran.
Ps. Jos Tomoottajat sattuu lukemaan, niin mikäs on lumitilanne 5tr:ssä?
-
Eilen oli ensimmäinen kerta tälle kaudelle, kun pääsi ihan puhtaasti treenaamaan avauksia draivereilla. Toistoja siis.
Hiekkasärkillä tuli heiteltyä avauksia pääasiassa väylillä 2, 6, 8 ja 11. Testailtua hiukan, että kuinka kiekot käyttäytyvät, kun veto on muuttunut ja haettua erilaisia linjoja. Draiviin tullut naksu lisää mittaa ja lähtönopeus on varmasti ihan eri luokkaa kuin viime kesänä, niin tämän myötä lienee ihan loogistakin, että kiekot tuntuvat aavistuksen alivakaammilta. Dessuille saa antaa naksun enemmän kulmaa/korkeutta, jos haluaa, että eivät käännä kovin reilusti yli ja kerkeävät vielä palauttaakkin.
Esimerkkinä kakkosväylälle heitetty kikkaillu-flex-shotti 175g dessulla. Hauska heittää, pääsi kympin sisään juuri ja juuri, mutta eihän tuossa hirveästi ideaa ole ko. väylällä 8)
http://youtu.be/_w_nRcHDH_M
Normaalisti kierroksella tuo väylä on tullut pelattua "pakko-par" mielessä vasemman kautta. Sinne vain suoraan esim tiipparilla 100m avaus, neppi harvan metsän läpi ja nosto par. Tämän päivän jälkeen tuo väylä tullaan ehdottomasti pelaamaan birdien kiilto silmissä oikean kautta. Flättiä shottia PD:llä tai vipusella suoraan pilliin ja toivottavasti putille.
Myös väylät (5), 6, 8 ja (14) ovat tämän päivän treenien myötä nousseet "mahdollista pirkottaa" listalle.
(5): Todella vaikea, koska avaus vaatii käytännössä täyden keskittymisen vain, että osuu alun portista kunnolla läpi.
SItten, jos on naksu tuuria mukana ja kiekko lähtee kääntämään nätisti yli, niin voi päästä putille. Ei kuitenkaan kovin toistettava heitto
6: Ilman vastatuulta nyt on realistista hakea suoraan mäen päälle asti. Jos heitto jaksaa ylös asti, niin ollaan todennäköisesti heti kympin ringissä. Tämäkin vaatii kyllä aina sen tuurin kaveriksi, koska mäen reuna on suojattu kohtuu tiiviillä puulinjalla. Feidillä, kun tullaan sisään, niin vielä prosentit pienenee, mutta mahdollista on.
8: Jälleen ylämäkeen ja reilusti. Tässä kuitenkin selvin uusi pirkkopaikka. Mäen päällä puuta, mutta melko harvassa. Mikäli saa avauksen tarpeeksi matalana ja kohtuu suoralla linjalla kohti koria, niin ainakin pitkällä putilla ollaan. Aiemmin avaukset jäivät ylämäkeen ja sieltä heiteltiin 15-25m toivotaan-toivotaan roiskasuja yläviistoon.
(14): vähän sama kuin viitosella. Pitää keskittyä enemmän siihen, että osuu suoraan keskelle pilliä (ja oikean korkuisena), kuin avauksen mittaan. Avaus kun on yläviistoon, mutta roikkuvien oksien takia pitää kuitenkin pysyä melko matalana. Tässä kuitenkin luotisuorat tiipparit jaksavat jo puttimitoille. Pirkkoa tästä on silti turha hirveästi alkaa metsästämään. Pieni lipsahdus draivissa ja tupla-bogey ei ole kaukana.
-
Aamunavaus puttitreenin muodossa.... ja tulihan se sieltä! 8)
(https://dl.dropboxusercontent.com/u/2412448/p%C3%A4iv%C3%A4kirjakuvat/JYLY_800.png)
Hyvin kyllä tärrää varsinkin kahdessa viimeisessä sarjassa, kun silmät osuu ruudulla sen hetkiseen tulokseen ja päässä alkaa raksuttaamaan, että "ysin viivalla ollaan, paljonko nyt on mahdollista saada??". Perhanan Tumi, laita tuohon nappi mistä saa piiloon kokonaistuloksen ;D
Haaralta ei tullut JYLY:ä putattua, vaan pitkiä 10-14m putteja vähän enemmän. Molemmilla tyyleillä. Ihan mukavasti saliolosuhteissa uppoaa. Saapas nähdä paljonko JYLY:ssä saa pisteitä, kun aloitetaan ulkona treenaaus. Voipi olla 700 pistettä melko tiukassa(?).
-
Tälle aamua kierretty jo särkillä kierros. Luotto avauksiin kasvaa kokoajan enemmän ja fiilikset ovat hyvät. Tänään karkasi yksi avaus halutusta linjasta oikealle riuhtomisen myötä. Maltti mukana ja usko siihen, että sillä rykimisellä ei metrejä lisää tule. Se on tarpeeksi monta kertaa todettu.
Särkkien väylän kuusi saa nyt kirjata oikeasti pirkotetuksi* 8). Avaus mäen päälle ja 8m putti sisään. Myöskin väylän kahdeksan avaus oli menossa rinkiin, mutta oli naksun matala ja osui kaatuneeseen puunrunkoon. Jäi sitten noin 13m ylämäkiputiksi joka tuli ketjuista ulos.
Kierrokselta jäi hyvin mieleen pitkien väylien kakkosheitot. Uuden tekniikan myötä, kun ei tarvitse enään ottaa lujaa vauhtia, niin on hiekalta heittäminen helpottunut huomattavasti. Nelosväylällä tiipparilla pillisuora kakkosheitto n. 100-110m jäi 7m putille. 11 väylällä reilu sadanmetrin hysse pd:llä 7m putille myös. Molemmista pirkot pois. Ei ole liian useasti samalle kierrokselle aiemmin sattunut.
Niin ja tuo hemmetin kirottu ja inhottu 18-väylä alkaa tuntua heitettävältä, kun ei tarvitse enään pelätä sitä puuta joka on aivan maton edessä. Aiemmin sadattanut ko. väylää, kun saatto jää tekemättä ettei rystyset murru männyn kylkeen ja tämän myötä avaus ei ole toiminut ythään. Nyt alkaa heitto olemaan aika rentoa siltä matolta ja Novalla avaa hyvin puttipaikoille.
*Oikeasti pirkotettu: omissa kirjoissa väylä on ns. "oikeasti" pirkotettu, kun se on putattu kympin sisältä.
-
Tjoo-oh. Kankaanpää tuli ja meni. Reissu oli mukava. Oma peli ei niinkään. Monenlaista jossittelua löytyy kyllä.
Ennen kisaa oli todella maltilliset odotukset suorituksen suhteen. Uusi draivi käytössä ja kauden ensimmäinen kisa aina haastavalla 5tr radalla. Ei ehkä se paras paikka aloittaa uuden tekniikan kanssa, koska tämä rata rankaisee ::) Myöskin lähipeli arvellutti todella paljon, koska sen reenaus on 0 talven aikana.
Treenikierros heitettiin kahden seurakaverin kanssa. Pelattiin joka väylältä vain useampi avaus ja par 4 -väyläiltä kakkosheittoja muutama. Avaukset kulki ihan hyvällä tasolla ja aika selkeä kuva oli joka väylälle, että millä mennään. Oikeastaan vain 11 väylä mietitytti, että lähteekö siinä laittamaan kulman yli vai seiftinä.
Pelikirjasta muodostui seuraavanlainen:
etuysi:
1: valkyriellä annukkaa putille
2: kuluneella pd:llä matalaa draivia sweet spottiin (sormet ristissä, ettei skippaa jäältä outtii). Kakkosheitto sitten tod. näk suoraan teebirdillä
3: teebirdillä suoraan
4: kuluneella firebirdillä hysseä
5: ahdistava väylä. Fore ei mene mukille ja myöhään ylikääntävä matalahko heitto ei ole sieltä helpoimmasta päästä. Valitaan firebirdillä kämmen ja seifti par
6: kuluneella dessulla pitkää loivaa antsaa. Pitäisi suoristaa lopuksi
7: novalla nostolle
8: joka kerta kun kpäässä on käyty, niin on ollut mielessä, että tämä pitäisi ruveta avamaan antsalla pitkänä. Tällä kertaa tuli sitten treenattua ko. avaus ja kieltämättä palkitsi kisassa (3, 3, 4). Valkyrie!
9: dessulla täysiä
takaysi:
10: kuluneella dessulla suoraan keskelle. Pitäisi kääntää loivasti yli ja toivottavasti päätyy alle 25m korista
11: Niin, kulman yli vai ei. Kulman yli, kun menee niin lähäri on tod. näk. kohtuu helppo. Seiftin jälkeen upsi varmin. Päätin, että mennään vähän tuulen mukaan kisassa.
12: hankala väylä pituudensa takia. Tiippari ei feidaa ja kuluneella PD:llä joutuu himmailemaan, ettei mene liian pitkäksi puihin. Bägissä aukko... hidas väylädraiveri feidillä (Brinisteri tiipparin vois otta takaisin). PD:llä mennään.
13: jos ei tuule niin buzzilla suoraan. Tuulella tiippari
14: Himottaisi laittaa samanlaista avausta Valkyriellä kuin kasillakin. Fore on varma siihen monttuun, mutta lähestyminen jää vaikeaksi, kun mittaa riittää vielä. Forella mennään, josko säästyisi outeilta
15: forella nostolle
16: kulunutta PD:tä pilliin
17: alivakaalla dessulla ylikääntävää. Ei niin väliä vaikka jäisikin suoraksi, kunhan menee kauas
18: alivakaalla dessulla hysseflippiä ränniin. Jos on yli 80m, niin voiton puolella jo
Ensimmäinen kierros
Aamulähtö + keli pakkasella (vai oliko nollassa) + meikäläisen surkea verenkierto sormissa = täystuho. Pahoittelen ryhmäkavereille, jos liian monesti vollotin jääkylmistä sormistani. Talvikinttaat kädessä ja kämmenlämmitin hanskan sisällä. Silti sormet aivan kohmeessa ja rystyn heittämien täysin mahdotonta. En jaksa edes kirjoittaa väyläkohtaisia heittoja, koska laskin, että 12 avausta karkasi vasemmalle viistoon, kun ote ei vain pidä. Kahdella väylällä puristin sitten kiekkoa tosissaan ja molemmista grip lock. Tästä palkintona mm. tiippari outissa korin mitassa väylällä 3 :-[
Kierroksella heitettiin sitten kämmentä enemmän kuin koskaan. Jokaisen ryteikköön avaamisen jälkeen oli käytännössä zone tai firebirdi kädessä ja kämmenellä koitettiin pelastaa väylä. Jos jotui rystylle, niin sen tiesi missä kiekko tulee olemaan. Tympeä fiilis. Kierroksen pelastus oli putti joka toimi. Muistaakseni yksi 9m ei uponnut kympin sisältä. Kympin takaakin upotin pari. Ilman puttia olisi ollut todella rumaa jälkeä.
+3
Toinen kierros
Keli lämpeni mahtavasti ja taisi olla jossakin +12 - +15 välissä. Kierrokselle lähtiessä oli kova polte heittää hyvä kierros, koska ei ole jossiteltavaa kylmien sormien kanssa.
14: Aloitin väylältä 14 jossa piti pelikirjan mukaan laittaa seiftiforea. Niin, piti. Ei voi kuin jossitella. Miksi piti muuttaa pelikirjaa kierroksen ensimmäiseen avaukseen. Valkyrie kynsiin kiinni, oikealle outtiin ja retee. Kiva aloittaa tuplabogilla!
15: Perään vielä heti viidellätoista missattu 8m birdieputti. Nihkeä alku.
16: perus par
17: kierroksen eka birdie hyvällä kämmen lähestymisellä.
18: valotkiinnilähestyminen ja jäi paariksi.
1: valkyrie 13m putille ja sisään
2: avaus sweet spottiin ja tiipparia käteen. Osui puuhun, otti hipsun, toisen ja vielä kopsun. OB. bogey.
3: lipsahti oikealle, fore neppi ja par
4: avaus 8 metrii, pirkko. Oltiin takaisin par-tuloksessa kierroksella
5: seifti fore, alle ja nosto par
6: dessu lähti liian korkeana eikä kääntänyt tarpeeksi yli. Feidasi melko syvälle metsään. Ei ollut käytännössä mitään väylää ulos, paitsi upsilla. Olikin koko kisan ainoa upsi joka heitettiin täysillä. En uskonut, että jaksaa yli, mutta niinhän tuo menija perhana vie vielä 9m putille. Harmi vain, että korin edessä oleva ainoa pieni puu oli niin keskellä puttilinjaa kuin olla ja voi. Ei uponnut hyssen puolelta. Par kuitenkin huonon avauksen jälkeen.
7: Nova lipsahti oikealle. Foreneppi alle ja par.
8: viime kierroksella tähän tuli käytännössä ainoa onnistunut avaus kylmillä sormilla. Liiteli pururadan yli ja nepattavaa oli joku 35m. Nyt toistettiin sama heitto. Nepillä alle ja toinen pirkko. Pakkasella ollaan!
9: Dessu käänsi yllättäen vähän yli ja 13-14m putti. Rautoihin kolisi.
10: liikaa oikealle taas. Tässä huomasi jo, kuinka kisatilanteessa uudesta draivista unohtuu asioita ja meinaa toistaa samoja virheitä, kun heitto karkaa oikealle. Todella hankala kakkosheitto pöpelikköön. Kolmas heitto vielä enemmän ryteikössä. Neppi jäi puuhun ja siitä putti rautoihin. Tuplabogey. Jumalauta, että sapetti.
11: tuulee vasemmalta. Ei pitäisi haitata kulman ylitystä silti. Dessu kouraan (virhe, olisit ottanut sen vipusen) käänsi yli ja lensi käytännössä suoraan. Tippui alas pystössä ja meinasi tulla lost disc. Kakkosheitosta tulikin sitten totaalinen valotkiinni upsi. En muista koska viimeksi noin rankasti olen upsin ryssinyt. 10m päässä edessä matalia puita ja pitäisi mennä paikaltaan korille. Silti heitin matalan puun latvaan ja keskelle ryteikköä. Bogey. Syö miestä...
12: PD liian pitkäksi ja seifti alle. par
13: buzzilla yliyritystä birdien toivossa ja par
Draivi oli pääasiassa ok tasoa, mutta siellä täällä huomasi kyllä, että toistoja tuo vielä vaatii ja paljon. Kisatilanteessa, kun ei tekeminen olekkaan niin rentoa, niin meinaa vähän asiat unohtua ja avaukset karkaa. Tyytyväinen kuitenkin. Putti edelleen ok, sen mitä putata tarvi. Pitkät ei jääneet. Kokonaisuutena kierros suli käsiin muutamaan aivan karseaan virheeseen. Hyvät mahdollisuudet oli olla miinuksella.
+2
Kolmas kierros
Väyläkohtaiset jääköön. Kokonaisuutena voi sanoa, että aivan järkyttää paskaa lähestymispeli. Koko lajin turhauttavin fiilis tulee ehdottomasti siitä, kun korille on matkaa 30-50m ja et saa itseäsi edes putille! Syö miestä heittää tuolta matkalta kaksi lähäriä ja nosto...Kierroksella sattui vielä niin, että forelähstymisiä pystyi heittämään todella harvoin. Rystyltä aina pöpelikköön/seuraavaan puuhun. Avaukset olivat jälleen ihan ok.
Peli-ilo oli myös jostain syystä aivan kateissa. Tiesi, että cutista ei voi enään selvitä ja jotenkin oli vähän sellainen "pakko heittää" kierros -fiilis. Huonon fiiliksen myötä tuli sitten huonoja keskittymisä putteihinkin ja niitäkin tuli missattua pari-kolme kympin sisältä. Selvistä paikoista. Ei saisi tapahtua.
+5
Yhteenvetona kisoista jäi mieleen:
Draivi
Kokonaisuutena ihan ok, kun uudella tyylillä mentiin ensimmäinen kisa. Mittaa on lisää, sen huomasi varsinkin pitkillä väylillä.
Lähestymiset
Jos ei forelle pääse, kun korille on 30-50m ja pitäisi kiertää este tarkasti tms., niin aivan hukassa ollaan. Viime kauden lopussa sain rystylähäreihin tekemisen meininkiä, mutta, kun talvella ei ole niitä reenannut/voinut reenata, niin tatsia ei ole.
Putti
Kahden ensimmäisen kierroksen jälkeen kympin sisältä missattuja taisi olla 3. Pitää olla tyytyväinen. Kolmannella kierroksella keskittyminen oli surkeaa ja siihen pitää saada vähän rotia. Oltiin kuinka syvällä tahansa, niin pelata pitää. Helppoa se ei ole, mutta opetellaan :)
-
Monta väylää mentiin samalla pelikirjalla, tosin mulla pari enemmän foreja. Pari pientä kommenttia.
5: ahdistava väylä. Fore ei mene mukille ja myöhään ylikääntävä matalahko heitto ei ole sieltä helpoimmasta päästä. Valitaan firebirdillä kämmen ja seifti par
Mä tuuppasin vakaalla bossilla forea ja pääsin kolme kertaa alle 12m putille. Kerran alle vitoseen. Ja otin pari pirkkua. Eli kyllä se on tehtävissä forella, mutta vaatii kyllä sen että se käy tosi lähellä sitä vasenta puskaa ennen kuin feidaa siihen aukkoon.
12: hankala väylä pituudensa takia. Tiippari ei feidaa ja kuluneella PD:llä joutuu himmailemaan, ettei mene liian pitkäksi puihin. Bägissä aukko... hidas väylädraiveri feidillä (Brinisteri tiipparin vois otta takaisin). PD:llä mennään.
Bansheella avaan tämän juuri tuosta samasta syystä että tiippari ja pd menisivät molemmat sinne takametsään ja se on juuri se tuosta välistä. Avaan muuten sillä myös 11 pienellä antsalla aukosta sweetiin.
-
Monta väylää mentiin samalla pelikirjalla, tosin mulla pari enemmän foreja. Pari pientä kommenttia.
5: ahdistava väylä. Fore ei mene mukille ja myöhään ylikääntävä matalahko heitto ei ole sieltä helpoimmasta päästä. Valitaan firebirdillä kämmen ja seifti par
Mä tuuppasin vakaalla bossilla forea ja pääsin kolme kertaa alle 12m putille. Kerran alle vitoseen. Ja otin pari pirkkua. Eli kyllä se on tehtävissä forella, mutta vaatii kyllä sen että se käy tosi lähellä sitä vasenta puskaa ennen kuin feidaa siihen aukkoon.
12: hankala väylä pituudensa takia. Tiippari ei feidaa ja kuluneella PD:llä joutuu himmailemaan, ettei mene liian pitkäksi puihin. Bägissä aukko... hidas väylädraiveri feidillä (Brinisteri tiipparin vois otta takaisin). PD:llä mennään.
Bansheella avaan tämän juuri tuosta samasta syystä että tiippari ja pd menisivät molemmat sinne takametsään ja se on juuri se tuosta välistä. Avaan muuten sillä myös 11 pienellä antsalla aukosta sweetiin.
Tarkennetaan tuota viitosen avausta sen verran, että ei mene omalla forella mukille ;D. Mitta ei riitä. Tai riittää ehkä, jos pistän kaikki peliin, mutta sen jälkeen osuminen porttiin on epätodennäköistä.
-
Kävin tänään puttailemassa hallissa ja heittämässä muutamat draivit verkkoon. Videolta analyysit perään, että mihin suuntaan tekniikka lähtenyt menemään, kun on pari viikkoa mennyt ilman toistotreeniä.
Veto meinaa lähteä aavistuksen aikaisin. Huomasin tämän jo aiemmin ja on helppo korjata viemällä kiekkoa aavistuksen myöhemmin/pidemmälle eteen vauhdin aikana. Kun taaksevienti on oikein ajoitettu, niin eron tuntee heti kädessäkin. Tulee naksu lisää terävyyttä. Kankaanpäässä olikin välillä sellainen tunne, että ei nyt ihan niin terävästi lähde kuin pitäisi. Kesken kisan näitä ei vain pidä alkaa miettimään :)
Viime kauden lopun pilannut alaselkävaiva on tässä nyt kolmatta viikkoa meinannut hiukan häiritä. Pahaksi se ei kerennyt, koska hommasin ajan naksauttajalle heti, kun alaselässä alkoi tuntua samaa kipua. Sama nikamahan siellä oli taas aavistuksen poissa linjasta ja painaa hermoihin jotka sitten säteilee alaselkää jumiin.
Nikama hierottiin paikalleen ennen kankaanpään kisoja ja kipu alkoi häipyä heti seuraavana päivänä. Kisoissa selästä ei ollut mitään ongelmaa, kun lämmittelin huolella ja venyttelin hyvin myös kierrosten jälkeen.
Nyt vain näyttää, että puttitreeni on se mikä meinaa saada alaselkää taas hiukan jumiin... Saapas nähdä. Kunhan tuosta nikamasta ei toistuvaksi vaivaksi asti olisi :/. Pitänee ottaa kunnon selkäjumppa ohjelmaan, josko lihasten vahvistaminen auttaisi pitämään paikat paikoillaan.
-
Koko lajin turhauttavin fiilis tulee ehdottomasti siitä, kun korille on matkaa 30-50m ja et saa itseäsi edes putille! Syö miestä heittää tuolta matkalta kaksi lähäriä ja nosto...
Truu dät. Myös kun korille on matkaa 15m ja tiedät että osut siihen putilla 0,5% todennäköisyydellä ja on paljon suurempi todennäköisyys sille että sisään yrittäessä menee niin kauas ohi ettet osu sieltäkään. Mut tämähän on vaan mun ongelma, sulla putti sentään kulkee...
-
Koko lajin turhauttavin fiilis tulee ehdottomasti siitä, kun korille on matkaa 30-50m ja et saa itseäsi edes putille! Syö miestä heittää tuolta matkalta kaksi lähäriä ja nosto...
Oon paljon jutellut eritasoisten pelaajien kanssa; junnuista ja aloittelijoista tonnin miehiin, ja just nämä 30-50 metriset heitot tuntuu olevan se kaikista tylsin ja vähiten treenattu pelin osa-alue (mutta kaikki myöntää samaan hengenvetoon että myös ehkä se kaikista tärkein)! Ite tykkään eniten treenata just noita, se on se rehellisin ja anteeksiantamattomin frisbeeheiton matka, ja omasta mielestä yksi lajin hauskimmista ja makeimmista heitoista (ja mitä suorempi sitä parempi)... ei putti eikä draivi, vaan tarkka ja hallittu kontrolliheitto (verrattavissa futiksen zippiin tai lätkän lättysyöttöön;), nam nam!
Vaikka neppailu onkin Suomessa aika aliarvostettua (kun kaikki vaan haluais draivata piiitkälle ja putata rutiinilla 10/10 kympistä, aina) niin ei sitä "neppailua" kannata laiminlyödä, se saattaa jeesata yllättävänkin paljon oman pelin muilla sektoreilla ;)
-
Fairway peli oli Kankaanpäässä juuri se mihin homma kaatui, joten ei voi olla kun samaa mieltä. Ei ollut tosin väliä oliko matkaa se 40m vai 100m, mutta jos ei veto lähtenyt tiiltä, niin harakoille meni. Siitä hyvästä putistakaan ei ole iloa, jos lähärin jälkeen olet vieläkin 20m korista.
-
Oon paljon jutellut eritasoisten pelaajien kanssa; junnuista ja aloittelijoista tonnin miehiin, ja just nämä 30-50 metriset heitot tuntuu olevan se kaikista tylsin ja vähiten treenattu pelin osa-alue (mutta kaikki myöntää samaan hengenvetoon että myös ehkä se kaikista tärkein)! Ite tykkään eniten treenata just noita, se on se rehellisin ja anteeksiantamattomin frisbeeheiton matka, ja omasta mielestä yksi lajin hauskimmista ja makeimmista heitoista (ja mitä suorempi sitä parempi)... ei putti eikä draivi, vaan tarkka ja hallittu kontrolliheitto (verrattavissa futiksen zippiin tai lätkän lättysyöttöön;), nam nam!
Vaikka neppailu onkin Suomessa aika aliarvostettua (kun kaikki vaan haluais draivata piiitkälle ja putata rutiinilla 10/10 kympistä, aina) niin ei sitä "neppailua" kannata laiminlyödä, se saattaa jeesata yllättävänkin paljon oman pelin muilla sektoreilla ;)
Näinhän se menee ja tiedostetaan täällä myös täysin. Talvella draivi- ja puttitreenien aikana välillä aivan tympäisi, kun lähestymisiä ei mahdu sisällä heittämään. Nyt, kun alkaa tuossa kotiradalla maa kuivumaan siihen malliin, että kiekkoja ei tarvi kokoajan mudasta kuivata, niin pitää pakata reppu tukkoon puttereita ja lähtä neppailemaan puiden väliin!
-
Jäi kirjoittamatta, että keskiviikkona oltiin ensimmäistä kertaa kotiradalla sitten viime syyskuun! Huh, oliko siitä oikeasti niin kauan...
Lämmittelin hyvin ja kiertelin treenimielessä takaysin väyliä (11-18) useammalla avauksella. Tuuli oli reiluhko joten juuri postista noudetut 2nd runin c-line fd:t saivat heti testiä, että miten kestää heittää tuuleen. Hyvinhän nuo linjansa pitää jopa reiluun vastaiseen ja melko selvä feidikin tuntuisi olevan. Ehkä jopa reilumpi kuin odotin. Noh, odotellaan tyyntä, että saa testailla rauhassa.
Kotiradalla menee näistä pidemmistä väylistä muutamat avaukset aikalailla uusiksi pelikirjassa.
11-väylä: avattu aiemmin tiipparilla pitkässä loivassa antsassa. Joskus meinannut mennä takaa pitkäksi, kun lähtee naksun korkeana ja kerkeää feidata. Nyt vaihdetaan buzzziin, jos ei vastatuulta ole. Tiippari sujahtaa aivan liian herkästi takana olevaan ojaan. FD tulee olemaan tähän todennäköisesti kiekko sitten, kun tuulee. Selvemmän feidinsä ansioista.
12-väylä: ei ole voinut vielä testailla, kun oja tulvii niin pahasti. Ei mitään järkeä treenailla, kun joka kiekko on hukassa sen jläkeen.
13-väylä (https://www.dropbox.com/s/l08e92zrt97hc26/C-13.png?dl=0): kova tuuli ei oikein antanut kuvaa siitä, että miten seiftisti käyttämäni pommihysse kiertää/ylittää nyt viimeiset koivut. Todennäköisesti turvallisempi kuin ennen. Mutta ehdottomasti turvallisempi heitto tähän tulee olemaan nyt putteriavaus. Suoraan/loivassa annnukkakulmassa puskan reunan linjaa pitkin koria kohti. Epäonnistuessaan karkaa turvallisesti vasemmalle pitkälle putille. Pommihyssen riski on retee, mikäli jää matalaksi ja tarttuu oksiin. Niin, ja toimihan tuo putteriavaus:
- Se ois Pasi putteriholari tulossa, onko 10€, jos uppoaa?
- Saat 20€
- Selvä
*matalaksi jäi*
- hitto ku lähti matalana, noh reeniheittona vielä toinen
- no se on vieläki 10€, jos jää
*alaraudasta skippi takaouttii*
8)
15-väylä: aiemmin pelattu ihan millä tahansa vakaalla vain seifti-hyssenä tarpeeksi kauas outista, nepattu alle ja nostettu pakko-par. Nyt, kun viime syksynä sähköyhtiön jantterit ajelivat väylälle kriittisen pajukon matalaksi ja draiviin on tullut mittaa lisää, niin tässä todennäköisesti tullaan heittämään hiukan kovemmalla riskillä suoraan korille. Esim. ylivakaalla vipusella pitkää ässää joka feidailee sitten selvästi korille päin. Lyhyeksi ei saa jättää. Napsahtaa seiväsaitaan ja jää outtiin. Nostopirkot tarvitsevat aina myös hiukan tuuria, koska koria ennen on muutama koivu edessä.
16-väylä: eipä muutu juuri. Nyt voi käyttää vielä reilumpaa hysselinjaa saareen pääsemiseksi. Firebirdiä käteen.
18-väylä: tässä kova vastainen piti huolen siitä, että ei oikein päässyt testaamaan ylikääntäviä. Naksun kovemmalla draivilla pitäisi eagle-putit olla huomattavasti useammin käsillä, koska nyt ei tarvitse mennä mando-portista aivan niin korkeana läpi ja toivoa, että menee joka risun välistä. Matalempi ja selvempi linja riittää.
-
Missä sun kotirata olikaan?
-
Missä sun kotirata olikaan?
Ylivieskassa (http://www.frisbeekarhut.com/radat/ylivieskan-liikuntapuisto/)
-
Do dih. Tänään oli sitten vuorossa rystylähestymisiä. 15 putteria mukaan ja urheilukentälle. Siellä olikin hyvä treenipaikka, kun kiekonheittoringissä ei ole vielä suojaverkkoja paikallaan. Niillä tolppien väleillä oli helppo simuloida metsän puita ja eri kulmista sai hyvin treenailtua erilaisia heittoja.
n. 150 lähestymistä tuli heitettyä ja rehellisesti voi sanoa, että treeniä tuo vaatii. Kaikkein suurin ongelma on, että, kun heitetään "hiljaa", niin kiekko lipsahtaa usein hiukan liian aikaisin kädestä ja linja jää liikaa vasemmalle. Tähän sai vähän helpotusta, kääntämällä heittoasentoa enemmän draivimaiseksi, mutta tarkkuus kärsii, kun katse ei pysy niin hyvin kohteessa. Tavoitteena, kun olisi neppailla alle 50 metriset aikalailla 'pelkällä kädellä', jolloin katseen saisi pidettyä kokoajan kohteessa.
Pitänee youtubettaa maailman kärkeä tässäkin asiassa. Harvemmin on tullut pausea painettua, kun neppailevat korin alle...
-
Ai niin. Ostetaan viime vuoden SM-kisa aviareita. Laita YV, jos myyt/vaihdat. Mitään speciaali-hintaa en kuitenkaan maksa ::)
-
Onneksi tänään tuulee kovaa, niin malttaa pitää välipäivän, melkein. Päätin, että tänään saa pelkkä puttitreeni riittää ja sekin menee kohtuu pienillä toistolla (katsotaan mitä selkä tuumaa).
Hyvän keskivartalo/alaselkäjumpan jälkeen heitin JYLY:n läpi molemmilla tyyleillä. Normityylin heitin tosin ns. sarjatulella, ihan vain testatakseni, että miten putti kulkee 'pelkällä' lihasmuistilla. Tyyliltänihän olen melko hidas puttaaja, koska koen, että pitkän keskittymisen kautta putti lähtee huomattavasti rennommin. Kisatilanteessa tulee kuitenkin välillä niitä hermoputteja joissa toistuu lähes poikkeuksetta samat virheet: putti on hiukan hätäinen, en ponnista pitkään ja rauhallisesti vaan putti jää tavallaan tyngäksi ja alarauta paukkuu. Hyvin harvoin mennään pömpelistä ohi vaakasuunnassa.
Muutamia jäi alarautaan, kun sarjatulella laitoin menemään. Mutta jokaisen missatun jälkeen tiedostin heti, että miksi. Oikeastaan joka kerta putti lähti melkein ponnistamatta ja ylävartalo pystössä. Kun perse käy tarpeeksi matalalla, lantio menee taakse ja hartiat putoavat alas, niin voimantuotto on omalla tyylilläni todella kivutonta vielä viidestätoista metristä.
Normiputti: 760, tyytyväinen pitää olla, kun ns. keskittymättä mentiin.
Haaraputti, 788, tämän vedin ihan normaalisti, koska toistomäärät ovat murto-osa normiputista
Huomenna voisi olla sitten ensimmäinen tuloskierros kotiradalla. Polttelee jo...
-
Tuloskierros olikin tänään. -6, yhdellä missatulla pirkkoputilla ja reiluhkossa tuulessa heitettynä. Ihan ok tässä vaiheessa kautta.
Nuiden pidempien takaväylien (11-18) lisäksi etukympiltä on mennyt pelikirja uusiksi muutaman väylän osalta nyt, kun on muutamia kierroksia takana.
4-väylä: avannut oikeastaan aina ylivakaalla midarilla. Melko seifti avaus, kun feidaa ennen suoralla linjalla olevia OB-puskia, mutta hankala saada jäämään putille, koska kori on kukkulan takana, alamäessä. Midari karkaa lähes aina sinne +10m putille. Ylivakaalla KC Prolla (tuulen salliessa) tämä on huomattavasti helpompi saada parkkiin alamäkeen. Tällä väylällä, kyllä tuulee todella usein korin takaa, joten outin riski kasvaa. Haluaisin avata putterilla, mutta...
9-väylä: radan vaikein väylä (reilu 100m). Alusta ahdas metsäpilli joka hiukan avartuu keskellä väylää ja taas kiristyy vähän loppua kohden. Kääntyy myös melko myöhään lopussa oikealle (n. 70-75m kohdilla). Aiemmin avattu valkyriellä hysseflippinä aavistuksen korkealla linjalla. Kaiken onnistuessa oltu jossain ringin lähellä. Nyt tämä tullaan ehdottomasti heittämään naksun alivakaalla aviarilla. Ainoa murhe on osua keskelle väylää tarpeeksi korkealla linjalla ja kiekko kääntää loivasti yli vielä lopussakin. Ei tarvitse kikkailla kulmilla... Putteriavaus muutenkin turvallisempi metsäpilleissä, kun puuosuman jällkeen ei liidä enään 50m pöpelikköön. Pakko päästä treenaamaan lisää tätä avausta. Tiedä vaikka olisi uusi lempiväylä ;)
10-väylä: alivakaalla buzzzilla on menty loivaa hysseflippiä. Alussa suoristaa, kääntää yli ja ilman feidiä maahan. Nyt pari kierrosta heittelin vakaalla buzzilla suoraa linjaa, mutta pitkäksi paukkui, jos ei korin ympärillä oleviin puihin jäänyt. Tänään oli sitten aviarit kädessä ja huomattavasti rennompaa tekemistä heti. Tällä väylällä vain tuuli on lähes aina vasemmalta etuviistosta väylään nähden. Vieläpä niin, että vaikka tuulisi lujaakin, niin se ei tiille asti tunnu, mutta väylän puolessa välissä sitten puhaltaakin jo kunnolla. Tämän tiedostaminen onkin ehdottomasti kotikenttäetuja. Tässä näkee kisassa todella usein, kun avaus lähtee suorana ja ylävitoset paukkuu jo. Puolen välin jälkeen kiekko lähteekin kääntämään yli ja outissa ollaan :P
-
Huomenna olisi muokatulla (>:() kotiradalla PDGA-kisat, Kirena Open 2015 (https://kisakone.frisbeegolfliitto.fi/kilpailu/266). Sinänsä ihan mukavaa, kun radalla on vaihtelua, mutta toisaalta taas se, että kotirataa muokataan päivää ennen kisoja ja uusien väylien reenaus jää maksimissaan pariin heittoon ei oikein sytytä. Outtia radalla on myös raakasti lisää. Tämäkin hiukan kaksi piippuinen asia. Siinä mielessä hyvä, että eroja syntyy, kun rata on muutenkin helppo (paarilla saa n. 920 ratingin), mutta sitten taas keinotekoiset outit ei ole koskaan sytyttänyt itseäni.
Radallahan outteja riittää vakio layoutissakin paljon, koska on paljon puisto-pusikkoa mistä ei saa pelata ja oja halkoo koko radan. Sen lisäksi on piha-alueita ja teitä joka puolella joista ei myöskään voi pelata. No nyt on vielä korien ympärilläkin outteja joihin kiekko voi rollata ihan vain huonolla tuurilla... Noh, rata on kaikille sama ja, kun outtien määrän tiedostaa, niin pelikirjassa pitää lukea isolla, että "ota par", kun edessä on uusi väylä OB-tikkujen peittämänä. Pirkko-väyliä kyllä riittää ja bogey-free huomenna olisi todella kova juttu.
Kisojen jälkeen sitten jossitellaan ja sadatetaan outtien määrää tai heitetään ylävitosia TD-kaksikolle, kun lisäsivät niitä ;)
Ps. Kotirataetu... mikä se on?
-
Kotiratapaine, onko tutumpi? :D
-
Jaa-a, joo-o, nii-ih, voi voi ja huoh. Oispa jo lämmin, osaispa pelata tasaisesti ja halutaan ostaa kestävä kasetti!
Kisa ohi. Pelasin huonosti. Olin toinen :o. Kisan taso oli kohtuu matala ja tämähän oli odotettavasissa jo osallistujalistan perusteellakin.
Noh, mitäs siellä sitten tapahtui? Kisa alkoi 10:00 ja lämpötila n. 3-4 astetta ja melko tyyntä 0-2m/s. (Minulle) vilpoiset olosuhteet ja joutuikin soittamaan cädille, että tuoppas kunnon talvikinttaat mukanasi, kun itse en sellaisia omista. Josko pysyisi näpit vähän paremmin lämpimänä.
17: seifti avaus josta tuli yliseifti. Keskeltä peltoa kämmen neppi kuuteen metriin, par.
18: firebirdi hysse saariväylään 9-10m korista. Hyvä putti sisään, birdie.
19: 70m pilliin aviaria keskelle ja 50cm ohi ettei napsahtanut HIO. Meni 8m pitkäksi, putti sisään, birdie.
20: mandoportista pd ylikääntävänä läpi ja 30m korille. Neppi viiteen metriin, birdie.
1: ensimmäinen uusi väylä. KC pro aviarilla 70m hysseä joka meni liikaa vasemmalle. Jyrkältä ojan reunalta 12-13m haaraputti ohi, par.
2: KCP aviar ei feidannutkaan vaan meni suorana pitkäksi ja 10m putti jäi nihkesti putattavaksi outtia vasten (vain 3-4m korista). Arka yritys vajaaksi, par.
3: toinen uusi väylä, par 4. Seifti avaus vähän sweet spotin ohi, 30m kämmen neppi alle, birdie.
4: kolmas uusi väylä. KCP aviarilla 80m hysse nostolle, birdie.
5: upsi nostolle, birdie.
6: muokattu uusi väylä. Pelikirjassa oli, että alivakaalla buzzilla kukkulan yli ja ei oikeastaan väliä minne lentää. Jos pitää kulman pääsee putille, jos suoristaa, niin pitkälle putille. Ainoastaan reilusti ylikääntävä (lähes rolleriksi) on outissa. Avaus lähti juuri niin kuin pitikin, mutta kas kummaa. Siellähän oli tuuli noussut vähän ja kummun päällä kiekko kippasi yli ja outtiin! Jatko heitto 35m korista ja edessä puu + matalat oksat. Yritin askelputata alle ja tämä oli paha virhe. Varoin oksia niin paljon, että jäi 12m korista vajaaksi. Miksi et nepannut kämmentä polviltaan... 12m askelputti korin katolle ja skipit 9m ojan reunalle. Sieltä hankalasta haara-asennosta sivu vastaiseen, korin yli ja 7m tripla-bogey sisään.
Sinne meni mahtava fiilis alkukierrokselta. Tulosta en koskaan laske, enkä sitä tiennyt tässä vaiheessa, mutta tripla meni aivan liikaa korvien väliin.
7: pitäisi olla 95% nosto-pirkko upsilla. No ei ollut. Auttamatta lyhyt, n. 13m askelputti alarautaan, par.
8. Upsilla 6m korista, "pakko upottaa nyt". Korin sivuun ja ketjuista ulos, paska putti. Fiilikset laski lisää, par.
9: 85m pillisuora avaus aviarilla 7m putille. Paineputiksi meni jo ja alarautaan. Nyt alkoi korvien välissä pyörimään jo ihan liikaa nämä virheet. Par.
10: Kämmen epäonnistui aavistuksen, mutta pomppi silti 8m putille. Nyt rennosti, ylärautaan... par.
11: radan vaikein väylä. Aviaria pelikirjan mukaan keskelle ja ylös. Käänsi nätisti yli ja 13m putille. Alarautaan, par.
12: Aviarilla suoraa 100m avausta. Matalaksi jäi, par.
13: 120m väylä, buzzilla annukkaa. Aavistuksen liikaa kulmaa ja 20m korista. Alle ja nosto, par.
14: hankala par 3 jota muokattu vielä vaikeammaksi. Koria viety 15m kauemmaksi ja birdietä ei kannata edes yrittää. Varsinkin, kun vieressä menevän ojan vesi on todella korkealla. Firebirdillä seiftiä, 40m lähäri viiteen metriin, par.
15: Reilun satkun aviar avaus yhdekäsään metriin. Ensimmäinen hyvä putti sen jälkeen, kun kasetti sylttäsi, birdie.
16: kierroksen viimeinen väylä. Isoa hysseä PD:llä ja mäen alle n. 8m korista. Umpisurkea putti ohi koko pömpelistä, mäen päälle neljään metriin. Tähän sitten alaviistoon huolimaton putti vasempaan reunaan, ketjuista ulos ja rollit 7m korista. Putti sisään ja bogey lopetus.
Kierroksen jälkeen todella paskat fiilikset. Tuo miten pahasti tripla bogey ja varsinkin sen jälkeen kaksi misstattua pakko pirkkoa jäi korvien väliin on jotakin mitä ei talvella voi reenata. Puteista tuli äkkiä pakkopulla, kun tuntui, että tripla pitää saada kuitattua heti pois. Tuossa tilanteessa alkaa vielä sitten kaikki muukin häiritä niin helposti. Kylmät sormet haittaa yht' äkkiä paljon enemmän. Putista katoaa rentous ja se on sellaista tuikkimista. Ähhh.
Avaukset: 9+
Putit: 6,5
tulos: -3
Tauko oli kohtuu lyhyt. Kämpillä vähän evästä naamaan, kuivat kamppeet ja kentälle. Toisen kierroksen alkuun iski vähän väsy päälle ja tuntui, että ei oikeen millään herää. Avaukset lähti 70% tehoilla. Ilma myös viileni kierroksen alusta asti, kun aurinko alkoi mennä pilveen ja viima koveni.
2: kierroksen eka veto "kylmiltään" puuhun, tuurilla pomppasi ojan yli. Neppi alle, par.
3: Kylmän kankea veto 20m lyhyeksi sweet spotista. Huono hysee lähäri yli kympin vajaaksi. Putti ohi, par (oikeastaan bogey, kun on lyhyt par4 väylä).
4: KCP aviar hysse lyhyeksi, puiden taakse piiloon 9 metriin. Mahdoton putata, par.
5: upsilla lipsahti vähän kylmistä kynsistä, mutta silti 8m putille ylämäen reunalle. Haaralta ohi ja par.
6: Ekan kierroksen ylikippaus mielessä naksua vakaampi buzzzi kouraan. Kukkulan ylitys meni nyt sitten suoraksi, puiden oksiin ja outti puskan keskelle. Huumoria koeteltiin. 40m kämmen neppi nostolle, bogey!
7: upsilla nostolle, birdie.
8: upsilla kuuteen metriin, birdie.
9: Melkein identtinen avaus aviarilla. 9 metrin hyvä putti sisään, birdie.
10: viimeksi kämmen lipsahti liian jyrkästi, nyt liian matalana ja ei kerennyt feidata lainkaan. Ryteiköstä 15m haara roiskaisu, par.
11: Jälleen lipsahti kylmistä sormista avaus vähän vasemmalle ja veto jäi ponnettomaksi. 45m surkea rystylähestyminen 10 metriin. Hyvä putti sisään korotettuun koriin, par.
12: Tälle väylälle vaihdoin buzzzin aviarin tilalle, kun tuntui, että ei oikein tehoja irtoa enään. Pitkä päivä ja kylmä viima sai olon jo todella kankeaksi. Ylipuristava grippi kylmillä sormilla jäi kynsiin kiinni ja lähti oikealle yläviistoon. Riitti kuitenkin 8m putille. Putti sisään, birdie.
13: sama homma kuin 11 väylällä. Ei vaan saa kylmillä sormilla rentoja avauksia. Lipsahti vasemmalle ja lyhyeksi. Askelputtia alle ja par.
14: Ja taas. Firebirdi seifti lipsahti vasemmalle, melkein outtiin. Jäi 40cm sisälle ja 20m kämmen neppi alle. Par.
15: aviarilla hyvä 100m avaus 9m putille. Harvinainen total miss tähän. Meni oikealta ohi ja kunnolla, en tiedä vieläkään mitä tapahtui. Paluu putti sisään ja par.
16: Firebirdillä raivohysse -yritys, mutta eipäs tuo enään onnistunut, kun puhti oli pois ja kylmä viima tuntuu jo luissa asti. 20m putti alle ja par.
17: PD:llä kohtuu seifti avaus 15m vajaaksi. Alle ja par.
18: saari väylä. Saa arvata. Kyllä, firebirdi lipsahti jälleen aikaisin sormista ja OB. Dropilta kämmen 7 metriin ja bogey.
19: aviari lipsahti... vasemmalle... kävi munkki ja kimpoili kahdesta puusta takaisin pillin keskelle. 13 metrin hyvä askelputti sisään, birdie.
20: vielä pitäisi mando-porttiin osua. Todella epävarma fiilis ennen avausta, mutta pd osui keskelle porttia ja käänsi yli hyvin. Puhtia vedossa ei ollut enään joten eagle putille ei ollut toivoa. 35m rystyneppi 8m vajaaksi. Putti sisään, birdie.
Avaukset: 7,5
putti: 8
tulos -4
Kaksi todella erilaista kierrosta. Ensimmäisellä kierroksella mahdollisuudet avauksien puolesta mihin vain. Toisella kierroksella taas pääsi jossittelemaan kylmässä pelaamista ihan tosissaan. Ei vain ole minun juttuni, ei voi mitään. Kierros oli tasapaksun hyvä/huono. Ei missään päässyt vauhtiin millään osa-alueella.
Kierrokset ovat alustavissa 955 / 977. Aikalailla sitä mitä nuilla odottikin saavan. Par-tulos oikeutti tänään 927 / 941, eli OB-viidakko teki tehtävänsä ratingin nostossa. Varsinkin, kun kisan osallistujien rating-ka. on melko matala ja mukana paljon uusia/vähän kiertäneitä heittäjiä.
101€ tulee jaetusta kakkossijasta joten oli tänään jotain positiivistakin . Nyt odotellaan lämpimiä kelejä, tämä on kesälaji prkl! Konopisteessä on AccuWeatherin ennustusten mukaan 15-20c ;). Laitetaan minimi tavoitteeksi, että kisan jälkeen voi todeta heittäneensä rehellisesti huonosti, kuten Kankaanpään toisella kierroksella. Ei tarvitse jossitella kylmää keliä... äh, turhauttaa.
Kotiratapaine, onko tutumpi? :D
Onhan tuo. Kankaanpäässä ei jännittänyt kisan alussa lainkaan ja se tuli kyllä yllätyksenä. Yleensä, kun on aina alkukaudesta kisoissa pieni jännäkakka päällä ensimmäisillä väylillä. Ja tänään oli. Ensimmäiset 3-4 väylää huomasi, että tärrää ja on jännitystä päällä. Selätin sen kuitekin hyvin, kunnes... ::)
Ps. oli muuten 5,5km ja 3,5h per kierros. Huomenna sohvalla koko päivä.
-
Juu. Täytyypä kattoa kisan tulokset muutenkin. Onnittelut vaan kakkossijasta. :)
-
Tänään tuli käytyä Nivalan radalla pitkästä aikaa. Edellinen kierros on viime kesältä, olisko ollut heinäkuun paikkeilla.
Tuli heiteltyä paljon putteriavauksia ja toimivat pääosin kyllä hyvin. Testailin muutamalle väylälle putteria vaikka kisakierroksella en varmaan avaisikaan. Molemmat onnistuivat odotettua paremmin. Muuten kierros oli sellaista vähän huvikseen pelailua. Putteihin ei tullut oikein keskityttyä vaan heiteltiin enemmänkin ajanviettona. Mukavaa ottaa välillä rennostikkin ;D
Radalle oli tehty muutamia muutoksia. Tai no lähinnä lisäilty OB-keppejä... ja reilusti. Yhdestäkään lisätystä ob-alueesta en pelillisesti ideaa löytänyt. Lähinnä tuntui, että keppejä on tehty liikaa ja mielivaltaisesti lätkitty niille väylillä joissa niitä ei ole ::). Tiedä sitten.... omiin avauksiin ne eivät tosin vaikuttaneet.
Huomenna olisi seuran ensimmäiset viikkokisat. Jos sitä kävisi holaripotin keräämässä pois, niin saisi vähän matkarahaa Tsekkeihin.
-
Ei tullut holaria viikkokisoissa. Eipä mennyt oikeastaan läheltäkään. Radalla oli melko navakka tuuli ja erittäin harvinaisesta suunnasta. Tuntui kotiratakin yht' äkkiä todella hankalalta, kun lähes joka väylällä pelikirja meni uusiksi siitä totutusta. En kyllä muista, että milloin tuosta suunnasta olisi radalla tuullut. Itse kisasta ei jäänyt oikeastaan mitään mainittavaa... eiku niin, olihan siellä joku 7c ja kylmä viima. Päiväkirjaa seuranneet tietää mihin se johtaa ;D
Eilen tuli kierreltyä iltasella treenikierros kaverin kanssa. Kierros meni taas vähän sitä samaa kaavaa. Muuttuu muutaman väylän jälkeen herkästi "vain heittelyksi". Ei pysy millään se sama tekemisen meininki päällä, kun oikein reenatessa jotain tiettyä asiaa. Putteihin ei oikein keskity ja heitot lipsahtelevat herkemmin. Pitäisi olla ihan selvästi jonkinlaista pientä kisaa aina, kun kiertää kierroksen. Muuten kierroksen jälkeen on sitten sellainen "hukattu tilaisuus" fiilis päällä, kun meni "vain nakkeluksi". Tympäsee.
Puttitreenille olisi kova hinku, mutta, kun tuo selkä vaivaa. Kertaalleen taas leivottu ranka suoraan ja aina se helpottaa. Kestää rykimistä ja puttailua kierroksella, mutta puttitreeniä ei meinaa uskaltaa ottaa. Se alaselän nytkytys putissa aiheuttaa jostain syystä sen, että alimmat nikamat jäävät vähän virheasentoon ja taas jomottaa. Perhana soikoon. Pitäisi ehdottomasti saada putata varsinkin nyt, kun ulkona alkaa olemaan aina välillä sellaiset kelit, että siellä voisi jo sarjaa tehdä.
-
Itse teen niin jos fiilikset loppuu että keksin jonkun teeman jonka kautta pidän yllä kiinnostusta, ja samalla saa treeniä siihen. Viime kaudella se oli sormirollerit troublesista (vaikkei se olisikaan ollut se paras vaihtoehto) ja tälle kaudelle päätin että se on fore. Tulos ei parane, se on saletti, mutta taidot monipuolistuu ja tulee vähän lisää treeniä vaikeammista jatkopaikoista. Kiinnostus säilyy yllä ihan eri tavalla kun joutuu keskittymään tosissaan, ettei joka väylällä mennä tuplan puolelle. Puttikin maistuu kun pelastaa hyvää paria sen pakkoparin tai pakkopirkun sijaan. Onnistumisen tunteitakin tulee runsaasti koska rima on niin alhaalla.
-
Jotain tuollaista pitäisi kyllä keksiä, että tekemisen meininki säilyy. Omalla kotiradalla tosin ei troubleseja treenailla kuin yhdellä väylällä ja lähestymisiä ei yhdelläkään (jos ei sitten avaa tiiltä griplockilla tai vastaavalla outtiin). Joskus on tullut kierrettyä kämmenellä koko kierros. Tekisi kyllä hyvää nytkin...
Unohtui tuosta edellisestä viestistä, että vihdoin ja viimein muistin ottaa kameralle muutaman avauksen. Hyvä analysoida välillä, että mihin suuntaan draivi on lähtenyt kehittymään nyt, kun viimeisistä treenisarjoista hallissa on useita viikkoja. Rangella heitetyissä sarjoissa kun on keskitytty ihan kiekkojen hallintaan ja tekniikan pitäisi pääosin tulla jo selkäytimestä.
Videolla avaus on KCP aviarilla ja meni suunnitelman mukaan. Kukkulan päälle korkeana josta sitten feidaa korin suuntaan. Koria ei tosin videolla näy, kun jonkin sortin sankarit ovat lipun korin päältä pöllineet. Kamerasta katsottuna kori on reunimmaisten puidenoksien takana linjassa, n. 85m tiistä).
http://youtu.be/aJ-EbEq-bEc (http://youtu.be/aJ-EbEq-bEc)
Kun vertaa tekniikkaa salissa kuvattuihin pätkiin, niin heittoasento on alkanut mennä aavistuksen enemmän etukenoon. Tämän myötä tukijalka pyörähtää taas päkiällä eikä kantapäällä. Tosin tuo saattaa johtua myös siitä, että ko. heitto on melko hitaalla vauhdilla, eikä tukijalalle tule kunnon pönkkää (suomenkiellinen sana?).
Tuossa avauksessa myös ylävartalo kääntyy naksua liian aikaisin heittosuuntaan. Tämä tosin on aivan tiedostettu "ongelma"/tapa ja helposti korjattavissa hyvällä keskittymisellä. Varsinkin, kun pitää osua ehdottomasti luotisuoraan johonkin tarkkaan väliin, niin keskityn erityisesti siihen, että rintamasuunta pysyy 90-astetta sivulle riittävän pitkään. Sama pätee, kun haetaan maksimimittaa avaukselle. Veto on aavistuksen suorempi ja näin ollen myös terävempi.
Pitää yrittää muistaa nauhoittaa pidempiä draiveriavauksia seuraavalta kierrokselta, niin saa analysoida lisää. Kovemmilla tehoilla, kun virheetkin yleensä korostuvat... Olen kyllä melko skeptinen tämän suhteen. Siis, että muistaisin kuvata. En tiedä mikä siinä on niin vaikeaa ;D
-
Tänään tuli käytyä heittämässä kierros Raahessa ja heitto oli ihan hyvää tekemistä muutamaa oikealle lipsahtanutta avausta lukuunottamatta. Radan väyläthän ovat lähes kaikki mallia "kontrolliavaus" ja jos lipsahtaa, niin ryteikössä ollaan. Väylien ympäristöä on kyllä harvennettu risukoista todella hyvin. Pisteet siitä! Harmi, kun tuonne on matkaa 90km. Olisi vähän lähempänä, niin tulisi käytyä ja useasti.
Tämän päivän kierrokselle lähdin heittämään "tosissaan". Keskityin jokaiseen puttiin ja heittoon kunnolla ja jätin myös haamuyritykset pois. Pari avausta lipsahti vähän linjasta ja pari troubleshottia kopsahteli puihin. 10m ringistä upotin jokaisen putin ja muutama meni ringin takaakin.
Tulosta ei kuitenkaan oikein tullut, koska radalla on todella vaikea heittää kunnolla pakkaselle ennen kuin sen tuntee hyvin. Laskin, että kolmasosa väylistä avataan niin, että koria ei näe tai sweet spotti on kulman takana piilossa. Maasto on myös sellaista, että tekee etäisyyksien arvioinnin hankalaksi. En teidä mistä johtuu, mutta kokoajan meinasin heittää pitkäksi.
Radalle oli tullut myös OB-tolppia joita ei väyläopasteissa (vielä?) ole. Useimmat näistäkin tolpituksista olivat mallia: miksi? Radan puusto rankaisee aina, kun avaus lipsahtaa, niin en oikein ymmärrä, että miksi siitä pitäisi vielä plussaa merkitä. Muutama tolpitus tosin lienee tullut ulkopuolisten tekijöiden takia ja niillehän ei voi mitään.
Eniveis. Ko. OB-alueet aiheuttivat muutaman ylimääräisen plussan kortille, kun en niiden olemassa oloa avatessa tiedostanut. Mutta seitsemään pirkkoon pitää olla tyytyväinen. Pari kierrosta lisää ja muutamat hankalat väylät tutuksi useammalla avauksella, niin voisi ruveta haaveilemaan solideista kierroksista tuolla 8).
-
Kärkkäinen Open 2015 ilmoittautuminen kisattu. Sisässä ollaan 8)
Jotakin ollaan kisan järjestämisessä oikein tehty, kun tänäkin vuonna kisa oli täynnä (144) alle kahteen minuuttiin (100 meni rikki n. 20 sek). Kisa ensimmäistä kertaa kaksipäiväinen, mutta ei näyttänyt osallistujamääriin vaikuttavan. Tällä hetkellä jonossakin on jo 31 kpl.
-
Tänään ohjelmassa oli draiveritreenit. Lähialueen radoilla heitän 80% avauksista putterilla/midarilla(/upsilla) joten pitkät kontrolliavaukset ovat jääneet melko vähille toistoille. Kalajoella heitetään kyllä pitkiä siivuja, mutta siellä ei oikeastaan ole väliä mihin heittää. Kunhan menee pitkälle.
Urheilukentällä oli n. 3-4m/s vasta- ja myötätuuli, eli loistavat olosuhteet treenille. Sellainen vajaa 200 avausta tuli heiteltyä ja koko treenin ajan pyrin pitämään idean heitoissa. Ensin selkeä mielikuva, että minkä mallista heitän ja mihin kiekon pitäisi tulla alas/jäädä. Eniten toistoja hain pitkille (115-140m) väyläavauksille (näitä tullaan Konopisteessä tarvimaan 8)). Myötäiseen pystyi heittämään 140m dessulla/vipusella niin, että ässän linja pysyy melko kapeana ja kiekkoa ei tarvitse suunnata taivastakohti. PD:t jäävät naksua lyhyemmälle, mutta ovat dessuihin verrattuna huomattavasti luotettavempia linjojen suhteen. Flättinä heitettynä uusi PD ei paljoa linjalta karkaa ja feidaa varmasti nättiin vastatuuleenkin. Dessun kanssa pitää olla kulman kanssa tarkkana tai saattaa kääntää loivasti yli ja pitkälle.
Niin ja se bägin uusin tulokas, 2nd runin c-line FD. Uh, onhan se vain suora ja älyttömällä liidolla, kun antaa jerkkua. Kiekko menee matalana ja laakana myötätuuleen 120m "tuosta vain" ja linja on kuin laaserilla tähdätty. Lopussa vielä kohtuu selvä feidi. Vastaiseen kääntää vähän yli, jos flättinä laittaa, mutta kestää tuulta yllättävän hyvin. Kiekon vakauden takia sillä ei aivan yhtä rennosti avaa ränneihin kuin tiipparilla, mutta kylllä tälle paikka bägissä on.
Ja pitihän se muutaman kerran rykäistä myötäiseen dessulla mittaakin. Ei vain oikein ole hanskassa tuo suuntaus ja kiekon oikeaan kulmaan saaminen silloin, kun kiekolle annetaan kunnolla ilmaa alle. Paras veto osui harmittavasti 125-130m kohdalla 8-10m(?) korkeaan kiekonheittoringin suojaverkkotolppaan. Tuossa vaiheessa kiekko oli suoristumassa. Hauskahan tuotakin olisi vähän reenata ja katsoa, että minne asti se muovi lentää, mutta eipäs tuosta varsinaista hyötyä pelaamiseen ole.
...Mutta täysimittaisista ehdottomasti paras on ollut tulevan Konopisteen kisan rata - en ole aiemmin päässyt sellaiselle alueelle suunnittelemaan. Täydellinen frisbeegolfpuisto.
Ei muuten tarvi avata 80% avauksista putterilla tai midarilla tällä radalla (http://konopiste.prodiscgolf.cz/the-course-franz-ferdinand/) ;D. Keskiviikkona ois lähtö, meinaa poltella jo...
-
Konopiste Open heitetty ja ei Jussi turhaan hehkuttanut rataa. Jumankavita! Eilen tultiin ja nyt pitäisi jo päästä takaisin sinne.
Mutta mitäs siellä sitten tehtiin / tapahtui.
Torstai (treenipäivä):
Lähdettiin treenikierrokselle 11:30 (joka oli etukäteen varattuna). Jo kentälle mennessä sai ihastella auton ikkunasta muutamaa väylää suu auki ja ykkösen tiillä oli melko mahtava fiilis (ja jalat hapolla, kun sinne saa kiivetä 400m ylämäkee ;D). Kierrettiin sitten kierros testaillen muutamia avauksia ja sweet spoteista jatkamista. Yhdellä tutustumiskierroksella noin massiiviseen rataan ei oikein vielä kunnon tuntumaa saa, vaan jää todella paljon kysymysmerkkejä pelikirjaan. Ja kuten ennen lähtöä epäilinkin, niin puttereilla ei tehdä tuolla muuta kuin putata. Muutamalla väylällä pystyy putterilla avaamaan, jos tuuli on suotuinen. Lähestymisheittojakin tuli älyttömän vähän puttereilla, koska kakkosheitoillakin ollaan vielä siellä +100m korista.
Perjantain (ensimmäinen kierros):
Oma lähtö oli 11:10 joten sai nukkua hyvin ja ottaa aamun rauhassa. Lämmittelyistä puuttui itselle vain tärkeä tekijä: verkko/range. Vaikka sillä pyyhkeellä rykii 30 min putkeen, niin ei se ole sama asia, kuin lämmittelyheitot. Noh, tämä oli pieni tekijä siihen, että kisajännitys oli naksua kovempi kuin yleensä enään on. Ykkösentiillä, kun seisotaan +12m korin yläpuolella ja matkaa on 122m alaviistoon, vasemmalla todella tiukka outti ja oikealla pöpelikköä, niin syke hakkaa! Kämmenheitto kylmiltään ja harvinainen foregriplock. Liikaa vasemmalle ja ei kerennyt feidata takaisin väylälle vaan dropparille mentiin. Kisa alkoi bogilla, yeah!
Kakkosen väylällä pitäisikin sitten rykiä 115m reiluun ylämäkeen ja saada loppuun selvä feidi. En äkkiä muista milloin olisi ollut noin jännityksestä kankea avaus ;D. Par siitä vielä kuitenkin pelastettiin.
Kolmosella avaus oli edelleen jäykähköä ja vähän sormiin jäi. Radan kokonaisilmeen mukaan kuitenkin heikosta avauksesta voi käytännössä aina pelastaa vielä paarin, kun pelaa hyvin loppuun ja nyt onnistui.
Nelonen on radan lyhin väylä (68m) +6m ylämäkeen jossa on 8 metriä ennen koria korkeita kuusia. Ainoa väylä missä upsilla voi avata. Firebirdi neljään metriin pystöön maahan ja pirkko!
Pirkko rentoutti peliä kummasti ja viitoselta tuli myös pirkko 16m pitkällä putilla. Ylävitosten jälkeen kohti kuutosta jossa reiluun vastatuuleen vaihdoin putteriavauksen MD3:een ja naualasin 115m avauksen kuuteen metriin. Pirkko.
Seiska on pillisuora 93 metriä loivaan ylämäkeen (+3m) jossa matala oksisto estää putteriavauksen ja midarikin on siinä ja siinä, että jaksaa perille. Tiipparilla mentiin kahdeksaan metriin ja hyvä putti sisään. Neljäs pirkko putkeen! Hyvä putki päällä, huonon ykkösväylän jälkeen.
Kasi väylä on radan helpoimpia pirkkoja mikäli kämmen lentää sen 90m vaivatta. Itse väylä on 90m tasamaalla (harvinaista) ja riittää, että ylivakaalla lätyllä heittää 75m suoraan ja feidi menee parin puun välistä. Kämmen meni aavistuksen pitkäksi ja ringistä ulos. Tästä sitten 12 metrin askelputti korin katolta kahdeksaan metriin. Puttii tuli pieni bogijänskä päälle ja alarauta kolisi. Tälle väylälle bogi on katastrofi :(
Ysiväylä onkin sitten ensimmäinen kunnon alamäki liidätys, jossa saa laittaa niin paljoin kun kädestä lähtee. Väylällä mittaa 288m ja -22m. Pelikirjassa on, että ylivakaalla dessulla alaviistoon oikeaan reunaan josta lähtee feidaamaan ennen puurajaa ja mittaa tulee. Ei onnistunut. Paska avaus taivaalle ja vasempaan reunaan puun oksien alle (40m liian lyhyt). Tässä vaiheessa huomasin, että caddy book on jäänyt pois bägistä! Ryhmäkaverit olivat kaikki toisessa reunaa väylää joten en lainaankaan kerennyt kysyä. Kori sijaitsee lopussa puulinjan takana ja sitä ei näe vasemmasta reunaa väylää jossa olin. Tästä paha virhearvio jälejllä olevasta mitasta (selvään alamäkeen) ja auttamatta liian lyhyt/jyrkkä kakkosheitto ryteikköön joka piti kiertää. Pusikosta ainoa mahdollisuus oli heittää peukku-upsi-neppiä n. 40m, mutta puun oksaan jäi. Siitä alle ja toinen bogi perään. Ei prkl!
Kymppi on 112m fore/annukka väylä, jossa on lopussa pari puuta jotka tekevät varsinkin annukan sijoittamisen oikeasta välistä vaikeaksi. Buzzzilla lähdin hakemaan, mutta ei kääntänyt tarpeeksi yli ja 13 metriin jäi. Hyvä haku, mutta yläpanta kolisi. Par.
Väylä 11, 301m par 5. Alussa pitää sijoittaa n. 100m suora heitto väylän keskelle tai vähän vasempaan reunaan jotta kakkosheitolle jää linja. Pitkäksi mennyt on heti ison puun alla ja oikean reunaan jos jää oksistoon, niin taivasantsa on ainoa vaihtoehto. Avaus lähti taas taivaalle, niin kuin ysillä ja vasemmalle mentiin liikaa. Kakkosheittoon ei oikein mittaa ja kolmannella ei mitta riittänyt vielä korille vaan jäi vasemmalla olevaan metsään. Sieltä tulin kuitenkin hyvin läpi putterilähestymisellä ja pääsin yhdeksään metriin. Putti jäi kuitenkin heikoksi ja tas bogey. Oltiin takais paarissa... Paskoilla avauksilla ja muutamalla surkealla putilla olin ryssinyt alun hyvän kirin.
Loppukierroksesta ei ole mitään muuta kerrottavaa kuin, että draivi meni jostain syystä vänkäämiseksi tämän jälkeen. Avauksista tuli väkinäisiä ja karkasivat jatkuvasti liian korkealle. Jokainen väylä piti vain pelastaa paariin. Ja näinhän ne loput kahdeksan väylää menikin. Muutaman kerran ringin reunalla pirkottamassa, mutta ei uponnut.
Kierros loppui tulokseen 66 (par) ja kierroksestä jäi todella tympääntynyt fiilis. Jäi todella paljon hampaankoloon huomiselle.
(https://dl.dropboxusercontent.com/u/2412448/p%C3%A4iv%C3%A4kirjakuvat/Konopiste_r1.png)
edit: scorecard..
Jatkuu...
-
Unohtui tuosta ensimmäisestä kierroksesta, että jatkuva odottaminen muutaman alkuväylän jälkeen tekee pelaamisesta kyllä hankalaa. Ryhmämme kun starttasi muutaman grand master ryhmän peräää.. Uskotellut itselle, että siinä yksi syy miksi avauspeli oli heikkoa. Aina "kylmiltään", niin lipsahtaa kankeaksi yliyrittämisksi ;D
Lauantai (toinen kierros):
Startti 9:50 ja alla hyvät lämmittelyt. Muutaman avauksenkin kävin heittämässä, kun puttikorien läheisyyteen oli pystytetty verkko tutkaan heittämistä varten. Kierroksen tavoite oli eillisen jälkeen selvä: avauksiin erityistä huolellisuutta. Pitkät draivit ei saa karata taivaalle, kuten eilen.
Väylä 1: Kämmenellä jatkettiin ja kunnon keskittyminen siihen, että eillinen ei toistu. Nyt firebirdi lähti halutussa linjassa ja käänsi hienosti aivan naksun verran yli kunnes aloitti feidin. Osui maahan kympin ringissä (joka on vasemmalta reunalta myös OB-raja) ja skippasi korin alle nostolle. Pirkolla käyntiin!
väylä 2: Täydellinen avaus dessulla n. 115m ylämäkeen sweetspottiin. Pelikirjan mukaan tästä pääsee hyvällä kämmenellä hakemaan pirkkoa joka on melko harvinainen ko. väylällä. No kämmen lähti liikaa sisäkurviin ja osui puuhun. Neppi alle ja nosto par.
väylä 3: Itselleni radan haastavin avaus. Pitäisi olla n. 100m, matala, mielellään todella loivassa antsassa maaha, koska maa on vasemmalle, OB:n suuntaan kalteva. Tiipparilla mentiin ja muuten hyvä, mutta metrin liian korkea. Osui sitten oksaan jonka alta pitäisi pelata ja jäi suuren puun viereen. Puun vierestä ainoa heitto oli kämmenellä paikaltaan ja hiukan ylyriuhtomiseksi meni, koska mittaa olisi tarvittu. Kiekko käänsi yli ja suoraan tiheeään metsään jota väylällä kierretään. Jälleen niin lähellä puustoa, että levestä haara-asennosta oli ainoa vaihtoehto heittää sormirolleria mäkeen. Ei jaksanut yli asti vaan cut-rolliksi jäi. Neljäs heitto lähdössä ja korille vielä 60m selvään alamäkeen. Arka foreneppi zonella jäi 10 metriä lyhyeksi! Surkeaaaa. Tästä sitten par putti alarautaan ja ärräpäät meinasi lentää. Niin turhauttava bogi tuollaisen lähärimokan jälkeen.
väylä 4: Edellisen kierroksen toisto. Upsilla puiden yli ja vielä metriä lähemmäksi. Pirkko.
väylä 5: Nyt tuuli selvästi enemmän kuin ensimmäisellä kierroksella ja kämmenheitto käänsi liikaa yli ja otti puun oksiin. Ainoa mahdollisuus oli hakea korkeaa taivasantsaa, kun väylää oli jäljellä 125m selvään ylämäkeen. Alivakain dessu ei aivan jaksanut pitää kulmaa loppuun asti vaan jäi 20m vajaaksi. Par.
väylä 6: Eillisestä poiketen oli myötätuuli. MD3 vaihtui aviaariin ja heitto lähti niin kuin halusinkin. Feidi vain jäi jostian syystä tulematta ja heitto oli korin mitassa, mutta 15 metriä linjasta oikealla. Hyvä yritys, mutta yläpantaan kolisi. Par.
väylä 7: Ylämäkeen pilliä ja tiippari oli taas kädessä. Nyt lipsahti kynsistä ja tälle radalle helpohko pirkko jäi ottamatta. Par.
väylä 8: Se selkein pirkkoväylä kämmenellä. No taas perhana avaus 13m pitkäksi ja askelputilla yläpantaan. Par.
väylä 9: Sama dessu kädessä ja huolellinen keskittyminen draiviin. Lähti täydellisesti alaviistoon ja oltiinkin +30m kauempana kuin muut ryhmästä. Kakkosheitto PD:llä, mutta jälleen arvioin matkan liian lyhyeksi, kun koria ei näe. Askelputtia laitettiin 13 metristä ja upposi. Maistuva pirkko!
väylä 10: Nyt ei tuullut tällä väylällä juurikaan, niin vaihdoin buzzzin aviariin. Putterilla, kun voi hakea korkeampaa linjaa antsalle ja ylempänä on enemmän tilaa kiertää ne pari puuta. Hyvin lähti, mutta hiukan liian suorana ja taas kerran n. 14m korille. Nyt sitten keskityin pistämään hiukan matalempaa askelputtia ja... no niin, alarautaan. Par.
väylä 11: Väylällä oli reiluhko vastatuuli, niin vaihdoin buzzzin MD3:een ja avasin n. 90m keskelle sweetspottia. Jatko heittona champion dessu otti distance tuulen melko makeasti alle ja liiteli arviolta 140-150 metriä vähän väylän vasempaan reunaan. Tästä olikin melko helppo työ nepata KC pro aviarilla 50m hysse puiden takana sijaitsevalle korille. Nosto pirkko!
väylä 12: 110 metriä ja -6 metriä alamäkeen. Korkea ja kovaa feidaava kämmenhysse on tässä selvin. Annukan voi heittää jollain alivakaalla putterilla, mutta on todella vaikea, koska väylä on niin jyrkkä kieppi oikealle alas. Heitto jäi taas kerran sinne n. 13m ja tällä kertaa ketjuista ulos. Pitkät osuu, mutta, kun saisi jo upota! Par.
kierroksella hyvä fiilis. Avauksen onnistuu ja yhtään ei ole karannut taivaalle niin kuin eilen. Pitkät putit meinaa jäädä ja ringistä on upotettu kaikki. Tulos -3
väylä 13: 108 metriä loivaan alamäkeen -5m. Fore riittää tässä perille, koska alamäki on vasta lopuksi ja viettää korille päin. Skippailee helposti 15m. Matka on kuitenkin siellä oman rennon foren äärimitoilla ja yliyrittämiseksi meni. 30 metrin molefucker ja cutrollilla tiheään risukkoon! Paikaltaan pienestä reijästä kämmenellä 70m joka nyt sitten skippasi risukkoon, 11m korista. Risujen seasta hyvä yritys alarautaan ja bogey. Nyt söi miestä. Tälle väylälle ei nimittäin voi ottaa bogeytä.
väylä 14: par 4 230m. Sweet spottiin avaus vaatii 110-130m hyssen, ei oikeastaan muuta. Lyhyeksi jos jättää, niin pirkon saa haudata heti, koska kakkos heittoon ei saa puiden lomasta mittaa. Sama, jos heittää tuon 130m ilman feidiä tai kääntää yli. Avaus oli hyvä, mutta taas tuli arvioitua kakkosheiton mitta väärin. Korille oli n. 120m +4 metrin ylämäkeen, mutta oletin sen olevan n. 100m. Puolessa välissä heitettävää matkaa on kumpu joka hämää todella paljon, kun arvioi matkaa. FD:llä heitin hyvän heiton, vain sen 20m lyhyeksi. Par.
väylä 15: Taas mennään alamäkeen (-11m) reilusti, saa rykiä (202m, par4), mutta millekkään antsalle ei ole tilaa. Caddy bookissa on iso puu merkitty oikeaan reunaan 125m päähän joka on hyvä tähtäyspiste. Naksun alivakaata dessua käteen ja suoraan sitä kohti. Feidi pitäisi saada pidettyä pienenä, ettei skippaile vasemmassa reunassa olevan puulinjan taakse. Heitolle tuli mittaa n. 160m, mutta skippasi sinne puulinjan taakse. Puiden lomasta heitinkin sitten kisojen parhaimman lähestymiseni. Buzzzilla piti laittaa vaikeasta asennosta (selkä heittosuuntaan päin) matalasta raosta ylikovaa koria kohti. Buzzzi lensi 50m pillisuoraan ja jarrutti korinjalkaan. Pirkko.
väylä 16: 290m par 5. Väylä nousee hiukan puolessa välissä ja laskee lopuksi, -5m. Avaus on lähinnä sijoitusheitto 75m rännistä ulos. Heitin buzzzilla 100m ja naksun sweet spotista pitkäksi. Meni hiukan oksien katveeseen. Edessä olevat oksat estivät pitkän s-heiton suuntaamisen joten dessulla mentiin riskillä oksien vierestä laakana se mitä kädestä irtosi. Hyvin onnistui ja korille jäi n. 60m. Aviarilla viimeiset 60m nätisti oksien välistä (tarkoituksella) ja 9m putille. Upposi, pirkko.
väylä 17: 162m kunnon ylämäkeen, +19m. Vasemmalle tiukka ob-linja joka rankaisee heti, jos avaus feidaa yhtään. Väylä kuitenkin itselleni radan selvimpiä pirkkoja, kunhan avaus on siellä 100m paikkeilla ja pysyy IB. Avasin alivakkaalla dessulla ehkä vähän turhankin seiftisti, kun kiekko käänsi yli ja otti pienet cut-rollit. Mutta metrejä tuli silti se n. 100m. Kakkosheitto on sitten selvä upsi, kun väylän ylämäki jyrkennee kokoajan koria kohti. Upsi tippui 8m vajaaksi ja haaralta sisään. Pirkko.
väylä 18: 136m ja äskeinen mäki alaspäin, -18m. Pillisuoraan ja kohtuu kapea ympäröivien puiden isojen oksien takia. TÄmän takia vaihtoehtoina avaukselle on käytännössä putteri/midari pelkästään. Buzzilla avasin, mutta jäi vähän veto araksi ja feidasi vasemmalle. 20m roikutus yritys ei uponnut ja kierros loppui paariin.
Yhteistulos oli 61 eli -5 joka on ihan ok, mutta kyllä jäi edelleen todella paljon hampaankoloon. En saanut "helppoja" pirkkoväyliä pois ja pitkät putit eivät uponneet. Muutama niistä sisään ja 13-väylän järkyttävä bogi pois, niin oltaisiin hätyytelty siellä -7 / -9 paikkeilla... niih, jos, jos, jos .... 8). Mutta kierroksen hyvät puolet oli, että en missannut yhtään puttia ringistä ja lopussa oli hyvä kiri.
(https://dl.dropboxusercontent.com/u/2412448/p%C3%A4iv%C3%A4kirjakuvat/Konopiste_r2.png)
Sunnuntaille jäi päällimmäisenä mieleen, että sama draivi pitää pitää ja bogi-free saada kerättyä pois. Ei vaadi mitään ihme tekoja täällä.
-
Sunnuntai (kolmas kierros):
Viimeiselle päivälle TD aikaisti lähtöjä tunnilla joten lauantaina nousu 30 sakkiin ei tuonutkaan myöhäisempää herätystä. Itseasiassa lähtö oli jo 9:10 joten kello herätti seitsemältä. Aamupalan ja jumpan jälkeen puttailemaan ja rykimään tutkaverkkoon kättä lämpimäksi. Tuuli oli tänään jo aamusta asti selvästi kovin tähän asti (ennusteessa oli n. 7m/s)
väylä 1: vastatuuli joten firebirdistä vakaampaa versiota käteen. Sama linja kuin eilen ja täydellinen avaus metriin. Pirkko pois ja hyvä startti.
väylä 2: vetoon tuli hyvin mittaa, mutta lipsahti naksun vasemmalle ja sujahti puiden välistä roughille. Hetken kiekkoa etsittyäni alkoi vähän kylmäämään, kun ei osu silmään. Viimeinenkin ryhmä kaveri saapui paikalle ja joku tuumasi, että kello käyntiin. Nyt alkoi todella kylmä hiki valua. Ei voi tulla lost disciä, kun maassa ei ole pitkää nurmea, vaan puiden lehtiä ainoastaan. N. 2 minuuttia meni, kunnes ruotsalaisen suusta kajahti "its here". Läpinäkyvä champion dyed dessu oli kyllä todella hyvin maastoutunut lehtien alle... phew. Paikaltaan jouduin jatkamaan kämmenellä ja heitin vain seiftin, lähestyin alle ja par korttiin.
väylä 3: eilen tähän bogey huonon avauksen ja umpisurkean kakkosheiton takia. Nyt kävi takaviistosta myötäinen joka vaikeutti avausta lisää, koska kiekko ei saisi feidata. Mietin, että ottaisinko buzzzin ja jätän vaikka lyhyeksi ja pelaan paaria pois. Noh, päädyin kuiteknin tiippariin ja lähdin hakemaan matalaa vetoa. Ei lähtenyt tarpeeksi matalana vaan liiteli viistoon alamäkeen ja skippasi outtiin. Jumalauta! Kakkosheitto lähti sitten tien vierestä jossa on heti ojan reuna. Sai tosissaan keskittyä draiviin, niin, että taaimmainen jalka nousee ennen kuin kiekko irtoaa, että ei tule asentovirhettä. Ilmeisesti onnistuin hyvin, koska heiton jälkeen juttelin eestiläiselle, että oli vaikea heittää, kun piti keskittyä jalan asentoon ja tähän hän vastasi, että olivatkin keskustelleet kauempana, että hoksaanko asiaa.
Kolmosheitto oli ok, sen mitä tuolta oikeastaan pystyi tekemään. Heitto vain jäi juuri sen verran lyhyeksi, että koria en nähnyt. MD3:lla lähdin heittämään hysseä alamäkeen, kun 80-90m oli jäljellä. Jyrkäksi jäi ja korille 13m. Pitkään par puttiin keskityin pitkään, pakko upottaa. Hyvin irtosi kädestä ja samalla, kun meinasin tuulettaa, niin discatcheri heitti ketjuista ulos. Olisi pitänyt jäädä! Bogey ja se siitä bogi-freestä.
väylä 4: alla kaksi pirkkoa tältä väylältä. Nyt äskeinen bogi pois. Hiukan oli ehkä puristusta heitossa ja kiekko lipsahti aavistuksen peukalon alta. Osui korkeimman puun latvaan ja tippui sen taakse. Polviasennosta koitin matalaa laaseriputtia, mutta ei jäänyt. Par, pakkopirkosta.
väylä 5: eilen kämmen käänsi naksun liikaa yli joten nyt heitin suorempaa linjaa. Onnistui ihan hyvin ja laskeskelinkin caddy bookista jo, että pitäsi olla mahdollisuudet jatkaa upsilla ylämäkeen. Kiekolle päästyäni huomasin, että 2 metriä liian lyhyt. Vieressä olevan suuren koivun oksat, kun peittivät upsilinjan juuri ja juuri. Kun kaivoin vielä uudelleen caddy bookkia esiin, niin eestiläinen kysäisi, että "calculating the distance?", "yes". Kaivoi repustaan laseretäisyysmittarin ja kysyi, että haluanko lainata. Toki halusin ja varmistin etäisyyden olevan n. 90m. Buzzzia kouraan ja ok heitto 9 metriä korin vasemmalle puolelle. Hyvä putti sisään, pirkko.
väylä 6: eilen aviar ei feidannut, niin otin naksua vakaamman version. Samaa linjaa mentiin, mutta edelleen jäi vähän feidi vajaaksi. 11 metristä askelputtia yläpantaan. Par.
väylä 7: Seuraavat kaksi väylää on niitä helpoimpia pirkkoja, pitää kerätä pois nyt! Kaksi ensimmäistä kierrosta avasin tiipparilla, mutta nyt tuli fiilis, että buzzzi toimisi paremmin. Ja niin teki. Pillisuoraan koria kohti kokomatkan ja 8m vajaaksi. Putti sisään, pirkko.
väylä 8: helpoin väylä eikä yhtään pirkkoa vielä. Aikaisemmin kaksi kertaa pitkäksi kuluneella firebirdillä. Nyt vakaampaa käteen ja hyvä avaus 7 metriin. Surkea, siis umpisurkea putti ketjujen vasempaan reunaan ja par korttiin. Huoh. Ennen kisaa laskin, että tästä otetaan yhteensä -2 tai jopa -3. Noh +1 jäi.
väylä 9: Ah, radan makeimpia väyliä. Nyt tuuli kävi oikealta joten otin alivakaampaa dessua käteen ja täysillä alaviistoon. Olisi pitänyt saada kasetille tämä avaus, sen verran kauniisti liiteli. Muutkin avasivat hyvin, mutta taas oltiin +30 metriä kauempana muista 8). Viime kierrokksen lyhyeksi jäänyt lähestyminen oli mielessä ja lähdinkin hakemaan pidempää linjaa. Ihan hyvin onnistui, mutta skippasi 9 metriä pitkäksi. Sivuvastaiseen oli hiukan heikko yritys ja alarautaan jäi. Par.
väylä 10: tuuli pyöri todella voimakkaasti ja omalla heittovuorollani tuntui selvältä vastaiselta. Vaihdoin aviarin tiippariin ja yritin heittää kohtuu matalaa ja kovaa linjaa, loivassa antsassa. Käänsi hiukan liikaa yli ja osui puuhun. Nepin jälkeen 7 metrin putti sisään, par.
väylä 11: tällä kierroksella ensimmäistä kertaa jouduttiin odottaamaan. Ja kunnolla jouduttiinkin. Edellinen ryhmä sanoi, että äsken tiillä oli 3 grouppia. Kova viima kävi kokoajan tiille ja tuli todella kylmä. Yritin jumpata ja rykiä pyyhkeellä, että lämpö pysyisi. Taas tuuli pyöri, kun ryhmän ensimmäisenä avannut puhui myötäisestä ja omalla vuorolla oli todella selkeä vastainen. Kulunut firebird käteen ja tavoitteena matala sijoitus vain sinne 90m paikkeille. Vaan mitä tapahtui. Kylmän kankea rykäisy taivaalle, kunnon tuulen puuska alle joka nakkasi maksimi feidit kiekkoon ja outtiin. Mutisin ärräpäitä, eihän tuonne outtiin saa vaikka yrittäisi! Kolmosheitto oli hankala ja mittaa ei oikein tullut. Neljänteen heittoon en edes keskittynyt kunnolla ja sekin nousi taivaille. Näitä ei saisi päästää tapahtumaan, koska par olisi vielä ollut otettavissa. Bogey.
väylä 12: se jyrkkä kämmen hysse. Tähän asti menty pd:llä ja ollut ihan ok heittoja. No nyt vaihdoin jostain syystä (en tiedä vieläkään, että mistä) firebirdiin. Avasin vielä aiempaa jyrkemmin ja oikealle ryteikköön. Metsässä kaikki mahdolliset risut edessä ja kämmen neppi 12m pitkäksi, kun luulin, että en pääse edes oksista läpi. Askelputti alarautaan. Bogey! Kisan toinen iavan järkyttävän paska väylä. Ei tästäkään voi ottaa bogeytä vaikka heittäisi avauksen mihin. Kolme bogeytä kierrokselle on täällä aivan järkyttävän paskasti. Yhden nielisi, mutta, että kolme. Tulos oli taas +0 ja vitutus kova.
väylä 13: viime kierroksen kämmen-molefucker oli mielessä ja päätin vaihtaa aviariin. Oli viimeisenä avausvuorossa ja juuri silloin tuli 6 hengen turistiporukka kävelytietä pitkin. Kuuntelin, että tsekkiä solkkaavat ja pyysin ryhmäkaverilta, että pyytäisi heitä pysähtymään heittoni ajaksi, niin ei tarvitse odottaa, kun polku kulkee koko väylän matkan siinä vieressä. Jacub solkkasi tsekiksi jotain ja näytti siltä, että he ymmärsivät ja jäivät paikalleen. Juuri, kun aloitin vauhdin, niin alkoi älytön kälätys ja nuori lapsi lähti juoksemaan tietä pitkin. En kuitenkaan jättänyt avausta kesken ja arvasihan sen miten kävi. Oikealle ryteikköön.
Jälkeenpäin Jakub pahoitteli, että luuli itsekkin heidän olevan tsekkejä, mutta olivatkin venäläisiä eivätkä tajunneet mitä heille sanottiin. Tuumasin, että oma vikani se oli, koska olisin voinut aivan hyvin antaa heidän mennä. Vitutus päällä vain tulee huonoja ideoita >:(. Noh, avaus oli kuitenkin melkein korin mitassa metsässä ja par korttiin.
väylä 14: Hyvä avaus dessulla kovaan vastaiseen ja sweet spottiin. Vastatuuleen päätin mennä firebirdillä, kun matkaa oli ylämäkeen n. 110m. Ja taas. Samalla kiekolla heitin liian jyrkästi eikä kiekko suoristanut vastaiseen, firebirdihän se on prkl. Luota siihen! 14m vasemmalla korista ja askelputti korin jalkaan. Par.
väylä 15: fiilikset aivan maissa jo tässä vaiheessa. Viimeinen kierros ja taas todella räikeillä virheillä pilattu kierros. Alivakaalla dessulla lähdin vetämään vaan maksimeita ja onnistui ihan ok. Iso skippi vain vei puulinjan taakse. Sieltä lähestyminen 8 metriin ja putti rautoihin. Ei vain maistunut enään. Par.
väylä 16: ensimmäistä kertaa tälle väylälle päätin avata kämmenellä. Jos pääsisi vähän parempaan paikkaan pillin jälkeen. Onnistui täydellisesti. Sweet spotista väylä menee hetken suoraan ja sen jälkeen kaartaa piiiiiitkään ja loivasti oikealle. Maa myös nousee siihen saakka, kun heittolinja on suora ja lopun matkaa viettää alamäkeen koria kohti. Viimeiset 40 metriä on tasamaata. Katsoin puista, että nyt olisi muuten saumaa laittaa heitolle mittaa. Näyttäisi tuulevan jonkin verran alamäen myötäisesti. Alivakaa dessu käteen ja hysseflippiä ylämäen suuntaan. Kiekko käänsi täydellisesti yli siinä vaiheessa, kun loiva alamäki alkaa. Täytyy sanoa, että itsekkin sai suu auki katsoa, kun kiekko vain lensi ja lensi. Heitolle tuli mittaa n. 160-170 metriä ja olin 30 metriä korista. Saumat eagleen. Oli pakko yrittää lähärillä sisään ja aviar osuikin nokka pystössä yläpantaan ja tippui korin viereen. Nosto pirkko. Varovainen oma veikkaus on, että kakkosheitto tuolle väylälle jäi kisan top 3 sakkiin ;). Mukava piristys jo pilatulle kierrokselle.
väylä 17: vielä voisi pirkon ottaa. Pelikirjan 100m avaus vain epäonnistui vastaiseen ja kiekko käänsi yli. Korille jäi matkaa 120m ylämäkeen, mutta lopun tiukan OB:n takia heitin silti upsilla. Seiftinä 30m lyhyeksi, neppi alle ja par.
väylä 18: Aviaria kätee ja holarin hakuun. No ei ollut siellä päinkään. Vielä paska lähestyminen ja kiekko jäi 12m korista. Sen verran vielä kuitenkin löytyi tahtoa, että bogiin en tätä lopeta. Hyvä askelputti keskelle koria ja par.
(https://dl.dropboxusercontent.com/u/2412448/p%C3%A4iv%C3%A4kirjakuvat/konopiste_r3.png)
Kierrostulos 65, -1 ja loppujen lopuksi jäi todella masentava fiilis. Täällä vain pitäisi pystyä pelaamaan paremmin. Neljän kierretyn kierroksen jälkeen alkoi tosin vasta tuntua, että nyt rupeaa tuntemaan radan. Väylät ovat niin pitkiä, että muutamalla reeniheitolla niitä ei opita. Kolme kierrosta olisi pitänyt pystyä pelaamaan sinne -15 ilman ihme suorituksia. -10 olisi ollut vielä välttävä, mutta -6 on heikko. Ei pääse mihinkään.
-
Itse reissusta sen verran, että mukavaa oli ja rata on jotain niin uskomatonta, että tuonne pitää päästä takaisin! Ei Jussi turhaan hehkuttanut...
Kisajärjestelyt toimivat loistavasti ja staffi oli erittäin mukavaa sakkia. Esim. hotellille (motellille) johon oli matkaa tietä pitkin n. 5km pääsi eurolla suuntaansa aina, kun halusi. Staffin jäsen rälläsi minibussilla väliä aamusta iltaan ja tuli paikalle 10 minuutissa aina, kun soitti. Radalle pääsi myös kävellen, puiston läpi jolloin matkaa tuli reilu kilometri. Muutaman kerran tuli käveltyä, mutta itse kisakierros on niin raskas, että ennemmin aamulla meni autolla, kuin kävellen.
Koko reissun ainoa miinus tulikin sitten tästä motellista. Heti alkuun pitää antaa synninpäästö kisajärjestäjille jotka yrittivät auttaa kaikessa mikä motelliin liittyi, mutta erittäin v*ttumaisen omistajan takia ei auttanut.
Saapumisiltana, kun saimme huoneen (jenkkityylinen motelli, jossa on huoneet rivissä, niin, että kaikilla oma ulko-ovi), niin heti sisään astuessa totesin, että ompas kylmä ja haisee kostealle. No niin teki. Petivaatteet olivat kostean märät ja huoneessa n. 16 astetta. Ensimmäinen yö oli tuskaa, koska sängyssä ei viitsinyt kääntyä, kun yhden kohdan oli saanut tuntumaan lämpimältä.
Aamupalan jälkeen etsin sitten motellin pitäjän ja menin sanomaan, että huoneen sähköpatteri ei toimi. Vastauksena oli "no heating season". Aha. Sanoin myös, että huoneessa on todella kosteaa ja koska ilmankiertoa ei ole, niin lämmitys on ainoa keino saada kosteus pois. "i dont understand what you are complaining about. No one else has ever said anything like that". Pyysin häntä mukaan, että tulee itse toteamaan tilanteen. Huoneessa näytin petivaatteita ja pyysin kokeilemaan kuinka märät ne ovat. Äijä kokeili kädellään ja totesit, että "its normal, you just have to get used to it". Tämän jälkeen käveli ulos.
Kävin naapurihuoneessa ja siellä ei todellakaan ollut kosteaa. Kylmä kylläkin. Kisakierroksen jälkeen lämmitettiin sitten huonetta läpivedolla, koska ulkona oli +19. Petivaatteet vietiin kuivumaan jalkapallomaalin päälle.
Suihku oli myös ihan mielenkiintoinen. Kaakeloitu pesuhuone missä suihku oli ammeen päällä. Ongelmana vain oli, että ei minkäänlaista suihkuverhoa joten suihkun jälkeen koko huone oli märkä. Lattiassa ei myöskään ollut lainkaan kaivoa ja koska ilmankiertoa ei ole, niin ikkunan avaaminen oli ainoa vaihtoehto yrittää kuivata huonetta. Eihän se mihinkään kuivu vaan aamullakin sait mennä ilman sukkia pesemään hampaita.
Reissun aikana muutkin kävivät useaan kertaan valittamassa, että patterit päälle, mutta ei auttanut. No heating season kaikui aina vastauksena. Olipas motellin pitäjä avautunut joillekkin myös siitä, että olemme pahempia kuin opiskelijat. Valitetaan ja jätetään valot päälle päivällä. Emme myöskään juo kaljaa tarpeeksi jotta omistaja tienaisi. No ei varmasti juotukkaan, koska kukaan ei halunnut viettää motellilla aikaa yhtään enempää kuin oli pakko. Kisakeskuksen ravintolassa oli ihan eri tason meininki ja ensimmäisen illan jälkeen en motellin ravintolasta tilannut enään mitään. Ihan periaatteestakin.
Mutta mutta. Reissu oli kaikilta muilta osin mahtava, siitä ei pääse mihinkään. Pelaajapalautteen myötä ensi vuonna tuota samaa motellia tuskin tullaan käyttämään. Ja jos tullaan, niin itse en sinne mene ;D. Konopisteeseen on silti pakko päästä!
edit: miten unohdinkin mainita, että ensimmäisenä iltana siivosin huoneesta toistakymmentä hämähäkinseittiä ja lukkia pois. Kaikki tasot sai myös pestä vessapaperin kanssa (jota ei meinannut saada lisää, lupauksista huolimatta).
-
Kierrostulos 65, -1 ja loppujen lopuksi jäi todella masentava fiilis. Täällä vain pitäisi pystyä pelaamaan paremmin. Neljän kierretyn kierroksen jälkeen alkoi tosin vasta tuntua, että nyt rupeaa tuntemaan radan. Väylät ovat niin pitkiä, että muutamalla reeniheitolla niitä ei opita. Kolme kierrosta olisi pitänyt pystyä pelaamaan sinne -15 ilman ihme suorituksia. -10 olisi ollut vielä välttävä, mutta -6 on heikko. Ei pääse mihinkään.
Toimiskohan pieni ajattelun hienosäätö? Viimeisen kierroksen 13. väylän sepustukset viimeistään kertoo mun mielestä aika hyvin mistä kiikastaa, epäonnistumisten nollaus ei täysin onnistu. Joku bogey free -9 on muutenkin hyvä kierros Suomen huipuillekin tuollaisella radalla!
Laseretäisyysmittarille vielä hörähdys, en tiedä haluatko lukea sääntökirjan kohtaa 801.03 juuri nyt ;D
-
Laseretäisyysmittarille vielä hörähdys, en tiedä haluatko lukea sääntökirjan kohtaa 801.03 juuri nyt ;D
Mitä mahdat tarkoittaa tällä? Jos sitä, että laser tai GPS olisi kielletty, niin kannattaa tarkistaa minkä vuoden sääntöjä lukee. Tämä on poistunut sääntökirjasta jo vuosia sitten.
-
Laseretäisyysmittarille vielä hörähdys, en tiedä haluatko lukea sääntökirjan kohtaa 801.03 juuri nyt ;D
Mitä mahdat tarkoittaa tällä? Jos sitä, että laser tai GPS olisi kielletty, niin kannattaa tarkistaa minkä vuoden sääntöjä lukee. Tämä on poistunut sääntökirjasta jo vuosia sitten.
Okei. Kannattaa sanoa jollekin että päivittää sääntökirjan PDGA:n nettisivuille.
-
Laseretäisyysmittarille vielä hörähdys, en tiedä haluatko lukea sääntökirjan kohtaa 801.03 juuri nyt ;D
Mitä mahdat tarkoittaa tällä? Jos sitä, että laser tai GPS olisi kielletty, niin kannattaa tarkistaa minkä vuoden sääntöjä lukee. Tämä on poistunut sääntökirjasta jo vuosia sitten.
Okei. Kannattaa sanoa jollekin että päivittää sääntökirjan PDGA:n nettisivuille.
Kyllä ne on siellä ihan ajan tasalla aina: http://www.pdga.com/documents/pdga-rules-of-play-finnish
Tästä sääntökirjasta löytyy jopa erikseen lause: "GPS-laitteet eivät enää ole kiellettyjä."
-
Kyllä ne on siellä ihan ajan tasalla aina: http://www.pdga.com/documents/pdga-rules-of-play-finnish
Tästä sääntökirjasta löytyy jopa erikseen lause: "GPS-laitteet eivät enää ole kiellettyjä."
Uskotaan, mutta loogisimmassa paikassa tuo maininta ei ole (801.03). Nettisivuilla on tosiaan päiväyksenä 26.12.2012 ja linkkaamassasi suomenkielisessä pdf:ssä 1.1.2013.
EDIT: Löytyi Muutokset-kohdasta
-
Kyllä ne on siellä ihan ajan tasalla aina: http://www.pdga.com/documents/pdga-rules-of-play-finnish
Tästä sääntökirjasta löytyy jopa erikseen lause: "GPS-laitteet eivät enää ole kiellettyjä."
Uskotaan, mutta loogisimmassa paikassa tuo maininta ei ole (801.03). Nettisivuilla on tosiaan päiväyksenä 26.12.2012 ja linkkaamassasi suomenkielisessä pdf:ssä 1.1.2013.
EDIT: Löytyi Muutokset-kohdasta
Nettisivulla on kyllä päiväyksenä Monday, August 12, 2013 - 18:43
Löysitkö kenties jostian jonkin vanhan version kuitenkin? Jos löysit, niin siitä voisin laittaa viestiä PDGA:lle, että ottavat pois.
-
Kierrostulos 65, -1 ja loppujen lopuksi jäi todella masentava fiilis. Täällä vain pitäisi pystyä pelaamaan paremmin. Neljän kierretyn kierroksen jälkeen alkoi tosin vasta tuntua, että nyt rupeaa tuntemaan radan. Väylät ovat niin pitkiä, että muutamalla reeniheitolla niitä ei opita. Kolme kierrosta olisi pitänyt pystyä pelaamaan sinne -15 ilman ihme suorituksia. -10 olisi ollut vielä välttävä, mutta -6 on heikko. Ei pääse mihinkään.
Toimiskohan pieni ajattelun hienosäätö? Viimeisen kierroksen 13. väylän sepustukset viimeistään kertoo mun mielestä aika hyvin mistä kiikastaa, epäonnistumisten nollaus ei täysin onnistu.
Näinhän se on ja tästä olen aiemminkin täällä itse kirjoittanut. Muutama virhe menee, mutta suurempi kämmäys tai saman toistaminen jää turhaan pyörimään mieleen. Vaikea asia "treenata" kuntoon.
Edit: ja Tapanote kerkesikin selvittää asian. Olin täysin tietoinen tuosta, että ko. sääntö on poistunut :)
-
Nettisivulla on kyllä päiväyksenä Monday, August 12, 2013 - 18:43
Löysitkö kenties jostian jonkin vanhan version kuitenkin? Jos löysit, niin siitä voisin laittaa viestiä PDGA:lle, että ottavat pois.
Ihan ajantasaisia kaikki näyttäisivät olevan sekä suoraan nettisivuilla että suomenkielisessä PDF:ssä, eli tuollaista ongelmaa ei ole. Sääntökirjasta saisi kyllä jo tehdä uuden version, jossa maininta GPS-laitteista siirretään Muutokset-präntistä kohtaan 801.03. Laji kasvaa sellaista vauhtia että mun kaltaiset vähän uudemmat pelaajat (aloitin elokuussa 2012) hämmentyy tällaisista :)
-
Hienoa lukea hyvää tekstiä Konopisteen kisasta, kiitos siitä!
Kirjoitatko aina muistiin kierroksen tapahtumat, vai muistatko oikeasti noin tarkkaan miten kunkin väylän pelasit? Täällä on monta muutakin kirjoittajaa, jotka kykenevät samaan, niin että tämä voisi ollakin yleiskysymys.
Itse muistan kisasta pari väylää, ja nekin ovat sellaisia missä olen koheltanut jotenkin vielä normaaliakin pahemmin.
Nyt tuntuu että porukat kehuvat Konopisteen rataa jopa Järvaa hienommaksi, ja sehän on jo ihme. Itse en ole käynyt kummassakaan, joten en pysty niitä vertaamaan ja toisaalta jokainen rata on omanlaisensa joten ehkä turhaa niitä on verrata toisiinsa.
On kuitenkin hienoa että laji kasvaa myös itä- euroopassa, ja näin valinnan vara lisääntyy joka suhteessa. Kuulemma Viro, Latvia, Liettua suunnastakin löytyy hienoja ratoja ja hyvin järjestettyjä kisoja.
-
Hienoa lukea hyvää tekstiä Konopisteen kisasta, kiitos siitä!
Kirjoitatko aina muistiin kierroksen tapahtumat, vai muistatko oikeasti noin tarkkaan miten kunkin väylän pelasit? Täällä on monta muutakin kirjoittajaa, jotka kykenevät samaan, niin että tämä voisi ollakin yleiskysymys.
Itse muistan kisasta pari väylää, ja nekin ovat sellaisia missä olen koheltanut jotenkin vielä normaaliakin pahemmin.
Nyt tuntuu että porukat kehuvat Konopisteen rataa jopa Järvaa hienommaksi, ja sehän on jo ihme. Itse en ole käynyt kummassakaan, joten en pysty niitä vertaamaan ja toisaalta jokainen rata on omanlaisensa joten ehkä turhaa niitä on verrata toisiinsa.
On kuitenkin hienoa että laji kasvaa myös itä- euroopassa, ja näin valinnan vara lisääntyy joka suhteessa. Kuulemma Viro, Latvia, Liettua suunnastakin löytyy hienoja ratoja ja hyvin järjestettyjä kisoja.
Ihan ulkomuistista menee :). Tästä on joskus ollut kavereidenkin kanssa puhetta, kun en koskaan treenikierroksillakaan merkitse tuloksia ylös kierroksen aikana, vaan jälkeenpäin näpyttelen tuloksen/tulokset puhelimeen ylös. Yleensä muistan myös kierrokselta kaverien tulokset väyläkohtaisesti. Konopisteen reissulla oli tarkoitus näpytellä iltaisin ipadillä kierrokset tänne, mutta tekemättä jäi, kun motellihuoneessa ei kiinnostanut istua yhtään.
Tuollainen kolmen kierroksen läpikäynti parin päivän viiveellä vaati oikeastaan vain scorecardin näkemisen ja sen myötä pystyy helposti "pelaamaan kierroksen uudelleen mielessään". Nimimuististani ei sitten kannata puhua ;D
Järva vs. Konopiste vertailua en voi myöskään itse tehdä, koska Järvassa ei ole tullut käytyä. Pitäisi kyllä ehdottomasti päästä.
Ps. Scandinavian Open Majoriin ilmoittauduttu. Pääsee näkemään Skellefteån radan ja saattaahan siellä joku maailman huippukin pyöriä 8)
-
Melkonen epistola. Ottaisko toisen kupin kahvia vai säästäiskö lounastunnin ratoksi, kas siinä pulmad. ;)
-
Mukava kuulla, että näitä viitsitään lukea alusta loppuun vaikka läpikänyti onkin pitkän kaavan kautta. Kirotusvirheitä noissa kolmessa vain lienee normaalia enemmän, kun ne aikalailla yhdeltä istumalta rykäisin (per kierros). Sellaiset epistolat kyllä tuli, että läpi en jaksa käydä ;D
-
Kyllä, oikein mukavaa luettavaa! Helppo oli samaistua kun oli tutusta radasta ja motellista kyse;) En tiedä tarviiko mun edes omaa raporttia tehdä kun niin paljon oli Janilla samaa meininkiä... ehkä kumminkin teen koska myös eroavaisuuksia löytyy.
Itellä sama että aika hyvin jää kierrokset mieleen, varsinkin vähänkään tärkeämmät kisakiessit. Se vaatii loppupeleissä aika pientä ajatteluprosessia kierroksen aikana, nopea rundin läpikäynti omassa päässä kierroksen jälkeen niin hyvin muistaa. Ite teen sen siksi että ei siitä ainakaan haittaa ole ja kyllä siitä myös oppii, niin hyvässä kuin pahassa.
-
Kyllä, oikein mukavaa luettavaa! Helppo oli samaistua kun oli tutusta radasta ja motellista kyse;) En tiedä tarviiko mun edes omaa raporttia tehdä kun niin paljon oli Janilla samaa meininkiä... ehkä kumminkin teen koska myös eroavaisuuksia löytyy.
Itellä sama että aika hyvin jää kierrokset mieleen, varsinkin vähänkään tärkeämmät kisakiessit. Se vaatii loppupeleissä aika pientä ajatteluprosessia kierroksen aikana, nopea rundin läpikäynti omassa päässä kierroksen jälkeen niin hyvin muistaa. Ite teen sen siksi että ei siitä ainakaan haittaa ole ja kyllä siitä myös oppii, niin hyvässä kuin pahassa.
Nikohan se olikin joka viimeisellä kierroksella odotteli väylällä 11, kun siihen oli kunnon jono kertynyt. Luojan kiitos lähditte ennen meitä siitä. Oli meinaan sen verran nolo se OB-rykäisy sinne vasemmalle ;D
Onko ens vuoden kisaa varten aloitettu jo säästöpossun täyttö?
-
Reissusta tuliaisina flunssa. Heti maanantaiaamusta oli ärsyttävä yskä, kurkku kipeä ja täynnä räkää. Limasta päästiin eroon parissa päivässä, mutta nyt on sitten ääni painoksissa melko pahasti ja kurkkukipu jatkuu. Kuumetta ei ole ollut, mutta pieni pelko tässä on, että voimat voi olla pois, kun huomenna pitäisi Perämeri Openin rata käydä heittämässä ja lauantaina kisat. Muuten jättäisin varmaan väliin, mutta SM-kisapaikka olisi mukava lunastaa varmaksi jo nyt. Buranalla voittoon!
-
Puuh, jalat hyytyy, kädet hyytyy, pää hyytyy, ei vaan jaksa. Siinä kiteytettynä Perämeri Open 2015 :-[
Perjantaina töissä oli todella kaksijakoiset fiilikset, että lähdenkö heittämään ollenkaan. Ääni pois, jatkuva yskä ja todella laiska olo. Kuumetta ei kuitenkaan ole ollut viikon aikana kertaakaan. Varma SM-kisapaikka olisi kuitenkin tässä vaiheessa kautta loistava homma. Ei tarvitsisi jossitella lomien kanssa ja vatkata asioita ristiin rastiin. Tämän myötä kamat kassiin ja kohti Meri-Toppilaa.
Perjantai-iltana radalla oli parikisat, mutta päätin, että nyt on parempi mennä kevyellä kaavalla enkä osallistunut. Radalla muutama uusi väylä ja edellinen kierros täältä on viime syksyltä SM-kisoista joten pientä tuntumaa oli pakko hakea. Buranaa naamaan ja kiersin melkein kaikki väylät heittäen 1-3 avausta per väylä. Reenatessa epävarma olo vain kasvoi, kun huomasi, että eihän ne draivit oikein mihinkään lähde. Terävyys poissa ja heitot tuntuivat niin kuin 0.5x hidastus olisi päällä.
Lauantaiaamuna huomasi heti, että eilen on heitetty. Lihakset jumissa ja tuntui todella nihkeältä saada paikat auki. Tilannetta ei auttanut yhtään Meri-Toppilan "mieto" pohjoistuuli ja +7 asteen keli. Kirena openin jälkeen manasinkin, että tämä oli sitten kauden viimeinen kylmässä heitetty kisa. No ei ollut ;D
Kisa alkoi väylältä 18 josta otin parin. Yhdeksältätoista pitäisi pirkko kerätä, mutta avaus jäi laiskaksi ja par. 20 väylän päätin pelata heti seiftin kautta. Ok avaus OB-saaren vasemmalle puolelle ja siitä piti heittää upsilla sinne 10m reunoille. Varma par mielessä. No en heittänyt. Laiskan kanskea roiskaisu lipsahti oikealle ja pomppasi outtiin. Bogey. Nyt oli kuitenkin mielessä, että edellisiä väyliä ei mietittäisi ja vatkattaisi, että mikä meni pieleen vaan seuraavaa kohti. Ryhmässä mukavia kavereita ja juttua vaan menemään ja unohdetaan bogeyt. Olotilassa oli enemmän murehtimista, kun buranaa ja kaikenmaailman nappeja ja pastilleja sai vetää kokoajan.
Kierros 1:
Ykköselle hain seiftilinjaa, kun draivi tuntui lähtevän noin 80% tehoilla, max. Puuhun otti ja kori jäi kokonaan piiloon. Tästä 80 metri mutu-hysse aviarilla korin jalkaan ja nosto pirkko. Kakkosväylän olen pelannut toppilassa aina upsilla ja sillä mentiin myös nyt. No eihän se mihinkään lentänyt, kun tehoja ei saa vaan jäi 11m lyhyeksi ylämäen puolelle. Rehellinen (ja aavistuksen risikikin) putti kuitenkin osui ja pirkko. Kolmosväylällä liidättelin KCP aviarin seitsemään metriin ja pirkko.
Nelosväylä myös aina heitetty upsilla ja taas sama kuin kakkosella. Ei vain mene nyt perille. Par. Viitosen throw & pray -väylällä hain fd-llä maasta pitkää skippiä. Korkeana lähti ja pöpelikköön. Par. Kuutosella FD taas käteen ja täysillä pilliin. Osuikin täysin keskelle ja nousi kukkulan päälle. Kämmen neppi ja 5m putti, pirkko. Seiskan alamäkipilloon aviaria paikaltaan ja nostolle meni, pirkko.
Kasi väylästä en ole koskaan pitänyt, kun en ole siihe oikein rehellistä avausta keksinyt. Nytkin mentiin pd:llä vaan sinne johonkin, metsästä huono kämmen lähestyminen ja 9m putti alarautaan. Bogey. Pirkoista kuitenkin hyvä fiilis päällä ja bogey nollattiin heti. "Hei, näitä tulee!". Ysillä avasin buzzzilla 8 metriä pitkäksi ja hyvä putti. Discatcheri ei vain tykännyt ja sylkäisi ulos, par. Kymppi onkin sitten radan vaikeimpia pirkotettavia ja tämän lisäksi kova tuuli alkaa vaikuttamaan tästä väylästä eteenpäin kaikkein eniten. Vipusella vain fore kunnon vedolla alaviistoon ja kiekko teki sen minkä pitikin. Piti linjan, feidasi ja jäi n. 13m korista. Ennen puttiani ryhmäkaveri upotti n. 18-20 metrisen pirkon josta sai hyvän fiiliksen omaankin yritykseen. Askelputilla juuri ja juuri alaraudan yli ja pirkko!
11 väylällä todella kova oikea sivutuuli. Tässä tuli sitten valot kiinni -avaus, kun heitin firebirdillä AIVAN liian korkean hyssen ja tuuli heitti suoraan outtiin. Outin reunalta 8m putti todella kovaan vastaiseen ja alarautaan jäi. Bogey. Tätä piti pureskella hetken aikaa, kun avaus oli umpi surkea. 12 väylällä vipusta taas käteen kun distancea olisi pitänyt saada. Vipunenkin käänsi yli ja jäi turhan lyhyeksi. Tässä vaiheessa myös huomasi, että alkaa vähän puhti olla pois, varsinkin jaloista. Kakkosheitto upsilla sokkona kukkulan yli ja 7-8m jäi vajaaksi oikealle. Hyvä putti kuitenkin ja pirkko.
Kolmellatoista kovaan vastaiseen firebirdillä sijoitushysse ja hyvään paikkaan jäi. Upsi taas kerran lyhyeksi ja n. 14-15m haaraputti jäi männyn katveesta. Loistava roikutus sivutuuleen ja pirkko! Neljätoistaväylä onkin sitten upsilleni pakkopirkko. Eihän se mihinkään lentänyt, edelleenkään, vaan hakkasin päätä seinään upsini kanssa. Ei vain ole tehoja nyt, niin ei ole. Par. Neljälletoista pirkko on vaikea milloin vain ja seiftihysse jonnekkin, neppi alle ja par. Viidellätoista mietin, että nyt on niin kova myötätuuli, että josko upsi jaksaisi kuitenkin perille. Olisi ehkä jaksanutkin, mutta lipsahti vähän kädestä ja nousi ylös. Par.
Kuustoista on taas "selvä upsi". Kaksi väylää oli enään jäljellä, niin päätin, että heitetään sitten upsilla vajaaksi ja otetaan par. En lähde nyt koittamaan mitään uutta tähän. Upsi jäi n. 10 metriä korista sivuun, mutta putti upposi, pirkko. Hyvästä putista huolimatta huomasi kuinka putti ei kuitenkaan ollut sitä normaalia puttaamistani. Jalat alkoivat olla jo sen verran väsyneet, että putti lähti aivan liikaa pelkällä kädellä. Viimeiselle väylläle laiska veto ja par pois.
Tulokseksi jäi -6 ja mietin, että tuolla oltaisiin ehkä siellä sijoilla 5-7. Kierrokselta jäi harmittamaan, kun tehoja ei ollut ja niin monta selvää upsilla kerättävää pirkkoa jäi pois. Myös kaksi todella noloa OB:tä tympäisi. Noh, tauti päällä kierros tuntui kuitenkin "ihan jees" -tasolta ja mietin, että kisapaikassa pitäisi olla kuitenkin vielä kiinni.
Yllätys oli melko suuri, kun kuulin, että johdan kisaa ensimmäisen kierroksen jälkeen. Eihän eroa ollut kakkoseen kuin heitto, mutta silti.
Kierros 2:
Pitkän tauon aikana syömään ja levähtämään. Radalle palatessa apteekin kautta hakemaan lisää nappeja jotta toinenkin kierros saataisiin kunnialla läpi. Lämmitellessä oli melko alakuloinen fiilis tulevan suhteen. Jalat aivan loppu ja lihaksia jomotti vähän.
Ykkösellä hyvä avaus ja lähestyminen 7m pitkäksi. Putti vain kuvasi olotilaa hyvin: laiska kuin mikä ja alarautaan jäi, par. Ennen kierrosta päätin, että upsit pysyvät väylille pelikirjassa, koska veto alkaa olemaan niin pois, että normiavauksetkin tuntuvat väkinäisiltä. Upseille pysytään sentään par-tuloksissa. Kakkoselle upsi ja 13 metriä lyhyeksi korin alapuolelle. Jyrkkään ylämäkeen makea haaraputti ja pirkko sisään.
Kolmoselle alamäkihysse jäi laiskan matalaksi ja par. Neloselle upsi ja 13 metriä vajaaksi. Tuuli oli sivuvastainen ja askelputtia hain pienellä riskillä. Surkea yritys tämäkin, laiska roiskaisu ja yli meni, yhdeksän metriä pitkäksi. Par-putti oli taas pelkällä kädellä ja rautaan, bogey. TYHMÄ bogey. Neloselle tällä kertaa MD3:lla skippi yritys ja nyt onnistui vähän paremmin. Jäi kuitenkin 13 metrin askelputti joka selkeästi oikealta ohi, par. Tässä vaiheessa askelputtikin alkoi vähän jo epäilyttämään (harvinaista minulle, koska normaalisti askelputtiin on todella kova luotto). Laiskan olon takia ei vain lähde.
Kuutoselle lähes identtinen avaus FD:llä. Kämmen neppi kuuteen metriin ja pirkko. Seiskalla taas aviar suorana pilliin ja nosto pirkko. Kasilla PD sinne jonnekkin... no nyt ei mennyt edes jonnekkin vaan jäi melko lyhyeksi puihin. Todella vaikeasta paikasta buzzilla annukka yritys joka epäonnistui. Oli kuitenkin vähän tuuria mukana ja kimposi puusta 12 metriin. Taas umpisurkea askelputti ohi ja 8 metriin jäi. Tässä toistui taas sama, laiska putti pelkällä kädellä ja alarautaan, bogey.
Ysillä avaus menikin sitten jo riuhtomiseksi, kun väsy alkoi painaa niin pahasti päälle. Par. Kympillä vipunen teki taas sen minkä pitikin ja tippui 18 metriin. Hain sisään, mutta ei toivoa, par. Yhdelletoista tullessa huomasi, että Toppila oli tyyntynyt. Tuuli oli enään n. 1-3 m/s. Nyt FD:llä hysse metriin, pirkko. Kahdellatoista yritin repiä dessulla irti sen mitä vielä saa, mutta ei ihan onnistunut. Käänsi liikaa yli ja saman kummun taakse jäi. Sieltä taas sokko-upsi ja tällä kertaa kuuteen metriin, pirkko.
Kolmellatoista sijoitushysse epäonnistui ja jäi oksien ale. Kämmen heitto lyhyeksi ja olin samassa paikassa mistä viime kierroksen loistava haaraputti upposi. Samaa hain, mutta ei oikein siellä päinkään. 6 metrin putti metrin ohi oikealta. Vaikka on miten väsy, niin tuntui, että noin huonosti ei voi putata. Bogey. Neljälletoista taas upsilla "vaikka ei se kyllä perille mene. Jos saisi edes loput väylät paariin ilman romahduksia" -fiilikset oli vahvasti päällä. Olotila oli sellainen, että mistään voitosta ei haaveiltu enään. Upsi jäi sen 9m vajaaksi, mutta tähän sain puristettua hyvän putin, pirkko.
Viisitoista melkein identtinen viime kierrokseen, par. Kuudellatoista upsi lyhyeksi, par. Seitsemällätoista upsi lyhyeksi, par. Kahdeksallatoista umpisurkea roiskaisu taivaalle ja par. Yhdeksällätoista KCP aviar hyvällä linjalla alamäkeen korin mittaan, 7m putti sisään, pirkko. Väylä 20 jäljellä. Pirkon myötä tuli vielä sellainen fiilis, että nyt vielä tosissaan viimeinen väylä. Draiviin pistin kaikki peliin ja sen täydellisempää heittoa ei siinä olotilassa voinut heittää. Sweet spotista kämmen lähestyminen kuuteen metriin ja pirkko lopetus.
Kierroksen jälkeen oli melkoinen voittaja -fiilis. Sain pidettyä pelin kuitenkin kasassa ja pelasin -5. Heti tuli kyllä mieleen, että voittoon ei varmasti riitä, koska tuuli oli loppunut ja oli täydellinen tuloskeli. Kärkiryhmästä kiersin parhaan kierroksen, mutta takan oli kuitenkin seitsemän heittäjää neljän heiton sisällä. SM-kisapaikan uskoin kuitenkin olevan varma, koska omasta ryhmästä ei kukaan mennyt ohi.
Korttien palautuksen jälkeen olin pitkään voitossa kiinni, mutta Mikkohan sieltä tuli naama virneessä ja iski tauluu -9 kierroksen. Loistava kierros ja meni heitolla ohi. Itselläni oli vain niin voittaja -fiilis tuosta kierroksesta, että ei harmittanut yhtään. Tuolla kierroksella Mikko sai kyllä kisan viedäkkin, onnittelut vielä! Loppujen lopuksi olin siis toinen ja Lahden reissu varmistui. Heittäminen tuossa olotilassa on kyllä kaukana mistään peli-ilosta. Toivottavasti oli viimeinen kerta.
Kierrokset olivat alustavissa 994 ja 969. Toisen kierroksen tyyni keli näkyy hyvin ratingeissä. Pisteet tippuivat -17 kierrosten välillä.
Ps. lihaksia jomottaa
-
Toista viikkoa yskitty ja ääni ollut pois, mutta nyt alkaa vähän helpottamaan jo. Olokin paljon virkeämpi. Vielä, kun tuo pari-kolme päivää putkeen kestänyt sade loppuisi, niin voisi harkita taas treenaamista. Alkaa olemaan melko ahdistava olo, kun esim. edellisestä kunnon puttitreenistä alkaa olemaan kolme viikkoa. Pihalla pari kertaa heittänyt 20-50 puttia...
Iltapäiväksi jos kirkastuu, niin viikkokisoissa voisi käydä höntsäilemässä. Seuraavat PDGA-kisat ovatkin sitten reilun kahden viikon päästä Luleåssa. Viime vuonna tuli käytyä siellä ja oli mukava reissu. Rata myös mielenkiintoinen, niin pitihän se tällekkin vuodelle ilmoittautua.
-
Keskiviikon viikkokisat jäi aika vaisuksi tekemiseksi. Heittäminen jotenkin vähän unohtui, kun ryhmään sattui ensimmäistä kertaa viikkokisoissa oleva n. 10-12v. ikäinen junnu jota parhaani mukaan neuvoin ja opastin.
Torstaina sai sitten vihdoin ja viimein (ja pitkästä aikaa) heitettyä vähän puttitreeniä. Kaikkein suurin merkitys tuolla treenillä oli korvien välissä. Usean viikon tauko aktiivisen talvitreenaamisen jälkeen alkoi jo ahdistamaan. Varsinkin, kun kisoissa puttaaminen oli kokoajan mennyt vähän enemmän tuikkimiseksi ja se tietty rentous tuintui häviävän naksu naksulta.
Treenailin pitkin iltaa useamman kerran n. 50-80 putin sarjoja. Loppua kohden huomasi selvästi, että löytyyhän se sieltä ja tämän myötä myös muutama kisoissa toistunut virhe aukesi. Löytyi selvä syy miksi putti on välillä jäänyt tyngäksi ja voimattomaksi.
Tänään sitten käytiin kaverin kanssa heittämässä Nivalan rata tuollaisessa pikkunätissä 8-10m/s tuulessa (n. 12-15m/s puuskia?). Itse oikeastaan toivoin, että tänään tuulisi vähän, koska kisoissa olen ylireagoinut reiluun tuuleen useamman kerran. Ei ole ollut selvää luottoa kiekkojen vakauksiin vaan on tullut heitettyä liikaa hyssessä ja tämän myötä on tullut selkeitä epäonnistumisia.
Avoimella radalla kierros meni loppujen lopuksi ihan ok. Muutama kohtuu selkeä virhearvio tuli tuohon tuuleen, mutta pääosin hyvää heittoa. Varsinkin putti upposi yllättävän hyvin. -5 jäi korttiin.
-
Kierros Köykyrissä, Kokkolassa ja taas reiluhkossa tuulessa (5-6m/s ja mukavia puuskia).
Kierros alkoi ihan ok. Alamäkeen 110m ja KCP Aviarilla keskelle mukia ;D
(https://dl.dropboxusercontent.com/u/2412448/p%C3%A4iv%C3%A4kirjakuvat/Koykyri_hio.jpg)
Avaukset kyllä kieltämättä kulki tänään, muutama lipsahdusta lukuunottamatta. Mm. sama Aviari kolahti yläpantaan seiskaväylällä (suora 75m) ja kahdeksallatoista kakkosheitto korinjalkaan n. 75m päästä, nosto pirkolle. Kuudellatoista (95m alamäkeen) MD3 kolahtikin sitten alarautaan, mutta tästä ei pirkkoa irronnut, kun rollaili pöpelikköön.
(https://dl.dropboxusercontent.com/u/2412448/p%C3%A4iv%C3%A4kirjakuvat/koykyri_16.jpg)
Pari huolimatonta bogeytä puttasin, mutta edelleen putti oli selvästi rennompaa ja paremman tuntoista kuin muutaman viime viikon aikana. Tämä pitää pitää nyt yllä niillä treeneillä. Ei tarvita kuin alle 100 toistoa per kerta, kunhan treenikertoja tulee tasaisin väliajoin ilman pitkiä taukoja.
-
Eilen tuli käytyä viikkokisoissa Kalajoella, hiekkasärkillä. Kisoissa jaetaan palkinnot aina kolmelle parhaalle tasoitustuloksen mukaan ja kuun lopussa myös kuukauden kovin raakatulos palkintaan erikseen. Keli oli täysin tyyni (erittäin harvinaista merenranalla) joten top 3 sijoittuminen tasoitussarjassa oli käytännössä haudattu jo ennen lähtöä (itsellä +1 lopulliseen tulokseen). Tavoitteeksi otin tuon kuukauden raakatuloksen alittamisen joka oli -4 ennen kisaa. Kisaan osallistui myös monta seurakaveria joita vastaan uskoin pääasiassa heittäväni.
Avaukset olivat muutamaa distance rääpäisyä (dessut käänsivät yli) lukuunottamatta melko hyvää tekemistä. Putti, noh, se oli liekeissä. Kympin takaa upotettiin neljä kertaa (pisin 15m), ringin sisältä 8-10m välistä 5 kertaa. Ringin sisältä missasin vain muutaman haaraputin jotka olivat vaikeista paikoista, puiden ja oksien takaa. Niin, ja yksi nolo 4 metrin missi tuli, kun piiiiitkästä aikaa heitin tuolta etäisyydeltä bägi selässä, keskittymättä. Hyvä muistutus, että miksi näin ei pidä tehdä.
Kisa oli melko raskas ja puuduttava vaikka oli kyse vain viikkokisasta. Heitimme viiden ryhmissä ja mukana pelaajia joilla ei oikein lajietiketti ole vielä hallussa. Jatkuva härvääminen ja höpöttäminen toisten heittojen aikana on pidemmän päälle puuduttavaa. Kierroksen aikana jouduin lopettamaan keskittymisen heittoon useita kertoja tämän takia. Milloin alkoi puhuminen yht' äkkiä, kun olet ottamassa ensimmäistä askelta tai juuri, kun meinaat putata. Puttien aikana tuntui myös mahdottomalta saada putata niin, että joku ei härväisi näkökentässä samaan aikaan.. Useita kertoja piti myös nätisti huomauttaan asiasta, kun ryhmäkaveri oli keskittymässä heittoon ja hänestä selvästi huomasi, että hänkin odottaa heittorauhaa, mutta ei siitä itse "kehtaa" mainita.
Kierros oli tämän yleisen härväämisen myötä TODELLA hidas. En muista koskaan pelanneeni noin hidasta kierrosta missään. Vieläpä jonottamatta kertaakaan tiillä... Meitä sitten kyllä odotettiin. Kaksi ryhmää ajoi meidät kiinni viiden pelatun väylän jälkeen ;D. Loppukierroksesta meinasi homma jo nousta liikaakin koteloon ja alkoi turhauttamaan melko paljon koko touhu. Yritin kuitenkin ottaa tämänkin yhdenlaisena treeninä ja pyrin vain nollaamaan tuon kaiken keskittymällä heittoihin huolella jo ennen lielle tuloa.
Viimeiselle väylälle mentäessä laskin tulosta päässäni ja luulin olevani -3. Edessä radan vaikeimpia pirkkoja rystyllä heitettynä (top3). Mietin, että ei mitään hävittävää. Pirkko tästä ja pääsisi jakamaan tuota raakatulos palkintoa. Dessulla 134m "pilliin" täysillä ja riuhtomiseksihan se meni. Taittoi yli ja jäi pillin reunaan n. 50m korista. Lähestyin putterilla korin yli 12 metriä pitkäksi. Tässä vaiheessa mietin, että ei enään väliä uppoaako, mutta silti mennään tosissaan. Kisa kuin kisa, niin eihän sitä bogiin halua lopettaa. Hyvä askelputti keskelle koria ja par korttiin.
Laskin tuloksen ja kah, sehän olikin -5. Kyllä olisi tympinyt, jos olisin bogin ottanut tästä laskuvirheen takia. Ko. väylän, kun voi pelata melko seiftinä vasemman kautta. Suoralla 100m avauksella ja 30 metrin nepillä ollaan aina ringissä. Se, että tuon 2h45min härväämisen jälkeen laskee kierroksen väärin päässän ei kyllä ollut ihme ::). Loppujen lopuksi -5 riitti kovimpaan raakatulokseen ja tasoituksen verran (1-heitto) jäin kolmannesta sijasta.
Vaikka viikkokisat eivät mitään niin virallista tekemistä olekkaan, niin mielestäni olisi silti hyvä, että esim. pelaajakokouksessa käydään ihan muutamat perusasiat läpi. Varsinkin kausien alussa, kun mukaan tulee usein sitä porukkaa, joka ei ole vielä ns. virallisesti heittänyt. Heittojärjestys, käyttäytyminen muiden heittojen aikana ja liikkuminen väylällä. Ei se sen kummempaa pohjustusta tarvi ja tämän myötä kierroksen aikana vähemmän pelanneet myös todennäköisesti uskaltavat avata suunsa, kun huomautettavaa on. "Näistähän puhuttiin pelaajakokouksessa".
-
Upee houli! Onnittelut! 110m putteriholarissa joutuu jo vähän pidempään pidättämään hengitystä ;D
-
Hienoa! Köykärin ykkönen on makee väylä laittaa holari! Ite en oo sitä ykkösellä painanut, mä heitän sen yleensä vaan Rocilla siihen vastakumpuun putille... pitää ens kerralla kokeilla Aviarilla :P
-
Kiitti! Onhan se kyllä lajin komein heitto, kun putteri vain liitää ja liitää ja liitää ja liitää. Lopuksi jos vielä osuu pömpeliin, niin ávot 8)
Tänään oli merkattu kalenteriin välipäivä. Sääennustekkin lupaili sadetta pitkin iltaa, niin ei pitäisi tulla houkutuksia radalle. No ennuste ei pitänyt. Vähän tihkutti, kun töistä lähdin, mutta vaihtui puolipilviseen ja aurinko alkoi paistamaan. Radalle lähtö rupesi kuumottamaan, mutta sain pidettyä pääni sen verran, että päätin vain puttailla pihalla.
Ensimmäistä kertaa tälle keväälle pystyikin puttailemaan kevyellä varustuksella (t-paita riitti!) ja onhan se heti rennompaa, kuin esim. poolo + takki yhdistelmällä. Pihakäytävällä oli käytännössä täysin tyyntä ja tuli mieleen, että voisi heitellä yhden JYLY:n. Edellisestä näytti olevan 5 viikkoa.
4 4 4 5 2 5 4 4 4 4 3 5 4 5 4 4 4 4 5 3 = 735
Ysin viivalla oltiin ja paljon. Tuntui vain että ei uppoa sitten kirveelläkään 5/5, että pääsisi kympin viivalle. Kokonaisuudessan putti kyllä tuntuu jälleen hyvälle ja rennolle. Pieni epäusko mikä tuossa kolmen viikon treenaamattomuuden aikana alkoi hiipiä puseroon on kyllä täysin poissa.
-
Tänään oli pitkästä aikaa mielenkiintoiset viikkokisat. Viimeisille väylille sai oikein kisaamisen fiiliksen, kun oltiin seurakaverin kanssa tasatuloksessa ja veikkaus oli, että tod. näk. voitosta heitetään.
Keli oli jälleen kerran tuulinen (n. 5m/s), mutta tuulen suunta oli aikalailla se helpoin mahdollinen tuolla radalla. Ei vaikuta moneenkaan avaukseen. Avaukset olivat ok tasoa muutamaan lipsahdusta lukuunottamatta (molemmista OB ja bogeyt). Mutta jälleen kerran se putti, ah, toimii!
Kierros puttinäkökulmasta:
5: 12m askelputti vastatuuleen, pirkko.
6: 7m putti, pirkko.
7: 15m yritys rautoihin, nosto par.
8: 7m putti, pirkko.
9: 13m askelputti korotettuun koriin, weak side ketjuista ulos. 6m putti sisään, par.
10: 9m kovaan oikean puoleiseen sivutuuleen. Kierroksen huonoin putti, kun tuuli pääsi alle ja nakkasi korista yli 8m pitkäksi. Jäi vielä puun juureen, niin, että juuri ja juuri mahtui kenkä markkerin taakse. Haaralta vastaiseen, par pelastettu.
11: 9m paineputti alamäkeen (korin takana n. 7m on oja), upposi, par.
12: nosto, bogey.
13: 8m putti oikeaan sivutuuleen, upposi, pirkko.
14: 12m askelputti loivaan ylämäkeen. Kori rinteessä ja yläpannan tasolla rinteen takaa voimakas vastainen. Sain pidettyä hyvin matalana, mutta weak side nakkasi ulos. Ei harmittanut, kun oli melko riski yritys ja toteutus hyvä! par.
15: 15m askelputti reiluun ylämäkeen ja kovaan myötäiseen, ei jaksanut perille. nosto par.
16: Avaus ohi saaresta --> ob, dropparilta surkea lähäri ja hädintuskin jäi sisään. 8m paineputti reiluun vastaiseen, upposi. Bogey.
17: nosto par.
18: nosto par.
1: nosto par:
2: tässä vaiheessa olin jo laskenut tilanteen ja tiesin, että kaveri johtaa heitolla ja vain muutama väylä jäljellä. Oma avaus kahdeksassa metrissä ja kaverin seitsemässä. Vastatuulee upposi, pirkko. (kaveri upotti myös)
3: 12m askelputti oikeaan sivutuuleen. Jäi araksi yritykseksi, koska takana alamäki (OB) ja kaveri oli par putilla. 3m par sisään.
4: kaveri avasi OB:lle, itse kohtuu seiftinä 12m pitkäksi alamäkeen. Kaverilla 7m putti OB:n rajalta joten päätin hyökätä. Ylämäkeen askelputtia, mutta reilu oikea sivutuuli nosti korin yli ja 9 metriä pitkäksi! Tässä oli jo oikeasti paineputti, kun tiesi, että jos missaan alamäkeen, niin kaveri voi seiftata alle. Keskelle koria ja paineet kaverille! (upotti myös)
Molemmat pelasi -3 ja toisesta ryhmästä liittyi vielä kolmas sudareihin mukaan. Siinä itselle riitti nosto par viikkokisojen voittoon. Kisoista jäi kyllä mahtava fiilis. Ei niinkään voiton takia vaan siitä, että sai kisata tosissaan koko kierroksen ajan ja useita kertoja putit olivat sellaisessa paikassa, että kaverilla oli lähempänä. Näitä lisää!
-
Viikko mennyt ilman päivityksiä. Noh, eipäs ole ollut hirveästi päivitettävää.
Keskiviikon viikkokisojen jälkeen käytiin torstaina heittämässä kolmannet viikkokisat viiteen päivään. Tällä kertaa Raahessa. Puoli kierrosta jaksoi pelata (ja peli oli hyvää) mutta, sen jälkeen alkoi vähän lipsua. Keskittyminen katosi ja kiekkoja lipsahteli helpoista paikoista. Työpäivän väsy ilmeisesti painoi, tai jotain... -2 ja olisinkohan ollut kolmas raakatuloksissa. Voittaja heitti -5.
Perjantai lepopäivä, Lauantaina puttitreeniä vähän pihalla ja sunnuntaina kierros Nivalassa. Reiluhkossa tuulessa ihan hyvä -8 johon mahtui mukaan vielä kaksi ringistä missattua pirkkoputtia (ja ne oli ne suojaisessa paikassa olevat :() ja yksi bogey (saaresta ohi sivutuuleen, huono heitto). Peli oli kuitenkin melko tasaista tekemistä ja kiekot siellä missä pitikin. Alkukauden jatkuva tuulessa heittäminen alkaa tuottamaan tulosta. Nyt on ihan eri fiilis heittää avauksia 5-8m/s puhurissa kuin kuukausi sitten.
Maanantai-tiistai-keskiviikko ollutkin oikeastaan lepoa. Maanantai vesisateen takia, tiistaina yritin käydä heittämässä, mutta todella huonosti nukutun yön jälkeen oli sama kävellä kotiin yhdeksän väylän jälkeen. Aivan silmät ristissä mentiin ja eihän siitä mitään tule. Eilen sitten tunnin puttailut ja sen jälkeen pesäpalloa katsomosta livenä. Tänään on vähän mietinnän alla, että käynkö heittämässä vai en. Huomenna, kun on aamukasilta startti kohti Luulajaa ja treenikierros siellä. Lauantaina sitten normi yhdenpäivän kisa (viiden ryhmät, perkele! ::))
-
Luulajan reíssu takana. Lopputulos ihan ok, mutta peliin ei voi olla silti tyytyväinen. Itse kilpailu oli, miten sen nyt sanoisi, monijakoinen?
Perjantaina vajaan kuuden tunnin matkan jälkeen hotellille vaatteiden vaihtoon ja radalle. Istumisen jälkeen aavistuksen kankiaa oli ja vähän väliä heitot aukesivat vähän oikealle linjasta. Tällä radalla ei kyllä kärsi aueta, kun koko radan ilme on tarkkaa kontrollipelaamista. Tästä kertoo hyvin se, että radalta löytyy kahdeksan par 4 -väylää ja yhdessäkään niissä ei käytännössä voi hakea isolla kädellä helpotusta. Pelikirjassa (yhtä lukuunottamatta) kaikki nuo väylät ovat muotoa:
1. midari + midari + puttaus
2. midari + putteri + puttaus
3. putteri + putteri + puttaus
Jokaiselle väylälle tuli avattua 2-4 kertaa ja aina meinasi jokin heitto karata oikealle. Kierroksen lopussa tämä alkoi jo vähän häiritsemään, että mikä nyt mättää. Pistin tämän sitten kankean olon piikkiin, matkustamisen jälkeen.
Lauantaina ensimmäinen kierros alkoi 10:10 ja hiukan oli epävarma olo tuon heiton takia. Puttiin oli kuitenki kova luotto päällä. Josko se tästä.
Aloitin väylältä neljä. Buzzzilla ylikääntävä heitto jäi 15m vajaaksi, hyvä askelputti (aavistuksen ylös), mutta kori sylkäisi ketjuista ulos. Viitosella vipunen kouraan ja hyvä avaus. 50m lähestyminen aviarilla oli umpi surkea ja par. Kuutosella (dog leg par 4) aviarilla 5m pitkäksi sweet spotista ja vaikea jatko. Lähäri lyhyeksi, toinen lähestyminen korista 7m pitkäksi (pakko heittää, koska kori on alle 2m OB:stä). Hyvä putti OB:tä vasten, par.
Seiskalla taas sama alivakaa buzzzi kädessä kuin nelosella. Nyt hysseflippinä 100m avausta hakemaan. Ei kääntänyt tarpeeksi yli vaan jäi suoraksi. 9m putti alarautaan, huono tuikkaus oli. Par. Kasilla sitten suora buzzzi matalana 85m pilliin aivan luotisuorana koko matkan. Kori on 2,5m korkean kukkulan päällä, 7m putti sisään, eka pirkko. Ysillä kuluneella PD:llä hain suoraa, mutta nyt veto aukesi oikealle. Alle puolen välin väylää jäätiin. Kämmenheitto karkasi vähän korkeaksi taivaalle ja feidasi 20m vajaaksi korista puiden taakse, neppi alle ja par.
Kymppi on tämän radan helpoin pirkotettava. 80m hysseränni jossa riittää, että heittää KCP Aviarilla korkeahkon 55-60m suoran heiton, feidaa sitten itsekseen putille... Aukeasi oikealle puihin, par. Tuo epävarma fiilis avauksen kanssa tietysti pyöri sitten mielessä, että mikä nyt mättää, kun lähtee juuri samallalailla oikealle kuin eilen. Yksitoista on 118m kohtuu suora ja radan harvoja avonnaisia väyliä. Hyssenpuolella ei ole tilaa, mutta vipusella matalaa suoraa vetoa, kun laittaa, niin pitäsi feidailla avonaiselle korille. Taas lähti naksun liikaa oikealle, mutta ei onneksi osunut puuriviin. Feidasi sinne 8-9m putille ja hyvin upposi, toinen pirkko.
Kahdellatoista aviar käteen ja hakemaan todella loivaa annukkaa lyhyelle 75m väylälle. Hyvin onnistui ja 7m putti sisään, pirkko. Väylä 13 on muistaakseni 185m par 4. Avauksessa ei vain saisi heittää yli 90m ja pitää jäädä keskelle tai vähän vasemmalle reunaan väylää (aava alku). Lopun vajaa 100m, kun muuttuu leveäksi ränniksi. Tässä pelikirjassa on 80m upsi. Hyvin onnistui ja täydellisesti sweet spottiin. Siitä buzzzilla jatko ja TAAS aavistuksen oikealle. Hyvä hipsu kuitenkin puista ja 13m putille. 5cm liian matala yritys ja par.
Neljällätoista pitäisi laittaa 115m suoraan ilman isoa feidiä, koska skippaa todella helposti outtiin. Nyt lähti sitten todella räikeästi sinne prkleen oikealle, osui puuhun ja sukelsi väylän vasemmalle puolelle tiheään metsään. Ei mitään jakoa pelastaa paaria vaan bogey nostettiin. Ei pitäisi kyllä ilman outtia tähän plussaa ottaa. Se vielä, että tuli toistuvalla virheellä tympäsi!
Viidellätoista 100m firebird hysse meni 10m pitkäksi ja ringin reunalta yläpantaan, ei uppoa tänään +10 metriset näköjään. Kuudellatoista jouduttiin sitten odottamaan parin ryhmän pelaamiset ja viileässä kelissä kävi ne tavalliset. Seuraava heitton tahtoo aina olla kylmän kankea riuhtaisu. Korkealla ylös karkasi, mutta puut oli puolella ja potkaisivat takaisin keskelle väylää. Upsilla kaiken yli 15m vajaaksi, taas hyvä askelputtihaku ketjuista ulos ja par. Seitsemällätoista midari avaus lyhyeksi sweet spotista. Birdien perässä vielä yritys metsän läpi, mutta ei mennyt ja par.
Kahdeksantoista on sitten toiseksi helpoi pirkko täällä. Nyt vain vakaa buzzzi käteen ja 80m loiva, matala hysselinja hakuun. Ylikompensoin pelkoa oikealle aukeavista heitoista ja sisäkurviin jäi, par. Vähän ärräpäitä tuli tupistua mielessä, kun selvillä väylillä en pääse edes yrittämään pirkkoja. Ykkösväylä on sitten putterilla 60m hysse sweettiin, joka jäi vajaaksi. Kakkosheittona joutui yrittämään KCP aviarilla löysää antsaa joka ottaisi reilun feidin vielä. Ei antsannut vaan metsän reunaan josta pelastus hysse 8 metriin, par putti sisään.
Kakkonen on radan vaikein par 4. Avaus pitäisi olla 100m ja todella hyvin sweet spotissa. Draivereita ei voi käyttää, koska skippaavat 80m varmuudella vasempaan outtiin. *nyt on harvinainen black out* Avasin muistaakseni buzzzilla todella hyvin sweet spotin reunalle, mutta kakkosheiton ryssein täysin umpi ryteikköön, en vain muista, että miten. Ryteiköstä pääsin kuitenkin puttaamaan 25m alaviistoon ja nosto par. Kierros loppuu melko selkeään 75m kämmen neppiin firebirdillä. Liian korkeaksi lähti, 14 metrin yritys alarautaan, ei vain uppoa nyt yli kympistä, ei sitten millään.
Kierroksesta jäi TODELLA paljon hampaankoloon. Hukassa ollut avauspeli teki sen, että pirkkopaikoilla ei oltu kuin pari kertaa ja ne käytettiin sitten yhtä 10m missiä vaikke kaikki. Ärsytti todella paljon, koska tiesi putin kulevan.
Jatkuu...
-
Kierros päättyi siis lukemaan -2 jolla irtosi jaettu 10. sija (neljä muuta heitti saman tuloksen). Kärkikolmikko karkasi tässä vaihessa (-9, -7, -7), mutta neljänteen sijaan oli vain kaksi heittoa.
Tauolla evästä naamaan autossa ja sen jälkeen heittämään avauksia. Josko saisi vähän avattua tuota toistuvaa virhettä. Muutama avaus ajatuksen kanssa paljasti "vian" melko nopeasti. Vanha tekniikka ruvennut puskemaan vähän esiin, kun draivitreenejä (sarjoja) ei ole tullut useampaan viikkoon heitettyä. Heittoasento meinaa mennä taas etupainoiseksi ja hartialinja aukeaa liian nopeasti (pää kääntyy kohteeseen liian aikaisin). Tämän myötä veto suuntautuu suoraan vauhtiin nähden oikealle viistoon.
Heittelin siinä sitten vielä parikymmentä avausta sen jälkeen, kun huomasin, että mistä kiikastaa. Hyvin äkkiä sai ideasta kiinni ja luotto tekemiseen kasvoi aivan kohisten. Pienestä nämä on kiinni, mutta eihän tuota voi kesken kierroksen alkaa pähkäilemään mitenkään. Ko. vika on varmasti ollut jo tovin päällä avauksissa, mutta tällaisia 100% -kontrolliväylistä koostuvia ratoja, kun ei ole lähellä, niin ei ole muodostunut ongelmaksi.
Toiselle kierrokselle lähdettiin väylältä kolme ja nyt firebirdillä parempi hysse. Jäi kuitenkin 9 metriä vajaaksi, mutta rento putti keskelle koria, pirkolla alkaa. Sitten neloselle ja nyt naksu enemmän poweria heittoon. Buzzz kantoi tällä kertaa 9m vajaaksi ja taas hyvä putti keskelle koria, pirkko. Viitosväylällä puuskittainen tuuli pääsi vähän yllättämään ja vipunen ei feidannut lainkaan. Osui lopussa puihin ja pomppasi väylän puolelle. Saman kaltainen heikko rystylähestyminen ahtaaseen pilliin kuin ensimmäisellä kierroksella. Jäi 20m vajaaksi. Vähän koitin roikuttaa sisään, mutta 7 metriä rollaili sivuun. Putti sisään par.
Nyt doglegille KCP aviar täydellisesti sweettiin. 50m lähestyminen keskelle koria, mutta alarautaan. Oli eagle lähellä, nosto pirkko. Seiskaväylällä buzzi käänsi tällä kertaa naksun liikaa yli ja liiteli 9 metriä korin oikealle puolelle koivun katveeseen. Oksien välistä kuitenkin jälleen 9 metristä varma putti sisään ja pirkko. Kasilla identtinen avaus joka kiepsahti tällä kertaa vasemmalle puolelle kukkulaa. Ylämäkeen 8m putti, keskelle koria tietenkin, ja pirkkoa korttiin. Kuusi väylää pelattu, viis alle ollaan ja kunnon flow päällä!
Ysille jonottaessa alkoi vettä tihkuttamaan ja taivas näytti harmaalta joka puolella. Avaus pd:llä lähti hiukan liikaa vasemmalle ja todella huono pomppu puusta syvälle metsään. Paikaltaan kämmenellä kuitenkin loistava pelastus ahtaasta välistä takaisin keskelle väylää. 25 metrin putti korin alle ja nosto par. Tässä vaiheessa sade olikin sitten yltynyt jo ihan kunnon sateeksi asti.
Kympillä (se helpoin par 3) tulikin sitten itselle ominainen sadekelin heitto. Tiillä on kiire, kun tuntuu, että kiekko kastuu ja alkaa lipsumaan. Hätänen avaus oikealle ylös ja puihin kopisi, taas neppiä alle ja par. Yhdellätoista puuska yllätti vipusen toistamiseen. 118m väylällä kiekko lensi pillisuoraan 125m ja pelasin 20m putin vain seiftinä alle, par. Kahdellatoista aviar kädessä ja taas hirveä kiire tiillä sateen takia. Oikealle ylös, first tree ja avaus jäi 30m mittaiseksi. Kiekko jäi pusikon ja puiden taakse, niin, että ei mahdollisuutta pelata korille. Neppi 15m korin sivulle, askelputti alarautaan ja bogey 75m väylälle joka ei ole edes "ränni". Bogey.
Kolmellatoista pelikirjanmukaisesti upsia. Märkä firebirdi lipsahti vähän kädestä ja jäi lyhyeksi sekä oikealle sweet spotista. Jatkoheitto olisi ollut todella vaikean mallinen joten päätin pelata seiftinä toisella upsilla vain väylälle. No yllättäen se lipsahti samallalailla ja juuri sinne minne tällä väylällä ei saa pelata. Oikealla, kun on todella tiheä metsä. 30 metriä korista ja kuusen alla polvillaa. Purella herran haltuun -sormirolleri joka tuli kuin tulikin ulos ryteiköstä, mutta kiepsahti kuusen taakse 8-9 metriin. Putti asento oli niin leveä haara-asento, kuin näistä nivusista irtoaa, mutta sain upotettua. Lähti melko kova tuuletus, kun par pelastettiin tuon räpeltämisen jälkeen.
Neljällätoista lähdin hakemaan tiipparilla vain melko varmaa avausta keskelle väylää. Seiftihän siitä tosiaan tulikin, kun kiekko lipesi kädestä ja tippui maahan jo 60 metrin kohdalla. Jäljellä olevaa 50m lähäriä varten oli aviar kädessä joka lipsahti täydellisesti ja lensi 20m korin vasemmalle puolelle. Bogey taas väylältä missä ei ole edes niitä puita! Mahtavan alun jälkeen oltiin pilaamassa kierrosta tosissaa sateen takia. Alun flow tilasta ei ollut jäljellä enään mitään, vaan ennemminkin pelattiin ns. pelko perseessä, ettei tätä ryssittäisi ihan kokonaan. Ei vain osaa pelata sateessa! -3 kortissa.
Viidellätoista firebird _ei_ lipsahtanut kädestä ja ihan hyvä avaus tulikin. 7 Metriä vajaaksi ja putti sisään, pirkko helpotti fiilistä tässä välissä. Kuudellatoista 2nd run FD kouraan ja hakemaan mataalaa suoraa avausta. Alle 100m riittää. Vähän karkasi linjasta sivuun ja huono pomppu puusta syvemmälle puiden väliin. Upsi oli ainoa vaihtoehto ja sekin piti suunnata korista sivuun selvästi. 30m askelputti vain alle ja nosto par.
Seitsemällätoista buzzz (on muuten niitä harvoja kiekkoja bägissäni joihin on otteen puolesta jonkinlainen luotto sateella) käänsi vähän aikaisin yli ja jäi täydellisesti siihen kohtaa väylää mihin ei pitäisi. 5 metriä pidempi, niin olisi kämmenlinja avautunut. 10 metriä lyhyempi, niin olisi suora ränni ollut avoinna. 50m korille ja zonella yritin "jostain välistä". *kops* ja heitolle mittaa 8 metriä. Nyt vähän enemmän aukkoja, mutta toinenkin heitto 15 metrin päähän puuhun. Siitä alle ja bogey. Jälkeenpäin ajateltuna tässä olisi ollut järkevämpää pelata vain väylälle ja hakea paaria sieltä... Vähän tyhmä peli jo muutenkin vaikeissa olosuhteissa.
Kahdeksallatoista buzzz tällä kertaa sinne minne pitikin. Nostopirkko. Ykkösellä kcp aviar vaihtui normaaliin, joka ei ole niin liukas sateella. 60m hysse vähän lyhyeksi ja ei mahdollistanut kakkosheittoa. Firebirdillä lyhyt ässä-yritys, mutta metsän reunaan jäi. Neppi alle, par. Viimeiselle väylälle lähdettiin -4 tuloksessa ja mielessä oli vain par, koska jäljellä oli radan vaikein väylä. Buzzz käteen, mutta osui siihen keskellä väylää (80m tiistä) olevaan mäntyyn jota tässä kierretään (sama kummalta puolen). Kimposi oikealla todella tiheään koivumetsään. Sieltä ihan hyvä kämmen heitto takaisin väylälle ja korille oli matkaa 50m. Olin aivan väylän oikeassa reunassa ja kori piilossa kurvin takana. Mellakka upsi tuntui tässä selvimmältä heitolta. Hinkasin kiekkoa kuivaksi kuin viimeistä päivää, mutta silti lipsahti peukun alta ja oikealle metsään. Ei mitään järkeä hakea 18m puttia, kun korin takana syvä monttu. Alle vain ja kierros loppui bogiin.
Kierros oli siis -3 ja tiesin sen kyllä olevan hyvä tulos tässä kelissä, mutta ääretön harmitus oli silti päällä. Uskomattoman alun jälkeen vesisade tappoi oman pelini aivan täysin. Rennosta heittämisestä ei ollut mitään tietoa, kun kokoajan tuntuu olevan kiire ja pelko siitä, että taas lipsahtaa. Noh, kyseessä on ulkolaji ja vesisade on osa sitä. Sille ei voi mitään, vaan se pitää hallita. Mutta, jos, jos, jos, ei oiskaan satanu. Jos? ;D
Lopullinen sijoitus oli 5. ja kierrokset alustavissa 967 ja 993. Tonni jäi heiton päähän.
-
Huhhuh, kuuden miehen sudarissa pihalle European Openista :o Mielenkiintoista rapsaa kenties tulossa!
-
Viikko mennyt Luulajan kisasta ja sen jälkeen mielessä oli eniten tuo draivin saaminen kohdalleen. Alkuviikko oli niin tuulista ja sateista, että ei ollut mitään asiaa ulos treenaamaan kontrolliavauksia. Kelin lisäksi Ylivieskan keskustassa todealla hankala löytää paikkaa missä mahtuisi draivia treenaamaan (kaikki kentät ja radat niin tukossa seurojen treenivuoroista).
Keskiviikkona oli viikkokisat joista irtosi voitto tuloksella -5. Todella kovaan tuuleen heitettiin ja satoihan tuo vettäkin kolmen väylän ajan. Treenin kannalta osui vesisade todella "hyvään" kohtaan, koska radan vaikeimmat väylät joutui pelaamaan nyt järjellä. Luulajan reissu mielessä mietin todella huolella, että kuinka pelaan väylät 10-13. 12 ja 13 meni hyvin seiftinä paariin, mutta kympillä loistavan avauksen jälkeen tuuli yllätti. Puttasin pirkkoa kahdeksasta metristä kovaan myötäiseen ja tähtäsin ylös, koska tuuli tulisi painamaan kiekko alas. No ei painanut vaan kiekko tippui korin katolle ja skippasi suoraan 10m pitkäksi ja keskelle ojaa. Ojan reunalta haaralta kuitenkin hyvä 9m vastatuuliputti sisään ja bogey.
Niin ja osuihan tuo 8-väylällä vipunen kämmenellä suoraan mukiinkin. Holaripotista 358€ taskuun 8)
Torstaina pääsin sitten ensimmäisen kerran urheilukentälle treenaamaan draivia ja tuulikin oli maltillinen, n. 4/ms. Puolentoistatunnin rykimisen aikana alkoi selvästi uusitun draivin tekeminen palautua muistiin ja entistä paremmin pääsi jyvälle siitä, että mikä sieltä vanhasta tekniista oli alkanut puskemaan esiin. Edelleen vaaditaan kuitenkin toistoja, että draivi on jälleen sitä rentoa ja tulee miettimättä tehtyä oikein.
Perjantaina sitten Virpiniemeen treenaamaan väylät läpi. Heittelin 2-4 avausta per väylä ja torstain kovan draivitreenin jälkeen alkoi kyllä jo vartalossa tuntua. Varsinkin hartiat ja selkä kertoi, että nyt alkaa mennä vähän ylirasituksen puolelle. Sen verran hyvin alkoi paikat olemaan jumissa.
Lauantai ja EO qualifier startti klo 10:00. Kisan päätavoitteena oli ehdottomasti hyvät kierrokset hiukan saman tyylisellä radalla kuin Luulaja oli. Nyt heitetään poikkeuksetta pidempiä avauksia, mutta edelleen pitäisi draivien olla tarkasti halutulla linjalla. Kisapaikka EO:hon oli vähän sellainen boonus jonka käyttämienkin oli aivan auki. Ennen Nokian kisaa ollaan kuitenkin viikko Skellefteåssa ja siihen perään heti toinen kisa (12 päivää heittämistä 14 päivään ja 1700km auton ratissa) ei ole mikään "pakko" ::). Toki oman luonteen tuntien tiesin, että, jos paikka tulee, niin todella vaikea siitä on kieltäytyä.
Paikalle tulin hyvissä ajoin, koska tiesin, että nyt pitää avata paikkoja rauhassa ja pitkään. Lämmittelin rauhallisesti ja heittelin avauksia jalkapallokentällä verkkoon. Melko tovin otti, että oikean hartian puolella oleva "nyrkin kokoinen patti" alkoi vertyä ja heitto alkoi tuntua rennolta.
(tällä kertaa ei jaksa aivan väyläkohtaisesti tarinoida)
Aloitus oli väylältä 16 ja hiukan kankea avaus liikaa vasemmalle ja niin vaikeaan paikkaan, että bogeyllä aloitettiin. Siitä sitten peli lähti rullaamaan ihan ok. Ensimmäinen pirkko väylältä 1 n. 7 metrin putilla. Väylät 2 ja 3 olivat kovan sivun tuulen takia hankalia ja selviä paareja molemmat. Nelosella lipsahti sitten ylämäkeen sinne oikealle hiukan, mutta puiden välistä 11 metrin putille, alarautaan. Väylät 5-9 pelasin kolme alle. Näistä hienoin pirkko oli ehdottomasti väylälle 9 (par 4), missä avaus ei aivan pysynyt rännissä vaan kopsahti 80m kohdalla puuhun ja jäi rännin vasempaan reunaan. Kiekko aivan mättään vieressä joka esti vauhdin ottamisen kokonaan. Paikaltaan isoa hyvsseä niin paljon kuin kädestä lähti ja 50cm nostolle jäi.
Kympiltä otettiin vielä pirkko mutta sitten loppu olikin tasaista paarin puurtamista. Ei oikein saanut draiveja kohdalleen, että olisi edes ollu selviä mahdollisuuksia pirkkoihin. Kierroksen jälkeen laskinkin, että kolisutin pömpeliä taas neljä kertaa pitkillä puteilla 10-14 metristä. Kaikki kuitenkin pirkko yrityksiä (samaa meininkiä kuin Luulajassa), joten bogeja ei niistä tullut. Nyt oli vain kolme kisakierrosta jo putkeen, eikä jää yli kympistä. Pitkiin askelputteihin on silti edelleen kova luotto, koska aina osuu. Ei vain jää sitten millään.
Kierros päättyi lukemaan -3 (969) ja oltiin jaetulla viidennellä sijalla. Fiilikset olivat vähän "no joo" -tasolla. Ringin sisästä missasin yhden 9 metrin putin ja kaikki muut jäi. Silti putti ei ollut ihan sellaista selvää ja rehellistä keskelle koria -tekemistä vaan lähes poikkeuksetta juuri ja juuri alaraudan yli. Liekkö sitten jotain tekemistä sillä, että pohkeista asti kroppa oli aika väsyneen ja jäykän oloinen.
Toiselle kierrokselle lähdettiin mielenkiintoisista asetelmista karsintapaikkojen osalta. Sijat 3-9 oli kolmen heiton päässä toisistaan ja jaetulla viidennellä sijalla oli itseni lisäksi kolme muuta.
Ensimmäisen kierroksen aikana tuuli oli voimakasta ja vettä tihkutti välillä. Ei kuitenkaan, niin paljon, että olisi vaikuttanut pelaamiseeni. Toiselle kierrokselle tuuli sitten yltyi vielä selvästi ja tiedossa oli selvästi haastavampi kierros.
Aloitus oli väylältä kaksi josta puurrettiinkin pelkkää paaria seuraavat kolme väylää. Viitosella upsi 7-8 metriin kuusen taakse josta haaraputti sisään ja pirkko pois. Kuutosella heitin hyvän avauksen hankalan malliseen väylään (pitää antsata loivasti ja suoristaa lopussa, mielellään feidikin, jos pituttaa on tarpeeksi. Heitto jäi kolme metriä lyhyeksi ja todella jyrkkään ylämäkeen. Todella hankalasta asennosta surkea heitto joka karkasi taivaalle. Tähän perään toinen erittäin vaikea lie, kun kiekko jäi nyt jyrkkään alamäkeen väylän reunalle. Siitä varovainen hetto putterilla 20m lyhyeksi ja lähestyminen jäi erittäin haastavaksi. Kori, kun on aavalla ylämäessä ja radan kiertäneet tietävät, kuinka vaikea mäkihyppyrin vieressä olevalle korille on saada mitään jäämään, kun tuulee ja koria ei näe montusta. Kova tuuli nosti putterin aivan liian korkealle ja ilmeisesti tippui pystössä alas, koska oli rollannut melkein alas asti hyppyrin puolelle. Sieltä lähestyin korin alle ja nosto bogey. Tällä väylällä ei saanut mitään ilmaiseksi. Kaksi hankalaa lietä ja huonot rollit.
Seiskalle väylälle kovaan vastaiseen teebird antsassa, mutta lyhyeksi jäi, par. Kasille PD hyssenä ja 12m lyhyeksi. Sanomattakin tietää, että putti osui, muttei uponnut, par. Ysille tällä kertaa loistava avaus kovaan vastaiseen (PD:llä), lähestyminen kahdeksaan metriin hyvä putti sisään. Toinen pirkko tähän!
Kympillä surkea avaus, par. Yhdellätoista olin honoreissa ja tiille astuessa nousi todella kova puuska joka kesti ja kesti. Ei auttanut kuin yrittää ja ylihän se kippasi ja rankasti. Jatkoheitto olikin sitten umpisurkea upsi räpellys. 30 metrin päässä oli mänty joka piti kiertää mellakkana jotta saisi vähän metrejä ja takaisin väylälle. Vastaiseen kiekko pyörähti uskomattoman nopeasti ympäri ja keskelle ko. mäntyä --> vasemmalle metsään ja lie taas ylämäkeen. Kuutosväylän taivaalle heitto mielessä keskityin pitämään vedon vaakatasossa. No niin pidin, alaviistoon mentiin, otti kiinni pieneen risuun ja heitolle mittaa 20 metriä. Kaksi hasardiheittoa peräkkäin. Paikaltaan hyvä kämmen-ässä, 20m heitto alle ja bogey korttiin. Aivan karseaa tekemistä oli ko. väylä.
Kahdellatoista paikkasin sitten ylikääntävällä buzzzilla ja hyvällä 8 metrin ylämäkiputilla tilannetta, pirkko. Kolmellatoista avaus kurvista pitkäksi josta paikaltaan uskomaton once-in-a-lifetime jatkoheitto teebirdillä, kämmenellä, par. Tästä sitten painoinkin koko loppukierroksen pelkkää paaria. Mukaan mahtui pitkällä par viitosella (15 väylä) vielä yksi hasardiheitto, kun kämmenellä piti heittää 15m päässä olevaan tolppaan vaikkaa tilaa oli. Sen väylän pelasi onneksi kunnon putti yhdeksästä metristä pieneen vastaiseen. Samoin seitsemällätoista n. 9 metrin putti pelasti paarin, surkean foreneppi lähärin jälkeen.
Kierros päättyi yhden alle jonka arvalin olevan samaa tasoa ensimmäisen kierroksen kanssa, koska tuuli yltyi ja ryhmässä kaikkien tulos hiukan laski. Loppujen lopuksi rating oli 963.
Tämän jälkeen alkoikin sitten mielenkiintoinen spekulointi ja härdelli, kun kisakoneesta päivitettiin tuloksia ja huudeltiin, että paljonko kukakin heitti. Loppujen lopuksi tosiaan kuusi heittäjää tuloksessa -4 ja kolme paikkaa jaossa EO:hon, kuten RistoS totesikin jo.
Itse avasin sudarin viidentenä ja sitä ennen kaksi oli avannut selvälle putille ja kaksi menettänyt pirkko mahdollisuuden. Itse avasin nyt naksua suoremmalla linjalla, kun kisassa molemmat avaukset olivat tuulen takia liian oikealla. Pillisuoraan mentiinkin koria kohti, vähän vasemmalta ohi ja 5-6 metriin jäi. Korille mentäessä tilanne oli se, että kaksi avausta olivat minua lähempänä ja yksi siellä kympin tuntumassa. Tämä putti skippasi alaraudan päältä ohi ja oma vuoro. Täytyy sanoa, että vaikka kisoissa on jännittänyt, niin nyt oli aivan erilainen jännitys päällä. Vaikea sanoin kuvailla, mutta tavallaan ei hermostuttanut vaan ennemminkin oli sellainen "ylisyke" päällä, kun yleisöä oli + kaikki muut heittjät. Jos upotan, niin kisapaikka on varma. Yritin mennä putille aivan yhtä rauhassa, kuin normaalistikkin, mutta kyllähän sen huomasi jo dirt bägiä repusta kaivaessa, että jumankavita ku tärisee ;D.
Rauhassa markkeri maahan ja keskittymään. Mahdoton sanoa, että keskityinkö normaalin ajan vain en, mutta putti jäi juuri niinkin kankeaksi kuin se jännittäessä jää. Lähti muka hyvin, mutta voimat jäi kaikki kenkiin. Töks ja alarautaan. Teki mieli huutaa ärräpää, mutta eihän siinä voinut, kun kännykkäkameratkin kuvasi. Ryssityn putin myötä sitten kaksi muuta paarin pelannutta pääsi takaisin mukaan kisaan.
Kakkosväylällä avataankin sitten 110 metriä todella korkeaan ylämäkeen. Tässä kova oikea sivutuuli oli myös haastava tekijä joka syö draivista mittaa helposti, kun lähtee puskemaan kiekkoa hysseen ja liito jää pois. Seurakaveri Rättyä oli vuorossa ensimmäisenä ja naulasi loistavan draivin kahdeksaan metriin. Kolmas heittäjä lähti hakemaan samaa linjaa, mutta tuuli ei tuonutkaan kiekkoa ja olisikohan jäänyt jonnekkin 20m korista. Kisakierroksilla omat avaukset jäivät molemmat liikaa oikealle, kun olivat ehkä hiukan matalia ja luotin, että tuuli vie ne korille. Tämä mielessä päätin yrittää suorempaa linjaa.
Kumma kyllä jännityksestä huolimatta sain tehoja kiekkoon ja kunnolla. Linja vain lipsahti sinne oikealle, kun tuossa tilanteessa ei paljon muistanut keskittyä tekniikan kasassa pitämiseen. Niin, mittaahan tosiaan tuli. Kiekko flättinä koko hemmetin kummun yli ja metriä vaille ettei mennyt takana olevan tien yli outtiin. 20 metriä ylämäkeen kämmenellä ja kova tuuli heitti kiekon reilusti oikealle. Vähän alamäkeen ja korille n. 13-14 metriä.
Kolmas heittäjä puttasi sieltä parista kympistä oksan kautta alarautaan((?) olin mäen takana odottamassa vuoroani). Itselläni oli edessä tilanne, että par on pakko laittaa sisään jotta mahdollisuudet säilyvät, mikäli Rättyä ei upota pirkkoa. Neljän kisakierroksen paras askelputti ylämäkeen, sivutuuleen, keskelle koria. Tämän jälleen peli ei ollutkaan enään omissa käsissä vaan Rättyä. Hyvin piti kasettinsa kasassa ja puttasi loivaan ylämäkeen ja suoraan myötätuuleen kiekon kippoon. Siinä ratkesi viimeinen kisapaikka. Onnea Nikolle!
Kisan jälkeen missattu putti kyrsi melko kovaa koko kotimatkan. Ei niinkään menetetyn kisapaikan takia vaan kovan kilpailuviettini takia. Noin surkean putin jälkeen tappiota pureskelin (vähän liiankin) pitkään. Aamulla kuitenkin oli ehkäpä aavistuksen helpottunutkin fiilis. Loppukesässä riittää vielä heittämistä todella paljon ja Nokian reissun yöpyminen olisi ollut kaikista suurin ongelma. Luultavasti olisi tullut todella kallis viikko. Niin ja jäähän tuosta nyt kesälomaankin ihan oikeasti loma-aikaa, kun ei "tarvitse" heittää yötä-päivää :).
Puuh, olihan se mielenkiintoinen sudari. Ei tule ihan joka kisassa vastaan 8)
Ps. korjataan kirotusvirheet joskus. nyt ei jaksa.
-
Hyvä stoori! 8) En tunne rataa mut pystyin elämään mukana.
-
Lämpötila: +11c
Länsituuli: +6m/s
Puolipilvistä, sadekuuroja
Onko meteorologeista tullut laiskoja vai mistä johtuu, että kaikki ennusteet ovat olleet kohta neljä viikkoa tuota samaa? Hemmetti soikoon!
Sunnuntaina oli täyslepo, kun keskiviikko-lauantai väliin mahtui draivitreenit, 4 kisakierrosta ja yksi radan läpikäynti usealla avauksella. Kroppa huusi ja aneli lepoa. Tänäänkin oli aikomus ottaa vielä kevyesti ja ihan vain puttailla pihalla. Vaan eipäs ole tarvinut puttailla, kun sää on edelleen tuota samaa. Siitä asti, kun lämpötila alkoi pysymään siinä +10 tuntumassa on treenaamisen kussut sää uskomattoman monesti. Turhauttaa jo kunnolla.
Jos nyt sitten rustailis vaikka In the Bagin tähän ajankuluksi... enkä ole tainnut vielä päiväkirjassa sitä koskaan tehdäkkään (eikä jaksa tarkistaa, kun ei ole threadi kohtaista hakua :P)
Putterit
- 2 x DX Aviar
- 2011 SM-kisa stämpillä oleva aviari pelkästään puttaamiseen. Kuten iästä voi päätellä, niin aivan puhki putattu. Näitä löytyy hyllystä pari lisää. Nekin samassa kunnossa
- Semi kulunut aviar, vastatuuliputtaamiseen ja feidiä vaativiin roikutuksiin. Tällä mennään myös suora nose-up lähestymiset (30-50m). Toimii myös heitoissa, joissa pitää kääntää selvästi yli korkealla lakipisteessä
- DX Aviar - 2014 SM-kisa stämpillä. Pitkiin putteriavauksiin ja yli 40m lähestymisiin. En tiedä mitä erää ko. kiekko on, mutta oli heti uutena ihan eri oloinen, kuin 'normaali' DX:ät. Aviarin vakaus löytyy, mutta selvästi suorempilinjainen. Muovi myös tuntuu jotenkin aavistuksen kovemmalta kuin yleensä DX:ät ovat. (Näitä haluaisin lisää, jos jollakin lojuu hyllyssä)
- KC Pro Aviar - ylivakaa heittoputteri. Neljäs tai viides menossa. Kooseeproo on bägissä aina kohtuu uutena, koska haluan, että kiekko todella on vakaa ja siinä on aina luotettavan selvä feidi. Kuluessaan feidi alkaa hävitä, mutta säilyttää hienosti vakautensa. Kuluneemmat olivat aiemmin bägissä heittoputtereina, kunnes ylläolevat ajoivat ohi
- Crystal Zone - kämmenneppeihin. Zone ostoksilla osui silmään kaksi Crystal muovilla olevaa ja ihastuin heti. Aavistuksen nihkeämpää kuin ESP ja toimii itselläni loistavasti kämmenotteessa. Rystyllä en tykkää heittää yhtään. Ei istu käteen sitten millään.
- Zero line Pure - myös kämmenneppeihin, mutta lähinnä troubleshotteihin jne. Heitän kohtuu harvoin, mutta pakko olla bägissä. Onnistumisprosentti ko. lätyllä on uskomatoman kova 8) (ko. muovia ei tehdä enään ja, kun sen kuulin, niin hain 6 kpl hyllyyn varalle)
Midarit
- ESP Buzzz - alivakaa midari. Löytyy kolme kappaletta hyllystä ja kaikki kulutettu tasaisesti alivaikaiksi. Pystyy heittämään todella pitkää liitävää antsaa sekä myöhään ylikääntäviä hysseflippejä
- Elite Z Buzzz - vakaa ja luotisuora, melko olemattomalla feidillä. Pitää kulman kuin kulman ja Buzzzi vain sopii käteen todella hyvin. Luottolätty.
- C-line MD3 - ylivakaa ja selvällä feidillä. Tai pitäisi olla. Edellinen kiekko oli juuri kuvauksen mukainen, mutta muutaman kunnon puuosuman jälkeen muuttui yllättävän alivakaaksi. Ostin toisen tilalle, mutta tähän ei ole aivan luotto kasvanut samallalailla. Tuntuisi olevan alivakaampi. Hyllystä löytyy todella ylivakaita Elite Z Buzzzeja ja voi hyvinkin olla, että tulevat korvaamaan tämän. Harmi, edellinen oli todella luotettava lätty
Fairway draiverit
- S-line Teebird - sopivasti kulunut ja käytännössä täysin feiditön. Oli aiemmin myös melko vakaa vaikka ei feidannut. Nyt kulumisen myötä alkaa kääntämään hiukan yli, mutta edelleen moipuolisessa käytössä. Loivassa kulmassa heitettynä menee pillisuoraan ja helppo heittää myös selviä antsoja. Ei kippaa yli vaan pitää kulman hienosti.
- C-line 2nd run FD - piti hommata, kun Rättyän kossi nakkeli uskomattoman pitkiä suoria heittoja ko. kiekoilla. Nyt en ihmettele yhtään, että miksi. Pystyy heittämään luotisuoraan 120m, pelkäämättä, että lähtisi kääntämään yli. Uskomaton liito! Kiekossa on jopa yllättävän selvä feidikin lopussa. Antsasta kiekko ei tykkää yhtään, mutta kaikessa muussa toimii kyllä. Tiedä sitten, kun kuluu...
Distance draiverit
- S-line Destroyer - "yfki-dessu" (kanteen stämpätty seuran logo 4 vuotta sitten). Eniten käyttämäni kiekko koko heittourani aikana. Oli alusta asti selvästi suorempi kuin normi dessut, mutta silti vakaa. Kulunut vuosien aikana tasaisesti ja on nyt melko alivakaa ja hysseflippi käytössä. Tyynessä kelissä tällä mennään edelleen, jos haetaan maksimi mittaa (kohtuu suoralla linjalla). Aiempina kausina tämän hukkaaminen olisi ollut katastrofi. Nyt ei enään niin tärkeä, mutta eihän siitä osaa luopuakkaan :)
- Champion Destroyer - oli jo ostaessa aavistuksen normaalia dessua alivakaampi ja tekeekin melko reilua ässää, kun heittää suoraan. Palauttaa silti kohtuudella. Tällä mennään tällä hetkellä aina pitkät draivit, kunhan tuuli on kohtuullinen. Toimii hyvin myös distance annukoissa.
- S-line Destroyer - ylivakaa, 'normaali-dessu'. Championia selvempi feidi ja uskaltaa hakea mittaa vastaiseenkin. Tällä myös pitkät kämmendraivit
- 2 x C-line PD
- kohtuu kulunut versio ja on aikalailla se oma go-to draiveri nyt. Säilyttänyt vakautensa melko hyvin vaikkakin feidi on heikentynyt huomattavasti. Kaikki PD:tä heittävät tietää, että tämä taipuu kaikkeen.
- melkein uusi kiekko. Vaihtuu, kun on selvää vastaista tai haluan loppuun sen varman ja reilun feidin.
- Tournament Vipunen - vastatuuli draiveri ja forejyrä. Alkaa tosin olemaan hiukan kulunut, koska uutena sai lintata myrskyvastaiseen surutta flättinä ja tiesi, että kyllä se feidaa. Alivakautunut sen verran, että tällä alkaa saamaan mittaakin melko nätisti ja voipi olla, että tulee monipuolisempaan käyttöön jatkossa. Todennäköisesti vaihtuu uudempaan kohta. Muuten ei ole selvää jyrää kovaan vastaiseen.
- C-line Firebird - se normaali firebirdi. Lentää suoraan, vakaasti ja feidaa lujaa. Dessua lyhyemmät kämmenavaukset ja pitkiin upseihin
- S-line Firebird - vanhin kiekkoni. Raiskattu upsilla syksystä 2010. Mittaa tällä ei enään upseihin saa, mutta tippuu alle 90m heitoissa 5 metrin tarkkuudella ;). Ensimmäiset kolme vuotta käytin vain ja ainoastaan upsiin, mutta nyt toimii loistavasti suoriin kämmen ja rystyheittoihinkin. On edelleen vakaa, mutta feidi on aika pientä firebirdiksi. Ei uskalla hukata!
[/list]
-
Niin ja pääsihän sitä puttaamankin. Tuossa bägin sisältöä avatessa huomasin, että nyt ei sada ja heti puttaamaan. 45 min jankkasin pääasiassa askelputtia. Pitää saada uppoamaan alkukauden tapaan!
-
Tiistaina avaustreeniä rangella. Edelleen ideana suorat kontrolliheitot. Nyt muutaman, vajaan parituntisen treenin jälkeen alkaa hyvin palautua lihasmuistiin se tekeminen mitä talven treeneillä saavutettiin. Veto lähtee taas selvästi alempaa (ja näin ollen on myös terävempi) sekä suuntaus on kohdallaa, kunhan pää ei käänny liian aikaisin. Luotto siihen, että avaus osuu keskelle ränniä kasvaa kyllä hyvin näiden toistojen myötä.
Keskiviikkona oli seuran viikkokisat. Puttailin pihalla puolisen tuntia ennen lähtöä ja kentällä paikat lämpimäksi verkkoon heittämällä. Keli oli kauden paras viikkokisoissa missä olen ollut. Tuuli maltillinen 3-4m/s ja se näkyi kyllä kaikkien tuloksissa (http://www.frisbeekarhut.com/kisakone/index.php?page=event&id=70&view=liveresults&). Itse aloitin kierroksen väylältä 11 ja ensimmäiseen neljääntoista väylään olin puttaamassa pirkkoa 11 kertaa. Yhdeksän näistä upposi, yksi tuli ketjujen ja alaraudan kautta ulos (n. 9m ylämäkiputti) ja yksi oli huono haaraputti 6-7 metrin päästä ylärautaan.
Viimeiselle neljälle väylälle peli sitten vähän lässähti. Seiskalle avaus ei pysynyt linjassa vaan karkasi vähän sinne oikealle ja tällä väylällä se on heti paarin pelastamista sen jälkeen. Kasi on kämmenellä lähes pakkokakkonen (tähän nakkasin viikko sitten sen holarin), mutta nyt lipsahti lapasesta oikealle sisäkurviin ja par. Sitten ysiväylällä (radan ehdottomasti vaikeimman mallinen avaus rystyllä ja vaikein/toiseksi vaikein pirkotettava) avasin first treehen. Lyhyin avaukseni tähän koskaan ::). Kämmenellä yritettiin vielä pelastaa, mutta jäi metsän puolelle 35m lyhyeksi. Sieltä kuusen juuresta putterilla hankalanmallinen annukkarystylähestyminen joka meni 10 metriä pitkäksi. Sopivasti jäi tietenkin vielä aivan männyn eteen joten hyvä puttiasento oli mahdottomuus. Silti hyvä yritys yläpantaan, mutta tuplan sai kirjoittaa korttiin. En muista, että olisin pariin kuukauteen kotiradalla tuplaa ottanut.
Kierros oli kuitenkin todella hyvää tekemistä nuita viimeistä neljää väylää lukuunottamatta. Putit upposivat ringistä yhtä lukuunottamatta ja kympin takaakin jäi se ainoa minkä yritin.
Tämän päivän treeniohjelmassa olikin saada jostain hieronta-aika ensiviikolle. Useamman soiton jälkeen upposi. Pääsee jo tänään! Hartiat rupeaa olemaan melko jumissa.
-
Reilu viikko taas vierähti ja vähälle on kiroittamiset jääneet. Ei sinänsä ihme, kun vettä on tullut melkein sen 10 päivää.
Satunnaisesti pihalla puttaillut ihan vain tatsin ylläpitämiseksi sellaisia 40-100 putin sarjoja. Rangeilla käyty kerran jotta draivissakin pysyisi kontrolli takaraivossa. Kierroksia on päässyt muutaman kiertämään kotiradalla ja kertaalleen Kalajoella. Ei mitään ihme tekemistä ole ollut joskin eillinen treenikierros melko reilussa tuulessa oli kotiradalla hyvää peliä. Varsinkin puttien uppoaminen reiluissa puhureissa oli hyvää! Vielä, kun BagTag -haaste oli päällä, niin tuli pelattua järkevää peliä tuollaisessa tuulessa. Niillä väylillä missä on selvä riski outeille, niin pidettiin pelikirjassa puhtaasti par ja siinä onnistuttiinkin. Ainoa bogey lipsahti kierroksella saariväylältä, kun Vipunen liiteli pitkäksi (ei käynyt mielessäkään, että voisi mennä, kun otin reilun linjan).
Seuraavana olisikin edessä pari iltaa talkoohommia, kun rata pitää laittaa iskuun Kärkkäinen Openia varten. Kisasta eteenpäin heittämistä sitten piisaakin viikon verran. Kärkkäinen Openin jälkeen, kun aikataulu on käytännössä suihkuun, autoon ja nokka kohti Skellefteåta. Matkaa tulee Haaparannan kautta 500km joten melko myöhäiseen lipsahtaa ennen kuin ollaan perillä. Siellä onkin sitten ohjelmassa Ma-Ti rataan tutustumista ja Ke-La kisat (jos selviää cutista, muuten jää Ke-Pe). Ja siinäpäs olisikin melko hyvä tavoite. Tasaista hyvää pelaamista, niin mahdollisuudet Lauantain kierrokselle ovat. Eniten jännittää ensimmäinen kierros, jo nyt ::).
-
EIlen parikisat Rättyän kanssa tuloksella -15. Viralliset tulokset tulevat tämän päivän pelaajakokuksessa, mutta huhujen mukaan oltiin jaetulla kakkossijalla sankareiden Parviainen & Iso-Markku kanssa. Oulun Kälkäjä x2 taisi heittää voittoo -16... Miks ei otettu kakkoselta helppoa pirkkoa pois ;D
Pelikirja piti kirjoitella tähän, mutta meni eilen vähän myöhäiseen joten unohtui. Pitää summata tämän päivän kahden kierroksen jälkeen jotain.
Nyt heittokamppeet niskaan ja kenttää kohti. Lämmittelemään hyvin ja lähtö klo 11:00.
-
Eka kierros heitetty ja pitkä tauko, kun kahdessa lähdössä pelataan. Päivitellään sitten vaikkapa tätä ajankuluksi ::)
Kierros alkoi väylältä 5.
väylä 5: upsilla kuuteen metriin ja pirkko aloitus
väylä 6: upsilla kuuteen metriin ja toinen pirkko
väylä 7: reiluhko sivutuuli joten pelikirjan putteri vaihtui buzzziin. Pillisuora avaus 85m ja nosto pirkko
väylä 8: pari viikkoa sitten tästä otettiin kämmenskipillä se holaripotti pois. Samanlainen heitto, mutta vähän korin edestä meni. 4 metrin putti, pirkko.
-neljä väylää, neljä alle-
väylä 9: ensimmäinen väylä jota lähdetään pelaamaan par-tuloksen kautta. Vähän vasempaa reunaa hipoen 9 metrin putille. Alarautaputti korotettuun koriin, par
väylä 10: normaalisti mennään vähän alivakaalla buzzzilla melko suoraa linjaa. Nyt vasen sivu/vastainen tuuli kuitenkin pakotti vaihtamaan buzzziin. Avaus onnistui niin kuin halusin, mutta tuuli ei painanutkaan kiekkoa selvästi suoraksi vaan päästi feidaamaan. 13m haara alarautaan. Par
väylä 11: vasen sivutuuli 120m suorahkolla väylällä, jossa pakko mennä kuitenkin antsan puolelta. Teebirdi viiteen metriin, pirkko
väylä 12: reilu vastainen ja arvoin, että avaanko uudella vai kulutetulla firebirdillä. Valitsin uuden joka oli virhe. Feidasi liikaa ja skippasi 50cm outtiin. Taas ylireagoin tuuleen :-[, bogey
väylä 13: nyt sitten reilu myötäinen oikeasta takaviistosta. Tiesin heti, että 100m putteriantsa ei toimi, koska sivumyötäinen painaa kiekon alas. Otin alivakaan buzzzin ja kuvittelin saman heiton. Pieni pelko oli selässä, että painaako tämänkin alas, mutta lähdin hakemaan. Tämä oli virhe. Miksi ei voi pelata vaikean tuulen takia todella vaikeaa väylää vain nöyrästi paariin. Tuuli meni kannen päälle ja kiekko käänsi reilusti yli, OB. Hyvä 60 metrin upsi nostolle ja toinen bogey putkeen.
väylä 14: selvä hysseväylä ei ole tällä vasemmalla sivutuulella niin selvä. Avaus jäi 11 metriä lyhyeksi ja puttia mietein melko tovin. Tuuli kun puhaltaa rinteen takaa suoraan korilta pois päin, jos putti nousee yhtään liian korkeaksi. Matalaa askelputtia lähdin hakemaan ja upposi. Pirkko
väylä 15: Kova vasenmyötäinen. "Heitä keskelle peltoa, mitään muuta ei tarvitse tehdä". Linja lipsahti raakasti vasemmalle ja vain OB-linjalla oleva heinäseiväs pelasti paskan heiton. Kimposi takaisin peliin ja par pelastui.
väylä 16: saariväylä suoraan vastaiseen. Vipusella heitto hyvässä linjassa, mutta auttamatta liian matala. Tämän takia käänsi loivasti yli ja feidi ei riittäny takaisin saareen. Mitta olisi riittänyt... dropilta zone alle ja bogey.
väylä 17: matalaa pilliä sivutuuleen. Buzzzi lipsahti oikealle, mutta jäi 11 metrin putille. Putti oli täysin vastatuuleen ja askelputilla yritin hakea matalaa linjaa, mutta nousi silti korin katolle ja skippasi siitä 8m pitkäksi. Tuo skippi olikin sitten mallia HV, koska kiekko jäi niin täydelliseen pimeään kulmaan 3-4 puun taakse, että mistään en nähnyt korista kuin 2/5 reunasta. Piikkihysseputtia hain, mutta ei ollut toivoa, todella turhauttava bogey...
väylä 18: mandoportista läpi ja PD-liiteli hallitussa antsassa vastatuulessa 25m vajaaksi. Seifti alle ja nosto pirkko
väylä 1: lyhyeksi väyläksi mielenkiintoisen mallinen avaus. Alkupään puut pakottaa tarkkaan avaukseen, mutta korin sijainti reilusti vasemmalle pakottaa myös käyttämään todella ylivakaata draiveria n. 60-70m väylällä. Paikaltaan firebirdillä matalahkoa linjaa ja selvällä skipillä (sivutuulessa) neljään metriin, pirkko
väylä 2: täydellinen avaus putterilla. Vähän nokkapystössä kääntää yli ja korkeahkolla linjalla tippuu vielä feidillä takaisin. Pirkko
väylä 3: väylien 5 ja 6 kanssa "pakkokakosia upsilla". No tästä jäi ottamatta, kun kiekko tippui kyllä korin mittaan, mutta viisimetriä vasemmalle. Joka on jo outissa. OB par
väylä 4: hankala greeni tekee pirkosta aina vaikean. Tuulen takia otin jyrän KCP Aviarin ja heitin seiftihyssen. Neppi alle ja par.
Yhdeksän pirkkoa, mutta neljä bogeytä. Ainoastaan saareen heitetty bogey oli hyväksyttävä. Väylät 12 ja 13 huonoa peliä, tyhmää peliä. Seitsemällätoista sitten huonoa tuuria, kun par-puttia ei voinut edes yrittää. Noh, niitä tulee joskus. Ei voi mitään.
Tuossa tuulessa yhdeksän pirkkoa lämmittää kyllä mieltä ja antaa hyvät lähtäkohda toiselle kierrokselle. Ihan kaikkia tuloksia ei ole vielä tuloskoneessa tällä hetkellä näkyvissä, mutta tod. näk. ollaan jaetulla kakkossijalla:
https://kisakone.frisbeegolfliitto.fi/kilpailu/274/katso/tulokset/kierros/1#cMPO%20(Avoin%20Pro)
-
Voe herrajestas. Olihan se raskas ja surkea kierros. Keli helpottui reilusti, koska tuuli tyyntyi reilusti. Tällä radalla tarkoittaa sitä, että bogeyfree pitäisi olla käsillä. 1-2 ehdottomasti maksimi. Ekan kierroksen tyhmät outit ja neljä bogeytä ei kuitenkaan riittänyt. Nyt niitä kirjoitettiin korttiin VIISI. OB avauksia kuitenkin vain kaksi... >:(
Aloitus oli väylältä 17.
17: Nyt osui buzzzi paremmin pilliin. Lopussa puuhun josta jäi 8 metrin putille. Pirkko aloitus
18: mando-portista läpi pd:llä. KCPA:lla hysse seitsemään metriin josta ylämäkiputti sisään, pirkko
1: Firebirdi skipitys tällä kertaa 9 metriin. Putti kuitenkin korin katolle ja 6 metrin paluuputti sisään, par
2: nyt jäi putteri vähän kynsiin kiinni, mutta meni onneksi puun oksista läpi. 14 metrin askelputti korinjalkaan. par
3: tällä kertaa upsi nostolle, pirkko
4: nyt alivakaampaa putteria ja haku selvästi putille edellisen superseiftin sijaan. Kevyt tuuli vähän yllätti ja jäi 12 metriä lyhyeksi. Aivopierun johdosta lähdin hakemaan puttia sisään vaikka korin takana alamäki. Yritys oli kyllä ihan ok, kun alarautaan kolahti, mutta nousi pystöön ja pyöri 12 metriä alamäkeen. Sieltä alarautaan ja bogey. Todella pitkästä aikaa tuli puttipelissä tyhmä bogey. Nämä on pidetty hyvin kurissa, kun on nöyrästi seiftattu alle. Miksi ei nyt?
5: upsi neljään metriin, pirkko
6: upsi neljään metriin, pirkko
7: buzzzi lipsahti vähän linjasta vasemmalle ja osui puuhun. Korille jäi 35 metriä joka olisi mennyt hyppy/askelputilla, mutta jäi niin huonosti heti puun taakse piiloon, että kämmen neppi oli ainoa järkevä heitto. Pure käteen ja aivan umpisurkea heitto alle 20m eteenpäin, suoraan maahan. Vähän otti sormiin kiinni, mutta ... huoh. 16-18m askelputti alarautaan. Tämä bogey meni sitten ilmeisesti korvien väliin...
8: pakkopirkko ollut niin kauan kuin olen tätä kämmenellä heittänyt. Nyt kämmen nousi taivaalle ja jäi 16 metriä korista ojan reunaan. Kengät luisti eikä saanut oikein yritystä aikaan, par
9: buzzzi karkasi aavistuksen korkealle eikä jaksanut kääntää yli. Helppo par kuitenkin
10: tiille tuntui pieni vastainen, mutta ei vaikuttanutkaan heittoon oikeastaan ollenkaan. Tämä yllätti myös muut ryhmässä. 3/4 avasi väylän vasemmalle puolelle, kun tuuli ei pitänyt kiekkoja suoralla linjalla. Par
11: tuuli nousi hetkellisesti vähän reilummaksi ja vastaiseen tiippari kippasi yli. Tiedostin tämän kyllä, mutta nopeammalla draiverilla ollaan heti takaoutissa joten päätin pelata seiftiä. Par
12: nyt se suorempi firebirdi käteen. Linja oli ihan naksun liikaa vasemmalla joten lopussa kiekko skippaili tasaisella maalla 8 metrin putille (oikealla linjalla skipit katoaa hyvin ylämäkeen). Putti oli suoraan takana olevaa ojaa vasten ja yksi matala puunoksa oli vähän häiritsemässä. Katsoin kuitenkin, että puunoksa ei vaikuta puttiin enään sillä kohdalla. Putin pitää olla matalempi. Sen verran se oksa kuitenkin puttiin vaikutti, että tuli mielikuva, että pitää putata matalaa ja kohtuu kovaa linjaa. Putti oli keskellä koria, mutta nousi korin katolle! Katolta skippi ojaan ja suu jäi auki. Ei käynyt mielessäkään, että puttaisin yli. Enemmän odotin, että alarautaan kolisee. Ojan reunalta 8m ylämäkiputti sisään, bogey
13: nyt, kun tuuli oli tyyntynyt ja vähän kääntynyt, niin aviar oli taas kädessä. Heitto vain oli yksinkertaisesti laiska. Jotenkin oli niin maansa myynyt fiilis näiden virheiden jälkeen. Jaksoi puskan yli, mutta käänsi liikaa yli. Osui ojan reunaan ja saattaahan sen arvata, että "valui" ojaan. Sieltä alle ja bogey. Nyt kynnettiin ja syvällä, vaikeaa oli.
14: hysse lähti hyvän korkuisena, mutta liikaa vasemmalle. Nousi kukkulan yli "väärälle" puolelle 9,5 metriin. Sieltä kuitenkin hyvä haaraputti ylämäestä koriin jonka takana alamäki. Missattu putti olisi ollut varmasti siellä +10m paluuputilla. Pirkko
15: pelikirjassa tämä on seifti-par. Nyt kuitenkin tuulen tyynnyttyä ja surkean kierroksen myötä päätin hakea kohtuu turvallisella linjalla kunnon vetoa. Jerkkua avaukseen ja onnistui hyvin. Nousi melkein mäen päälle, tasaiselle asti, muutaman metrin vajaana. Hyvä haaraputti ylämäestä n. 8 metristä. Pirkko
16: saariväylä viimeisenä. Edelliset kaksi pirkkoa piristi vähän, kun oli mahdollisuus lopettaa kolmen pirkon putkeen. Tuulella ei ollut mitään vaikutusta nyt ja pitäisi olla melko selvää, että saareen kiekko jää vähintään. No eipäs jäänyt, kun firebirdi jäi matalaksi eikä tämän takia kerennyt feidata saaren sisään. Dropparilta kämmenneppi alle ja bogeyhyn lopetettiin.
Kierros loppui siihen mihin kaksi kierrosta on nyt tuhottu täysin. Bogeytä tulee aivan raakasti liikaa. 9 bogeytä kotiradalla on n. 6-7 bogeytä liikaa. Oli keli mikä tahansa. Muutama nuista on ollut sellaisia, että noh, näitä tulee, mutta loput yksinkertaisesti surkeaa tekemistä. Pirkkojen määrä on sentään kiitettävä kahteen kierrokseen, 16 kpl.
En tiedä mitä lääkettä tänään ottaisi, että huomenna saisi bogeyt pois.
Edit: niin kierroshan loppui -2. Tuulen tyyntymisen myötä oli vain selvää, että taso nousee yleisesti. Ja niinhän se tekikin. Ensimmäisellä kierroksella par oli 925 ja toisella 906
-
Viimeinen kierros Kärkkäinen Openissa oli ihan hyvä. Olosuhteet vaikeutuivat vähän Lauantain toisesta kierroksesta, koska tuuli yltyi vähän. Kierros loppui tulokseen -7 ja sillä irtosi kolmas sija. Kierroksesta tarkemmin vähän myöhemmin. Nyt siirryrään Scandinavian Open raportointiin :)
-
Scandivanian Openiin lähdettiin heti, kun Kärkkäinen Openin palkintojenjaot olivat ohi. Suihkuun ja autoon. Edessä 500km.
Matka taittui todella nopeasti ja kivuttomasti. Odotin, että ratissa saattaisi alkaa väsyttämään, mutta muutamalla haukotuksella päästiin perille (n. klo 01:00 ruotsin aikaa).
Ylös noustiin siinä yhdeksän maissa, että vielä hotellin aamupalalle kerettiin. Aamupalan jälkeen hitaalla lähdöllä rataa kohti. Ensimmäisellä kierroksella heiteltiin muutamia avauksia per väylä ja aina muutama heitto par4 ja 5 väylien sweetspoteista. Keli oli maanantaina ihan hyvä, mutta radan kunto aika kehno maan osalta. Niin märkää oli joka paikassa. Muutenhan rata on hyvin hoidettu ja todella hieno pelata.
Maanantai-iltana alkoi sitte vesisade joka kesti katkeamatta läpi koko yön ja jatkui aamulla. Aamupalan jälkeen oli kuitenkin pakko suunnata radalle, satoi tai ei. Päätettiin pelata ihan tuloskierros, koska radalla olisi varmasti sen verran sakkia, että useille avauksille ei olisi aikaa (jenkit on muuten hätäistä porukkaa ;).
Kierroksella tihkutti melkeimpä kokoajan ja kahden päivän aikana ei oikein millään saanut Major-fiilistä päälle. Sen verran reilusti märkä rata ja keli latisti fiiliksiä. Ainoat Major-tason kokemukset oli tähän asti hotellilla, kun aamupalalla ja käytävillä tuli vaihdettua muutamia sanasia 1030-1050 pelaajien kanssa :)
Reenikierrosten jälkeen jäi vielä melko avoin pelikirja käteen. Useammalla väylällä olisi paukkuja hakea selvästi reilumpia linjoja, mutta niitä ei vain ole kerennyt testaamaan ja näin ollen kisassakin joutuu tyytymään siihen varmaan avaukseen. Ehkä parempi niin...
Jatkuu...
Ps. Pädillä näpytellään. Skipatkaa kirotusvirheet.
-
Keskiviikko aamu ja ensimmäinen kierros edessä. Oma lähtö oli arvottu 10:40 ja samaa ryhmään pari ruotsalaista ja norjalainen. Muut olivat 930-900 tason pelaajia. Vähän harmi sinänsä, kun ensimmäiselle kierrokselle ei voinut päästä vahingossa heittämään kovien nimien kanssa.
Radalle ajaessani huomasin, että sateenvarjohan jäi tietenkin hotellille ja tumma taivas päällä vaikka ennusteet sanoivat sateetonta päivää. Lämmitellessä tihkutti kokoajan joten myymälästä uutta varjoa mukaan kierrokselle. Selvittii 16€ hintalapulla :P
Lähdöt olivat 8 min myöhässä ja edellä menevä ryhmä ei ollut saanut heitettyä edes kakkosheittojaan, kun meidän ryhmä kuulutettiin radalle. Tässä vaiheessa oli jo selvää miten kierros tulisi tod. näk. menemään. Odottamista luvassa.
(Jos kiinnostaa seurata väyläkohtaisia selostuksia tarkemmin, niin täältä löytyy väyläkuvaukset video muodossa http://www.sodiscgolf.com/course-tactics.html )
Väylä 1: vesisade jatkui ja 20 min seisomisen jälkeen avaus lipsahti suoraksi annukan sijasta ja metsään. Toinen heitto (n. 10 minuutin odottamisen jälkeen) oli 40m neppi takaisin väylälle. Kolmannella hyvä suora n. 100m FDllä sweet spottiin. Kiekko tosin jäi keskelle casual water lampea ja heti meinasin joutua seisomaan keskelle lätäkköä, koska 5 metrin sääntö oli maks. helpotus. TD ei antanut mahdollisuutta ottaa enempää pakkia. Neljännellä kämmen puiden kautta väylälle. 70m rystyannukka putterilla 12m vajaaksi ja askelputti ohi. 7m haaraputti sisään ja bogilla alkoi. (Par 6)
Väylä 2: 69m saari upsilla nostolle. Pirkko.
Väylä 3: (odottamista 5-6 min) valitsin pelikirjan mukaan keskimmäisen väylän ja tiipparia käteen. Osui viimeisiin puihin ja vähän lyhyeksi vasemmalle sweetspotista. Tästä loistava jatko fdllä todella matalana 12m lyhyeksi korista. Askelputtia korin katolle ja 8m pitkäksi. Sitten tulikin kisan ensimmäinen surkea putti joka kolisi alarautaan. Arka tuikkaus tai jotain. Korit ovat muuten surkeat, jos minulta kysytään. Latituden pro basket E2. Sylkevät keskeltä kaiken takaisin ja jos ei osu tolppaan, niin tuntuu, että aina meinaa mennä läpi. Parin päivän jälkeen näihin puttaa jo jotenkin arasti.
http://youtu.be/gwQhI78EfJ0 :P
Väylä 4: kcp hysse vähän pitkäksi. Metsän reunasta haaraputtia 11 metristä. Hyvä haku, mutta yläpantaan. Par.
Väylä 5: (odottamista yli 10 min, sade hellitti tässä vaiheessa) tämän avaus oli vähän hämäränpeitossa. Muistelin väärin, että kuinka kaukana väylä alkaa kaartaa vasemmalle ja lähdin hakemaan aivan liian pitkää vetoa dessulla. Avaus oli loistava siihe mitä yritin, ei siihen mitä väylälle piti heittää. Osui onneksi puuhun eikä mennyt pitkäksi metsään. Väylä kaartaa n. 100m jälkeen ja itse hain n. 120 m avausta ja feidiä päälle. Vaikeasta kulmasta annukka putteri lyhyeksi, neppi alle, par.
Väylä 6: (n. 5min) rystyllä ylikääntävä putteri/midari vai kämmen hysse joka vähän suoristaisi ja liitäisi. 90m sweet spottiin. Otin kämmenen ja heitin surkean avauksen vasemmalle ryteikköön. Hysse jäi pois ja lensi sinne suoraan flättinä. (n. 5min) Sieltä pelastus-upsi liian suorana ohi portista. 40-50m korille ja ainoa vaihtoehto sormirolleri. Osui siihen "ainoaan puuhun" mikä piti ohittaa. Heitolle mittaa 10m. Rystyllä 7 metriin ja bogey sisään. Huomenna tämä avataan rystyllä.
Väylä 7: tässä vaivaa, että miten paljon pidemmälle voisi draiveri avauksella hyssen saada. Buzzzilla kuitenkin mentiin ja mitta oli hyvä. Jäi vain vasemmalle reunalle väylää, puun taakse. Paikaltaan kämmen-ässää vipusella ja paremmin en olisi voinut heittää. Suoraan rännin alkuun. 30m askelputti alli ja nosto par. Kelpaa tältä väylältä. Todella vaikeasti pirkotettava.
Väylä 8: hyttyskukkulalle odottamaan. Yli 10 minuuttia meni ja ryhmässä puhuttiinkin jo, että kuinka hankalaa pelaaminen on näin. Ei mitään rytmiä pelissä ja jokainen avaus on vähän kuin ensimmäistä heittäisi. Ensimmäinen heitto 80m upsilla oman pelikirjan sweet spottiin (jätän suosiolla ylös mäenlaelle enkä hae alas tai yli ob-lammikosta). Jatkoheitto oli huono, koska otin vauhdin ihan väärällä linjalla. Heitto lähti sinne minne vauhti osoittikin joten huolimattomuuden piikkiin menee. Lammen yli metsään jäätiin. Sieltä askeleen vauhdilla mellakkaupsia ränniin. Jäi viimeisen puuryppään taakse jonka läpi hyppyputtasin pienestä reiästä. 7m par putti juuri ja juuri sisään. Tässä vaiheessa tupisin itselleni, että miksi puttaan niin pehmeästi. Täysin normaalista tyylistäni poiketen.
Väylä 9: 96 metrin väylä. Porttiin buzzzilla vai upsilla yli joka ei korkeutensa takia yllä ihan kunnon putille. Jää jonku 15m vajaaksi. Valitsin buzzzin koska tii oli märkä ja kurainen. Upsia heitettäessä tukijalan pito on paljon kriittisempi. Buzzzi lähti hyvässä linjassa ja katsoin, että putilla ollaan. Osui kuitenki portin kohdalla siihen oksaan jota et nähnyt edes ja kimposi melkein outtiin vasemmalla. Lähestyminen 6 metriin ja taas vähän arka putti. Oliko tuo reenikierroksilla korien sylkemine nöin pahasti korvien välissä? Par.
Players arealle tauolle, kun scoreja kirjattiin ylös. Banaania ja kahvia naamaan. Kierros oli kestänyt 2h20min.
Väylä 10: (15 min tauon jälkeen) hyvä avaus dessulla, mutta voima oli pois. Juuri sellainen veto, kun lämmittelyn alussa lähtee. Tarkka, mutta ei se mihinkään kanna. 20m neppi alle ja par.
Väylä 11: (7-8min) hyvä avaus kuluneella dessulla selvässä antsassa joka palautti takaisin puulinjan taakse väylälle. Vähän jäi matalan puun taakse, mutt ei haitannut, koska upsilla jatkaisin kuitenkin. Vajaan satkun upsi 7 metriin ja putti tuikattiin alarautaan. Nyt pääsi ärräpää. Mitä oikein varon tässä? Jännityksestä ei ole kiinni, koska ensimmäisen heiton jälkeen sellaista en ole tuntenut. Missattu pirkko, par korttiin.
Väylä 12: fdllä suoraan ja korkealla linjalla. Tippui korikukkulalle ja haaralta 5 metrin pirkko sisään. 10 väylää olikin kulunut edellisestä.
Väylä 13: (5min) vaatii todella tarkan avauksen joka feidaa skippailee sweet spottiin. Reenikierroksilla tämä jäi joka kerta lyhyeksi ja kiekot feidasivat liian aikaisin. Tiiltä väylä vain näyttää jotenkin niin paljon lyhyemmältä. Nyt poweria lisää ja jaksoi kurviin asti. Skipit jäivät 5 metriä lyhyeksi joten rystylähäri ei onnistunut. Zonella yritin kämmentä mutta hipaisi prkl vieköön oksaan ja jäi lyhyeksi. Alle ja nosto par.
Väylä 14: (5min) holarista 10.000 kruunua. Omassa pelikirjassa on alikavaa buzzzi joka suoraan lentäessään pitäisi mennä ob-altaan yli ja puttia päästään heittämään toivottavasti viistoon, ei allasta kohti. Jos buzzzi kippaa yli oikealle, niin ei haittaa. Alle ja nosto pitäisi onnistua. No buzzzi ei osunut puiden väliin lainaakn vaan keskelle puita josta vasemmalle matalien oksien katveeseen. Paikaltaan yritin repäistä kcp:llä hyssen pitkäksi, mutt ei jaksanut edes korille asti. Suoraan altaaseen, putti lipsahti ködestä täysin ja nosto tupla. Tämä korpesi. Tämä pelataan huomenna selvästi pelkkänä paarina
Väylä 15: (5min) buzzilla korkeaa suoraa linjaa on pelikirjassa. Lensi korkealle ja suoraan, mutta pari metriä vasemmalle ja osui siksi viimeiseen puun korin edessä. Ei voinut yrittää sisään oksien alta. Nosto par.
Väylä 16: tässä riittäisi rahkeet ehdottomasti pidempään avaukseen ylivakaammalla kiekolla. Loivaa distanse antsaa joka palauttaa lopuksi kurvin taakse. Ryhmäkaveri kysyikin ennen avaustani, että lähdenkö hakemaan kurvin taakse saakka. Vastasin, että ei ole kerennyt testata ko. heittoa joten mennään vain alivakaammalla antsalla joka jää varmemmin oikeaan laitaan väylää ja toivottvasti kurvin ohi kuitenkin. Alivakain dessu teki sen mitä pitkin ja kori oli näkyvissä kakkosheitolla. Reilulla linjalla altaan yli ja 7-8 metriä leveäksi.
Hetken mietin, että lähdenkö puttaamaan allasta vasten (alle metrin korista) vai en. Päätin putata, koska nämä pitäisi olla kuitenkin niitä perusputteja ja pirkko tarjolla. Mielessä oli, että lyhyeksi et nyt prkl tuikkaa ja keskityin todella, että puttiin tulee poweria. No niin tuli. Korin katolle josta skippasi altaan toiselle puolelle. Sieltä sitten 9 metrin paluuputti sisään. Par.
Väylä 17: ylivakaalla pitkää ässää joka palauttaa obltä pois/pois päin. Linja ja heiton malli oli hyvä, mutta jäi matalaksi joten 20 metriä jäi uupumaan. Yritin mittailla jäljellä olevaa matkaa korille, koska upsi houkutteli. Arvioin sitten, että olisiko noin 55-60 metriä ja välissä korkeita puita. Arvio meni reisille, koska näköyhteyttä koriin ei ollut. Kiskaisin upsin 15 metriä pitkäksi keskelle autotietä. Tien reunasta n. 3 metriä korin yläpuolelta 13 metrin putti sisään ja ob-par.
Väylä 18: mahdoton pirkottaa, kun ei ole 130m kämmentä. Dessulla suoraa linjaa ja feidillä sweetspottii. 20m neppi alle ja kierros päättyi par puttiin
Lopputulos oli +3 ja vaisu fiilis jäi. Ne kerrat, kun puttaamassa oltiin, niin käyttämättä jäi. Muutaman surkean avauksen myötä tuli kierroksen plussat. Jatkuva odottaminen myös vei avauksista kokoajan sen terävyyden, että olisi hätyytelty niitä pirkkopaikkoja.
Kierroksen päällimmäisenä ajatuksena, todella märän ja kuraisen radan lisäksi, oli odottaminen. Odottamista, kun oli väylien alkujen lisäksi vielä todella usein keskellä väylääkin. Sateen takia ei tuolia viitsinyt kantaa joten 4h20min kestänyt kierros tuntuu ihan kiitettävästi jaloissakin.
Huominen sää on ennusteiden mukaan todella surkea. Vettä tulee ja tuulee. Odottamista siis tiedossa lisää ja huomenna kastunee muutkin kuin kengät.
-
Huominen sää on ennusteiden mukaan todella surkea. Vettä tulee ja tuulee. Odottamista siis tiedossa lisää ja huomenna kastunee muutkin kuin kengät.
Tän päivän perusteella strategia lienee parin pelaaminen. Kohtalainen kierros-rating varmaan luvassa sellaisella suorittamisella :)
-
Kyllä tuolla muutaman miinukselle pääsee perustekemisellä, kunhan putti vain on omalla tasollaan. Tämän päivän kierroksella päädyttiin +3 jotka nekin tulivat muutamalta väylältä (yksi puttaamalla ja kaksi surkeiden avausten myötä). Muutamien miinuksien tekemiset kuolivat lähipeliin.
-
Totta, ainakin kakkosväylä on tietenkin nostolla jos upsit vaan ei lipsu sateessa :) Mutta noin yleisellä tasolla olosuhde on niin haastava että par-tuloksella saa ilman muuta tonnin (jos se vaan laskukaavassa otetaan huomioon).
-
Totta, ainakin kakkosväylä on tietenkin nostolla jos upsit vaan ei lipsu sateessa :) Mutta noin yleisellä tasolla olosuhde on niin haastava että par-tuloksella saa ilman muuta tonnin (jos se vaan laskukaavassa otetaan huomioon).
Joo, jos huomista mietitään, niin ennusteuden varjossa par on kova. Huomenna se kyllä kelpaa, mikäli sateet toteutuvat. Tänäänhän par oikeutti 982 kirrrokseen.
-
Mutta noin yleisellä tasolla olosuhde on niin haastava että par-tuloksella saa ilman muuta tonnin (jos se vaan laskukaavassa otetaan huomioon).
Laskukaava ottaa sen huomioon niin, että kierroksen rating lasketaan siitä miten pelaajat ovat pelanneet. Esimerkki: jos kisassa olisi 8 tasan tonnin ratingin äijää ja ne pelaisivat kaikki par-tuloksen, niin parin rating olisi tasan 1000. (Näin periaatetasolla, toki kaavoissa on varmaan jotain hienosäätöä.)
-
Toinen ja kolmas päivä. Pelin kannalta melkon samanlaiset. Torstaina satoi vettä koko kierroksen ja Perjantaina oli puolipilvistä.
Molempina päivinä etuysi meni melko samallailla ja taisinkin pelata ne +1. Koko reissun ajan kädet olivat todella kuivat ja kiekot meinasivat lipsahdella liukkaan nahan takia. Tämä ei ollut vain oma ongelma vaan monet sanoivat samaa ja porukalla sitä ihmeteltiinkin, että miksi näin? Vettä tuli kuitenkin viiden päivän aikana ja reilusti. Liekkö sitten viileähkön ilman aiheuttama tuo käsien kuivuminen. Omalla kohdalla tästä kertoo hyvin se, että en käyttänyt viiden heittopäivän aikan kertaakaan dirt bägiä ja normaalisti olen suurkuluttaja. Kämmenpohjat, kun ovat erittäin herkästi hikoavaa mallia...
Torstaina 11-väylällä lipsahti ensimmäisen kerran avaus pahasti näpeistä ja tuli tuplaa korttiin väylälle jolta pidin pirkkoa kohtuullisen helposti otettavana (niitä harvoja väyliä, että upsin sai heittää esteettä korille, jos avaus oli edes kohtuullinen). Seuraavalla väylällä sitten toinen lipsautus ja radan helpommalle par 3:lle tupla! Tämän jälkeen loppu kierros olikin tuskaa, kun kiekot lipsuivat varsinkin lähäreissä joissa otteeni on kohtuu kevyt. Joutui tutustumaan uuteen tekniikkaankin kierroksella: sormien nuolemiseen/hönkimiseen. Kyllä oli vaikeaa.
Perjantaina tämä sama toistui siinä puolen kierroksen paikkeilla. Sormet kuivuivat niin selvästi, että kympillä lipsahti lähestyminen ensimmäisen kerran täysin lapasesta. Tästä eteenpäin toistuikin sitten sama kuin toisella kierroksella ja muutamat bogin jälkeen peli-ilokin hävisi, koska tiesi, että cutista ei voi enään selvitä. Loppu meni sitten vähän vain nakkomiseksi.
Itse kisasta täytyy todeta sen verran, että ei riitä yksi harjoituskierros tämän tason radan oppimiseen. Ensimmäistä kierrosta en laske harjoitteluksi vaan rataan tutustumiseksi. Tiistain vesisade aiheutti sitten sen, että avaukset jäivät yhteen heittoon jokaisella väylällä, kun tarve olisi ehdottomasti useammalle. Ja pelkästään avauksien harjoittelu ei tee kesää tällä radalla. Oikeastaan kakkosheitot ovat ne selvästi tärkeämmät. Useimmilla väylillä ei ole niin kriittistä, jos avaus jää vähän lyhyeksi/leveäksi sweetistä kunhan kiekko on pelattavissa. Jatkoheitolla pitäisi vain rata tuntea, että pirkon mahdollisuus säilyy. Tämä iski lujaa vastaan kierroksilla, kun oli todella epävarma olo jatkoheittoa suunnitellessa.
Jälkeenpäin, kun väyliä spekuloi, niin usealla väylällä haluaisin avata selvästi rohkeammin, koska rahkeita niihin olisi ollut. Ko. avaukset eivät olisi silti mitään tyhmiä riskiheittoja vaan ne helpottaisivat kakkosheittoja reilusti. Niiden kautta pirkkopaikkoja avautuisi selvästi enemmän. Nyt kisan aikana par 4 väylillä ei montaa kertaa oltu pirkkoputilla vaiikka avaus pelikirjan mukaan menikin. Tämä korpesi pitkin kisaa, koska pelasin todella kovalla prosentilla pelkkää "paarin nostoa".
Itse reissuhan oli kuitenkin loistava kokemus ja nyt on ensimmäinen Major-kisa takana! Kurassa kahlattiin nilkkoja myöten ja hyttysiä huidottiin viisi päivää, mutta jotenkin se ei edes ärsyttänyt. Normaalisti, kun kotiradalla on tuollaiset olosuhteet, niin pelaaminen käy edes mielessä ;D. Oman kolmannen kierroksen jälkeen kiersin vielä ykköskortin mukana koko kierroksen (kirjaimellisesti porukan keskellä ja aina tiin takana avauksissa 8) )ja katselin suu auki, kun MäkPethi nakutti -15 kiekan. Mukana oli sellaisia avauksia, että kylmät väreet meni. Esim. väylällä 10, kun vesilammikoiden takia ei voinut rollereita heittää, niin Paul heitti dessulla pillisuoraan, alle 2m korkuisena, 135m nostolle. Hulllua.
-
Viimeinen kierros Kärkkäinen Openissa oli ihan hyvä. Olosuhteet vaikeutuivat vähän Lauantain toisesta kierroksesta, koska tuuli yltyi vähän. Kierros loppui tulokseen -7 ja sillä irtosi kolmas sija. Kierroksesta tarkemmin vähän myöhemmin. Nyt siirryrään Scandinavian Open raportointiin :)
Palataampas tähän.
Kaksi ensimmäistä kierrosta oli melkoista bogi-helvettiä, koska kotiradalla 9 bogia kahteen kierrokseen on järkyttävä määrä. 1-2 per kierros on nieltävissä. Pirkot olivat sen sijaan taskussa, koska niitä oli se mainittu 16 kpl.
Sunnuntaille, kolmannelle kierrokselle oli siis selvästi yksi tavoite: bogien eliminointi. Sijoitus oli jaettu 8. (neljä muuta samassa tuloksessa) ja neljänteen sijaan oli kolme heittoa ja kolmanteen neljä. Ajattelin, että hyvällä pelillä neljäs sija voisi olla realistinen, koska kolmen heiton sisällä oli kuitenkin yhdeksän heittäjää, kisaamassa samoista sijoista.
Tuuli oli noussut sunnuntaille taas selvästi verrattuna lauantaina toiseen kierrokseen. Tämä oli hyvä, koska radan runsas outtien määrä tulisi vaikuttamaan tuloksiin enemmän.
(saapas nähdä, että mitä muistaa näin viikon viiveellä)
1: firebirdi tökkäsi multamöykkyyn eikä skipannut lainkaan. Yli kympin putti taisi osua koriin, nosto par.
2: kulunut KCP aviar ob-puskaa nuollen korin ohi ja viiden metrin putti sisään, pirkko
3: upsi muutamaan metriin, pirkko
4: kovan tuulen takia vaihdoin Buzzz OS:ään joka lipsahti kinttaasta. Jäi reilusti lyhyeksi vasemmalle ja keskelle isoa lammikkoa. Neppi alle ja par
5: upsi kuuteen metriin, pirkko
6: upsi kuuteen metriin ja huonolla keskittymisellä putti alarautaan, par
7: buzzzi lähti aavistuksen oikealla linjasta ja osui koivuun ja kimposi väylän oikeaan reunaan, jossa on sähkökeskus "mökki". Kiekko jäi seinää vasten niin, että rystyheitto väärinpäin (eli selkä koria kohti) oli ainoa mahdollisuus. Matkaa oli jäljellä n. 35m ja edessä matalalla roikkuvia koivun oksia. Matalan linjan lisäksi oli myötätuuli joten mietin, että pitää heittää melko kovaa jotta jaksaa perille. No kovaa heitinkin, liiankin kovaa. Nyt vain oli tuuri mukana ja aviar kilahti keskelle koria, pirkko
8: vipusella se vakio kämmenskipitys nostolle ja parkko-pirkko pois
9: alivakaalla buzzzilla hyvä avaus. Käänsi vähän yli, mutta ei riittänyt rinkiin asti. Par
etuysin jälkeen oltiin bogey-freessä ja -5. Ihan ok kotiradalla. Miinukset pitääkin tehdä etuysillä.
10: nyt en muista kyllä heitinkö buzzzilla vai kuluneella firebirdillä. Putti oli muistaakseni yli kympistä ja raudat kolisi, par
11: kovaan myötäiseen lähdin pelaamaan seiftiä buzzzilla. Nyt ei heitettäisi tiipparia pitkäksi ojaan. Vajaasta n. 15m putti alle ja nosto par
12: tähän oli pelattu bogey joka kerta. Ja niin tehtiin nytkin. Varovainen heitto firebirdillä joka feidasi vasemmalle outtiin, koska tehot jäivät pois heitosta. Oksien alta askelputti 8 metriä vajaaksi ja kuumottava bogey-putti ojaa vasten. Upposi
13: tähän oli myös pelattu kaksi kertaa ob:n kautta bogey. Nyt buzzzilla selvästi seiftimpi linja puskan yli ja feidasi korista pois päin. 12m hyvä askelputti keskelle koria, mutta heitti ulos! Perhana soikoon, par
14: reilu vasen sivutuuli on tällä väylällä myrkkyä, koska pitäisi heittää ISO hysse joka jää rinteeseen. PD vaihdettiin firebirdiin ja hysseen kaikki mitä kädestä lähti. Tällä kertaa ei rollinut alas ja parin metrin putti sisään, pirkko
15: kovaan myötäiseen uskalsi hakea vähän riskimpää vetoa kympin putin toivossa. Vähän lyheksi jäi ja alle joutui puttaamaan, par
16: vastatuuleen pitäisi saada nyt avaus ehdottomasti saareen! Vipunen käteen ja korkeampi linja kuin viime kierroksella ja saareen jäi. Feidasi tosin ihan vasempaan reunaan josta n. 12 metrin askelputti alarautaan, par
17: ykköskortin reilu yleisö oli saapunut sopivasti viidentoista tiille ja he odottivat, että me avaamme ensin. Buzzzilla täydellinen avaus nostolle, pirkko
18: vastatuuleen oli tärkeintä, että osuu mandoporttiin. Kulunut PD osui keskelle ja käänsi vähän yli. 50 metrin hyssellä kiersin koivut ja kiekko jäi rinteeseen viiteen metriin. Ylämäkiputti sisään ja lopetus pirkkoon
Tavoite täyttyi, kun bogeyt karsittiin lähes kokonaan pois ja kahdeksan pirkkoa tuossa tuulessa oli hyvä! -7 tuloksella mietin, että se neljäs sija pitäisi olla realistinen. Muut ryhmät olivat jääneet odottamaan kahdeksalletoista, että kärkikortti tulee sinne ja siinä kysellessäni tuloksia kävikin ilmi, että kärjessä ollaan. Ykköskortin tulostaulusta näin myös, että vain Parviainen ja Iso-Markku ovat karanneet, mutta kaksi muuta on jääneet jo taakse. Heräsi toivo kolmannesta sijasta. Kakkoskortti pelasi 18 väylän loppuun ja heistä vain Rasmus oli samassa tuloksessa kuin itse. Eli jaettu kolmassija oli varma.
Lahjakorttipalkinnon lisäksi sijoille 3. ja 4. oli myös tavarapalkinnot joten niistä pelattiin sudari erikoisväylällä. Rasmus avasi kämmenellä n. 50 metrisen väylän (kori mäen kummulla) pitkäksi ja itse heitin KCP aviarilla kahteen metriin. Näin ollen taskuun jäi lahjakortin lisäksi Asuksen transformer pad (10.1", 3G, wifi jne) joka on muuten myynnissä ;)
Loppujen lopuksi kierrostulos 48 oli kierroksen toiseksi kovin ja alustavissa siitä irtoaa 1001 rating. Kierrokset 1 ja 2 olivat 980 ja 929 joten keskiarvoksi muodostuu 970. Kotiradalta tämä saa arvosanan 'ihan ok', koska tavoite oli 980+. Loppufiilikset olivat kuitenkin loistavat, koska palkintopallille noustiin toisen kierroksen sukelluksesta huolimatta.
http://www.pdga.com/tour/event/21413
-
Molempina päivinä etuysi meni melko samallailla ja taisinkin pelata ne +1. Koko reissun ajan kädet olivat todella kuivat ja kiekot meinasivat lipsahdella liukkaan nahan takia. Tämä ei ollut vain oma ongelma vaan monet sanoivat samaa ja porukalla sitä ihmeteltiinkin, että miksi näin? Vettä tuli kuitenkin viiden päivän aikana ja reilusti. Liekkö sitten viileähkön ilman aiheuttama tuo käsien kuivuminen.
Viileä ilma voi toki korostaa ongelmaa, mutta perimmäinen syy saattaa olla liiassa käsien kuivaamisessa. Terveisiä Meresmaan pro's cornerista vuosien takaa :)
http://www.youtube.com/watch?v=yBbpYajdtuQ
-
Molempina päivinä etuysi meni melko samallailla ja taisinkin pelata ne +1. Koko reissun ajan kädet olivat todella kuivat ja kiekot meinasivat lipsahdella liukkaan nahan takia. Tämä ei ollut vain oma ongelma vaan monet sanoivat samaa ja porukalla sitä ihmeteltiinkin, että miksi näin? Vettä tuli kuitenkin viiden päivän aikana ja reilusti. Liekkö sitten viileähkön ilman aiheuttama tuo käsien kuivuminen.
Viileä ilma voi toki korostaa ongelmaa, mutta perimmäinen syy saattaa olla liiassa käsien kuivaamisessa. Terveisiä Meresmaan pro's cornerista vuosien takaa :)
http://www.youtube.com/watch?v=yBbpYajdtuQ
Hyvä tipsi kyllä. Käsi taskussa tuli kuljettuakin melko paljon, mutta pitäisi varmaan olla vielä jokin sormikas heittokädessä, kun ahkerana kiekkojen kuivaajana kuivuu käsi pyyhkeeseen kokoajan. Tietoisesti ei tullut kättä kuivattua pyyhkeeseen.
-
Tänään tuli aamupäivällä käytyä tsekkaamassa Limingan uusiksi muokattu rata. Viime kaudella pelasin kisoissa täällä -10 ja -11 kierrokset joten jotain vastaavaa laitoin tavoitteeksi reenikierrokselle. Sillä varauksella, että kuinka pirkotettavissa uudet väylät ovat.
Peli oli kahden välipäivän jälkeen melko rennon oloista ja lähes joka heitto ja putti oli siellä missä pitikin. Uusista väylistä tuli pirkotettua kaikki ja loppujen lopuksi tulos olikin -14.
(https://dl.dropboxusercontent.com/u/2412448/p%C3%A4iv%C3%A4kirjakuvat/liminka_-14.JPG)
Pirkottamatta jääneet väylät:
väylä 4: tässä en edes yritä pirkkoa, koska lopun ränniin on todella riski hakea tiiltä asti. Buzzzilla luukulle, neppi alle ja par
väylä 7: vanha väylä jossa koria oli viety 15-20 metriä kauemmaksi. Mikäli korin tyköä ei kaadeta muutamaa puuta, niin en oikein tykännyt muutoksesta. Sen verran tuurissa on, että meneekö kiekko täydelliselläkään linjalla perille asti. Lyhyeksi jäi ja juurikin näiden viimeisten puiden takia ei ollut edes linjaa putille. Par.
väylä 11: avaus PD:llä jäi 11 metriä vajaaksi ja vähän pienen puun katveeseen. Haaraputti alarautaan, par.
väylä 18: piikkihysse jäi kynsiin kiinni ja helppo pirkko jäi ottamatta, par
Omissa kirjoissa tulos on vielä naksua kovempi, koska en heittänyt upsia kuin kaksi kertaa. Tällä radalla sitä kun voi kylvää kyllästymiseen asti (ja sillä se tuloskin yleensä tehdään kisakierroksella).
Kun reiluun viikkoon ei ole saanut vielä heittää tarpeeksi, niin illalla tuli lähdettyä vielä Kalajoelle viikkokisoihin. Ehkä aavistuksen laiskaa tekemistä oli ja illalla ilman viiletessä jäätyi sormetkin ihan kohmeloon... kyllä, keskikesällä ;D. Tulos jäi vaatimattomaksi -2, mutta kierros oli mielenkiintoinen, koska seurakaveri oli kokoajan kynsin hampain kiinni BagTagissäni. Loppujen lopuksi tägi ratkesi viidennellä sudden death -väylällä omaksi edukseni. Edelleen unbeatable -status ko. skabassa ;)
iWatch + iPhone kertoo, että alkaen perjantaista 3.7., kun oli Kärkkäinen Open parikisat, niin on kierrospäivinä (9 kpl) tullut talsittua yhteensä 148 kilometriä! (ka. 16,4km/pvä) Hullua miten tuota matkaa kertyy ihan huomaamatta. Huiput olivat Kärkkäinen Openin avauspäivänä, kun pelattiin kaksi kierrosta (21,8km).
-
Sitten voisitkin jakaa vähän kokemuksia tuosta iWatchista :)
-
Mitäs tuosta. Jokapäiväisessä käytössä vähentänyt puhelimen taskusta kaivamista 90%, kiekkoaheittäessä sykemittari toimii hyvin ja 42mm mallin akunkesto on yllättänyt. Kaksi kierroksisen kisapäivän jälkeen illalla akkua jäljellä 15%
Mutta, jos näin frisbeegolfin kannalta katsotaan, niin nythän jo löytyy yksi todella HC tason softa iphonelle, joka tukee myös iWatchia.
Ei heikkohermoisille. Tällä softalla voi tehdä kaiken ja liikaakin ;D
https://itunes.apple.com/us/app/disc-golf-scorecard/id937899125?ls=1&mt=8
https://sites.google.com/site/discgolfiphoneapp/introduction
Itse testasin tuota tänään vasta kunnolla ensimmäistä kertaa. Kellolla helppo merkitä tulos väylän jälkeen ja yllättävän nopea oli merkityä myös nuo, että osuiko avaus fairwaylle, missasiko sen vasemmalta/oikealta, heittikö OB:lle ja millainen/mistä suunnasta tuuli oli. Kaiken tämän jos viitsii merkitä, niin ajan kanssa luurista löytyy älytön määrä faktaa, että miten on kiekot lennelleet, putit uponneet jne. Softaan voisi jopa syöttää koko bägin kiekkoineen, mutta tuossa vaiheessa alkaa mennä itselle liian HC tason hommaksi. Josko keskitytään siihen pelaamiseen =)
Hauskahan tuo oli toki kellosta katsoa, että paljonko korille on matkaa jäljellä. Ratakartan voi ladata softalla suoraan, jos sen joku on sinne jo määritellyt. Itse, kun määrittelee tii- ja koripaikkoja, niin GPS on apuna. Helppo klikkailla "drop tee pin", kun seisoo matolla. Tarkkuus oli tosin välillä vähän viereen, mutta helppo korjata, kun google mapsistä pöllityt kartat ovat käytössä.
Tosiaan softassa on älytön määrä kaikkea. Itse ajattelin testata tuota muutaman kerran nyt, niin, että merkkailen kellolla ihan vain avauksen laadun ja monesko putti upposi. Katsella sitten parin kierroksen jälkeen, että mitä siitä irtoaa. Niin ja jos puhelin kädessä jaksaa kävellä, niin jokaisen heiton voisi mittauttaa GPS:n avullakin ja silloin softa laskee eri kiekoille faktaa heittojen pituuksista eri tuulissa jne jne. Blaaaaah ;D
Ja miksei tuosta voisi oikeaa hyötyäkin olla. Esim skellefteåssa olisi helpottanut kummasti, kun par nelosilla olisi nähnyt kellosta, että onko sinne korille nyt 60 vai 80 metriä, kun suoraa näköyhteyttä ei ole 8)
Tässä esimerkki scorecardi. Äkkiä näpytin jotain enkä täyttänyt joka kohtaa.
(https://dl.dropboxusercontent.com/u/2412448/p%C3%A4iv%C3%A4kirjakuvat/disc_golf_iphone.png)
-
Eilen kävin treenailemassa urheilukentällä rollereita. Missään lähiradalla ei näitä tarvi joten ko. heitto on jäänyt täysin paitsioon. Keräsin bägiin hyllyistä ja nurkista kaikki alivakaat lätyt millä saattaisi rollerit onnistua. Tovin heittelyn jälkeen tulin siihen tulokseen, että en omista tarpeeksi alivakaita :o. Sidewinder ja yksi super-alivakaa 166g dessu olivat parhaat mitä löytyi. Muutama kiekko pitäisi rollereita varten hommata ja treenailla jonkin verran.
Rolleritreenin jälkeen kiersin vielä treenikierroksen. Vähän normipelikirjasta poikkeavia avauksia ja pääkeskittyminen puttiin. Putti kulki, mutta muuten heittäminen oli vähän väsyneen oloista (kiitos flunssan). Sen verran kuitenkin puristettiin, että BagTagiä ei kukaan kolmesta seurakaverista saanut vietyä.
Tänään aamupäivällä heittelin tovin pelkästään putteri ja midari-avauksia jonka jälkeen muutamia kymmeniä lähestymisiä. Välissä sapuskaa naamaan ja iltapäiväki Nivalan viikkokisoihin. Avaukset olivat (upsia lukuunottamatta) kokoajan ringin ulkopuolella ja 15-20 metrisiä sai yrittää roikuttaa vähän väliä. Yksikään ei noilta mitoilta jäänyt, mutta muistaakseni kaikki osuivat koriin yhtä lukuunottamatta. 10-15 metrisiä upposi muutama. Highlightina n. 13 metrin putti matalien puunoksien takaa, toinen polvi maassa ja syöksy perään. Ringin sisältä missasin kaksi: yhden 4 metrin putin, kun jäi se kuuluisa keskittyminen pois. Olin vastaamassa johonkin kaverin höpöttelyyn putatessa ja alarautahan silloin soi. Toisen 8 metrin putin discatheri sylki ulos. Kokonaisuutena kuitenkin sillä tasolla millä pitääkin.
Finaali ysille lähdin kahden heiton johtoasemassa. Seurakaveri oli kolme heittoa perässä ja oman surkean pelin myötä nousi takaa tasoihin, kun kolme väylää oli jäljellä. Toiseksiviimeisellä väylällä (heitetään 130m -3m alamäkeen ja koria ei näe tiiltä koska iso puska edessä) avasin kolmeen metriin ja otin heiton johdon. Viimeisellä par 4 väylällä päätin avata vipusella kohtuu seiftin heiton vastatuuleen, tavoitteena vain pysyä ob-tolppien välissä. Avaus oli liian matala ja kiekko ei kerennyt feidata takaisin IB. Kaveri heitti hyvän avauksen väylälle (n. 70-75m korille). Oma jatkopaikka oli taka-outin reunalta ja melko tovin mietein, että kuinka jatkan. Etäisyyttä korille oli todella vaikea arvioida, koska väylä on pelkkää peltoa ob-tikkujen kanssa. Rystyllä suoraan buzzzilla tai draiverilla hyssenä olivat vaihtoehdot, mutta oikea sivutuuli sai miettimään myös upsia, koska OB:lle ei saisi missään nimessä heittää uudellee. Muuten peli ratkeasi heti.
Arvioin, että korille on aikalailla se 100m ja upsi firebirdillä siihen sivutuuleen pitäisi jaksaa ehkä sinne kympin reunalle. Tämä ainakin pakottaisi kaverin onnistumaan lähestymisessään ja oma par-pelastus voisi olla pitkällä putilla mahdollinen. Pitkä vauhti, sepporätymäinen perkele-repäisy niin paljon kuin kädestä irtosi ja upsi tippui 6 metriä korin alle (kori n 1,5m korkean kasan päällä). Par oli kohtuu varma. Tämän myötä kaverin oli pakko hakea pirkkoa jotta vähintään sudarille pääsisi. Hänkin valitsi sivutuulen ja tiukahkojen ob-linjojen takia upsin, mutta se lipsahti oikealle outtiin. Upotin oman par-putin ja voitto irtosi.
Pitkästä aikaa oli taas mukava, kun kisan lopussa piti pelata ihan täysin vain toista vastaan eikä aina vain painaa se kova kierrostulos mielessä. Näitä lisää!
-
Kiitoksia käytännön kokemuksen jakamisesta. Mielenkiinto pysyy yllä.
Pitääpä oikeasti tutustua asiaan.
-
Eilen viikkokisat Kalajoella, Hiekkasärkillä. 3-5m/s meri-tuuli puhalteli vähän harvinaisemmasta suunnasta tuolla radalla. Yleisin lienee se länsi/luoteis-tuuli mereltä päin. Nyt puhalteli lounaan suunnasta.
Kisoihin lähdettiin taas eniten puttaus mielessä. Sitä on tullut nyt tuossa pihalla aina välillä joku pieni sarja heiteltyä ja alle 8 metriä tuntuu taas siltä miltä pitääkin. Tällä kaudella putti ei ole missään vaiheessa täysin hävinnyt, mutta pientä epävarmuutta tuon mittaisissa on aika ajoin ilmennyt. Kahdeksan metriä kuitenkin kuitenkin sellainen matka, että ei pitäisi aiheuttaa mitään päänvaivaa, jos ei esteitä tai kovaa tuulta ole. Tämä tuo varmuuden niihin pitkiin yrityksiinkin, kun tietää, että paluuputtu upotetaan kuitenkin.
Toisena tavoitteena oli parantaa viime viikkoista -2 tulosta joka oli väsynyttä tekemistä läpi kisan. Läpi kisan olikin melko selkeää ja hyvää tekemistä joka osa-alueella. Ensimmäinen avaus oli surkea, kun kämmen neppi (n. 50m) nappasi sormiin kiinni ja jäi helppo kakkonen ottamatta kuudeltatoista. Sen jälkeen pirkotettiinkin "seuraavat viisi väylää" pelikirjan mukaan. Välissä vain työmaan takia muutetti kakkonen joka on käytännössä mahdoton pirkottaa ilman tuuria. Tämän pelasinkin yrittämättä korille, ihan vain upsilla 70m ja 30m lähäri ja 7m putti, par.
Nelosväyllä irtosi jo kuudes tai seitsemä peräkkäinen pirkko ko. väylälle. Avaus maltillisesti sivuvastaiseen keskelle alas ja siitä buzzzilla vajaa satametrinen neljään metriin. Viitosella avaus hipasi hiuksen hienosti oksaan ja nokka nousi ylös, par. Kuutosella hain melko kovalla riskillä ylös putille, mutta vaikea sivutuuli ja yliyrittäminen kovaan draiviin pilasivat avauksen. Lähestyminen olikin sitten huippuluokkaa vaikeasta asennosta ja kaiken yli, kuuteen metriin. Kasilla vedettiin myös täpöt (108 metriä todella reiluun ylämäkeen), mutta sivutuuli sai kiekon feidaamaan lopussa ja yli 20m jäi korille.
Kympin helpon pirkon missasin, kun piikkihysse lähti liian matalana ja lenteli 25m pitkäksi. Empäs muista niin paahsti pitkäksi aiemmin heittäneeni. Pelikirjassa oli yhdelletoista merkintä, että nyt tämä pitää pirkottaa. Väylä, kun on periaattessa nelosta helpompi kakkosheiton takia. Se heitetään toki ylämäkeen ja on tämän myötä pidempi, mutta hyssen puolella on aina tilaa. Aavan takia tuon kakkosheiton mitta vain on todella vaikea arvioida. Viime viikolla heitin PD:llä 15 metriä pitkäksi. Nyt avaus oli lähes samassa paikassa kuin viime viikolla joten päätin koittaa buzzzilla suorempaa linjaa. Hyvä heitto, mutta nyt sen 12 metriä vajaaksi. Pitkää puttia hain sisään, mutta sivutuuli nosti korin yli ja leijali sinne kahdeksaan metriin. Varma paikkaus kuitenkin ja par.
Loppuväyliltä ei ollut tarjolla enään kuin kaksi pirkkoa, 13 ja 15. 12-väylän, kun pelaan pelkästään par mielessä. 13 taas on vaikea putteriliidätys alamäkeen jossa pitäisi osua ahtaaseen rakoon ja lopussa kiekko ei saa sitten liidellä liiankaan pitkäksi, eikä kääntää yli. Puihin kopisi ja par korttiin. Radan pahin bogey-peikko, väylä 14 avaus oli täydellinen. Tiippari vaihtui 2nd run FD:hen vaikkakin tiesin, että putille sillä ei mennä. Loppufeidi on sen verran reilu. 20 metrin hyppyputti alle joka rollaili kuitenkin kahdeksaan metriin ja puiden taakse. Tästä kierroksen paras pelastusputti leveästä haarasta. 15 väylän "upsi-pudotus" seitsemän metrin putilla sisään ja pirkko korttiin.
Tuloksesta ei mitään hajua. Ainoastaan hyvä fiilis ja tieto siitä, että bogey-free kortti on bägissä. Loppujen lopuksi kortissa 49 (-7) jolla päästään jakamaan kuukauden kovinta raakatulosta (joka kk erikseen palkinto tästä). Nyt voi vain jossitella kierroksen avausta tai tuota 50m piikkihysseä ;D. Mutta peli kulki. Ringin sisästä kaikki putit rehellisesti sisään, yhtä lukuunottamatta (kiipesi juuri ja juuri alaraudan yli). Kelpaa.
(https://dl.dropboxusercontent.com/u/2412448/p%C3%A4iv%C3%A4kirjakuvat/kalajoki_viikkokisat_20-7.png)
-
Välipäivät ja lepo. Keskiviikkona oli taas hyvä muistutus siitä, että pidä se välipäivä, kun tiedät että tarvetta on. Tiistaina oli tarkoitus kiertää kotirataa pelkillä putteireilla, mutta 12 väylän jälkeen oli sama pakata kamppeet kassiin, kun oli niin puutunutta vänkäämistä koko heittäminen. Keskiviikon piti ehdottomasti olla lepopäivä, mutta sitten tuli mieleen, että "hei, missasin viime viikolla ne Kokkolan viikkokisat, niin nyt kyllä vois lähtä. Ei ole tullut käytyä siellä pitkään aikaan". Sinne unohtui se lepopäivä vaikka takaraivossa vähän kummitteli, että tuleekohan tästä mitään.
Lämmitellessä fiilis oli ok ja ensimmäiset 4-5 väylää oli ihan ok. Sen jälkeen huomasin kuinka keskittyminen katoaa ja heitto alkoi tuntua samalta vänkäämiseltä kuin eilen puttereita heitellessä. Ysiväylällä draiveri lipsahti nokkapystössä (melko harvinaista omassa draivissani) laahaamaan ja totesinkin perään, että nyt on rento veto kaukana tästä tekemisestä.
Loppu menikin täysin roiskimiseksi ja ainoa mikä toimi oli putti kympin ringistä. Tai no, toimi se kauempaakin, mutta kuudesta osumasta vain yksi jäi. Korit eivät tänään tykänneet. Kierros oli surkea +1 ja samalla meni myös voittamaton -status bagtageissä, kun samassa ryhmässä ollut paikallinen heitti hyvän -5 kierroksen. Pisteet siitä.
Torstaina olikin sitten hieronta ja totaalilepo. Perjantain kävin iltasella vähän verryttelemässä avauksia puttereilla ja midareilla sekä heitin ihan rehellisen upsitreenin. Firebirdeillä reenailin sormiupsia jota en ole käyttänyt kierroksilla lainkaan. Heitto kantaa kyllä sen minkä peukullakin, mutta kohdistus on surkeaa. Tuntuu täysin luonnottomalta tähdätäkkin se upsi oikealle yläviistoon ;D. Tätä pitää treenata kyllä.
XXX:t olivat myös mukana. Koska, jos Mukkulan "tikkuhelvetti" on sitä miltä se pelkästään (vasta julkaistusta) kartasta katsottuna näyttää, niin saattaa olla, että 10-20 metriä pidemmälle upsille on käyttöä ja paljon. Ko. kiekon linja poikkeaa aika reilusti firebirdistä joten se vaatii treeniä, että syntyy luotto ja tieto siitä mihin kiekko tippuu. Firebirdi, kun on ollut käytännössä ainoa upsikiekko siitä asti, kun lajin aloitin.
Tänään oli sitten ohjelmassa heti aamusta lähtö Kokkolaan, parin kaverin kanssa. Tavoitteena saada tasainen ja varma kierros Keskiviikkoisen tuhertamisen jälkeen. Eillinen upsitreeni vain aiheutti sen, että lämmittelyn ajan ja n. 4-5 ensimmäistä väylää paikat olivat melko turtana ja käteni jopa ihan tärisivät. Ei ole keveimpiä treenejä tuon upsin roiskiminen... Alkuväylät menivätkin ilman pirkkoja, mutta kun paikat vertyivät (ja tärinä loppui), niin pelikin aukesi. Loppujen lopuksi kierros päättyi tulokseen -4 joka on melko reilussa tuulessa heittynä ihan hyvä.
Tuloskorttiin merkittiin kuusi pirkkoa ja kaksi bogeytä, jotka voidaan kyllä molemmat laskea rehellisesti paskan tuurin piikkiin. Hyvänä esimerkkinä väylällä 11 putattu pirkko, joka pomppasi korin pohjalta pois, tippui pystössä maahan ja rollasi umpitiheään ryteikköön, kaikista väleistä, niin syvälle, että par-putti oli mahdoton. ::)
Toinen bogey tuli sitten väylälle 18, jossa avaus oli juuri sitä mitä hainkin. Linja täydellisesti kohti sweet spottia, mutta osui juuri ja juuri lankun reunaan joka kiertää ob-alueen sisällä. 5cm ylemmäs tai 5cm alemmas ja kaikki hyvin. Jos, jos...
Neljä kierrosta on nyt tullut merkkailtua tuohon uuteen softaan luurissa. Kaikki ringin sisältä putatut merkitsen ohjelmaan puteiksi ja yli kympistä merkitsen ne lähestymisinä. Tämä ihan vain sen takia, että on mielenkiintoista seurata mikä on oma ICC prosentti pitkässä juoksussa.
Tällä hetkellä näyttää tältä
(https://dl.dropboxusercontent.com/u/2412448/p%C3%A4iv%C3%A4kirjakuvat/ICC.png)
-
Eilen odoteltiin aamupäivästä asti, että milloinhan taivas repeää. Ennusteet näytti, että koko päivän tulee vettä ja tuulee heti kunnolla. Ennusteista huolimatta päivä venyi ja venyi ja pientä tihkua likuunottamatta ei vettä tullut. Kova tuuli kyllä puhalsi kokoajan. Monta kertaa tuli katseltua taivaalle, että lähtiskö heittämään, mutta ei saanut aikaiseksi, kun tuntui, että "kuitenkin alkaa heti satamaan".
Ennusteiden mukaan pahimmat sateet piti olla siellä 15-19 välillä, mutta eipä näkynyt. Kaveri sitten kysäisi, että oisko bägtag kierros? Pitihän se lähteä, kun keskiviikkona olin oman 94 (vai oliko 96) tägin hävinnyt ja sitä ei kaveri tod. näk. tiennyt ;D
Tuuli oli kentällä kyllä todella kova, mutta sen lisäksi tuulen suunta oli poikkeuksellisesti idästä. Lämmitellessä mietittiinkin, että milloin täällä on pitänyt heittää kovaan itätuuleen? Kierrokselle lähdettiin ja vastakkain oli tagit 454 vs. 106.
Heti ykkösväylältä asti kotirata tuntuikin yhtäkkiä todella mielenkiintoiselta, kun lähes kaikki vakioavaukset sai heittää romukoppaan. Melkein joka väylä piti miettiä uudelleen järkevän pelin kannalta eikä niiden pakkopirkkojen metsästäminen ollutkaan enään se ykkösprioriteetti. Etuysin jälkeen olin jo kolme heittoa perässä, mutta silti mielessä oli, että tässä tuulessa takaysi on se mikä ratkaisee. Väylien pituudet melkeimpä tuplaantuvat ja tuuli tulee vaikuttamaan selvästi enemmän. OB:t ovat myös sellaisia, että huonosta avauksesta voi bogeynkin pelaaminen olla hankalaa tähän tuuleen. Viimeiselle väylälle tullessa olinkin saanut käännettyä pelin omaksi eduksi ja johdin heitolla. Molemmat otti kahdeksaltatoista pirkon ja tagit vaihtuivat :).
Mutta päällimmäisenä kierroksesta jäi mieleen se, että en muista milloin noin reilussa tuulessa olisi ollut peli noin hauskaa ja mielenkiintoista. Yleensä se menee normikotiratareenikierroksella (yhdyssana?) vähän sellaiseen puolihuolimattomaan roiskimiseen, kun "tulosta ei voi tehdä". Bagtag on kyllä loistava lisä näille kierroksille. Sillä nyt kiinnosti pelata ajatuksen kanssa kierros loppuun saakka ja miettiä, että mitä kannattaa yrittää, mitä on vielä tulossa jne. Tuulen suunta oli se viimeinen silaus ja kierroksen jälkeen oli loistavat fiilikset.
-
Menneellä viikolla ohjelmassa ollut pari fore-treeniä joilla haettu avaukseen mittaa. Tämän hetkinen kämmenheitto, kun on todella lyhyellä vedolla ja letnelee sinne 80-90m suorana. Nyt loppukaudesta otin tavoitteeksi pidentää taaksevientiä ja ottaa sieltä lisää tehoja heittoon. Muutaman treenin jälkeen heitto lentelee nyt hyssenä sekä flättinä sinne 100m paikkeille ja jos hiukan liidättelee, niin 110m pääsee kutittelemaan. Heittojen hallinta on vain niiden toistojen takana. Välillä karkaa taivaalle nokka pystössä, välillä lipsahtaa linja vasemmalle jne. Ja tuo, että hyssenä heitän käytännössä samoille mitoille kertoo siitä, että flättiavauksessa ei ole vartalo yhtä hyvin mukana, vaan mennään paljon enemmän pelkällä kädellä. Treeniä lisää SM-kisojen jälkeen, kun nyt on paikat aikalailla palautuneet edellisen viikon treeneistä. Vetää aika hyvin paikkaa jumiin, kun pelkkää forea treenaa.
Muuten viikko on mennyt puttaillessa. Tasaisesti sellaisia 50-100 putin sarjoja puttaillut pihalla silloin, kun ei ole satanut. Niin, kun ei ole satanut... Johan oli taas niin persiistä mennyt viikko kelien osalta. Vettä käytännössä joka päivä ja aamusta iltaan. Kenttätreenit (fore) sai juuri ja juuri sovitettua muutamaan vähän kuivempaan kohtaan, niin, että ei mennyt pelkästään kiekkojen kuivaamiseen koko aika.
edit: lisätään vielä, että tavoitteena olisi saada kämmenheitto siihen kuosiin, että 100 metriä ylittyy rennolla tekemisellä, kun heitetään suoraa linjaa. Maksimit, jos saa sinne vajaaseen 120 metriin, niin tyytyväisiä ollaan.
-
Hyvä fiilis, hyvä fiilis. Nyt, kun on jälleen kunnon draivitreeni alla. Scandinavian Openista (viimeisestä kisasta) on yli kolme viikkoa ja sen jälkeen on aika ajoin ollut avausten kanssa hiukan sellainen fiilis, että ei lähde enään niin kevyesti ja vaivattomasti kuin alkukaudesta. Jokin vähän mättää ja taaksepäin ollaan menty siitä mihin kovalla talvitreenillä päästiin. Tarkkuuden kanssa ei juurikaan ole ollut ongelmia, mutta veto ei vain ole niin terävän oloinen ja, kun viimeisiä metrejä pitää puristaa, niin silloin menee herkästi riuhtomiseksi.
Eilen pakkasin sitten mukaan vain ja ainoastaan draivereita ja suunta rangelle. Tovi siinä meni, mutta, kun pitempää sarjaa ajatuksen kanssa teki, niin löytyihän se sieltä. Vanha tekniikka taas puskenut hiukan esiin ja sen myötä vedon ajoitus oli pahasti pielessä. Tekniikan muutoksen yhteydessä (suorentuneen vedon lisäksi) selvästi parhaita muutoksia oli nimenomaan ajoitus. Kiekon edessä käyttö vauhdinoton aikana saa aikaan jousimaisen tunteen vetoon ja veto lähtee terävästi rennolla tekemisellä, riuhtomatta. Nyt, kun edellisestä draivitreenistä oli jo seitsemän viikkoa (piti ihan tarkistaa päiväkirjasta), niin tuo ajoitus oli lipsahtanut lähelle vanhaa draivia. Käytin kiekkoa vauhdinoton aikana edessä, mutta taakseojennus alkoi aivan liian aikaisin. Käytännössä sama heitto, kun olisi vienyt kiekon heti taakse vauhdin aluksi.
Muutama toisto sen jälkeen, kun tuon virheen huomasin, niin naamalle nousi melko leveä virnistys 8). Sarjan alkupään avauksiin verrattuna tuli se 10-15 metriä lisää mittaa ja huomattavasti pienemmällä tekemisellä. Mitat taas sitä luokkaa mitä on jo kertaalleen saavutettukkin.
Putti, lähärit, draivit, kämmen...mitä vain. Ei siitä mihinkään pääse, että toistot on se mikä tuo tuloksen ja ennenkaikkea varmuuden siihen tekemiseen. Pitäisiköhän tästä ottaa opiksi vihdoin ja viimein ja yrittää nostaa treenaaminen seuraavalle tasolle suunnittelun osalta. Varsinkin, kun tuntuu, että aika ajoin päiväkirjassa toistuu lause "edellisestä sarjasta olkin jo....". Suunnitelmaksi riittäisi jonkin sortin merkintää vihkon kulmaan, että milloin seuraavat treenit mistäkin osa-alueesta on jne.
Tänä kesänä ovat kyllä kelit olleet niin surkeat, että puhtaat toistotreenit ovat lipsuneet helposti pois kalenterista. Sen kerran, kun ei ole satanut, niin on pitänyt päästä kierrokselle, viikkokisoihin jne. Ainoastaan puttitreenit on tullut tehtyä melko säännöllisesti. Siihen, kun riittää pihakäytävä, oma kori ja halu treenata.
SM-kisoihin lähtöön tasan viikko. Siihen asti käytetään aika pääosin toistoihin. Maanantain draivien jälkeen tänään oli välipäivä (vähän puttia toki) ja huomenna tarkoitus jatkaa draivitreeniä. Ei pitäisi vaatia ihmeitä saada tuo ajoitus takaisin korvien väliin, mutta ei se sinne tekemättä mene.
-
Lahdessa ollaan ja pari kierrosta takana. Radasta päällimmäisenä mielessä on hienosti ja haastavasti tikutetut puistoväylät ja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta paskat metsä väylät. Nuin niin ku karkeasti ilmaistuna.
Mutta mutta. Parin treenikierroksen jälkeen alkaa pelikirja olla suht kuosissaan, muutamaa väylää lukuunottamatta. Nämä pari väylää pitää huomisen tuloskierroksen yhteydessä selvittää vielä. Jos upsikäsi kestää ja metsässä pelataan par-tulosta, niin kaikki ok.
Pelikirja ja
(tulostavoite per kierros)
Väylä 1 -par3
Sormiupsilla nostolle - 2, 2, 2, 3
Väylä 2 -par3
Teebirdillä tai kuluneella PD:llä matalana suoraa/loivaa antsaa, riippuen tuulesta. Ei saa antaa feidata.
2, 3, 3, 3
Väylä 3 -par3
Kuluneella alivakaalla Aviarilla suora heitto
2, 2, 2, 3
Väylä 4 -par4
Upsilla ensimmäinen punkkerin yli. Lähestyminen upsilla koivun oksiin korin edessä. Oksien läpi, kun rytisee, niin pitäisi melkein nostolla olla.
3, 3, 4, 4
Väylä 5 -par3
Mahdoton pirkko. Siispä sormiupsilla "kulman taakse" ja foreneppi alle.
3, 3, 3, 4
Väylä 6 -par4
Upsilla ensimmäisen punkkerin eteen vasemmalle puolelle. Kakkosheitto upsilla lyhyelle putille.
3, 3, 3, 4
Väylä 7 -par4
Todella kriittinen avauksen kannalta. Alivakaalla dessulla pitäisi saada jäämään aukon ihan oikeaan reunaan. Siitä forella kupille joka sekin on todella vaikea korkeuseron takia.
3, 4, 4, 5
Väylä 8 -par3
Alivakaalla Aviarilla tiputus alamäkeen. Jos osuu rakoon, niin voi jopa päästä puttaamaan... huoh.
3, 3, 3, 4
Väylä 9 -par3
Tämä on nyt vähän auki ja tarkennetaan huomisen jälkeen, että kummalla mennään. Rystyllä buzzzilla vaan "tarpeeksi" pitkälle ja sormet ristissä, että feidaisi vähän koria kohti. Forella Firebirdiä ansassa alaviistoon ja pitäisi feidata vähän takaisin korille päin lopuksi. Pääasia on, että jäisi sinne alas josta voi jopa koittaa pitkää puttia reiluun ylämäkeen.
3, 3, 4, 4
Väylä 10 -par3
Mellakka upsilla lujaa sisäkurviin ja sormet ristiin. Hyvillä pompuilla oltu pari kertaa ringissä ja huonoilla jää sinne 15-10 metriin.
2, 3, 3, 3
Väylä 11 -par3
Suoraksi kuluneella KCP Aviarilla annukassa alas. Jos jaksaa suoristaa, niin putille voi haaveilla. Tod. näk. täydellinenkin heitto osuu kuitenkin lopussa puihin... niin kuin on tehyt pari kertaa ja jäädään 15m korista.
3, 3, 4, 4
Väylä 12 -par3
Miten tämä pitäisi heittää? Sisäkurvista nuolla puuta ja mennä keskellä väylää olevan puun läpi? Pirkkoa ei kannata edes haaveilla. Vielä, kun kori on korotettu. Tämän kierroksen jälkeen tuntuu, että avaus tulee olemaan buzzzilla suoraan johonkin ja lähäri alle.
3, 3, 4, 4
Väylä 13 -par3
Älyttömän vaikea väylä. Dessulla melkein onnistui tarpeeksi matala ja ajoissa feidaava heitto... mutta, että jäisi vielä putille niin tuskin. Liian sisäkurviin feidaava heitto on pahin. Tod. näk. mennään sormiupsilla puskien yli ja lähäristä jää kiinni irtoaako par.
3, 3, 4, 4
Väylä 14 -par4
Lopun koripaikka tappoi pirkon hakemisen omalta osaltani tältä väylältä. Avauksella todella suuret riskit laittaa outtiin ja kakkosheitossa ei riitä kämmeneen luotto noille mitoille. Jaksaisihan sen sinne heittää, mutta, kun ehkä 1/5 onnistuisi. Tämän takia on sama karsia avauksenkin OB-riski minimiin. Siispä pelikirja on: sormiupsi väylälle, peukku-upsi väylälle. Peukkumellakka tai zone fore korille. Nöyrä par.
4, 4, 4, 5
Väylä 15 -par5
Aluksi pelikirja oli, että lähelle vasenta mandoa pitäisi avata jotta saa linjan kakkosheitolle. Mutta nyt näyttää siltä, että mennään PD:llä vähän lyhyeksi keskelle väylää. Zonella fore neppi mandojen taakse ja kolmasheitto buzzzilla ylämäkeen jostain välistä. Jos osuu, niin pirkosta voi haaveilla.
4, 5, 5, 6
Väylä 16 -par4
Metsäväylistä ainoa mistä voi sanoa, että pakko pirkottaa. Fore dessulla kohtuu keskeltä väylää ja lopussa selvä feidi. Hyvillä skipeillä lähäri jää varmaankin pitkäksi putiksi, mutta muuten neppiä alle ja nostopirkkoja tästä pitäisi kerätä.
3, 3, 3, 4
Väylä 17 -par4
Sormiupsilla dropzonen yli ja paikasta riippuen joko upsilla lammen puolelta yli tai sitten putterilähäri väylän puolelta. Melko kriittinen siltä osin, että mihin avauksen saa jäämään.
3, 3, 4, 4
Väylä 18 -par4
Tuulesta riippuen jollain dessulla melko seiftinä 20-30 metriä vajaaksi, neppi alle ja par pois.
4, 4, 4, 4
Jaa-a. Se, että nuo tulokset tehdään, niin tarkoittaisi heittojen lisäksi sitä, että putti kulkee. Niitä missejähän näissä ei spekuloida 8). Noh, huomenna ensimmäinen tuloskierros ja tulostavoitteita ehkäpä sen jälkeen.
-
Väylä 18 on par 3, saat muutaman heiton ilmaista hyvää :-)
Varsin mielenkiintoinen ja varsin erilainen pelikirja. Eipä hetkeen ole tullut vastaan pelikirjaa jossa on 20 kertaa upsi :)
-
Väylä 18 on par 3, saat muutaman heiton ilmaista hyvää :-)
Varsin mielenkiintoinen ja varsin erilainen pelikirja. Eipä hetkeen ole tullut vastaan pelikirjaa jossa on 20 kertaa upsi :)
Kah, joo. Vaihdetaan 3, 3, 3, 3 :)
Harvinaista kyllä omissakin pelikirjoissa. Täällä todella kova OB määrä vaan ajaa tuohon. Se, että toimiiko kuten suunnitellaan, nähdään pian.
Edit. Toinenkin par-lukema väärin. Väylä 6 on par 3
-
Lahdessa ollaan ja pari kierrosta takana. Radasta päällimmäisenä mielessä on hienosti ja haastavasti tikutetut puistoväylät ja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta paskat metsä väylät. Nuin niin ku karkeasti ilmaistuna.
Mutta mutta. Parin treenikierroksen jälkeen alkaa pelikirja olla suht kuosissaan, muutamaa väylää lukuunottamatta. Nämä pari väylää pitää huomisen tuloskierroksen yhteydessä selvittää vielä. Jos upsikäsi kestää ja metsässä pelataan par-tulosta, niin kaikki ok.
Pelikirja ja
(tulostavoite per kierros)
Väylä 1 -par3
Sormiupsilla nostolle - 2, 2, 2, 3
Väylä 2 -par3
Teebirdillä tai kuluneella PD:llä matalana suoraa/loivaa antsaa, riippuen tuulesta. Ei saa antaa feidata.
2, 3, 3, 3
Väylä 3 -par3
Kuluneella alivakaalla Aviarilla suora heitto
2, 2, 2, 3
Väylä 4 -par4
Upsilla ensimmäinen punkkerin yli. Lähestyminen upsilla koivun oksiin korin edessä. Oksien läpi, kun rytisee, niin pitäisi melkein nostolla olla.
3, 3, 4, 4
Väylä 5 -par3
Mahdoton pirkko. Siispä sormiupsilla "kulman taakse" ja foreneppi alle.
3, 3, 3, 4
Väylä 6 -par4
Upsilla ensimmäisen punkkerin eteen vasemmalle puolelle. Kakkosheitto upsilla lyhyelle putille.
3, 3, 3, 4
Väylä 7 -par4
Todella kriittinen avauksen kannalta. Alivakaalla dessulla pitäisi saada jäämään aukon ihan oikeaan reunaan. Siitä forella kupille joka sekin on todella vaikea korkeuseron takia.
3, 4, 4, 5
Väylä 8 -par3
Alivakaalla Aviarilla tiputus alamäkeen. Jos osuu rakoon, niin voi jopa päästä puttaamaan... huoh.
3, 3, 3, 4
Väylä 9 -par3
Tämä on nyt vähän auki ja tarkennetaan huomisen jälkeen, että kummalla mennään. Rystyllä buzzzilla vaan "tarpeeksi" pitkälle ja sormet ristissä, että feidaisi vähän koria kohti. Forella Firebirdiä ansassa alaviistoon ja pitäisi feidata vähän takaisin korille päin lopuksi. Pääasia on, että jäisi sinne alas josta voi jopa koittaa pitkää puttia reiluun ylämäkeen.
3, 3, 4, 4
Väylä 10 -par3
Mellakka upsilla lujaa sisäkurviin ja sormet ristiin. Hyvillä pompuilla oltu pari kertaa ringissä ja huonoilla jää sinne 15-10 metriin.
2, 3, 3, 3
Väylä 11 -par3
Suoraksi kuluneella KCP Aviarilla annukassa alas. Jos jaksaa suoristaa, niin putille voi haaveilla. Tod. näk. täydellinenkin heitto osuu kuitenkin lopussa puihin... niin kuin on tehyt pari kertaa ja jäädään 15m korista.
3, 3, 4, 4
Väylä 12 -par3
Miten tämä pitäisi heittää? Sisäkurvista nuolla puuta ja mennä keskellä väylää olevan puun läpi? Pirkkoa ei kannata edes haaveilla. Vielä, kun kori on korotettu. Tämän kierroksen jälkeen tuntuu, että avaus tulee olemaan buzzzilla suoraan johonkin ja lähäri alle.
3, 3, 4, 4
Väylä 13 -par3
Älyttömän vaikea väylä. Dessulla melkein onnistui tarpeeksi matala ja ajoissa feidaava heitto... mutta, että jäisi vielä putille niin tuskin. Liian sisäkurviin feidaava heitto on pahin. Tod. näk. mennään sormiupsilla puskien yli ja lähäristä jää kiinni irtoaako par.
3, 3, 4, 4
Väylä 14 -par4
Lopun koripaikka tappoi pirkon hakemisen omalta osaltani tältä väylältä. Avauksella todella suuret riskit laittaa outtiin ja kakkosheitossa ei riitä kämmeneen luotto noille mitoille. Jaksaisihan sen sinne heittää, mutta, kun ehkä 1/5 onnistuisi. Tämän takia on sama karsia avauksenkin OB-riski minimiin. Siispä pelikirja on: sormiupsi väylälle, peukku-upsi väylälle. Peukkumellakka tai zone fore korille. Nöyrä par.
4, 4, 4, 5
Väylä 15 -par5
Aluksi pelikirja oli, että lähelle vasenta mandoa pitäisi avata jotta saa linjan kakkosheitolle. Mutta nyt näyttää siltä, että mennään PD:llä vähän lyhyeksi keskelle väylää. Zonella fore neppi mandojen taakse ja kolmasheitto buzzzilla ylämäkeen jostain välistä. Jos osuu, niin pirkosta voi haaveilla.
4, 5, 5, 6
Väylä 16 -par4
Metsäväylistä ainoa mistä voi sanoa, että pakko pirkottaa. Fore dessulla kohtuu keskeltä väylää ja lopussa selvä feidi. Hyvillä skipeillä lähäri jää varmaankin pitkäksi putiksi, mutta muuten neppiä alle ja nostopirkkoja tästä pitäisi kerätä.
3, 3, 3, 4
Väylä 17 -par4
Sormiupsilla dropzonen yli ja paikasta riippuen joko upsilla lammen puolelta yli tai sitten putterilähäri väylän puolelta. Melko kriittinen siltä osin, että mihin avauksen saa jäämään.
3, 3, 4, 4
Väylä 18 -par4
Tuulesta riippuen jollain dessulla melko seiftinä 20-30 metriä vajaaksi, neppi alle ja par pois.
4, 4, 4, 4
Jaa-a. Se, että nuo tulokset tehdään, niin tarkoittaisi heittojen lisäksi sitä, että putti kulkee. Niitä missejähän näissä ei spekuloida 8). Noh, huomenna ensimmäinen tuloskierros ja tulostavoitteita ehkäpä sen jälkeen.
Kiva pelikirja, koska se näyttää juuri sellaiselta kuin olen itselleni alustavasti suunnitellut. Eipähän tarvitse itse kirjoittaa puhtaaksi :)
Tosin 7 & 15 ovat vielä sellaisia missä tulee upsilla avattua.
Pitää toivoa ettei kisassa tuule kovin pahasti.
-
SM-kisat takana. Alisuoritettiin sitten koko kauden edestä siinä tärkeimmässä kisassa. Liekkö siinä osaksi syykin. Kasetti suli täysin, kun eteen tuli se omissa papereissa tärkeimmäksi kisaksi merkitty kisa. Mitään kovia tavoitteita ei ollut asetettu, koska oman tason mukaisen pelaamisen piti riittää cutista läpi. Päätavoite oli heittää kauden paras kisa.
Reissun aikana oli tarkoitus puida kierroksia tänne aina kierroksen jälkeen, mutta surkeat suoritukset johtivat lähinnä siihen, että iltaisin yritin nollata ajatukset pois mahdollisimman hyvin. Päätin, että puidaan sitten, kun kisa on taputeltu ja pään sisällä ajatus kulkee taas.
No mitäs siellä sitten kävi. Ensimmäisellä kierroksella pelikirja piti hienosti, avausten ja lähestymisten osalta. Upsi napsui sweet spottiin kerta toisensa jälkeen ja lähärit oli ringissä. Harmi, että se ei riitä tässä lajissa, kun pitäisi vielä puttailla koriinkin. Viisi kertaa missasin putin alle seitsemästä metristä ja näistä kolme oli alle viisi metrisiä! Kaikki alarautaan. Kisan seitsemällä ensimmäisellä väylällä olin missannut jo nuo kolme alle viisi metristä ja muutaman sieltä 8-10 metristä. Siinä vaiheessa mielessä alkaa jo pyörimään, että miksi alarauta paukkuu kokoajan. Mitä putissa jää tekemättä ja miksi putti tuntuu tuikkimiselta ja on todella kaukana siitä normaalista putista. Loppukierroksella sattui sitten vielä katastrofaalinen grip lock sekä pari heikkoa lähestymistä. Kaikki loput kierroksen putit jäivät, mutta joka kerta vain vaivoin alaraudan yli. Ei yhtään rehellistä keskelle ketjuja puttia.
Näin jälkeenpäin, kun miettii, että mihin tökkäsi, niin korvienväli lienee se oikea vastaus. Kisan alussa oli se normaali pieni jännitys päällä joka katoaa parin väylän aikana, mutta jostain syystä puttiin jäi kankea jännä päälle koko kierroksen ajaksi. Tällaisesta kankeasta pelaamisesta Koivukin mainitsee kommentoimallaan kisavideolla.
Ensimmäisenä iltana kävin sitten puttailemassa jonkin verran, kun tuntui, että putissa on jokin selvä tekniikka virhe. Pieni sellainen löytyikin, kun ponnistaminen oli jostain syystä yht' äkkiä todella pientä ja voimantuotto puttiin jäi ihan pelkälle kädelle. Korvien väliin yritin uskotella siinä illalla, että tässä oli vika, kun putti tuntui taas hyvältä.
Toiselle kierrokselle lähdin sillä asenteella, että avaukset, kun pidän samana ja puttaan nyt vaikka hiukan ylilujaa keskelle ketjuja, niin hyvä tulee. Noh, kierros alkoi sormiupsilla kuuteen metriin josta putti alarautaan hiukan korotettuun koriin. Jälleen kerran, putti oli todella kankea tuikkaus. Tähän sitten perään kakkosväylällä taivaalle karannut tiippari ja OB-bogey. Kolmosella avaus oikealle puihin ja liiteli vähän pieneen kulmaan, että tuplamandosta pääsisi nätisti läpi. Forenepillä yritin polviltani, osuin mandopuuhun, siitä linjan yli väärältä puolelta, dropille ja tuplaa korttiin. Aivan katastrofaalinen alku. Kolme väylää ja oltiin +3. Karkeasti sanottuna kierros oli melkeimpä taputeltu... ainakin siltä osin, että eillisestä olisi parannettu selvästi. Rata, kun on tyyliiltään sen verran härski, että etuneloselta pitää pelata vähintään kaksi alle, että saa hyvän lähdön tuurimetsään.
Nelosella upsi sitten vielä lipsahti hiukan peukalon alta ja lähti liian korkealle. Punkkeriin jäi (reeneissä heitin aina 10-15 metriä yli), mutta pelastin vielä OB-parin. Kuutosella sitten seuraava romahdus, kun upsi jäi metrin-pari outtiin ja re-tee. Tässä vaiheessa oltiin niin syvällä, kun lajissa nyt vain voi olla. Tämän jälkeen tosin putti vapautui, kun mitään mahdollisuutta cuttiin ei enään olisi. Tuntui hyvälle, onhan tässä pelattu jo melkein puolitoistakierrosta. Tämä myös vahvisti sen, että jonkinlainen kisajännä siihen puttiin oli kehkeytynyt korvien välissä, erityisesti tähän kisaan. Putti, kun on ollut jo muutaman kauden se vahvimpia osa-alueita pelissäni, mukaan lukien tämä kausi.
Loppukierros heiteltiin sitten, koska pakko oli ::). Muutamia hyviä heittoja sinne mahtui, mutta pääosin todella väkinäistä tekemistä. Naaman pidin kuitenkin peruslukemilla ja kannustin muita hyvään peliin. Siinä ei voita mitään, että alkaa polkemaan maata ja tupisemaan joka välissä. Huumorilla koitin ottaa omat huonot suoritukset ja toivottavasti siinä onnistuinkin. Ei tarvitse kenenkään puhua jälkeenpäin, että "se vain xxxx, kun ei luistanut".
Kolmanteen päivään lähdettiin sitten ihan vain pelailemaan ja peli-iloa hakemaan. Tavoitteena suorittaa vähintään omalla tasolla ja mielellään vähän ylikin, että saisi hyvillä fiiliksillä ajella kotiin. Pelikirjan mukaan mentiin jälleen ja melko hyvin se toimikin. Metsän "tuuriosuus" vain koitui nyt turmioksi. Sieltä tuli väyliltä 8-11 +3 ja lopussa surkea avaus väylällä viisitoista (OB:lle) tuotti bogey. Putti upposi ringistä joka kerta, lukuunottamatta kahta spitouttia (ála Latitude E2) ja tulokseksi jäi +3. Fiilikset olivat "ihan ok" kierroksen jälkeen. Mitään erikoista ei saanut aikaan, mutta eipäs tullut mitään sukelluksiakaan.
Itse radasta voisi muutaman mielipiteen esittää, kun "tuurimetsä" termiä tässä lanseeraan käyttöön ;D.
Hyviä väyliä: 1, 2, 3, 4, 7, 13, 14, 15, 17, 18
OK väylät: 5, 6, 11, 16
Huonot väylät: 8, 9, 10, 12
OK väylistä muutama sana.
Väylä 5: 130 metriä pakko-par. Avauksen älyttömät riskit syövät väylän pelaamisen kokonaan ja tämän takia kaikki pelaavat siinä tylsästi "jollakin 65 metrin hysse, neppi alle ja putti sisään". Väylällä on olemassa suoralinja, mutta miksi ihmeessä sitä puskaa ei kaadeta pois tältä linjalta? Se avaisi ko. riskiavausta sen verran, että sitä kannattaisi ehkä hakeakkin. Tällä hetkellä puska ja todella tiukka greeni tekevät sen yhdessä, että ei kannata. Elementit hienoon väylään.
Väylä 6: Taas väylän riskit syövät väylän ideaa. Viimeiset 25 metriä ovat niin tukossa OB:sta, mukaanlukien greeni, että ei kannata heittää, kuin +100 metrin perushysse ja neppailla alle. Tiitä 20 metriä kauemmaksi ja par 4 väyläoppaaseen tai sitten alkujaan viimeinen oikean puoleinen punkkeri olisi kannattanut tehdä 20 metriä lähemmäksi tiitä. Tämä toisi avaukseen huomattavasti enemmän haastetta ja avaisi myös loppua sen verran, että isokäsi haikisi riskillä putille.
Väylä 11: tykkään todella väylän mallista ja siitä, että alussa on ahdas portti mihin pitää osua. Hieno onnistumisen tunne, kun putteri osuu porttiin, kääntää oikeassa kohdassa yli ja lähtee liitämään alaviistoon. MUTTA, mielestäni lopussa on ahnehdittu. Viimeiset kolme (vai oliko neljä) todella isoa mäntyä ovat suoraan korilinjalla ja loppu on aivan täysin tuurista kiinni, että leijaileeko kiekko rinkiin asti vai jääkö yli viiteentoista metriin. Kori pois näiden puiden takaa ja hieno väylä!
Väylä 16: Voisi olla kohdassa hyvä väylä, koska pirkkotin tämän joka kerta 8). Mutta jotta tästä saataisiin par 4 arvoinen, niin koria voisi viedä 20 metriä kauemmaksi(?). Saataisiin kakkosheitolle selvästi enemmän vaikeutta, kun se ei olisi hyppyputti alle ja lopuksi nosto koriin. Myös avauksen merkitys kasvaisi selvästi, koska ei voisi heittää "vain alas, kunhan ei jää sisäkurviin" -periaatteella. Pitkäksi mennyt oisikin yht´äkkiä hankalassa paikassa, kun lähärille ei olisi selviä reittejä enään.
Kertokaapas muutkin, että mitä ajatuksia rata herätti. Mielenkiinnolla odotan, että oliko muilla samoja tuntemuksia/näkemyksiä.
-
Kertokaapas muutkin, että mitä ajatuksia rata herätti. Mielenkiinnolla odotan, että oliko muilla samoja tuntemuksia/näkemyksiä.
Itse jaan samat näkemykset väylien arvioista. Noiden "huonojen väylien" optimilinjat oliva aika kapeita, jotta niihin olisi toistettavasti pystynyt heittämään (toki moni siinä varmasti onnistui). Nuo OK-väylien muutokset olisivat olleet oikein hyviä.
Hieno rata kaiken kaikkiaan. Harmi, että nuo muutamat metsäväylät jättivät hieman huonon maun suuhun.
-
Viikkokisat SM-kisakrapulaan, kuten Tapani ja Arikin jo totesivat. Tuntuu toiman ihan ok ;D
Kierros oli hyvää tekemistä muutamaa puttia lukuunottamatta. Yksi puolihuolimaton kuusmetrinen lipsahti sormista ja melkein koko pömpelistä ohi, pirkko jäi ottamatta. Toisen pirkon missasin kahdeksasta metristä, kun puttasin latituden katolle ja kuten tiedetään, niistä skippaa. Takaisin sinne 8-9 metriin ja sieltä alarautaan. Eipä tule mieleen, että milloin olen viimeksi kakkos-nelosen ottanut ringin sisällä. Surkeaa puttaamista ollut toki Skellefteå-Lahti kisoissa, mutta kyllä niissäkin aina toisella nosteltiin sisään ::).
Noh, nuita lukuunottamatta muuten upposi ringin sisästä ja monta hyvää 7-10 metristä mahtui mukaan. Lopputulos ihan hyvä -7 ja voitto pois. Siitäkin jäi pirkottamatta niinkin selviä väyliä kuin 5, 8, 14 ja 18.
Tänään olisi tarkoitus puttailla viikonloppua varten. Seuranmestaruuskisat tulossa ja mestaruus puolustettavana. Kisamuotohan tässä perinteikkäässä kisassa on, että joka vuosi vaihtuu TD-pari joka suunnitelee ensimmäiselle päivälle (kaksi kierrosta) spesial-layoutin joka julkaistaan vasta pelaajakokouksessa. Toisena päivänä sitten finaalikierros normiradalla. Itse tänä vuonna toinen TD ja vihjataan nyt, että mitään tällaista ei ole täällä ennen pelattu. The Beastit ja Skelelfteåt sulaa käsiin, Major-tason rata ;).
Kisa on pelattu ensimmäisen kerran 2010 ja kiertopalkinnosta löytyy neljä eri nimeä. Itse ainoana jolla kaksi voittoa 8).
2011, 2012 ja 2013 vuoden finaali-kierrokset löytyvät ihan videoitunakin. Viime vuonna jäi harmittavasti kuvaamatta, kun ei kameramiestä löytynyt. Pelillisesti ei tosin olisi juuri seurattavaa ollutkaan, kun olin onnistunut special-layoutilla ottamaan kahdeksan heiton etumatkan (sama piti loppuun asti).
2011: http://vimeo.com/28631542
2012:
https://youtu.be/0Q3JJoPSYLo
2013:
https://youtu.be/1KcrIzuDiI4