Frisbeegolf-forum.fi
Frisbeegolf-keskustelu => Frisbeegolf => Topic started by: Flick Maniac on 07.04.14 - klo:10:28
-
Tää aihe varmaan koskettaa useita, eli puoliso kokee joskus jäävänsä vähän harrastuksen (/pakkomielteen?) paitsioon. Enimmäkseen varmaan siis nainen, vai onko jollain naispelaajalla niin että poikaystävä valittaa että ei ole kotona tarpeeksi ja tehdä yhdessä juttuja?
Minkälaisia kokemuksia ja miten olette tilannetta saanut soviteltua molempia miellyttäväksi?
Itsehän siis juuri peruutin ilmoittautumiseni Nummelan AM-tourille vaikka olin suurella vaivalla sinne nopeuskilpailusta päässyt. Ei auta, siinä on viikonloput molemmin puolin Helsinkiä lähempänä pelattavia kisoja joihin on helpompi itsekin mennä. (WGE Talissa ja BST Northern Open) Muutenkin piti vähän tarkistella kalenteria ja myönnyin ottamaan sieltä pois kaikkein aikaavievimmät ekskursiot (poislukien Fribamaraton joka pelataan kesäkuun 1. viikonloppu vaikka maailma loppuisi)
Kyllähän mä tuota naista ymmärrän, etenkin nyt kun kisakauden alkua kuumeisesti odottaa niin täyttää kalenteria pöhkönä menemään eikä tuu välttämättä mieleen et viikonloppuina vois tehdä yhdessäkin jotain. Vaan on se selvää että tää on kesällä niin ykkös harrastus tai oikeestaan elämäntapa että pakko on päästä pelaamaankin riittävästi tai muuten tulee katkeruus.
ps. Vastaus ei ole "opeta sekin pelaamaan", kerran-kaks on heittänyt eikä heitä toiste. ;)
-
Sama probleema, kuin kaikissa muissakin lajeissa/harrastuksissa.
Priorisointia ja tasapainoilua. Sinkkunahan olis paras harrastaa, päivisin lötää ja iltasin käteen:D
-
Been there, done that. Yhtälöön kun lisää pari pientä mukulaa, ei ole oikestaan muuta mahkua kuin sopia pelisäännöt ja ennenkaikkea aikataulut etukäteen koska kiekko lentää ja koska tapahtuu ihan jotain muuta.
Itsellä menee aikalailla niin, että vapaa-aikani käytän talvella nyrkkeilyyn ja muun ajan fribaan. Varmaan kaksi kertaa viikossa keskimäärin käyn pelaamassa, joskus kolme. Samalla koitan kannustaa nätimpää puolisoa omiin harrastuksiin ja teen tilaa aikatauluihin, että hän saa myös tehdä juuri sitä mistä tykkää. Lajin aloituksen (viitisen vuotta sitten) aikoihin ei ollut vielä jälkikasvua, ja mania oli suurimmillaan, niin silloin tuli pelattua liikaa/oltua itsekäs. Luulen, että friba on myös yksi vihatuimmista harrastuksista suomen talouksissa. Omalla laillaan sesonkilaji, ja silloin kun ruoho on vihreää, pitäisi muistaa ottaa kaikki aspektit huomioon, eikä pelkästään oma kiukku rangeille :D
-
Meillä tämä "ongelma" ratkesi sillä kun rouva innostui lajista ensin. Yhdessä aloitettiin ja nyt myös kierretty kisoja yhdessä. Hänellä hieman erilaiset tavoitteet ja kisainto laimeampi, mutta ymmärrystä onneksi löytynyt vaikka itse kiertänyt enemmän kisoissa. Perhe mukaan siis harrastamaan 8)
-
Pitää vaan arvottaa parisuhde ja frisbeegolf keskenään. Itse arvostan vaimon kanssa hyvällä fiiliksellä hengailua sen verran korkealle, että en käy heittämässä niin paljon kuin mieli tekisi.
Hän ihan yllättyi viikonloppuna, kun asia tuli puheeksi kaverien kesken - kerroin että mulla on periaate käydä vain kolme kertaa viikossa (kerta = ilta, tai yksi viikonlopun päivä) heittämässä.
-
Pitää vaan arvottaa parisuhde ja frisbeegolf keskenään. Itse arvostan vaimon kanssa hyvällä fiiliksellä hengailua sen verran korkealle, että en käy heittämässä niin paljon kuin mieli tekisi.
Arvostanhan toki minäkin, ja useimmiten ei tule kaikkia fribamahdollisuuksia edes käytettyä tämän takia ihan tietoisesti. Tais lähtee tuo kisakalenterin piirtäminen vähän lapasesta vaan. Tää kausi on kuitenkin tarkotus olla "vakavin" tähän mennessä eli treenaan tarkoitushakuisesti ja kierrän mahd. monet rating-kisat mitä tässä lähiseudulla on. Ja oon seuran vastuutehtävistä jäänyt sivuun jotta voin keskittyä omaan peliin.
Joo aikatauluttamallahan nää varmaan selkeimmiksi tulee. Kesän kalenterin hyväksytytin "hallituksella" ja siinä ei oo kun max 2-3 kisapelipäivää kuukaudessa. Lyhyempiä höpöpelireissuja ei sen tarkemmin tarvi tai voikaan merkkailla etukäteen, toki mulla on niistäkin aina joku fiilis että en jokaista pelikutsua ota vastaan. Ongelma tavallaan se että ne kieltäydytyt pelikutsut ei tule puolison tietoon (ellei niitä erikseen ilmoita "hei tänään muuten en lähteny pelaamaan ku mietin et lähetääks kahestaan jonneki") mut ne hyväksytyt kutsut kyllä.
Mulla tää ehkä korostuu kun harrastukset (kesällä siis vain tämä yksi, mutta talvikaudella kolmisen pääharrastusta) on mulle heti perheen jälkeen tärkein asia mistä saa elämäniloa. Työ on välttämätön paha, en vihaa josko rakastakaan, rahalla saatava materia ei meinaa mulle mitään, liikunnalliset harrastukset kaiken.
Josko alkaisi pelaamaan vaimon kanssa sulkapalloa taas, siinä olis ainakin yksi ehdokas yhteiselle.
Niin, lapsia ei ole vielä mutta toivottavasti vuoden sisään on. Sen kyllä tiedostan ja olen valmis hyväksymään että sen jälkeen ei harrasteta alkuun about mitään ja myöhemmin yhteisellä lukujärjestyksellä jos kerran viikkoon vaikka kumpikin pääsis omaan harrastukseen niin se on jo paljon. Kikkailee kotiliikuntaa sitten enemmän mitä pystyy.
-
Hyvä aihe. Nuo kommentit saavat kyllä arvostamaan omaa vaimoa, joka on (ainakin tähän asti, monen vuoden ajan) mukautunut mun pelimääriin kiitettävästi. Asiaa tietysti auttaa se, että talvikaudella olen enemmän kotona lasten kanssa ja rouva kulkee omissa harrasteissaan useamman kerran viikossa.
Luulen, että friba on myös yksi vihatuimmista harrastuksista suomen talouksissa. Omalla laillaan sesonkilaji, ja silloin kun ruoho on vihreää, pitäisi muistaa ottaa kaikki aspektit huomioon, eikä pelkästään oma kiukku ranchille :D
Kyllähän pallogolf on ihan samalla tasolla, kumpikin paljon aikaa vieviä harrasteita. Varmasti nämä aiheuttavat ongelmia parisuhteessa, jos kommunikointi ei pelaa ja kompromisseja ei tehdä.
Kesän kalenterin hyväksytytin "hallituksella" ja siinä ei oo kun max 2-3 kisapelipäivää kuukaudessa.
Tuo ei edes kuulosta paljolta. Omissa suunnitelmissani näyttää olevan keskimäärin 5-6 kisapelipäivää / kk toukokuusta syyskuulle. Vilauta vaimolle referenssiksi vaikka Juhanin (http://backspindg.blogspot.fi/2014/03/frisbeegolfliiton-kisakoneessa-alkaa.html) kisakalenteria, siinä ei oo montaa "vapaata" viikonloppua kesälle. :)
-
Oma tyttöystävä tykkää välillä tulla kierrokselle mukaan ihan vaan valokuvaamaan/muuten vain ulkoilemaan. Herrasmiehenä toki käytän tilaisuudet aina hyväksi ja laitan sen kantamaan mun bägiä.. Tai no, reilu parikymppisiä ollaan ja erillään asutaan niin vähän eri lähtökohdat, mutta esimerkkinä vain :)
-
Pallogolf on varmasti vielä vihatumpaa, siihen menee vielä kauemmin aikaa. Tosin sitä käsittääkseni naisetkin harrastaa enemmän niin ehkä se on sitten fifty-sixty.
Niin se piti vielä että kun on tällanen ääryysharrastus ja kotona vaimon kyljessä kyhnyttäminenkin on aika lailla paras keksintö niin sit kun vielä mielellään olis aikaa tavata kavereitakin tai ne lakkaa tapaamasta, niin ensimmäisen maailman ongelmavyyhti onkin valmis.
Lottovoiton osuessa kohdalle ei mua niinkään hirveesti kiinnostais mitä sillä rahalla sais ostettua vaan että tulis heti 10h lisää aikaa joka arkipäivälle (8h töitä ja tunti suuntaansa työmatkaa).
-
Allekirjoittaneella vaimo ja kaksi lasta. Itse pelaan jääkiekkoa talvisin ja heitän fribaa kesäisin. Valmennan juniori kiekkojoukkuetta ja toimin yleisurheillussakin vielä ohjaajana. Poika pelaa kiekkoa talvisin ja kesäisin yleisurheilua ja jalkapalloa +jonkun verran fribaa. Tytär tanssii talvisin ja yleisurheilee kesäisin. Vaimon jumpat sun muut vielä päälle niin viikkotunnit on koko vuoden ajalta aika lailla täytetty. Siinä sitten koittaa löytää aikaa vielä vaimon kanssa yhdessä olemiseen niin aika houdini tarvii olla ;)
Kuitenkin kaikista näistä harrastuksista ylivoimaisesti aikaavievin on frisbeegolf. Tuntuu että 2h ei riitä mihinkään. Aina menee vähintään se 3-4h +matkat vielä jos vähänkin kotiradalta poistuu. Kisa päivinä lähtee ennen kuin muut herää ja tulee kotiin kun on muksuilla nukkumaanmeno aika. Perheessä tai parisuhteessa on välillä pakko jättää menemättä radalle vaikka polte olisi aivan järjetön.
Onneksi omalla kohdalla vaimon kanssa asiat on keskusteltu ja sovittu ja molemmat ymmärtää harrastusten tärkeyden oman hyvinvoinnin ja mielenterveyden kannalta tarpeellisiksi. Pahin tilanne taitaa olla niillä joilla vain toinen puolisoista harrastaa ja toinen odottaa kotona sitä puolisoa kotiin.
Ps. Ja tämä ongelma ei ole milläänlailla laji/harrastus sidonnainen. Samat ongelmat tulee vastaan aina kun harrastetaan.
-
Niin se piti vielä että kun on tällanen ääryysharrastus ja kotona vaimon kyljessä kyhnyttäminenkin on aika lailla paras keksintö niin sit kun vielä mielellään olis aikaa tavata kavereitakin tai ne lakkaa tapaamasta, niin ensimmäisen maailman ongelmavyyhti onkin valmis.
Tämä :D
Meillä on perheessä unirytmit onneksi sen verran erilaiset ja mulla liukuva työaika - pystyn ja ihan mielelläni aloitan päivän työt jo seitsemän pintaan, iltapäivällä ehtii harrastaa ja illallla olla yhdessä. Viikonlopuista toki sovitaan erikseen, mutta joskus menee itsellä melkolailla suorittamiseksi jos esim. lauantain on radalla ja sunnuntaina täysi päivä perheen parissa.
Mut joo, ongelmat eivät ole pahoja siinä vaiheessa kun pitää puntaroida hyvien asioiden välillä.
-
Itsellä on aika helppoa, koska olen ihan puhdas "harrastelija", en käy edes viikkokisoissa. Toisin sanoen käyn heittämässi silloin kun muut aikataulut sen sallii.
edit
Meillä on siis 3v ja 0,5v tytöt, vaimo käy iltaopintoina kauppista TAMKissa ja käy joogaamassa, eli kauheen usein ei ole tekemisenpuutetta mitä vapaa-aikaan tulee :)
-
joskus menee itsellä melkolailla suorittamiseksi jos esim. lauantain on radalla ja sunnuntaina täysi päivä perheen parissa.
Sit on vielä tämä vihoviimeinen juttu - suorittaminen. "Nyt kun meillä on tää yks päivä kuukaudessa yhdessä niin pitää olla jotain eeppistä parisuhdejuttua!" kun oikeesti paras joskus on että ollaaks vaan yhdessä tekemättä mitään.
;D Nythän tää lähtee ihan johonkin naistenlehti-foorumi suuntaan mut menköön.
-
No nyt löytyikin mielenkiintoinen aihe joka koskettaa itseäkin aika paljon.
Itseltä löytyy vaimo ja kaksi lasta -06 ja -07. Työ on epäsäännöllisen säännöllinen katkeamaton vuorotyö jossa työvuoro voi alkaa ja päättyä ihan milloin tahansa.
Itse en käy kisailemassa muutakuin oman seuran vkokisoissa. Treeniä ja ratojen kiertämistä harrastan kyllä todella paljon.
Viikkovapaat on se taikasana jolla saan sitä laadukasta omaa aikaa kiekkojen kanssa.
Vaikka lajia rakastakin niin lapseni tarvitsevat minua enemmän kuin frisbeegolf jotten punnituksessa kiekot häviää lapsille.
Vaimon kanssa ollaa kierretty jonkin verran ratoja. Hän on toiminut kannustajana ja bägin kantajana.
Mä tähtään siihen että 5 vuoden päästä rupean kisailemaan oikein urakalla seniori sarjoissa.
-
Meillä ainakin alkaa olemaan parempi puolisko aikalailla kyrvähtänyt lajiin :D Pelaan n. 3 kierrosta viikossa ja yritän mahdollisimman paljon käydä silloin kun vaimolla on muuta tekemistä. Vaimo ei ole innostunut lajista, eikä halua lähteä mukaankaan. Pelaamme molemmat golfia ja näin ajankäytöllisesti onhan tämä paljon fiksumpaa, koska golffissa kierros yleensä kestää noin 4 tuntia, kun fribassa kentän yleensä 2 tuntiin kiertää.
-
joskus menee itsellä melkolailla suorittamiseksi jos esim. lauantain on radalla ja sunnuntaina täysi päivä perheen parissa.
Sit on vielä tämä vihoviimeinen juttu - suorittaminen. "Nyt kun meillä on tää yks päivä kuukaudessa yhdessä niin pitää olla jotain eeppistä parisuhdejuttua!" kun oikeesti paras joskus on että ollaaks vaan yhdessä tekemättä mitään.
;D Nythän tää lähtee ihan johonkin naistenlehti-foorumi suuntaan mut menköön.
No joo, tossa suorittaminen on vähän väärä sana. Tarkoitin enemmän sitä, että koska FG-asiat ovat itselle tosi tärkeitä ja tietyllä tapaa myös varaventtiili duunin ym. paineiden suhteen, niin sit radoilla ja heittämässä tulee käytyä niin paljon, että sellaista pelkkää oleilua tulee aika vähän. Tarkoitan tässä oleilulla itsekseen oleilua.
Perimmäinen ongelma on tietysti lajin mukaansatempaavuus. Miten saisi kaikki hyvät jutut tasapainoon.
-
Itse tutuistuin lajiin ensimmäistä kertaa samana päivänä - kuin sain kuulla tulevani isäksi. Löytyi kaksi aika aikaa vievää juttua samaan aikaan. Ja kyllä, ei ollut ideaali ajoitus lajin löytämiselle...
Kyllä tästä on selvitty, tosin vaati aika selkeää suunnitelmallisuutta omalle vapaa-ajan käytölle. Jos nyt voisi vinkata itselleni kymmenen vuoden taakse, olisi ohjeistanut puhumaan ajankäytöstä ihan rehellisesti ja sopia perheen kanssa etukäteen viikosta ne hetket - jolloin rata kutsuu. Ja tietty samat oikeudet myös sille kumppanille. Olisin säästynyt parilta aika nihkeältä hetkeltä. Kannattaa muuten yrittää löytää kompromissi - johon itse oikeasti on tyytyväinen. Jos sopii, että kaksi kertaa viikossa on harrastuksille aikaa ja vähintään kolme kertaa veri vetää radalle, ei siitä synny muuta kuin mökötystä ja riitaa.
Kun tämän lajin löytää, se polte pelaamaan ensimmäisten vuosien aikana on niin mielettömän iso - että siinä menee helposti paljon tärkeää pesuveden mukana. Se tosin tasaantuu vuosien varrelle, mutta en kyllä kenellekkään suosittele yhtä-aikaista perheen perustamista ja lajin aloittamista.
Muistaakseni yritin joskus johonkin laji-esittely-lapppuhässäkkään saada painatettua sloganin - Frisbeegolf - suosittelemme sinkuille. Ei tainnut mennä läpi
Onneksi lapset vanhenevat ja hommat helpottuvat
Anssi
-
Aika moni pelikaveri saa kuulla kotona rutinaa kiekkoilusta ja pidempien reissujen suunnittelu on vähän vaivalloista kun kurinpitolautakunnalle pitää laittaa hakemusta jo kuukausia etukäteen. Tämän lisäksi vaimolle pitää jotenkin "hyvittää" se menetetty aika aika kun mies pitää hauskaa kavereiden kanssa eikä ole kotisohvalla.
Onneksi omalla kohdalla homma on ihan toista luokkaa. Ollaan alusta asti sovittu, että kumpikin saa olla ja mennä oman mielensä mukaan. Muutenkin meillä tuntuu menevän sitä paremmin, mitä harvemmin nähdään.
Poikkeuksia ovat yhteiset lomareissut, siellä kun pitää vähän pakostakin tehdä kompromisseja. Onneksi vaimoke tykkää itsekin pelata silloin tällöin, joten reissun päällä pienet sivuaskeleet eivät haittaa.
-
Mielenkiintoinen aihe kyllä. Itselläkin on vaimo ja lapset 7v ja 9v.
Meilläkin päädyttiin kisakalenterin puolesta semmoseen 2(-3) kisapäivää / kuukausi -ratkaisuun. Jos sitä frisbeegolfaajana ja kilpailijana katsoo, niin määrä tuntuu aika vähäiseltä. Mutta jos taas miettii, että tuosta määrän vaikka tuplaisi, niin kyllähän tätä isäpappaa aika vähän kotona näkyisi kesäviikonloppuina. Kesä kuitenkin muutenkin parasta aikaa touhuta muksujen kanssa, niin ei tuo "vähäinen" kisamäärä lopulta ollut edes mikään suuri kompromissi omalta osalta. Sitä on vaan vaikea kisakalenteria plärätessä vaihtaa siihen perheenisän rooliin ja miettiä muuta kuin että "olispa kiva tuossakin kisassa käydä, ja tuossa, ja tuossa, jne".
Oma aikomus olisi keskittyä nimenomaan noihin kahden päivän kisoihin, jolloin kun se viikonloppu nyt menee muutenkin harrastuksessa niin menköön sitten kokonaan. Tuleepahan toivottavasti itselle vielä kokonaisvaltaisempi kokemus. Tietysti asettaa tietynlaisia paineita kisapelaamiselle, koska niitä kisaviikonloppuja tulee sitten se noin viisi. Mutta se on vain hyvä.
Meillä on lisähaasteena se, että lapset ovat jostain syystä ottaneet nimenomaan frisbeegolfin silmätikuksi vaikka olen mielestäni tähänkin mennessä pystynyt aika hyvin rajoittamaan siihen mennyttä aikaa. Tai ainakin olen jättänyt menemättä monen monta kertaa viikkokisoihin, vkl-kisoihin ja muuten-vaan kaverikiesseiltä, koska oli viikon aikana joku päivä tai ilta kokonaan mennyt fribatessa.
Tästä pääsee lopulta siihen, että tulee priorisoitua aika rankasti frisbeegolfia ja muuta vapaa-ajan käyttöä friban suuntaan, mutta lisäksi myös harrastuksen sisällä pitää tehdä valintoja. Itse toivon ja uskon, että voin kehittyä lajissa ja silloin priorisoin harrastukseen nimenomaan kenttätreeniä, ratatreeniä ja puttitreeniä. Niissä on sekin hyvä puoli, että joku 1-2 tunnin reissu on ihan riittävä, koska siinä ajassa ehtii keskittyminen lopahtamaan sen verran, että on parempi lopettaa. Viikkokisat ja muut random pelireissut jäävät sitten taka-alalle, mutta se ei minua toistaiseksi juuri haittaa. Tietysti välillä kurjaa vastata vain "ei pääse" melkein joka kerta kun joku pyytää mukaan heittelemään.
Lopulta tulee vielä mieleen yksi aspekti, joka on tänäkin keväänä ollut kovasti pinnalla eli se että saataisiin kovasti lisää kisatarjontaa. Itsellä olisi muuten rahkeita ja innostusta järkätä kisoja, mutta ne kun ovat vielä pahempia vapaa-aikasyöppöjä, niin kynnys sellaiseen lähtemiseen on vielä suurempi. Siinä ei mene pelkästään yksi viikonloppu vaan helposti vähän enemmänkin. En tiedä siihenkään ratkaisua.
-
Itsellä kävi vähän tuuri. Lapset tuli tehtyä suht nuorena ja fribaaamisen keksin vasta 34-vuotiaana. Nyt on nuorimmainen 15 eikä mukulat tarvitse enää niin paljon aikaa ja huolehtimista.
Jotenkin sitä tulee tällaisessakin harrastuksessa sellainen ajatus, että haluaa tehdä oman osansa.
Olen nyt ollut seuran puheenjohtajana ja liiton hallituksessakin muutaman vuoden. Näitä hommia voi tehdä onneksi kotoakin päin eikä ihan koko aikaa tarvitse uhrata itseään kentälle.
Frisbeehommissakin tarvitaan niitä jotka hoitaa paperihommat ja muun organisoinnin varsinkin kun ihmismäärät sekä kentillä, että seuroissa kasvavat. Näyttäisi siltä, että tunkua ei ole näihinkään hommiin vaikka vuosittain uusia luottamushenkilöitä valitaankin.
Edellisen kirjoittajan kisajärjestelyistä:
Kisan järjestämisessä aika iso paketista hoituu ihan kotona iltahommina.
Kisan valmistelu Kisakoneeseen ei oikeastaan vie paljonkaan aikaa.
Itsellä aikaavievin homma on maksujen päivittäminen. Sen voi onneksi tehdä kotona iltahommina.
Toki jos kenttää pitää restauroida rajusti niin meneehän sitä aikaa sielläkin.
Kisan jälkeen pitää sitten vielä illalla olla reipas ja laittaa raporttihommat eteenpäin.
Itse olen ollut siten onnellisessa asemassa, että seurastamme on löytynyt innokkaita osaajia avittamaan kaikissa osa-alueissa.
Kotoakin löytyy paremmin ymmärrystä kun sitä ollaan oikein johtotehtävissä :)
-
Kyllähän tuo vaatii ns. taiteilua, kun on vaimo ja pieni lapsi. Tällä hetkellä aikaa palaa kuitenkin aivan poskettomasti. Viikkokisat kerran viikossa, talkootöitä (radanrakennusta) 1-2 kertaa viikossa, harjoituskierroksia 2-5 kertaa viikossa. Omaa kuormaa vielä kasvattaa paikallisseuran PJ:n hommat. Varsinainen "kisakausi" alkaa kuun lopussa ja silloin olen päättänyt jättää viikkokisat välistä kisaviikonloppuina.
Hieman helpottaa se, että puoliso on toisella paikkakunnalla töissä ja omalta osalta on etätyömahdollisuudet rajattomat. Eli pystyn hyödyntämään 0,5 - 1 tuntia niin ettei tarvitse yhteistä aikaa kuluttaa. Ja toisekseen, kyllähän tuo puolisokin alkaa pikkuhiljaa lajiin lämpenemään ja on tällekin vuodelle jo mukaan ehtinyt väylille. Tyttö taasen on hyvinkin innostunut ja on kyllä ollut radalla ja talkoissakin mukana, vaikkei vielä osaa esim. heittämiseen keskittyäkään niin että sais edes yhtä ehjää väylää heiteltyä :D.
-
Edellisen kirjoittajan kisajärjestelyistä:
Kisan järjestämisessä aika iso paketista hoituu ihan kotona iltahommina.
Kisan valmistelu Kisakoneeseen ei oikeastaan vie paljonkaan aikaa.
Itsellä aikaavievin homma on maksujen päivittäminen. Sen voi onneksi tehdä kotona iltahommina.
Toki jos kenttää pitää restauroida rajusti niin meneehän sitä aikaa sielläkin.
Kisan jälkeen pitää sitten vielä illalla olla reipas ja laittaa raporttihommat eteenpäin.
Itse olen ollut siten onnellisessa asemassa, että seurastamme on löytynyt innokkaita osaajia avittamaan kaikissa osa-alueissa.
Joo, ihan totta nuo pointit ja eihän sitä tosiaan yksin tarvitse kaikkea tehdä.
-
Vaimo ja vuoden ikäinen tyttö siis täällä.
Aika kivasti tuo loppujen lopuksi luoviutuu. Vaimo on pari kertaa kotiradalle lähtenyt mukaan ihan ulkoilumielessä lapsi Manducassa (kantoreppu) mukana ja kamera kourassa. Samoin jos muualle lähdetään matkustamaan niin kyllä se tulee yhdessä käytyä läpi, että onko siellä mahollisuus fribailla ja missä määrin. Vaimo on silloinkin pääsääntöisesti tytön kanssa mukana, jos ei muuta aktiviteettia ilmaannu. Frisbeegolf on kuitenkin aina reissatessa prioriteettilistalla siellä häntäpäässä. Miulla ei mitään kisakisakalenteria tietenkään ole, että siinä mielessä pääsen helpolla ;)
Etenkin nyt kun talvikauden harrastukset alkavat vedellä viimeisiä kertoja, niin lyötiin frisbeegolfporukalla alustavasti yksi ilta viikosta lukkoon frisbeegolfille. Käytännössä toimii siis samoin kuin mikä tahansa sulkapallovuoro, on helppo ennakoida ja on mukavampaa molemmille, kun ei tule "ikäviä yllätyksiä". Ylipäätään arkea on kaikista helpoin pyörittää, kun kaikki menot tietää edes muutamaa päivää etukäteen.
Tällä hetkellä antaa aikataulut ja omatunto (ei se oikeasti tunnu pidemmän päälle kivalta tempasta bägiä työpäivän jälkeen olalle ja suunnata yksin radalle) myöten suunnilleen niin, että kerran-pari viikossa ehtii heittelemään joko kentällä tai radalla. Lähempänä ehkä kertaa kuin kahta.
Kommenttina edellsiin: Tuo kisakalenterin ylös kirjaaminen ja siinä pitäytyminen on oikeasti kullanarvoinen juttu!
-
No nyt löytyikin mielenkiintoinen aihe joka koskettaa itseäkin aika paljon.
Itseltä löytyy vaimo ja kaksi lasta -06 ja -07. Työ on epäsäännöllisen säännöllinen katkeamaton vuorotyö jossa työvuoro voi alkaa ja päättyä ihan milloin tahansa.
Itse en käy kisailemassa muutakuin oman seuran vkokisoissa. Treeniä ja ratojen kiertämistä harrastan kyllä todella paljon.
Viikkovapaat on se taikasana jolla saan sitä laadukasta omaa aikaa kiekkojen kanssa.
Vaikka lajia rakastakin niin lapseni tarvitsevat minua enemmän kuin frisbeegolf jotten punnituksessa kiekot häviää lapsille.
Vaimon kanssa ollaa kierretty jonkin verran ratoja. Hän on toiminut kannustajana ja bägin kantajana.
Mä tähtään siihen että 5 vuoden päästä rupean kisailemaan oikein urakalla seniori sarjoissa.
Mä kanssa olen asian ratkaissut siten, että nyt treenataan mitä pystytään ja käydään viikottain seuran viikkiksissä, masteri-iässä nautitaan sadosta ;) nimim. Vaimo, lapset -12, -13.
Kaiholla muistelen aloittamisajankohtaani neljä vuotta sitten: vaimo ja minä vuorotyössä, ei lapsia. Voi sitä oman ajan määrää. Nooh, en vaihtais mitään pois. Nyt kun pääsee rauhassa kiessille, niin maistuu sitäkin paremmalta.
-
Hirveän uskovainen ihminen en ole, mutta jokin siunaus tapahtui että löysin kumppanin joka on kilpapelaaja. Sen lisäksi että hän kiertää kilpailuja kanssani, hän kannustaa paremmaksi ja toivottavasti vielä tulevaisuudessa itsekin pelaan pro-statuksella aiheellisesti :)
Kyllähän sitä narinaa välillä tulee että vietän enemmän aikaa radalla kuin kotona, mutta menestys ei tule ilman harjoittelua -> toivon mukaan se harjoittelu tuottaa myös tulosta, sen näkee taas kesän kilpailuissa :)
-
Onhan noita juu nähnyt jonkin verran kiessillä mukana lastenvaunujen tms. kanssa kiertäviä, aika paljon kyllä siinä tulee vastaan puoliso jos viittii. Vaik onhan se fribaradalla kävely keskimäärin ihan nättiä ulkoilua hänellekin.
Koittakaas vaan ajatella toisinpäin, olisko vaimolla joku ulkoharrastus mihin lähtisit itse ainoastaan seuraksi kantoreppua kantamaan. Moni vois lähteekin, mut ei varmasti kaikille tulis mieleen.
-
Onhan noita juu nähnyt jonkin verran kiessillä mukana lastenvaunujen tms. kanssa kiertäviä, aika paljon kyllä siinä tulee vastaan puoliso jos viittii. Vaik onhan se fribaradalla kävely keskimäärin ihan nättiä ulkoilua hänellekin.
Koittakaas vaan ajatella toisinpäin, olisko vaimolla joku ulkoharrastus mihin lähtisit itse ainoastaan seuraksi kantoreppua kantamaan. Moni vois lähteekin, mut ei varmasti kaikille tulis mieleen.
Niin, vastavuoroisuus on tässäkin kova sana ;) unohtuipa mainita tuossa aiemmin.
-
Onhan noita juu nähnyt jonkin verran kiessillä mukana lastenvaunujen tms. kanssa kiertäviä, aika paljon kyllä siinä tulee vastaan puoliso jos viittii. Vaik onhan se fribaradalla kävely keskimäärin ihan nättiä ulkoilua hänellekin.
Koittakaas vaan ajatella toisinpäin, olisko vaimolla joku ulkoharrastus mihin lähtisit itse ainoastaan seuraksi kantoreppua kantamaan. Moni vois lähteekin, mut ei varmasti kaikille tulis mieleen.
Vaimoja on erilaisia ja pomppisin ilosta jos tuon saisi liikkumaan ihan omasta tahdosta.
No vaimon valinta kysymys.
-
Tärkeetä on että molemmilla on jotain omiakin juttuja, muuten hajoo päätä kaikilla.
Itsellä hyväksi on todettu kaava "karkaan töistä vähän etuajassa ja tulen vähän myöhässä kotiin"
Jos erikseen lähtee niin on paljon hankalampaa.
Kesän tullen olis tarkotus sopia joku vakiopäivä viikolla, kun valosaa riittää pidempään ja talven sisälajit on tauolla.
Vaimon kanssa samaan aikaan innostuttiin mutta siltä meni into kun sen kehitys ei ollut ihan samaa kuin itsellä.
Tykkää se kyllä hyvässä kesäkelissä ja helpommalla radalla olla mukana.
Muksukin alkaa olla sen ikänen että syksyllä se varmaan jaksaa koko kiesin mukana, nyt menee joku 7 väylää aika maksimeille jaksamisen suhteen, sit alkaa kitinä ja hölmöily.
-
Kun frisbeegolfiin kunnolla tutustuin niin ei ollut lapsia, parempi puoliskokin harrasti kilpatasolla yleisurheilua ja oli epäsäännöllisesti vuorohommissa. Friba pysy aika kauan semmosena lepposena kerran kaks viikossa kiessi -harrastuksena (ja monasti parin kaljan siivittämänä;), vähän niinkun muiden lajien rentona vastapainona, joita sattu sillon olemaan aika paljonkin... myös yöllistä "ulkoilua" tuli harrastettua paaaljon enemmän kuin nykyään (töissäkin välillä venähti iltamyöhään ja sen jälkeen monesti pari neuvoa-antavaa). Nyt on kaks muksua (5,5 ja 2,5 vuotiaat) ja sama emäntä;) Aika monta harrastusta on eliminoitu (ihan hyvillä mielin kylläkin) perheen ja friban tieltä, tai ainakin jätetty vähemmälle.
Tällä hetkellä on semmonen tilanne että oon himassa lasten kanssa 1-2 arkipäivänä viikosta ja teen siinä sivussa duunia sen minkä pystyn. Ja toimistopäivinä käyn yksin tai liikekumppanin (joka myös fribailee) kanssa joko ennen töitä tai töiden jälkeen pelaamassa/treenaamassa (ei vaikuta ajallisesti perheeseen mutta välillä rahallisesti:o), onpahan meillä ollut myös fribailevan asiakkaan kanssa ensin kiessi Meikussa ja sitten bisneslunchi päälle;)
Viikkokisat ja treenikiessit vie sen 3-4 h laaki, about saman kun esim. futismatsi + siirtymiset. Aina on "hallitukselta" irronnut lupa ja kannustusta urheiluharrastuksiin, joten siinä mielessä en kehtaa valittaa pätkääkään... Kun joskus musahommissa vierähti vuorokausi tai parikin niin saattoi noottia tulla, mutta se on sitten ihan toinen juttu, sama kun kaveriporukan pidennetyt A-luokan viikonloput kerran kaks vuodessa. Hirveintä kyllä olis "nyt teet sitä ja tätä viis tuntia kun eilen fribasit viis tuntia" -meininki himassa. Hyi.
Puolisoa ei fribailu kiinnosta ja hyvä niin... riittää kun niitä perhejuttuja harrastetaan yhdessä. Heinäkuu ainakin menee Pohjanmaalla lomaillessa ja pelaillessa, molemmat mummolat siellä että lastenhoito ei oo ongelma, mutta hirveesti en viitti omaa kisakalenteria tälle kaudelle suunnitella kun kolmatta muksua pukkaa kesäkuussa ;)
-
Mä olen ite nyt alle vuoden viskonut kokonaisuudessani vasta itekkin kiekkoja, mutta sekin vuosi on ollut niiiiiin aktiivista aikaa radalla että oksat pois. Vaimo rupes viime vuoden alusta odottaan vauvaa meille, joten oli aika pahat paikat kun piti kotona tsempata oksentavaa ja pyöristyvää vaimoo, ja samalla oli niin kovat pärinät radalle. Siinä tuli mietittyy että miten hoidan hommat että kaikilla on kivaa.
No sit syssyllä viime vuonna putkahti toi likka maailmoille ja vaimo tarras kiekkoihi kii itekki, koko kesän vierestä mahansa kanssa ensin kiertäneenä ja kattelleena mun menoa ja viskelyä säännöllisen epäsäännöllisesti. Kavereitten kanssa otin vähän enemmän tosissani fribaukset, mutta myös vaimon kanssa nautin kaksin olemisesta ja sen kanssa radoilla kiertelin rauhaksiin paljon myös. Joinasin myös juuri paikalliseen fribaseuraan, ja seuran reissut ja viikkokisat on juteltu ja tulee varmasti hoitumaan ilman mitään sotimisia. ;D
Paljon on tapahtunu ja tulee tapahtuun tän perheen kanssa, toi puolivuotias kun ei ole ainut lapsi tässä kämpässä, on viel kaks isompaa vaimon edellisestä suhteesta. 8 ja 6 vuotiaat. Mutta kyllä tässä kovin on kaikki tyytyväisiä ja ajat natsaa ja kiekot lentää joka viikko moneen kertaan radalla.... :)
Mun omalla kohdalla on tilanne niin paras kun voi olla.. Vaimo viskoo 70 metrisii ja alotti puol vuotta meikäläisen jälkeen, ja on kyllä melkein yhtä pärinöissä tosta lajista kun mä ite. Me tonne Julkujärven radalle monet rattaiden jäljet ollaa jätetty tasasesti syksystä lähtien koko talven ja kevään ajan, vauveli mukana... Ja jatkuu ja jatkuu. Kivaa on! :)
-
Ennen nyt puolitoista vuotiasta lasta aikaa oli vaimon kanssa enemmän omille ja yhteisille harrastuksille, ja radalla tuli käytyä parhaimmillaan kolmekin kertaa viikossa, ja välillä nipistettiin joustavasta työajasta, tein sitten töitä joku toinen päivä/ilta enemmän. Vielä lapsen syntymänkin jälkeen tuli töistä lähdettyä "etuajassa" viikkokisapäivinä jotta ehti heittää yhden kierroksen kisojen alle, mutta nyt kun olen itse lapsen kanssa täyspäiväisesti kotona on heittämään pääsyn kanssa ollut vähän tiukempaa, osittain talven takia (aikaisin pimeää), ja osittain senkin takia että tää on paljon rankempaa kuin töissä käynti, ei vaan jaksa. :D Pidemmille reissuille ei tule varmaan vielä tänä kesänä lähdettyä, lähiseudun kisoja kierrän mitä ehdin, ja jossain välissä pitäisi treenatakin. Kerran viikossa tai kahdessa radalla ja jokunen ilta sitten kentällä vähän heittelemässä, joko yksin lapsen nukkumaanmenon jälkeen tai rattaitten kanssa päiväunien aikaan.
Luotto on kyllä kova että tyttökin haluaa lähteä heittämään kunhan vähän kasvaa, kovasti jo nyt kiekot lentää. ;)
-
Täähän on mielenkiintoinen keskustelu ketju :) Juuh itellä kans vaimoke kotona ja sen kanssa keskustellaan aina et millo mennään ja milloin ei... yleensä mennään :) Vaimoke ei itse kiinnostunut fribasta vaikka yritin houkutella mutta mukana aina välillä radalla ulkoilemassa kanssani. Lähti tää friba kans vähän käsistä tossa kun lomautus iski päälle tammikuussa. Tai itse asiassa lähti kädestä jo joulukuussa kun olin joulukuun kesälomalla :) joka päivä on tullut melkeinpä käytyä heittämässä. ei se että päivällä käyn mutta sit kun pitää vielä käydä kaikki mahdolliset kisat viikonloppuisin ja iltaisin kavereitten kanssa. Tämä harrastus käy suhteen päälle jollei kompromisseja tee. Itellä vähän liikaa kisoja kesäksi nyt joten pitää vähän karsia et ois aikaa vaimokkeen kanssa enemmän :) ei tää kummiskaan tosissaan oo tärkeempää kuin toimiva suhde :) Pitää varmaan ruveta sulkkista harrastamaan sen kanssa taikka keksiä sille joku oma harrastus kun muut harrastukset on jo yhteisiä. No katotaan nyt vielä kun työt alkaa kun ne kummiskin vie sitä aikaa hyvin paljon :)
Harmittaa vaan vähän kun olen löytänyt kerrankin harrastuksen jossa tuntuu että kehitystä tapahtuu kokoajan ja muut fribaajat kannustaa positiivisesti eikä huutaen korvaan niinkuin muissa harrastuksissa yleensä :)
Aikataulutuksella on pyrittävä kehittymään. Aina kun on omaa aikaa vähänkin niin radalle heittämään lättyä ja kehittymään :)
-
Luotto on kyllä kova että tyttökin haluaa lähteä heittämään kunhan vähän kasvaa, kovasti jo nyt kiekot lentää. ;)
Tästä varmaan osaa moni kertoa omakohtaisia kokemuksia. Onhan se väistämätöntä että jälkikasvua kiinnostaa kun vanhempi on pähkinöinä lajista ja kiekkoja on ympäri asuntoa. :)
-
Meillähän tilanne on se, että molemmat harrastaa ja kierretään kisoissa.
Välillä tuntuu, et ollaan vähän liiankin tiiviisti yhdessä.
Tänäkin vuonna molemmat saa "omaa aikaa harrastuksen parissa" kun ei olla seuran sisäisessä parikisa-liigassa parina.
Itellä on tuo kilpailuvietti reilusti voimakkaampi ni ei oo uskaltanu käydä kokeilee kepillä jäätä tälläsis asioissa. Tuttua ois niin helppo syyttää niistä omistakin mokista. :-[
Vaimon kanssa samaan aikaan innostuttiin mutta siltä meni into kun sen kehitys ei ollut ihan samaa kuin itsellä.
Tykkää se kyllä hyvässä kesäkelissä ja helpommalla radalla olla mukana.
Itellä meinas loppuu alussa just ton hitaan kehityksen takia. Monet kerrat kiukuttelin ukolle ja tais sen velikin saada osansa tuosta raivosta. Oli kuulkaas oikeesti ihan hanurista koko laji!! Sit vaan yks kerta tuli joku valaistuminen ja kämmenheitto kävi sujumaan. Uus into päälle ja taas kierrettiin heittämässä. Enhä mie tietty noille jätkille pärjänny kuitenkaan ja se rupes taas ottaa päähän. Saatto olla rassaavaa tuo "yhdessä tekeminen" sillo.
Viime keväästä lähtien oonkii reenaillu tuota rystyy ja nyt talven jälkeen onkii ollu kiva huomata, et Soile täti pystyykii pistää hyvänä päivänä iha hyvi perusjätkille kampoihi. Vielä on tilanne se, että kehityskään ei oo jämähtäny ni täs on mahiksii vieläki parantaa. Tästä taas saanu lisää intoo... Ja sitähän riittää.
Täl hetkel on mei taloudes tilanne varmaa se, et miul on vahvempi vietti heittämää ja kisoihi. Ei toi ukkokaa jarruttele kyl, et uuseesti ollaa menossa.
Eniten meil kärsii nuo frisbeegolf piirien ulkopuoliset ihmissuhteet ku on viikkistä ja isompaa kisaa ja seurankisoja ja mitä lie.
Mut kyllä sydäntä lämmitti kun viikonloppuna näin pitkästä aikaa siskon tyttöjä ja vanhempi, kohta 7 v, sano, et "mie tarviin kyl isomman risbeelaukun ku kaikki kiekot ei mahu vanhaan." Välimatka jos ois pienempi ni pääsis reenailee tyllerön kanssa useemmin.
Voisko lajia harrastamattomat vaimot ja lapset esim. kiinnostua käymään jossain pikku puistoradalla sillon tällön mukana... Ite ottaisitte putteritreeninä. Veikkaan, että jos perhe viedään ekaa kertaa jonnekin tiukalle metsäradalle missä pitäs heittää tarkasti ja pidemmälle ni ei varmasti kovin kauaa jaksa kiinnostaa.
Ai nii... Ja jos joskus saatte emännän mukaan heittelemään ni ne teiän hyvää tarkoittavat neuvot heittämisen suhteen ei välttämättä joka emännän korvaan oo hyvää tarkoittavia. Kannattaa siis tilanne haistella kunnolla. Ite en juurikaan välittäny neuvojen tuputtamisesta vaikka homma ei sujunu. Tyhmäähän se oli, mutta...
-
Tästä varmaan osaa moni kertoa omakohtaisia kokemuksia. Onhan se väistämätöntä että jälkikasvua kiinnostaa kun vanhempi on pähkinöinä lajista ja kiekkoja on ympäri asuntoa. :)
Meillä molemmat (7v ja 9v) ovat ykskantaan ilmoittaneet vihaavansa lajia ja vanhempi sanoi laittavansa joululahjalistaan toiveen "isi ei pelaa vuoteen frisbeegolfia". Ja tämä siis mun mielestä varsin kohtuullisilla pelimäärillä, tyyliin kolme kertaa viikossa, joista osa ihan treenivisiittejä, joissa menee maksimissaan pari tuntia.
-
Tästä varmaan osaa moni kertoa omakohtaisia kokemuksia. Onhan se väistämätöntä että jälkikasvua kiinnostaa kun vanhempi on pähkinöinä lajista ja kiekkoja on ympäri asuntoa. :)
Meillä molemmat (7v ja 9v) ovat ykskantaan ilmoittaneet vihaavansa lajia ja vanhempi sanoi laittavansa joululahjalistaan toiveen "isi ei pelaa vuoteen frisbeegolfia". Ja tämä siis mun mielestä varsin kohtuullisilla pelimäärillä, tyyliin kolme kertaa viikossa, joista osa ihan treenivisiittejä, joissa menee maksimissaan pari tuntia.
Auts.
-
Itsellä taloudessa kihlattu ja alle 2kk poika. Viime vuonna heittelyjä tuli paljon ja innokkaana sitä aina töiden jälkeen meni pelaamaan. Silloin heittokin oli jossakin kunnossa. Talvi on aina rauhallista aikaa heittelyn suhteen, kihlattukin sanonut että talvisin meillä menee tosi hyvin, kesällä vähän enemmän keskusteluja aiheesta :)
Nyt kun poika on syntynyt niin ei sitä klo 17:30 jälkeen, kun töistä pääsee enään radalle mennä. Suoraan kotiin perheen luokse. En ole edes ajatellut meneväni arkisin heittelemään, tärkeintä itselle kuitenkin seurata kun poika kehittyy. Viikonloppuisin taas palo kentille on suuri. Pyrin käymään molempina päivinä aamusta yhden kierroksen heittelemässä ja sitten suoraan kotiin. Tältä erää se riittää, mutta saa nähdä kun kesä tulee ja tarkoitus aloittaa kisaaminen ainakin muutaman kisan verran. Viikkokisoista emme ole puhuneet mutta ne kyllä menevät rutiinin omaisesti, eli joka viikko tiettyyn aikaan olen kisoissa. Kihlatun kanssa myös puhuttu alustavasti että muutamaan kisaankin menen, niitä nyt ei kauhean montaa ole.
Keskustelu ja kompromissit kuuluvat kyllä perhepolitiikkaan tässä lajissa. Myöskin joustavuutta pitää olla että saadaan kaikki tyytyväisiksi.
Sanottakoon vielä että muutaman kerran kun sain kihlatun lähtemään heittelemään. Saattoi se jonkin aikaa mennä hyvin kunnes kiekko jäi heittäessä käteen ja kiekko lähti täysillä taaksepäin. Se siitä alkaneesta lajista.
Kuten yllä Soile sanoikin, neuvomista pyrin välttämään. Siitä ei tule kun sanomista ja viimeinenkin tekniikan alue menee solmuun.
-
Ai mä en olekaan ainoa :)
Perheessä vaimo ja pojat 4, 11, 13. Asutaan hieman kaupungin ulkopuolella ja vanhempia poikia täytyy heittää harrastuksiin ja sopia vaimon kanssa pois hakemisista. Tämän ja liukuvan työajan yhdistän niin että melkein joka toinen päivä käyn heittämässä kiekan ennen töihin menoa (kesällä tosi hienoa) tai sitten töiden jälkeen ennen poikien nappaamista kotiin. Vaatii suunnitelmallisuutta mutta peliaika ei ole näin perheen yhteisestä ajasta juurikaan pois. Viikonloput on ongelmallisempia ja nyt kun aloittelen kisaamisen niin on katseltu kalenteria vaimon kanssa yhdessä ja sovittu kisaviikonlopuista. Tiistaisin on vaimon vakkari meno ja mulla viikkokisat torstaina.
Viime kesänä tehtiin eteläsuomeen kohdistuva kesälomareissu koko perheen voimalla ja kierreltiin eri kaupunkeja. Valitsin lomakohteet www.frisbeegolfradat.fi sivua apuna käyttäen :)
Mukava perhetapahtuma on se että käydään joka vuosi äitien- ja isänpäivänä kylpylässä viettämässä viikonloppu. Kylpylä on tietenkin Nokia eden jonka pihalla on kiva neppailurata ja siellä saa hioa putteriheittoja useita kierroksia / viikonloppu.
-
Täällä ei taida olla pahemmin sellasta porukkaa jonka työ syö myös vapaa-aikaa, siis norrmaalia enemmän :) Ainakin mitä tuosta lueskelin niin normaalia viikkoa tehdään. Meidän perheessä on 5v ja 9v muksut, vaimolla joka neljäs viikonloppu töitä ja itsellä joka viides viikonloppu päivystys ja noita ei latenhoidon takia laittaa päällekkäisille viikonlopuille . Tuo päivystys nyt ei Raumalla pelaamista estä mutta ei pysty kauemmas lähtemään. Ja se vitutuksen määrä kun kesken kiessin soitetaan töihin... Sitten kun tuohon vielä lisää ylityöt mitä paukkuu yleensä kesäisin enemmän mitä talvisaikaan niin kortilla on aika vaikka kuinka yrittäisi aikatauluttaa. No aika korjaa tämänkin ongelman, pienimmäinen kun vielä muutaman vuoden saa ikää lisää niin ei tarvitse enää "jatkuvaa" vahtimista, sen jälkeen voi käydä hyvillä mielin emännän duuniviikonloppuina heittelemässä koko päivän, ruokaa käy tekemässä ipanoille ja taas radalle.
-
Kyllä työ on välttämätön paha, mistä ei edes kohtuullista korvausta makseta menetetystä vapaa-ajasta. Täytyy olla onnellinen et vaikka duunissa on 24/7 miehitys eli kolmivuorotyö, niin on saanut aina tehdä pelkkää aamua jos haluaa, vapaatoiveet onnistunu aina ja viikonloppuja vain omasta toiveesta (lisätuloa).
Jos jotain voisi parantaa niin työmatka on pitkähkö, molempiin suuntiin yhteensä 2-3h lisää siihen 8-tuntiseen päivään.
-
Kun tämän harrastuksen aloitti heinäkuussa 2012, niin kyllähän sitä heti loppuvuodesta oli jo mielessä että jos sitä hankkis lisenssin ja menis skaboihin. Kun on kisattu kaikissa aiemminkin harrastetuissa lajeissa, niin miksei tässäkin...
Mutta kyllä 2013 osoitti ettei sitä aikaa vaan ole riittävästi, että saisi treenattua pelin sellaiselle tasolle joka omasta mielestä olis riittävä noin kisamielessä. Ja koska pelaaminen on hauskaa, niin tuli käytettyä se harrastukseen liikenevä aika ahkerasti kierroksia pelaten. Loppuvuodesta 2013 koin sitten ankaraa turhautumista kun mitään kehitystä ei tapahdu ja paikallaan polkemisen stressi varmaan löi vielä kasetinkin jumiin niin että tulokset tuntu menevän ihan väärään suuntaan ja lopulta tämän vuoden puolella Tammikuun puolivälissä tuli lyötyä kiekot ihan totaalisesti kaappiin pariksi kuukaudeksi (eikä tullut forumillakaan käytyä tai mitään muutakaan lajiin liittyvää tehtyä). Vaikka sen tietää ettei kehitys harjoittelematta tule, niin koville se ottaa kuitenkin. Kummallista.
Mutta tauko tekee hyvää. Nyt on taas alkanut muovi kiinnostaa, vaikka vielä ei montaa heittoa ole takana. Rauhallinen uudelleenaloitus. Viimeviikkoina peri kierrosta Siltiksessä ja Talissa ihan semi-kelvollisin tuloksin, ja pari kieppiä uusitulla layoutilla Keinarissa. Siellä kyllä tuli esiin kuinka vaihtelevaa suorittaminen on harjoittelematta; eka rundi aivan luokaton +17 (vedin mm. nelosen mandosta griplockilla ohi ja isosti ja tarkemmin kun muistelen niin taisin missata kierroksella kaikki muutkin mandot, poislukien väylä 17) ja perään toinen kierros omaan tasoon nähden kohtuullisesti +5. Ehkä se siitä.
Jos tuohon topicciin palataan, niin kyllähän ne on työ ja perhe jotka sen aiheuttaa että aikaa ei ole lajille niin kuin haluaisi. Koitan pitää lajin parissa vietetyn ajan sen verran maltillisena, ettei tule sanomista (vaikka pohjimmiltaan emäntä kannustaa liikkumaan ja tukeekin harrastusta, tiedän kokemuksesta että jossain vaiheessa alkaa kuulumaan napinaa jos liiaksi olen kiekkoilemassa). Ja toisaalta, kuten joku tällä foorumilla lausui (oisko peräti ollut saman seuran Jarno T.?) jotain tyyliin "lapseni tarvitsevat minua enemmän kuin frisbeegolf". Se on osuvasti sanottu ja omat 4v ja 2v pikkuihmiset varmasti ovat tyytyväisiä että pyrin pitämään tuon mielessä.
-
Kun tämän harrastuksen aloitti heinäkuussa 2012, niin kyllähän sitä heti loppuvuodesta oli jo mielessä että jos sitä hankkis lisenssin ja menis skaboihin. Kun on kisattu kaikissa aiemminkin harrastetuissa lajeissa, niin miksei tässäkin...
Mutta kyllä 2013 osoitti ettei sitä aikaa vaan ole riittävästi, että saisi treenattua pelin sellaiselle tasolle joka omasta mielestä olis riittävä noin kisamielessä. Ja koska pelaaminen on hauskaa, niin tuli käytettyä se harrastukseen liikenevä aika ahkerasti kierroksia pelaten. Loppuvuodesta 2013 koin sitten ankaraa turhautumista kun mitään kehitystä ei tapahdu ja paikallaan polkemisen stressi varmaan löi vielä kasetinkin jumiin niin että tulokset tuntu menevän ihan väärään suuntaan ja lopulta tämän vuoden puolella Tammikuun puolivälissä tuli lyötyä kiekot ihan totaalisesti kaappiin pariksi kuukaudeksi (eikä tullut forumillakaan käytyä tai mitään muutakaan lajiin liittyvää tehtyä). Vaikka sen tietää ettei kehitys harjoittelematta tule, niin koville se ottaa kuitenkin. Kummallista.
Mutta tauko tekee hyvää. Nyt on taas alkanut muovi kiinnostaa, vaikka vielä ei montaa heittoa ole takana. Rauhallinen uudelleenaloitus. Viimeviikkoina peri kierrosta Siltiksessä ja Talissa ihan semi-kelvollisin tuloksin, ja pari kieppiä uusitulla layoutilla Keinarissa. Siellä kyllä tuli esiin kuinka vaihtelevaa suorittaminen on harjoittelematta; eka rundi aivan luokaton +17 (vedin mm. nelosen mandosta griplockilla ohi ja isosti ja tarkemmin kun muistelen niin taisin missata kierroksella kaikki muutkin mandot, poislukien väylä 17) ja perään toinen kierros omaan tasoon nähden kohtuullisesti +5. Ehkä se siitä.
Jos tuohon topicciin palataan, niin kyllähän ne on työ ja perhe jotka sen aiheuttaa että aikaa ei ole lajille niin kuin haluaisi. Koitan pitää lajin parissa vietetyn ajan sen verran maltillisena, ettei tule sanomista (vaikka pohjimmiltaan emäntä kannustaa liikkumaan ja tukeekin harrastusta, tiedän kokemuksesta että jossain vaiheessa alkaa kuulumaan napinaa jos liiaksi olen kiekkoilemassa). Ja toisaalta, kuten joku tällä foorumilla lausui (oisko peräti ollut saman seuran Jarno T.?) jotain tyyliin "lapseni tarvitsevat minua enemmän kuin frisbeegolf". Se on osuvasti sanottu ja omat 4v ja 2v pikkuihmiset varmasti ovat tyytyväisiä että pyrin pitämään tuon mielessä.
Joo minähän se olin kuka tuollaisia väläytti. Jännä miten samalla tavalla meillä on mennyt. Samaan aikaa aloitus ja sit samaan aikaa toi turhautuminen.
No sillä ajalla mennään ja kehitytään mitä ehditään.
-
Kesän kalenterin hyväksytytin "hallituksella" ja siinä ei oo kun max 2-3 kisapelipäivää kuukaudessa.
Tuo ei edes kuulosta paljolta. Omissa suunnitelmissani näyttää olevan keskimäärin 5-6 kisapelipäivää / kk toukokuusta syyskuulle. Vilauta vaimolle referenssiksi vaikka Juhanin (http://backspindg.blogspot.fi/2014/03/frisbeegolfliiton-kisakoneessa-alkaa.html) kisakalenteria, siinä ei oo montaa "vapaata" viikonloppua kesälle. :)
No joo, tottakai meilläkin on keskusteltu aiheesta ja olen kyllä esitellyt kisakalenteria "hallitukselle". Se tietysti helpottaa, että jälkikasvua ei vielä ole ehtinyt kehkeytyä. On tietenkin selvää, että varmaan jotain kisoja tulee väkisinkin tippumaan, toisaalta sekin on aikalailla varmaa, että jotain kisoja voi tulla syksyä kohden tilalle.
Onneksi nainen on hyvin liikkuvaa sorttia ja näin myös arvostaa fribaa liikuntana. Eli tykkäystä vaan tulee, kun äijjä pitää edes tällä tavoin kunnostaan parempaa huolta. Ollaan myös aika paljon käyty yhdessä heittelemässä ja kiertämässä ratoja ympäri Suomen, että silläkin on varmasti vaikutusta, kun toinen tykkää ja jopa usein ehdottaakin lähtöä heittelemään. Itse fribaaminen ei kuulemma ole se tärkein juttu, vaan että pääsee ulos kimpassa luontoon liikkumaan. Veikkaisin kuitenkin, että suurin tekijä loppujen lopuksi suhteellisen lyhyen fribakauden ja kisakalenterin hyväksymiselle on se, että nainen näkee kuinka tärkeä laji on mulle. Ja kun äijjä on hyvällä tuulella, niin nainen on myös (toimii molempiin suuntiin).
Oma strategiani on päräyttää mielummin laaja kalenteri kerralla pöytään, kuin liian kapea. Laajasta jos muutamat kisat poistaa, niin silti jää vielä paljon jäljelle :)
Tuo on tietenkin vielä vähän jännää näin alkukaudesta ajateltuna, että nyt tänä vuonna monet kisat ovat väh. kaksipäiväisiä, niin meneekö kisakalenteri tuollaisenaan sittenkään loppujen lopuksi läpi... Se jää nähtäväksi. ::)
-
Itsellä taloudessa kihlattu ja alle 2kk poika. Viime vuonna heittelyjä tuli paljon ja innokkaana sitä aina töiden jälkeen meni pelaamaan. Silloin heittokin oli jossakin kunnossa. Talvi on aina rauhallista aikaa heittelyn suhteen, kihlattukin sanonut että talvisin meillä menee tosi hyvin, kesällä vähän enemmän keskusteluja aiheesta :)
Yhden muksun kanssa homma on vielä kohtuu helppo luovia, mutta auta armias kun toinen tulee kappale jälkikasvua tulee taloon. Itselläni kaksi muksua kotona, ja pitää tehdä aika paljon "perheen eteen" asioita, ennen kuin sopii mennä radalle. Lähinnä tulee pelattua viikonloppuisin, kun töistäkään ei pääse livistämään ajoissa. :o
-
Kaksi mukeloa, joilla kummallakin omat harrastukset. Tässäpä sitten perheen ainoana ajokortillisena kuljetetaan mukeloita treeneihin, hoitaa kaupat ja muut "autolliset" asiat. Rouvaa ei laji kiinnosta, joten paskaa sataa niskaan. Sama se on mitä harrastaa, samaa vittuilua sitä tulee hallitukselta. "Kun et sää koskaan tee mitään". Perseestä tää perhe-elämä.
-
Mua korpee eniten se kun pihalla kannat puita, korjaat pyöriä ja siinä sivussa vähän fribaat, niin sieltä kuuluu "Sä et ikinä tee mitään hommia".
-
Aloitin tämän vuoden fribailut tuossa muutama viikko sitten ja kävin omasta aloitteesta keskustelun vaimon kanssa harrastukseen käytettävästä ajasta. Mielestäni tuli todella reilu diili, pojan iltatoimet vuoroilloin ja silloin kun itsellä on "vapaa" saa tehdä mitä lystää. Eli joka toinen ilta sopii hilpaista radalle ja lähteissä jo tietää että mutinoita ei ole luvassa. Uusiin kiekkohankintoihin kommentoi vain että "ei tartte selittää, en mää siitä lajista mitään ymmärrä. Jos sun tarttee ostaa uusia kiekkoja niin senkun ostat". On mulla sitten hyvä vaimo. ;)
-
Tänään tapahtui ihme... Vietiin lapsi hoitoon ja yhdessä fribaamaan ja vielä koko rata läpi sekä loppukahvitkin... :o :o :o
-
Kaksi mukeloa, joilla kummallakin omat harrastukset. Tässäpä sitten perheen ainoana ajokortillisena kuljetetaan mukeloita treeneihin, hoitaa kaupat ja muut "autolliset" asiat. Rouvaa ei laji kiinnosta, joten paskaa sataa niskaan. Sama se on mitä harrastaa, samaa vittuilua sitä tulee hallitukselta. "Kun et sää koskaan tee mitään". Perseestä tää perhe-elämä.
Suojelen lähdettä, joka samankaltaisella nalkutuksella pisti kalenteriin mustaa valkoiselle sen, mitä tekee. Ei vie kuin viikon, jotta voi näyttää montako tuntia päivittäin menee ei minkään tekemiseen töiden ja nukkumisen jälkeen. Sitten kun tulee ei mitään väite voi analysoida kalenterista, miten hyödytön ja itsekäs olet, kun käytät vain x prosenttia ajastasi arkirutiineihin. Oletan, että sinua hiertää kiittämättömyys ja asiattomuus haukuista, kuten ketä tahansa. Se kasautuu. Se mihin se johtaa ei voi olla hyvästä. Tuollainen kohtelu ja aliarvostamisesi on tehokas tapa päästä noin joka toinen avioliitto päätyy eroon tilastoon, jos olette avioituneet.
-
Jossain on joskus kuullut sanottavan että parisuhteesta puhuttaessa puolison kanssa ei pitäisi käyttää sanoja "koskaan" eikä "aina". Tuo voi hyvin pitää paikkansa. :)
Optimointi ajankäytön suhteen auennee parhaiten keskustelemalla. Itse oon tehnyt selväksi että arvostan kyllä yhteistä aikaa mutta tämä harrastus on vähän isompi juttu itelle kuin pelkkä yksi harrastus, ja toivon että toinen sen ymmärtää myös. Ja jos jotain ollaan yhdessä sovittu, niin sitä ei voi sitten myöhemmin tahrata painostamalla että "joo vaikka tää sovittiin sillon, niin on kyllä tosi ikävää jäädä yksin taas" koska sillä ei voita enää mitään vaan jää paska fiilis molemmille.
-
Itsellä ei vielä lapsia ole, mutta kyllä sais vaimokkeet olla iloisia että miehellä on muutakin tekemistä kuin ryyppääminen ja työ. Ei sitä välttämättä moni tajua miten hyvin asiat loppuen lopuksi ovat..
Jos joskus lapsia tulee niin luen varmasti tämän viestikeskustelun alusta läpi ja tsekkaan perheellisten vinkit uudelleen ;)
Mutta ilman elämän iloa ei ole elämää. Ja mielestäni jos sen ilon saa frisbeegolfista niin se ei ole huono juttu.
Oman naisen kanssa asiat on menny varsin hyvin. Molemmat saavat omaa vapaa-aikaa ilman nalkutuksia.
Joskus tosin ihmetellyt kuinka paljon sitä rahaa noihin kiekkoihin uppoaa, mutta kyllä ne halvat harrastukset ovat harvassa..
Kaksi mukeloa, joilla kummallakin omat harrastukset. Tässäpä sitten perheen ainoana ajokortillisena kuljetetaan mukeloita treeneihin, hoitaa kaupat ja muut "autolliset" asiat. Rouvaa ei laji kiinnosta, joten paskaa sataa niskaan. Sama se on mitä harrastaa, samaa vittuilua sitä tulee hallitukselta. "Kun et sää koskaan tee mitään". Perseestä tää perhe-elämä.
Toi kuulostaa jo erittäin huolestuttavalta.
Ehkä rouvalla ei itsellä ole muuta tekemistä ja on sinulle kateellinen? Ehkä on jotain omia ongelmia ja purkaa pahaa oloa sinuun, en tiedä, mutta kannattaisi asialle jotain tehdä.
-
Harrastusten hinnoista puheenollen, näytin vaimolle Hesarista jutun, että saisi olla vähästä onnellinen, miehestä joka keräilee meteoriittejä. Siellä kuitenkin niiden first run painosten hinta lähtee joistakin tonneista...
-
Ei se näytä aina olevan helppoa kitaristeilläkään. Linkki mihinkäs muuallekaan kuin vauva-foorumille: http://www.vauva.fi/keskustelu/3948834/ketju/mieheni_kitaran_soitto_arsyttaa (http://www.vauva.fi/keskustelu/3948834/ketju/mieheni_kitaran_soitto_arsyttaa)
Omakin kisakalenteriini tuli jo pieniä alustavia muutoksia ;) Toivottavasti ei loppukesää kohti sorru niinkö kivitorni.
-
Kyllä tuota hallitusta enemmän ärsytti se, kun pelasin vielä pallogolfia (vaikka silloin ei vielä yhdessä asuttukaan), kun tuli aina se pari kierrosta pelattua ja niissä meni 2-4h kappale riippuen ruuhkista. Kun muutettiin yhteen uudelle paikkakunnalle niin kämppä sattui "vahingossa" löytymään radan vierestä, eli parhaimmillaan viivyn poissa vain 1,5-2 tuntia. Muija on kolmivuorotyössä ja itse opiskelen, joten pidempiä reissujakin on helppo tehdä kun puoliso on iltavuorossa. Nyt muutin Kokkolaan kesän ajaksi kesätöihin niin täällä tulee oltua aina se 6 päivää ja sen jälkeen 4 päiväksi takaisin Ouluun. Tänne kun saavuin niin päällimmäisenä oli, että saampahan pelata frisbeegolfia niin paljon kuin haluan, mutta nyt kun olen nököttänyt jonkun aikaa vieraassa kaupungissa paskassa soluasunnossa aivan yksin, niin tulee olo, että voisin heittää vaikka kiekot kaappiin koko kesäksi kunhan vaan pääsisin kotiin. On täällä tosiaan vähän ikävä hengata, kun en tunne yhtään ainutta ihmistä koko kaupungista, mutta kylläpä se tästä helpottaa ajan kanssa.
-
Kyllä tuota hallitusta enemmän ärsytti se, kun pelasin vielä pallogolfia (vaikka silloin ei vielä yhdessä asuttukaan), kun tuli aina se pari kierrosta pelattua ja niissä meni 2-4h kappale riippuen ruuhkista. Kun muutettiin yhteen uudelle paikkakunnalle niin kämppä sattui "vahingossa" löytymään radan vierestä, eli parhaimmillaan viivyn poissa vain 1,5-2 tuntia. Muija on kolmivuorotyössä ja itse opiskelen, joten pidempiä reissujakin on helppo tehdä kun puoliso on iltavuorossa. Nyt muutin Kokkolaan kesän ajaksi kesätöihin niin täällä tulee oltua aina se 6 päivää ja sen jälkeen 4 päiväksi takaisin Ouluun. Tänne kun saavuin niin päällimmäisenä oli, että saampahan pelata frisbeegolfia niin paljon kuin haluan, mutta nyt kun olen nököttänyt jonkun aikaa vieraassa kaupungissa paskassa soluasunnossa aivan yksin, niin tulee olo, että voisin heittää vaikka kiekot kaappiin koko kesäksi kunhan vaan pääsisin kotiin. On täällä tosiaan vähän ikävä hengata, kun en tunne yhtään ainutta ihmistä koko kaupungista, mutta kylläpä se tästä helpottaa ajan kanssa.
Tervetuloa heittää perhoon frisbeetä, jos tuntuu yksinäiseltä ;)
-
Soitinmää kitaraakin joskus... ;D Ei pitäis kyllä lukee vauva.fi linkkejä ollenkaan
-
Tästä varmaan osaa moni kertoa omakohtaisia kokemuksia. Onhan se väistämätöntä että jälkikasvua kiinnostaa kun vanhempi on pähkinöinä lajista ja kiekkoja on ympäri asuntoa. :)
Meillä molemmat (7v ja 9v) ovat ykskantaan ilmoittaneet vihaavansa lajia ja vanhempi sanoi laittavansa joululahjalistaan toiveen "isi ei pelaa vuoteen frisbeegolfia". Ja tämä siis mun mielestä varsin kohtuullisilla pelimäärillä, tyyliin kolme kertaa viikossa, joista osa ihan treenivisiittejä, joissa menee maksimissaan pari tuntia.
Tämä vihaaminenhan kertoo vain siitä, että sinusta välitetään ja seuraasi kaivataan.
-
Kyllä tuota hallitusta enemmän ärsytti se, kun pelasin vielä pallogolfia (vaikka silloin ei vielä yhdessä asuttukaan), kun tuli aina se pari kierrosta pelattua ja niissä meni 2-4h kappale riippuen ruuhkista. Kun muutettiin yhteen uudelle paikkakunnalle niin kämppä sattui "vahingossa" löytymään radan vierestä, eli parhaimmillaan viivyn poissa vain 1,5-2 tuntia. Muija on kolmivuorotyössä ja itse opiskelen, joten pidempiä reissujakin on helppo tehdä kun puoliso on iltavuorossa. Nyt muutin Kokkolaan kesän ajaksi kesätöihin niin täällä tulee oltua aina se 6 päivää ja sen jälkeen 4 päiväksi takaisin Ouluun. Tänne kun saavuin niin päällimmäisenä oli, että saampahan pelata frisbeegolfia niin paljon kuin haluan, mutta nyt kun olen nököttänyt jonkun aikaa vieraassa kaupungissa paskassa soluasunnossa aivan yksin, niin tulee olo, että voisin heittää vaikka kiekot kaappiin koko kesäksi kunhan vaan pääsisin kotiin. On täällä tosiaan vähän ikävä hengata, kun en tunne yhtään ainutta ihmistä koko kaupungista, mutta kylläpä se tästä helpottaa ajan kanssa.
Kokkolastahan löytyy Köykärinmäen hyvä ja haastava rata + Meripuiston "neppi" 9, molemmat ruuhkattomia. Ja paikalliset on mukavaa porukkaa, sekaan vaan, heittoseuraa löytyy täältä: https://www.facebook.com/groups/frisbeegolfkokkola/?fref=ts (https://www.facebook.com/groups/frisbeegolfkokkola/?fref=ts).
Siellä on muuten Pajun Seppokin tänään Kokkolassa: https://www.facebook.com/events/1400070163610185/?ref_newsfeed_story_type=regular (https://www.facebook.com/events/1400070163610185/?ref_newsfeed_story_type=regular) ;)
-
Tämä vihaaminenhan kertoo vain siitä, että sinusta välitetään ja seuraasi kaivataan.
Juu, onhan se niinkin. :-)
-
Emäntä pyysi päästä mukaan heittelemään kiessille sunnuntaina :o
Saas nähä mitä se tekee parisuhteelle...
-
Frisbeehommat eivät ongelmia ole ennenkään tuottaneet, mutta nyt vaimo oli ensimmäistä kertaa ulkomaan kisareissulla mukana ja sanoi sen jälkeen, että ei enää ihmettele vähääkään miksi nautin kisaamisesta ja reissuista. Kun järjestäjät ja kisaajat ovat niinkuin yhtä perhettä, niin se paljon puhuttu frisbeespirit on helppo saavuttaa. Varsinkin tuolla Lontoossa homma oli ammattimaista, mutta silti kaikki olivat parhaita kavereita keskenään.
-
Kyllä tuota hallitusta enemmän ärsytti se, kun pelasin vielä pallogolfia (vaikka silloin ei vielä yhdessä asuttukaan), kun tuli aina se pari kierrosta pelattua ja niissä meni 2-4h kappale riippuen ruuhkista. Kun muutettiin yhteen uudelle paikkakunnalle niin kämppä sattui "vahingossa" löytymään radan vierestä, eli parhaimmillaan viivyn poissa vain 1,5-2 tuntia. Muija on kolmivuorotyössä ja itse opiskelen, joten pidempiä reissujakin on helppo tehdä kun puoliso on iltavuorossa. Nyt muutin Kokkolaan kesän ajaksi kesätöihin niin täällä tulee oltua aina se 6 päivää ja sen jälkeen 4 päiväksi takaisin Ouluun. Tänne kun saavuin niin päällimmäisenä oli, että saampahan pelata frisbeegolfia niin paljon kuin haluan, mutta nyt kun olen nököttänyt jonkun aikaa vieraassa kaupungissa paskassa soluasunnossa aivan yksin, niin tulee olo, että voisin heittää vaikka kiekot kaappiin koko kesäksi kunhan vaan pääsisin kotiin. On täällä tosiaan vähän ikävä hengata, kun en tunne yhtään ainutta ihmistä koko kaupungista, mutta kylläpä se tästä helpottaa ajan kanssa.
Kokkolastahan löytyy Köykärinmäen hyvä ja haastava rata + Meripuiston "neppi" 9, molemmat ruuhkattomia. Ja paikalliset on mukavaa porukkaa, sekaan vaan, heittoseuraa löytyy täältä: https://www.facebook.com/groups/frisbeegolfkokkola/?fref=ts (https://www.facebook.com/groups/frisbeegolfkokkola/?fref=ts).
Siellä on muuten Pajun Seppokin tänään Kokkolassa: https://www.facebook.com/events/1400070163610185/?ref_newsfeed_story_type=regular (https://www.facebook.com/events/1400070163610185/?ref_newsfeed_story_type=regular) ;)
Joo, oonkin tuohon yhteisöön liittynytkin ja yhdellä kierroksella kävin Köykärissä paikallisen porukan kanssa :) Haastava rata kyllä tuulisena päivänä, kuitenkin olin jo paariin sitä pelaamassa mutta neljältä viimeiseltä väylältä tuli otettua kolme bogia :l Mutta joo, mukavaa porukkaa oli!
-
Itse olen sitä mieltä että oli parisuhteessa tai ei niin puolison pitäisi olla tyytyväinen, että harrastaa jotain niin intohimoisesti että haluaa pärjätä ja liikkuu. Jos sohvalta ei saada liikkeelle muulla kuin frisbeegolffilla niin ei puoliso saisi pahastua siitä vai nimenomaa olla tyytyväinen. Tottakai kolikollakin on kaksi puolta ja on myös huomioitava parisuhde, että siinä on kumminkin kaksi ihmistä ja pitää huomioida myös puolisoa eli frisbeegolf ei saa aina mennä kaiken edelle vaan pitää joskus taukojakin. Itse olen huomannut parhaaksi vaihtoehdoksi, että kun puoliso lähtee salille tai harrastamaan niin samalla lähtee itsekkin ja molemmat ovat suunnillee yhtä kauan niin kummankaan ei tarvitse pahoittaa mieltä siitä että on yksin kotona.
-
Ei se näytä aina olevan helppoa kitaristeilläkään. Linkki mihinkäs muuallekaan kuin vauva-foorumille: http://www.vauva.fi/keskustelu/3948834/ketju/mieheni_kitaran_soitto_arsyttaa (http://www.vauva.fi/keskustelu/3948834/ketju/mieheni_kitaran_soitto_arsyttaa)
Omakin kisakalenteriini tuli jo pieniä alustavia muutoksia ;) Toivottavasti ei loppukesää kohti sorru niinkö kivitorni.
Kyllähän se vain mureni aika reilusti alkuperäisestä -> muutamiin kisoihin. Ei meinaa edes kisoista uskaltaa mainita, että "joo ne on kakspäiväset", kun tietää vastauksen... :'(
-
Tuosta "samaan aikaan harrastamassa" yhtälöstä tulee vaan hyvin,äkkiä epätosi kun siihen lisää muuttujaksi edes koiran saati sitten lapsen.
In other news, sain myytyä kotona kesän alkupuolen perinteisen fribamaratonin lisäksi toisen mokoman (kaksipäiväisen tosin) elokuulle ihan puolihuolimattomasti. Noi kisahommat on menny nyt vähän niin että itteekään ei hotsita lähtee kakspäiväsiin tai sellasiin mihin pitää herätä 03 ja jotain... i know i suck :)
-
Tuosta "samaan aikaan harrastamassa" yhtälöstä tulee vaan hyvin,äkkiä epätosi kun siihen lisää muuttujaksi edes koiran saati sitten lapsen.
In other news, sain myytyä kotona kesän alkupuolen perinteisen fribamaratonin lisäksi toisen mokoman (kaksipäiväisen tosin) elokuulle ihan puolihuolimattomasti. Noi kisahommat on menny nyt vähän niin että itteekään ei hotsita lähtee kakspäiväsiin tai sellasiin mihin pitää herätä 03 ja jotain... i know i suck :)
Niin tottakai lapset ja koirat on sitten asia erikseen mutta itse olen sitä mieltä, että kaikki asiat ovat kyllä järjesteltävissä. Enkä nytten tarkoita mitään hoitajaa lapsille tai koiralle mutta tarkoitan että perheen ja vanhempien kesken asiat pystyy kyllä järjestää että kaikki pääsee harrastaa ja jos ei mukamas ole järjesteltävissä niin silloin on asenteessa vikaa :)
-
Saattaa olla että se mieli hiukan muuttuu kun niitä muksuja alkaa jaloissa pyörimään :) Eihän se ole kuin järjestelykysymys mutta kun sitä yhteistäkin aikaa pitäisi jostain kaivaa niin välillä se on kyllä turkasen vaikeaa.
-
Saattaa olla että se mieli hiukan muuttuu kun niitä muksuja alkaa jaloissa pyörimään :) Eihän se ole kuin järjestelykysymys mutta kun sitä yhteistäkin aikaa pitäisi jostain kaivaa niin välillä se on kyllä turkasen vaikeaa.
Allekirjoitan. Meillä on 1v pikkunen ja voi että kun välillä mikään ei tunnu riittävän. Just eilen keskusteltii rt kui usein siä radalla saa käyä treenaa mas niin emännän mielestä sellane 1-2 kertaa viikkoon on passeli. No itellehän tää ei riitä millään kun talvet lähinnä istuu perseellään soffalla pelaamas nhllää niin onhan se mukava viettää aikaa kesällä ulkona. Varsinkin kun työt vie viikosta kaikki nr parhaat tunnit ja kotona kerkee oleen tytön hereillä olon aikana noin 2-3tuntia päivästä. Käytännössä tarkottaa sitä et kun herään niin siinä sit touhutaan puoli kymppiin asti ja sit taas puoli seiskalta kun tuun kotio nii aletaan iltatoimille. Raskasta kaikille. Ehkä joku työ missä ois inhimillisemmät työajat ois jees...
-
Emäntä ja kaks mukulaa, hirvee hinku pelaan..Ratkes sillä et kaverit tykkää myös käydä aikasin aamulla/ myöhemmin illalla/yöllä jollonka muut täällä nukkuu joten ei ongelmaa ja toisekseen oon nyt sen pari kuukautta mitä harrastanu niin kaikki "vapaani" käyttäny tähän harrastukseen ja aika usein menty mun autolla ni ei oo alkoholiakaan tullu otettua vaan puhtaasti ulkona liikkumista ni ei voi eukko olla muutaku tyytyväinen :D
-
Saattaa olla että se mieli hiukan muuttuu kun niitä muksuja alkaa jaloissa pyörimään :) Eihän se ole kuin järjestelykysymys mutta kun sitä yhteistäkin aikaa pitäisi jostain kaivaa niin välillä se on kyllä turkasen vaikeaa.
Juu meillä hermostutaan heti kun alan puhumaankin birdieistä tai muusta. Ennen kun keräsin musiikkijuttuja oli ongelmia, nyt vaihtelen kiekkoja ja kävisin radalla... yllättäen taas ongelmia. Pitäisi olla vaan kotona laatuaikaa jne. Tarvis varmaan vetää kuukauden tai parin känniputki niin eiköhän selvät illat radan jälkeen voisi kelvata.
-
Suhteessa muutakin ongelmaa ja/tai puolisolla ei omia kiinnostuksen aiheita? Kyllähän sitä molemmilla pitäisi olla omaakin elämää ja sitten "laatuaikaa" (hyi mikä sana) yhdessä. Tai jos yhteinen aika ei kiinnosta niin miksi olla yhdessä. Ymmärrän jos kaikki aika menee kiekkojen parissa mutta tuskin niin on, joku kohtuus kaikessa. Mutta ei sitä voi 24/7 hanipupuakaan olla kyljessä kyhnyttämässä. Talk it out.
-
Itse just pohdiskelin, että pääsen tänään kolmatta kertaa viikkokisoihin. Muutenkin heittelyt on jäänyt todella vähälle. Olen viettänyt perheen kanssa aikaa. Välillä polte on todella kamala. Tuntuu kuin fribasta tulisi ihan fyysisiä vieroitusoireita. Tasaisesti olen jaksanut perheelle huomautella tästä riippuvuudesta ja tänään minua ei katsota yhtään vinoon vaikka häivyn harrastamaan. Tää on varmasti sellainen tasapaino juttu jota aina helpottaa jos punnitsija(vaimo) on puolueeton (ei fribanvihaaja).
-
Pakko nyt kyllä kirjottaa, että miten meillä kun itteeki niin yllätti :) Tähän asti kun olen käynyt heittää niin saanut mennä melkeen koska tahansa, koska on kuulemma vaan hyvä, että on harrastus mistä pitää ja voi olla ulkona. (tietysti napinaa aina silloin tällöin on tullut kun kestää kiessi niin kauan ja että tarviiko tänäänkin kun eilenki olit, mutta sehän kuuluu asiaan? :D) mutta nyt meille syntyi esikoinen eilen ja aloin sitte puhumaan, että nyt jää sitte kiessitki vähemmälle kun muksun kanssa menee aikaa ja yms yms yms. :) vastaus oli hämmentävä, "kyllä sä voit nyt ihan hyvin käydä heittää kun nyt mulla on ainaki tekemistä ja seuraa vaikka oisinki kotona" :D en tiiä miten toteutuu, mutta tuli semmonen rakastettu olo kyllä tosta kommentista :) ongelma on vaan siinä, että en tiiä miten malttaa olla kotoo pois kun se pikku neiti pääsee kotiin. Siihenki oli kyllä jo vaimokkeella ratkasu, ei muuta ku muksu vaunuihi ja perheenä kiertämään vaikka puolikas kierros :) p.s en haluu kehuskella, mut onhan tollanen ajattelu upeeta :)
-
Pakko nyt kyllä kirjottaa, että miten meillä kun itteeki niin yllätti :) Tähän asti kun olen käynyt heittää niin saanut mennä melkeen koska tahansa, koska on kuulemma vaan hyvä, että on harrastus mistä pitää ja voi olla ulkona. (tietysti napinaa aina silloin tällöin on tullut kun kestää kiessi niin kauan ja että tarviiko tänäänkin kun eilenki olit, mutta sehän kuuluu asiaan? :D) mutta nyt meille syntyi esikoinen eilen ja aloin sitte puhumaan, että nyt jää sitte kiessitki vähemmälle kun muksun kanssa menee aikaa ja yms yms yms. :) vastaus oli hämmentävä, "kyllä sä voit nyt ihan hyvin käydä heittää kun nyt mulla on ainaki tekemistä ja seuraa vaikka oisinki kotona" :D en tiiä miten toteutuu, mutta tuli semmonen rakastettu olo kyllä tosta kommentista :) ongelma on vaan siinä, että en tiiä miten malttaa olla kotoo pois kun se pikku neiti pääsee kotiin. Siihenki oli kyllä jo vaimokkeella ratkasu, ei muuta ku muksu vaunuihi ja perheenä kiertämään vaikka puolikas kierros :) p.s en haluu kehuskella, mut onhan tollanen ajattelu upeeta :)
Onneksi olkoon pikku fribailijasta!
Tuollainen ajattelu on upeeta, JOS toteutuu. Naiset kun on... hmmm... arvaamattomia. ;)
-
Onnittelut perheenlisäyksestä! Rattaissa nuorimmaista työntäen tuli joskus heitettyä lähiradalle uus enkka, ei ehtiny tulosta miettimään kun oli sen verran raskasta hommaa ja viimesen heiton jälkeen vasta tajusin että mitä tuli tulokseksi :D Tuo kärryttely toimii siihen asti kunnes lapsi on about vuoden ikäinen.
-
Pakko nyt kyllä kirjottaa, että miten meillä kun itteeki niin yllätti :) Tähän asti kun olen käynyt heittää niin saanut mennä melkeen koska tahansa, koska on kuulemma vaan hyvä, että on harrastus mistä pitää ja voi olla ulkona. (tietysti napinaa aina silloin tällöin on tullut kun kestää kiessi niin kauan ja että tarviiko tänäänkin kun eilenki olit, mutta sehän kuuluu asiaan? :D) mutta nyt meille syntyi esikoinen eilen ja aloin sitte puhumaan, että nyt jää sitte kiessitki vähemmälle kun muksun kanssa menee aikaa ja yms yms yms. :) vastaus oli hämmentävä, "kyllä sä voit nyt ihan hyvin käydä heittää kun nyt mulla on ainaki tekemistä ja seuraa vaikka oisinki kotona" :D en tiiä miten toteutuu, mutta tuli semmonen rakastettu olo kyllä tosta kommentista :) ongelma on vaan siinä, että en tiiä miten malttaa olla kotoo pois kun se pikku neiti pääsee kotiin. Siihenki oli kyllä jo vaimokkeella ratkasu, ei muuta ku muksu vaunuihi ja perheenä kiertämään vaikka puolikas kierros :) p.s en haluu kehuskella, mut onhan tollanen ajattelu upeeta :)
Kunhan se on kotiutunut ja huutanut pari viikkoa putkeen, niin varmasti halut päästä kentälle kasvaa huomattavasti. Vaunujen kanssa sopivia ratoja tosiaan pystyy suht hyvin kiertämään. Vähän enemmän saa kiroilla niille, jotka ei malta odottaa väylän vapautumista kun avaavat.
-
Pakko nyt kyllä kirjottaa, että miten meillä kun itteeki niin yllätti :) Tähän asti kun olen käynyt heittää niin saanut mennä melkeen koska tahansa, koska on kuulemma vaan hyvä, että on harrastus mistä pitää ja voi olla ulkona. (tietysti napinaa aina silloin tällöin on tullut kun kestää kiessi niin kauan ja että tarviiko tänäänkin kun eilenki olit, mutta sehän kuuluu asiaan? :D) mutta nyt meille syntyi esikoinen eilen ja aloin sitte puhumaan, että nyt jää sitte kiessitki vähemmälle kun muksun kanssa menee aikaa ja yms yms yms. :) vastaus oli hämmentävä, "kyllä sä voit nyt ihan hyvin käydä heittää kun nyt mulla on ainaki tekemistä ja seuraa vaikka oisinki kotona" :D en tiiä miten toteutuu, mutta tuli semmonen rakastettu olo kyllä tosta kommentista :) ongelma on vaan siinä, että en tiiä miten malttaa olla kotoo pois kun se pikku neiti pääsee kotiin. Siihenki oli kyllä jo vaimokkeella ratkasu, ei muuta ku muksu vaunuihi ja perheenä kiertämään vaikka puolikas kierros :) p.s en haluu kehuskella, mut onhan tollanen ajattelu upeeta :)
Kunhan se on kotiutunut ja huutanut pari viikkoa putkeen, niin varmasti halut päästä kentälle kasvaa huomattavasti. Vaunujen kanssa sopivia ratoja tosiaan pystyy suht hyvin kiertämään. Vähän enemmän saa kiroilla niille, jotka ei malta odottaa väylän vapautumista kun avaavat.
Joo, kyllä se oma aika radalla nousee vielä arvoonsa :D Onnittelut perheen lisäyksestä .
-
Pakko nyt kyllä kirjottaa, että miten meillä kun itteeki niin yllätti :) Tähän asti kun olen käynyt heittää niin saanut mennä melkeen koska tahansa, koska on kuulemma vaan hyvä, että on harrastus mistä pitää ja voi olla ulkona. (tietysti napinaa aina silloin tällöin on tullut kun kestää kiessi niin kauan ja että tarviiko tänäänkin kun eilenki olit, mutta sehän kuuluu asiaan? :D) mutta nyt meille syntyi esikoinen eilen ja aloin sitte puhumaan, että nyt jää sitte kiessitki vähemmälle kun muksun kanssa menee aikaa ja yms yms yms. :) vastaus oli hämmentävä, "kyllä sä voit nyt ihan hyvin käydä heittää kun nyt mulla on ainaki tekemistä ja seuraa vaikka oisinki kotona" :D en tiiä miten toteutuu, mutta tuli semmonen rakastettu olo kyllä tosta kommentista :) ongelma on vaan siinä, että en tiiä miten malttaa olla kotoo pois kun se pikku neiti pääsee kotiin. Siihenki oli kyllä jo vaimokkeella ratkasu, ei muuta ku muksu vaunuihi ja perheenä kiertämään vaikka puolikas kierros :) p.s en haluu kehuskella, mut onhan tollanen ajattelu upeeta :)
Vau :D Pessimisti voisi kyllä sanoa että odotapa arkea ja palaa sitten asiaan. ;)
-
Joo eiköhän se vielä tosta muutu, mutta katotaan sitä sitten :D Toi skenaario jonka esitin olis vaan mahtava ja ihmisellähän pitää olla unelmia ;D
-
Ei ole lapsia ja itsekkäästi otin kaiken ajan juuri alkaneelle harrastukselle. Kotona käytiin pahimmillaan vaan nukkumassa ja sehän ei ole mitenkään reilua. Ero tuli ja nyt onkin sit aikaa laittaa kiinni juuri niin paljon, kun tahtoa riittää.
Jos jossain vaihteessa jonkun elämääni otan, niin saisi olla määrätietoinen tapaus, joka ymmärtää, kun pitää mennä. Mutta nyt ei ole aikaa kellekään muulle kuin itselle.
God I'm selfish. And loving it.
-Essi
-
Onnittelut perheenlisäyksestä! Rattaissa nuorimmaista työntäen tuli joskus heitettyä lähiradalle uus enkka, ei ehtiny tulosta miettimään kun oli sen verran raskasta hommaa ja viimesen heiton jälkeen vasta tajusin että mitä tuli tulokseksi :D Tuo kärryttely toimii siihen asti kunnes lapsi on about vuoden ikäinen.
Miksi ei toimisi tuon jälkeenkin? Meillä tykitetään tuplarattailla 1- ja 3-vuotiaan kanssa. Tosin vanhempi viskoo jo itsekin kiekkoo ja kävelee mukana. Liikkuminen on luonnollisesti vähän hitaampaa, kun aina on kiva käydä jonkun pusikon kolosta tai kiven päältä pomppimassa, mutta kyllä 9-12 väyläsiä pystyy huoletta pelaamaan sen yhen kierroksen.
-
Meil homma toimii komeesti vaikka 1v 2kk neito kärryissä mukana tuleekin... Usein mennään koko perhe kiessille. Ennen kun vauva oli pienempi, se nukku vähä sillo ku tykkäs mut nykysin kun se ottaa aamulla vaan yhdet pitkät unet ni ajotetaan kiessit siihen. Aamupalan jälkeen se on jo iha valmis nukkuu ku me vasta ruvetaa heräileen päivään, ja kun se kerta nukkuu 2-3 tuntia putkee ni siinähä kerkee komeesti ton kotiradan (Julkujärven) kiertää ilman mitään muuta ku vaan (maastomallisten) rattaiden kuskaamista. Hereillä ollessaan se rupee osottaan vähä jo mieltä muovinviskomisesta mut antaa vähä jalotella ni kyl se siit.. :D
Ja mitä naiseen tulee.. Kai seki ymmärtää että tässä on nyt löydetty meikäläiselle erinomainen harrastus ja ettei se jääny alkuhuumaks. Antaa se tuol radoil käydä suunnilleen niille rajoille asti kunnes itekki tajuaa himmailla. Seurakiessit/viikkokisat/puttireenit talvisin/random kisat = usein lupa myönnetään ja hymyillään perään. :)
Tulevaisuus näyttää miten tää perhekiessittäminen onnistuu, mutta tähän asti on kyl menny aivan buenosti!! Aikaa sais tietysti AINA olla enemmän kaikelle..
-
Minulla menossa harrastuksen kuukausi numero 16. Ratakierroksia takana 565 ja heittoja tuommoinen 34000.
Kuntoilun vuoksi aloitin ja 37kg on kadonnut elopainoa.
Vaimo on tuosta sen verran onnellinen että tulee mukaan eväiden kera vaikka itse ei tykkääkkään heitellä.
Itse valjastin ystävät lajin saloihin saman tien kun koukkuun jäin ja sukulaisetkin.
Lapset on meillä tällä hetkellä tytöt 4,6,11 ja poika 13.
Perhe elämässä yleensä katsotaan matkat sen mukaan missä suomessa ratoja löytyy. Pikkutytöt kiertää mukana noin 5 kierrosta viikko jonkun verran heitellen,mutta pääasiassa luonnosta nauttien ja vanhemmat on mukana kerran viikossa pelaten.
Itse teen vuorotöitä joten pari kolme aamupäivää saan viikossa pyhittää friballe.
Taikasana on ollut ajankohta. Kun valoa riittää käy ajoissa pelaamassa esim tali on mukava rata arkiaamuisin 06 aikaan ennen töitä. Lauantaisin kun lähtee kavereiden kanssa pelaamaan. Lähde 06 aikaan ja olet takaisin juuri kun muut ovat aamupalan syöneet. Ota lapset mukaan ja anna vaimolle omaa aikaa.
Tässä on sitten syytä ottaa muut huomioon eli aamupäivisin radalle jotta ei muut häiriinny ennen kuin lapset osaa fore huutoa varoa.
Kun perheen kanssa vetää ekan tunsin välipalojen kera voi sitten hyvillä mielin vetää pari rundia lisää.
tsemppiä kaikille parisuhteiden hoitoon, PS huomenna perhekierros veikkolaa aamulla ja kaveri kierrokset perään.