Frisbeegolf-forum.fi
Frisbeegolf-keskustelu => Frisbeegolf => Topic started by: Vesa on 10.05.12 - klo:08:47
-
Tää on vähän tällainen aihe että kaverin pelityyli olisi helpompi nimetä kuin oma :)
Sanokaa jos joku oleellinen stereotyyppi jäi tuosta uupumaan niin lisätään?
Niin, ja nat sou sirius ;)
Ite kuulun tohon ensimmäiseen... Jos ei korille oo mahkuja niin silti täydet. 30m lähestymisetkin on usein yhtä korkeita hyssepommeja.
-
Muu. Strategi.
Tulee heittovuoroonsa. Tutkii heittopaikkaa, tähystelee korille viidestä eri paikasta. Käy läpi kaikki erilaiset heittomahdollisuudet... Puhuu itsekseen... Valikoi kiekkoa viikon (kaksi/kolme kädessä ennen heittoa)... Mistä tulee, miltä puolelta olisi paras putata... seiftii vai ei... valintoja, valintoja, päätöksiä, päätöksiä...
Ja sit heitto ekaan puuhun.
-
Aina täydet kupille ja kakkosta korttiin:)
-
Agressiivinen, mutta myös järkevä. Osaan siis himmailla siinä kohtaa kun pitää, mutta yleensä lähden koittamaan parasta tulosta lähes joka väylältä.
-
Muu. Strategi.
Sama ;D
-
Kyllähän mää koitin talissa 20 väylällä Tiiltä suoraan saareen ;);)
-
Mää kuulun kans tähän jyrin linjaa :D aina täysiä ja 2 korttii :)
-
Mää kuulun kans tähän jyrin linjaa :D aina täysiä ja 2 korttii :)
..eikä väliä jos kakkonen muuttuu kasiksi.. 8)
-
Mun pelityyli: draivi mettään, putti sisään. Olen myös lähes aina se porukasta joka seiftaa eniten - ja jupisee.
-
Avaisin kupille jos olis rykiä.
-
Mää kuulun kans tähän jyrin linjaa :D aina täysiä ja 2 korttii :)
..eikä väliä jos kakkonen muuttuu kasiksi.. 8)
Onks tää Juho tälläst pienimuotoista vittuilua Tammisaaren kisasta :D
-
Mää kuulun kans tähän jyrin linjaa :D aina täysiä ja 2 korttii :)
..eikä väliä jos kakkonen muuttuu kasiksi.. 8)
Onks tää Juho tälläst pienimuotoista vittuilua Tammisaaren kisasta :D
saattaahan se sitäkin olla.. 8)
-
Mää kuulun kans tähän jyrin linjaa :D aina täysiä ja 2 korttii :)
..eikä väliä jos kakkonen muuttuu kasiksi.. 8)
Onks tää Juho tälläst pienimuotoista vittuilua Tammisaaren kisasta :D
saattaahan se sitäkin olla.. 8)
Mutta vaan saattaa :)
-
Kyllähän mää koitin talissa 20 väylällä Tiiltä suoraan saareen ;);)
Sama, tein sen vaan kisakiessillä. 8)
-
Avaukset täysiä johki, joskus ihan hyvästiki. Putti kauhees paniikis yleensä ohi - ja toinen - ja kolmaski joskus..
Huonoimmasta päästä olen heittäjiä.
-
Seiftaaja. Pyrin tiedostamaan mikä on mahdollista ja toteuttamaan sen. 80% tehoilla tarkkuutta on paljon enemmän.
"Too good for par, not good enough for birdie." Eli kakkosia ei liian usein tule. Paaria sen sijaan harvoin tarvii putata tosissaan koska lähäri on korin vieressä. Eli avaus jää usein liian kauas putattavaksi sisään (voi silti kokeilla, mutta harvoin menee) ja kolmas heitto onkin sit vaan laitto koriin.
Kyl niitä kakkosiakin tulee silloin tällöin, mutta nekin saa olla aika lähellä koria (puttivarmuus ehkä noin 6m, sen ulkopuolella enemmän randomia).
-
Hmm..tossa pitäis pystyä valitsemaan useempi. Etenkin kun listassa on nyt omenoita ja appelsiineja. Aina täysillä ja pro lienee noista ne itseä parhaiten kuvaavat.
-
Tapania kuvastais parhaiten toi pallo jalassa mut silti sitä ei oo äänestetty... :o
-
Seiftaaja. Pyrin tiedostamaan mikä on mahdollista ja toteuttamaan sen. 80% tehoilla tarkkuutta on paljon enemmän.
"Too good for par, not good enough for birdie." Eli kakkosia ei liian usein tule. Paaria sen sijaan harvoin tarvii putata tosissaan koska lähäri on korin vieressä. Eli avaus jää usein liian kauas putattavaksi sisään (voi silti kokeilla, mutta harvoin menee) ja kolmas heitto onkin sit vaan laitto koriin.
Kyl niitä kakkosiakin tulee silloin tällöin, mutta nekin saa olla aika lähellä koria (puttivarmuus ehkä noin 6m, sen ulkopuolella enemmän randomia).
Itse sain viime syksyllä hyviä tuloksia tällä tyylillä, mutta nyt on pitänyt vaihtaa taktiikkaa lähipelin suhteen ihan vaan siksi että vähitellen oppisi saamaan edes pienen osan yli 5m pitkistä "tsägäputeista" sisään. Eilen tulikin sitten kolmen ja neljän toiston puttirallit peräkkäisille väylille kun en malttanut heittää kiekkoa korin alle vaikka tuulen takia olisi pitänyt.
-
"Too good for par, not good enough for birdie." Eli kakkosia ei liian usein tule. Paaria sen sijaan harvoin tarvii putata tosissaan koska lähäri on korin vieressä. Eli avaus jää usein liian kauas putattavaksi sisään (voi silti kokeilla, mutta harvoin menee) ja kolmas heitto onkin sit vaan laitto koriin.
Komppaan tätä, ketjua luettuani pidän itseäni seiftaavana strategina. Pelaan kohtalaisen varman päälle mutta aika harvoin edes pääsee riskiä ottamaan kun avaukset jää normimittaisilla väylillä 20-40m korista niin pieni lähestyminen korin alle ja 0-3m putti sisään. Ja strategi tulee siitä kun metsäradoista en pidä yhtään tai sitten puut ei pidä minusta, niitä tulee kyllä poltettua monta kuutiota talvessa, mahtaako johtua siitä? Esim. mynämäen rata oli täyttä tuskaa, kops, kops, kops, kops, kops, kops, kops, siinä oli mustan laatikon äänitys par neloselta väylältä.
-
Aina täysillä ja Seiftaajan välimaasto mutta kuitenkin enemmän seiftaaja. Kun on oppinut nöyryyttä ja alistuu neppaamaan enemmin takasin väylälle kuin leikkisin sankaria ja näkisin sen 10cm raon joidenkin puiden välissä ja sinne toivotaan toivotaan roiskasu.
-
ääni annettu.
-
Melkein aina täysillä, harkitsemattomasti olis ollu paras kuvaus. En mä ainakaan seiftaa, vaikka olis vähä syytä välillä taitoihin nähden yms. Ei mulla tietoista pelityyliä varsinaisesti ole, ja koska olen maailman vähiten kilpailuhenkinen ihminen, enkä juurikaan kisaa, pelissä ei ole yleensä mitään järkeä, vaan kauheeta yrittämistä ja tykittämistä, pitkin jittuja.
-
Kyllä se kikkailun puolelle usein menee ::) Taikka usein myös täysillä kipolle :)
-
Kolmanneksi alin...
-
Kolmanneksi alin...
Sama
-
Yksi ja kavereiden kanssa aina riskaapelisti ja aina yritetään koriin suoraan oli rollivaara tai ei. Varmaa kisaillessa homma muuttuu, että ei ottaisi turhia riskejä. Toisaal mitä sitä yksin pelatessa ottaisi seiftiä?
-
Pallo jalassa on kohtuu osuva syksyn viikkokisojen perusteella, heittojen taso oli heikko ja sai vähän väliä pyyhkiä maan antimia kiekoista mettäväylillä. Onneksi hallitreenit vaikuttaa siltä että keväällä tulee huomattavasti parempaa jälkeä :)
-
Aika pitkälti se on aggressiivisen pelin tuottamien epäonnistumisten jälkeen enemmän seiftaaja kuin täysiä heittäjä.
Eli pelistrategia meni ennen niin että eka heitto täysillä mettään. Sitten toisena heittona vaaditaan jo aika sankarikaarta, joten se menee vielä enemmä penkin alle. Tämä jatkui sitten vielä parin heiton verran, jonka jälkeen tupla nostona sisään ja nöyränä miehen kohti seuraavaa tiitä ja uusia pettymyksiä.
Nykyään sitä osaa ehkä vähän arvioida omia rahkeitaa eikä aina joka väylällä yritä sitä omaan heittotaitoon verrattean lähes mahdotonta heittoa. Yllättäen tulokset ovat parantuneet muutoksen myötä. =D Useinhan tuon onnistuneen seiftin ja onnistuneen riskiheiton välillä ei loppupeleissä ole kauhean suurta eroa. Vähän pidemmillä väylillä usein ei ole niin tärkeää tippuiko kiekko 30m vai 40m päähän korista, jos kuitenkin joutuu heittämään sen lähestymisen vielä. Oma peli ei ainakaan ole vielä siinä uomassa, että tolta etäisyydelta mitään ykkösellä saisi sisään, mutta aika varmasti kahdella heitolla tuo menee kuitenkin. Lisäksi jos seiftin onnistuu melkein aina ja täysi rääkäisy joskus ja jouluna niin on kai aika itsestään selvää kumpi on parempi. Tietty välillä tule otettua riskejä, mutta vain sellaisissa paikoissa joissa se on kannattavaa. Treenatessa on sitten taas eri juttu.
-
Joku muu - Lottokone.
Juuri nyt tuntuu olevan ihan arpapeliä tää touhu. Välillä menee oikein kivasti ja heti perään aivan käteen. Ja homma heittelee vielä pahasti osa-alueittain niin että ehjää kokonaisuutta ei tahdo löytyä.
Viikonloppuna pelasin kaksi kierrosta Siltamäessä ja ensimmäisellä kierroksella oli paha tähtäysongelma avauksissa niin että jatkuvasti oltiin kakkosheittoa heittämässä jossain aivan muualla kuin piti. Suht hyvin toiminut puttipeli sentään pelasti monta par:ia ja tulokseksi 56 (+3). Seuraavalle kierrokselle ajattelin vähän tiputtaa voimaa avauksista jos se vaikka puhdistaisi tekniikka ja auttaisi suuntausta. Näin ilmeisesti tapahtuikin, kun alkoi avauset löytämään tiensä birdie-paikoille, mutta sitten hajosi puttipeli. Pidemmiltä matkoilta ei uponnut vahingossakaan ja kierroksella yhteensä viisi puttimissiä alle viidestä metristä joista karmeimpana elämäni huonoin putti; kolmosväylällä ketjuista ulos alle kahden metrin matkalta. Lopputulokseksi avauksiin nähden masentava 54 (+1).
Ensi viikonloppuna arvotaan lisää.
-
Wannabe "Pro"... :o
-
Kikkailija, kun tuppaa jostain syystä tuo eteneminen käymään aina sieltä metsän kautta :D
-
Yritän lähes aina korille, jos tiedän siihen olevan mahdollisuutta. Usein tosin huonolla tuloksella.
Vastaavasti jos tilanne vaatii varman päälle pelaamista (esim. kisailut), niin sitten mietitään ja mietitään ja ....
-
Kuka nyt sitä tiiltä lähtee vapaaehtoisesti "vain" par-tulosta hakemaan. Korille siis yritetään lähes aina.
-
Epäröimättä toi eka. 99% kerroista kiekko pöpelikössä. ''Missä se kori on? No ihan sama, heitetään vaan.'' <- Tämä kuuluu metsästä, tiedät, että minä olen siellä... ;D
-
korille.. vaikkei olis mahkujakaan. sitten ollaan syvällä lepikossa ja mietitään et pikkusen seiftaamalla olis näillä heittomäärillä kiekko jo seuraavankin väylän korissa.
se ei pelaa joka pelkää:)
-
Aika ylivoimainen enemmistö pelaa täysillä tilanteen ku tilanteen :D
-
Kyllä oma tyyli on vähän muuttunut sitten viime vastauksen. Paljon rohkeammin tulee yritettyä korille nykyään eri tilanteissa. Johtunee siitä, että tuntee osaamisensa ja rajansa paremmin. Seiftiä toki pelaan, kun todennäköisyys onnistua on tosi pieni ja riski epäonnistua suuri.
-
Mullakin on pelityyli hieman vaihtunut sitten viime vastauksen. Avauksella tietty pyritään korille, mutta ehkä se turha täysiä repiminen on jäänyt pois. Esim. 130m väylällä 80-90 metrinen avaus väylälle tuo huomattavasti paremman lopputuloksen kuin 100m rääkäisy pusikkoon. Puttaukseen on taas tullut enemmän varmuutta ja sitä kautta nykyään puttaa hieman agressiivisemmin. Seiftausta sitten silloin kun korin takana on rotkoa ja putin pituus kasvaa. Pirkkujen määrä on kyllä näin noussut merkittävästi. Ainoana ongelmana on nuo puttirallit. Hieman ketuttaa välillä merkata tuplaa korttiin vaikka oli jo päässyt yrittämään pirkku- tai par-puttia.
-
Tuo moogin lottokone kuulosti kovin tutulta...
-
Avaukset täysiä johki, joskus ihan hyvästiki. Putti kauhees paniikis yleensä ohi - ja toinen - ja kolmaski joskus..
Huonoimmasta päästä olen heittäjiä.
Tämä menee täysin yksi yhteen minun kanssa. Ehkä joskus opin...
Voimaa, ei keskittymistä. 8)
-
Aina täysillä parhainta mahdollista tulosta hakien... ja tosiaan sitten kun se paras kierros ei satu kohdalle niin ne kakkoset muuttuu kaseiksi..
-
Muu. Strategi.
Tulee heittovuoroonsa. Tutkii heittopaikkaa, tähystelee korille viidestä eri paikasta. Käy läpi kaikki erilaiset heittomahdollisuudet... Puhuu itsekseen... Valikoi kiekkoa viikon (kaksi/kolme kädessä ennen heittoa)... Mistä tulee, miltä puolelta olisi paras putata... seiftii vai ei... valintoja, valintoja, päätöksiä, päätöksiä...
Ja sit heitto ekaan puuhun.
Jep :D näin se mullakin menee. (etenkin toi "heitto ekaan puuhun)
-
Kikkailija. Tosin aika usein pitää kikkailla hirveestä pusikosta ulos. ::)
-
Tiiltä täydet ja kauas pusikkoon. Kakkosheittoa edeltää kova suunnittelu ja kiekon valinta että miten täältä pääsis korille, ja heitto varmalla tatsilla puita päin. Sitten tajutaan että korille on vielä liikaa matkaa jotta ois järkeä yrittää puttia eli nöyrästi lähäri viereen ja nostoputti. Varma bogeyresepti. 8)
-
oma tyylin pelata on että draivi mahis lähelle koria ja sitten paikasta/tilanteesta riippuen joko riskillä pitkää puttia tai varma korin alle ja siitä varma paari/bogi.
eli siis melko agressiivisesti mutta pidän myös järjen mukana.
-
oma tyylin pelata on että draivi mahis lähelle koria ja sitten paikasta/tilanteesta riippuen joko riskillä pitkää puttia tai varma korin alle ja siitä varma paari/bogi.
eli siis melko agressiivisesti mutta pidän myös järjen mukana.
No mä en ite osaa pelata muutakuin agressiivisesti. Aina kun alkaa seivailemaan menee kaikki päin persettä. No mut jokainen tavallaan.
-
oma tyylin pelata on että draivi mahis lähelle koria ja sitten paikasta/tilanteesta riippuen joko riskillä pitkää puttia tai varma korin alle ja siitä varma paari/bogi.
eli siis melko agressiivisesti mutta pidän myös järjen mukana.
No mä en ite osaa pelata muutakuin agressiivisesti. Aina kun alkaa seivailemaan menee kaikki päin persettä. No mut jokainen tavallaan.
Mulla käy just samalla lailla kun yritän varovasti pelata. Lähtee kiekot aina ihan minne sattuu. Yritän muka lyhyemmillä mutta tarkemmilla heitoilla --> Löydän itseni kähimmästä puskasta tai puun juurelta. Mutta kuten sanottua, kukin tavallaan.
-
Ensimmäinen aina täysiä ja jos menee puskaan eikä koria näy niin sitten tietenkin takaisin väylälle varmasti, mutta jos jotain saumaa korille niin täysiä edelleen. Jos taas ensimmäinen heitto onnistuu ja pitäisi lähestyä niin heitän monesti liian varman päälle ainakin jos takana on esimerkiksi alamäki tai vesialue ja heitto jää vajaaksi tai kääntyy liikaa kun heitossa ei ole voimaa. Jos on sopivalla etäisyydellä niin aina yritän sisään enkä lähde heittämään korin juureen.
Eli klassinen jäätyminen hyvän heiton jälkeen.
-
Ite jos varmistelen niin jää aina vitun vajaaks jopa lyhyet lähärit :-)
-
Täyzii tiiltä, metsään tai ei. Metsässä kompuroidessa aletaan vaivata niitä viimeisimpiäkin aivosoluja ja yritetään lähelle koria jos mahdollista. Jos lähäri onnistuu niin putataan korille ja seuraava nostetaan kippoon.