Frisbeegolf-forum.fi
Frisbeegolf-keskustelu => Frisbeegolf => Topic started by: Chukie on 29.10.12 - klo:19:24
-
Olin jo unohtanut, tai pikemminkin saanut häivytettyä muististani, tämän reissun, jota kaveri rupesi muistelemaan lauantaina kaveriporukan fribakauden päättäjäissaunassa:
Mentiin Paimioon treenaamaan ja uhmaamaan luonnonäitiä Suomen syyssäähän, eli elohopea näytti n. +3 astetta, tuuli +10m/s ja vettä tuli jatkuvalla syötöllä, paikoin oikein kunnolla. Reissu alkoi Tiipparin lipeämisellä kädestä 1. väylällä ja kiekko molskahti vuolaana virtaavaan ojaan, jota myös joeksi haukutaan. Samalla rundilla 8. väylän avaus pitkäksi KC Aviarilla, joka päätyi siis Tiipparin kaveriksi lähes samaan joen mutkaan.
Tästä huolimatta päätettiin vetästä toinenkin rundi. Eka meni niin perseelleen, että pakkohan sitä on saada vähän voidetta haavoihin... Eihän se toinen kierros voi mennä enää huonommin. Kaikki menikin varsin mainiosti, kunnes astuin toisen kerran 8. väylän tiille. Melkeinpä prikulleen identtinen avaus, jälleen KC Aviarilla ja taas roiskahti. Tästä suivaantuneena nappasin välittömästi Stingrayn bägistä ja tempaisin - kirjaimellisesti - perään. Se oli sen reissun viimeinen heitto meikäläiselle, ei oikein napannut kokeilla enää kertaakaan.
Tulipa tuettua Paimion junnutoimintaa, nimittäin vain yksi KC Aviar palautui takaisin. Nyt jo naurattaa koko reissu, mutta ei ollut hymy kovin herkässä, kun hyppäsin auton rattiin hampaat kalisten, läpimärkänä ja 4 kiekkoa köyhempänä.
-
Pelattiin me mm. yöllä pimeessä sateessa Hangon Täktomia tietämättä yhtään miten väylät menee, arvottiin vaan jotain sinne sun tänne. Glowittomilla tai ledittömillä kiekoilla tietysti. Yks avaus (ei oma) meni siit mäen päältä talon terassille, ei ollu ketään kotona. Sieltä jatko.
Oli osa pidempää maratonia, ja hyvässä hengessä lopulta vaikka myönnän että aluks olin sitä mieltä että ei jumankauta tätä pelata, tässä kelissä ja pimeessä. Tuli siin kuitenki vähän sellanen olo että ottaakohan Hangossa psykiatri vastaan lauantai-aamuna.
Eka kerta Talissa ekana kesänä oli myös aika kokemus. Tajus että ei osaa TODELLAKAAN mitään.
-
Yks "hauska" oli, kun lähdettiin Tomoottajaporukalla pelaamaan Urban Night Disc Golfia Kankaanpään keskustaan. Ehdittiin siinä päästä hyvään heittofiilikseen ja jupina oli vauhdissa ja heitettiin eka väylä - alko ihan JÄRJETÖN ukkonen, kaikki kastu pahiten läpimäräksi ja heittelyt jäi siihen.
-
Vuonna 2011. Olin ekaa kertaa herraisoherran mukana kiessillä, Nokialla.
Tarkoituksena oli heittää läpi ekat 9 väylää ja sitten katsastella loput 9 väylää EO;ta varten.
EO väylä numero 12:lla oli todella raaka vastainen. Jussi sanoi, että kori tulee tuonne pikkulammen viereen ja heitti sinne täydellisen heiton C-PD2;lla. Milliin.
Noh, toki minunkin piti näyttää, että osaan myös! Kaivoin bägistä vähän kuluneen C-PD2;sen. Otin reilun vauhdin ja repäisin oikein huolella, sillä matka oli pitkä minulle silloin...Kiekko lähti PAHIMPAAN antsaan ja kohti oikealla sijaitsevaa rivitaloa! :-\
Hetken oli totaalisen hiljaista. Kiekko paineli rivitalon puoliväliä päin, ja aivan ikkunoiden korkeudella. :o Jussi totesi viileästi, että "Nouseppas nyt"...
Lopputulos n. 15 cm olohuoneen ikkunan yläpuolelle, komea oli paukaus. Menin hattu kourassa noutamaan, ketään ei ollut kotona, eikä jälkeäkään seinässä, luojan kiitos.
Olo oli helpottunut, mutta vitutti ja nolotti huolella. ;D
-
Vuonna 2011. Olin ekaa kertaa herraisoherran mukana kiessillä, Nokialla.
Tarkoituksena oli heittää läpi ekat 9 väylää ja sitten katsastella loput 9 väylää EO;ta varten.
EO väylä numero 12:lla oli todella raaka vastainen. Jussi sanoi, että kori tulee tuonne pikkulammen viereen ja heitti sinne täydellisen heiton C-PD2;lla. Milliin.
Noh, toki minunkin piti näyttää, että osaan myös! Kaivoin bägistä vähän kuluneen C-PD2;sen. Otin reilun vauhdin ja repäisin oikein huolella, sillä matka oli pitkä minulle silloin...Kiekko lähti PAHIMPAAN antsaan ja kohti oikealla sijaitsevaa rivitaloa! :-\
Hetken oli totaalisen hiljaista. Kiekko paineli rivitalon puoliväliä päin, ja aivan ikkunoiden korkeudella. :o Jussi totesi viileästi, että "Nouseppas nyt"...
Lopputulos n. 15 cm olohuoneen ikkunan yläpuolelle, komea oli paukaus. Menin hattu kourassa noutamaan, ketään ei ollut kotona, eikä jälkeäkään seinässä, luojan kiitos.
Olo oli helpottunut, mutta vitutti ja nolotti huolella. ;D
Harjattulan höntsäradalla, Turussa, yhden väylän antsalinja menee käytännössä talon yli. Tuolla väylällä olen ollut todistamassa vastaavia tapauksia useampaan otteeseen. Joka kerta sydän jättää pari lyöntiä väliin ja odotan sitä päivää, kun ikkuna helisee. Tähän mennessä kaikki on osunu yläpuolella olevaan ränniin, mutta takuuvarmasti se ikkunaosuma tulee ennen pitkään.
-
Ekana vuonna tuli käytyä Vihiojalla heittämässä. Oli kevät ja ojassa vettä jonkin verran, myös virtausta. 6. väylällä tuli heitettyä kiekko ojan toiselle puolelle, enkä tietenkään viitsinyt lähteä kiertämään kaukaa jostain, että pääsen hakemaan sen. Tietysti piti sitten hypätä siitä yli, tai siis yrittää. Jalka mutaiseen rantapenkereeseen ja selälleen ojaan - mutaiseen. Kiekon hain ja kävelin ojan yli takaisin. Silloin vitutti NIIN PALJON, ettei kyyneleet olleet kaukana. Lienee sanomattakin selvää, että kyseinen kierros jäi siihen, mutta muistaisin että tais tulla myös parin viikon paussi heittoihin. ;D
-
Briteissä Quarry Parkissa oli sellainen väylä, jonka pystyi huijaaman tautisella forella "ympäri" puulinjan. Tosin siinä oli sitten naapurin tontin varastorakennus vähän linjalla jos lipesi. Heitin tietysti heti ekana päivänä TÄYSILLÄ keskelle ikkunaa - hyvin kesti.
-
Minulle on vahvasti jäänyt lähes ekojen ratojen kiertokerroilla kun olin hyvinkäällä heittämässä upeita +30 tuloksiani. Joka perhanan väylällä täräytin lähes joka heiton suoraan puuhun. Rupesi vituttamaan männyt ja oma heittotaito. Ihme että jatkoin harrastamista.
-
Joka perhanan väylällä täräytin lähes joka heiton suoraan puuhun. Rupesi vituttamaan männyt ja oma heittotaito. Ihme että jatkoin harrastamista.
Hahaa. Toi muistoja mieleen tämä. Se fiilis oli välillä musertava, kun ei kertakaikkiaan saanut mitään onnistumaan. Sit meni leipääntyneenä kiessin jälkeen pihalle reenaamaan ja heitti sitä samaa heittoa kolme tuntia, että sais siihen jotain järkeä. Naapurit tuli kyselemään, että miten sä jaksat...
-
Mulla kävi kans vihnulla viime kesänä kivasti. Oli komee päivä ku nokialta lähin prätkällä hurautteleen kohti vihnua. T-paita ja shortsit luonnollisesti (jalassa reinot). Core vaan shortsien vyöräröremmin kohalle tonne selkään. Noh, pääsin nekalaan ni vettä ku saavista kaatamalla.. Hetkeks piteleen sadetta mutta luonnollisesti kaikki paikat jo märkänä. Aattelin kuitenkin että kiessin heitän ku sinne asti menny. Pääsin sitten #3 väylälle asti ja nakkasin core:n sinne ojaan ja mulin siinä samalla. Siinä sitten mentiin paljain jaloin kengät ja sukat kädessä ja joka paikka mudassa. En muista yhtään paljon heitin mutta koko kierroksen läpi menin. Paluu matkalla vedin vielä ukkosmyrskyn läpi ni ei jääny epäselväks olinko märkä kun kotiin pääsin... Sillon oli rehellisti semmonen olo kun sillä kuuluisalla uitetulla koiralla.
-
Ihan hirveästi en ole vielä kahden kesän harrastamisen aikana heitellyt, mutta kyllä vähän on ehtinyt jo sattua ja tapahtua. Täälläkin jo mainitsin yhdestä kuusenoksan ja silmän kohtaamisesta, mutta ehkäpä "paras" muisto on silti Hyvinkään radalta, väylältä 11.
Kyseessä siis sangen tiheäpuustoinen kapea ränniväylä, jossa on jyrkkä mutka vasemmalle. Tyypillisesti avaukseni painuu vasuriin liian aikaisin, ja sitten täytyy keksiä että "mitäs sitten tehtäisiin." Näin siis jälleen kävi, ja olin viitisen metriä metsikön puolella. Heitto takaisin väylälle ei hirveästi houkutellut (olisi ollut erittäin tiheän puuston takia epävarmakin), ja "suoraan läpi" koria kohti tuntui mahdottomalta. Yläkauttakaan ei oikein päässyt, sen verran oli oksia päälläkin.
No, päätin kokeilla matalahkoa pystykiekkoa. Idea varmaan tilanteessa ihan hyvä, toteutus huono. Oikeakätisenä heittoni otti osuman n. puolentoista metrin päässä edessäni, aavistuksen oikealla olleeseen ohkaiseen mäntyyn. Tarkemminsanottuna aika tarkkaan keskelle, ja siitä sitten kimmoke.noin kymmenen sentin etäisyydeltä pääni vasemmalta puolelta - lähes suoraan taaksepäin. Lopputulos oli säikähdyksestä huolimatta kuitenkin ihan kohtuullinen, olin takaisin väylällä ja pelikaverikin sai nauraa itsensä tärviölle. ;D
-
Nyt kun kesä on jo kaukana takana päin ja on tullut useana iltana muisteltua kaikkea hyvää mitä laji tänäkin vuonna antoi, niin yksi mieleenpainuvimmista tapahtumista on ihan pakko jakaa teillekin.
Olin tulossa yksikseni pohjoisen suunnalta kotiin päin ja koska perhe oli jäänyt vielä maalle, niin päätin matkalla käydä heittämässä pari uutta rataa. Oli kiekotkin mukana ja mihinkään ei ollut kiire. Matkan varrelle sattui ensin Laajavuoren rata. Kiekka tuli heitettyä ja huoltoasemakavien sekä sämpylöiden jälkeen auton keula kohti Helsinkiä. Katsoin DGS:stä, että Joutsan kohdalla olisi Joutsenlammen rata ja sehän sattui somasti nelostien varteen. Vieläpä lyhyt rata ja jäisi varmaan aikaa vielä Heinolaan tai Mukkulaan.
Saavuin sitten jonkun ajan kuluttua Hotelli Joutsenlammen parkkialueelle ja ketään ei näkynyt missään? Lähes jokainen hotellin ikkuna oli verhojen peittämä ja paikka täysin kuollut. Hieman siinä asiaa ihmettelin, mutta pistin röökin palamaan, nappasin bägin selkään ja lähdin etsimään rataa. Muutamassa minuutissa kimpussani oli varmaan toistasataa hyttystä ja rataa ei näkynyt missään. Tunnelma oli lähes aavemainen, kunnes paikalle sattui polkupyörällään mummo, joka varmasti ihmetteli tätä etelän miestä outoine kantamuksineen. Pitkään ainakin perään katsottiin. No, siinä vielä sen 20 minuuttia pyöriskelin väyliä etsien, otin vielä GPS:n avuksi ja olin aivan varma sijainnista. Kunnes sitten yllättäen törmäsin tutun näköiseen, maahan porattuun reikään, joka oli varmasti koria varten tehty. Ei muuta kuin DGS uudelleen auki ja tutkimaan ratakarttaa ja silloin vasta huomasin rijkaardin jättämän viestin "26.5.12 korit oli kerätty radalta hotellin räystään alle pinoon." Voi prkl....
Eipä siinä sitten muuta voinut kun kamat takas autoon, itikat irti kimpusta ja matkaan. Sen verran meni säätämiseen aikaa, että jäi sitten se Heinolakin kokematta. Kuitenkin on pakko jälkeenpäin sanoa, että kyllä tuo reissu nyt hymyilyttää ja mahtoi tämä outo ilmestys aiheuttaa keskustelua paikallisten kesken :)
Joo, siellä joku outo pitkätukkahiippari pyöri hotellin ympärillä ja sillä oli joku outo musta laukku selässään. Mikä lie roisto oli ;D
-
Olin tulossa yksikseni pohjoisen suunnalta kotiin päin ja koska perhe oli jäänyt vielä maalle, niin päätin matkalla käydä heittämässä pari uutta rataa. Oli kiekotkin mukana ja mihinkään ei ollut kiire. Matkan varrelle sattui ensin Laajavuoren rata. Kiekka tuli heitettyä ja huoltoasemakavien sekä sämpylöiden jälkeen auton keula kohti Helsinkiä. Katsoin DGS:stä, että Joutsan kohdalla olisi Joutsenlammen rata ja sehän sattui somasti nelostien varteen. Vieläpä lyhyt rata ja jäisi varmaan aikaa vielä Heinolaan tai Mukkulaan.
Saavuin sitten jonkun ajan kuluttua Hotelli Joutsenlammen parkkialueelle ja ketään ei näkynyt missään? Lähes jokainen hotellin ikkuna oli verhojen peittämä ja paikka täysin kuollut. Hieman siinä asiaa ihmettelin, mutta pistin röökin palamaan, nappasin bägin selkään ja lähdin etsimään rataa. Muutamassa minuutissa kimpussani oli varmaan toistasataa hyttystä ja rataa ei näkynyt missään. Tunnelma oli lähes aavemainen, kunnes paikalle sattui polkupyörällään mummo, joka varmasti ihmetteli tätä etelän miestä outoine kantamuksineen. Pitkään ainakin perään katsottiin. No, siinä vielä sen 20 minuuttia pyöriskelin väyliä etsien, otin vielä GPS:n avuksi ja olin aivan varma sijainnista. Kunnes sitten yllättäen törmäsin tutun näköiseen, maahan porattuun reikään, joka oli varmasti koria varten tehty. Ei muuta kuin DGS uudelleen auki ja tutkimaan ratakarttaa ja silloin vasta huomasin rijkaardin jättämän viestin "26.5.12 korit oli kerätty radalta hotellin räystään alle pinoon." Voi prkl....
Eipä siinä sitten muuta voinut kun kamat takas autoon, itikat irti kimpusta ja matkaan. Sen verran meni säätämiseen aikaa, että jäi sitten se Heinolakin kokematta. Kuitenkin on pakko jälkeenpäin sanoa, että kyllä tuo reissu nyt hymyilyttää ja mahtoi tämä outo ilmestys aiheuttaa keskustelua paikallisten kesken :)
Joo, siellä joku outo pitkätukkahiippari pyöri hotellin ympärillä ja sillä oli joku outo musta laukku selässään. Mikä lie roisto oli ;D
Joutsan rata valitettavasti purettiin, korit onneksi menivät hyvää käyttöön, eli nykyään ne palvelevat Vitapoliksen 9-väyläisellä radalla (Kinkomaa Muuramessa, 13 km Jyväskylästä). Laitoinkin nyt viestiä vielä DGS:ään että Joutsan radan voisi arkistoida ettei enää käy vastaavia hyttysten syöttöreissuja :) FGR:stähän sitä ei enää löydy.
Kerrotaan tähän vielä tarina Joutsasta kun se rata oli vielä pystyssä. Tarinan päähenkilönä toimii eräs Laukaan kiekkopioneereista, nimi on kyllä paikallisten tiedossa. Kierrokselle lähtiessä parkkipaikka oli tyhjänä. 9-väylän kori sijaitsi n. 50m parkkipaikan laidalta. Sinne piti heittää sokkona mäen takaa pieni 60m antsa. Noh, pioneerimme antsa oli hiukan suunniteltua suurempi ja liiteli kohti parkkipaikkaa. Joka oli kierroksen aikana täyttynyt museo-Porscheista! Sinne se kiekko sukelsi, nätisti autojen välistä osumatta yhteenkään. Kiekkoa noutaessa omistajat ensin naureskelivat, kunnes näkivät ettei ollut huoltamofrisbeestä kyse, jolloin alkoikin autojen syynääminen. Säikähdyksellä selvittiin, mutta tarinan pioneerimme kyllä selvitti tarkkaa omat vakuutuksensa. Nyt on selvää että se korvaa vastaavassa tilanteessa sattuneet vahingot :)
-
Ekana vuonna tuli käytyä Vihiojalla heittämässä. Oli kevät ja ojassa vettä jonkin verran, myös virtausta. 6. väylällä tuli heitettyä kiekko ojan toiselle puolelle, enkä tietenkään viitsinyt lähteä kiertämään kaukaa jostain, että pääsen hakemaan sen. Tietysti piti sitten hypätä siitä yli, tai siis yrittää. Jalka mutaiseen rantapenkereeseen ja selälleen ojaan - mutaiseen. Kiekon hain ja kävelin ojan yli takaisin. Silloin vitutti NIIN PALJON, ettei kyyneleet olleet kaukana. Lienee sanomattakin selvää, että kyseinen kierros jäi siihen, mutta muistaisin että tais tulla myös parin viikon paussi heittoihin. ;D
Vihnu on kyllä tästä mahtava paikka, veikkaan, että vastaavia tarinoita löytyy useita. Itsekin olin polvia myöten mudassa/savessa, kun olin ensimmäistä kertaa pelaamassa siellä. Pikavilkaisulla penger näytti kiinteältä ja loikkasin ojan yli noutamaan karannutta kiekkoa, juurikin 6. väylällä. Onneksi oli lämmin kesäpäivä ja jalassa oli ns. paljasjalkajuoksukengät, jotka saa kastella huoletta. Pesin kengät ja itseni 6. korin takana, missä ojan pohja on jo kiinteä ja vesikin kirkasta. Pelasin sen kierroksen loppuun ja vielä toisenkin perään. Mutta muutama ärräpää lensi siinä vaiheessa, kun olin ojan pohjalla jumissa. :)
-
Eka kerta Talissa ekana kesänä oli myös aika kokemus. Tajus että ei osaa TODELLAKAAN mitään.
Hahaha, mulle oli samankaltainen kokemus ekalla kerralla, vieläpä ilman ratakarttaa.:) Toisaalta, Talissa tulee vieläkin samanlainen fiilis, esimerkiksi aloittaessa ykkösväylän "hyvin positiivisesti".
Surkuhupaisin muisto liittyy Siltamäkeen ja kykyjeni yliarvioimiseen. Naureskelen vieläkin ko. väylällä pelatessani. Ensimmäistä kertaa pelatessani, kädessäni oli lajiin tutustuttaneen kaverini Star Orc. Tällä hoidin aivan kaiken mitä golffissa tarvitaan. Lampiväylälle päästessämme katsoin profiilia. Sanoin innokkaalla ja tietävällä äänellä: "Tämähän on ihan selkeä foreväylä"... Jokainen joka on väylää pelannut, osaa kuvitella miten tarinani päättyi.
-
Itsellä surkuhupaisin muisto on julkujärvellä järjestetyissä parikisoissa tämän vuoden toukokuussa.
Ajateltiin kaverin kans osallistua vaikka keli oli kohtalaisen huono. Varustukseen ei niinkään kiinnitetty paljon huomiota kun vettä ei juuri kisan alkaessa satanut. Meidän kanssa samaan poolin tuli eräs Heikki ja Jesse jotka oli hieman kokeneempia kisailijoita.
No siinä kun oltiin heitetty varmaan kuus väylää rupes sataa vettä ja sitten rupes sataa vähän enemmän vettä. Itsellä ja mun kaverilla oli yks pyyhe mukana eikä mitään muuta. Kiekot lipsu niin perkeleesti eikä heittämisestä tullu yhtään mitään, vitutti ja hävetti sit niin perkeleesti.. Vaatteet oli litimärät ja bägistä sai kaataa aina välillä vettä ulos. Oli kiva kattoo kun poolikavereilla oli valtavat sateenvarjot ja pyyhkeitä vaikka muille jakaa. Tulosta en muista, mutta paljon tuli heittoja..
Sen verran onneks tosta reissusta opin että nyt on aina sateella paljon pyyhkeitä ja sateenvarjo mukana 8)
-
Eka kerta Talissa ekana kesänä oli myös aika kokemus. Tajus että ei osaa TODELLAKAAN mitään.
Joo mites tota vertaa lausteeseen? :-\
Aika samat fiilikset kun kaarinassa menee kivasti +5-10 yleesä ja lausteella se +30...
-
Eka kerta Talissa ekana kesänä oli myös aika kokemus. Tajus että ei osaa TODELLAKAAN mitään.
Joo mites tota vertaa lausteeseen? :-\
Aika samat fiilikset kun kaarinassa menee kivasti +5-10 yleesä ja lausteella se +30...
Joo, muuten sama, paitsi etta Lausteella kavin muistaakseni 3. kesana ja tajusin etten osaa vielakaan ihan hirveen paljoa mitaan ;D No, menihan se ihan ookoo mut olin ihan ilonen siita etta skipattiin metsapillit. Olisin siella varmaan vielakin. Kyl se on mun listalla ihan top 3 rata.
-
http://www.youtube.com/watch?v=-BEq4DVQv6c
Vihioja 2007, Heinäkuu. Oukan Asko tyhjentää bäginsä kasiväylällä ja minä kuvaan kännykällä korin tasalla. Istuin koivun alla ja koitin kaksin käsin tukea kännykkää mahdollisimman paljon.
Tietenkin se oli sitten draiveri joka kolahti polveen ja vitutti aivan prkeleesti. Huomaa väylän tiin vasemmalla puolella olevat pensaat, jotka tekivät väylän alusta todellisen rännin.
Tämä varoituksena niille pelaajille, jotka pelkäävät minun julkaisevan 120 minuutin kootut mokellukset videon tubessa. Jos aikaa jää, saatan kasata pienen "disc golf Finland" kokoelman. Luonnollisesti minun heittoja päätyisi siihen eniten, mutta taidan tyytyä omalta osalta tähän yhteen klippiin. Se on sen verran nolo, että jätän sen piilotetuksi linkiksi :-[.
-
Eilinen Ylivieskassa käyty Kirena Open oli allekirjoittaneen ja monen muunkin osalta aika surkuhupaisa. Omalta osalta tulokset olivat surkeat, mutta se nyt ei ole pointti.
Tulvat olivat leventäneet Katajaojaa 2-3 kertaiseksi normaalista ja reunoilla oli vielä tulvien jäljiltä n. 1m verran pehmeää liejua molemmin puolin (edellisyön vesisadekin osaltaan pehmensi tuota reunaa). Custom-radalla pikaisella laskemisella seitsemään väylää (yht. 13 väylää) kiersi ojan ympärillä. Ensimmäisellä kierroksella allekironneelta viisi kiekkoa jäi ojaan! seuraavilla kahdella kierroksella 1/kierros. Eli bägi keveni kotimatkalle seitsemän kiekon verran, lisäksi ojasta sain poimittua kolme kiekkoa. OB:ta tuli siis oikein urakalla.
Loppujen lopuksi villit arviot kisassa ojaan jääneistä kiekoista liikkuvat 50-60 kiekon välillä ja useampikin kaveri puheli vähintään viisi kiekkoa hukanneensa.
Jos tuota nyt jotenkin pitää avata, niin sääolot olivat varsinkin ensimmäisellä kierroksella karseat, todella kova tuuli ja lunta tuli taivaan täydeltä. Lopuille kierroksille sää onneksi hellitti lumisateen osalta (tuuli jatkui) ja viimeinen kierros oli jo jopa ihan mukavaa ajanvietettä.
Frisbeegolfhan on hauska ja edullinen laji, eikö? :o
-
Surkuhupaisinta oli varmaan erään jonnen sätkintä, kun tämä paviaani nakkasi minua kiekolla pohkeeseen ja kävin rinnuksiin kiinni ja uitin mutalammikossa täsä pelleä :D ja tyhjäsin apinan bägin kiekko kerrallaan mäeltä alas lukuunottamatta paria oikeen hyvää kiekkoa jotka itselleni "kipurahoiksi" vein :DD
-
Näkemiin. Olis voinut hyvin bannata jo sen ensimmäisen viestin jälkeen.
-
Näkemiin. Olis voinut hyvin bannata jo sen ensimmäisen viestin jälkeen.
+1 - taitaa olla kaveri itte se jonne jota on ravisteltu ja oravakin varmaan purrut, kun aina pitää näihin samoihin ketjuihin trollailla.. olis ees yrittäny olla vähemmän läpinäkyvä.. josko tajuais jo pysyä poissa.. suomi24:lla on tilaa varmasti hänellekin ;)