Frisbeegolf-forum.fi
Frisbeegolf-keskustelu => Frisbeegolf => Topic started by: jauza on 25.02.12 - klo:13:05
-
Kyseessä pallogolf, mutta pätee frisbeegolfin yhtä lailla.
http://www.padraigharrington.com/bobrotella.php
Kysessä urheilupsykologi, joka valmentaa henkistä peliä. Maailman frisbeegolf- ja Suomen frisbeegolfhuipulla erot taidoissa on vähäisiä, mutta pelaajien henkisessä valmiudessa eroja on enemmän. Amatööreissä ja sunnuntaipelaajissa ero taitaa olla vielä tuntuvampi. Esim. yksi huono draivi helpolla väylällä ja se oli siinä. Tai että ekalla väylällä tulee helppo moka, helpossa putissa. Ja jos kyseessä on vielä viikkokisa, niin sitten menee vielä enemmän sekaisin. Siinä ei nauti itse pelaaja ja poolikaverit vielä vähemmän. Top 3- topicissa pohdittiin Suomen parasta kisapäätä. Olisi kiva kuulla perusteluja, mitä kisapää pitää sisällään. Itse en ole pelannut huippujen kanssa, joten vaikea kommentoida, mutta blogien pohjaltakin saa jo osviittaa. Esimerkkinä Juho Rantalaiho ja kommentit puttauksesta: '... puttaaminen oli tänäänkin naurettavan helppoa.' Siinä hyvä esimerkki henkisestä suhtautumisesta pelaamiseen ja itseensä.
Itse olen kiinnostunut henkisestä pelistä sen takia, koska draivit, lähestymiset sekä puttaamiset vaatii enemmän aikaa, jos haluaa niissä kehittyä. Helpompi on suhtautua omaan peliinsä lempeämmin ja nauttia kivasta ilmasta ja siitä, että ei tarvitse olla kisojen kärjessä nauttiakseen pelaamisesta. Siinä on meinaan hauskuus kaukana kun haukkuu sisäisesti itseään surkeaksi puttaajaksi ja huonoksi draivaajaksi, koska kaverit vierellä loistaa s-kurveillaan ja itse ei onnistu jokaisessa heitossa. Pitäisi muka aina pystyä pysymään poissa ob:lta, vaikka olisi harrastanut lajia vasta 2 vuotta. Laji on juuri niin mukava kuin itse antaa sen olla.
-
Mun mielestäni hyvään kisapäähän kuuluu ainakin se, ettei välitä huonoista heitoista tai muiden psyykkauksista, pitää pään kylmänä tiukassa tilanteessa, pystyy kisassa parempaan kuin harjoituksissa, ei luo itselleen turhia paineita, pysyy suunnitelmassaan, ei hätäile, tekee hyviä päätöksiä, seiftaa kun pitää seiftata, tuntee omat kykynsä ja pelaa sen mukaan oikein.
Varmaan muutakin, mutta noi tuli nopeasti mieleen.
-
Tuo omien kykyjensä tunteminen taitaa omasta mielestä olla se kaikista tärkein. Eli tiedät mitä osaat ja pystyt siten pelaamaan koko ajan taitotasosi ylärajoilla, etkä valitse heittojasi liian varman päälle ja jää sen takia jälkeen omasta parhaasta tasosta. Toisaalta pitää myös ymmärtää mihin ei pysty ja antaa olla kokeilematta, vaikka kilpakumppani heittäisi kuinka hienon rollerin tai muun erikoisheiton, jos tietää ettei ole sitä heittoa harjoitellut, eikä siten myöskään kunnolla osaa. Ja kummasti helpottaa pään toimintaa myös kun on riittävästi toistoja alla. Esim. itse puttasin viime kaudella todella kovaa, kun tiesi, että kyllä se kiekko vähintään korirakenteisiin osuu ja pysähtyy sitten melko lähelle, vaikkei sisään menisikään. Nyt ei pää kestäisi putata läheskään niin lujaa, kun talviharjoittelu on jäänyt melko vähälle ja rutiinia ei ole. Varmaan täytyy pikkuhiljaa alkaa verestämään lihasmuistia ennen kuin lumet sulaa. Sitten on niitä päiviä kun mikään vaan ei ota onnistuakseen. Jos siihen joku osais kertoa mikä neuvoksi, ni viisas mies oiski...
-
Sitten on niitä päiviä kun mikään vaan ei ota onnistuakseen. Jos siihen joku osais kertoa mikä neuvoksi, ni viisas mies oiski...
Yllä just vastasit ittellesi. Yrität jotain, jota et osaa, tai sitten vaan puuttuu niitä toistoja. :D
-
Sitten on niitä päiviä kun mikään vaan ei ota onnistuakseen. Jos siihen joku osais kertoa mikä neuvoksi, ni viisas mies oiski...
Yllä just vastasit ittellesi. Yrität jotain, jota et osaa, tai sitten vaan puuttuu niitä toistoja. :D
Entä jos se 7m avoin putti jota on kaudelle reenattu 50000 toistoa harjoituksissa vaikkapa 98% tarkkuudella ei vaan uppoa. Ei pitäisi olla kyvyistä ja toistoista kiinni. Aina ei vaan kulje. Sitä vaan en ole keksinyt miksi.
-
Entä jos se 7m avoin putti jota on kaudelle reenattu 50000 toistoa harjoituksissa vaikkapa 98% tarkkuudella ei vaan uppoa. Ei pitäisi olla kyvyistä ja toistoista kiinni. Aina ei vaan kulje. Sitä vaan en ole keksinyt miksi.
Saattaa johtua siitä, että on tehnyt 50 000 toistoa ilman huilia =D. Sut tuntien, et paljon kesällä, tai talvella, huilaile. Jumit vaikuttavat peliin välillä paljon. Muuten en osaa sanoa, ei oo oikein kokemusta.
-
Entä jos se 7m avoin putti jota on kaudelle reenattu 50000 toistoa harjoituksissa vaikkapa 98% tarkkuudella ei vaan uppoa. Ei pitäisi olla kyvyistä ja toistoista kiinni. Aina ei vaan kulje. Sitä vaan en ole keksinyt miksi.
Saattaa johtua siitä, että on tehnyt 50 000 toistoa ilman huilia =D. Sut tuntien, et paljon kesällä, tai talvella, huilaile. Jumit vaikuttavat peliin välillä paljon. Muuten en osaa sanoa, ei oo oikein kokemusta.
Kunto on rautaa, ei tarvi huilia. Haudas on aikaa sitte levätä. 8)
-
Psyykkauksesta; Onko siitä oikeasti vaaraa kisoissa? Kaveriporukassa menee vielä, mutta aika härskiltä kuulostaa psyykata kunnon kisassa.
-
Psyykkauksesta; Onko siitä oikeasti vaaraa kisoissa? Kaveriporukassa menee vielä, mutta aika härskiltä kuulostaa psyykata kunnon kisassa.
Riippuu varmaan, että mitä katsoo tai kokee psyykkaukseksi. Veljellinen naljailu, vitsailu, tulosten laskeminen (ääneen), spekulointi, jopa kannustaminen tai sen oman kaverin kanssa jutustelu, tai melkein nyt mikä vaan voi tuntua toisesta psyykkaukselta.
Kisoissakin on kuitenkin usein samat kaverit vastassa, joten kaveripiirin touhuksi se helposti menee melkein minkä kokoisessa kisassa tahansa. Samantasoiset kaverit osuvat usein samoihin ryhmiin.
Mutta siis ehdottomasti kisoissa psyykataan, tahallisesti tai tahtomatta. Siitä voi olla varma.
-
Kai se kuuluu asiaan, taidan olla vähän sinisilmäinen. Eli sitäkin pitää sitten treenata. Voiko psyykkausta verrata filmaukseen? Härskiä, ärsyttävää, tehokasta ja kuuluu nykypäivän peliin.
-
Kai se kuuluu asiaan, taidan olla vähän sinisilmäinen. Eli sitäkin pitää sitten treenata. Voiko psyykkausta verrata filmaukseen? Härskiä, ärsyttävää, tehokasta ja kuuluu nykypäivän peliin.
En lähtisi rinnastamaan näitä. Frisbeegolfissa "psyykkaus" on kuitenkin juuri tuota tuttujen naljailua, joka on lopulta useimmille positiivinen asia.
Itsekin välillä tylytän omia tuttuja aika rankastikin, ja saan yleensä vähintään samalla mitalla takaisin. Mutta aina hyvässä hengessä. Jos huomaan että minä tai joku muu menee jonkun rajan yli, tai että kaveri ei olekaan vitsituulella, niin sitten annetaan olla.
Toisaalta, toisille liian totisesti tai pilkuntarkasti sääntöjen mukaan pelaaminenkin voi olla psyykkausta tai "epäurheilijamaista".
Suosittelen kokeilemaan jotain pientä side betia kavereiden kesken, ja takaan että kuittailua tulee =D "Ollaan muuten tasoissa, jos pistä tän putin sisään..."
-
Psyykkaus kisoissa on kyllä syvältä hanurista. Jatkuvat raivopurkaukset vaikuttavat koko poolin yleisfiilikseen ja sitten nämä paineenluomispuheet ennen tärkeitä heittoja... Grrrr!!!
Psyykata voi kyllä positiivisestikin. Antaa hyvää palautetta hyvistä heitoista ja pitää rentoa ilmapiiriä yllä. Koko pooli heittää yleensä silloin paremmin.
Jatkuva pulinakin ärsyttää, kun yrität putata... Keskittymisrauha on itelle tärkeä.
En laske kaverien kanssa naljailua ja piikittelyä psyykkaukseksi. Sellainen on hauskaa, kun huvikseen heitellään.
-
Sitten on niitä päiviä kun mikään vaan ei ota onnistuakseen.
Tämä on hyvä pointti ja henkisen pelin vahvuuden ydin mielestäni. Kun menee hyvin, silloin on helppo olla vahva henkisesti (paitsi mestaruuden puolustaminen, siihen en lähde nyt), mutta kun tulee vastoinkäymisiä, niin miten uskoa taitoihinsa ja ennen kaikkea siihen, että pystyy itse vaikuttamaan jokaisessa tilanteessa tekemisiinsä. Eihän se putti mihinkään ole kadonnut, vaan oma suhtautuminen siihen. Kun sanoo, että 'jaahas, tällainen päivä tänään', niin antaa itselleensä luvan epäonnistua. Tämä opetetaan jo lapsuudesta; 'Onko meidän pikku Petteri noussut väärällä jalalla ylös tänään, kun on niin känkkäränkkä, No huomenan on sitten parempi päivä' tai nappulaliigan valmentajan sanoin´Tuu pois sieltä, sulla on taas niitä päiviä´. Ihan kun sitä ei pystyisi itseään hallitsemaan ja muuttamaan tekemisiään/ajattelemisiaan. Tällöin voisi sanoa, että vastuu tekemisistään annetaan pois. Toisaalta tehokasta itseluottamuksen kannalta, kun syyttää muita ja ei pyri tekemään itse muutosta asialle, mutta pitkällä aikavälillä 'ne huonot' päivät tulevat lisääntymään todennäköisesti. Mitä enemmän ajattelee negatiivisemmin, niin vaikeampaa on. Se ei tarkoita sitä, että jos epäonnistuu puteissa kolmella ensimmäisellä väylällä, niin etteikö sitä voisi putata 15. seuraavalla loistavasti.
Ja kerrottakoon, että itse taistelen sun kanssa näistä samoista asioista. Vaikka näitä kirjoittelen, niin en todellakaan ole omaksunut näitä. Tykkään lukea näistä ja ehkä vielä jonakin päivänä pystyn toimimaankin ns. zen-tyylillä. Niin ja en syyttele yleisesti huonoa päivää, vaan ihan konkreettisesti tiettyä kiekkoa tai tuulta. 'Taas se s@*tanan tuulenpuuska vei sen kiekon ob:lle, ilman sitä olis ollu niin nätisti pelattavissa'. Vielä jonain päivän opin lukemaan tuultakin...
-
Toisaalta, toisille liian totisesti tai pilkuntarkasti sääntöjen mukaan pelaaminenkin voi olla psyykkausta tai "epäurheilijamaista".
Tähän törmää Jenkkien huipuilla Youtube-videoilla, foot faultin kyttäämiseen (Se on hienoa miten mukamas kirjoittaa asiantuntevasti ja kaikki kuitenkin perustuu Youtube-videoihin. Tämä on foorumin ihanuutta; saa päteä, vaikkei osaa pelata :)).
Onko se Suomessa yleistä, että vahditaan jalan ylityksiä ja aikarajoja tms? Vois luulla, että oma peli menee vaan sekaisin, kun keskittyy muiden tekemisiin.
-
Onko se Suomessa yleistä, että vahditaan jalan ylityksiä ja aikarajoja tms? Vois luulla, että oma peli menee vaan sekaisin, kun keskittyy muiden tekemisiin.
Veljellisen naljailun merkeissä välillä. En muista olenko foot faultia itse nähnyt huudettavan kertaakaan. Useinkin kyllä huomautetaan, jos joku ennen heittoa selvästi on väärässä paikassa. Siitähän jonkun keskittyminen voi häiriintyä kyllä enemmän kuin heiton jälkeen oikeiaoppisesti huomautetusta asentovirheestä.
Aikaakaan en muista huudetun kuin lost discin yhteydessä, eikä sitä silloinkaan kukaan oikeasti ole kellottanut.
Suomen kisat pelataan aika rennolla meiningillä, toki mahdollisimman hyvin sääntöjä noudattaen.
-
Tää on kiva kuulla. Tuo, että mainitsee siitä ennen heittoa on mun mielestä ihan ok. Tottakai tilanteeseen sidottuna, ettei nyt joka tilanteessa tarvitse huomauttaa tai pikku kisoissa. Oma pelini menee sekaisin kun huomaan, että toinen huijaa tarkoituksella, esim. viikkokisoissa ilmoittaa heittonsa väärin tai huonon lien sattuessa, siirtää miniä. Mun pitäis keskittyä omaan peliini vaan, siinäkin on tarpeeksi tekemistä. Sitten on keskittymisen toinen puoli; Välillä innostun niin paljon toisten onnistumisista, että menen viittä vaille shokkiin, kun oli niin hieno kaari. Hymyilen vielä alkurutiineja tehdessäkin. Siitäkään ei ole hyötyä. Mutta se on ns. positiivinen ongelma. Ainakin on hauskaa.
-
Psyykkauksesta; Onko siitä oikeasti vaaraa kisoissa? Kaveriporukassa menee vielä, mutta aika härskiltä kuulostaa psyykata kunnon kisassa.
Psyykkauksesta sen verran ja niin kuin Tapani jo yllä mainitsikin niin, kaveriporukassa kaikenlainen psyykkaaminen ja häiriköinti(keskittymisrauha heittoon annettaan aina, ainakin lähes aina ;) on ainakin Turussa päin enemmänkin sääntö kuin poikkeus, se on yks juttu mikä tekee harkkakiesseistä just hauskoja. Usein pelataan juuri jostain pikkubetseistä ja veljelliset naljailut sopivat asiaan kuin suola pihviin.
Mitä tulee "isoissa" kisoissa psyykkaamiseen niin kyllä sitä on ja tulee aina varmasti olemaan, golfin ollessa henkisesti vaativa peli niin kaikenlainen psyykkaus kuuluu asiaan tavalla tai toisella. Psyykkaamistakin on montaa eri laatua ja taitava psyykkaaja pystyy psyykkaamaan pelikaveria niin , että hän ei edes koe, että olisi joutunut "psyykkauksen" kohteeksi, mutta sanat menivät kyllä alitajuisesti pään sisään. Tätäkin on juuri tahatonta tai tahallisesta psyykkaamista. Ikinä en ole kisoissa mitään "rumaa" psyykkausta" kohdannut vaan peli on rentoa kisoissakin :)
Onko se Suomessa yleistä, että vahditaan jalan ylityksiä ja aikarajoja tms? Vois luulla, että oma peli menee vaan sekaisin, kun keskittyy muiden tekemisiin.
Mitä tähän tulee niin en ole myöskään ikinä kuullut footfaulttia huudettavan, ja niin kuin Tapani sanoikin niin yleensä ennen heittoa herrasmiesmäisesti asiasta mainitaan ja on omallikin kohdalla mainittu, Savonen nyt naljailee harkkakiessillä ennen mun jokaista heittoa, "jaahas jaahas taitaapi olla jalka taas liian edellä" :D
-
jauza: Sun pitää pelata pari kierrosta Hans Wäkevän kanssa pienellä panoksella pari kiessiä niin tajuat mitä se psyykkaaminen on! :)
Noiden kierrosten jälkeen sun pitää pelata Hansin kanssa reikäpeliä isolla panoksella, (vaikkapa 20e ;) ) niin tajuat kuinka härskiksi psyykkaus voi mennä ;D
-
Juu isoissa kisoissa en ole itsekkään kohdannut mitään pahantahtoista psyykkausta ja hyvä niin. Tai sitten psyykkaajat on olleet vaan niin pirun ovelia :)
Kaveriporukalla tuo mukavasti lisää suolaa lajiin kaikenmoinen naljailu ja psyykkaus.
-
En mie uskalla. Olen kuin psyykkauksen teflon; mikään ei tartu aluksi, mutta kun aika kuluu ja pinta nirhautuu, niin siihen tarttuu kaikki. Yritin keksiä vielä ontuvamman vertauksen, mutta en näin nopeasti pystynyt...
Niin ja en pelaa noin pienillä panoksilla. En viitsi vaivautua. ;) Uskon kyllä, että kaverillinen psyykkaus tuo hauskuutta peliin ja kuuluu siihen. Luulen vaan, että pelkään sitä. Siksi nuiva suhtautuminen siihen.
Niin, henkisen pelin positiivisesta/hyödyllisestä suhtautumisesta sekä ajattelutavasta vielä: esimerkkinä jokaiselle tuttu tilanne; kun peli ei kulje niin tartutaan yhteen tuttuun, luotettavaan kiekkoon ja heitetään sillä se helppo siihen keskelle väylää. Kaikilla on tällainen taikakiekko, joka tottelee kun kyllästyy epäonnistumisiin ja muiden kiekkojen tottelemattomuuteen. Itselläni se on ch teebird, jota tuolla kyseisellä asenteella heitän aivan liian harvoin.
-
Itse en en oo pelannu yhtään pro- tai edes semi-pro-kisaa, joten niihin liittyen ei oo kokemusta. Hoomoilasen näkökulmasta katsoen niissä pitäisi kaikenlainen suora ja räikeä psyykkaus olla jyrkästi poissuljettua. Siinähän se pro-psyykaajien taito kai punnitaankin, että osaako psyykata toista niin ettei kohde sitä edes huomaa.
Mutta sitte omiin kokemuksiin. Höntsäkiesseillä nyt yleensä onkin vain tuttuja kavereita mukana ja meno sen mukaista, psyykkausta ja tiukkaa naljailua suoritusten välillä, suorituksen aikana mielestäni rauha heittäjälle. Myös viikkokisoissa sun muissa "vähemmän virallisissa tapahtumissa" vastaava toiminta on mielestäni tiettyyn rajaan asti sallittua, riippuen tietysti poolikavereista. Eli jos heitän vähemmän tuttujen ja hiljaisten poolissa, pidän itsekkin suuni kiinni. Jos taas tuttuja ja höveleitä kavereita poolissa, saa meno olla lunkimpaa.
Henkilökohtaisesti tykkään pelata juuri tuon psyykkaus/naljailu-ilmapiirin vallitessa ja jopa tulokset ovat silloin parempia. Jos ketään ei **ttuile, pelaan heikommin tai ainakin tylsemmin. Kertaakaan ei oo tullu sellanen fiilis et olis toikin tossa jo hiljaa.
Tämä asenne saattaa juontaa juurensa siihen että alusta asti oon pyöriny radalla kovasuisten pelikavereiden kanssa.
Summa summarum: Tutussa porukassa, höntsäkiesseillä ja ns. hyvänmielenkisoissa rento meininki ja asiaankuuluva sanailu (poolilaisista riippuen tietysti). Suorituksen aikainen kaikenlainen häirintä tosin näissäkin karkeloissa paheksuttavaa. Virallisemmisa kisoissa sitten jyrkempi linja.
-
Toivottavasti tähän on tulossa muutosta. En tarkoita lisää kyttäilyä, vaan että jos virhe huomataan, niin siitä asiallisesti ilmoitetaan - ilman että saa v...maisen maineen (mulla taitaa se jo olla ;)).
Säännöt ovat kuitenkin samat kaikille ja tarkoitettu noudatettaviksi.
Hyvä esimerkki on markkerin takaa väylältä heitettäessä: toinen ottaa ristiaskeleet ja katsoo samalla silmäkulmastaan, että jalka osuu oikeaan kohtaan. Toinen taas ei katso ja heittää esim. 10 cm markkerin sivusta. Ei varmasti saa mitään etua tuosta 10 cm:stä, mutta saa edun siitä ettei tarvitse tuklijalkaan keskittyä.
Jos jokainen pitäisi itse huolen omasta sääntöjen mukaan pelaamisesta, niin ei kenenkään tarvitsisi huomautella. Mutta vielä on aika paljon sellaista hällä-väilä asennetta nähtävillä kisoissa. Ja tämän kitkeminen vaatii huomautuksia - valitettavasti.
-
Toivottavasti tähän on tulossa muutosta. En tarkoita lisää kyttäilyä, vaan että jos virhe huomataan, niin siitä asiallisesti ilmoitetaan - ilman että saa v...maisen maineen (mulla taitaa se jo olla ;)).
Säännöt ovat kuitenkin samat kaikille ja tarkoitettu noudatettaviksi.
Hyvä esimerkki on markkerin takaa väylältä heitettäessä: toinen ottaa ristiaskeleet ja katsoo samalla silmäkulmastaan, että jalka osuu oikeaan kohtaan. Toinen taas ei katso ja heittää esim. 10 cm markkerin sivusta. Ei varmasti saa mitään etua tuosta 10 cm:stä, mutta saa edun siitä ettei tarvitse tuklijalkaan keskittyä.
Jos jokainen pitäisi itse huolen omasta sääntöjen mukaan pelaamisesta, niin ei kenenkään tarvitsisi huomautella. Mutta vielä on aika paljon sellaista hällä-väilä asennetta nähtävillä kisoissa. Ja tämän kitkeminen vaatii huomautuksia - valitettavasti.
Tuossa sivulta markkerin ohi astutussa heitossa toki voi saada etua silloin kun lie on esim. puun tai jonkun muun vastaavan esteen lähellä. Moni kun väistää estettä ei niin heiton takia, vaan siksi ettei itse osuisi ja loukkaisi itseään siihen esteeseen. Jos kanssapelaaja tästä räikeästi hankkii etua astumalla selvästi ohi ettei heitto sekoa varomisen takia, niin on mielestäni aivan aiheellista huomauttaa asiasta. Joskus kun vaan on pakko heittää paikaltaan ja vähän huonosta asennostakin. Avoimellahan tuolla ei niin pelillistä merkitystä ole, niin silloin menisi mielestäni jo turhaksi nipottamiseksi huomauttaa asiasta. Ja jos haluaa, niin kyllä jokainen oppii melko hyvin osumaan markkerin taa, kun hieman miettii, että minkä pituisen vauhdin ottaa normaalisti ja mihin suuntaan on heittämässä...
-
jauza: Sun pitää pelata pari kierrosta Hans Wäkevän kanssa pienellä panoksella pari kiessiä niin tajuat mitä se psyykkaaminen on! :)
Noiden kierrosten jälkeen sun pitää pelata Hansin kanssa reikäpeliä isolla panoksella, (vaikkapa 20e ;) ) niin tajuat kuinka härskiksi psyykkaus voi mennä ;D
Enhän minä ikinä ketään psyykannu ole ;)
-
Niin ja en pelaa noin pienillä panoksilla. En viitsi vaivautua.
Nii Vaahis tarkoitti 20 per reikä ;)
-
Tää ketju näyttää nyt hajoovan moneen suuntaan, mut antaa mennä ;D
Säännöistä toivoisi huomautettavan aina kun säännöistä poikkeaminen a) hyödyttää rikkovaa pelaajaa tai b) haittaa muita.
Molemmissa tapauksissa tietysti vähän vaikuttaa minkä tason kinkerit menossa (hyötyykö rikkoja jopa rahallisesti?). Esimerkkinä mainitun 3min lost disc etsimisaikaa toivoisi noudatettavan vaikka ihan Keikyän Kontrollidraivaajien viikkokisoissa jos siellä on niin paljon pelaajia että tulee jonoa kiekon etsimisen takia. Voihan sitä tulla etsimään myöhemminkin.
-
Muutaman vuoden lupaavan peliurani aikana olen ehtinyt muodostaa omaan mieleeni käsityksiä. Sekä Suomessa, että maailmalla on pelaajia, jotka osaavat sotkea kaverin pelin niin ettei sitä edes tajua :)
Eri pelaajat sitten tietenkin hajoilevat erilaisiin juttuihin. Joidenkin mielestä toiset liikkuvat tahallaan toisen heittovuoron aikana häiriten keskittymistä. Toisten mielestä tilanteen laskeminen kesken kierroksen on jotain sellaista, mikä sotkee oman pelin. Jotkut eivät missään tapauksessa halua toisen pelaajan muistuttavan, että nyt kulkee muuten peli sulla aika hyvin (koska siitä seuraa aina romahdus jos tajuaa pelaavansa hyvin).
Itse olen yrittänyt opetella pelaamaan siten, että jos jokin rekkaa pienempi liikkuu lähietäisyydellä tai väylällä niin se ei saa häiritä keskittymistä tai suoritusta. Toisaalta taas en pysty vaikuttamaan juurikaan toisten puheisiin, joten olen samalla yrittänyt olla kohtuullisen hyvin tietoinen siitä miten peli itsellä kulkee. Olen itsekin sitä mieltä, että helpoin tapa heittää hyvin on heittää itseään paremman kanssa jolloin oma hyvä pelaaminen ei riitä sen paremman kanssa painimiseen eikä siinä sivussa edes huomaa pelaavansa omalla tasollaan hyvin.
Uskon vakaasti, että henkinen peli on osa tätä peliä ainakin joillekin meistä. Itse olen yrittänyt keskittyä omaan peliin niin että en ainakaan tahallani psyykkaa toista. Se ei ole ihan yksinkertaista jos aikoo kuitenkin jotain puhua kierroksen aikana kanssapelaajille.
Kilpailun yleensä voittaa se joka käyttää vähiten heittoja. Sama kaveri todennäköisesti ei ole romahtanut toisten harrastamaan henkiseen peliin, joten pitänee opetella lisää :)
-
Toi on hyvä, että oppisi itsekin suorittamaan pienen hälyn keskellä. Harvemmin tulee sellaista täysin tyyntä, hiljaista, otollista hetkeä kun kaikki tähdet on kohdillaan ja voi luottaa, ettei mikään häiritse toteuttamista. Pitäiskö harjoitella sillä lailla, että harjoituskiesseillä pyytää heittokavereita kettuilemaan ja häiriköimään niin häröimmin kuin vain pystyy... Kunhan ei sitten tottuisi liikaa siihen. Olis vähän noloa pyytää esim. SM-kiessillä Pajua kiroilemaan kun turkkilainen kun puttaat.
-
Entä jos se 7m avoin putti jota on kaudelle reenattu 50000 toistoa harjoituksissa vaikkapa 98% tarkkuudella ei vaan uppoa. Ei pitäisi olla kyvyistä ja toistoista kiinni. Aina ei vaan kulje. Sitä vaan en ole keksinyt miksi.
Saattaa johtua siitä, että on tehnyt 50 000 toistoa ilman huilia =D. Sut tuntien, et paljon kesällä, tai talvella, huilaile. Jumit vaikuttavat peliin välillä paljon. Muuten en osaa sanoa, ei oo oikein kokemusta.
Kunto on rautaa, ei tarvi huilia. Haudas on aikaa sitte levätä. 8)
Tällä hetkellä omalla kohalla putti tuntuu niin varmalta, kun menee vaan ja suorittaa sen selkäytimestä liiemmin ajattelematta. Tänä talvena onkin tullut reenattua puttia enemmän kuin koskaan. Silti reenatessakin tulee aina mieleen niitä tilanteita, että on 3m putin putannu löysällä munalla korin alle tai vaihtoehtoisesti yli. Monesti tuolloin on ollu jo ennen puttaamista hermostunut olo, ja aivotkin heittää ajatusta, ettei "ikinä uppoa sisään, mitä edes yrität", vaikka reeneissä ja peruskiessillä nämä uppoais 100%. Talvireeneissä tälle ilmiölle olen järkeilly sellaista apukonstia, että nousee puttiasennosta pois, järkeilee, kävelee muutaman askeleen ja toteaa mielessä että "mitä tässä murehtii, rutiinisuoritushan tämä on!".
Silti se on vain vaikea välillä maastosta, taustasta, korkeuseroista, omasta asennosta suhteissa esteisiin jne. hahmottaa etäisyyttä koriin. Mutta toisaalta se tekee lajista vain mielenkiintoisemman. Samala tästä johtuen on vain mielenkiintoista nähdä kiliseekö putit enää koriin, kun pääsee sisätiloista taas ulos tosi toimiin :-)
-
Ite huomas jossain vaihees et putit menee paremmin sisään ku vaan luottaa itteensä ja sanoo mieles et "perkele nyt menee varmasti sisään". Välillä ku saanu sellasen flow-fiiliksen niin menny suurin osa puteist kerralla sisään. Niin paljon kiinni sen hetkisestä fiiliksestä. Mutta täytyy silti muistaa että yks kausi vasta takana ja tasasuudes on vielä hakemista.
-
RockyZ:n tilanne niin tuttua. Miettii putatessa jo sitä alarautaa, ja sinnehän se menee. Jollain tavalla en vielä kehtaa lähteä uudelleen hakemaan sitä rutiinia ja hyvää ajatusta, kun muut odottaa. Itseluottamuksen puutetta..
-
Tosta foot faultista löytyy kyseenalainen hyvä esimerkki tapaus. SDGO 2010 väylä 12 Locastro, Feldberg, Källström, Heinonen.
Källström puttaamassa, ja ennen hänen parin minuutin rutiini vatkauksia Locastro selkeesti kiinnittää huomiota ja spekuloi Feldbergin kanssa tilanteesta. Källström upottaa rieskan mukiin, ja vasta sitten he kertovat Källströmille yliastumisesta. Ainoastaan epäonnistunut uusinta putti näkyy youtube videoilla. Mulla on Källströmin takaa kuvattua matskua ja tilanne on kyseenalainen, videolla selostaja puhuu 5 cm yliastumisesta. Jotain merkitystä tilanteella oli koska Locastro voitti ja källström heitti toiseksi. Ois kiva kuulla Heinosen näkemys?
Ois ollu hyvän urheiluhengen mukasta mainita asiasta Källströmille ennen puttia.
-
Ois ollu hyvän urheiluhengen mukasta mainita asiasta Källströmille ennen puttia.
Itseasiassa se olisi ollut yhtälailla urheiluhengen vastaista. Ei sitäkään sovi mennä tekemään, että alkaa huudella toisen suorituksen aikana.
Tästä syystä foot fault-juttu onkin varsin mielenkiintoinen, koska jenkkien tyyli huomauttaa asiasta vasta putin jälkeen on sääntöjen mukaan ainoa oikea. Ymmärrän kyllä suomalaisen tyylin huomauttaa asennosta ennen puttia, mutta yhtä lailla sen joku voi ymmärtää epäurheilijamaisena.
-
Tosta foot faultista löytyy kyseenalainen hyvä esimerkki tapaus. SDGO 2010 väylä 12 Locastro, Feldberg, Källström, Heinonen.
Källström puttaamassa, ja ennen hänen parin minuutin rutiini vatkauksia Locastro selkeesti kiinnittää huomiota ja spekuloi Feldbergin kanssa tilanteesta. Källström upottaa rieskan mukiin, ja vasta sitten he kertovat Källströmille yliastumisesta. Ainoastaan epäonnistunut uusinta putti näkyy youtube videoilla. Mulla on Källströmin takaa kuvattua matskua ja tilanne on kyseenalainen, videolla selostaja puhuu 5 cm yliastumisesta. Jotain merkitystä tilanteella oli koska Locastro voitti ja källström heitti toiseksi. Ois kiva kuulla Heinosen näkemys?
Ois ollu hyvän urheiluhengen mukasta mainita asiasta Källströmille ennen puttia.
Vaikkei ratkaisuhetkiä elettykään, niin kilpailu kärjessä taitaa silti olla melko raadollista. Jos Källström olisi laittanu tuon putin ohi, niin tuskinpa olisivat jenkit foot faultia sanoneet. Noi jätkät (tai ainakin Nikko ja Dave) toki heittää ammatikseen ja niiden tulot riippuu täysin menestyksestä. Siinä saattaa hyvä urheiluhenki joskus unohtua.
-
Ois ollu hyvän urheiluhengen mukasta mainita asiasta Källströmille ennen puttia.
Itseasiassa se olisi ollut yhtälailla urheiluhengen vastaista. Ei sitäkään sovi mennä tekemään, että alkaa huudella toisen suorituksen aikana.
Tästä syystä foot fault-juttu onkin varsin mielenkiintoinen, koska jenkkien tyyli huomauttaa asiasta vasta putin jälkeen on sääntöjen mukaan ainoa oikea. Ymmärrän kyllä suomalaisen tyylin huomauttaa asennosta ennen puttia, mutta yhtä lailla sen joku voi ymmärtää epäurheilijamaisena.
Näin juuri. Jollakin voi mennä pakka aika lailla sekaisin, jos joutuu ottaamaan asennon uusiksi, kun on jo kerran ollut valmis heittämään. Sitten kun vielä joku huomauttaa, että 30 sekuntia tulee täyteen niin avot. Noita Källströmin venkoiluja ei ainakaan tehdä kahta kertaa puoleen minuuttiin, hyvä jos sen ekan ehtii aikarajojen sisällä...
-
Foot fault, jännä juttu! Mielenkiintonen sääntö...Källströmi ois voinu vänkää vastaan, vastassa toki kaksi henkilöä...mutta todisteet oli jo kadonnu tuossa vaiheessa.
-
Foot fault, jännä juttu! Mielenkiintonen sääntö...Källströmi ois voinu vänkää vastaan, vastassa toki kaksi henkilöä...mutta todisteet oli jo kadonnu tuossa vaiheessa.
Ei auta vänkääminen, jos kaksi kilpailijaa sen tuomitsee. Ainoa vaihtoehto tuon tuomion kumoamiseen on se, että joku kilpailun virallinen toimitsija olisi ollut näkemässä ja tuominnut toisin...
-
Foot fault, jännä juttu! Mielenkiintonen sääntö...Källströmi ois voinu vänkää vastaan, vastassa toki kaksi henkilöä...mutta todisteet oli jo kadonnu tuossa vaiheessa.
Ei auta vänkääminen, jos kaksi kilpailijaa sen tuomitsee. Ainoa vaihtoehto tuon tuomion kumoamiseen on se, että joku kilpailun virallinen toimitsija olisi ollut näkemässä ja tuominnut toisin...
Kyllä sen voi riitauttaakin. Lasketaan kaksi eri tulosta ja kysytään lopuksi TD:ltä päätös - joka on foot faultin huutajien eduksi kun tuskin muutakaan voi.
-
Foot fault, jännä juttu! Mielenkiintonen sääntö...Källströmi ois voinu vänkää vastaan, vastassa toki kaksi henkilöä...mutta todisteet oli jo kadonnu tuossa vaiheessa.
Ei auta vänkääminen, jos kaksi kilpailijaa sen tuomitsee. Ainoa vaihtoehto tuon tuomion kumoamiseen on se, että joku kilpailun virallinen toimitsija olisi ollut näkemässä ja tuominnut toisin...
Kyllä sen voi riitauttaakin. Lasketaan kaksi eri tulosta ja kysytään lopuksi TD:ltä päätös - joka on foot faultin huutajien eduksi kun tuskin muutakaan voi.
Niin eli ei auta kuten sanoin...
Lisättäköön vielä sen verran, että itsekin kyllä tietää, jos asento on siinä rajamailla, jos on vaikka puttaamassa haaraputtia vaikeasta asennosta tai jotain vastaavaa. Silloin voi asennon saatuaan kysyä onko asento OK ennenkuin alkaa keskittymään itse puttiin. Siinä on sitten turha enää huudella foot faulteja, kun kerran on hyväksytty, ellei nyt sitten satu kaatumaan eteenpäin tai muuten astu yli, vaan pitää selvästi otetun asennon.
-
Napit korviin ja mielimusat soimaan. Siinä saa kanssapelaajat psyykata jos pystyy :)
Tuolla kun yssikseen on käyny nakkelemassa niin aika monenlaista möykettä tulee kuunneltua, fiiliksestä riippuen. Mitään tiettyä biisiä tai artistia ei ole. Hyvin usein tulee kuunneltua ihan silkkaa progea tai metallia esim. Leprous, Opeth, Opeth, Death, Riverside, Fleshgod Apocalypse, Negura Bunget, King Crimson, Pink Floyd...
Musiikissa itseä varmaan rytmi auttaa keskiittymään ja samalla sitten löytyy se rytmi heittoihin.
-
Jee! Jäbä kuuntelee hyvii bändei! Leprousiin tutustuin hiljattain, jostain näitä helmiä välillä putkahtaa esiin. Toivottavasti päästään joskus samalle kiessille!
-
Tuo oli täysin oikein tuomittu jalkavirhe. Jos pidemmällä väylällä joku heittää fairwaylta vauhdin kanssa ja astuu pahasti sivuun markkerista (tätä näkyy yllättävän paljon), niin tottakai se tuomitaan vasta heiton jälkeen. Eihän sitä voi etukäteen tietää miten kaveri heittää, sama asia putissa, vaikka pelaaja tekisi kuinka tuttuja rutiinejaan, niin ei voi tietää onko se hänen lopullinen asentonsa. Joten ennen heittoa tapahtuva huomautus on mielestäni jopa pahempi asia, kuin itse mahdollisesti tapahtuva jalkavirhe.
+ Feldberg sanoo omalla puttausklinikalla aiheesta, kaikissa lajeissa (esim. koripallossa) on "virheitä", mutta niiden rikkominen ei tee sinusta huijaria ja niiden tuomitsemista ei myöskään pidä ottaa vittuiluna vaan sääntöinä.
-
+ Feldberg sanoo omalla puttausklinikalla aiheesta, kaikissa lajeissa (esim. koripallossa) on "virheitä", mutta niiden rikkominen ei tee sinusta huijaria ja niiden tuomitsemista ei myöskään pidä ottaa vittuiluna vaan sääntöinä.
Frisbeegolfissa tosin on mahdollista "huijata". Puttaa ohi, astuu yli ja huutaa itse foot faultin ja ryhmässä heittävä kaveri toteaa myös virheen. Ei muuta kuin uutta puttia. Näinkin on kuulemma jonkin verran toimittu, eikä siinä oikein mitään voi kun sääntöjen mukaanhan siinä mennään.
-
Musiikissa itseä varmaan rytmi auttaa keskiittymään ja samalla sitten löytyy se rytmi heittoihin.
MÄ voin ehkä treenatessa kuunnella musiikkia juuri ja juuri, mutta kisassa ei tulisi mitään siitä, että keskityn musiikkiin. Ehkä siksi, koska ammatikseni kuuntelen musiikkia, niin tarkkaavaisuus menisi lähinnä korviin eikä peliin. Treenissä, kun esimerkiksi puttailu on ihan pakkopullaa, niin musiikki jouduttaa mukavasti sitä puurtamista. Ei huomaa, kuinka tylsää korin ympärillä kävely onkaan.
-
Miten tuo puttaussääntö nyt siis oikeastaan menee?
Kun on astuttu yli, tuleeko
A) Uusintaheitto samalta paikalta ilman sanktioita
B) Uusintaheitto, ensimmäinen heitto lasketaan tuloksiin
C) Vaihtoehto B+rangaistuspiste
D) Rangaistuspiste ja peli jatkuu siitä mihin kiekko putosi (jos ei mennyt koriin)
E) Joku muu, mikä?
-
Miten tuo puttaussääntö nyt siis oikeastaan menee?
Kun on astuttu yli, tuleeko
A) Uusintaheitto samalta paikalta ilman sanktioita
B) Uusintaheitto, ensimmäinen heitto lasketaan tuloksiin
C) Vaihtoehto B+rangaistuspiste
D) Rangaistuspiste ja peli jatkuu siitä mihin kiekko putosi (jos ei mennyt koriin)
E) Joku muu, mikä?
Uusintaheitto ilman, että ensimmäistä heittoa lasketaan ja ensimmäisellä kerralla varoitus. Seuraavilla kerroilla varoituksen sijaan lisätään kaikista rikkeistä rangaistusheitto.
Tuo varoitus/rankkupykälä koskee muistaakseni kaikkia sääntörikkomuksia. Eli jos on saanut jostain varoituksen, niin seuraavasta rikkeestä tulee rankkua, vaikka kyseessä olisi eri rike.
-
Musiikissa itseä varmaan rytmi auttaa keskiittymään ja samalla sitten löytyy se rytmi heittoihin.
MÄ voin ehkä treenatessa kuunnella musiikkia juuri ja juuri, mutta kisassa ei tulisi mitään siitä, että keskityn musiikkiin. Ehkä siksi, koska ammatikseni kuuntelen musiikkia, niin tarkkaavaisuus menisi lähinnä korviin eikä peliin. Treenissä, kun esimerkiksi puttailu on ihan pakkopullaa, niin musiikki jouduttaa mukavasti sitä puurtamista. Ei huomaa, kuinka tylsää korin ympärillä kävely onkaan.
En ole koskaan koittanutkaan musiikin kuuntelua radalla. Eihän sitä ehtisi jupista ollenkaan.
-
Uusintaheitto ilman, että ensimmäistä heittoa lasketaan ja ensimmäisellä kerralla varoitus. Seuraavilla kerroilla varoituksen sijaan lisätään kaikista rikkeistä rangaistusheitto.
Tämä on itselle uutta. Olen aina lisännyt yliastutuista ylimääräisen heiton. Tämän mukaan olisin vain voinut heittää uudelleen. Kerran per kiessi?
-
Uusintaheitto ilman, että ensimmäistä heittoa lasketaan ja ensimmäisellä kerralla varoitus. Seuraavilla kerroilla varoituksen sijaan lisätään kaikista rikkeistä rangaistusheitto.
Tämä on itselle uutta. Olen aina lisännyt yliastutuista ylimääräisen heiton. Tämän mukaan olisin vain voinut heittää uudelleen. Kerran per kiessi?
Yliastutuista heitoistahan ei tule mitään rangaistusta. Vain ryhmän tuomitsemista rikkeistä. Mutta tosiaan monista rikkeistä annetaan ensin varoitus.
Sääntökirja on aika lyhyt ja napakka, joten se kannattaa lukea muutaman kerran ajatuksella.
-
Sääntökirja on aika lyhyt ja napakka, joten se kannattaa lukea muutaman kerran ajatuksella.
Säännöt on selkeitä, mut ne tulkinnat... :D
-
Sääntökirja on aika lyhyt ja napakka, joten se kannattaa lukea muutaman kerran ajatuksella.
Säännöt on selkeitä, mut ne tulkinnat... :D
Frisbeegolfin säännöissä on varsin vähän tulkinnanvaraisia kohtia.
-
Ajattelin jakaa muutaman ajatuksen mentaalipuolesta.
Itse olen siis heittänyt disc golfia vasta vajaan vuoden, mutta olen ampunut jousella
maajoukkuetasolla nyt n.7 vuotta. Koen lajit melko samanlaisiksi harjoituksen ja mentaalipuolen
kannalta.
"Kisapää" on sellainen asia jota joillakin on ihan luonnostaan ja toisilla taas ei lainkaan.
Sitä voi kuitenkin kehittää!! Olennaista on myös tiedostaa että vaikka joku näyttäisi pysyvän
rauhallisena tilanteessa kuin tilanteessa ei se tarkoita että hän sitä todellisuudessa olisi.
Melko iso osa huippu-urheilun mentaalipelistä on bluffia. Tärkeämpää kuin rauhallisena
pysyminen on antaa kaverin luulla että on rauhallinen ;)
Vaikka se ei välttämättä omaa suorittamista parantaisi se voi merkittävästi huonontaa kaverin
suorittamista.
Jos tuon bluffin aikana pystyy sitten kokoamaan oman suorituksensa on menestys melko varmaa.
Tästä päästäänkin toiseen osa-alueeseen eli siihen todelliseen kisapäähän. Tarkoitan tällä kykyä löytää
paineen alla omat virheensä ja korjata ne ennen suuremman vahingon tapahtumista. Jos niitä virheitä
ei pysty paineen alla korjaamaan on usein edessä dominoefekti jonka seurauksena suorittaminen lähtee
syöksykierteeseen jo pienestäkin epäonnistumisesta.
Tätä voi merkittävästi parantaa harjoituksen kautta toistoilla ja nimenomaan niillä laadukkailla toistoilla.
On paljon tärkeämpää heittää 50 hyvältä tuntuvaa hyvää heittoa kuin 150 hieman huonompaa väkisintehtyä
heittoa. Pitää myös huomata lopettaa harjoitus onnistuneeseen suoritukseen.
Lisäksi kannattaa haastaa itseään aina tilaisuuden tullen myös harjoituksissa. pientä kilpailua kaverin kanssa
tai sitten vain päättää että jos heitto ei uppoa pelaan seuraavan väylän putterilla tjms. vain mielikuvitus
on rajana.
Jos suuremmaksi haasteeksi kokee kisajännityksen niin siihen on oikeastaan vain yksi simppeli neuvo joka myös
toimii. Enemmän kisoja :D Siitä pääsee eroon juuri sillä mikä sen aiheuttaa, eli kaikki mahdolliset kisat käymällä
mihin on mahdollista osallistua.
Tulipas pitkää tekstiä, toivottavasti kuitenkin joku saa hieman apua omaan tekemiseen. Kaikki edellä mainittu on
itse kokeiltua ja koettua sekä maailman muilta urheilijoilta kerättyä tietoa.
-
Hyvää asiaa, kiitokset tästä!
-
Pitää myös huomata lopettaa harjoitus onnistuneeseen suoritukseen.
Menen usein kiessin jälkeen treenaamaan ne heitot kuntoon, jotka meni radalla päin persiitä. Muuten ne muhii päässä ja muuttuu peikoiksi.
Hyviä pointseja kyl muutenkin DriveIn.
-
Tästä päästäänkin toiseen osa-alueeseen eli siihen todelliseen kisapäähän. Tarkoitan tällä kykyä löytää
paineen alla omat virheensä ja korjata ne ennen suuremman vahingon tapahtumista. Jos niitä virheitä
ei pysty paineen alla korjaamaan on usein edessä dominoefekti jonka seurauksena suorittaminen lähtee
syöksykierteeseen jo pienestäkin epäonnistumisesta.
Tuo on hyvä pointti. Näin aloittelijana on saanut pelin pidettyä huomattavasti paremmin kasassa välttämällä tupla- ja triplabogit liu'uttamalla sen pitkän sankariputin nostoetäisyydelle sen sijaan että yrittäisi suoraan kymmenestä metristä koriin.
-
Hienoa jos löysitte jotakin apuja.
Asiasta löytyisi tunneittain puhuttavaa, mutta en haluaisi kaikkea alkaa tänne foorumille kirjoittelemaan
(on tämä kirjallinen ulosanti hieman rajoittunutta :D)
Tosiaan jos on jotakin kysyttävää asiasta niin mielelläni vastailen enemmän spesifeihin kysymyksiin.
Muuten voin asiasta paasata ja kertoa lisää vaikkapa kierroksen lomassa ja muuten harjoituksissa :)
Ainakin Porin Kirjurista minut tavoittaa melkein joka päivä.
-
Joo. Harjotus tekee mestarin. Ja sit sitä harjoteltua asiaa pitää viel harjotella siellä kisoissa. Kisamäärät siis nousuun!
-
Minäpä en tuota kisaamisen tuomaa jännityksen helpostusta usko ihan mukisematta.
Väitänpä, että minulla kisoja enemmän alla kuin foorumin porukalla yhteensä (no ei tietysti ole, mutta on niitä ihan kevyesti sata + viikkokisat). Tämän n. 12 vuoden kilpailu-uran aikana on tullut opittua se, että kisapää on päin vastoin vain huonontunut ajan myötä. Aluksi nyt ei osannut jännittää paljon. Kunhan pelasi ja joskus meni, joskus ei, homma oli vapaa-ajan viettoa ja uusia ratoja. Sitten tajusin olevani melko lahjakas jannu, minkä jälkeen jännitys ja paineet pärjätä vasta alkoivat. Siitä eteenpäin paineet on vain kasaantuneet kisa kisalta isommiksi, koska koettaa väkisin saada sitä onnistumista, mikä viime kisassa jäi taas puuttumaan. Kauheinta oli viime vuonna, joka uskoakseni huipensi about katkeamattoman nousun kisajännityksen kanssa. Oli kierroksia, että en saanut kolmemetrisiä putteja sisään, kun käsi ei vain auennut. Ei päässyt kiekko irti ajoissa, ei vaikka kuinka yritti. Joskus tuli tehtyä koko puttiliike loppuun asti ja ojennettua käsi suoraksi, mutta kiekko ei irronnut ollenkaan kädestä. Kun ei uskaltanut päästää irti.
Draiveissa homma ei näy niin paljon, mutta tekniikka hajoaa totaalisesti ja tulee madontappajia enimmäkseen. Eräs kilpailuvideo paljastaa kyllä, kuinka hemmetin jäykästi sitä voikaan heittää ;)
Enää en usko vastaavaan jännittämiseen. Ei ole mahdollista ainakaan ylittää sitä.
No, ettei mene ihan vuodatukseksi, niin muistuu mieleeni tarina. James Dean oli kuvauksissa, ja jo silloin tavattoman suosittu teini-idoli. Häntä jännitti olla kuvauksissa, koska fanilauma oli seuraamassa häntä kokoajan. Vanhempi kollega neuvoi, että "kuule James, menepä kuselle tuohon yleisön eteen ja nolaa itsesi oikein kunnolla. Ei varmasti jännitä enää." En tiedä tarinan todenperäisyyttä, mutta uskoakseni sen sijaan, että kisaisi paljon ja hakkaa päätään seinään jännityksen kanssa, voisi tehdä hyvää käydä oikein pohjalla. Rypeä oikein siinä, että eihän musta ollutkaan mihinkään, alkaa huumoripelaajaksi ja kikkailla. Ehkä sitten vähitellen taas voi suhtautua vähemmän vakavasti kilpailemiseen.
Pointti: kaikki eivät opi jännityksen sietäjiksi vain kisaamalla.
-
Jousella ampuminen on VAIKEINTA puuhaa!!!
Onneks saa heittää lötää mukiin, vaikkei sekään luonnistu niin on se silti tsiljardi kertaa helpompaa kuin tuo Jouskailu.
Nimim. Kaverin taljalla kaikki nuolet paskaks. :D
Ja mitä kisapäähän tulee niin:
Keskity omaan peliis. Pelaa väylä kerrallaan. Ja jos mahdollista niin pelaa eri poolissa kuin Tapani "tässänäitätuloksiajupisen" Aulu.
Toi vipa on tärkein. 8)
-
Ihan hyviä neuvoja Peksi :D
Mutta mitä tulee tohon tulospaineeseen niin se on taas asia erikseen kun normi kisajännitys.
Kisajännitys kyllä paranee tekemällä (tosin varmasti poikkeuskin löytyy).
Tulospaineeseenkin löytyy parannus mutta se ei onnistu yhdessä kuukaudessa. Vaatii hieman enemmän
systemaattista harjoitusta.
Kun kerroit tuosta putin käteen jäämisestä ja madontappajista niin se liittyy tuohon tulospaineeseen, tosin
pitää todennäköisesti sisällään hieman muutakin asiaa. Jousiammunnassa on samanlainen ja kuvaukseen sopiva
"tauti" kutsutaan kyyläkauhuksi. Periaatteessa tarkoittaa sitä että jousi laukeaa aina ennen kuin tähtäin
löytää keskustaa.
Tuostakin pääsee eroon mutta frisbeegolfiin pitää noita neuvoja varmasti vähän soveltaa :D
Jaani voipi olla että minusta voisi olla apua. Tosin en pysty tuota parantamaan siinä parissa kuukaudessa :)
Muutama neuvo minulla kuitenkin olisi mitä voisi kokeilla jos haluat niitä kuulla.
-
Jousiammunnassa on samanlainen ja kuvaukseen sopiva
"tauti" kutsutaan kyyläkauhuksi. Periaatteessa tarkoittaa sitä että jousi laukeaa aina ennen kuin tähtäin
löytää keskustaa.
eli ennenaikainen laukeaminen?
-
;D Kyllä vain.
On kyse siis samasta asiasta. Putteri jää käteen kun ei "uskalla" päästää irti
hutia pelätessä.
Jousella taas ei uskalla tähdätä keskelle kun ennakoi jo tähtäyksen siirtymistä
keltaiselta pois (ennen kuin se edes kerkeää sinne).
Jousella kuitenkin noissa osumissa puhutaan milleistä tai korkeintaan parin sentin eroista
joten se tähtääminen menee aika tuhertamiseksi pitkiltäkin matkoilta. Siksi tuo
reaktio osumispakkoon on hieman erilainen kuin frisbee kädessä.
Mahtaakohan tästäkään saada taas mitään selvää :D
-
Kauheinta oli viime vuonna, joka uskoakseni huipensi about katkeamattoman nousun kisajännityksen kanssa. Oli kierroksia, että en saanut kolmemetrisiä putteja sisään, kun käsi ei vain auennut. Ei päässyt kiekko irti ajoissa, ei vaikka kuinka yritti. Joskus tuli tehtyä koko puttiliike loppuun asti ja ojennettua käsi suoraksi, mutta kiekko ei irronnut ollenkaan kädestä. Kun ei uskaltanut päästää irti.
Iso hatunnosto, kun uskallat avautua. Harva Suomen kärkipelaajista, uskaltaa kertoa muuta kuin onnistumisistaan (Jesse Heinonen bloggaa kyllä rehellisesti). Mun mielestä tuossa ylläolevassa kyseessä jonkinlainen paniikkikohtaus tai negatiivinen vahvistuminen. Vahvat fyysiset tuntemukset herättävät vahvoja ns. triggereitä, joihin mieli tottuu nopeasti ja siksi toteuttaakin niitä. Vaarana noissa on välttämiskäyttäytyminen eli lopettaa sen epämiellyttävän kohtaamisen. Jopa ei-tietoisesti: alkaa draivi huonontua niin paljon, ettei joudu puttaamaan läheltä. Ns. pohjalla käynti voi hyvin auttaa siinä, toisaalta siihen on paljon muitakin konsteja kuin kusta julkisesti. :)
-
Oon huomannut, et nää jotkut nuoret uudet pelajaat, kuten Ulibarri ja McBeth puttaa lyhyet putit miettimättä mitään. Asettuvat paikalleen ja roiskasevat muovin samantein ketjuihin. Ajatukset ja paniikit eivät ehdi tulemaan mukaan kuvioihin. Käytän tätä itselläni, jos alkaa pää touhuumaan omiaan. Ootko Jaani kokeillut? (Oli hieno rehellinen kommentti bytheway.)
-
Mitä jännittämiseen tulee ja mitä omalla muulla urheilu-uralla oon huomannut, niin ilman minkäänlaista jännittämistä ei saa itsestään parasta irti. Jossain vaiheessa futismatsit (maalivahtina) ei jännittäny yhtään, ja silloin tuli todellakin ihan kammottavia tuloksia. Ei vaan saanu itestään parasta omistautumista ja heittäytymistä esille.
Ens kesänä vasta alkaa kunnolla oma frisbeekilpakausi ja sillon on vaan pakko hakee se jännitys jostain. Tiedän, että muuten ei irtoo kaikki osaaminen.
-
Gini puhuu asiaa myös. Ei sovi unohtaa että sopiva jännityksen taso pitäisi säilyttää.
Tosin tuo on aika paljon lajista kiinni että minkälainen ja minkä suuruinen jännitys on sopivaa
suorituksen kannalta. Joissakin lajeissa tuota jännitystä ei kaivata lainkaan. Nämä lajit ovat yleensä
melko passiivisia keskittymistä vaativia lajeja joissa aistien terävöityminen ja lihasten aktiivisuuden
kasvaminen on vain haitaksi. Tuotahan pieni jännitys tekee, yleisesti ottaen jos kahvin juonti kisoissa
huonontaa tulosta koska se tekee liian herkäksi ja aktiiviseksi... tuolloin ei välttämättä myöskään
kaivata sitä jännitystä mukaan kuvioihin :)
-
Oon huomannut, et nää jotkut nuoret uudet pelajaat, kuten Ulibarri ja McBeth puttaa lyhyet putit miettimättä mitään. Asettuvat paikalleen ja roiskasevat muovin samantein ketjuihin. Ajatukset ja paniikit eivät ehdi tulemaan mukaan kuvioihin. Käytän tätä itselläni, jos alkaa pää touhuumaan omiaan. Ootko Jaani kokeillut? (Oli hieno rehellinen kommentti bytheway.)
Juu, kyllä mä olen tuotakin tehnyt, mutta se tuntuu sellaiselta itsensä huijaamiselta. Sitä lähtee puttaamaan asenteella "kun en mieti, niin en muka edes yritä, ja sitten voi aina vedota siihen kun ei mene". Sama, kuin jos puttaa lyhyemmät bägi selässä... niinkun muka ei välittäisi ja pelaisi huolettomasti. Ei psyykettä huijata ulkoisella, pitää ihan oikeasti olla huoleton. Kun tuolleen roiski, niin ihan samanlaisia käteenjäämisiä tuli silloinkin, mutta saattoi mennä vaan vielä kauemmas, koska ei skarpannut voimansäätelyä.
Pistin driveInille YV:n, mutta en tiedä lähtikö ja toimiko, koska ei tämä ohjelma ainakaan näytä mun lähettäneen mitään...
Mutta voi niitä vinkkejä jakaa siis muillekin! Kukaan ei voi väittää olevansa henkisesti valmis... paitsi Tapani.
-
Tapani jännittää joskus paljon, mutta hyvin harvoin.
-
Tapani jännittää joskus paljon, mutta hyvin harvoin.
Kyllä mä jännitän aina, ihan kaikki kisoja todella paljon. En esimerkiksi -koskaan- nuku edellistä yötä, oli kisat mitkä tahansa. Lisäksi maha on usein aika sekaisin jopa ennen viikkokisoja.
Mutta itse kisassa en jännitä juurikaan suorittamista. Oikeastaan vain tiukoilla outtiväylillä avauksia, koska olen huono draivaaja. Mutta loppujen lopuksi en niitäkään kovin paljon.
Pieni jännitys useimpia ei haittaa, vaan jopa herkistää sopivasti ja parantaa peliä. Itse jostain syystä pelaan aina kisoissa paremmin - jopa huomattavasti paremmin -kuin harjoituksissa. Heitän myös kisassa pidemmälle, eli ihan suoranaisia tehojakin tuntuu löytyvän kisoissa paremmin.
En koe olevani henkisesti mitenkään erikoisen hyvä, en ole koskaan harjoitellut mitään henkistä puolta. Mutta olen normaalielämässäkin sellainen, että oikein mikään ei hetkauta mihinkään, joten miksi kisassakaan.
En siis koe, että itselläni olisi mitään erityistä henkistä "upsia", eli temppua jota muilla ei ole. Silti koen, että radalla usein voitan muita pelaajia huonommilla heittotaidoilla, kun he hermostuvat tai jotenkin muuten hukkaavat pelinsä.
Lisäksi huomaan usein ihmetteleväni radalla, kun muut hermostuvat tai jopa suuttuvat kun epäonnistuvat yksittäisessä suorituksessa. Itse en muista koskaan näin reagoineeni. Se ei tarkoita sitä, ettenkö olisi reagoinut - ehkä se vahvuus onkin siinä, että se tunne katoaa päästäni välittömästi. Eli mulla ei koskaan huono heitto pilaa seuraavaakin heittoa (toki välillä heitän useamman heiton putkeen huonosti taitojen takia).
-
Tapani jännittää joskus paljon, mutta hyvin harvoin.
Lisäksi maha on usein aika sekaisin jopa ennen viikkokisoja.
Toi. :D
-
Jaani sain viestin.
Mietin tässä että mitenkäs vastaisin, siis kirjoittamalla vaiko peräti videon muodossa.
Tuota tarinaa on nimittäin aika paljon :)
Koitan kuitenkin tänään tai viim. huomenna koota jonkinlaisen paketin asioista.
-
Asioista rupatteluahan tämä on, joten paineita ei kannata ottaa foorumin kautta koutsaamisesta...
-
Ajattelin vaan antaa kerralla kunnon vastauksen ;)
-
Juu, kyllä mä olen tuotakin tehnyt, mutta se tuntuu sellaiselta itsensä huijaamiselta. Sitä lähtee puttaamaan asenteella "kun en mieti, niin en muka edes yritä, ja sitten voi aina vedota siihen kun ei mene". Sama, kuin jos puttaa lyhyemmät bägi selässä... niinkun muka ei välittäisi ja pelaisi huolettomasti. Ei psyykettä huijata ulkoisella, pitää ihan oikeasti olla huoleton. Kun tuolleen roiski, niin ihan samanlaisia käteenjäämisiä tuli silloinkin, mutta saattoi mennä vaan vielä kauemmas, koska ei skarpannut voimansäätelyä.
Oolrait. Jos ei toimi, niin turhahan tuo on kohdallasi.
Mainittakoon asiasta vielä, että itse lähestyn tätä vähän eri näkövinkkelistä. Ajattelen, että jos oma ajatuksenjuoksu tai alitajuiset toiminnot häiritsevät peliä ja keksit keinon " oman pään huijaamiseen", niin se on henkistä pelitaitoa, eikä esim. mainitsemaasi huolettomuuden teeskentelyä tai esittämistä.
-
Tänään oli henkistä peliä:) Lausteella tein 1väylälle bogin ja sen jälkeen peli lähti kulkemaan väylällä 22 olin 7 alle tuloksessa puttasin par puttia reilu 10m. Siitä puttirallia ja tripla bogi. 23 väylällä tupla ob 6. Viimiselle väylälle tein varman parin ja lopputulos 1 alle. Eikä muuten ketuttanu yhtään. Mikko puhu total mealtdownista :)
-
Tänään oli henkistä peliä:) Lausteella tein 1väylälle bogin ja sen jälkeen peli lähti kulkemaan väylällä 22 olin 7 alle tuloksessa puttasin par puttia reilu 10m. Siitä puttirallia ja tripla bogi. 23 väylällä tupla ob 6. Viimiselle väylälle tein varman parin ja lopputulos 1 alle. Eikä muuten ketuttanu yhtään. Mikko puhu total mealtdownista :)
Nii, meil oli femman betsi ja pelailin aika epätasasesti ja ku oli kolme reikää jälel ni Jyri johti mua 9 heitolla ja voitti lopulta yhdellä:)
-
Tänään oli henkistä peliä:) Lausteella tein 1väylälle bogin ja sen jälkeen peli lähti kulkemaan väylällä 22 olin 7 alle tuloksessa puttasin par puttia reilu 10m. Siitä puttirallia ja tripla bogi. 23 väylällä tupla ob 6. Viimiselle väylälle tein varman parin ja lopputulos 1 alle. Eikä muuten ketuttanu yhtään. Mikko puhu total mealtdownista :)
HYVÄ JYRKI, NIIN SITÄ PITÄÄ!! tuliks lopussa mitään hernemaissipaprikaa? ;)
Muistaks muuten mitä mulla tapahtu EO kolmos kiessin vikalla väylällä? :P
-
Joo XD jätkä pelas unelmaa ja sitten teit viimiselle triplan tai jotain:)
-
Joo XD jätkä pelas unelmaa ja sitten teit viimiselle triplan tai jotain:)
Jep, pää täynnä kaasua puoli zombina kiessille ja ennen vikaa väylää -2. Noh, kuiteski kohtuu helppo väylä se 18 ni otin sen kunniaks sitte tupla OB triplabogin :) :) :) :) :) :) :) :) :) :) :) :) :)
-
kuten tuol toisessa ketjussa puhuttiin puttirutiineista ja niitten posiiivisesta vaikutuksesta puttiin keskittymisessä niin itse ehkä haenkin sellasta "kisarutiinia" et pystyis keskittyyn vaan heittämiseen. Eli kisaan lähtemisestä tulis sellanen rutiini ettei päässä pyöri ylimääräsiä ajatuksia mitä pakkaan bägiin millos siellä piti olla hetkinen kenen pit ottaa se poolikansio (Hyvinkää terve!) jne jne jotka ei liity suoraan siihe heittämiseen mitenkään.
En tiedä mitä lisäpaineita sit sellanen tosissaan pärjääminen vielä tois (kun olis voittonahinoissa kiinni) mut realistina (en pessimistinä!) luulen että harvemmin tarvii tota kelailla näillä skillzeillä. Ellen osallistu johonki naperoliigaan jolloin olen niin ylivoimainen ettei tarvi jännittää... :)
Hyvät ohjeet noi "Pelaa omaa peliäsi. Pelaa väylä kerrallaan." Melkei kyl tarkentaisin et "heitto kerrallaan".
Ja kyl jännittää saa, mut mielellään ei vaikuttais fyysiseen suoritukseen niin paljoo kun nyt joskus.
-
Ellen osallistu johonki naperoliigaan jolloin olen niin ylivoimainen ettei tarvi jännittää... :)
Mun mielestä tässä on nimenomaan kyse henkisestä vahvuudesta. Kun valmistautuu ja tietää osaavansa, niin silloin on itsevarma olo ja selviytyy pikku vastoinkäymisistäkin. Esimerkkinä naperoliigassa pelaaminen tai vaikka koulussa esitelmän pito atomifysiikasta vs. anhyserin heitosta. Kun tietää hanskaavansa homman, niin silloin ei paitsi jännitä vähemmän, mutta myös nauttii siitä kaikin rinnoin. Isona kalana pikku lammessa on helppo ja kiva olla. :) Frisbeegolf on hassu peli kun sitä voi pelata niin monella eri tavalla ja silti saavuttaa samanlaisia tuloksia. Se on itsestä kiinni mistä saa eniten kiksejä: siitä, että heittää ekalla 9 -6 ja lopulla 9 +6, samalla raivoiten kuin kapteeni Haddock tai heittää 16 paria, yhden pirkon ja yhden bogeyn, samalla ollen kuin itse viilipytty.
Mulle ongelmallisinta on kun pidän itseäni parempana pelaajan kuin olen. Tuolloin odotukset ei kohtaa laisinkaan todellista tasoa ja tietenkin hermostun. Lisäksi asetan mahdottomia tavoitteita yksittäisille heitoille, jotka ei voi millään toteutua ja sehän vie mielen matalaksi. Siinä on huonoja puolia kun katsoo talven aikana tuntikaupalla huippujen heittoja sekä onnistumisia; Vääristyy kuva pelaamisesta.
-
Mulle ongelmallisinta on kun pidän itseäni parempana pelaajan kuin olen. Tuolloin odotukset ei kohtaa laisinkaan todellista tasoa ja tietenkin hermostun. Lisäksi asetan mahdottomia tavoitteita yksittäisille heitoille, jotka ei voi millään toteutua ja sehän vie mielen matalaksi. Siinä on huonoja puolia kun katsoo talven aikana tuntikaupalla huippujen heittoja sekä onnistumisia; Vääristyy kuva pelaamisesta.
Mulla on päinvastoin. En pidä itteäni juuri minään ja yllätyn joka kerta kun onnistun heittämään hyvin. Tuntuu, että aina heitän paremmin kuin tasoni edellyttäisi =D
-
Noinhan se pitäiskin olla, se mahdollistaa paineettoman pelaamisen. Sama lajissa kuin lajissa: rookie-kausi on läpimurto kun saa tulla puskista ja näyttää osaamisensa itselleen ja muille. Toisella kaudella henkinen vahvuus punnitaan. Vain huippulahjakkuudet, joilla rautainen mieli, pystyy ylläpitämään median, muiden ja omat odotukset. Tai sitten ne on tyhmiä, narsisteja tai tunneköyhiä. Ei muuten kestä sellaisia paineita, joita esimerkiksi syntyy futiksen MM-kisojen rankkarikisassa tai siitä, että sut ostetaan 100 miljoonalla eurolla, 130 000 euron viikkopalkalla tekemään maaleja. Ja sitten kun et tee, niin sut lynkataan julkisesti (vrt. Fernando Torres).
Tai sitten ne huijaa itseään kuten Tapani ja yrittää pysyä tutkan alla ;)
-
Tai sitten ne huijaa itseään kuten Tapani ja yrittää pysyä tutkan alla ;)
Mä sain jo viime vuonna palautetta, että "nyt kun olet sotkenut itsesi joka hommaan, niin pitää myös kestää se palaute". Että kohtuu huonosti olen siellä tutkan alla pysynyt =D
Mutta hei, tää on vaan sporttii, vaikka kyllähän se vähän häiritsee kun on noita nimmarin pyytäjiä ja selkääntaputtelijoita aina nilkoissa. Kaikki haluis meikän menestyksestä palan.
Vai miten se nyt oli.
-
Tässä threadia lueskellessa tuli tuo musiikki homma vastaan ja ajattelin jakaa oman kokemukseni muutaman viikon takaa.
Itsellä kävi kerran eräässä kisassa niin, että heti kaksi ensimmäistä väylää (helppoja pirkkoväyliä -> otin tuplabogit) alkoi melko katastrofaalisesti. Tokalla väylällä sain vielä lost discistä rankkua ja re-teen jälkeen kiekko löydettiin välittömästi. Oli melko turhauttava fiilis, kun se alkuperäinen avaus oli vielä melko hyvässä paikassa. Siinä meinas vähän jo pakka hajota, mutta onneks sattui olemaan sillä kierroksella napit taskussa. Eli napit korviin ja pistin pari erilaista biisiä soimaan, joista saan aina älyttömän hyvän fiiliksen. Kolmannelta väylältä nappasinkin pirkon n. 13m putilla. Parin väylän ajan kuuntelin musiikkia siten, että tunsin fiiliksen pysyvän korkeella. Siitä eteenpäin kierros meni loppuun asti melko putkeen. Jossain vaiheessa meinas heitto taas mennä hiukan käteen, mutta vielä pieneksi hetkeksi musiikilla pää rauhalliseksi ja kunnialla loppuun.
Onhan se varsin epäsosiaalista kuunnella musiikkia kierroksella muiden seurassa, mutta tässä tilanteessa on parempi olla hetken yksinään hiljaa ja kerätä pakkaa, kuin että kiroaisi pään hajoamisen takia => pilaa muittenkin kisan sitten. Hyvän fiiliksen saatua voikin pistää napit syrjään ja jatkaa seurustelua poolin kanssa ja ylläpitää mukavaa henkeä!
En tiedä oppiiko tästä kukaan mitään, mutta ainakin itse pidän jatkossakin napit taskussa pahan tilanteen varalta. Tiedän, että jos pakka hajoaa niin kirosanat lentelee, eikä se kovin kaunista oo. Oon pyrkinyt myös korvaamaan kirosanoja vain toteamalla "hups/oho"tms. Tällöin itselle ja muille jää kevyempi mieli, kun ei se nyt niin vakavaa oo jos se kiekko lähtee 45 astetta vika suuntaan.
-
Aikalailla se ja sama, jos joku haluaa napit korvilla vetää, vaikka tykkäänkin höpistellä siirtymisten välillä niitä näitä. Mutta se on ärsyttävää, jos joutuu sen takia toistelemaan sanomisia tai jopa huutamaan välillä, että saa toisen huomion. Näinkin on joskus käynyt.
-
En pidä itteäni juuri minään
Pidä toi. Näkisin että oot vahvasti asian ytimes. :D
-
No mites sitten, kun Tapani voittaa kaikki kisat ylivoimasesti, kuten nyt näyttää todennäköiseltä jo? Aiotko silti uskotella itsellesi, ettet osaa mitään? Kuinka se voi onnistua?
-
No mites sitten, kun Tapani voittaa kaikki kisat ylivoimasesti, kuten nyt näyttää todennäköiseltä jo? Aiotko silti uskotella itsellesi, ettet osaa mitään? Kuinka se voi onnistua?
No sehän on vain vääjäämätöntä, joten sitten vaihdan lajia, että saan olla aloittelija taas pari vuotta. Mulla on kato suunnitelmat valmiina.
-
No mites sitten, kun Tapani voittaa kaikki kisat ylivoimasesti, kuten nyt näyttää todennäköiseltä jo? Aiotko silti uskotella itsellesi, ettet osaa mitään? Kuinka se voi onnistua?
No sehän on vain vääjäämätöntä, joten sitten vaihdan lajia, että saan olla aloittelija taas pari vuotta. Mulla on kato suunnitelmat valmiina.
Eli petanqueta/petankkia upsilla..
-
Yksi, mikä pahiten sotkee pelin henkistä puolta, on yleisö. Viikkokisojen pooliporukka ei haittaa, kun ei ole mitään paineita. Muu yleisö on sitten eri asia.
Tänään oli Turun urheilupuistossa birdie-puttitilanne. Etäisyys oli sellainen, josta yleensä menee hieman yli puolet. Korin lähellä oli parikymmentä varhaisteini-ikäistä jalkapalloilijaa. Alkoivat sitten siinä kannustamaan ja taputtamaan rytmissä! :) Paine alkoi käydä kovaksi ja piti tähdätä oikein kunnolla. Onneksi kiekko meni sisään ja kisakatsomo hurrasi. Sain poistua hyvää yleisöä kiittäen, mutta yleensä vieraiden katse heikentää tulosta.
-
Mä usein puttailen Helsingin Sibelius-puistossa, jossa on myös Helsingin yksi suosituimmista nähtävyyksistä, Sibelius-monumentti. Kiinteä kori on n. 40 metrin päässä ja veikkaanpa olevani aika monen japanilaisen lomakuva-albumissa edustamassa suomalaista hörhöyttä. Paineita ei tule, koska ei kukaan turisti ymmärrä lajia. Mutta yleisöä on silti :D
-
Yleisöhän on vaan positiivista. Yleisön kannustuksesta saa tosi paljon itseluottamusta ja kiessit menee paremmin:)
-
Yleisöhän on vaan positiivista. Yleisön kannustuksesta saa tosi paljon itseluottamusta ja kiessit menee paremmin:)
Juu! Tänään oli pakko skarpata vikan väylän 10 m putti sisään, kun oli väkeä katsomassa. Muuten olin mennyt jo tunnin verran ihan unessa ja sumussa, mutta oikein ravistelin päätäni hereille kun en kehdannut heittää siinä yleisön edessä ohi. Ei ollut ihan täyttä tatsia enää tossa kahdeksalta illalla ku oli radalla pyörinyt jo melkein 14 tuntia 3 tunnin yöunilla :D :D
-
Sori liikaa tekstiä..ei jaksanu keskittyä....
-
Niin vähän arvelinkin. Poistetaanpa toistaiseksi ja tiivistetään jahka keretään (kesäkuussa todennäköisesti)...
-
Pyh. Se oli hyvä teksti. Ei kaiken tarvitse mahtua twitteriin!
-
Juu, mäkään en ehtinyt vielä lukea, joten takaisin, kiitos =D
-
Samaa mieltä Jaanin kanssa, hyvää asiaa oli ja eikä mitenkään pitkästi.
-
Ehdin lukea hetken, piti jatkaa myöhemmin.
Hyvin kirjoitettua ja asiaakin taisi olla, takasin vaan
-
Ok, yleisön suosittelemana takaisin:
Tässä hieman yleistä pohdiskelua, ja mikäli joku onnistuu nappaamaan tästä jotakin hyödyllistä itselleen niin hyvä homma. Ns. "ajatushautomot" ovat tunnetustikin toimiva metodi ideoiden synnyttämiseen ja näkökulmien avartamiseen. Mitä erilaisempia asioita tulee esille ja mitä erinäisimmistä näkökulmista, niin sitä parempi, mikäli vain osaa poimia ne oikeat asiat itselleen.
Itse fribailen vasta toista "kesää" tosissani, ja juureni ovatkin pöytätenniksen parista, jota tuli hakattua n. 15 vuotta parhaimmillaan mestaruussarjassa/valioluokassa. Pingis onkin ollut luonteva laji siirtyä pelaamaan frisbeegolfia, koska teknisesti pingisrystyssä ja fribarystyssä on paljon yhteistä; muutama tuntemani fribailija onkin lähtöisin pingispiireistä. Henkisellä puolella lajit eroavat kuitenkin aika paljon toisistaan suurimpana erona kenties se että pingiksessä joutuu (viimeistään ensimmäisen parin lyönnin jälkeen, jotka parhaat pelaajat pyrkivät usein suunnittelemaan/käymään läpi mielessään jo ennen syöttöä) yleensä reagoimaan sekunnin murto-osissa tapahtumiin, kun taas frisbeegolfissa on aina vähintään tuo 30 sekuntia aikaa miettiä mitä tekee ja yleensäkin keskittyä. Huomattavasti lähempänä fribailua puolestaan on pool-biljardi, jota olen myös pelaillut useamman vuoden ajan, tätä tosin hieman pingistä "rennommalla" asenteella. Poolissahan pystyy myös kaikessa rauhassa miettimään "seuraavaa siirtoaan", kuten mm. shakissa ja pokerissa joita on tullut myös pelattua aika lailla aikanaan. Mutta se mikä oleellisesti erottaa fribailun täysin kaikista näistä muista lajeista on, että vastustajat eivät kilpailuissa ole "todellisia", vaan teoriassa sinulla on valta päättää täysin mitä sinun pelissäsi tapahtuu. Käytännössähän tämä ei tietenkään täydin toteudu, koska on kilpailijoiden tekemien kovien tulosten luoma paine, psyykkaus, vaihtelevat sääolosuhteet radalla jne.
Tämä oli siis näin alustuksena (varoitus etukäteen: tykkään kirjoittaa pitkästi). Minusta ainakin on aina tärkeätä tietää kuka tarkalleen puhuukaan asiasta. Vaikka "ihannemaailmassahan" kaikkien mielipiteiden painoarvo tulisi olla sama, niin todellisuudessahan tämä ei kuitenkaan ole näin. Esim. jos luen pingisfoorumilla jotakin juttua, niin suhtaudun siihen huomattavasti enemmän varauksella mikäli sen kirjoittaa joku ennalta tuntematon C-luokkalainen, kuin joku maajoukkueen vakioluottomies. Jä näinhän sen minusta tulisikin olla. Tässä tapauksessa kyseessä on siis (vielä toistaiseksi) märkäkorva fribailussa, mutta kenties jo konkari kilpaurheilussa yleisesti. Ja sitten itse asiaan:
Huomio/neuvo 1:
Ketjussa puhuttiin yhdestä kilpaurheilun suurista ikuisuuskysymyksistä, eli siitä "mitäs sitten kun peli ei kuljekaan ja kaikki menee päin honkia". Tämä on ollut yksi niitä asioita, mikä on vainonnut mm. allekirjoittanuttta pitkin pitkää, kivikkoista urheilijanuraa. Perinteisesti olen ollut hyvä, silloin kun olen hyvä ja huono silloin kun olen huono. Tämä saattaa kuulostaa hieman itsestäänselvältä lausahdukselta, mutta tosiasiassa suurin osa, varsinkin menestyneistä, urheilijoista ovat enemmän tai vähemmän tasaisia. Tämä sinällään on jo jännä asia, koska mututuntuma sanoisi että melkein kaikki, mukaan lukien myös tasaiset urheilijat, tuntuvat pitävän usein itseään epätasaisina. Kysyin kerran yhdeltä pingiksen Suomen mestareista (jota itse olen aina pitänyt erittäin lahjakkaana taktikkona sekä myös esimerkillisenä herrasmiespelaajana), että kuinka tämä onnistuu lähes aina voittamaan kaikki itseään huonommat pelaajat, vaikka (ainakin katsomosta käsin) peli ei selkeästikään näytä kulkevan. Vastaushan kuului, että hän sanoi tietävänsä TARKALLEEN omat rajansa kulloisenakin päivänä ja kulloisessakin pelissä, joten monipuolisuutensa ansiosta hän pystyy aina pelaamaan peliä, joka juuri ja juuri riittää vastustajan voittamiseen. Ts. mikäli esim. joku tietty lyönti ei kulja, niin hän vain yksinkertaisesti pyrkii minimoimaan sen käytön ja hyödyntämään niitä osa-alueita mitkä eivät ole aivan "paketissa". Tietty tässä auttaa myös se, että loistavana pelinlukijana hän tuntee myös hyvin vastustajiensa vahvuudet/heikkoudet. Vertailukohtana fribailuun voitaisiin hyvinkin pitää hyvää radan tuntemista.
Se miten tämän jutun voisi kääntää fribailuun, olisi varmaan kutakuinkin että
a) käyttää enemmän niitä heittoja mitkä kulkevat, ja vähemmän (mahdollisesti jopa vain pakko tilaneessa, mikäli ihan paketissa) niitä heittoja mitkä eivät kulje
b) tietää kulloisenakin päivänä/tilanteessa omat rajansa; se että "eilen lensi 120 metriä keskelle väylää", ei tarkoita välttämättä sitä että tänään kulkisi ihan samaan malliin; saattaa olla ihan viisas ajatus ottaa vähän pienempää lekaa käteen ja tyytyä siihen 100 metriseen
c) kun tuntee radan hyvin, niin se auttaa huomattavasti tekemään pelisuunnitelmaa ja sitten kierroksen aikana tarvittaessa hieman muokkaamaan sitä (tietysti ihannemaailmassa sitä ei koskaan tulisi muokata)
Jälleen kerran nämä kuulostavat monelle varmastikin itsestäänselvyyksiltä, mutta kun tarkemmin miettii niin kuinka moni esim. on muuttanut väyläkohtaista pelisuunnitelmaansa (jos tällainen siis ylipäätänsä on), kesken kierroksen mikäli vain on yksinkertaisesti huomannut että joku tietty asia ei vain yksinkertaisesti kulje? Tämä voisi tarkoittaa esim. sitä että kämmenen ollessa sekaisin, lähtisikin hakemaan vaativalla (rysty)annukkaväylällä vain rystyllä "varmaa" kolmosta, sen sijaan että hakisi väkisin sitä kakkosta pitkällä kämmenellä, joka saattaisi nyt todennäköisesti päätyä väylän ulkopuolelle (esim. Nummelanharjun väylä 5.). Pingiksessä sitä ainakin näkee surullisen usein kuinka moni pelaaja yrittää pelin aikana väksisin hakea sitä tiettyä lyöntiä mikä ei nyt sinä päivänä kulje (tai pahimmillaan se ei ole koskaan kulkenut), sen sijaan että "tyytyisi" vähän helpompaan/vaihtoehtoiseen lyöntiin.
Tämä tosin on hieman pelaajakohtainen asia. Joillakin semmoinen "väkisin hakeminen" saattaa jopa toimia ja avata pelin taas sujumaan. Pingiksessä tiedän mm. ainakin yhden esimerkin Suomessa pelaajasta joka saattaa antaa ensimmäiset 1-2 erää ihan että vain saisi lyönnin toimimaan, ja sitten jos ja kun (yleensä kun) se alkaa toimimaan tämä jyrää seuraavat kolme erää pystyyn tällä lyönnillä. Voisin tosin kuvitella että fribailussa tämän kaltainen "testailu" voi tulla hyvinkin kalliiksi mikäli ryssii esim. ensimmäiset yhdeksän väylää "hakiessa sitä tuntumaa". Joka tapauksessa on ELINTÄRKEÄÄ kilpaurheilussa tuntea omat rajansa (huomaa että ne siis vaihtelevat päivittäin) ja pyrkiä kulloisenkin tilanteen "sallimaan" maksimaaliseen tulokseen.
Huomio/neuvo 2:
Ketjussa puhuttiin myös siitä kuinka kilpaurheilussa useat huiput näyttävät aina rennoilta ja järkkymättömiltä, keskittymisen ollessa 110 %. Totuushan tosiaan on että menestyksekkäässä kilpaurheilussa ns. "bluffaaminen" on enemmän sääntö kuin poikkeus (John McEnroe olisi siis esim. poikkeus). Mikäli potuttaa ja peli ei kulje, niin ei ole mitään syytä näyttää tätä vastustajalleen ja pönkittää tämän itseluottamusta entuudestaan. Samoin mikäli loukkaantuu, niin sitäkään ei usein näytetä kilpakumppaneille ja näytetä täten heikoimmilta (tosin mm. jalkapallossa tehdään usein juurikin päinvastoin). Fribailussa asetelma on tosin hieman toinen. Tervehenkisessä kilpailuilmapiirissä ennemminkin yleensä kannustetaan kanssakilpailijoita ja mikäli heillä kulkee peli, niin itselläkin kulkee se usein paremmin. Tärkein oppi olisi varmaankin se että mikäli vastustajalla nyt ei sattuisi pokka pitämään, ja ärräpäitä rupeaa lentelemään tms., niin ei antaisi missään tilanteessa vaikuttaa sen omaan peliin. Se että kaverilla ei kulje, ei missään nimessä tarkoita etteikö itsellä voisi kulkea. Pingiksessä monesti kuulee pelaajan valittavan siitä kuinka tämän vastustajan "kiukuttelu häiritsee peliä". Siis WTF?!? Itse ainakin aina olen "ihan fiilareissa" kun kuulen vastustajan purnaavan, koska tällöin tiedän että tällä menee huonosti = itsellä menee hyvin. Mikäli sitten rupean puuttumaan tähän mainitsemalla mm. toistuvasti asiasta pelaajalle/tuomarille, niin astun vain itse sisälle tähän "negatiiviseen ilmapiiriin" ja sitähän minä en missään nimessä halua. Ts. yhtälailla kun pyrkii pitämään omat negatiiviset ajatukset pois mielestä, niin ei kannata myöskään päästää toisten vastaavia oman pään sisälle.
Huomio/neuvo 3:
Tämä liippaa hyvin läheltä edellistä kohtaa. On elintärkeätä, niin lajissa kuin lajissa, että pystyy sulkemaan ympärillä pyörivät "ylimääräiset" asiat pois mielestään ja keskittyy vain olennaiseen. Fribailussa se "olennainen" on varmastikin pelaaja, kiekko, kori ja mahdollisesti huomioitava tuuli/sade tms. tekijä. Kaikki muu on toissijaista/ylimääräistä ja siten ne pitäisi pystyä sulkemaan pois mielestään. Pingiksessä klassisin "häiriötekijä" on pelilaariin vierivä pallo, joka "häiritsee" vastustajaa niin paljon että on aivan pakko pelata uusi pallo. Tämä siis luonnollisestikin etenkin silloin kun itse oli alakynnessä. Itse en pelatessani yleensä edes huomaa koko ylimääräistä palloa maassa, ja jos huomaan niin jatkan silti yleensä peliä. Jokaisen pitääkin siis kysyä itseltään, kuinka paljon tuo ylimääräinen asia TODELLISUUDESSA vaikuttaa sinuun. Jos joku ylimääräinen hiippari kentän laidalta huutelee jotakin hölmöä, niin miksi se häiritsee sinua? Monet huippu-urheiljat puhuvatkin että ns. "flow-tilassa" koko ympärillä oleva maailma katoaa ja on olemassa vain urheilija ja suoritus. Sitähän voi vaikka harjoituskierroksella kokeilla, että pyrkii siihen että kaikki kanssapelureiden jutut menevät suoraan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tällöin sitten kisatilanteessakaan nuo pelikavereiden "psyykkaukset" eivät käy häiritsemään, kun niitä ei edes huomaakaan. Kenties tylsää, mutta mahdollisesti myös toimivaa. Itsekin tosin olen täysin sitä mieltä että pienet heitot, psyykkaukset ja virnuilut ovat lajin suola. :)
Aikanaan kärsin itse enemmänkin tästä keskittymisongelmasta, eli mm. vastustajan kannattajien "kohtuuttomat/"törkeät" kannatukset" (mm. taputukset vastustajan sorisyötössä, eli kun syöttää "mahdottoman hipaisun" pöydän reunaan, siis mikä yleisesti tulkitaan törkeäksi käytökseksi) kävivät häiritsemään. Käänsin tämän asian mielessäni niin, että a) itse en ainakaan haluaisi että kukaan taputtaisi minun sorisyötölleni = hävettäisi --> keskittyminen häiriintyy siis ennemminkin vastustajalla ja b) onneksi nuo "dorkat" eivät ole minun kannattajia, enpä haluaisi olla dorkien kaveri. Itselläni tuo keskittyminen on parhaimmillaan niin "syvällä", että kun katson pelkästään televisiota, niin ympärillä oleva maailma katoaa täysin. Emäntä huutaakin usein kurkkusuorana vieressä että miksi minä en kuunnellut häntä, vaikka tämä tosiaan seisoi aivan vieressä! Totuushan oli että en edes nähnyt tätä, puhumattakaan sitten siitä että olisin huomannut tämän puhuvan minulle... ;)
Tuo neuvo musiikin kuuntelusta kierroksen aikana ei välttämättä ole lainkaan huono neuvo, mikäli siis niin saa fribakisoissa ilmeisestikin tehdä (tais ainakin olla Jallella (?) Tali Openissa) ja mikäli tuo keskittyminen itse peliin/suoritukseen siis on todellinen ongelma. TODELLA MONESSA urheilulajissa urheilijat nimittäin kuuntelevat musiikkia juuri ENNEN suoritustaan sulkeakseen muun maailman pois. Tämä useimmiten tarkoittaa siis nimenomaan positiivisen musiikin kuuntelua --> postiivinen ajatusyhtymä --> positiivinen asenne --> positiivinen suoritus.
Huomio/neuvo 4:
Mikäli kärsii ihan perinteisestä kisajännityksestä, varsinkin silloin kun se johtaa toistuvasti alisuoriutumiseen treeneihin nähden, niin silloin kannaattaa tosiaan ottaa treeneihinkin vähän jotakin panosta mukaan. Joko ihan rahallista/tavarallista tai sitten vaikka, niin että reiän/kiekan häviäjä juoksee radan ympäri, tekee 30 kyykkyhyppyä/punnerrusta tai ihan mitä tahansa. Panoksen pitää siis joka tapauksessa olla semmoinen, että sillä on oikeastikin jotakin MERKITYSTÄ. Ts. perus "ege tai kaks per väylä" ei välttämättä kaikilla vielä toimi, joten nostakaahan rohkeasti panosta tavalla tai toisella. Ja sitä EI PIDÄ ajatella niin että "PELI MENEE LIIAN VAKAVAKSI NÄIN KAVEREIDEN KESKEN. Ajatelkaa ennemminkin niin että tilanne (veto tms.) hyödyttää molempia ja että häviäjäkin tullee saamaan joku päivä nuo "oppirahat" takaisin kilpailumenestyksen kautta. Ja totuushan on että yleensä samantasoiset pelaajat tuppaavat reenaamaan keskenään, jolloin voitotkin menevät enemmän tai vähemmän tasan pitkällä juoksulla vaikka panos olisikin vähän suurempi. Harvemmimpa sitä pokeriakaan pelataan 1-2 euron panoksilla, ja siinäkin oppirahat tulevat yleensä lopulta takaisin. Tätä ongelmaahan ei luonnollisestikaan silloin ole mikäli peliryhmän kaikki jäsenet ovat"hyper-kilpailuhenkisiä", jolloin pelkkä tappio ilman panostakin, on jo suorastaan musertava kokemus. Mutta huomatkaa vielä: FYYSINEN "rangaistus" on usein parempi motivoinnin lähde kuin rahallinen korvaus. Tätä metodiahan käytännössä sovelletaan urheilussa laajasti jo ihan junnuiästä lähtien. Kuinkas usein fribaajat mm. vetävät treenien lopussa kuntopiirin, jolloin pelien häviäjät vetävät lopussa eniten kuntsarikierroksia...? ;)
Huomio/neuvo 5:
Mitäs sitten jos ei uni tule silmään edellisenä iltana kun ressaa niin paljon seuraavan päivän pelejä? Tähän tuskin löytyy mitään universaalia vastausta; itse tuli aikanaan kokeiltua ongelmaan kaikkea mahdollista: unipillereitä, erilaista nesteytystä/ravintoa (mm. viinilasiakin/lonkeroa), reenaaminen tai ilman reeniä kisaa edeltävänä päivänä, lenkki illalla, rauhoittava leffa jne. jne. Ainoa TOIMIVA ratkaisu itselläni lopulta oli se että kävin (ja käyn toisinaan edelleenkin ennen "tärkeitä tapahtumia") oikeastikin nukkumaan vasta kun NUKUTTAA TOSISSAAN. Tämä oli yleensä klo 02 ja 05 välillä yöllä, mikä saattoi toisinaan tuntua kohtuu nihkeältäkin kun herätys kisoihin oli yleensä klo 05 ja 08 välillä. Totuus kuitenkin on, että kyllä se on PALJON PAREMPI pelata seuraavana päivänä kun alla on muutama tunti telkan katselua + 2-5 tuntia HYVÄÄ UNTA, sen sijaan että alla on 2-5 tuntia väkisin nukahtamista ja pari tuntia sekalaisen tasoista unta päälle. Lopulta reilun 10 vuoden totuttelun jälkeen, opin kyllä olemaan pahemmin ressaamatta tulevia kisoja (tämä johtunee siitä että minulta on jäänyt kokonaisuudessa n. kolme kisavuotta väliin erinäisitä loukkaantumisista johtuen, ja lopulta opin arvostamaan eniten sitä että pääsee ylipäätänsä urheilemaan, en niinkään sitä että menestyy), mutta huomattavaa on etten edelleenkään lähes koskaan nuku yli 6 tuntia ennen kisapäivää, oli kyseessä sitten laji kuin laji.
Tässäpä tämä. Toivottavasti edes joku osaa poimia tuosta itselleen edes jotakin käyttökelpoista... :)
And remember always: THERE IS NO - I REPEAT: THERE IS NO - SUBSTITUE FOR TRAINING! Yleensähän reenin puute ja toisaalta hermoilu kisoissa menevät nätisti käsi-kädekkäin, uskoi asiaan tai ei. Ja reenillähän ei luonnollisestikaan tarkoiteta pelkästään määrää, vaan (eritoten) myös laatua/sisältöä. Matemaattisesti asian voisi käsittää niin että määrä x laatu = lopputulos. Kummallakaan ei yksin pärjää. Määrän pystyy aina järjestämään (ainakin fribailussa) yksinkin, mutta laatuun saattaa hyvinkin jo tarvita ulkoista apua...
PS: Millaista on heittää kun muut asiat häiritsevät ympärillä... http://www.google.fi/url?source=imglanding&ct=img&q=http://www.projectassistant.org/uploads//2012/04/Waldo.jpg&sa=X&ei=5MymT8GTHfDR4QTKhryNCQ&ved=0CAwQ8wc&usg=AFQjCNHWzk0mDoDkqXND_pX2uT-4CF2J7g
-
Hyvää tekstiä. Ja paljon.
Jossain foorumilla oli puhetta urheilupsykologeista, ehkä täälläkin, mutta terapioista ei puhetta kai vielä ole ollut. Tässä yksi suuntautuminen, jota voi suoraan soveltaa fribailuun tai mihin tahansa urheiluun:
http://www.joustavamieli.com/p/hot.html
Voi näyttää/kuulostaa aika paksulta, mutta mitä sitä ei koittaisi, jotta saisi pelin sujumaan...
-
Ja pistetään tutkimustulosta perään uskottavuuden vuoksi:
http://174.140.153.167/ViewIntervention.aspx?id=191
-
-
Tältä näyttää kun ei jännitä liikoja:
http://youtu.be/7HmgOtsrznU
-
Kohtuullisen kylmänviilee kaveri kyllä. Mutta en oikeen jaksa uskoo että noin kylmäpäinen kaveri tarvii olla et fribassa pärjää ;)
-
Menee offtopicin puolelle mutta hullujen venäläisten lisäksi (tai jopa sijaan) kannattaa seurata miten Alex Honnold omistautuu lajilleen eikä tunne pelkoa/jännitystä: http://www.youtube.com/watch?v=SR1jwwagtaQ
-
Tältä näyttää kun ei jännitä liikoja:
http://youtu.be/7HmgOtsrznU
2:30 w.. t.. f..
-
Ja tältä puolestaan näyttää kun ei keskity niihin putteihin:
(http://pics.kuvaton.com/kuvei/golf_failure.gif)
(etenkin kolmas on ihan turhautuminen, mut myös toka taitaa mennä ohi koska ei keskity riittävästi, mieli on vielä tossa missatussa birdiessä)
-
Nostan vanhan hyvän ketjun sen varjolla että eilistä Mäkäräisen ampumahiihtoa katsellessa ja selityksiä kuunnellessa tuli niin oma laji mieleen. Mistä voi olla kyse jos harjoituksissa ampuu 100/100 mutta kisassa 73/100 ja etenkin kun nyt viimeiseksi jääneessä kisassa molemmat missit on ollut sarjojen viimeisiä. Mistään muusta ei ole kyse kuin kisahermoista, rupee kelaamaan "yks vielä niin ammun puhtaasti, ja sit saatan saada mitalin" no, et saanut. Nythän ura loppu kesken että olis ehtinyt oppia ampumaan puhtaasti kisapaineissakin.
-
Nythän ura loppu kesken että olis ehtinyt oppia ampumaan puhtaasti kisapaineissakin.
Noh noh, Kaisa voitti sentään kolmisen vuotta sitten MM-kisoissa kultaa (10 km takaa-ajo) ja hopeaa (7,5 km sprintti). Ilman yhtään ohilaukausta molemmat mitalit.
Maailmancupin kokonaisvoitto kaudella 2010-11 kertoo myös, että joskus on osattu kisoissakin ampua ainakin hieman paremmin.
-
Ja ei kai se ihan kokonaan lopeta, oli vaan vikat olympialaiset. Eli vielä sill on neljä vuotta aikaa kilpailla.
-
Ja ei kai se ihan kokonaan lopeta, oli vaan vikat olympialaiset. Eli vielä sill on neljä vuotta aikaa kilpailla.
Å
Eihän se enää neljää vuotta kilpaile kyllähän se muuten ne olympialaisetkin kävisi :o
-
Sitten on niitä päiviä kun mikään vaan ei ota onnistuakseen. Jos siihen joku osais kertoa mikä neuvoksi, ni viisas mies oiski...
Yllä just vastasit ittellesi. Yrität jotain, jota et osaa, tai sitten vaan puuttuu niitä toistoja. :D
Noista yllä olevista lauseista ja pelin henkisestä puolesta tuli mieleeni pokerikirjallisuudesta lukemani termi FPS (Fancy Play Syndrome). Tuo FPS on terminä sellainen, joka sopii myös erittäin hyvin frisbeegolffiin.
Lyhyesti se tarkoittaa sitä, että muuttelet alkuperäisen simppelin ja varmaksi todetun ABC-pelistrategiasi ihan joksikin toiseksi, joka yleensä johtaa huonoihin lopputuloksiin. Teet siis jostain syystä päätösiä, joita et "normaalisti" tekisi. Yleensä tähän törmää väylän tiipaikalla avausta miettiessä. Otat varman kiekon kouraan ja tiedät miten heität sen kipolle tai swiittiin, mutta kuitenkin juuri ennen heittovuoroa vaihdat kiekon toiseksi tai mahdollisesti jopa muutat varman bäkkäriheittosi jostain syystä foreksi. Sitten avaat, löydät itsesi hankaluuksista ja mietit mikset pysynyt ABC-pelissä? Tuo poikkeaminen normaalista varmasta toimivasta ratkaisusta ihan johonkin toiseen, kuvaa erittäin hyvin FPS:n ideaa. Välillä tuota on hankalakin järjellä itselleen selittää, miten juuri sillä hetkellä ollut järkevä päätös muuttui "fancy playksi".
Muutamia asioita olen kuitenkin tunnistanut omassa pelissä, jotka ovat ajaneet fancy playhyn: kisapaine, epätoivo (yrität väkisin parantaa runditulosta) ja turhautuminen. Pahintahan tuossa on se, että nuo kaikki kolme tekijää ruokkivat toisiaan, jolloin FPS-kierre kasvaa ja rundista tulee täyttä mordoria. Toisaalta nuo kun oppii tunnistamaan itsessään, niin runditulokset parantuvat aivan varmasti ja FPS-kikkailu vähenee. Minusta tuo FPS-termi sopii tosiaan terminä hyvin näihin tilanteisiin, jossa jostain kumman syystä päätyy tekemään täysin eri päätöksiä, kuin mihin normaalisti päätyisi.
Tarkemmin FPS:stä (paras kuvaus, jonka löysin pikagoogletuksella):
http://betting.betfair.com/poker/marcus-bateman/fancy-play-syndrome-110908.html (http://betting.betfair.com/poker/marcus-bateman/fancy-play-syndrome-110908.html)
-
Ja ei kai se ihan kokonaan lopeta, oli vaan vikat olympialaiset. Eli vielä sill on neljä vuotta aikaa kilpailla.
Å
Eihän se enää neljää vuotta kilpaile kyllähän se muuten ne olympialaisetkin kävisi :o
No se. Kolme sitten.
-
Sitten on niitä päiviä kun mikään vaan ei ota onnistuakseen. Jos siihen joku osais kertoa mikä neuvoksi, ni viisas mies oiski...
Yllä just vastasit ittellesi. Yrität jotain, jota et osaa, tai sitten vaan puuttuu niitä toistoja. :D
Noista yllä olevista lauseista ja pelin henkisestä puolesta tuli mieleeni pokerikirjallisuudesta lukemani termi FPS (Fancy Play Syndrome). Tuo FPS on terminä sellainen, joka sopii myös erittäin hyvin frisbeegolffiin.
Lyhyesti se tarkoittaa sitä, että muuttelet alkuperäisen simppelin ja varmaksi todetun ABC-pelistrategiasi ihan joksikin toiseksi, joka yleensä johtaa huonoihin lopputuloksiin. Teet siis jostain syystä päätösiä, joita et "normaalisti" tekisi. Yleensä tähän törmää väylän tiipaikalla avausta miettiessä. Otat varman kiekon kouraan ja tiedät miten heität sen kipolle tai swiittiin, mutta kuitenkin juuri ennen heittovuoroa vaihdat kiekon toiseksi tai mahdollisesti jopa muutat varman bäkkäriheittosi jostain syystä foreksi. Sitten avaat, löydät itsesi hankaluuksista ja mietit mikset pysynyt ABC-pelissä? Tuo poikkeaminen normaalista varmasta toimivasta ratkaisusta ihan johonkin toiseen, kuvaa erittäin hyvin FPS:n ideaa. Välillä tuota on hankalakin järjellä itselleen selittää, miten juuri sillä hetkellä ollut järkevä päätös muuttui "fancy playksi".
Muutamia asioita olen kuitenkin tunnistanut omassa pelissä, jotka ovat ajaneet fancy playhyn: kisapaine, epätoivo (yrität väkisin parantaa runditulosta) ja turhautuminen. Pahintahan tuossa on se, että nuo kaikki kolme tekijää ruokkivat toisiaan, jolloin FPS-kierre kasvaa ja rundista tulee täyttä mordoria. Toisaalta nuo kun oppii tunnistamaan itsessään, niin runditulokset parantuvat aivan varmasti ja FPS-kikkailu vähenee. Minusta tuo FPS-termi sopii tosiaan terminä hyvin näihin tilanteisiin, jossa jostain kumman syystä päätyy tekemään täysin eri päätöksiä, kuin mihin normaalisti päätyisi.
Tarkemmin FPS:stä (paras kuvaus, jonka löysin pikagoogletuksella):
http://betting.betfair.com/poker/marcus-bateman/fancy-play-syndrome-110908.html (http://betting.betfair.com/poker/marcus-bateman/fancy-play-syndrome-110908.html)
Kisapaine, epätoivo, turhautuminen kohtaan lisäisin itsetunto. Ehkä se vähän noihin kuuluukin, mutta se on se tuhoisin. Eli koitan perustella lyhyesti, mutta sitäkin epäselvemmin:
Sen puutteesta rupeaa päässään miettimään muiden ajatuksia omista mokista, seiftailuista, lyhyistä draiveista jne. Ja siitä johtuen pelaa typerästi. Voi olla myös suojamekanismi häpeää vastaan, esim. puttaa helpon alarautaan ja sadattelee itseään ääneen. Tai pelaa hienosti 13 väylää, ottaa triplan ja denffaa tai rupeaa pelleilemään.
Toi fps on hyvä pointti, siitä taitaa olla pitkälti kyse lajista kuin lajista. Ja voi, että kun on mukava aihe :) voisin käsitellä tätä puolta lajista loputtomiin!
-
Joo tuo itsetunnon lisääminen sopii hyvin tuohon settiin. Viime vuonna Lausteen pro-kisan toisena aamuna menin draiving fieldille ennen rundia heittelemään muutaman vedon, niin ei voi käsittää mikä aivoniksnaks oli päällä, mutta mistään heitosta ei tullut yhtään mitään. Oli sitte hieno kerätä viimiset muruset hajonneesta itsetunnosta ja lähteä kisarundille (tosin jouduin juoksemaan ykköstiille ja avaamaan suoraan, koska rippeiden keräämisessä meni hetki aikaa). Se on aika toivoton tunne, kun yrittää ja yrittää eikä edes perusjutut toimi. Noh vaikea kierroshan siitä sitten tuli. Näin jälkikäteen tuota tilannetta on ollut huvittavaa pohtia, että miten ihmeessä voi yks kaks kaikki heitot, ihan kaikki olla hepreaa. 8) Onneksi tuo ei ole samanlaisena enää toistunut.
Vähän aihetta liipaten, allthingsdiscgolf.comissa oli tänään artikkeli henkisestä pelistä:
http://allthingsdiscgolf.com/subtraction-subtraction-eliminating-mental-errors-will-lead-lower-scores/ (http://allthingsdiscgolf.com/subtraction-subtraction-eliminating-mental-errors-will-lead-lower-scores/)
-
Ton takia mä en puttaakkaan kovin paljoa tai ainakaan kovin kaukaa ennen kisarundia. Lähinnä vaan lämmittelen lihasmuistia enkä mieti paljon jää sisään tai ei jää. Jos jotain sankariputteja jauhaa 20 metristä eikä saa yhtään sisään niin voi alkaa nakertaan että osunkohan kierroksellakaan mihkään. Ei sitä 15min ennen starttia mitään uutta opita, mutta sipulin voi saada jäähän.
Heittojen kanssa sama. Sellasta fiilistelyä vaan, miltä heitto tuntuu ja miltä sen pitäis tuntua, melko toissijaista mihin ne kiekot kädestä päätyy. Etenkin jos yliyrittää megapitkää tai muuten jotain vaikeeta heittoa mikä ei hyvänäkään päivänä onnistu usein ja mokailee niitä siinä niin ei se tee susta huonompaa pelaajaa (vrt. tuhannet harjoitusheitot vuosien aikana vs. nämä muutama ennen kisaa heitetty huono heitto) mutta aivosi saattavat luulla niin.... sit ollaankin taas psykiatria vailla :P
-
Ton takia mä en puttaakkaan kovin paljoa tai ainakaan kovin kaukaa ennen kisarundia. Lähinnä vaan lämmittelen lihasmuistia enkä mieti paljon jää sisään tai ei jää. Jos jotain sankariputteja jauhaa 20 metristä eikä saa yhtään sisään niin voi alkaa nakertaan että osunkohan kierroksellakaan mihkään. Ei sitä 15min ennen starttia mitään uutta opita, mutta sipulin voi saada jäähän.
Heittojen kanssa sama. Sellasta fiilistelyä vaan, miltä heitto tuntuu ja miltä sen pitäis tuntua, melko toissijaista mihin ne kiekot kädestä päätyy. Etenkin jos yliyrittää megapitkää tai muuten jotain vaikeeta heittoa mikä ei hyvänäkään päivänä onnistu usein ja mokailee niitä siinä niin ei se tee susta huonompaa pelaajaa (vrt. tuhannet harjoitusheitot vuosien aikana vs. nämä muutama ennen kisaa heitetty huono heitto) mutta aivosi saattavat luulla niin.... sit ollaankin taas psykiatria vailla :P
Itse koitan saada ennen kisakierrosta alle 100-150 4-6m puttia koska tämä on se tärkein etäisyys itselleni. Kun minimoin virheet lyhyeltä hakemalla varmuuden ja tuntuman niin kyllä ne putit uppoaa pidemmältäkin jos uppoaa. Tärkein on, että lyhyen matkan missit minimoidaan niin ei peli kaadu ainakaan ekalla väylällä paskaan puttiin.
Heittoja lämmitellessä hyvä olisi kiertää pari väylää ennen kisaa saadakseen tuntuman. Siitä se heitto sitten lähtee. Ei lämmittelyn aikana mitään uutta harvemmin opi.
-
Ja sitten kun lämmittelys laittaa tukun niitä noin 5 metrisiä ohi niin sipuli on kuorittu jo ennen kiessin alkua ;D
-
100-150 kuulostaa aika paljolta. Itellä ehkä 30-40? Siinäkin saa jo riittävän herättelyn keholle että "näinhän tää menikin, no problem". Tuossa sadassa ainakin omalla kohdallani helposti kehitän jotain kuumotuksia itselleni tyyliin "nyt meni kolme putkeen ohi, nyt täytyy saada kymmenen putkeen sisään, eih nyt meni taas yks ohi, uus kymppi alkaa" edit. tai no ei ehkä 4 metristä missaa kolmee putkeen tai sit saakin jo ottaa kuumotusta ihan aiheesta... mutta you get my point, etenkin kauempaa.
Tuo kyllä hyvä huomio että väylien pelaaminen parempi kuin avoimelle nakkelu. Siinäkin vaan varoo pääjäätä, jos osuu puihin niin mitäsevväliä, ei tullu korttiin sekään puuosuma, heitetääs uus. Normaalisti eka avaus se on kuitenkin jännäävin, joten jos alotusväylään ehtii heittää muutaman kokeeksi jäänrikkomismielessä niin sen parempi. Kyllä se siitä lähtee rullaamaan.
Tässä nyt on varmaan jonkun mielestä ihan turhaa jännäämistä ylipäätään, että "senkus heittää turhia miettimättä" mut nää on varmaan aika yleisiä mietteitä ja ite saa nykyään aika hyvä karistettua näillä keinoilla. Toivottavasti joku joka ennen on voinut mennä tyhjällä päällä vaan heittään, ei opi tästä turhia jännityksiä... ;D
-
Normaalisti eka avaus se on kuitenkin jännäävin, joten jos alotusväylään ehtii heittää muutaman kokeeksi jäänrikkomismielessä niin sen parempi.
Tästä ei ihan kaikki ole samaa mieltä. Muistaakseni Parviaisen Juholla esim oli sellainen periaate, ettei ennen kierrosta saa koskaan lämmitellä pelaamalla sitä väylää miltä aloittaa. Mun mielestä siinä on pointtinsa. Jos treenissä onnistuu väylässä, yrittää helposti heittää väkisin täysin identtistä heittoa, jolloin rento perussuorittaminen voi unohtua. Jos taas treenissä ei väylä onnistu, vaan heittää vaikkapa liikaa oikealle, niin kisa-avauksessa sitä saattaa helposti kompensoida liikaa ja heittää vasemmalle.
-
Mahtaako sitä olla yhtä oikeeta lämmittelytekniikkaa sipulin kannalta. Toinen saa luottamuksen monista toistoista, toinen ei ota riskiä yhdelläkään toistolla ja lämmittelee kropan kuntoon vaan, kolmas on autuaan tietämätön mistään paineista vaikka mitä tekis. Se vissiin on tärkeintä, että miten saa huijattua itsensä uskomaan, että mä osaan tän homman ja tänään menee hyvin ja kestän pienet notkahdukset.
Rutiinit varmaan on tähänkin yks ratkaisu. Samalla tavalla toimii joka kerta, niin saa siitä turvallisuuden tunteen. Toisaalta joustamattomasta rutiineista voi tulla ongelmia, kun tulee joskus syystä tai toisesta esim. Ajan kanssa ongelmia. Sit joutuu lähteä kylmiltään kiessille ja on koko ajan sellainen olo, että jotain puuttuu.
-
Totta tuokin, mutta siksi tässä makustellaan josko joku ongelman kanssa painiva löytäisi näistä yhdistelemällä omansa.
-
Juuri näin Miguel. :)
Niin ja haluaisin oppia valmistautumaan siten, että en antais valmistautumisen vaikuttaa mun sipuliin. Eli jos puttaan alarautaan lämppärissä, niin en antais ajatuksen vallata kiessillä samanlaisessa paikassa, että vai niin, tässä sitä taas ollaan, tuskin menee nytkään. Tai voi helvata, kun lämmitysheitto lempikiekolla meni keittiön puolelle, niin nyt on taika kadonnut siitä kiekosta. Lähtökohtana voisi olla, että tunnistaa noi tyhmät ajatuksensa, niin voi sitten niille naureskella. Eri asia on, jos tykkää uskoa taikauskoon, karmaan, jne, niin silloin se on aika luonnollista, että uskoo sen yksittäisen tapahtuman vaikuttavan kiessin tapahtumiin.
-
Vähän vielä. tää on parasta kun voi harrastaa helmikuussa, vaikka ei heitä heittoakaan...
Pelaajan persoonallisuus muuten näkyy pelityylistä ja peliin suhtautumisesta kilometrien päähän. jos sattuu olemaan vaativaa persoonallisuutta, pienellä impulsiivisuus twistillä, niin ei hyväksy itseltään mitään virheitä, heikkouksia tms. Silloin potkitaan bägiä ja markkeria, heitetään sateenvarjoa. Haukutaan oikein olan takaa itseään mielessä ja sadatellaan, että miksi mä en ikinä onnistu kisoissa kun muuten olen aina onnistunut. Leikitellään ajatuksesta denffata ja sillä tavalla vahvistetaan ajatusta jatkossakin lopettaa, heti kun ongelmia esiintyy. Vahvistetaan ajatusta, että kun menee huonosti, niin olis helpompi lopettaa kuin jatkaa niiden ikävien ajatusten kanssa. Sitten tuleekin yks onnistuminen ja ollaan yhtä aurinkoa, ja hehkutetaan koko lajin hienoutta jne.
Denffauksesta puheen ollen ;) Kummasta oppii enemmän: denffauksesta vai siitä, että vetää kiessin loppuun tosissaan? Ja ennen kaikkea, kummasta on hyötyä tulevissa kilpailuissa? Se voi olla vaikeeta jatkaa kisaa tosissaan, kun tulee se kuuluisa heikko hetki ja jos viikkiksissä pistää plörinäks aina siinä vaiheessa.
Huh huh, kun oli ajatusten virtaa. Ei paljon pisteitä heruis kirjoituksissa tästä kokonaisuudesta.
-
Loistavasti kirjotettu jauza, sain ainaki ite tosta irti aika paljon :)
-
Denffauksesta puheen ollen ;) Kummasta oppii enemmän: denffauksesta vai siitä, että vetää kiessin loppuun tosissaan? Ja ennen kaikkea, kummasta on hyötyä tulevissa kilpailuissa? Se voi olla vaikeeta jatkaa kisaa tosissaan, kun tulee se kuuluisa heikko hetki ja jos viikkiksissä pistää plörinäks aina siinä vaiheessa.
Tämä! Jos olisi ruotsalainen denffannut miesten sprinttifinaalissa, ei olisi pronssia tullut. Jos kisan lopettaa kesken "koska meni huonosti" ei siitä opi mitään. Frisbeegolf on laji missä tulee epäonnistumisia, ja tuskin kukaan saa sitä "täydellistä" rundia, melkein aina tulee joku kämmi, pieni tai isompi. Mutta se määrittää kilpailijan, miten siitä epäonnistumisesta pääsee yli.
-
Oli kyllä naurettava märisijä se saksanpoika. Olis noussu niin olis vieny pronssia.
-
Oli kyllä naurettava märisijä se saksanpoika. Olis noussu niin olis vieny pronssia.
Niin tämäkin, meinasin sitä henkilökohtaista sprinttiä.
-
Oli kyllä naurettava märisijä se saksanpoika. Olis noussu niin olis vieny pronssia.
Ja sitten vielä valittaa!
-
Kylä mä vähän luulen että olis jokasta saattanu vituttaa käydä maalisuoralla seljällänsä, oli syy sitte kenen tahansa ku mitalien värejä pitäis ratkoa.
-
Noista lämmittelytaktiikoista tuskin löytyy sitä yhtä ja oikeaa, mutta kaikki maailman kärkipelajaat tuntuvat lämmittelevän ihan pirun kauan. Useemman tunninkin jotkut. Toki löpisevät ja pelleilevät kaikkea välillä, mutta focus kuitenkin selvästi kisakiessille valmistautumisessa.
-
Siivoilin tästä vähän trollailuja pois.