Frisbeegolf-forum.fi
Frisbeegolf-keskustelu => Frisbeegolf => Topic started by: Jooseppi on 12.12.12 - klo:20:02
-
Mikäs porukkaa kiehtoo frisbeegolfissa? Esim. rento meininki , onnistumisen tunne vai kilpaileminen?
Itellä vähän kaikki kiehtoo tässä lajissa ;D
-
Kiekot. Gotta catch em all. Ja jokaista putteria pitää kokeilla.
-
Se kun epäonnistuu jossain (heitossa, väylässä, kierroksessa) ja täytyy heti päästä kokeilee uudestaan (parantaa) JA TIETTY KIEKKO FIILISTELYT!
-
Kiekot. Gotta catch em all. Ja jokaista putteria pitää kokeilla.
Tämä
-
Mikäs porukkaa kiehtoo frisbeegolfissa? Esim. rento meininki , onnistumisen tunne vai kilpaileminen?
Itellä vähän kaikki kiehtoo tässä lajissa ;D
Varmaan toi onnistumisen tunne. ;) Tai kiekot. :D
-
Tässä lajissa kiehtoo monikin asia.
-Uusien kiekkojen kokeilu
-Pelin rentous
-Omien ennätysten parantaminen
-jnejne
Listaa vois jatkaa pitkästikkin. :)
-
Kiekon lennon seuraaminen. Sillä hetkellä ei ajattele mitään muuta.
-
Kiekon lennon seuraaminen. Sillä hetkellä ei ajattele mitään muuta.
Viellä kun kiekkoon on teipattu se lahjanauha. Ai että kun silmä lepää.
-
Kiekon lennon seuraaminen. Sillä hetkellä ei ajattele mitään muuta.
Tämä. Lentävän muovin estetiikka vaan on kerrassaan lumoavaa.
-
http://frisbeegolfradat.fi/blogit/juha_kyto/2012/06/13/moikka-maailma/
Siellähän niitä pointteja tuli, lajin sosiaalisuus ja itsensä voittaminen (lähinnä onnistumiset) jotka jaksaa tuoda uudestaan ja uudestaan radalle.
-
Kyllä ne erilaiset lentoradat joilla kiekkoja voi heittää kiinnosti jo ennen aloittamista. Tosin sitten kun sai ensimmäistä kertaa heitettyä pitkän S-kurvin mukin alle niin se oli menoa.
-
Mun mielestä ei koukuttavampaa ääntä ole kuin se, että ketjut kilisee korin saamisen merkiksi. Vaikka itse on kiekalla niin muiden tekemät korit kuuluu hyvin ja tuottaa jouluhenkisen lämpimän tunteen rintaan. ;)
-
Rennot pikkubetsikierrokset kaveriporukassa. Ketjujen kilinä. Hitaan kiekon heittäminen pitkälle ja lentoradan ihailu. Se tunne, kun kierroksen jälkeen ei malta lähteä kotiin vaan veri vetää jo uudelle kierrokselle.
-
Rennot pikkubetsikierrokset kaveriporukassa. Ketjujen kilinä. Hitaan kiekon heittäminen pitkälle ja lentoradan ihailu. Se tunne, kun kierroksen jälkeen ei malta lähteä kotiin vaan veri vetää jo uudelle kierrokselle.
Tää "vielä yksi kierros" on itselläkin tapa jota tulee seurattua usein. "Pahaksi" se muuttuu 9-väyläisillä kun saman päivän aikana aloittaa jo viidennen kierroksensa.
-
Ketjujen ihana kilinä ja kiekot
-
Itseäni lajissa koukuttaa irtiotto arjesta. Kentällä en ajattele muuta elämääni vain ainoastaan peliä. Toki pelikavereiden kanssa tulee rupateltua kaikenlaista mutta keskittyminen on kuitenkin kiekoissa. Kiireisen työpäivän päätteeksi stressi purkautuu oikein kivasti tuloksesta riippumatta. Myös uusien ratojen kokeminen ja luonnossa tallustelu koukuttaa. Vakioradoilla taas vanhan tuloksen parantaminen.
-
Kiekot on aevan mahottman huikeit! Ei niitä vaan voi olla ostelematta ja testailematta :D
-
Laji ei vaadi aikataulua, ei tarvitse olla joka arkipäivä 17.30 tietyssä paikassa. Ja itsensä kanssa kilpaileminen ja uusien ennätysten yrittäminen on aina mukavaa ja onnistumiset ruokkii lisäintoa, sekä poolikavereiden että omat. Ja iso syy on se että pääsee työstä ja kotielämästä hetkeksi irti kun lähtee rämpimään metsäradalle ja kiroamaan omaa huonouttaan :)
-
Kiekot, onnistuminen vaikeessa heitossa ja omien väylien teko takapihalla ja niiden kiertäminen :D
-
Kyllä se on se että pääsee hyvässä ilmassa hyvällä porukalla viskelemään rennossa ilmapiirissä. Vaikka tulokset otetaankin ylös niin ei kilpailla toisiaan vaan enemmänkin itseään vastaan. Itse en edes viikkokisoissa pääse mihinkään kisafiilikseen vaan pystyn heittämään käytännössä yhtä rennosti kuin normaalistikin.
Ja sitten kun onnistuu oikein hyvin niin se onnistumisen tunne on jotain käsittämättömän hyvää! Toisaalta taas epäonnistumiset saavat kirosanat kaikumaan pitkin metsiä :P
Lisätään vielä että radalla voi tarvittaessa lyöttäytyä muihin heittoporukoihin tai ottaa muuta porukkaa omaan pooliin erittäin vapaasti, ei väliä mistään muusta kuin yhteinen innostus lajiin.
Eli summa summarum, sosiaalisuus ja onnistumisen tunne on mulle ne tärkeimmät.
-
Laji ei vaadi aikataulua, ei tarvitse olla joka arkipäivä 17.30 tietyssä paikassa. Ja itsensä kanssa kilpaileminen ja uusien ennätysten yrittäminen on aina mukavaa ja onnistumiset ruokkii lisäintoa, sekä poolikavereiden että omat. Ja iso syy on se että pääsee työstä ja kotielämästä hetkeksi irti kun lähtee rämpimään metsäradalle ja kiroamaan omaa huonouttaan :)
Tismalleen samaa mieltä :D