MAINOSPAIKKA

NÄY FRISBEEGOLF-YHTEISÖLLEVoisiko tähän tulla sinun mainoksesi?Ota yhteyttä →www@design.yt

Täytyy kyllä todeta, että Hannun esittäytyminen/historiakatsaus oli oikein mukavaa luettavaa.
Siitä tuli hyvä fiilis. 

Moi.

Kutsun viikon vieraaksi Hannu Lappalaisen.
Hänet tunnetaan paitsi hyvistä frisbeegolfvideoistaan, myös hyvästä huumorintajusta ja mongolialaisen kurkkulaulannan taitamisesta.
Hannu on vaikuttanut Helsingin frisbeegolfskenessä jo pari kymmentä vuotta, toimii Talin Tallaajien ydinryhmässä edelleen ja nyt jo nuorempi ikäpolvi Lappalaisia pelaa tätä lajia.

1. Koska aloitit frisbeegolfin? Voit kertoa myös muuta fribahistoriaasi.
2. Mikä frisbeegolfissa vetoaa, eli miksi pelaat?
3. Oletko asettanut tavoitteita ja jos olet, millaisia?
4. Mitä saavutustasi lajin parissa arvostat eniten?
5. Oletko heittänyt holareita?
6. Kerro kotiradastasi
7. Mikä on lempikiekkosi?
8. Entä suosikkiratasi?
9. Tomo vai joku muu heitto?

Lisäksi haluaisin kysyä miten määrittelisit frisbeespiritin?

Mikä on pahin moka, jonka olet nähnyt frisbeegolfradalla?

Mikä on hauskin tapahtuma, jonka olet nähnyt frisbeegolfradalla?

Miten mielestäsi saisi jengiä houkuteltua aktiiveiksi talkoohommiin?

Onko jotain muuta aiheeseen liittyvää, mitä haluaisit jakaa kanssamme?

Ok. Yritän saada aikaiseksi heti kohta...

Olikos se niin, että minä sen etsin?

Tälläsissä tapauksissa sellasen terveen järjen käyttö on sallittua. Esim. jos joku nyt talissa on leikkaamassa väylän 12 alkupäätä niin väylää 7 ei kannata avata, mutta jos taas ollaan siistimässä griiniä, niin avaaminen on hyvinkin mahdollista.

Kirjoittajahan kertoi, että olin leikkaamassa siinä dropparin paikkeilla kun hän heitti. Eli jos olin vielä selkä seiskalle päin (kuten siinä kohtaa useimmiten olen), niin aina vaan pahempi.
Kun radan hoitaja on siellä raviradan puolella tai griinin lähellä, niin tottakai voi heittää.
Enhän minä ole siellä häiritsemässä muiden peliä, vaan hoitamassa rataa jotta siellä olisi kiva pelata.
Täytyy kuitenkin pitää huoli omasta turvallisuudesta, sillä dorkat eivät niin tee. Suurin osa jengistä osaa käyttäytyä ja tajuaa olla heittämättä, mutta yhä enenemissä määrin siellä on jengiä, joka vähät välittää poolikoosta tai muiden turvallisuudesta.

Onko muuten muita kysymyksiä?

Itse olen tämän purkauksen joskus kuullut heittäessäni 7. väylän tiiltä ja Antero oli niittämässä 12. väylää jossain dropparin paikkeilla. Kiekot pysyi 7. väylällä, mutta älämölön äänenpaine oli sitä luokkaa että meinasi korvat tippua päästä.

Käytän hyväkseni tilanteen ja arvostelen tässä hieman.

Ok, otetaan tämä tilanne. En muista tätä yksittäisenä tapauksena, koska näitä on sattunut valitettavan usein.

Heittosi siitä seiskan tiiltä kun minä niitin #12 nurtsia oli suorastaan idioottimainen ja ansaitsit kuulla siitä.
Mitä jos heittosi olisikin epäonnistunut ja se olisi feidannut pikkuisen jyrkemmin?
Se olisi voinut vahingoittaa tai jopa tappaa, tulikohan se mieleesi?
Päätit siis heittää silläkin riskillä, että noin olisi ihan hyvin voinut käydä?
Tyypillinen tilanne, jossa oma heitto on paljon tärkeämpi kuin toisen terveys.

Jos joku on vaarassa saada osuman kun olette heittämässä, niin se heitto ei yksinkertaisesti vain lähde.
Sitä voi odottaa hiukan, sitä voi mennä heilumaan sen radanhoihtajan näkökenttään ja pyytää tältä lupa heitolle.

On toinenkin vaihtoehto.
Se on seiskan sulkeminen kun hoidan kahtatoista. Silloin siitä kärsii moni pelaaja, kun yhden menetetyn väylän sijaan menettääkin kaksi.
Tämä Talissa tulee kyseeseen väylillä 7 ja 12, 14 ja 15 sekä 15 ja 18.

Heko heko Janne...

Siitä Hebalmista piti vielä sanoa, että siellä on perusrata muistaakseni 13-väylää ja vuoren loivalla puolella. Se osa radasta on melko helppoa, oikeastaan tosi kiva rata. Pelataan ensin alas, sitten sivuttain ja lopuksi tullaan takaisin huipulle.

Kisoihin lisätään sitten vuoren toinen puoli, joka on lähinnä suurpujottelurataa...
Väylä numero 14 on ehkä se mieleenpainuvin.
Se on vain n. 150m pitkä, mutta korkeuseroa on -75m...
Pitää heittää loivassa hyssessä (tai voi sitä kait annukassakin heittää) ja jos menee heittämään pikkuisenkin liian korkean heiton, voi kiekolleen sanoa hei hei.
Minulle kävi niin, tein varmaankin pituusheiton ennätyksen... Varmaksi en voi sanoa kun siitä tuli lost disc.

Seuraava väylä heitettiin sivuttain niin, että vasemmalla puolella oli alamäki...
Ensin piti heittää yli satametrinen avaus, että pääsi siihen kohtaan mistä voi hyvin heittää puiden välistä väylän toiselle osuudelle, joka on tietenkin laskeva. Kori oli siellä jossain alhaalla, mutta tietenkin jyrkähkön rinteen kupeessa. Jos meni heittämään liian vasemmalle, niin sai taas hakea kiekon jostain alhaalta ja pikku rangaistus vielä päälle - ryteiköstä.

#16 oli muistaakseni mukavin väylä sillä osuudella, siinä ei voinut kovin helposti saada kiekkoaan 200m päähän korista...
#17-18 noustiin ylös melko jyrkkää rinnettä, siellä oli alituisena vaarana rolli.
Toisella väylällä oli vasemmalla metsä ja heti alussa tosi jyrkkä ja syvä oja, missä oli ah niin mukava vierailla.
#19 heitettiin vähän alaviistoon, siinä mäki oli onneksi oikealla puolella ja väylänä se oli oikein kiva.

Olen pelannut kaksi kertaa tuon Hebalmin, ensimmäisellä kerralla Ottfried Derschmidt (tuttavallisemin Oti) oli isäntänäni. Hän on Itävallan moninkertainen mestari.
Hän esitteli minulle radan aikoinaan, tuli hakemaan Grazista, vei sinne, pelasi pari rundia kanssamme ja vei takaisin Graziin (Hebalm on n. 60 km päässä Grazista).
Kiitokseksi siitä majoitin hänen siskonsa ja siskon miehensä mökilleni sekä tietenkin hänet myös eri kerralla.
Näin se toimii, auta niin sinua autetaan.


Sitten vielä pari sanaa kovasta äänestäni ja sen käytöstä:
Minulla on aika voimakas temperamentti näin suomalaisilla mittapuilla ainakin.
Jos joskus jollekin huutamalla avaudun, on se täysin ansaittu tilanne. Silloin joku on yrittänyt vahingoittaa minua tai jotain toista omalla varomattomuudellaan - se on se normaalein avautumistilanne.
Saatan myös tervehtiä esim. toista Tallaajaa pikkuisen kovemmalla äänellä, mutta se on yleensä vain lähinnä hauskaa - oletan jengin tajuavan sen. Silloin nimittäin se toinen Tallaaja karjuu minulle takaisin ja sekin on monille mieleenpainuvaa.
Tällä hetkellä tuo Tallaaja viettää aikaansa jossain Filippiineillä.

Moi.

Aika harvoin käyn täällä, ihme kyllä muistin salananani... 

Olen kahden maan kansalainen, Suomen ja Itävallan.
Siksi käyn siellä säännöllisen epäsäännöllisesti, tarkoitus olisi mennä pelaamaan heidän uudet ratansa tänä vuonna, tai ainakin yhden uuden.
Menen seuraavaksi huhtikuun alussa sinne, tosin en vielä tiedä pääsenkö pelaamaan sillä reissulla.
Jos en, niin mahdollisuuksien mukaan menen syksyllä johonkin kisaan osallistumaan edes päiväksi.

Kuinka paljon kisoja kiersit?
= Olen pelannut kahdet kisat siellä, siis osaksi, sillä denffasin kummatkin. 
Kuten tuolla aiemmin olen kertonut, pelaan vain pelaamisen ilosta ja sosiaalisista syistä, kilpailu ei ole koskaan ollut minun juttuni.
Hebalmiin mentiin Mika Kauppilan kanssa kahdestaan (olisin halunnut saada sinne muutamia ihan ok heittäjiä, mutta jengi ei sitten päässytkään.) ja hyvä reissu se oli.
Oli todella kivaa, oltiin kunniavieraita ja pidettiin hauskaa oikein urakalla.

Eri reissulla kävin Eisenstadissa pelaamassa kahden päivän kisasta sunnuntain ensimmäisen kierroksen.
Soitin TD:lle ja kysyin olisiko se mahdollista ja he toivottivat tervetulleeksi.
Kivaa jengiä, hauskaa ja aika hyviä pelaajiakin.
Eisenstadin rata on melko helppo, vaikka onkin vuorella. Se ei onneksi ole mikään lasketteluvuori, siellä väylät ovat lähinnä metsässä, joka sekin on näkemisen arvoinen. Kunnon lehtometsä Itävallan malliin. Pyökkejä, vaahteroita, tammia, saarneja, pihalajia, pähkinäpuita ym.
Kun sinne menee, niin kannattaa ottaa mukaan megakokoinen Off-hyönteiskarkote ja jos haluaa tulla muistetuksi, niin ottaa niitä mukaan muutaman ylimääräisen pullon.
Missään en ole nähnyt niin paljon hyttysiä koskaan ja isoja sellaisia.

Kävitkö muuallakin kuin Itävallassa?
En.

Millaiset fiilikset muuten jäi?
Tosi hyvät. Sikäläisillä on usein hieman samantyyppinen huumorintaju kuin minulla, joten en kärsi siellä juurikaan huumorintajuttomista pelikavereista, kuten usein täällä. (sorry vaan).


Oletko palaamassa Keski-Eurooppaan heittelemään jonain päivänä?
Kyllä. Itävallan lisäksi minun on ihan pakko mennä pelaamaan Saksaan Schönstettenin rata jonnekin lähelle Stuttgardia, sillä siellä asuu pari tuttua kuten Saksan entinen ja nykyinen mestari.
Ovat kutsuneet minut jo useasti sinne, pitää todellakin mennä käymään.
(Majoitin heidät mökilleni pari vuotta sitten kun pelasivat EO:ssa. Saivat kokeilla soutuvenettä 1. kerran elämässään ja saunoa kunnolla.)

Oliko Hebalm raskas?
=Jaksoin pelata vain yhden kierroksen, olin aivan DEAD sen jälkeen. Oli vähän sama fiilis kuin olisi pelannut 1,5 Staminaa sen kierroksen jälkeen. Tämä vastannee siihen kysymykseen onko raskas rata.
Sekin on muuten ihan suhteellista ja heittotaitoihin olennaisesti liittyvä asia. Jos ei mokaile juuri lainkaan, niin sitten se rata on varmaan vain keskiraskas.

Lisäksi kuinka suurta osuutta radan ylläpidossa sekä kehittämisessä ja kisojen budjetissa näyttelee firmagolf? Kuinka suuri osuus Talin tallaajien ja Puskaputtaajien vuosibudjetista katetaan firmagolfien tuotoilla?
= Suurta osaa, en osaa vastata Puskaputtajien puolesta mitään, mutta Tallaajien budjetista valtaosa katetaan firmagolfien tuotolla.

Mitä vinkkejä sinulla on antaa firmojen ja muiden yhteisöjen virkistystoiminnasta frisbeegolfin parissa muille seuroille?
= Laittakaa nettisivuillenne mainos firmagolfista esim. Tallaajien tyyliin:
http://www.tallaajat.org/yrityksille/

Luokaa sitä ennen itsellenne sapluuna, eli miten koko homma hoidetaan.
Hinnoitelkaa tilaisuus mieluimmin vähän kalliiksi, kuin halvaksi.
(Itse autan jos voin kaikkia seuroja järjestämään firmagolftoiminnan toimivaan muotoon, jos minulta apua kysytään.)

Tässä vähän markkinointihöpinää asian tiimoilta:
Se raha minkä yritys laittaa pelkkään alkoholiin ja ruokaan mennessään syömään koko henkilöstön voimin menee aika tavalla hukkaan, sillä siinä ei ole kokemuksellisesti mitään uutta henkilökunnalle. Jos taas vietätte yhdessä aikaa mielenkiintoisen uuden lajin parissa ulkoillen, jää se taatusti kaikkien mieleen ja säästää samalla kustannuksia.

Mitä nämä tapahtumat merkitsevät lajin tunnettuuden ja imagon kasvamiselle?
= Kyllä ne tunnettuutta lisäävät, varsinkin hieman vanhempien keskuudessa.
Joka vuosi firmagolfia pelanneista muutama jää koukkuun ja jatkaa lajin parissa. Näin lajistamme on tehty koko kansan liikuntalaji, ei pelkästään kilpaurheilulaji.

Mikä on mielipiteesi pelaajien käyttäytymisestä silloin, kun rataa ollaan hoitamassa? Onko sinua kohti heitetty? Onko tullut osumia?
= Olen aika iso, väitetään... Ääneni on sangen kantava ja selkeä, väitetään...
Kun olen avautunut Talin väylällä numero 18, on se kuultu vielä väylällä 2...
Pelaajien käyttäytyminen voidaan oikeastaan jakaa kahteen pääryhmään:
Niihin jotka pelaavat jossain seurassa ja niihin jotka eivät.

Seurassa pelaavat osaavat yleensä käyttäytyä, kisoja kierrellessä on opittu peruskäyttäytymissäännöt.
Järjestäytymättömät pelaajat sen sijaan pääsääntöisesti eivät tiedä/tajua/välitä peruskäyttäytymissäännöistä, vaan elävät kuin siat tunkiolla roskaten, heittämällä selkään sekä pelaamalla suljetuilla väylillä.

Useimmiten avaudun kun olen ajamassa nurmikkoa jollain väylällä ja olen sulkenut väylän saadakseni hoitaa sen kerralla rauhassa ja turvassa loppuun.
Jengi heittää kun eivät näe minua tai koska ajattelevat etteivät kuitenkaan heitä niin pitkälle tai sitten he eivät ajattele lainkaan, mutta heittävät silti.

Toinen paikka on kun ajan viereistä väylää ja he heittävät omaansa välittämättä siitä, että se feidaava kiekko on kovaa vauhtia tulossa kohti otsaani.

Ja kyllä, on minuun pari kertaa osuttukin. Ja kyllä, aina se sattuu + säikähdys on valtava (tyyliin meinasi lähteä henki).
Veikkaan, että ne jotka sen suorituksen ovat tehneet, muistavat minut raivohulluna pelottavana äijänä, joka heitti sen rakkaan kiekon todella pitkälle pöbelikköön ja meinasi vetää turpaan...
(En kannata väkivaltaa, mutta saattaa se siltä näyttää kun hieman ääntäni avaan...)

Kuinka tärkeää radan siisti kunto on pelaajien lisäksi muille sidosryhmille, kuten  ulkoilijoille, jotka käyvät radalla tai kulkevat vierestä, viranomaisille puisto-osastolla jne? Onko kyseessä vain lajin imago, pelaajien turvallisuus ja mukava kierros, kun ei kaatuile roskaan, peitettyihin kuoppiin, märkään ruohoon ym. Merkitseekö siisti rata jotain vielä enemmän?
= Tuota sinun pitää kysyä heiltä.
Minulle siisti ja hoidettu rata merkitsee monia asioita.
Ensinnäkin olen onnistunut siinä mitä teen.
Toiseksi voin omalla duunillani auttaa muita paljonkin, kun mahdollistan heille pelaamisen radalla mistä kiekot löytyy ja missä on kiva kävellä.
Kolmanneksi radan käyttöaste kohoaa kun se on hoidettu. Jos siellä olisi nokkosta vanhaan malliin, olisi heittäjillä hieman vaikeampaa löytää kiekkonsa eikä rata vetäisi kuten pitää.

Kuinka merkittävässä roolissa on suurissa asutuskeskuksissa lajin ulkopuolisille näytettävän imagon merkitys? Ohikulkijoita voi olla sadoista yli tuhanteen per rata päivässä puistoissa. Miten mahdumme parhaiten suosiolla sekaan kaikkien muiden kuntalaisten kanssa?
= Onhan se omalla tavallaan merkittävää, jos jonkun lajin harrastajat tekevät ryteiköstä puiston. Korostan nyt sitä, että en todellakaan ole itse tehnyt tuota puistoa (olen toki ollut mukana), vaan se on Tallaajien talkootöiden hedelmä.
Minulla on vain onni hoitaa sitä nykyään.

Miten näkisit, että siisteyttä ja imagoa voisi kehittää entisestään kaikkialla maassa?
= Ostamalla minulta palveluna (edullisesti tietenkin) ohjeet siitä.

Miten rahoitetaan radan ylläpitovälineet parhaiten siellä, missä ei kunta hoida rataa?
= Firmatapahtumilla, eli firmagolfeilla.

Mikä malli olisi paras ratojen parhaan kunnon ylläpitämiseksi, seura, kunta yhteistyö vai jotain muuta?
= Seuran ja kunnan yhteistyö on mielestäni paras vaihtoehto.
Seura toimisi työnjohtajana ja osin tekijänä, mutta suurin hoitovastuu olisi kunnalla.

Miten saada tarpeeksi ihmisiä hoitamaan rataa kiireisessä elämässä? Ainakin pääkaupunkiseudulla on niin paljon kilpailevia ajankäyttötapoja, että on vaikeaa pitää Tali parhaassa tikissä, kun niin harva osallistuu huoltotöihin talkoiden ulkopuolella. Miten asiaa voisi korjata?
= Tämän kuin tietäisi, olisi hieno juttu.
Itse luotan esimerkin voimaan. Joka vuosi meiltä Tallaajista löytyy pari uutta aktiivia, jotka tekevät ainakin sen kesän kaikkia duuneja vaihtelevasti.
Monet rupeavat monivuotisiksi aktiiveiksi, jahka pääsevät perille seuramme uskomattomasta yhteishengestä ja yhteenkuuluvaisuudentunteesta.
Vaikka talkootyöt ovat kuten nimikin sanoo talkootöitä, palkitsee Tallaajat omat aktiivinsa vuosittain erilaisin kunnianosoituksin, mutta ennen kaikkea loistavalla pelimatkalla jonnekin koko päiväksi seuran piikkiin – busseineen, juomineen, ruokineen päivineen. Sadonkorjuumatka on kauden yksi huipentuma.

Mikä on näkemyksesi maksuradoista? Voisiko se parantaa radan kuntoa paremmaksi kuin maassamme on missään tällä hetkellä? Kuinka paljon luulet pelaajien maksavan pelikerrasta tai vuositasolla päästäkseen pelaamaan maailmanluokan radalla suunnitelultaan ja ylläpidoltaan?
= En osaa sanoa tähän oikeastaan mitään. Jos maksurata mahdollistaa jonkun radanhoitajan palkkaamisen ja kunnon laitteiden hankinnan, niin miksei. Sama systeemi kuin pallogolfissa voisi olla joskus kiva kokea, mutta toisaalta se tappaa hieman sitä spirittiä ja sitä kautta kantani on varovaisen kielteinen.

Voiko maksuradat vähentää ruuhkaa radoilla?
= En usko. Niitä pitäisi tulla aika paljon ja nopeasti, jotta olisi vaikutusta ruuhkiin. Ehkä kilpapelaajat tarvitsisivat tuota, tavalliset harrastelijat tuskin.
Tietenkin jos osa lajistamme halutaan elitistiseksi, niin silloin.

Olisiko jonkinmoisesta green card vaatimuksesta hyötyä pelin turvallisuuden kasvattamiselle ja ruuhkan vähentämiseksi radoilla? Voisiko green card vaade joillain radoilla ja vapaa kortittomuus toimia muilla radoilla samanaikaisesti?
= Kyllä se saattaisi olla hyvä juttu. Voisi hieman nopeuttaa jengin tajua käytöstavoista (tosin tunnetusti minulla ei ole mitään käytöstapoja...)

Miten mahdollistaa kaikkien halukkaiden pääseminen pelaamaan?
= Lisää ratoja, lisää käytöskoulutusta.

Mikä on pahin moka, jonka olet nähnyt frisbeegolfradalla?
= Heitin itse poolikaveriani päähän kun hän oli takanani n. 1,5 m ja sivussa n. 3 m. KOPS ja lusikallinen housuun... Muistan kun Heinolan poika kysyi kauhuissaan "Olihan se vahinko"?...
Huusin vastauksen, että TIETENKIN SE OLI VAHINKO, mutta SINÄ OLET SEURAAVA!!!  heh...

Mikä on hauskin tapahtuma, jonka olet nähnyt frisbeegolfradalla?
= Kaksi pallogolfaajaääliötä tuli pelaamaan pallogolfia Taliin.
Kaksi miestä, iältään n. 25 ja 50-vuotiaat.
Aloittivat nykyisellä väylällä 7 ja pelasivat siinä ihan pokkana.
Kävin kysymässä (kun minut hälytettiin leikkaamasta nurtsia) heiltä mitä ihmettä he luulevat tekevänsä ja sain arrogantin vastauksen "Pelaamme Golfia".
Minä: Frisbeegolfradalla
He: Niin, tämähän on golfrata.
Minä: Kyllä, FRISBEEGOLFRATA!
He: Entäs sitten? Mene vittuun siitä mesoamasta, häiritset peliämme.
Minä: Lopettakaa hullut heti, ottakaa kimpsut ja kampsut ja häipykää!
He: Mikä sinä olet meille selittämään, painu helvettiin.
Minä: Minä olen tämän radan radanhoitaja. Oletan, että te Golfareina tiedätte mitä se tarkoittaa. Kun minä sanon jotain, niin tehän liikutte!
He (vanhempi): Kyllä, pyydämme anteeksi käytöstämme, Tule Pekka, mennään.

Sitten on kymmenittäin niitä hauskoja (ainakin omasta mielestäni) tapahtumia, kun olen voinut kettuilla jollekin tuntemattomalle kommentoimalla heidän heittosuorituksiaan esimerkiksi sanomalla "Paska heitto" tai "Siltamäki on aloittelijoiden rata" tai muuten vaan nauranut makeasti jollekin jostain syystä.
Omaan hieman kieroutuneen huumorintajun ja siitä saatte nauttia jatkossakin.

1.   Koska aloitit frisbeegolfin? Voit kertoa myös muuta fribahistoriaasi.
= Taisin aloittaa joko vuonna 2000 tai 2001. Tarina on tavallinen: Olin kävelyllä Helsingin Munkkiniemen Koneen puistossa kun näin sellaisen ihmeellisen ketjuilla varustetun häkkyrän ja sitten joukon pelaajia, jotka yrittivät heittää siihen frisbeetä. Kyseessä oli Munkan väylä 9. Kysyin sitten yhdeltä heittäjältä mistä on kyse ja hän vastasi. En vain kirveelläkään muista kuka tuo henkilö oli.
Soitin saman tien ystävälleni Vesa Palmuselle ja ehdotin hänelle frisbeegolfin kokeilemista. Hän kysyi jotakuinkin tähän malliin:
"Mitä kettua sinä puhut"?
Niin sain maaniteltua hänet Helsingin Stockmannille, josta ostimme molemille Shark kiekot.
Sitten mentiin ensin Munkkaan, sitten Meikkuun ja viikon parin viskelyn jälkeen Taliin.

Talissa heitimme nokkospöheiköstä toiseen jalat ruvella (kun menimme sinne shortsit jalassa).
Nykyisellä harjoittelualueella vastaan tepasteli nuorehko mies, joka heitti kuin olisi ollut toiselta planeetalta.
Juteltiin siinä tovi Kimmo Parkkinen nimisen herrasmiehen kanssa ja tietenkin valitimme nokkosten määrää. Kimmo oli sitä mieltä, että nokkoset katoaa jos joku ne kadottaa...
Samalla kysyin onko olemassa jotain frisbeegolfseuraa, joka pitää kotiratanaan Talia ja että voisiko siihen liittyä.
Sitä ei vielä silloin ollut, mutta Kimmo kertoi sen olevan ajan kysymys koska se perustetaan.

2.   Mikä frisbeegolfissa vetoaa, eli miksi pelaat?
= Se on niin sosiaalinen laji. Sen voi aloittaa ja aktiivisesti pelatakin, vaikka olisi hirveä läski ja vielä kömpelö sellainen.
Kun uni on tulossa ja viimeinen asia jonka mielessäni näen on lentävä kiekko, niin koukussahan sitä silloin on.
Minulle ei merkkaa kisat mitään, en ole koskaan ollut kilpailullinen luonne. Joskus saan sen vietin päälle, mutten oikeastaan koskaan nauti itse kilpailusta. Voittamisesta nautin, mutta niin myös häviämisestä. Se on minulle aina ollut ihan sama onko joku jossain asiassa parempi kuin minä.

3.   Oletko asettanut tavoitteita ja jos olet, millaisia?
= En kilpailullisia. Kehityksellisiä kyllä, mutta tavoitteiden saavuttaminen on sitten kokonaan eri juttu.

4.   Mitä saavutustasi lajin parissa arvostat eniten?
= Muutaman Staminan jaksamista n. 50 kg ylipainoisena on noin liikunnallisesti aika hyvä saavutus. Lisäksi puttaustaitoni (aina välillä) on tuonut iloa.
Talin radan hoitamista ja aloittelijoiden koulutusta pidän myös jonain saavutuksena, muutama heittäjä on saanut minulta perusheittotekniikkakoulutuksen ja hyötynyt siitä paljonkin. Vaikka en osaa niin hyvin heittää, osaan ilmeisesti opettaa.

5.   Oletko heittänyt holareita?
= Kyllä, puolitoista.

6.   Kerro kotiradastasi
= Tali on kotiratani, jos ei ole vielä selvinnyt.
Talissa on kolme kuuden väylän osaa, jotka kaikki ovat pikkuisen erilaisia keskenään. Kaikkia yhdistää kapeat ja vaikeahkot väylät, monille se on liian vaikea rata ja osoittautunut OB-helvetiksi.
Se EI ole aloittelijoiden rata, vaan lähinnä enemmän pelanneiden ns. pro-rata. Tallaajat pitävät radan tarkoituksella vaikeana, sitä vaikeutetaan aika-ajoin kun suunnitteluosastomme keksii miten.

7.   Mikä on lempikiekkosi?
= Kolme lempikiekkoa: Dx Valkyrie, Stratus ja Rhyno.

8.   Entä suosikkiratasi?
= Talin lisäksi sanoisin Hanko, Lahden Mukkula ja Hebalm Itävallassa.

9.   Tomo vai joku muu heitto?
= En tiedä mitä "tomo" tarkoittaa, mutta rolleri tai backhand.

Jatkuu...

Moi.

Janne: Puhuit muutamasta kysymyksestä etkä romaanista. 
Aika hyvä jekku...
Vastaan niin moneen kuin jaksan, en varmaankaan kaikkiin.