Show Posts
This section allows you to view all posts made by this member. Note that you can only see posts made in areas you currently have access to.
1
Treenipäiväkirjat / Re: Täysillä päin puuta
« on: 23.07.26 - klo:23:34 »
Ei ole pitkä aika siitä kun sanoin etten pysty kahta peräkkäistä päivää käydä heittämässä kiekkoa. Tilanteet muuttuvat. Kaveri sai houkuteltua fribareissulle ja siellähän sitten heiteltiin. Kaksi päivää ajeltiin autolla ja huiskittiin kiekkoja vähän siellä ja täällä. Kuusi rataa tuli käytyä. Perho, Halsua, Kannus, Kalajoki, Kokkola ja Välijoki olivat paikkakunnat. Pari vanhaa tuttua rataa ja loput uusia. Mikä ihmeellisintä, kroppa kesti oikein mainiosti. Olin jopa pirteä, eikä edes aamuisin ollut mitään ongelmia. Veikkaan että kesäloma on auttanut.
Viiden hengen porukalla oltiin liikenteessä ja pelattiin eri pelimuotoja pienellä rahapanoksella. Kameraa en tälle reissulle ottanut mukaan niin sai rauhassa keskittyä kiekonheittoon. Enhän edelleenkään pelannut mitenkään hyvin, vaan osumatarkkuus on kauniisti sanottuna hieman hukassa, mutta putti toimi sen verran, että ehkä lompakkoon jäi pari kolikkoa enemmän kuin ennen reissua. Toki matka- ja polttoainekulut ovat toinen tarina. Itse asiassa tuon kahden päivän, kuuden radan ja 800 kilometrin jälkeen oli vielä sen verran hyvä olo, että käytiin Äänekoskellakin vielä seuraavana aamuna yksi kierros heittämässä, vähän kuin jäähdyttelynä.
Ylihuomenna on ohjelmassa Trilogy challenge Peurungassa. Toivottavasti tämä pieni flunssan poikanen (taisi kuitenkin ottaa vähän voimille tuo reissu) asettuu siihen mennessä.
Viiden hengen porukalla oltiin liikenteessä ja pelattiin eri pelimuotoja pienellä rahapanoksella. Kameraa en tälle reissulle ottanut mukaan niin sai rauhassa keskittyä kiekonheittoon. Enhän edelleenkään pelannut mitenkään hyvin, vaan osumatarkkuus on kauniisti sanottuna hieman hukassa, mutta putti toimi sen verran, että ehkä lompakkoon jäi pari kolikkoa enemmän kuin ennen reissua. Toki matka- ja polttoainekulut ovat toinen tarina. Itse asiassa tuon kahden päivän, kuuden radan ja 800 kilometrin jälkeen oli vielä sen verran hyvä olo, että käytiin Äänekoskellakin vielä seuraavana aamuna yksi kierros heittämässä, vähän kuin jäähdyttelynä.
Ylihuomenna on ohjelmassa Trilogy challenge Peurungassa. Toivottavasti tämä pieni flunssan poikanen (taisi kuitenkin ottaa vähän voimille tuo reissu) asettuu siihen mennessä.
2
Treenipäiväkirjat / Re: Täysillä päin puuta
« on: 06.07.26 - klo:09:16 »
Nyt olen käynyt koeajamassa Äänekosken uuden frisbeegolfkeskuksen molemmat uudet leiskat, eli HOPEA ja KULTA. Tällä vaativammalla radalla pelasin viime viikolla viikkokisat ja totesin että todella mainio ja hieno rata niille, joille se on tarkoitettu. Valitettavasti sitä ei ole tarkoitettu minulle. 10 kertaa sai tuloskorttiin merkitä OB, ja lopputulos taisi olla +21. Silläkin sai melkein 900 Metrixissä. Jos haluaisin pelata pappagolfia ja neppailisin hitaammalla ja vakaammalla kiekolla hysseä väylään, olisi tuloksesta varmaan pudonnut 10 heittoa pois, mutta sellainen peli ei kiinnosta minua tippaakaan. Onneksi en ole tuloksista niin hirmu kiinnostunut. Ulkoilun, urheilun ja kuntoilun kannalta mennään, ja hauskaahan tämä on. Kisoja ei ole näköpiirissä ja se on hyvä. Vasemman jalan polvi vihottelee joka kerta sen verran, että pitää säännöstellä pelaamista. Jonkun oneroundin voisi kyllä pelata jos sattuu kohdalle. Tämän viikon jälkeen alkaa kesäloma enkä aio stressata mistään. Toivottavasti saan tuon Äänekoski Openin videon editoitua julkaisukuntoon ennen sitä, niin vapaus koittaa.
3
Treenipäiväkirjat / Re: Rakkaudesta lajiin
« on: 06.07.26 - klo:09:09 »
On valitettava totuus, että näissä korkeammissa sarjoissa pärjää ne joilla paikat kestää pelata. Itsellähän on tilanne se, ettei pysty edes kahta päivää peräkkäin käymään radalla, joten neljän päivän (plus harkkapäivät) sm-kisa olisi ollut mahdoton ajatus. Se että pystyy pelaamaan kisan läpi täytyy ottaa jo voittona.
4
Treenipäiväkirjat / Re: Täysillä päin puuta
« on: 16.06.26 - klo:07:42 »
Enpäs kirjoitellut tuoreeltaan Jämsänkosken kisan tunnelmia, enkä enää muista, mutta ei kai se ole vaarallista. Joskus jopa suotavaa. Yritän kuitenkin vähän kaivella, jos jotain olisi tarttunut mukaan.
Ensimmäinen kierros alkoi onnekkaasti, kun heitin kapeaan pilliin hiukan ohi, mutta kiekko ei osunut mihinkään, vaan uiskenteli 11 metriin. Ja niin vain upotin kakkosrinkiputin sukkana sisään. Siitähän ei ole koskaan seurannut mitään hyvää, että aloittaa kierroksen birdiellä, joten en vielä innostunut. Aika pian tuuri olikin käytetty loppuun, ja löysin itseni milloin minkäkin puun takaa. Pahoja mörrejähän tuolla mainiolla radalla ei ole, vaan heikollakin avauksella voi joskus yrittää sankaripelastusta.
Ensimmäinen kierros oli lopulta melko heikko. Viimeistään siinä vaiheessa kun lähdin eräällä pitkähköllä väylällä hyvän avauksen jälkeen kokeilemaan korkeaa hysseä kakkosheitoksi, ja ainoa vakaana pitämäni kiekko jäi korkealle puuhun, eikä suostunut tulemaan enää alas, huomasin pelaavani huonosti. Tarinaan kuuluu tietenkin myös se, että kun jatkoin matkaa, niin huomasin, että heittovalintani oli ollut totaalisen väärä joka tapauksessa: en tiennyt mihin suuntaan väylä jatkuu, ja mitkä tikut olivat mitäkin. Seiska korttiin ja selkäranka palasina heittelin kierroksen loppuun.
Toiselle kierrokselle lähdin muistaakseni yhden heiton kärkeä perässä. Ihan varma en ole, kun en seurannut tilannetta oikeasti ollenkaan. Kunhan heittelin ja nautin hienosta radasta mukavassa kesäisessä auringonpaisteessa. Sen tiesin, että kun oli enää muutama väylä jäljellä, olimme suunnilleen tasoissa ja saavuimme 250 metriä pitkälle kapeahkolle väylälle, jossa OB vaani molemmilla puolilla. Vastatuuli ei tehnyt olosta tippaakaan luottavaista. Avausheiton sain kuitenkin mainiosti. Hiukan kävi oikealla, mutta tuli varmasti takaisin keskelle väylää, ja minun mittapuulla ihan kohtuullisen pitkälle jopa. Sitten alkoi Waterloo. Seuraava heitto samalla kiekolla käänsikin hiukan enemmän, eikä koskaan tullut takaisin väylälle asti. Vastatuuli ei hellittänyt, mutta vakaita kiekkoja ei repussa enää ollut. Yritin heittää hyssessä oikean reunan OB-linjaa pitkin, mutta kaikki kiekot kippasivat yli, ja peli jatkui suunnilleen samoilta sijoilta. Kun sitten vihdoin sain yhden lähtemään riittävän korkeana, riittävän kovassa kulmassa ja riittävän hiljaa, se kaarsi vasemmalle, ja meni siellä rajan yli. Muutaman tuherruksen jälkeen kirjattiin tuloskorttiin 17!!! eikä tarvinnut enää jännittää kuka voittaa. 878 ja 814 ratingit tästä kisasta kuvaavat oikeastaan aika hyvin oman tekemisen tasoa juuri tällä hetkellä. Muutama hieno heitto sinne tänne, ja kaikki loput heitot muuten vain sinne tänne.
Nyt ei olekaan tulevia kilpailuita kalenterissa vähään aikaan. Heinäkuun lopulla on kaksi kisaa, ja nekin tietysti samana päivänä. Peurungassa Trilogy challenge, ja Piekäsämäellä Discooter Tourin kolmas osakilpailu. Oikeasti kisailuhalut on niin totaalisesti nollassa, että saattaa jäädä molemmat pelaamatta.
Alkukesä on muuten mennyt oikein mukavasti. Pelaamaan olen ehtinyt vain harvoin, mutta kaikkea muuta puuhaa on ollut niin ettei aika ole käynyt pitkäksi. Kävin eilen kuitenkin vippailemassa Äänekosken uuden frisbeegolfkeskuksen hopea-leiskan kaveriporukan kanssa. Pelaaminen sinänsä on ihan kivaa, vaikka tulokset ovat mitä sattuu.
Ensimmäinen kierros alkoi onnekkaasti, kun heitin kapeaan pilliin hiukan ohi, mutta kiekko ei osunut mihinkään, vaan uiskenteli 11 metriin. Ja niin vain upotin kakkosrinkiputin sukkana sisään. Siitähän ei ole koskaan seurannut mitään hyvää, että aloittaa kierroksen birdiellä, joten en vielä innostunut. Aika pian tuuri olikin käytetty loppuun, ja löysin itseni milloin minkäkin puun takaa. Pahoja mörrejähän tuolla mainiolla radalla ei ole, vaan heikollakin avauksella voi joskus yrittää sankaripelastusta.
Ensimmäinen kierros oli lopulta melko heikko. Viimeistään siinä vaiheessa kun lähdin eräällä pitkähköllä väylällä hyvän avauksen jälkeen kokeilemaan korkeaa hysseä kakkosheitoksi, ja ainoa vakaana pitämäni kiekko jäi korkealle puuhun, eikä suostunut tulemaan enää alas, huomasin pelaavani huonosti. Tarinaan kuuluu tietenkin myös se, että kun jatkoin matkaa, niin huomasin, että heittovalintani oli ollut totaalisen väärä joka tapauksessa: en tiennyt mihin suuntaan väylä jatkuu, ja mitkä tikut olivat mitäkin. Seiska korttiin ja selkäranka palasina heittelin kierroksen loppuun.
Toiselle kierrokselle lähdin muistaakseni yhden heiton kärkeä perässä. Ihan varma en ole, kun en seurannut tilannetta oikeasti ollenkaan. Kunhan heittelin ja nautin hienosta radasta mukavassa kesäisessä auringonpaisteessa. Sen tiesin, että kun oli enää muutama väylä jäljellä, olimme suunnilleen tasoissa ja saavuimme 250 metriä pitkälle kapeahkolle väylälle, jossa OB vaani molemmilla puolilla. Vastatuuli ei tehnyt olosta tippaakaan luottavaista. Avausheiton sain kuitenkin mainiosti. Hiukan kävi oikealla, mutta tuli varmasti takaisin keskelle väylää, ja minun mittapuulla ihan kohtuullisen pitkälle jopa. Sitten alkoi Waterloo. Seuraava heitto samalla kiekolla käänsikin hiukan enemmän, eikä koskaan tullut takaisin väylälle asti. Vastatuuli ei hellittänyt, mutta vakaita kiekkoja ei repussa enää ollut. Yritin heittää hyssessä oikean reunan OB-linjaa pitkin, mutta kaikki kiekot kippasivat yli, ja peli jatkui suunnilleen samoilta sijoilta. Kun sitten vihdoin sain yhden lähtemään riittävän korkeana, riittävän kovassa kulmassa ja riittävän hiljaa, se kaarsi vasemmalle, ja meni siellä rajan yli. Muutaman tuherruksen jälkeen kirjattiin tuloskorttiin 17!!! eikä tarvinnut enää jännittää kuka voittaa. 878 ja 814 ratingit tästä kisasta kuvaavat oikeastaan aika hyvin oman tekemisen tasoa juuri tällä hetkellä. Muutama hieno heitto sinne tänne, ja kaikki loput heitot muuten vain sinne tänne.
Nyt ei olekaan tulevia kilpailuita kalenterissa vähään aikaan. Heinäkuun lopulla on kaksi kisaa, ja nekin tietysti samana päivänä. Peurungassa Trilogy challenge, ja Piekäsämäellä Discooter Tourin kolmas osakilpailu. Oikeasti kisailuhalut on niin totaalisesti nollassa, että saattaa jäädä molemmat pelaamatta.
Alkukesä on muuten mennyt oikein mukavasti. Pelaamaan olen ehtinyt vain harvoin, mutta kaikkea muuta puuhaa on ollut niin ettei aika ole käynyt pitkäksi. Kävin eilen kuitenkin vippailemassa Äänekosken uuden frisbeegolfkeskuksen hopea-leiskan kaveriporukan kanssa. Pelaaminen sinänsä on ihan kivaa, vaikka tulokset ovat mitä sattuu.
5
Treenipäiväkirjat / Re: Täysillä päin puuta
« on: 12.05.26 - klo:19:34 »
Meinannut unohtua kirjata kauden eka pdga-kisa tänne. Kirjataan se nyt. Pelasin siis Discooter tourin ensimmäisen osakilpailun Saarijärvellä Ahvenlammen mainiolla radalla. Pääsin ottamaan mittaa viime kesän SM-hopeamitalistista samalta radalta, eli Muhosen Vesasta. Toki mies on tuttu jo usean vuoden ajalta, ja tasaisia kisojahan meillä on usein ollut.
Ensimmäinen kierros lähti hiukan nihkeästi liikkeelle, ja ensimmäiseen yhdeksään väylään taisin saada tuherrettua vain kaksi bogia, enkä yhtäkään pirkkoa. Sitten rupesi vanha vähän vertymään ja pääsin kolmeen miinukseen, ennen kuin kunto alkoi loppua kesken. - 3 oli myös Vesan tulos, joten tasatilanteesta lähdettiin toiselle kierrokselle.
Toinen kierros lähtikin sitten erittäin huonosti. Kiekot lähtivät milloin kohti taivasta, milloin maata pitkin. Kolme bogia tuli ennen kuin ehdin kissaa sanoa, ja voittotaistelun saattoi unohtaa. Oli kuitenkin mainio keli, mainio rata ja mukavaa seuraa niin hauskahan tuo oli pelata, vaikkei peli ollutkaan aivan tikissä. Surkuhupaisin esitys oli eräs jyrkkä alamäkiväylä, jonka pystyin heittämään myyräntappajaksi. En kyllä tajua miten se on mahdollista. Väylä oli muutettu viime vuodesta myös hasardisaareksi, joten jouduin yrittämään kaukaa uudestaan saareen, eikähän se onnistunut mitenkään.
Selkeästi näkee, että olen pelannut viimeisen vuoden aikana paljon vähemmän kuin ennen. Hyvin epävarmoja heittoja jatkuvasti, vaikka sitten kun lähtee kädestä oikein, niin saattaa onnistua hyvinkin. Käännekohtahan oli viime vuonna alkukesästä, kun nyrjäytin ranteeni, ja sen jälkeen olen ollut hyvin varovainen sen kanssa. Enää ei varsinaista kipua ole kun esimerkiksi avaa oven lukkoa, mutta pientä tuntemusta kuitenkin. Samaan aikaan olen keksinyt muita harrastuksia, niin ei ole tullut paljoa harjoiteltua. Siis oikeasti ei yhtään. Ainuttakaan puttia en ole laittanut mökin pihassa orpona seisovaan koriin viime kesän jälkeen.
Tänään sitten päivittyi pitkästä aikaa ratingitkin. Nousi sen verran että taas ollaan päälle 900. Ahvenlammelta tuli kierroksista 941 ja 847 - melkein 100 pinnan ero siis kierroksissa. Jos vielä pelaan niin todennäköisesti ratingit taas putoavat, sillä viime vuoden alkukesällä pelasin oikeasti hyvin. Ne hyvät kierrokset ovat seuraavana ovat putoamisvuorossa. Reilun viikon päästä olisi Discooter Tourin toinen osakilpailu Jämsänkoskella Myllymäen radalla.. Oikein kiva rata sekin, mutta ei ihan niin tuttu kuin Ahvenlampi.
Ensimmäinen kierros lähti hiukan nihkeästi liikkeelle, ja ensimmäiseen yhdeksään väylään taisin saada tuherrettua vain kaksi bogia, enkä yhtäkään pirkkoa. Sitten rupesi vanha vähän vertymään ja pääsin kolmeen miinukseen, ennen kuin kunto alkoi loppua kesken. - 3 oli myös Vesan tulos, joten tasatilanteesta lähdettiin toiselle kierrokselle.
Toinen kierros lähtikin sitten erittäin huonosti. Kiekot lähtivät milloin kohti taivasta, milloin maata pitkin. Kolme bogia tuli ennen kuin ehdin kissaa sanoa, ja voittotaistelun saattoi unohtaa. Oli kuitenkin mainio keli, mainio rata ja mukavaa seuraa niin hauskahan tuo oli pelata, vaikkei peli ollutkaan aivan tikissä. Surkuhupaisin esitys oli eräs jyrkkä alamäkiväylä, jonka pystyin heittämään myyräntappajaksi. En kyllä tajua miten se on mahdollista. Väylä oli muutettu viime vuodesta myös hasardisaareksi, joten jouduin yrittämään kaukaa uudestaan saareen, eikähän se onnistunut mitenkään.
Selkeästi näkee, että olen pelannut viimeisen vuoden aikana paljon vähemmän kuin ennen. Hyvin epävarmoja heittoja jatkuvasti, vaikka sitten kun lähtee kädestä oikein, niin saattaa onnistua hyvinkin. Käännekohtahan oli viime vuonna alkukesästä, kun nyrjäytin ranteeni, ja sen jälkeen olen ollut hyvin varovainen sen kanssa. Enää ei varsinaista kipua ole kun esimerkiksi avaa oven lukkoa, mutta pientä tuntemusta kuitenkin. Samaan aikaan olen keksinyt muita harrastuksia, niin ei ole tullut paljoa harjoiteltua. Siis oikeasti ei yhtään. Ainuttakaan puttia en ole laittanut mökin pihassa orpona seisovaan koriin viime kesän jälkeen.
Tänään sitten päivittyi pitkästä aikaa ratingitkin. Nousi sen verran että taas ollaan päälle 900. Ahvenlammelta tuli kierroksista 941 ja 847 - melkein 100 pinnan ero siis kierroksissa. Jos vielä pelaan niin todennäköisesti ratingit taas putoavat, sillä viime vuoden alkukesällä pelasin oikeasti hyvin. Ne hyvät kierrokset ovat seuraavana ovat putoamisvuorossa. Reilun viikon päästä olisi Discooter Tourin toinen osakilpailu Jämsänkoskella Myllymäen radalla.. Oikein kiva rata sekin, mutta ei ihan niin tuttu kuin Ahvenlampi.
6
Treenipäiväkirjat / Re: Täysillä päin puuta
« on: 29.04.26 - klo:06:09 »
En sitten pelannut RSSOssa. Karsea keli enkä halunnut sairastua. Tässä iässä ei tarvitse enää todistella miten kova äijä on.
Sen sijaan kävin etelärannikolla. Uusi sukulainen oli syntynyt maailmaan. Tein oikean valinnan. Parin viikon päästä uusi yritys fribakisojen suhteen. Tällä kertaa Ahvenlammella.
Sen sijaan kävin etelärannikolla. Uusi sukulainen oli syntynyt maailmaan. Tein oikean valinnan. Parin viikon päästä uusi yritys fribakisojen suhteen. Tällä kertaa Ahvenlammella.
7
Treenipäiväkirjat / Re: Täysillä päin puuta
« on: 21.04.26 - klo:14:24 »
On tässä hiukan yritetty valmistautua kisakauteen. En nyt sentään kentälle ole mennyt heittämään, kuten pitäisi, mutta muutaman kerran on tullut käytyä jossain heittelemässä. Eilen viimeksi pelasin Äänekosken liikuntapuiston pelkillä puttereilla, kun tuntuu että putteriheitot on tällä hetkellä heikoin osa-alue. Ja kyllä se kierroksen aikana tuntui vähän paranevankin. Ettei kaikki lähärit jää 15 metriä lyhyeksi. Edelleen aika usein kiekot karkasivat kädestä ja pari kertaa juuttuivat sormiin, mutta suurin osa heitoista (ehkä) lähti edes suunnilleen oikeaan suuntaan. Liikkapuiston radallahan on sen verran pitkiä väyliä, ettei meikäläisen putterimitoilla (max n. 80m) ole mahdollista saada pirkkoja kuin kahdella väylällä, ja niistäkin toinen erittäin epätodennäköinen. Sen seurauksena tulos +11, mutta kokemuksena oikein hyvä kierros.
Viikonlopuksi lupaa kylmää tuulta ja räntää, yöpakkasia ja (Jaakko Tepon sanoin:) isovihan aikaisia sotaleskiä. Kai se on kuitenkin RSSO pelattava, tuli mitä tuli.
Viikonlopuksi lupaa kylmää tuulta ja räntää, yöpakkasia ja (Jaakko Tepon sanoin:) isovihan aikaisia sotaleskiä. Kai se on kuitenkin RSSO pelattava, tuli mitä tuli.
8
Treenipäiväkirjat / Re: Täysillä päin puuta
« on: 15.04.26 - klo:11:32 »
Niin se vaan kisakausi lähestyy, eikä enää ole kahta viikkoa kun on jo RSSO. En kyllä tunne olevani varsinaisesti kisakunnossa: Heittomitat on huonoja, tarkkuus ihan hukassa ja nyt jo puttikin alkanut oireileen, mutta tokkopa se tästä sen kummemmaksi muuttuu myöhemminkään. Muutaman viikkokisan olen käynyt läpsyttelemässä, ja jokunen muu kierros, joskus kameran kanssa ja joskus ilman.
Kesällä olen luvannut jonkin aikaa olla nuoren sukulaisen kanssa, ettei sen tarvii olla yksin kotona kun koulu on lomalla, vanhemmat töissä ja nuoremmat sisarukset päiväkodissa. Se vähän rajoittaa sitä mihin kisoihin tulee ilmoittauduttua, kun voi olla että viikonloppuisinkin joutuu matkustelemaan paikkakuntien välillä. No, ei tätä kestä kuin pari viikkoa alkukesästä näillä näkymin, ehkä elokuussa lisää.
Kesälomia varailevat töissä kiivasta tahtia, ja näyttäisi siltä, että olen töissä mastereiden SM-kisojen aikaan, niin ei tarvitse alkaa sitä miettiin, että meniskö Rovaniemelle kuitenkin. Taidan olla silloin töissä. Näillä näkymillä pelailen vain lähiseudun kisoja, ja niitäkin valikoivasti. Lähinnä sellaisia, joissa ei tarvitse maksaa kymmeniä euroja, radoilla, joita tulee normaalisti pelattua ilmaiseksi ja itse valitsemassa seurassa.
Kesällä olen luvannut jonkin aikaa olla nuoren sukulaisen kanssa, ettei sen tarvii olla yksin kotona kun koulu on lomalla, vanhemmat töissä ja nuoremmat sisarukset päiväkodissa. Se vähän rajoittaa sitä mihin kisoihin tulee ilmoittauduttua, kun voi olla että viikonloppuisinkin joutuu matkustelemaan paikkakuntien välillä. No, ei tätä kestä kuin pari viikkoa alkukesästä näillä näkymin, ehkä elokuussa lisää.
Kesälomia varailevat töissä kiivasta tahtia, ja näyttäisi siltä, että olen töissä mastereiden SM-kisojen aikaan, niin ei tarvitse alkaa sitä miettiin, että meniskö Rovaniemelle kuitenkin. Taidan olla silloin töissä. Näillä näkymillä pelailen vain lähiseudun kisoja, ja niitäkin valikoivasti. Lähinnä sellaisia, joissa ei tarvitse maksaa kymmeniä euroja, radoilla, joita tulee normaalisti pelattua ilmaiseksi ja itse valitsemassa seurassa.
9
Treenipäiväkirjat / Re: Täysillä päin puuta
« on: 23.03.26 - klo:09:05 »
En pelannut Äänekosken talviradan mestaruuskisoissa, mutta kiersin radan kyllä neljä kertaa, sillä tuli kuvattua molemmat kierrokset. Yksi kierroshan on siis kaksi kierrosta oikeasti, sillä rata on 10-väyläinen. Rata oli märkä mutta pelattavissa. Siinä meni siis lauantai. Sunnuntaina aamusta iltaan videon editointia, ja pikkuhiljaa alkaa aamupäivän kierros olla selostusta vaille paketissa. Tällä viikollakaan en ehdi pelaamaan, kun päivät menee töissä ja iltaisin jatkan editointia. Viikonlopuksikin muita suunnitelmia, joten vähiin jää mahdollisuudet kiekonheitolle. Miten se on mahdollista, että kalenterissa on niin lyhyitä viikkoja ja päiviä, ettei mitään ehdi. Olisi muitakin harrastuksia.
10
Treenipäiväkirjat / Re: Täysillä päin puuta
« on: 18.03.26 - klo:07:55 »
En tiedä mikä kohtaus iski illalla, mutta yhtäkkiä keksin, että kyllä mä lisenssin ostan kuitenkin. Jos vaikka tulee olo, että haluaakin jonnekin pelaamaan. Eihän tuo ihan halpaa ole, kun ihan siitä mahdollisuudesta, että haluaakin jonkun kisan käydä rämpimässä, joutuu maksamaan 75 euroa, mutta näin nyt tein. Ei onneksi kaada vielä taloutta.
Sitten tuli ilmoitus talviradan mestaruuskisoista, että pitäisi maksaa etukäteen, niin poistin ilmoittautumiseni. En vielä tiedä missä olen lauantaina. Sitä paitsi pikkulinnut kertoivat, että rata on huonossa kunnossa kun kevät tuli liian aikaisin. Joskus kadehdin ihmisiä, jotka pystyvät etukäteen laittamaan kalenteriinsa mitä tekevät milloinkin ja pysyvät niissä. Itseäni sellainen ahdistaa. Haluan pitää edes jonkinlaisen vapauden illuusion mielessäni. Vielä pari vuotta niin eläkeikä on saavutettu. Sitä odotellessa voi haaveilla lottovoitosta tulevissa YT-neuvotteluissa.
Sitten tuli ilmoitus talviradan mestaruuskisoista, että pitäisi maksaa etukäteen, niin poistin ilmoittautumiseni. En vielä tiedä missä olen lauantaina. Sitä paitsi pikkulinnut kertoivat, että rata on huonossa kunnossa kun kevät tuli liian aikaisin. Joskus kadehdin ihmisiä, jotka pystyvät etukäteen laittamaan kalenteriinsa mitä tekevät milloinkin ja pysyvät niissä. Itseäni sellainen ahdistaa. Haluan pitää edes jonkinlaisen vapauden illuusion mielessäni. Vielä pari vuotta niin eläkeikä on saavutettu. Sitä odotellessa voi haaveilla lottovoitosta tulevissa YT-neuvotteluissa.
11
Treenipäiväkirjat / Re: Täysillä päin puuta
« on: 16.03.26 - klo:08:25 »
Onneksi kaveri soitti sunnuntaiaamuna (mitään soittanut, kun laittoi whatsapp-viestin) ja kysyi lähdetäänkö jonnekin pelaamaan. Totta kai lähdin. Hetki siinä arvottiin minne kannattaa mennä, sillä talvirata on jo mutavelliä liian aikaisin alkaneen kevään seurauksena, ja kesäradat eivät vielä ole vapautuneet lumesta. Käytin kokeilemassa Leppäveden rataa, mutta piti lopettaa etuysin jälkeen kun kaverin lenkkarit eivät pitäneet jäisillä ja lumisilla rinteillä. Joutui konttaamalla tulemaan kymppiväylän rinnettä takaisin ylös, joten päätettiin vaihtaa maisemaa. Ajettiin Lievestuoreelle asti, mutta siellä saikin sitten neppailla liki kesäkelissä. Pieni liikunta pitää mielen virkeänä. Harmi että koulun liikuntasali on suljettuna, jotain yo-kirjoituksia tai sellaista, joten sulkapallovuoro on tältä päivältä peruttu. Vähän olen miettinyt pitäisikö perua osallistuminen ensi viikonlopun talviradan mestaruuskisaan, jos se rata on oikeasti niin pahassa kunnossa mitä kertoivat. En kyllä aina ihan todesta ota niitä puheita: omistan kumisaappaat. Ehjät kumisaappaat, ostin syksyllä kun huomasin että 40 vuotta vanhat kontiot alkoivat vuotaa.
Pääsiäiseksi suunniteltu Viron fribareissu kuulemma siirtyy jonnekin tulevaisuuteen. Kuulemma jotain loukkaantumisia ja työesteitä ynnä muita syitä. Ei oikeasti haittaa, tykkään väljästä kalenterista. Voi aamulla päättää mitä päivällä tekee.
Pääsiäiseksi suunniteltu Viron fribareissu kuulemma siirtyy jonnekin tulevaisuuteen. Kuulemma jotain loukkaantumisia ja työesteitä ynnä muita syitä. Ei oikeasti haittaa, tykkään väljästä kalenterista. Voi aamulla päättää mitä päivällä tekee.
12
Treenipäiväkirjat / Re: Täysillä päin puuta
« on: 12.03.26 - klo:13:45 »
Kasvanut kyllä melkoisiin mittoihin tuo masters tour, ja kun osallistumismaksut ovat moninkertaiset "tavallisiin" kisoihin verrattuna, niin monelle tulee raja vastaan. Kaippa sillä joku taho sitten rikastuu sen verran että on nähty viisaaksi toimia näin.
13
Treenipäiväkirjat / Re: Täysillä päin puuta
« on: 12.03.26 - klo:09:57 »
Sen verran on kevättä ilmassa, että tuli illalla katseltua fribavideoita viime keväältä. Vähän jo odottelen millainen keväästä tulee, ja tuleeko käytyä kameran kanssa neppailemassa. Kevään tulo on ollut niin yllättävää ja nopeaa, että äänekoskelaisetkin heräsivät järjestämään talviradan mestaruuskisat. Ne olisivat viikon päästä lauantaina. Taso on ainakin kova, kun Lauri Lehtinenkin on ilmoittautunut mukaan. Ei tosin kuusikymppisten sarjaan. Meitä on kuusi mukana.
Ikäluokkasarjoja tuntuu olevan tänä vuonna melko vähän muissa kuin Masters Tourin kilpailuissa. Eikä ihme, kun Tourilla on järjettömän monta kisaa. Muita ei enää mahdu kalenteriin. Useana vuonna minulla on ollut kesän melkein pääkisana Nokia Masters ja Äänekoski Open. Nyt Nokia Mastersia ei järjestetä ollenkaan Masters Tourin takia (vain Nokia Open ja Amateurs), ja Äänekoski Openissakin on vain nelikymppisiin asti luokkia. Eipä sillä, en ole lisenssiäkään ostamassa, joten ei hirmuisesti haittaa. Kunhan sivusta ihmettelen.
Ikäluokkasarjoja tuntuu olevan tänä vuonna melko vähän muissa kuin Masters Tourin kilpailuissa. Eikä ihme, kun Tourilla on järjettömän monta kisaa. Muita ei enää mahdu kalenteriin. Useana vuonna minulla on ollut kesän melkein pääkisana Nokia Masters ja Äänekoski Open. Nyt Nokia Mastersia ei järjestetä ollenkaan Masters Tourin takia (vain Nokia Open ja Amateurs), ja Äänekoski Openissakin on vain nelikymppisiin asti luokkia. Eipä sillä, en ole lisenssiäkään ostamassa, joten ei hirmuisesti haittaa. Kunhan sivusta ihmettelen.
14
Treenipäiväkirjat / Re: Täysillä päin puuta
« on: 02.03.26 - klo:13:23 »
Sain taas itseni liikkeelle lauantaina Äänekosken viikkokisoihin. Rata oli mainiossa kunnossa ja mieskin jaksoi jotenkin. Ensimmäinen kierros vaikutti pelkältä parin peluulta, kun olin melkein joka väylällä hiukan ringin ulkopuolella puttaamassa, eikä yksikään putti onnistunut. Sitten kuitenkin viimeisellä väylällä, joka oli tällä kertaa väylä numero 1, sain 9,5 metrin yrityksen jäämään sisään. Toinen kierros oli sitten vähän vaihtelevampi, ja sain jonkun boginkin puserrettua, mutta toisaalta yhtä monta pirkkoa, joten -1 oli päivän saalis. Sillä niukasti tasoituspalkintojen ulkopuolelle. Tuloksella ei sinänsä ollut mitään väliä, tärkeintä oli että tuli ulkoiltua. Pari hyvää heittoa sain kuitenkin aikaiseksi, ja yksi syy siihen oli varmasti, että nyt oli mukana ensimmäistä kertaa tänä talvena Platinium-muovinen Razeri. Mukava oli huomata, että kyllä se heittomitta on tallessa kun on vain oikeat työkalut mukana. Vielä kun kesään mennessä saa vähän vähennettyä toppavaatteita, niin eiköhän heitto taas maistu.
15
Treenipäiväkirjat / Re: Täysillä päin puuta
« on: 23.02.26 - klo:09:03 »
Vähiin on jäänyt fribaaminen tänä talvena. Vilkaisu Metrixiin kertoo, että syyskuun jälkeen noin kierros per kuukausi. Lauantaina kävin Äänekosken viikkokisoissa toteamassa, että ei heitto ole mihinkään parantunut, vaikka on taukoa tullut pidettyä. Ei kyllä pahasti pahentunutkaan. Heittomitta on hukassa ollut jo pitkään, mutta eiköhän siihen saisi parannusta, jos kävisi useammin pelaamassa. Ehkä.
Pientä flunssan poikasta on ollut pitkin talvea, ja muuta pientä ongelmaa, joten ei ole hirveästi ollut heittohaluja 20 asteen pakkasessa. Sulkapalloa olen käynyt pelailemassa työporukan kanssa kerran viikossa. Tekee häijyä nivelille, mutta jos tuo vähän rajoittaisi kunnon rapistumista. Enemmän pitäisi sitäkin tehdä että kunto paranisi. Painoa on tullut taas 10 kiloa lisää siitä, mitä se oli pienen ryhtiliikkeen jälkeen. Sellasta se on kun kääntää vaan kylkeä sohvalla ja mussuttaa pullaa.
Pientä flunssan poikasta on ollut pitkin talvea, ja muuta pientä ongelmaa, joten ei ole hirveästi ollut heittohaluja 20 asteen pakkasessa. Sulkapalloa olen käynyt pelailemassa työporukan kanssa kerran viikossa. Tekee häijyä nivelille, mutta jos tuo vähän rajoittaisi kunnon rapistumista. Enemmän pitäisi sitäkin tehdä että kunto paranisi. Painoa on tullut taas 10 kiloa lisää siitä, mitä se oli pienen ryhtiliikkeen jälkeen. Sellasta se on kun kääntää vaan kylkeä sohvalla ja mussuttaa pullaa.