Show Posts
This section allows you to view all posts made by this member. Note that you can only see posts made in areas you currently have access to.
1
Treenipäiväkirjat / Re: Täysillä päin puuta
« on: Today at 11:32 »
Niin se vaan kisakausi lähestyy, eikä enää ole kahta viikkoa kun on jo RSSO. En kyllä tunne olevani varsinaisesti kisakunnossa: Heittomitat on huonoja, tarkkuus ihan hukassa ja nyt jo puttikin alkanut oireileen, mutta tokkopa se tästä sen kummemmaksi muuttuu myöhemminkään. Muutaman viikkokisan olen käynyt läpsyttelemässä, ja jokunen muu kierros, joskus kameran kanssa ja joskus ilman.
Kesällä olen luvannut jonkin aikaa olla nuoren sukulaisen kanssa, ettei sen tarvii olla yksin kotona kun koulu on lomalla, vanhemmat töissä ja nuoremmat sisarukset päiväkodissa. Se vähän rajoittaa sitä mihin kisoihin tulee ilmoittauduttua, kun voi olla että viikonloppuisinkin joutuu matkustelemaan paikkakuntien välillä. No, ei tätä kestä kuin pari viikkoa alkukesästä näillä näkymin, ehkä elokuussa lisää.
Kesälomia varailevat töissä kiivasta tahtia, ja näyttäisi siltä, että olen töissä mastereiden SM-kisojen aikaan, niin ei tarvitse alkaa sitä miettiin, että meniskö Rovaniemelle kuitenkin. Taidan olla silloin töissä. Näillä näkymillä pelailen vain lähiseudun kisoja, ja niitäkin valikoivasti. Lähinnä sellaisia, joissa ei tarvitse maksaa kymmeniä euroja, radoilla, joita tulee normaalisti pelattua ilmaiseksi ja itse valitsemassa seurassa.
Kesällä olen luvannut jonkin aikaa olla nuoren sukulaisen kanssa, ettei sen tarvii olla yksin kotona kun koulu on lomalla, vanhemmat töissä ja nuoremmat sisarukset päiväkodissa. Se vähän rajoittaa sitä mihin kisoihin tulee ilmoittauduttua, kun voi olla että viikonloppuisinkin joutuu matkustelemaan paikkakuntien välillä. No, ei tätä kestä kuin pari viikkoa alkukesästä näillä näkymin, ehkä elokuussa lisää.
Kesälomia varailevat töissä kiivasta tahtia, ja näyttäisi siltä, että olen töissä mastereiden SM-kisojen aikaan, niin ei tarvitse alkaa sitä miettiin, että meniskö Rovaniemelle kuitenkin. Taidan olla silloin töissä. Näillä näkymillä pelailen vain lähiseudun kisoja, ja niitäkin valikoivasti. Lähinnä sellaisia, joissa ei tarvitse maksaa kymmeniä euroja, radoilla, joita tulee normaalisti pelattua ilmaiseksi ja itse valitsemassa seurassa.
2
Treenipäiväkirjat / Re: Täysillä päin puuta
« on: 23.03.26 - klo:09:05 »
En pelannut Äänekosken talviradan mestaruuskisoissa, mutta kiersin radan kyllä neljä kertaa, sillä tuli kuvattua molemmat kierrokset. Yksi kierroshan on siis kaksi kierrosta oikeasti, sillä rata on 10-väyläinen. Rata oli märkä mutta pelattavissa. Siinä meni siis lauantai. Sunnuntaina aamusta iltaan videon editointia, ja pikkuhiljaa alkaa aamupäivän kierros olla selostusta vaille paketissa. Tällä viikollakaan en ehdi pelaamaan, kun päivät menee töissä ja iltaisin jatkan editointia. Viikonlopuksikin muita suunnitelmia, joten vähiin jää mahdollisuudet kiekonheitolle. Miten se on mahdollista, että kalenterissa on niin lyhyitä viikkoja ja päiviä, ettei mitään ehdi. Olisi muitakin harrastuksia.
3
Treenipäiväkirjat / Re: Täysillä päin puuta
« on: 18.03.26 - klo:07:55 »
En tiedä mikä kohtaus iski illalla, mutta yhtäkkiä keksin, että kyllä mä lisenssin ostan kuitenkin. Jos vaikka tulee olo, että haluaakin jonnekin pelaamaan. Eihän tuo ihan halpaa ole, kun ihan siitä mahdollisuudesta, että haluaakin jonkun kisan käydä rämpimässä, joutuu maksamaan 75 euroa, mutta näin nyt tein. Ei onneksi kaada vielä taloutta.
Sitten tuli ilmoitus talviradan mestaruuskisoista, että pitäisi maksaa etukäteen, niin poistin ilmoittautumiseni. En vielä tiedä missä olen lauantaina. Sitä paitsi pikkulinnut kertoivat, että rata on huonossa kunnossa kun kevät tuli liian aikaisin. Joskus kadehdin ihmisiä, jotka pystyvät etukäteen laittamaan kalenteriinsa mitä tekevät milloinkin ja pysyvät niissä. Itseäni sellainen ahdistaa. Haluan pitää edes jonkinlaisen vapauden illuusion mielessäni. Vielä pari vuotta niin eläkeikä on saavutettu. Sitä odotellessa voi haaveilla lottovoitosta tulevissa YT-neuvotteluissa.
Sitten tuli ilmoitus talviradan mestaruuskisoista, että pitäisi maksaa etukäteen, niin poistin ilmoittautumiseni. En vielä tiedä missä olen lauantaina. Sitä paitsi pikkulinnut kertoivat, että rata on huonossa kunnossa kun kevät tuli liian aikaisin. Joskus kadehdin ihmisiä, jotka pystyvät etukäteen laittamaan kalenteriinsa mitä tekevät milloinkin ja pysyvät niissä. Itseäni sellainen ahdistaa. Haluan pitää edes jonkinlaisen vapauden illuusion mielessäni. Vielä pari vuotta niin eläkeikä on saavutettu. Sitä odotellessa voi haaveilla lottovoitosta tulevissa YT-neuvotteluissa.
4
Treenipäiväkirjat / Re: Täysillä päin puuta
« on: 16.03.26 - klo:08:25 »
Onneksi kaveri soitti sunnuntaiaamuna (mitään soittanut, kun laittoi whatsapp-viestin) ja kysyi lähdetäänkö jonnekin pelaamaan. Totta kai lähdin. Hetki siinä arvottiin minne kannattaa mennä, sillä talvirata on jo mutavelliä liian aikaisin alkaneen kevään seurauksena, ja kesäradat eivät vielä ole vapautuneet lumesta. Käytin kokeilemassa Leppäveden rataa, mutta piti lopettaa etuysin jälkeen kun kaverin lenkkarit eivät pitäneet jäisillä ja lumisilla rinteillä. Joutui konttaamalla tulemaan kymppiväylän rinnettä takaisin ylös, joten päätettiin vaihtaa maisemaa. Ajettiin Lievestuoreelle asti, mutta siellä saikin sitten neppailla liki kesäkelissä. Pieni liikunta pitää mielen virkeänä. Harmi että koulun liikuntasali on suljettuna, jotain yo-kirjoituksia tai sellaista, joten sulkapallovuoro on tältä päivältä peruttu. Vähän olen miettinyt pitäisikö perua osallistuminen ensi viikonlopun talviradan mestaruuskisaan, jos se rata on oikeasti niin pahassa kunnossa mitä kertoivat. En kyllä aina ihan todesta ota niitä puheita: omistan kumisaappaat. Ehjät kumisaappaat, ostin syksyllä kun huomasin että 40 vuotta vanhat kontiot alkoivat vuotaa.
Pääsiäiseksi suunniteltu Viron fribareissu kuulemma siirtyy jonnekin tulevaisuuteen. Kuulemma jotain loukkaantumisia ja työesteitä ynnä muita syitä. Ei oikeasti haittaa, tykkään väljästä kalenterista. Voi aamulla päättää mitä päivällä tekee.
Pääsiäiseksi suunniteltu Viron fribareissu kuulemma siirtyy jonnekin tulevaisuuteen. Kuulemma jotain loukkaantumisia ja työesteitä ynnä muita syitä. Ei oikeasti haittaa, tykkään väljästä kalenterista. Voi aamulla päättää mitä päivällä tekee.
5
Treenipäiväkirjat / Re: Täysillä päin puuta
« on: 12.03.26 - klo:13:45 »
Kasvanut kyllä melkoisiin mittoihin tuo masters tour, ja kun osallistumismaksut ovat moninkertaiset "tavallisiin" kisoihin verrattuna, niin monelle tulee raja vastaan. Kaippa sillä joku taho sitten rikastuu sen verran että on nähty viisaaksi toimia näin.
6
Treenipäiväkirjat / Re: Täysillä päin puuta
« on: 12.03.26 - klo:09:57 »
Sen verran on kevättä ilmassa, että tuli illalla katseltua fribavideoita viime keväältä. Vähän jo odottelen millainen keväästä tulee, ja tuleeko käytyä kameran kanssa neppailemassa. Kevään tulo on ollut niin yllättävää ja nopeaa, että äänekoskelaisetkin heräsivät järjestämään talviradan mestaruuskisat. Ne olisivat viikon päästä lauantaina. Taso on ainakin kova, kun Lauri Lehtinenkin on ilmoittautunut mukaan. Ei tosin kuusikymppisten sarjaan. Meitä on kuusi mukana.
Ikäluokkasarjoja tuntuu olevan tänä vuonna melko vähän muissa kuin Masters Tourin kilpailuissa. Eikä ihme, kun Tourilla on järjettömän monta kisaa. Muita ei enää mahdu kalenteriin. Useana vuonna minulla on ollut kesän melkein pääkisana Nokia Masters ja Äänekoski Open. Nyt Nokia Mastersia ei järjestetä ollenkaan Masters Tourin takia (vain Nokia Open ja Amateurs), ja Äänekoski Openissakin on vain nelikymppisiin asti luokkia. Eipä sillä, en ole lisenssiäkään ostamassa, joten ei hirmuisesti haittaa. Kunhan sivusta ihmettelen.
Ikäluokkasarjoja tuntuu olevan tänä vuonna melko vähän muissa kuin Masters Tourin kilpailuissa. Eikä ihme, kun Tourilla on järjettömän monta kisaa. Muita ei enää mahdu kalenteriin. Useana vuonna minulla on ollut kesän melkein pääkisana Nokia Masters ja Äänekoski Open. Nyt Nokia Mastersia ei järjestetä ollenkaan Masters Tourin takia (vain Nokia Open ja Amateurs), ja Äänekoski Openissakin on vain nelikymppisiin asti luokkia. Eipä sillä, en ole lisenssiäkään ostamassa, joten ei hirmuisesti haittaa. Kunhan sivusta ihmettelen.
7
Treenipäiväkirjat / Re: Täysillä päin puuta
« on: 02.03.26 - klo:13:23 »
Sain taas itseni liikkeelle lauantaina Äänekosken viikkokisoihin. Rata oli mainiossa kunnossa ja mieskin jaksoi jotenkin. Ensimmäinen kierros vaikutti pelkältä parin peluulta, kun olin melkein joka väylällä hiukan ringin ulkopuolella puttaamassa, eikä yksikään putti onnistunut. Sitten kuitenkin viimeisellä väylällä, joka oli tällä kertaa väylä numero 1, sain 9,5 metrin yrityksen jäämään sisään. Toinen kierros oli sitten vähän vaihtelevampi, ja sain jonkun boginkin puserrettua, mutta toisaalta yhtä monta pirkkoa, joten -1 oli päivän saalis. Sillä niukasti tasoituspalkintojen ulkopuolelle. Tuloksella ei sinänsä ollut mitään väliä, tärkeintä oli että tuli ulkoiltua. Pari hyvää heittoa sain kuitenkin aikaiseksi, ja yksi syy siihen oli varmasti, että nyt oli mukana ensimmäistä kertaa tänä talvena Platinium-muovinen Razeri. Mukava oli huomata, että kyllä se heittomitta on tallessa kun on vain oikeat työkalut mukana. Vielä kun kesään mennessä saa vähän vähennettyä toppavaatteita, niin eiköhän heitto taas maistu.
8
Treenipäiväkirjat / Re: Täysillä päin puuta
« on: 23.02.26 - klo:09:03 »
Vähiin on jäänyt fribaaminen tänä talvena. Vilkaisu Metrixiin kertoo, että syyskuun jälkeen noin kierros per kuukausi. Lauantaina kävin Äänekosken viikkokisoissa toteamassa, että ei heitto ole mihinkään parantunut, vaikka on taukoa tullut pidettyä. Ei kyllä pahasti pahentunutkaan. Heittomitta on hukassa ollut jo pitkään, mutta eiköhän siihen saisi parannusta, jos kävisi useammin pelaamassa. Ehkä.
Pientä flunssan poikasta on ollut pitkin talvea, ja muuta pientä ongelmaa, joten ei ole hirveästi ollut heittohaluja 20 asteen pakkasessa. Sulkapalloa olen käynyt pelailemassa työporukan kanssa kerran viikossa. Tekee häijyä nivelille, mutta jos tuo vähän rajoittaisi kunnon rapistumista. Enemmän pitäisi sitäkin tehdä että kunto paranisi. Painoa on tullut taas 10 kiloa lisää siitä, mitä se oli pienen ryhtiliikkeen jälkeen. Sellasta se on kun kääntää vaan kylkeä sohvalla ja mussuttaa pullaa.
Pientä flunssan poikasta on ollut pitkin talvea, ja muuta pientä ongelmaa, joten ei ole hirveästi ollut heittohaluja 20 asteen pakkasessa. Sulkapalloa olen käynyt pelailemassa työporukan kanssa kerran viikossa. Tekee häijyä nivelille, mutta jos tuo vähän rajoittaisi kunnon rapistumista. Enemmän pitäisi sitäkin tehdä että kunto paranisi. Painoa on tullut taas 10 kiloa lisää siitä, mitä se oli pienen ryhtiliikkeen jälkeen. Sellasta se on kun kääntää vaan kylkeä sohvalla ja mussuttaa pullaa.
9
Treenipäiväkirjat / Re: Täysillä päin puuta
« on: 29.12.25 - klo:13:49 »
Alkaa olla vuosi 2025 taputeltu ihan justiinsa. Pari päivää jälellä, ja sen verran kylmää on luvannut, ettei ehkä nyt tee mieli mennä heittelemään, joten sama se on tunnustaa, että tän vuoden heitot on heitetty.
Joulun jälkeen kävin pari hupikisaa nakkelemassa. Kerran Äänekoskella ja kerran Keljonkankaalla. Kyllä huomasi, ettei ole pariin kuukauteen tullut käytyä juurikaan ulkoilemassa. Kunto loppui kesken ihan väkisin, ja kun nyt oli vielä peräkkäiset päivät, niin kolmantena päivänä en enää kyennyt mitenkään. Selkä jumissa ja muuta sellaista. Mutta toisaalta pieni urheilu teki sen verran hyvää, että ensimmäisen kerran varmaan moneen vuoteen nukuin 9 tunnin yöunet. Yleensä jää 6 tuntiin.
Toivotan nyt, että tuleva vuosi menisi hiukan paremmissa merkeissä terveyden osalta. Tämä vuosi oli vähän puolittainen. Sitä en tiedä tuleeko paljoa pelailtua ensi vuonna, mutta aika näyttää. Jos ylipääsemätön vimma tulee mennä PDGA-kisoihin, niin ostan sitten lisenssin, mutta ainakin toistaiseksi pärjään viikkokisa/höntsäkierros -tahdilla.
Joulun jälkeen kävin pari hupikisaa nakkelemassa. Kerran Äänekoskella ja kerran Keljonkankaalla. Kyllä huomasi, ettei ole pariin kuukauteen tullut käytyä juurikaan ulkoilemassa. Kunto loppui kesken ihan väkisin, ja kun nyt oli vielä peräkkäiset päivät, niin kolmantena päivänä en enää kyennyt mitenkään. Selkä jumissa ja muuta sellaista. Mutta toisaalta pieni urheilu teki sen verran hyvää, että ensimmäisen kerran varmaan moneen vuoteen nukuin 9 tunnin yöunet. Yleensä jää 6 tuntiin.
Toivotan nyt, että tuleva vuosi menisi hiukan paremmissa merkeissä terveyden osalta. Tämä vuosi oli vähän puolittainen. Sitä en tiedä tuleeko paljoa pelailtua ensi vuonna, mutta aika näyttää. Jos ylipääsemätön vimma tulee mennä PDGA-kisoihin, niin ostan sitten lisenssin, mutta ainakin toistaiseksi pärjään viikkokisa/höntsäkierros -tahdilla.
10
Treenipäiväkirjat / Re: Täysillä päin puuta
« on: 17.11.25 - klo:12:01 »
Niin pitkä aika edellisestä postauksesta, että kirjoitetaan nyt jotain tännekin, vaikkei juuri kiekkoihin ole tullut koskettua.
Viikko sitten laitoin jakoon Äänekoski Openista tekemäni videon. Juuri nyt Tuubi näyttää, että sitä on katseltu 2132 kertaa. Minusta se on hirveän iso määrä. Varsinkin näin syksyllä kun porukka on heittänyt kiekkoreppunsa eteisen nurkkaan ja kömpinyt itse talviunille. Keväällähän sitten kun odotellaan lumien sulamista, alkaa taas nämä kesälajit kiinnostaa ihmisiä enemmän. Itsellähän tuo toki on mennyt toisin päin, ja usein syksyllä ja talvella pelaan enemmän kuin kesäisin. Tämä vuosi on ollut poikkeuksellinen myös sen suhteen.
Tänä vuonna olen pelannut vähemmän kuin ennen. Nyt talvea odotellessa pelaaminen on jäänyt melkein nollaan. Ollut muita harrastuksia ja pieniä terveyshuolia. Tällä hetkellä olen toipilaana pienestä leikkauksesta, ja taitaa mennä useampi viikko, että radalle lähden. Ensi viikonloppuna olisi toki Peurungassa Puskaputtaajien pikkujoulut, mutta nyt vain ei pysty. Jollen sitten kameran kanssa lähde paikalle hengailemaan.
Joulukuussa tulee 10 vuotta täyteen ensimmäisestä kirjoituksestani tälle foorumille. Aloitin tämän silloin kun hankin ensimmäisen kerran lisenssin. Saman vuoden kesänä olin ostanut ensimmäiset kiekkoni. 10 vuotta on siis lajia takana. Se on ihmisen elämästä suuri prosentti.
Oikeasti odotan jo ensi kesää, kun Äänekosken frisbeegolfkeskus on täydessä käyttökunnossa. Eihän mökiltä radalle ole kuin 10 minuutin ajomatka. Peurunkaan on 15 minuuttia, samoin Äänekosken liikuntapuistoon. Hiiskaan menee 20 minuuttia. Näistä tuo Suolahden Suojarinteen maille rakennettu frisbeegolfkeskus on vaikein, hienoin ja ainakin vielä toistaiseksi mielenkiintoisin. Voi olla että jos siellä tulee käytyä paljonkin vippailemassa, niin mielenkiinto voi hukkua helposti bogien alle. Mikäli oikein kuulin vieressä käytyä keskustelua, niin radalle saattaa olla tulossa myös isompia kisoja ensi kesälle.
Kävin pari viikkoa sitten kokeilemassa Äänekosken talvirataa. Sehän on oikeasti koko Suomen paras talvirata. Nyt vielä ei ole lunta, mutta korit on siirretty jo sinne. Sain tuloksen, joka pääsi omaan Hall of fameen, eli Metrixin listalle Omat 5 parasta kierrosta. Kuvaavaa on, että kaikki nuo parhaat merkinnät on samalta radalta. Kolme merkintää talvelta -23, yksi merkintä vuodelta -24 ja nyt tämä vuodelle -25. 1025-1053 Metrix ratingit ovat päässeet listalle. Ja kaikki parhaat tulokset on tehty, kun olen ollut jo yli 60-vuotias. Hämmentävää tavallaan.
Viikko sitten laitoin jakoon Äänekoski Openista tekemäni videon. Juuri nyt Tuubi näyttää, että sitä on katseltu 2132 kertaa. Minusta se on hirveän iso määrä. Varsinkin näin syksyllä kun porukka on heittänyt kiekkoreppunsa eteisen nurkkaan ja kömpinyt itse talviunille. Keväällähän sitten kun odotellaan lumien sulamista, alkaa taas nämä kesälajit kiinnostaa ihmisiä enemmän. Itsellähän tuo toki on mennyt toisin päin, ja usein syksyllä ja talvella pelaan enemmän kuin kesäisin. Tämä vuosi on ollut poikkeuksellinen myös sen suhteen.
Tänä vuonna olen pelannut vähemmän kuin ennen. Nyt talvea odotellessa pelaaminen on jäänyt melkein nollaan. Ollut muita harrastuksia ja pieniä terveyshuolia. Tällä hetkellä olen toipilaana pienestä leikkauksesta, ja taitaa mennä useampi viikko, että radalle lähden. Ensi viikonloppuna olisi toki Peurungassa Puskaputtaajien pikkujoulut, mutta nyt vain ei pysty. Jollen sitten kameran kanssa lähde paikalle hengailemaan.
Joulukuussa tulee 10 vuotta täyteen ensimmäisestä kirjoituksestani tälle foorumille. Aloitin tämän silloin kun hankin ensimmäisen kerran lisenssin. Saman vuoden kesänä olin ostanut ensimmäiset kiekkoni. 10 vuotta on siis lajia takana. Se on ihmisen elämästä suuri prosentti.
Oikeasti odotan jo ensi kesää, kun Äänekosken frisbeegolfkeskus on täydessä käyttökunnossa. Eihän mökiltä radalle ole kuin 10 minuutin ajomatka. Peurunkaan on 15 minuuttia, samoin Äänekosken liikuntapuistoon. Hiiskaan menee 20 minuuttia. Näistä tuo Suolahden Suojarinteen maille rakennettu frisbeegolfkeskus on vaikein, hienoin ja ainakin vielä toistaiseksi mielenkiintoisin. Voi olla että jos siellä tulee käytyä paljonkin vippailemassa, niin mielenkiinto voi hukkua helposti bogien alle. Mikäli oikein kuulin vieressä käytyä keskustelua, niin radalle saattaa olla tulossa myös isompia kisoja ensi kesälle.
Kävin pari viikkoa sitten kokeilemassa Äänekosken talvirataa. Sehän on oikeasti koko Suomen paras talvirata. Nyt vielä ei ole lunta, mutta korit on siirretty jo sinne. Sain tuloksen, joka pääsi omaan Hall of fameen, eli Metrixin listalle Omat 5 parasta kierrosta. Kuvaavaa on, että kaikki nuo parhaat merkinnät on samalta radalta. Kolme merkintää talvelta -23, yksi merkintä vuodelta -24 ja nyt tämä vuodelle -25. 1025-1053 Metrix ratingit ovat päässeet listalle. Ja kaikki parhaat tulokset on tehty, kun olen ollut jo yli 60-vuotias. Hämmentävää tavallaan.
11
Treenipäiväkirjat / Re: Täysillä päin puuta
« on: 01.10.25 - klo:14:52 »
Jokohan olisi aika tehdä yhteenvetoa tästä kaudesta.
Osallistuin kauden aikana kahdeksaan PDGA-kisaan ja yhteen liigaan (yhden kierroksen verran). Yhteensä 21 reitattua kierrosta. Näistä kuusi viimeisintä ei ole vielä virallisissa tuloksissa. Virallisten tulosten keskiarvo tälle vuodelle tällä hetkellä 913. Se tulee putoamaan reilusti kunhan penkin alle menneen Nokia Mastersin tulokset tulevat viikon päästä mukaan. Alkukauden (ennen elokuuta) keskiarvo oli 923, jonka jälkeen loukkasin ranteeni (ei mennyt fribassa) , eikä se ole vieläkään parantunut. Tuloksellisesti parasta peliä esitin Epilässä kesäkuun puolivälissä. Kolme kierrosta keskiarvolla 951.
Kokonaisuutena pelasin paljon vähemmän kuin minään vuonna sitten aloitukseni 10 vuotta sitten. Vähemmän viikkokisoja, vähemmän hupirundeja, vähemmän PDGA-kilpailuja. Kiinnostus harrastuksessa siirtyi vahvemmin kuvauspuolelle. Alkukauden jälkeen myös videokuvaaminen hiukan väheni, ja tuli harrastettua kameran kanssa jotain ihan muuta (lintujen kuvausta). Missään vaiheessa pelaaminen ei silti ollut aivan lopussa, ja parasta antia olikin kaveriporukan kanssa heittely kilpailujen ulkopuolella. Nyt syyskuussa tuli jo vähän säästettyä kättä, niin että tuli pelattua oikeasti vain kaksi viikonloppua, joihin olin ilmoittautunut kauan sitten, ja maksanutkin.
Voittoja ei juuri tullut. Äänekoski Openin pappasarjan voitin, mutta muuta en. RSSO:ssa sentään pääsin sudareihin Maco Moilasen kanssa, mutta hävisin sen. Mastereiden SM-kisoista odotin jotain onnistumisia, mutta en sitten saanut ainuttakaan ehjää kierrosta aikaiseksi ja jäin mitalitaistelun ulkopuolelle. Sinänsä outoa, sillä rata on tuttu. Olisin odottanut edes yhtä kelvollista kierrosta, mutta en ollut parhaimmillani silloin.
Masters Tourin jätin väliin kokonaan. Siinä olisi ollut liikaa matkustamista ja aikaisia kisakierroksia. Tuntuu, että ihan tarpeeksi tuli pelejä ilman sitäkin. Yksittäiseen kisaan taas ei viitsinyt osallistua kovan kilpailumaksun takia. Yksi osakilpailuhan olisi ollut kotikaupungissa, mutta kun ei kokonaiskilpailuun olisi ollut mahdollisuuksia yhdellä kisalla, niin en kokenut siihen osallistumista rahan arvoisena. Finaali Kippasuolla olisi ollut kiinnostava, mutta olikohan niin, että huomasin että siinä olisi papat lähteneet aamulla ensimmäisenä radalle, niin päätin sitten jättää koko kiertueen.
Heitin viikko sitten kahdet loppuun käytetyt fribakengät sekajätteeseen. Ostin silti yhdet uudet, joten ehkä pelaan vielä jatkossakin.
Osallistuin kauden aikana kahdeksaan PDGA-kisaan ja yhteen liigaan (yhden kierroksen verran). Yhteensä 21 reitattua kierrosta. Näistä kuusi viimeisintä ei ole vielä virallisissa tuloksissa. Virallisten tulosten keskiarvo tälle vuodelle tällä hetkellä 913. Se tulee putoamaan reilusti kunhan penkin alle menneen Nokia Mastersin tulokset tulevat viikon päästä mukaan. Alkukauden (ennen elokuuta) keskiarvo oli 923, jonka jälkeen loukkasin ranteeni (ei mennyt fribassa) , eikä se ole vieläkään parantunut. Tuloksellisesti parasta peliä esitin Epilässä kesäkuun puolivälissä. Kolme kierrosta keskiarvolla 951.
Kokonaisuutena pelasin paljon vähemmän kuin minään vuonna sitten aloitukseni 10 vuotta sitten. Vähemmän viikkokisoja, vähemmän hupirundeja, vähemmän PDGA-kilpailuja. Kiinnostus harrastuksessa siirtyi vahvemmin kuvauspuolelle. Alkukauden jälkeen myös videokuvaaminen hiukan väheni, ja tuli harrastettua kameran kanssa jotain ihan muuta (lintujen kuvausta). Missään vaiheessa pelaaminen ei silti ollut aivan lopussa, ja parasta antia olikin kaveriporukan kanssa heittely kilpailujen ulkopuolella. Nyt syyskuussa tuli jo vähän säästettyä kättä, niin että tuli pelattua oikeasti vain kaksi viikonloppua, joihin olin ilmoittautunut kauan sitten, ja maksanutkin.
Voittoja ei juuri tullut. Äänekoski Openin pappasarjan voitin, mutta muuta en. RSSO:ssa sentään pääsin sudareihin Maco Moilasen kanssa, mutta hävisin sen. Mastereiden SM-kisoista odotin jotain onnistumisia, mutta en sitten saanut ainuttakaan ehjää kierrosta aikaiseksi ja jäin mitalitaistelun ulkopuolelle. Sinänsä outoa, sillä rata on tuttu. Olisin odottanut edes yhtä kelvollista kierrosta, mutta en ollut parhaimmillani silloin.
Masters Tourin jätin väliin kokonaan. Siinä olisi ollut liikaa matkustamista ja aikaisia kisakierroksia. Tuntuu, että ihan tarpeeksi tuli pelejä ilman sitäkin. Yksittäiseen kisaan taas ei viitsinyt osallistua kovan kilpailumaksun takia. Yksi osakilpailuhan olisi ollut kotikaupungissa, mutta kun ei kokonaiskilpailuun olisi ollut mahdollisuuksia yhdellä kisalla, niin en kokenut siihen osallistumista rahan arvoisena. Finaali Kippasuolla olisi ollut kiinnostava, mutta olikohan niin, että huomasin että siinä olisi papat lähteneet aamulla ensimmäisenä radalle, niin päätin sitten jättää koko kiertueen.
Heitin viikko sitten kahdet loppuun käytetyt fribakengät sekajätteeseen. Ostin silti yhdet uudet, joten ehkä pelaan vielä jatkossakin.
12
Treenipäiväkirjat / Re: Täysillä päin puuta
« on: 29.09.25 - klo:14:56 »
No nyt on Äänekosken uusi ja hieno frisbeegolfkeskus tullut myös pelattua. Viikonloppuna kiersin radan neljä kertaa. Lauantaina kaksi kisakierrosta ja sunnuntaina yksi kisakierros, ja sen jälkeen vielä kamerakierros, kun kuvasin avoimen luokan kärkikortin videolle. Olihan siinä urakkaa huonokuntoiselle käsipuolelle. Varsinkin kuvaaminen on kovaa hommaa, kun ei halua häiritä pelaajia enempää kuin on ihan pakko, ja kun yksikseen kuvaa, niin pitäisi olla joka paikassa samaan aikaan.
Ratahan on hieno pelattava. Kolmannella kierroksella jo jonkin verran opin sen metkuja, melkein loppuun saakka. Viimeisellä neljällä väylällä otin kuitenkin 7 bogia, ja kun lopputulos oli +9, niin olin hyvin lähellä oikeasti hyvää kierrosta. Nyt tuo +9 toi n. 930 ratingeissa. Lauantain kierrokset olivat sitten vain paikkojen ja kiekkojen testausta ja sellaista. Tuli katseltua OB-rajoja monella väylällä. Toisaalta rataa on helppo pelata, kun birdiestä ei tarvitse haaveilla kuin parilla väylällä, jos ei heitä paljon pidemmälle kuin minä. Yhden ysin ja yhden kasin taisin kirjata korttiin viikonlopun aikana. Mutta toisaalta väylälle 13 otin kolme pirkkoa.
Nyt vein kiekot varastoon ja keskityn parantelemaan kättä. Voi olla etten tänä vuonna pelaa enää kuin mahdollisesti seuran pikkujoulukisat. Siitäkään en ole mitenkään varma. Editoin vähän noita paria videota, joita tuli nyt kuvattua ja ihmettelen maailman menoa vähän eri silmälaseilla jonkun aikaa. Vielä en ole päättänyt otanko ensi vuodelle lisenssiä. Ei mennä asioiden edelle. Toisaalta en hämmästyisi vaikka päättäisin jättää väliinkin. Edellinen välivuosi oli muistaakseni oikein mukava. Silloin heittelin vain höntsää ja viikkokisoja, ja itse asiassa luulen, että sinä vuonna pelasin parasta fribaa, mitä koskaan olen pelannut, tai tulen pelaamaan. Oli vapauttava olo, kun kalenterissa ei lukenut mitään koko vuonna.
Ratahan on hieno pelattava. Kolmannella kierroksella jo jonkin verran opin sen metkuja, melkein loppuun saakka. Viimeisellä neljällä väylällä otin kuitenkin 7 bogia, ja kun lopputulos oli +9, niin olin hyvin lähellä oikeasti hyvää kierrosta. Nyt tuo +9 toi n. 930 ratingeissa. Lauantain kierrokset olivat sitten vain paikkojen ja kiekkojen testausta ja sellaista. Tuli katseltua OB-rajoja monella väylällä. Toisaalta rataa on helppo pelata, kun birdiestä ei tarvitse haaveilla kuin parilla väylällä, jos ei heitä paljon pidemmälle kuin minä. Yhden ysin ja yhden kasin taisin kirjata korttiin viikonlopun aikana. Mutta toisaalta väylälle 13 otin kolme pirkkoa.
Nyt vein kiekot varastoon ja keskityn parantelemaan kättä. Voi olla etten tänä vuonna pelaa enää kuin mahdollisesti seuran pikkujoulukisat. Siitäkään en ole mitenkään varma. Editoin vähän noita paria videota, joita tuli nyt kuvattua ja ihmettelen maailman menoa vähän eri silmälaseilla jonkun aikaa. Vielä en ole päättänyt otanko ensi vuodelle lisenssiä. Ei mennä asioiden edelle. Toisaalta en hämmästyisi vaikka päättäisin jättää väliinkin. Edellinen välivuosi oli muistaakseni oikein mukava. Silloin heittelin vain höntsää ja viikkokisoja, ja itse asiassa luulen, että sinä vuonna pelasin parasta fribaa, mitä koskaan olen pelannut, tai tulen pelaamaan. Oli vapauttava olo, kun kalenterissa ei lukenut mitään koko vuonna.
13
Treenipäiväkirjat / Re: Täysillä päin puuta
« on: 25.09.25 - klo:08:24 »
Äänekosken uusi ja hieno Frisbeegolfkeskus on nyt virallisesti avattu käyttöön. Tiistaina siellä pelattiin jo ensimmäinen PDGA-kilpailu, ja eilen oli viikkokisat.
Itse en ole vielä rataa pelannut, kun käsi ei ole ihan täydellisessä kunnossa, mutta tiistaina kävin kuvaamassa yhden kortin kierroksen Oneroundilla. Eli ei nyt ihan sokkona, mutta melkein, lähden viikonloppuna pelaamaan Äänekoski Openia.
Rata on melko pitkä. Tiistaina porukka pelasi kolme tuntia yhtä kierrosta. Viikonloppuna pitäisi jaksaa kolme kertaa kiertää. Rata on myös erittäin vaativa. Jokaisella väylällä on melko tiukat OB-rajat ympärillä, ja vesiesteitä ja muuta kiusaa on pitkin rataa. Varsinkin tuulisella säällä pelaaminen voi muuttua äkkiä hyvin mielenkiintoiseksi. Esimerkiksi tiistain Oneroundilla tonnin ratingiin riitti +5. Ratahan on vielä siltä osin keskeneräinen, että ensi kaudeksi sinne tulee myös hiukan enemmän kuolevaisille suunniteltuja väyliä mukaan. Nyt jo alue on oikein mielenkiintoinen ja ehdottomasti tulee olemaan yksi parhaista radoista koko Suomessa. Sampsa Huoponen julkaisi jo yhden harkkarundin videon radalta, ja kunhan saan tuon videon editoitua, niin tulee kisavideokin.
Itse en ole vielä rataa pelannut, kun käsi ei ole ihan täydellisessä kunnossa, mutta tiistaina kävin kuvaamassa yhden kortin kierroksen Oneroundilla. Eli ei nyt ihan sokkona, mutta melkein, lähden viikonloppuna pelaamaan Äänekoski Openia.
Rata on melko pitkä. Tiistaina porukka pelasi kolme tuntia yhtä kierrosta. Viikonloppuna pitäisi jaksaa kolme kertaa kiertää. Rata on myös erittäin vaativa. Jokaisella väylällä on melko tiukat OB-rajat ympärillä, ja vesiesteitä ja muuta kiusaa on pitkin rataa. Varsinkin tuulisella säällä pelaaminen voi muuttua äkkiä hyvin mielenkiintoiseksi. Esimerkiksi tiistain Oneroundilla tonnin ratingiin riitti +5. Ratahan on vielä siltä osin keskeneräinen, että ensi kaudeksi sinne tulee myös hiukan enemmän kuolevaisille suunniteltuja väyliä mukaan. Nyt jo alue on oikein mielenkiintoinen ja ehdottomasti tulee olemaan yksi parhaista radoista koko Suomessa. Sampsa Huoponen julkaisi jo yhden harkkarundin videon radalta, ja kunhan saan tuon videon editoitua, niin tulee kisavideokin.
14
Treenipäiväkirjat / Re: Täysillä päin puuta
« on: 15.09.25 - klo:08:52 »
Nokia Masters takana. Kolme päivää Beastiä vaihtelevassa syyssäässä. Olikohan viimeiset kisat tuolla radalla, vai miten lienee. Huhuja on moneen suuntaan.
Valmistautuminen kisaan alkoi torstaina sillä, että kävin ostamassa uudet kesärenkaat, kun sadetta oli luvassa, ja vanhoissa urat melkein loppu. Pakkasin mukaan kolmet pelikengät ja yhdet vedenpitävät sukat, sillä inhoan pelata märissä kengissä, eikä pelistä tule mitään. Unohdin ottaa kumisaappaat, kun niitä tulee käytettyä niin harvoin. Sellaisillakin olen pelannut.
Päivä 1
Aamulla päätin tehdä jälkikiristyksen uusiin renkaisiin. Ei onnistunut, kun momenttiavain oli kyllä mukana, mutta hylsy oli mökillä.
Ajoin Nokialle ja otin valokuvan itsestäni, kun kameratolppa oli laitettu nerokkaasti alamäkeen enkä huomannut seisoa jarrupolkimen päällä. Rahaa on!
Lämmitin kättäni puttikorilla puoli tuntia, ennen kuin kipu ranteessa alkoi vähän hellittää. Sitten pelaamaan. Ostin kuitenkin sateenvarjon vielä ennen kierrosta, kun nyt ylimääräistä rahaa sattui olemaan. Vettä nimittäin satoi koko meidän kierroksen ajan. Ja vain meidän kierroksen ajan. Harmi, että unohdin ottaa kämpiltä jalkaan vedenpitävät sukat.
Aloitin neljä ensimmäistä väylää ja neljä bogia. Oikeasti huonoa tuuria mukana, kun kiekko oli aina puun takana, vaikka oli kohtalainen avauskin. En ollut kuitenkaan huolissani, sillä peli tuntui ihan mukavalta, ja sain muutamia onnistumisiakin sekaan.
Sitten tultiin saariväylälle. Hyvä avaus. Olisin voinut yrittää suoraan saareen, mutta arvelin, ettei kannata ensimmäisenä päivänä pilata peliä, ja päätin seiftata vähän lähemmäs. No, se seifti meni tuulen mukana oikean reunan OB:lle, ja puskan oksat pitivät kiekon rajan väärällä puolella. Melko ankara vitutus päällä yritin sitten sieltä rajalta saareen, mutta reipas etuvasemmalta puhaltava tuuli painoi kiekon maihin ennen aikojaan. Tuossa saaressa pelattiin nyt sellaista sääntöä, että Pitää heittää mantereen puolelta uusiksi, ja rankun kanssa. Jokainen heitto oli siis kaksi heittoa. Lopputuloksena oli 17 heittoa ja Game Over.
Neppailin kierroksen loppuun. Kengät eivät ole vieläkään kuivat, vaikka perjantaista on jo 4 päivää.
Päivä 2
Ukkosta ilmasssa. Ja taas sateen uhka juuri meidän kierroksen ajaksi. 10 minuuttia ennen tiiaikaa ensimmäiset ukkosen jyrähdykset. Sanottiin TD:lle, että olisi hyvä aika ottaa sääkeskeytys. Ei kelvannut. Pelattiin sitten kaatosateessa ensimmäiset 4 väylää, vaikka välillä salaman ja jyrinän väliä ei ollut kuin muutama sekunti.
Aloitin hiukan paremmin kuin perjantaina, mutta nelosväylällä kun olin puttaamassa paria, kiekko kimposi korista takana olevan puun juureen, nousi pystyyn ja rollasi koko matkan mäkeä alas rantaan. Triplabogi.
Sen jälkeen tulikin sitten tieto, että tunnin tauko. Mitäpä sillä enää siinä vaiheessa oli merkitystä, kun kengät oli jo märät ja ukkonenkin mennyt ohi. Enkä taaskaan ollut muistanut laittaa niitä vedenkestäviä sukkia jalkaan. Niin harvoin on tullut käytettyä, ettei voi millään muistaa. Menin tunniksi istumaan autoon, kun ei tuossa ajassa olisi ehtinyt kämpille hakemaan kuivia kenkiä. Sen jälkeen oli hiukan jäykkä olo.
Eipä mitään, jatkoin peliä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, ja olinkin taas yllättäen kärkikahinoissa saariväylälle tultaessa. Tällä kertaa selvisin siitä 10 heitolla.
Lopputulos 2. päivän jälkeen oli sellainen, että olin noussut takaisin kärkikorttiin enkä kovin kaukana edes. Olisinko ollut 4 tai 5 heittoa perässä.
Päivä 3
Hyvällä mielellä ottamaan kiinni kärkipelaajia. Kuivat kengät jalkaan, kun ei sadettakaan ollut pahemmin luvassa. Vaan ei se niin helpolla suju. Nämä kengät oli jääneet viimeisiksi sen takia, kun niissä oli huonot nauhat. Ja niinhän ne nauhat menikin poikki. No, hätä keinot keksii, ja irrotin perjantain kengistä nauhat, ja yritin niitä vaihtaa kuiviin kenkiin. Ei onnistunut!!! Nauhojen päät oli rispaantuneet niin pahasti, ettei niitä saanut mitenkään pujotettua paikoilleen. Ei auttanut kuin laittaa märät kengät jalkaan. Vitutus oli suuri, vaikka nyt vihdoinkin olin muistanut ottaa vedenpitävät sukat jalkaan. Märissä kengissä vaikkei vettäkään sada.
No, pelailtiin mitä pelailtiin, mutta kun tultiin takametsästä puistoon, olin koko kilpailun johdossa. En oikeastaan ollut yllättynyt, sillä vaikka tuli paljon munauksia, niin muuten heitin oikeastaan aika hyvin, ja kilpakumppaneillakin oli vaikeita hetkiä.
En ollut yllättynyt myöskään siitä, että otin saariväylään tällä kertaa 20 heittoa. Kolmena päivänä yhteensä 47 heittoa tuohon yhteen väylään. Laittakaapa paremmaksi! En voittanut, mutta oikeasti se ei haitannut yhtään. Pystyin pelaamaan kolme päivää, pidän sitä voittona.
Kisa siis ohi, ja pääsin kotimatkalle. Hiukan haikea fiilis, sillä luultavasti oli viimeinen kerta, kun pelaan tuolla maniolla radalla. Vaikka rata saisikin jatkoaikaa, on enemmän kuin todennäköistä, etten enää ensi vuonna ota lisenssiä. Aika näyttää, mutta kun heittokädestä on jo sekä olkapää, kyynärpää että ranne huonossa kunnossa, niin ehkä on aika tehdä jotain muuta. Vaikka voihan ihmeparantumisia tapahtua.
Parin viikon päästä Äänekosken uuden radan avauskisa Suolahden Suojarinteellä. Sen mä vielä pelaan.
Valmistautuminen kisaan alkoi torstaina sillä, että kävin ostamassa uudet kesärenkaat, kun sadetta oli luvassa, ja vanhoissa urat melkein loppu. Pakkasin mukaan kolmet pelikengät ja yhdet vedenpitävät sukat, sillä inhoan pelata märissä kengissä, eikä pelistä tule mitään. Unohdin ottaa kumisaappaat, kun niitä tulee käytettyä niin harvoin. Sellaisillakin olen pelannut.
Päivä 1
Aamulla päätin tehdä jälkikiristyksen uusiin renkaisiin. Ei onnistunut, kun momenttiavain oli kyllä mukana, mutta hylsy oli mökillä.
Ajoin Nokialle ja otin valokuvan itsestäni, kun kameratolppa oli laitettu nerokkaasti alamäkeen enkä huomannut seisoa jarrupolkimen päällä. Rahaa on!
Lämmitin kättäni puttikorilla puoli tuntia, ennen kuin kipu ranteessa alkoi vähän hellittää. Sitten pelaamaan. Ostin kuitenkin sateenvarjon vielä ennen kierrosta, kun nyt ylimääräistä rahaa sattui olemaan. Vettä nimittäin satoi koko meidän kierroksen ajan. Ja vain meidän kierroksen ajan. Harmi, että unohdin ottaa kämpiltä jalkaan vedenpitävät sukat.
Aloitin neljä ensimmäistä väylää ja neljä bogia. Oikeasti huonoa tuuria mukana, kun kiekko oli aina puun takana, vaikka oli kohtalainen avauskin. En ollut kuitenkaan huolissani, sillä peli tuntui ihan mukavalta, ja sain muutamia onnistumisiakin sekaan.
Sitten tultiin saariväylälle. Hyvä avaus. Olisin voinut yrittää suoraan saareen, mutta arvelin, ettei kannata ensimmäisenä päivänä pilata peliä, ja päätin seiftata vähän lähemmäs. No, se seifti meni tuulen mukana oikean reunan OB:lle, ja puskan oksat pitivät kiekon rajan väärällä puolella. Melko ankara vitutus päällä yritin sitten sieltä rajalta saareen, mutta reipas etuvasemmalta puhaltava tuuli painoi kiekon maihin ennen aikojaan. Tuossa saaressa pelattiin nyt sellaista sääntöä, että Pitää heittää mantereen puolelta uusiksi, ja rankun kanssa. Jokainen heitto oli siis kaksi heittoa. Lopputuloksena oli 17 heittoa ja Game Over.
Neppailin kierroksen loppuun. Kengät eivät ole vieläkään kuivat, vaikka perjantaista on jo 4 päivää.
Päivä 2
Ukkosta ilmasssa. Ja taas sateen uhka juuri meidän kierroksen ajaksi. 10 minuuttia ennen tiiaikaa ensimmäiset ukkosen jyrähdykset. Sanottiin TD:lle, että olisi hyvä aika ottaa sääkeskeytys. Ei kelvannut. Pelattiin sitten kaatosateessa ensimmäiset 4 väylää, vaikka välillä salaman ja jyrinän väliä ei ollut kuin muutama sekunti.
Aloitin hiukan paremmin kuin perjantaina, mutta nelosväylällä kun olin puttaamassa paria, kiekko kimposi korista takana olevan puun juureen, nousi pystyyn ja rollasi koko matkan mäkeä alas rantaan. Triplabogi.
Sen jälkeen tulikin sitten tieto, että tunnin tauko. Mitäpä sillä enää siinä vaiheessa oli merkitystä, kun kengät oli jo märät ja ukkonenkin mennyt ohi. Enkä taaskaan ollut muistanut laittaa niitä vedenkestäviä sukkia jalkaan. Niin harvoin on tullut käytettyä, ettei voi millään muistaa. Menin tunniksi istumaan autoon, kun ei tuossa ajassa olisi ehtinyt kämpille hakemaan kuivia kenkiä. Sen jälkeen oli hiukan jäykkä olo.
Eipä mitään, jatkoin peliä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, ja olinkin taas yllättäen kärkikahinoissa saariväylälle tultaessa. Tällä kertaa selvisin siitä 10 heitolla.
Lopputulos 2. päivän jälkeen oli sellainen, että olin noussut takaisin kärkikorttiin enkä kovin kaukana edes. Olisinko ollut 4 tai 5 heittoa perässä.
Päivä 3
Hyvällä mielellä ottamaan kiinni kärkipelaajia. Kuivat kengät jalkaan, kun ei sadettakaan ollut pahemmin luvassa. Vaan ei se niin helpolla suju. Nämä kengät oli jääneet viimeisiksi sen takia, kun niissä oli huonot nauhat. Ja niinhän ne nauhat menikin poikki. No, hätä keinot keksii, ja irrotin perjantain kengistä nauhat, ja yritin niitä vaihtaa kuiviin kenkiin. Ei onnistunut!!! Nauhojen päät oli rispaantuneet niin pahasti, ettei niitä saanut mitenkään pujotettua paikoilleen. Ei auttanut kuin laittaa märät kengät jalkaan. Vitutus oli suuri, vaikka nyt vihdoinkin olin muistanut ottaa vedenpitävät sukat jalkaan. Märissä kengissä vaikkei vettäkään sada.
No, pelailtiin mitä pelailtiin, mutta kun tultiin takametsästä puistoon, olin koko kilpailun johdossa. En oikeastaan ollut yllättynyt, sillä vaikka tuli paljon munauksia, niin muuten heitin oikeastaan aika hyvin, ja kilpakumppaneillakin oli vaikeita hetkiä.
En ollut yllättynyt myöskään siitä, että otin saariväylään tällä kertaa 20 heittoa. Kolmena päivänä yhteensä 47 heittoa tuohon yhteen väylään. Laittakaapa paremmaksi! En voittanut, mutta oikeasti se ei haitannut yhtään. Pystyin pelaamaan kolme päivää, pidän sitä voittona.
Kisa siis ohi, ja pääsin kotimatkalle. Hiukan haikea fiilis, sillä luultavasti oli viimeinen kerta, kun pelaan tuolla maniolla radalla. Vaikka rata saisikin jatkoaikaa, on enemmän kuin todennäköistä, etten enää ensi vuonna ota lisenssiä. Aika näyttää, mutta kun heittokädestä on jo sekä olkapää, kyynärpää että ranne huonossa kunnossa, niin ehkä on aika tehdä jotain muuta. Vaikka voihan ihmeparantumisia tapahtua.
Parin viikon päästä Äänekosken uuden radan avauskisa Suolahden Suojarinteellä. Sen mä vielä pelaan.
15
Treenipäiväkirjat / Re: Täysillä päin puuta
« on: 01.09.25 - klo:08:16 »
Hiiskassa pelattiin Discooter Tourin yksipäiväinen kahden kierroksen kilpailu. Lähdin pelaamaan, vaikka koko viikon vain varoin rasittamasta kättä. Ranne kun ei ole vieläkään parantunut. Kyllä sen huomasi pelatessakin, mutta ei käsi niin kipeä ollut, että olisi pitänyt kesken jättää. Välillä vihlaisi normaalia enemmän, kun vahingossa yritin nostaa reppua maasta oikealla kädellä, ja muutama putti ja heitto lähti yllättäen ennen aikojaan sormista, kun käsi vain ei totellut, mutta muuten pystyin pelaamaan melko normaalisti.
Arvasin jo ennen kisaa, että en tule mitään ennätyksiä tekemään, jos ei nyt sitten ennätykseksi lasketa sitä, että en kummallakaan kierroksella saanut edes 900 ratingia rikottua. Sitä ei ole tainnut tapahtua moneen vuoteen. Eipä tässä, pari viikkoa aikaa Nokia Mastersiin.
Arvasin jo ennen kisaa, että en tule mitään ennätyksiä tekemään, jos ei nyt sitten ennätykseksi lasketa sitä, että en kummallakaan kierroksella saanut edes 900 ratingia rikottua. Sitä ei ole tainnut tapahtua moneen vuoteen. Eipä tässä, pari viikkoa aikaa Nokia Mastersiin.