Recent Posts
1
Treenipäiväkirjat / Re: Jussin rata kiertely blogi.
« Last post by jussi32 on 13.10.25 - klo:17:28 »Loppukausi taittaa mennä ihan kotiratojen parissa. Euran ja Kokemäen risteen juoksukallion uudet radat valmistuivat, mutta taidan ottaa ne vasta ensi keväänä.
Toki jos pirkkalan rajasalmen rata valmistuisi vielä ja on kelejä voin sen ottaa, mutta sen radan rakentamisessa tai luvissa tuuntuu kyllä jokin tökkivän joten tuskin valmistuu.
Tälläkaudella tuli pelattua aika vähän johtuen polvivammasta joka toki nyt alkaa olla jo ihan normaali, mutta sain sentään muutaman uuden radan bongattua ja pari uus vanhaa eli uudistettuja vanhoja ratoja.
Ensikaudella siis kokemäki juoksukallio ja eura kauttuan metsä. Sen verran lähkkäin radat ovat että menee samalla reisulla.
Sitten myös somerniemen uusi rata. Muut rata reissut jätetään siten vielä auki.
Toki jos pirkkalan rajasalmen rata valmistuisi vielä ja on kelejä voin sen ottaa, mutta sen radan rakentamisessa tai luvissa tuuntuu kyllä jokin tökkivän joten tuskin valmistuu.
Tälläkaudella tuli pelattua aika vähän johtuen polvivammasta joka toki nyt alkaa olla jo ihan normaali, mutta sain sentään muutaman uuden radan bongattua ja pari uus vanhaa eli uudistettuja vanhoja ratoja.
Ensikaudella siis kokemäki juoksukallio ja eura kauttuan metsä. Sen verran lähkkäin radat ovat että menee samalla reisulla.
Sitten myös somerniemen uusi rata. Muut rata reissut jätetään siten vielä auki.
2
Treenipäiväkirjat / Re: Rakkaudesta lajiin
« Last post by Ari on 06.10.25 - klo:18:37 »Hienoa kun joku kommunikoi. Ilmeisesti tämän sivuston ongelmana on edelleen ettei tänne voi tehdä uusia käyttäjiä ja vanhoista on aktiivisia ehkä neljä. Ehkä tilanne muuttuu.
Jos tuo olisi noin yksinkertaista niin oltaisiin todennäköisesti samaa mieltä. Itselle osa väylistä on liian itselle sopivia jolloin sillä keskiarvolla ei ole merkitystä. Juurikin tämä lyhyt foreneppi on niin meikäläisen perusheitto ettei siinä ole vaihtoehtona kuin se kakkonen. Luonnollisestikin keskiarvo on enemmän kuin kaksi, mutta kakkonen on ainoa joka kelpaa eikä se tunnu siis onnistumiselta koska se on niin oletus.
Toinen asia on sitten vaikka pidemmät väylät kuten Kaatiksen 11. Takatiiltä nelonen on hyvää tekemistä, vitonen on ihan normaalia ja kutonen menee sitten jo epäonnistumisen puolelle. Kolmosia nykyään tulee ehkä puolikas joka vuosi eli kerran kahdessa vuodessa. Etutiiltä kolmonen on paremmin tehtävissä, mutta vaatii kaksi erinomaista heittoa ja todennäköisesti vielä putinkin.
Pystyn siis laatimaan itselleni sopivat omat parit väylille ja pelaamaan ikäänkuin niitä vastaan. Useimmitenhan ne perustuvat keskiarvoon tai johonkin muuhun järkevältä tuntumaan asetukseen. Silti joillekin väylille oletan heittäväni aina hyvän avauksen ja toisille väylille olen hyväksynyt että todennäköisesti en osu siihen väylään kunnolla. Tästä hyvä esimerkki on vaikka Kaatiksen 13, par 5 jossa mennään ensin ylämäkeen metsässä ja sitten pellolle. Aiemmin pelasin tätä väylää avaamalla forella. Tällöin pyrin heittämään avauksen siihen ylätasanteelle takatiiltä ja jatkamaan siitä. Haasteeksi tuli se, että siitä on oikeasti vielä aika pitkä matka metsästä ulos joten liian usein joko heitettiin täysillä metsään tai yritettiin nepata siihen satasen tolpan lähelle.
Päädyin ehkä matematiikan vastaisesti siihen, että bäkkärillä mennään avaus vaikka osun sillä huonommin siihen aukkoon. Aukkoon osuessa kuitenkin pääsen senverran pitemmälle, että kakkosheitto on paremmalla prosentilla "pellolla". Heikompi avaus johtaa aina säätämiseen ja olen hyväksynyt että kakkosheitto on usein neppi johonkin väylälle josta sitten yritetään "pellolle". Periaatteessa tässä on mahdollisuus useammin takatiin pirkkoon, mutta koska kyseessä on vaikea väylä olen opetellut pelaamaan tätä rauhallisesti. Kovinkaan usein en enää tee kutosta isompaa vaikka se on usein aika pienestä kiinni. Välillä pitää vain nielaista ja koittaa pelata sitä kutosta. Se on yllättävän helppoa kun laskee tavoitetilaa saavuttaa se tavoite kun ei yritä mitään sankaritekoja.
Seuranmestaruuskisoissa selkä alkoi vähän vinkua ja käveleminenkin on hieman haastavaa. Pystyn kävelemään, mutta selkä pistää vähän vastaan ja tuntuu että askeleet menevät jotenkin oudosti.
Seuranmestaruuskisoissa pelattiin sellaisia väyliä joita ei aiemmin ole pelattu eikä kukaan edes harjoitellut joten kaikki olivat samassa tilanteessa. Loppuun asti oli meidän luokassa jännää, mutta ei vain riittänyt tällä kertaa.
Oikeastaan itselle jäi mieleen, että tuuli yllättävän kovaa. Oikein oli hauska pelata leppoisasti mutta kilpaillen outoja väyliä.
Nyt sitten alkoi syksy ja vettä tuntuu tihuuttavan ihan koko ajan.
Rouvan kanssa olisi tarkoitus mennä ensi viikoksi Leville ja sittenhän jo ollaan aika lähellä Kroatian reissua.
Ja sittenhän on kohta jo joulu ja sieltä se Juhannuskin jo tulla jolkottelee ja ollaan taas vuoden vanhempia. Niin se aika kuluu kun on mukavaa. Pitäisi kaikkea mutta tuntuu, että jos ei heti aloita niin sitten ei ehdi.
Mökillä ollaan asusteltu koko kesä ja nyt laitellaan paikkoja syyskuntoon jotta voidaan muuttaa talveksi kotiin.
Jos tuo olisi noin yksinkertaista niin oltaisiin todennäköisesti samaa mieltä. Itselle osa väylistä on liian itselle sopivia jolloin sillä keskiarvolla ei ole merkitystä. Juurikin tämä lyhyt foreneppi on niin meikäläisen perusheitto ettei siinä ole vaihtoehtona kuin se kakkonen. Luonnollisestikin keskiarvo on enemmän kuin kaksi, mutta kakkonen on ainoa joka kelpaa eikä se tunnu siis onnistumiselta koska se on niin oletus.
Toinen asia on sitten vaikka pidemmät väylät kuten Kaatiksen 11. Takatiiltä nelonen on hyvää tekemistä, vitonen on ihan normaalia ja kutonen menee sitten jo epäonnistumisen puolelle. Kolmosia nykyään tulee ehkä puolikas joka vuosi eli kerran kahdessa vuodessa. Etutiiltä kolmonen on paremmin tehtävissä, mutta vaatii kaksi erinomaista heittoa ja todennäköisesti vielä putinkin.
Pystyn siis laatimaan itselleni sopivat omat parit väylille ja pelaamaan ikäänkuin niitä vastaan. Useimmitenhan ne perustuvat keskiarvoon tai johonkin muuhun järkevältä tuntumaan asetukseen. Silti joillekin väylille oletan heittäväni aina hyvän avauksen ja toisille väylille olen hyväksynyt että todennäköisesti en osu siihen väylään kunnolla. Tästä hyvä esimerkki on vaikka Kaatiksen 13, par 5 jossa mennään ensin ylämäkeen metsässä ja sitten pellolle. Aiemmin pelasin tätä väylää avaamalla forella. Tällöin pyrin heittämään avauksen siihen ylätasanteelle takatiiltä ja jatkamaan siitä. Haasteeksi tuli se, että siitä on oikeasti vielä aika pitkä matka metsästä ulos joten liian usein joko heitettiin täysillä metsään tai yritettiin nepata siihen satasen tolpan lähelle.
Päädyin ehkä matematiikan vastaisesti siihen, että bäkkärillä mennään avaus vaikka osun sillä huonommin siihen aukkoon. Aukkoon osuessa kuitenkin pääsen senverran pitemmälle, että kakkosheitto on paremmalla prosentilla "pellolla". Heikompi avaus johtaa aina säätämiseen ja olen hyväksynyt että kakkosheitto on usein neppi johonkin väylälle josta sitten yritetään "pellolle". Periaatteessa tässä on mahdollisuus useammin takatiin pirkkoon, mutta koska kyseessä on vaikea väylä olen opetellut pelaamaan tätä rauhallisesti. Kovinkaan usein en enää tee kutosta isompaa vaikka se on usein aika pienestä kiinni. Välillä pitää vain nielaista ja koittaa pelata sitä kutosta. Se on yllättävän helppoa kun laskee tavoitetilaa saavuttaa se tavoite kun ei yritä mitään sankaritekoja.
Seuranmestaruuskisoissa selkä alkoi vähän vinkua ja käveleminenkin on hieman haastavaa. Pystyn kävelemään, mutta selkä pistää vähän vastaan ja tuntuu että askeleet menevät jotenkin oudosti.
Seuranmestaruuskisoissa pelattiin sellaisia väyliä joita ei aiemmin ole pelattu eikä kukaan edes harjoitellut joten kaikki olivat samassa tilanteessa. Loppuun asti oli meidän luokassa jännää, mutta ei vain riittänyt tällä kertaa.
Oikeastaan itselle jäi mieleen, että tuuli yllättävän kovaa. Oikein oli hauska pelata leppoisasti mutta kilpaillen outoja väyliä.
Nyt sitten alkoi syksy ja vettä tuntuu tihuuttavan ihan koko ajan.
Rouvan kanssa olisi tarkoitus mennä ensi viikoksi Leville ja sittenhän jo ollaan aika lähellä Kroatian reissua.
Ja sittenhän on kohta jo joulu ja sieltä se Juhannuskin jo tulla jolkottelee ja ollaan taas vuoden vanhempia. Niin se aika kuluu kun on mukavaa. Pitäisi kaikkea mutta tuntuu, että jos ei heti aloita niin sitten ei ehdi.
Mökillä ollaan asusteltu koko kesä ja nyt laitellaan paikkoja syyskuntoon jotta voidaan muuttaa talveksi kotiin.
3
Treenipäiväkirjat / Re: Rakkaudesta lajiin
« Last post by letiss on 06.10.25 - klo:08:30 »Tämä voisi johtaa jonkinlaiseen kommentointiin, koska oikeaa vastausta ei ole ja monologit on aina vähän huonoja.
Esimerkkinä keskustelussa oli Kaatiksen viimeinen väylä. Numero 24.
Takatiiltä hieman vaikeampi puiden kasvamisen takia, par 3 mutta periaatteessa jos on 80m fore niin kakkostahan siinä haetaan. Voi hakea muullakin lailla mutta se ei oikeastaan ole oleellista.
Etutii on alle 70m fore. Jone kertoi saavansa hyvän mielen jos tekee siihen kakkosen etutiiltä. Mietin asiaa hetken ja totesin, että kakkonen on perussuoritus josta ei sen enempää hyvää mieltä irtoa. Kolmonen on jo huono ja nelonen ihan hirveää tuubaa.
Kyllä ja perusteluna siis on, että mun ka. Kaatis etutii #24 on 2.5, joten kyllähän birdie (2) on puoliheittoa alle mun keskiarvon. Saahan siitä hyvä mieli tulla
Samanlailla esimerkkina vaikka Kaatis #2 ja takatiiltä, mun ka. siinä on 5.8, joten par lukema 5 tuo hyvää mieltä.
4
Treenipäiväkirjat / Re: Rakkaudesta lajiin
« Last post by Ari on 03.10.25 - klo:17:06 »Tässähän menee viikkoja ennenkuin on Drava Forester, joten sitähän on ihan ihmeissään. Rouvan kanssa pitäisi lomailla välissä hieman, joten frisbeegolf ei välttämättä ole kovin aktiivitasolla. Nyt syksyn alettua on ollut kyllä kiva käydä pelaamassa vaikka kausi alkaakin kääntyä syksyyn.
Jonen kanssa aloiteltiin mielenkiintoista ajatusketjua. Tai oikeastaan ajatuksenvaihtoa. Tämä voisi johtaa jonkinlaiseen kommentointiin, koska oikeaa vastausta ei ole ja monologit on aina vähän huonoja.
Esimerkkinä keskustelussa oli Kaatiksen viimeinen väylä. Numero 24.
Takatiiltä hieman vaikeampi puiden kasvamisen takia, par 3 mutta periaatteessa jos on 80m fore niin kakkostahan siinä haetaan. Voi hakea muullakin lailla mutta se ei oikeastaan ole oleellista.
Etutii on alle 70m fore. Jone kertoi saavansa hyvän mielen jos tekee siihen kakkosen etutiiltä. Mietin asiaa hetken ja totesin, että kakkonen on perussuoritus josta ei sen enempää hyvää mieltä irtoa. Kolmonen on jo huono ja nelonen ihan hirveää tuubaa.
Tästä päästiin itse asiaan, jota ei oikeastaan leivottu sen pitemmälle siinä kohtaa.
Sama väylä, ehkä jopa sama heitto, mutta aivan erilainen suhtautuminen.
Kukaanhan ei ole väärässä koska on kyse mielipiteestä ja omasta ajattelusta.
Sivuttiin hieman pelaamisen mielekkyyttä kuitenkin. Etutiiltä pelaaminen on helpompaa ja birdien mahdollisuus on lähes joka väylällä jos heittää 100m.
Takatiiltä sadan metrin heittäjällä on paljon enemmän haasteita. Parilla saa tonnin ratingia eli on selvästi vaikeampi "samalla leiskalla".
Itse koen takatiiltä onnistumisen merkittävämpänä kuin etutiiltä koska se on itselle vaikeampi. Pidän siitä, että hyvä tulos vaatii hyvää pelaamista. Takatiiltä huono avaus tarkoittaa useammin bogia tai isompaa. Etutiiltä huono avaus saattaa tarkoittaa enintään bogia mutta usein paria. Tämä ei siis ihan joka väylällä toimi, mutta jos hieman yleistetään.
Omassa ajattelussa siis birdie ei ole se joka tuo hyvän mielen vaan hyvin heittäminen. Kaatiksen etutiit eivät ole samalla lailla epäonnistumisrata kuin Nummelanharju, mutta birdiellä hyvin pelaamisen mittaaminen ei minulla toimi. Tietenkin jos pelaan -9 jolla sai Syysmyrskyssä sen tonnin olen heittänyt hyvin.
Syvempi ajattelu ei aina ole huonosta. Huomasin itse ajattelevani tätä asiaa aktiivisesti ja isoin huomio on tietenkin ihmisten erilainen suhtautuminen samoihin asioihin. Sehän on merkittävä huomio jonka hyväksyminen vie aikansa. Tietenkin on niin, että tästähän ne isotkin erimielisyydet saa alkunsa kun nähdään asioita hieman eri kulmista eikä ymmärretä että niin on.
Seuraava pohdinnan paikka on, että jos näkisin asian hieman toisin niin vaikuttaisiko se minun pelaamiseen?
En osaa ainakaan vielä sanoa, mutta on kyllä vaikea ajatella että asia käskemällä muuttuisi. Pitkään olen yrittänyt uskotella että 55 on Nummelanharjulla ihan hyvää tekemistä, mutta sitten kun pelaa 55 niin ei siltä tunnu. 53 ehkä tuntuu jo ihan stabiililta, mutta on ehkä hyvä esimerkki siitä ettei itsensä huijaaminen ole helppoa.
Huomenna on Seuranmestaruuskilpailut. Hienoa on ollut huomata, että niitä kohtaan on ollut mielenkiintoa vaikka järjestelyt ovat venyneet käytännön syistä pitkälle.
Pelataan perinteisesti Kaatiksella kaksi kierrosta spesiaalileiskoja joiden suunnittelijoina vuosittain eri henkilöt. Oikein hauska formaatti. Tauolla sitten hieman yhteisiä leikkihommia ja sitten taas pelataan.
Jonen kanssa aloiteltiin mielenkiintoista ajatusketjua. Tai oikeastaan ajatuksenvaihtoa. Tämä voisi johtaa jonkinlaiseen kommentointiin, koska oikeaa vastausta ei ole ja monologit on aina vähän huonoja.
Esimerkkinä keskustelussa oli Kaatiksen viimeinen väylä. Numero 24.
Takatiiltä hieman vaikeampi puiden kasvamisen takia, par 3 mutta periaatteessa jos on 80m fore niin kakkostahan siinä haetaan. Voi hakea muullakin lailla mutta se ei oikeastaan ole oleellista.
Etutii on alle 70m fore. Jone kertoi saavansa hyvän mielen jos tekee siihen kakkosen etutiiltä. Mietin asiaa hetken ja totesin, että kakkonen on perussuoritus josta ei sen enempää hyvää mieltä irtoa. Kolmonen on jo huono ja nelonen ihan hirveää tuubaa.
Tästä päästiin itse asiaan, jota ei oikeastaan leivottu sen pitemmälle siinä kohtaa.
Sama väylä, ehkä jopa sama heitto, mutta aivan erilainen suhtautuminen.
Kukaanhan ei ole väärässä koska on kyse mielipiteestä ja omasta ajattelusta.
Sivuttiin hieman pelaamisen mielekkyyttä kuitenkin. Etutiiltä pelaaminen on helpompaa ja birdien mahdollisuus on lähes joka väylällä jos heittää 100m.
Takatiiltä sadan metrin heittäjällä on paljon enemmän haasteita. Parilla saa tonnin ratingia eli on selvästi vaikeampi "samalla leiskalla".
Itse koen takatiiltä onnistumisen merkittävämpänä kuin etutiiltä koska se on itselle vaikeampi. Pidän siitä, että hyvä tulos vaatii hyvää pelaamista. Takatiiltä huono avaus tarkoittaa useammin bogia tai isompaa. Etutiiltä huono avaus saattaa tarkoittaa enintään bogia mutta usein paria. Tämä ei siis ihan joka väylällä toimi, mutta jos hieman yleistetään.
Omassa ajattelussa siis birdie ei ole se joka tuo hyvän mielen vaan hyvin heittäminen. Kaatiksen etutiit eivät ole samalla lailla epäonnistumisrata kuin Nummelanharju, mutta birdiellä hyvin pelaamisen mittaaminen ei minulla toimi. Tietenkin jos pelaan -9 jolla sai Syysmyrskyssä sen tonnin olen heittänyt hyvin.
Syvempi ajattelu ei aina ole huonosta. Huomasin itse ajattelevani tätä asiaa aktiivisesti ja isoin huomio on tietenkin ihmisten erilainen suhtautuminen samoihin asioihin. Sehän on merkittävä huomio jonka hyväksyminen vie aikansa. Tietenkin on niin, että tästähän ne isotkin erimielisyydet saa alkunsa kun nähdään asioita hieman eri kulmista eikä ymmärretä että niin on.
Seuraava pohdinnan paikka on, että jos näkisin asian hieman toisin niin vaikuttaisiko se minun pelaamiseen?
En osaa ainakaan vielä sanoa, mutta on kyllä vaikea ajatella että asia käskemällä muuttuisi. Pitkään olen yrittänyt uskotella että 55 on Nummelanharjulla ihan hyvää tekemistä, mutta sitten kun pelaa 55 niin ei siltä tunnu. 53 ehkä tuntuu jo ihan stabiililta, mutta on ehkä hyvä esimerkki siitä ettei itsensä huijaaminen ole helppoa.
Huomenna on Seuranmestaruuskilpailut. Hienoa on ollut huomata, että niitä kohtaan on ollut mielenkiintoa vaikka järjestelyt ovat venyneet käytännön syistä pitkälle.
Pelataan perinteisesti Kaatiksella kaksi kierrosta spesiaalileiskoja joiden suunnittelijoina vuosittain eri henkilöt. Oikein hauska formaatti. Tauolla sitten hieman yhteisiä leikkihommia ja sitten taas pelataan.
5
Treenipäiväkirjat / Re: Täysillä päin puuta
« Last post by takarivi on 01.10.25 - klo:14:52 »Jokohan olisi aika tehdä yhteenvetoa tästä kaudesta.
Osallistuin kauden aikana kahdeksaan PDGA-kisaan ja yhteen liigaan (yhden kierroksen verran). Yhteensä 21 reitattua kierrosta. Näistä kuusi viimeisintä ei ole vielä virallisissa tuloksissa. Virallisten tulosten keskiarvo tälle vuodelle tällä hetkellä 913. Se tulee putoamaan reilusti kunhan penkin alle menneen Nokia Mastersin tulokset tulevat viikon päästä mukaan. Alkukauden (ennen elokuuta) keskiarvo oli 923, jonka jälkeen loukkasin ranteeni (ei mennyt fribassa) , eikä se ole vieläkään parantunut. Tuloksellisesti parasta peliä esitin Epilässä kesäkuun puolivälissä. Kolme kierrosta keskiarvolla 951.
Kokonaisuutena pelasin paljon vähemmän kuin minään vuonna sitten aloitukseni 10 vuotta sitten. Vähemmän viikkokisoja, vähemmän hupirundeja, vähemmän PDGA-kilpailuja. Kiinnostus harrastuksessa siirtyi vahvemmin kuvauspuolelle. Alkukauden jälkeen myös videokuvaaminen hiukan väheni, ja tuli harrastettua kameran kanssa jotain ihan muuta (lintujen kuvausta). Missään vaiheessa pelaaminen ei silti ollut aivan lopussa, ja parasta antia olikin kaveriporukan kanssa heittely kilpailujen ulkopuolella. Nyt syyskuussa tuli jo vähän säästettyä kättä, niin että tuli pelattua oikeasti vain kaksi viikonloppua, joihin olin ilmoittautunut kauan sitten, ja maksanutkin.
Voittoja ei juuri tullut. Äänekoski Openin pappasarjan voitin, mutta muuta en. RSSO:ssa sentään pääsin sudareihin Maco Moilasen kanssa, mutta hävisin sen. Mastereiden SM-kisoista odotin jotain onnistumisia, mutta en sitten saanut ainuttakaan ehjää kierrosta aikaiseksi ja jäin mitalitaistelun ulkopuolelle. Sinänsä outoa, sillä rata on tuttu. Olisin odottanut edes yhtä kelvollista kierrosta, mutta en ollut parhaimmillani silloin.
Masters Tourin jätin väliin kokonaan. Siinä olisi ollut liikaa matkustamista ja aikaisia kisakierroksia. Tuntuu, että ihan tarpeeksi tuli pelejä ilman sitäkin. Yksittäiseen kisaan taas ei viitsinyt osallistua kovan kilpailumaksun takia. Yksi osakilpailuhan olisi ollut kotikaupungissa, mutta kun ei kokonaiskilpailuun olisi ollut mahdollisuuksia yhdellä kisalla, niin en kokenut siihen osallistumista rahan arvoisena. Finaali Kippasuolla olisi ollut kiinnostava, mutta olikohan niin, että huomasin että siinä olisi papat lähteneet aamulla ensimmäisenä radalle, niin päätin sitten jättää koko kiertueen.
Heitin viikko sitten kahdet loppuun käytetyt fribakengät sekajätteeseen. Ostin silti yhdet uudet, joten ehkä pelaan vielä jatkossakin.
Osallistuin kauden aikana kahdeksaan PDGA-kisaan ja yhteen liigaan (yhden kierroksen verran). Yhteensä 21 reitattua kierrosta. Näistä kuusi viimeisintä ei ole vielä virallisissa tuloksissa. Virallisten tulosten keskiarvo tälle vuodelle tällä hetkellä 913. Se tulee putoamaan reilusti kunhan penkin alle menneen Nokia Mastersin tulokset tulevat viikon päästä mukaan. Alkukauden (ennen elokuuta) keskiarvo oli 923, jonka jälkeen loukkasin ranteeni (ei mennyt fribassa) , eikä se ole vieläkään parantunut. Tuloksellisesti parasta peliä esitin Epilässä kesäkuun puolivälissä. Kolme kierrosta keskiarvolla 951.
Kokonaisuutena pelasin paljon vähemmän kuin minään vuonna sitten aloitukseni 10 vuotta sitten. Vähemmän viikkokisoja, vähemmän hupirundeja, vähemmän PDGA-kilpailuja. Kiinnostus harrastuksessa siirtyi vahvemmin kuvauspuolelle. Alkukauden jälkeen myös videokuvaaminen hiukan väheni, ja tuli harrastettua kameran kanssa jotain ihan muuta (lintujen kuvausta). Missään vaiheessa pelaaminen ei silti ollut aivan lopussa, ja parasta antia olikin kaveriporukan kanssa heittely kilpailujen ulkopuolella. Nyt syyskuussa tuli jo vähän säästettyä kättä, niin että tuli pelattua oikeasti vain kaksi viikonloppua, joihin olin ilmoittautunut kauan sitten, ja maksanutkin.
Voittoja ei juuri tullut. Äänekoski Openin pappasarjan voitin, mutta muuta en. RSSO:ssa sentään pääsin sudareihin Maco Moilasen kanssa, mutta hävisin sen. Mastereiden SM-kisoista odotin jotain onnistumisia, mutta en sitten saanut ainuttakaan ehjää kierrosta aikaiseksi ja jäin mitalitaistelun ulkopuolelle. Sinänsä outoa, sillä rata on tuttu. Olisin odottanut edes yhtä kelvollista kierrosta, mutta en ollut parhaimmillani silloin.
Masters Tourin jätin väliin kokonaan. Siinä olisi ollut liikaa matkustamista ja aikaisia kisakierroksia. Tuntuu, että ihan tarpeeksi tuli pelejä ilman sitäkin. Yksittäiseen kisaan taas ei viitsinyt osallistua kovan kilpailumaksun takia. Yksi osakilpailuhan olisi ollut kotikaupungissa, mutta kun ei kokonaiskilpailuun olisi ollut mahdollisuuksia yhdellä kisalla, niin en kokenut siihen osallistumista rahan arvoisena. Finaali Kippasuolla olisi ollut kiinnostava, mutta olikohan niin, että huomasin että siinä olisi papat lähteneet aamulla ensimmäisenä radalle, niin päätin sitten jättää koko kiertueen.
Heitin viikko sitten kahdet loppuun käytetyt fribakengät sekajätteeseen. Ostin silti yhdet uudet, joten ehkä pelaan vielä jatkossakin.
6
Treenipäiväkirjat / Re: Täysillä päin puuta
« Last post by takarivi on 29.09.25 - klo:14:56 »No nyt on Äänekosken uusi ja hieno frisbeegolfkeskus tullut myös pelattua. Viikonloppuna kiersin radan neljä kertaa. Lauantaina kaksi kisakierrosta ja sunnuntaina yksi kisakierros, ja sen jälkeen vielä kamerakierros, kun kuvasin avoimen luokan kärkikortin videolle. Olihan siinä urakkaa huonokuntoiselle käsipuolelle. Varsinkin kuvaaminen on kovaa hommaa, kun ei halua häiritä pelaajia enempää kuin on ihan pakko, ja kun yksikseen kuvaa, niin pitäisi olla joka paikassa samaan aikaan.
Ratahan on hieno pelattava. Kolmannella kierroksella jo jonkin verran opin sen metkuja, melkein loppuun saakka. Viimeisellä neljällä väylällä otin kuitenkin 7 bogia, ja kun lopputulos oli +9, niin olin hyvin lähellä oikeasti hyvää kierrosta. Nyt tuo +9 toi n. 930 ratingeissa. Lauantain kierrokset olivat sitten vain paikkojen ja kiekkojen testausta ja sellaista. Tuli katseltua OB-rajoja monella väylällä. Toisaalta rataa on helppo pelata, kun birdiestä ei tarvitse haaveilla kuin parilla väylällä, jos ei heitä paljon pidemmälle kuin minä. Yhden ysin ja yhden kasin taisin kirjata korttiin viikonlopun aikana. Mutta toisaalta väylälle 13 otin kolme pirkkoa.
Nyt vein kiekot varastoon ja keskityn parantelemaan kättä. Voi olla etten tänä vuonna pelaa enää kuin mahdollisesti seuran pikkujoulukisat. Siitäkään en ole mitenkään varma. Editoin vähän noita paria videota, joita tuli nyt kuvattua ja ihmettelen maailman menoa vähän eri silmälaseilla jonkun aikaa. Vielä en ole päättänyt otanko ensi vuodelle lisenssiä. Ei mennä asioiden edelle. Toisaalta en hämmästyisi vaikka päättäisin jättää väliinkin. Edellinen välivuosi oli muistaakseni oikein mukava. Silloin heittelin vain höntsää ja viikkokisoja, ja itse asiassa luulen, että sinä vuonna pelasin parasta fribaa, mitä koskaan olen pelannut, tai tulen pelaamaan. Oli vapauttava olo, kun kalenterissa ei lukenut mitään koko vuonna.
Ratahan on hieno pelattava. Kolmannella kierroksella jo jonkin verran opin sen metkuja, melkein loppuun saakka. Viimeisellä neljällä väylällä otin kuitenkin 7 bogia, ja kun lopputulos oli +9, niin olin hyvin lähellä oikeasti hyvää kierrosta. Nyt tuo +9 toi n. 930 ratingeissa. Lauantain kierrokset olivat sitten vain paikkojen ja kiekkojen testausta ja sellaista. Tuli katseltua OB-rajoja monella väylällä. Toisaalta rataa on helppo pelata, kun birdiestä ei tarvitse haaveilla kuin parilla väylällä, jos ei heitä paljon pidemmälle kuin minä. Yhden ysin ja yhden kasin taisin kirjata korttiin viikonlopun aikana. Mutta toisaalta väylälle 13 otin kolme pirkkoa.
Nyt vein kiekot varastoon ja keskityn parantelemaan kättä. Voi olla etten tänä vuonna pelaa enää kuin mahdollisesti seuran pikkujoulukisat. Siitäkään en ole mitenkään varma. Editoin vähän noita paria videota, joita tuli nyt kuvattua ja ihmettelen maailman menoa vähän eri silmälaseilla jonkun aikaa. Vielä en ole päättänyt otanko ensi vuodelle lisenssiä. Ei mennä asioiden edelle. Toisaalta en hämmästyisi vaikka päättäisin jättää väliinkin. Edellinen välivuosi oli muistaakseni oikein mukava. Silloin heittelin vain höntsää ja viikkokisoja, ja itse asiassa luulen, että sinä vuonna pelasin parasta fribaa, mitä koskaan olen pelannut, tai tulen pelaamaan. Oli vapauttava olo, kun kalenterissa ei lukenut mitään koko vuonna.
7
Treenipäiväkirjat / Re: Rakkaudesta lajiin
« Last post by Ari on 29.09.25 - klo:10:15 »Sunnuntain Syysmyrsky Pro
Aamulla taas hyvissä ajoin paikalla ja järjestelyt kohdalleen.
Nyt kun viikonlopun jälkeen koittaa käydä pelihommia läpi niin huomasin, että alkaa sekoittua kierrokset keskenään.
1. kierros
Aloitus ykköseltä. Bogilla aloitetaan. Olin miettinyt tätä niin, että pelataan mahdollisimman paljon pareja ja vältellään bogeja ja sitä isompia.
Kakkoselle par. Kolmantena väylänä pelattu nelosväylän avaus livahti kädestä vasemmalle ja pomppasi oikealle. Siitähän tuli sitten automaattibogi ja pari päälle.
Korjasin tilanteen sitten pelaamalla parille seuraavalle väylälle birdiet.
Seiskaväylälle tullessa olin aika tyytyväinen tilanteen nollaamiseen. Tyyntä oli joten päädyin ottamaan käteen alivakaamman Sidewinderin. Jostain syystä kun on kerran alivakaampi niin sitä ei tarvitse heittää ollenkaan ja se meinasikin sitten feidata vasemmalle outtiin. Onnekkaasti jäi sisään, mutta automaattibogi siihen sitten. +1 seitsemän väylän jälkeen on ihan ok.
Ysiväylälle tehty birdie mahdollisti sen, että lähdettiin pirkkometsään parissa. Ehkä kaikille yllättäen pelasin pirkkometsän pariin. 13 väylän jälkeen oltiin parissa ja tätähän on tavoiteltu.
15 väylällä täydellinen avaus korin alle ja sitten oltiin jo vähän ihmeissään kun oltiin miinuksella. Sen jälkeen edessä pari selviytymisväylää.
16 kiertää jäteaseman, joten myötätuuleen oikea kiekkovalinta ja hyvä avaus. Uskaltauduin heittämään jäteaseman yli hyvän kakkosheiton ja olin kakkosringin reunalla. Par korttiin ja kohti seuraavaa selviytymisväylää.
17 avaus oli tarkoitus heittää flättinä lampien oikealle puolelle koivujen päälle josta sitten feidataan väylälle. Ei onnistunut, lähti pikku hyssessä joka tarkoittaa että lyhyeksi jää. Vasemmalla puiden alta jatkaminen harmitti. Olihan siinä sellainen mahdollisuus että Buzzzilla kovaa voisi suoristaa väylään. Heitto olikin aika hyvä, mutta lähti vähän liian matalalle ja jäi kakkosringin puolelle. Eihän se roikkoputti mennyt, joten bogi tähän. Bogin olen kyllä budjetoinutkin tähän, joten perussuoritus.
Hyvinhän tämä on mennyt kun viis väylää jäljellä ja parissa. Nyt sitten pelataan vain rauhassa.
Toiseksi viimeiselle väylälle tullessa oltiin edelleen parissa. 19 väylän avaus meni onnekkaasti kahdeksaan metriin, mutta eihän se putti jäänyt.
Väylä 23. Monesti ollaan naureskeltu tämän par kolmosen olevan isossa roolissa kun palkintoja jaetaan ja tulosta tehdään. Takatiiltä on oikeasti vaikea väylä. Sidukka käteen ja ajatuksena pelata väylän vasempaan reunaan josta forelähäri korille. Jäi jotenkin heittämättä ja heitin väylän vasemmassa reunassa olevan sähkötolpan vasemmalta puolelta metsään. Onnekkaasti meni sellaiselle paikalle, että pystyin heittämään polvelta foreantsaa. Mallailin siinä HaloDessulla jyrkkää antsaa toiveena pelata nelosta. Tulikin oikein hyvä heitto ja noin 13m putti jäi jäljelle. Oho. Ehkä tästä vielä painetaan jopa kolmonen. Putti ei ollut ihan huono, osui katolle ja skippasi neljään metriin. Vähän korin yläpuolella tuuppasin putterin alarautaan ja tein pettymyksekseni tuplabogin. Ai saakeli.
Viimeiselle väylälle huono fore ja pelasin sitten parin pois.
+2 on hyvää tekemistä, mutta jäihän se sielua kaihertamaan tuo lyhyt puttimissi. Se olikin sen kierroksen ainoa todella huono putti.
977 alustavaa ratinkia ja 77% ykkösringistä joten hyvinhän se meni. Niin ne vain jää kaihertamaan.
Toisaalta jos ajattelee, että +7 on ihan normaalia tekemistä niin ollaan oikeasti tyytyväisiä.
Kakkoskierrokselle kakkosena. Neljä heittoa kärkeen.
Alkuun viikonlopun ainoa par ykköselle. Sekin todella huonon avauksen jälkeen joten ykkönen oli vaikea tänä viikonloppuna.
Kakkosen avaus lähti mun mielestä hyvin kädestä, mutta vastatuuli pitikin antsan niin että pitkästä aikaa oikealle puihin. Senverran kolisi, että bogi kakkoselle.
Kolmosväylän avaus lähti liian aikaisin kädestä vasemmalle, mutta ei osunut mihinkään. Olin aika paljon vasemmalla, joten käteen jäi vain osuminen foreantsalla ylös reikään. Osuinkin siihen mihin yritin ja ehkä hieman yllättäen ei kolissutkaan enää missään. Tässä kohtaa ollaan yllättyneitä kun kiekko on seitsemän metrin päässä korista ja laitan putin sisään. Parissa.
Kutoselle ja kasille pirkot ja meikäläinen lähtee pirkkometsään -2. Sittenpä pelattiinkin paria ja ollaan hieman edelleen yllättyneitä että pirkkometsä pariin. Väylälle 16 tullessa -2 ja homma tuntuu olevan hanskassa. Kärkeen edelleen neljä heittoa.
16.
Avaus on hyvä, pääsen taas heittämään jäteaseman yli kakkosheittoa. Sekin lähtee hyvin ja menee kivasti 17m päähän korista männyn taakse, mutta ihan kivasti. Ville heitti kolmosheiton vähän huonosti oikealle ja pikku miettimisen jälkeen näin asian niin, että jos laitan tämän sisään ja Ville tekee bogin niin tästä saadaan vielä kilpailu.
Putti oli oikeastaan aika hyvin linjassa, mutta pikkuisen liikaa hysseä. Ei mennyt ihan korille asti ja tippui rinteeseen. Rollasi vitoseen korin alapuolelle. Noo, ei tässä hätää. Ville laittoi kympin putin sisään, joten nyt voidaan keskittyä sitten omaan tekemiseen.
Ei ollut liian kaukana eikä ollut liian vaikea, mutta kolautin kiekon alarautaan ja näin kuinka se hidastettuna tippui alas. Tietenkin pystyyn ja lähes hidastettuna rollasi kahdeksaan metriin katajien taakse. Ai saakeli.
Olikin sitten katajien takana niin ettei koria edes näkynyt eikä mitään aukkoa missään. Putti kahteen metriin ja tuplabogi. Tämä meinasi mennä sieluun pahasti. Yritin muistuttaa, että 16 väylän jälkeen olet parissa joten hyvin on pelattu. Hetki odoteltiin seuraavassa boksissa, joten ehdin puhista pahimpia pois. Kärki karkasi tavoittamattomiin, joten koitetaanpa selvitä tästä nyt.
17 avaus oli vähän parempi kuin eka kierroksella, Buzzzille ihan hyvä 70m lähestyminen alamäkeen. Kiekkokin lähti aika paljolti niinkuin halusin, mutta niin se vain tipahti kakkosringin puolelle. Neppasin alle ja bogi. Nyt sitten on lähellä ettei ala musta hetki.
18 unelmoin kolmosesta, mutta vastatuuleen kun heittää nokka pystyssä niin eihän se mene minnekään. Par siihen.
19 avaus oli surkea. Kiekko painui oikealle ja huonoon paikkaan. Muidenkin kiekkoja etsittiin, joten ehdin miettiä pitkään mitä tekisin. Kaksi vaihtoehtoa. Neppi väylälle ja nelonen. Toinen vaihtoehto on mennä polvelle ja heittää bäkkärille puolen metrin reikään oksien alta. Päädyin yrittämään polvelta. Ei tullut ihan sitten mieleen että jos ei osukaan siihen ekaan reikään niin ollaan siellä kuusen sisällä. En osunut siihen ekaan reikään. Onnekkaasti kykenin kurkotusforeen joka meni neljään metriin. Itseruoskintaa tiedossa. Ihan selvästi lankesin toivomaan että osuisin postilaatikon kokoiseen reikään huonosta asennosta. Epätoivoistaa paskaa jälkikäteen ajateltuna.
Seuraavalla väylällä pidettiin järki päässä ja aukosta forella rinteeseen ja par korttiin.
Väylälle 23 jossa tupla viimeksi. +2 kortissa joten hyvinhän se on mennyt.
Sidukka on vähän varovainen mutta osuu väylään. Feidaa vasemmalle ja löytyy paikasta josta forella pääsee korille. Vähän on hankala asento, joten foreBuzzz lähtee flätimpänä kuin olin ajatellut ja liian leveähän se on. 13m putti taas pariin. Osuin koriin, mutta liian matala. Turhan makuinen bogi. Perhana. +3
Viimeisen väylän fore ei ole taaskaan hyvä. Kakkosringin putti oli hyvä yritys, mutta alarautaan.
+3 antaa 962 taikapistettä, ykkösrinki 82%.
Yli oman ratingin 970 kisakeskiarvolla. Olisihan siellä voinut paremminkin pelata, mutta hyvin pelattu. Paljon on takatiiltä mahdollisuuksia jotka onnistuttiin välttämään pääosin. Tuplat on kamalia, mutta kokonaisuus ehdottomasti plussalle. Omasta mielestä jaksoin pelatakin hyvin. Väylä 23 on toiseksi viimeinen, mutta en mielestäni mokannut sitä fyysisen väsymyksen takia vaan siksi että tuli virheitä. Olisihan se voinut olla, että jos olisi vaikka aloittanut sieltä niin olisi onnistunut
Jätetään jossittelu.
80 väylää viikonloppuna kilpailussa. Olipas hauskaa ja sai heittää tarpeeksi. Noin 280 heittoa joten onhan siinä.
Aamulla taas hyvissä ajoin paikalla ja järjestelyt kohdalleen.
Nyt kun viikonlopun jälkeen koittaa käydä pelihommia läpi niin huomasin, että alkaa sekoittua kierrokset keskenään.
1. kierros
Aloitus ykköseltä. Bogilla aloitetaan. Olin miettinyt tätä niin, että pelataan mahdollisimman paljon pareja ja vältellään bogeja ja sitä isompia.
Kakkoselle par. Kolmantena väylänä pelattu nelosväylän avaus livahti kädestä vasemmalle ja pomppasi oikealle. Siitähän tuli sitten automaattibogi ja pari päälle.
Korjasin tilanteen sitten pelaamalla parille seuraavalle väylälle birdiet.
Seiskaväylälle tullessa olin aika tyytyväinen tilanteen nollaamiseen. Tyyntä oli joten päädyin ottamaan käteen alivakaamman Sidewinderin. Jostain syystä kun on kerran alivakaampi niin sitä ei tarvitse heittää ollenkaan ja se meinasikin sitten feidata vasemmalle outtiin. Onnekkaasti jäi sisään, mutta automaattibogi siihen sitten. +1 seitsemän väylän jälkeen on ihan ok.
Ysiväylälle tehty birdie mahdollisti sen, että lähdettiin pirkkometsään parissa. Ehkä kaikille yllättäen pelasin pirkkometsän pariin. 13 väylän jälkeen oltiin parissa ja tätähän on tavoiteltu.
15 väylällä täydellinen avaus korin alle ja sitten oltiin jo vähän ihmeissään kun oltiin miinuksella. Sen jälkeen edessä pari selviytymisväylää.
16 kiertää jäteaseman, joten myötätuuleen oikea kiekkovalinta ja hyvä avaus. Uskaltauduin heittämään jäteaseman yli hyvän kakkosheiton ja olin kakkosringin reunalla. Par korttiin ja kohti seuraavaa selviytymisväylää.
17 avaus oli tarkoitus heittää flättinä lampien oikealle puolelle koivujen päälle josta sitten feidataan väylälle. Ei onnistunut, lähti pikku hyssessä joka tarkoittaa että lyhyeksi jää. Vasemmalla puiden alta jatkaminen harmitti. Olihan siinä sellainen mahdollisuus että Buzzzilla kovaa voisi suoristaa väylään. Heitto olikin aika hyvä, mutta lähti vähän liian matalalle ja jäi kakkosringin puolelle. Eihän se roikkoputti mennyt, joten bogi tähän. Bogin olen kyllä budjetoinutkin tähän, joten perussuoritus.
Hyvinhän tämä on mennyt kun viis väylää jäljellä ja parissa. Nyt sitten pelataan vain rauhassa.
Toiseksi viimeiselle väylälle tullessa oltiin edelleen parissa. 19 väylän avaus meni onnekkaasti kahdeksaan metriin, mutta eihän se putti jäänyt.
Väylä 23. Monesti ollaan naureskeltu tämän par kolmosen olevan isossa roolissa kun palkintoja jaetaan ja tulosta tehdään. Takatiiltä on oikeasti vaikea väylä. Sidukka käteen ja ajatuksena pelata väylän vasempaan reunaan josta forelähäri korille. Jäi jotenkin heittämättä ja heitin väylän vasemmassa reunassa olevan sähkötolpan vasemmalta puolelta metsään. Onnekkaasti meni sellaiselle paikalle, että pystyin heittämään polvelta foreantsaa. Mallailin siinä HaloDessulla jyrkkää antsaa toiveena pelata nelosta. Tulikin oikein hyvä heitto ja noin 13m putti jäi jäljelle. Oho. Ehkä tästä vielä painetaan jopa kolmonen. Putti ei ollut ihan huono, osui katolle ja skippasi neljään metriin. Vähän korin yläpuolella tuuppasin putterin alarautaan ja tein pettymyksekseni tuplabogin. Ai saakeli.
Viimeiselle väylälle huono fore ja pelasin sitten parin pois.
+2 on hyvää tekemistä, mutta jäihän se sielua kaihertamaan tuo lyhyt puttimissi. Se olikin sen kierroksen ainoa todella huono putti.
977 alustavaa ratinkia ja 77% ykkösringistä joten hyvinhän se meni. Niin ne vain jää kaihertamaan.
Toisaalta jos ajattelee, että +7 on ihan normaalia tekemistä niin ollaan oikeasti tyytyväisiä.
Kakkoskierrokselle kakkosena. Neljä heittoa kärkeen.
Alkuun viikonlopun ainoa par ykköselle. Sekin todella huonon avauksen jälkeen joten ykkönen oli vaikea tänä viikonloppuna.
Kakkosen avaus lähti mun mielestä hyvin kädestä, mutta vastatuuli pitikin antsan niin että pitkästä aikaa oikealle puihin. Senverran kolisi, että bogi kakkoselle.
Kolmosväylän avaus lähti liian aikaisin kädestä vasemmalle, mutta ei osunut mihinkään. Olin aika paljon vasemmalla, joten käteen jäi vain osuminen foreantsalla ylös reikään. Osuinkin siihen mihin yritin ja ehkä hieman yllättäen ei kolissutkaan enää missään. Tässä kohtaa ollaan yllättyneitä kun kiekko on seitsemän metrin päässä korista ja laitan putin sisään. Parissa.
Kutoselle ja kasille pirkot ja meikäläinen lähtee pirkkometsään -2. Sittenpä pelattiinkin paria ja ollaan hieman edelleen yllättyneitä että pirkkometsä pariin. Väylälle 16 tullessa -2 ja homma tuntuu olevan hanskassa. Kärkeen edelleen neljä heittoa.
16.
Avaus on hyvä, pääsen taas heittämään jäteaseman yli kakkosheittoa. Sekin lähtee hyvin ja menee kivasti 17m päähän korista männyn taakse, mutta ihan kivasti. Ville heitti kolmosheiton vähän huonosti oikealle ja pikku miettimisen jälkeen näin asian niin, että jos laitan tämän sisään ja Ville tekee bogin niin tästä saadaan vielä kilpailu.
Putti oli oikeastaan aika hyvin linjassa, mutta pikkuisen liikaa hysseä. Ei mennyt ihan korille asti ja tippui rinteeseen. Rollasi vitoseen korin alapuolelle. Noo, ei tässä hätää. Ville laittoi kympin putin sisään, joten nyt voidaan keskittyä sitten omaan tekemiseen.
Ei ollut liian kaukana eikä ollut liian vaikea, mutta kolautin kiekon alarautaan ja näin kuinka se hidastettuna tippui alas. Tietenkin pystyyn ja lähes hidastettuna rollasi kahdeksaan metriin katajien taakse. Ai saakeli.
Olikin sitten katajien takana niin ettei koria edes näkynyt eikä mitään aukkoa missään. Putti kahteen metriin ja tuplabogi. Tämä meinasi mennä sieluun pahasti. Yritin muistuttaa, että 16 väylän jälkeen olet parissa joten hyvin on pelattu. Hetki odoteltiin seuraavassa boksissa, joten ehdin puhista pahimpia pois. Kärki karkasi tavoittamattomiin, joten koitetaanpa selvitä tästä nyt.
17 avaus oli vähän parempi kuin eka kierroksella, Buzzzille ihan hyvä 70m lähestyminen alamäkeen. Kiekkokin lähti aika paljolti niinkuin halusin, mutta niin se vain tipahti kakkosringin puolelle. Neppasin alle ja bogi. Nyt sitten on lähellä ettei ala musta hetki.
18 unelmoin kolmosesta, mutta vastatuuleen kun heittää nokka pystyssä niin eihän se mene minnekään. Par siihen.
19 avaus oli surkea. Kiekko painui oikealle ja huonoon paikkaan. Muidenkin kiekkoja etsittiin, joten ehdin miettiä pitkään mitä tekisin. Kaksi vaihtoehtoa. Neppi väylälle ja nelonen. Toinen vaihtoehto on mennä polvelle ja heittää bäkkärille puolen metrin reikään oksien alta. Päädyin yrittämään polvelta. Ei tullut ihan sitten mieleen että jos ei osukaan siihen ekaan reikään niin ollaan siellä kuusen sisällä. En osunut siihen ekaan reikään. Onnekkaasti kykenin kurkotusforeen joka meni neljään metriin. Itseruoskintaa tiedossa. Ihan selvästi lankesin toivomaan että osuisin postilaatikon kokoiseen reikään huonosta asennosta. Epätoivoistaa paskaa jälkikäteen ajateltuna.
Seuraavalla väylällä pidettiin järki päässä ja aukosta forella rinteeseen ja par korttiin.
Väylälle 23 jossa tupla viimeksi. +2 kortissa joten hyvinhän se on mennyt.
Sidukka on vähän varovainen mutta osuu väylään. Feidaa vasemmalle ja löytyy paikasta josta forella pääsee korille. Vähän on hankala asento, joten foreBuzzz lähtee flätimpänä kuin olin ajatellut ja liian leveähän se on. 13m putti taas pariin. Osuin koriin, mutta liian matala. Turhan makuinen bogi. Perhana. +3
Viimeisen väylän fore ei ole taaskaan hyvä. Kakkosringin putti oli hyvä yritys, mutta alarautaan.
+3 antaa 962 taikapistettä, ykkösrinki 82%.
Yli oman ratingin 970 kisakeskiarvolla. Olisihan siellä voinut paremminkin pelata, mutta hyvin pelattu. Paljon on takatiiltä mahdollisuuksia jotka onnistuttiin välttämään pääosin. Tuplat on kamalia, mutta kokonaisuus ehdottomasti plussalle. Omasta mielestä jaksoin pelatakin hyvin. Väylä 23 on toiseksi viimeinen, mutta en mielestäni mokannut sitä fyysisen väsymyksen takia vaan siksi että tuli virheitä. Olisihan se voinut olla, että jos olisi vaikka aloittanut sieltä niin olisi onnistunut
Jätetään jossittelu.
80 väylää viikonloppuna kilpailussa. Olipas hauskaa ja sai heittää tarpeeksi. Noin 280 heittoa joten onhan siinä.
8
Treenipäiväkirjat / Re: Rakkaudesta lajiin
« Last post by Ari on 29.09.25 - klo:09:33 »Katsotaanpa mitä Syysmyrskyviikonlopusta jäi käteen.
Aamulla seitsemän jälkeen paikalle ottamaan ilmoittautumisia vastaan. TD joutui sairastumisen takia jäämään etäTD:ksi. Ei päässyt vaikuttamaan tekemiseen juurikaan kun homma oli hanskassa Metrixin jaa PDGA Liven osalta. TD tosin kertoi aamulla heränneensä siihen, että Metrix on nurin. Sieltä se sitten lähti käyntiin hyvissä ajoin joten ihan peruskisahommia.
Amatööripäivä lauantaina
Aloitin ykköseltä ja huonon avauksen jälkeen bogi korttiin. Toinen bogi heti kakkoselle ja kilpailuhan on alkanut ihan päin persettä.
Siinäpä ne bogit sitten sille kierrokselle olikin. Viisi birdietä ja -3. Vähän yli oman ratingin. Enimmäkseen jäi mieleen, ettei se nyt ihan kauheaa ollut mutta kun ei niin ei. Viiden pelatun väylän jälkeen olin -1 ja sitten pelattiin paria. Helpot pakkopirkot väylille 18 ja 24.
Olisihan se voinut mennä huonomminkin, mutta jotenkin jäi piippuun.
Kakkoskierrokselle mentiin sitten aloittaen kakkosväylältä. Kärki oli karannut jo kauas, joten voitosta pelaamisesta ei tarvinnut huolehtia. Ajatus oli keskittyä pelaamaan hyvää kierrosta, mutta eihän siitä mitään tullut. Sama hikinen viisi pirkkoa, mutta viimeisenä pelatulle ykköselle bogi ja -2. Hämmentävä kokemus. Onhan sitä pelattu etutiiltä plussallekin, mutta vähän tuskaista parin pelaamista.
958 taisi olla keskiarvo tähän kisaan eli viitisen pinnaa yli oman ratingin.
Taisi olla taas turhia toiveita omasta osaamisesta, mutta onhan se kotikentällä pelaaminen tietenkin mahdollisuus. Toisaalta taas saattaa olla että liikaakin on unelmia kun kuitenkin jokaisella kierroksella sattuu kaikenlaista.
2x20 väylää Kaatista meni yllättävän kivuttomasti. Fyysisesti jaksoin pelata, eikä pelaaminen loppua kohden sen enempää nitkahtanut.
Aamulla seitsemän jälkeen paikalle ottamaan ilmoittautumisia vastaan. TD joutui sairastumisen takia jäämään etäTD:ksi. Ei päässyt vaikuttamaan tekemiseen juurikaan kun homma oli hanskassa Metrixin jaa PDGA Liven osalta. TD tosin kertoi aamulla heränneensä siihen, että Metrix on nurin. Sieltä se sitten lähti käyntiin hyvissä ajoin joten ihan peruskisahommia.
Amatööripäivä lauantaina
Aloitin ykköseltä ja huonon avauksen jälkeen bogi korttiin. Toinen bogi heti kakkoselle ja kilpailuhan on alkanut ihan päin persettä.
Siinäpä ne bogit sitten sille kierrokselle olikin. Viisi birdietä ja -3. Vähän yli oman ratingin. Enimmäkseen jäi mieleen, ettei se nyt ihan kauheaa ollut mutta kun ei niin ei. Viiden pelatun väylän jälkeen olin -1 ja sitten pelattiin paria. Helpot pakkopirkot väylille 18 ja 24.
Olisihan se voinut mennä huonomminkin, mutta jotenkin jäi piippuun.
Kakkoskierrokselle mentiin sitten aloittaen kakkosväylältä. Kärki oli karannut jo kauas, joten voitosta pelaamisesta ei tarvinnut huolehtia. Ajatus oli keskittyä pelaamaan hyvää kierrosta, mutta eihän siitä mitään tullut. Sama hikinen viisi pirkkoa, mutta viimeisenä pelatulle ykköselle bogi ja -2. Hämmentävä kokemus. Onhan sitä pelattu etutiiltä plussallekin, mutta vähän tuskaista parin pelaamista.
958 taisi olla keskiarvo tähän kisaan eli viitisen pinnaa yli oman ratingin.
Taisi olla taas turhia toiveita omasta osaamisesta, mutta onhan se kotikentällä pelaaminen tietenkin mahdollisuus. Toisaalta taas saattaa olla että liikaakin on unelmia kun kuitenkin jokaisella kierroksella sattuu kaikenlaista.
2x20 väylää Kaatista meni yllättävän kivuttomasti. Fyysisesti jaksoin pelata, eikä pelaaminen loppua kohden sen enempää nitkahtanut.
9
Treenipäiväkirjat / Re: Täysillä päin puuta
« Last post by takarivi on 25.09.25 - klo:08:24 »Äänekosken uusi ja hieno Frisbeegolfkeskus on nyt virallisesti avattu käyttöön. Tiistaina siellä pelattiin jo ensimmäinen PDGA-kilpailu, ja eilen oli viikkokisat.
Itse en ole vielä rataa pelannut, kun käsi ei ole ihan täydellisessä kunnossa, mutta tiistaina kävin kuvaamassa yhden kortin kierroksen Oneroundilla. Eli ei nyt ihan sokkona, mutta melkein, lähden viikonloppuna pelaamaan Äänekoski Openia.
Rata on melko pitkä. Tiistaina porukka pelasi kolme tuntia yhtä kierrosta. Viikonloppuna pitäisi jaksaa kolme kertaa kiertää. Rata on myös erittäin vaativa. Jokaisella väylällä on melko tiukat OB-rajat ympärillä, ja vesiesteitä ja muuta kiusaa on pitkin rataa. Varsinkin tuulisella säällä pelaaminen voi muuttua äkkiä hyvin mielenkiintoiseksi. Esimerkiksi tiistain Oneroundilla tonnin ratingiin riitti +5. Ratahan on vielä siltä osin keskeneräinen, että ensi kaudeksi sinne tulee myös hiukan enemmän kuolevaisille suunniteltuja väyliä mukaan. Nyt jo alue on oikein mielenkiintoinen ja ehdottomasti tulee olemaan yksi parhaista radoista koko Suomessa. Sampsa Huoponen julkaisi jo yhden harkkarundin videon radalta, ja kunhan saan tuon videon editoitua, niin tulee kisavideokin.
Itse en ole vielä rataa pelannut, kun käsi ei ole ihan täydellisessä kunnossa, mutta tiistaina kävin kuvaamassa yhden kortin kierroksen Oneroundilla. Eli ei nyt ihan sokkona, mutta melkein, lähden viikonloppuna pelaamaan Äänekoski Openia.
Rata on melko pitkä. Tiistaina porukka pelasi kolme tuntia yhtä kierrosta. Viikonloppuna pitäisi jaksaa kolme kertaa kiertää. Rata on myös erittäin vaativa. Jokaisella väylällä on melko tiukat OB-rajat ympärillä, ja vesiesteitä ja muuta kiusaa on pitkin rataa. Varsinkin tuulisella säällä pelaaminen voi muuttua äkkiä hyvin mielenkiintoiseksi. Esimerkiksi tiistain Oneroundilla tonnin ratingiin riitti +5. Ratahan on vielä siltä osin keskeneräinen, että ensi kaudeksi sinne tulee myös hiukan enemmän kuolevaisille suunniteltuja väyliä mukaan. Nyt jo alue on oikein mielenkiintoinen ja ehdottomasti tulee olemaan yksi parhaista radoista koko Suomessa. Sampsa Huoponen julkaisi jo yhden harkkarundin videon radalta, ja kunhan saan tuon videon editoitua, niin tulee kisavideokin.
10
Treenipäiväkirjat / Re: Rakkaudesta lajiin
« Last post by Ari on 24.09.25 - klo:19:40 »Kaatiksen pelikirjaa mietiskelin eilen viisi minuuttia ennenkuin uni tuli. Sinänsä pitäisi olla tuulesta riippuen aika selvää mitä missäkin tehdään, mutta oikeastaan mietiskelin hieman riskinhallintaa. Tutulla kentällä on vaikeampaa pelata järkevästi kun on varmaankin kaikille väylille heittänyt sen sankariheiton jonka onnistumistodennäköisyys on 5%.
Ykkösväylä on hankala. Birdien metsästäminen on hankalaa kun pitää jo ehkä tuurillakin päästä kympin rinkiin. Kun ei oikein osaa putata niin se kori siinä kummulla on vaarallista lopputuloksen kannalta. Toisaalta ei oikein ole mitään mihin heittäisi pelatakseen varman kolmosen. Luulen että jos olisi varman kolmosen avausheitto niin kisassa ottaisin sen. Aivan varmasti on nelosia enemmän kuin kakkosia tähän ja vitonenkin tulee kuin itsestään. Hieno väylä.
Kakkosväylällä avauksen jälkeen pitäisi tehdä ratkaisuja. Olen mielestäni jotenkin ratkaissut tämän väylän niin, että kolmen heiton jälkeen pitäisi olla väylällä 50m tikun kohdalla. Jos on lähempänä niin hieno juttu.
Takatiiltä pelatessa kakkosheiton päätepysäkki on ratkaisevinta ja sieltä pitäisi vain malttaa pelata rauhassa väylä pois oli sitten missä tahansa. Todella harvoin pääsee pirkkopaikoille joten par on hyvä tulos tähän. Etutiiltä voi lipsahtaa pirkkokin mutta tärkeintä on olla tekemättä isoja numeroita jotka tulee kuin itsestään.
Kaikkea sitä ihminen miettiikin. Posin kautta pitäisi mennä.
Ykkösväylä on hankala. Birdien metsästäminen on hankalaa kun pitää jo ehkä tuurillakin päästä kympin rinkiin. Kun ei oikein osaa putata niin se kori siinä kummulla on vaarallista lopputuloksen kannalta. Toisaalta ei oikein ole mitään mihin heittäisi pelatakseen varman kolmosen. Luulen että jos olisi varman kolmosen avausheitto niin kisassa ottaisin sen. Aivan varmasti on nelosia enemmän kuin kakkosia tähän ja vitonenkin tulee kuin itsestään. Hieno väylä.
Kakkosväylällä avauksen jälkeen pitäisi tehdä ratkaisuja. Olen mielestäni jotenkin ratkaissut tämän väylän niin, että kolmen heiton jälkeen pitäisi olla väylällä 50m tikun kohdalla. Jos on lähempänä niin hieno juttu.
Takatiiltä pelatessa kakkosheiton päätepysäkki on ratkaisevinta ja sieltä pitäisi vain malttaa pelata rauhassa väylä pois oli sitten missä tahansa. Todella harvoin pääsee pirkkopaikoille joten par on hyvä tulos tähän. Etutiiltä voi lipsahtaa pirkkokin mutta tärkeintä on olla tekemättä isoja numeroita jotka tulee kuin itsestään.
Kaikkea sitä ihminen miettiikin. Posin kautta pitäisi mennä.