Nokia Masters takana. Kolme päivää Beastiä vaihtelevassa syyssäässä. Olikohan viimeiset kisat tuolla radalla, vai miten lienee. Huhuja on moneen suuntaan.
Valmistautuminen kisaan alkoi torstaina sillä, että kävin ostamassa uudet kesärenkaat, kun sadetta oli luvassa, ja vanhoissa urat melkein loppu. Pakkasin mukaan kolmet pelikengät ja yhdet vedenpitävät sukat, sillä inhoan pelata märissä kengissä, eikä pelistä tule mitään. Unohdin ottaa kumisaappaat, kun niitä tulee käytettyä niin harvoin. Sellaisillakin olen pelannut.
Päivä 1
Aamulla päätin tehdä jälkikiristyksen uusiin renkaisiin. Ei onnistunut, kun momenttiavain oli kyllä mukana, mutta hylsy oli mökillä.
Ajoin Nokialle ja otin valokuvan itsestäni, kun kameratolppa oli laitettu nerokkaasti alamäkeen enkä huomannut seisoa jarrupolkimen päällä. Rahaa on!
Lämmitin kättäni puttikorilla puoli tuntia, ennen kuin kipu ranteessa alkoi vähän hellittää. Sitten pelaamaan. Ostin kuitenkin sateenvarjon vielä ennen kierrosta, kun nyt ylimääräistä rahaa sattui olemaan. Vettä nimittäin satoi koko meidän kierroksen ajan. Ja vain meidän kierroksen ajan. Harmi, että unohdin ottaa kämpiltä jalkaan vedenpitävät sukat.
Aloitin neljä ensimmäistä väylää ja neljä bogia. Oikeasti huonoa tuuria mukana, kun kiekko oli aina puun takana, vaikka oli kohtalainen avauskin. En ollut kuitenkaan huolissani, sillä peli tuntui ihan mukavalta, ja sain muutamia onnistumisiakin sekaan.
Sitten tultiin saariväylälle. Hyvä avaus. Olisin voinut yrittää suoraan saareen, mutta arvelin, ettei kannata ensimmäisenä päivänä pilata peliä, ja päätin seiftata vähän lähemmäs. No, se seifti meni tuulen mukana oikean reunan OB:lle, ja puskan oksat pitivät kiekon rajan väärällä puolella. Melko ankara vitutus päällä yritin sitten sieltä rajalta saareen, mutta reipas etuvasemmalta puhaltava tuuli painoi kiekon maihin ennen aikojaan. Tuossa saaressa pelattiin nyt sellaista sääntöä, että Pitää heittää mantereen puolelta uusiksi, ja rankun kanssa. Jokainen heitto oli siis kaksi heittoa. Lopputuloksena oli 17 heittoa ja Game Over.
Neppailin kierroksen loppuun. Kengät eivät ole vieläkään kuivat, vaikka perjantaista on jo 4 päivää.
Päivä 2
Ukkosta ilmasssa. Ja taas sateen uhka juuri meidän kierroksen ajaksi. 10 minuuttia ennen tiiaikaa ensimmäiset ukkosen jyrähdykset. Sanottiin TD:lle, että olisi hyvä aika ottaa sääkeskeytys. Ei kelvannut. Pelattiin sitten kaatosateessa ensimmäiset 4 väylää, vaikka välillä salaman ja jyrinän väliä ei ollut kuin muutama sekunti.
Aloitin hiukan paremmin kuin perjantaina, mutta nelosväylällä kun olin puttaamassa paria, kiekko kimposi korista takana olevan puun juureen, nousi pystyyn ja rollasi koko matkan mäkeä alas rantaan. Triplabogi.
Sen jälkeen tulikin sitten tieto, että tunnin tauko. Mitäpä sillä enää siinä vaiheessa oli merkitystä, kun kengät oli jo märät ja ukkonenkin mennyt ohi. Enkä taaskaan ollut muistanut laittaa niitä vedenkestäviä sukkia jalkaan. Niin harvoin on tullut käytettyä, ettei voi millään muistaa. Menin tunniksi istumaan autoon, kun ei tuossa ajassa olisi ehtinyt kämpille hakemaan kuivia kenkiä. Sen jälkeen oli hiukan jäykkä olo.
Eipä mitään, jatkoin peliä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, ja olinkin taas yllättäen kärkikahinoissa saariväylälle tultaessa. Tällä kertaa selvisin siitä 10 heitolla.
Lopputulos 2. päivän jälkeen oli sellainen, että olin noussut takaisin kärkikorttiin enkä kovin kaukana edes. Olisinko ollut 4 tai 5 heittoa perässä.
Päivä 3
Hyvällä mielellä ottamaan kiinni kärkipelaajia. Kuivat kengät jalkaan, kun ei sadettakaan ollut pahemmin luvassa. Vaan ei se niin helpolla suju. Nämä kengät oli jääneet viimeisiksi sen takia, kun niissä oli huonot nauhat. Ja niinhän ne nauhat menikin poikki. No, hätä keinot keksii, ja irrotin perjantain kengistä nauhat, ja yritin niitä vaihtaa kuiviin kenkiin. Ei onnistunut!!! Nauhojen päät oli rispaantuneet niin pahasti, ettei niitä saanut mitenkään pujotettua paikoilleen. Ei auttanut kuin laittaa märät kengät jalkaan. Vitutus oli suuri, vaikka nyt vihdoinkin olin muistanut ottaa vedenpitävät sukat jalkaan. Märissä kengissä vaikkei vettäkään sada.
No, pelailtiin mitä pelailtiin, mutta kun tultiin takametsästä puistoon, olin koko kilpailun johdossa. En oikeastaan ollut yllättynyt, sillä vaikka tuli paljon munauksia, niin muuten heitin oikeastaan aika hyvin, ja kilpakumppaneillakin oli vaikeita hetkiä.
En ollut yllättynyt myöskään siitä, että otin saariväylään tällä kertaa 20 heittoa. Kolmena päivänä yhteensä 47 heittoa tuohon yhteen väylään. Laittakaapa paremmaksi! En voittanut, mutta oikeasti se ei haitannut yhtään. Pystyin pelaamaan kolme päivää, pidän sitä voittona.
Kisa siis ohi, ja pääsin kotimatkalle. Hiukan haikea fiilis, sillä luultavasti oli viimeinen kerta, kun pelaan tuolla maniolla radalla. Vaikka rata saisikin jatkoaikaa, on enemmän kuin todennäköistä, etten enää ensi vuonna ota lisenssiä. Aika näyttää, mutta kun heittokädestä on jo sekä olkapää, kyynärpää että ranne huonossa kunnossa, niin ehkä on aika tehdä jotain muuta. Vaikka voihan ihmeparantumisia tapahtua.
Parin viikon päästä Äänekosken uuden radan avauskisa Suolahden Suojarinteellä. Sen mä vielä pelaan.
