Frisbeegolf-forum.fi

Author Topic: Rakkaudesta lajiin  (Read 1069846 times)

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 639
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Re: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2445 on: 04.09.25 - klo:21:33 »
Kippiksen Masteritourin finaali alkaa lähestyä ja huomenna pitäisi tehdä vierailu Heinolaan.
Kovin aktiivinen pelihommien kanssa en masteritourilla ole ollut, joten menestystä tuskin tarvitsee haikailla.
Toisaalta kattaus on pelaajien osalta mainio eli Suomen parhaat on pääosin paikalla joten tourihan on siltä osin ainakin onnistunut.
Heinolassa olen viimeksi pelannut muistaakseni SM-kisoissa, mutta vuosien mittaan useinkin. Tällä kertaa me viiskymppiset pelataan kaksi kertaa sininen leiska joka on pääosin se leiska jota ollaan vuosien saatossa pelattu ja kertaalleen amatöörileiska jossa ratakartan perusteella on aika paljonkin lyhyempiä väyliä.
Avoimen SM-kisoissakin taas nähtiin Heinolalle ominaisia korirolleja kun greenit ovat monessa kohtaa jonkinlaisessa rinteessä.
Ihan pelkästään turhaa mussutustahan tuo ei ole, rinnetontti hiekkamaastossa tarjoaa helpot rollaamismahdollisuudet eikä aina ole mahdollista ottaa sitä rinnettä huomioon. Tokihan ne tietenkin valittaa joilla on käynyt huono tuuri. Niken kommentti "tervetuloa Heinolaan" jäi kyllä SM-videolta mieleen.

Tänään olin vetämässä firmagolfia. Oikeastaan pitkästä aikaa kun niitä ei ihan koko aikaa ole.
Maailma on muuttunut kun 30 hengen ryhmässä kaikilla on omia kiekkoja ja monen sadan euron bägejä ainakin kymmenen vaikka kellään ei ollutkaan PDGA-lisenssiä. Vedettiin kahdessa ryhmässä vähän treeniä ja sitten kisahommiin ratkaisemaan työpaikan mestaruutta. Metrix-rating oli tärkeä ja tietenkin sitten laitettiin seuran puolesta kisa valmiiksi ja vielä ennen kierrosta tarkastettiin että kaikilla on oikea profiili.
Rock Valleyssa olivat majoittumassa ja pitämässä palaverejä, joten siellä sitten pelattiinkin. Väylät on ajettu ihan kivasti ja pitkä heinä raffissa näyttää ihan hauskalta, mutta bunkkerit sojottaa kyllä pahasti silmään. Ratakartta on puolillaan bunkkereita joista osa on hazardia ja osa outtia. Ehdotin, että pelataan kaikki hazardina, mutta päädyttiin sitten pelaamaan siten että bunkkerit ovat pelialuetta. Valitettavasti kentän hoito  bunkkereiden osalta on ollut surkeaa ja siellä kasvaa kaikenlaista. Minkäänlaista selkeää linjaa ei ole mistä tietäisi milloin on bunkkerissa, joten virallisen kisan pelaaminen tuolla aiheuttaisi kyllä pahaa mieltä.
Rock Valley ei kuulu omiin suosikkikenttiin, mutta oikeasti on harmi kun ei ole pystytty pelialueen ulkopuolisia alueita hoitamaan silloin kun ne on kuitenkin suunniteltu vaikuttamaan peliin. Muistaakseni kenttäalueella on 32 bunkkeria, joten on siinä tekemistäkin, mutta firman nimi ehkä edellyttäisi kuitenkin jotain.
Tänäkään vuonna ei Rock Valleyssa ole tapahtumia kilpailumielessä ollut joten toivottavasti tällaisia ryhmiä riittää niin että panostettaisiin sitten ylläpitoonkin ruohonleikkuun lisäksi.

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 639
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Re: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2446 on: 08.09.25 - klo:20:31 »
MasteriTour 2025 on nyt sitten paketissa.
Viime viikonloppuna pelattiin Kippiksella kolme kierrosta, kaksi kierrosta sinistä layouttia joka lienee Proleiska ja amatöörileiskaa joka sitten oli huomattavasti lyhyempi kenttä.

Ensimmäiseltä kierrokselta ei kovin paljon muistikuvia ole. Peli ei oikein lähtenyt kulkemaan vaikka vaikeaksi itselleni pelaaman kakkosväylän jälkeen tein pari birdietä. Vähän sellaista puolivillaista peliä, puttikaan ei ollut tällä kertaa mikään syy mihinkään.
Kentän lyhin väylä, 12 jäi mieleen. Suora heitto Buzzzilla 80m. Aiemmin heittävä kaveri heitti avauksen outtiin reippaalla gripparilla. Huomioin tämän ja mielestäni onnistuin puhaltamaan kaverin epäonnistumisen pois mielestä. Onnistuin sitten kuitenkin saamaan Buzzzin jäämään käteen ja sinne se meni samaan outtiin vaikkei niin pahasti käteen jäänytkään kuin kaverilla. Edellisen väylän bogin jälkeen alkoi tuntua, että tähänkö tämä homma nyt kaatuu, mutta sain homman sellaisen perushanskaan että paineltiin pariin loput väylät.
Väylä 17 jäi tietenkin harmittamaan kun treenikiessillä avasin satametrisen väylän alarautaan. Kori on kivasti rinteessä niin voi vetää hanat sinne vaan. Eihän se tietenkään onnistunut.
Kirjoittaessa tuli mieleen, että pari kertaa puttasin ysimetristä alamäestä rinnetontilta. Meikäläisen putilla nämä eivät ole kovin järkeviä, mutta molemmilla kerroilla tuntui siltä että voi yrittää. Identtiset putit molemmissa. Hieman ennen ketjuja alaraudan päältä ohi ja kuoli rinteeseen. Eli onnea oli mukana. Ratinkia ekalta kiessiltä 947 muistaakseni. Eli aika tarkasti omaan ratingiin.

Kakkoskierroksella mentiin tosiaan amaleiskalle siten muokattuna, että ykkösväylänä pelattiin SM-kisoista tuttu ykkösväylä. Toinenkin väylä taidettiin pelata ns. takatiiltä eli 11 joka myös pelattiin SM-kisoissa.
Ennen kuin käytiin kiertämässä tätä perjantaina niin Jone sanoi että heitän todennäköisesti 12 kertaa avauksessa Zonea ja kyllä se paljolti niin oli. Iso prosentti väylistä oli alle 60m, joten puttikisahan näistä tulee.
Aloitin viidellä pirkolla. Katseltuani aiemmin pelanneiden tuloksia näytti että 950 voisi olla sellainen -8, joten kun on 13 väylää jäljellä niin kolme lisäpirkkoa tarvittaisiin. No, eihän se ihan niin mennyt. Aloitettiin väylältä 5 ja tosiaan ensin viisi oirkkoa, sitten kympille huono avaus ja par. Olin jo miettinyt, että siihen 11 väylälle voisi heittää foren ja pelata ihan vain kolmosta.
No kun peli oli kulkenut niin sellainen varovaisuuspelikirja piiloon ja Buzzzilla alamäkeen. Jäi vähän käteen kun heitin liian hiljaa. Oikealle ja pomppu etutiin viereen lavetille. Siitä ihan ok heitto, mutta ei jaksanut liitää kiviaidan yli eikä kakkosringin putti tietenkään mennyt.
Siitä sitten mentiin ihan ok eteenpäin, pari pirkkoa sieltä täältä. Väylälle 1 olin -7. Ykkösväylän par 4 ei ollut ihan yksinkertaisin kaikista, joten ajattelin että kun tästä selviän niin voi hyvinkin vielä pari pirkkoa mahtua peliin.
Ykkösestä selvittiin parilla.
Kakkosväylän tiillä oli hyvä fiilis. Tiesin, että nyt on kolme sellaista väylää jäljellä joihin voin kaikkiin ottaa pirkon.
Zonella 60m väylä. Ei tule antsaa mutta on tarpeeksi kova, menee korin oikealle puolelle korin ollessa ehkä metrin mua alempana noin kasissa. Putti oli ollut ihan ok, joten pakkohan se on yrittää. Ihan rauhassa väänsin puttia ja oikealta ohi. Koska oli alamäki niin seiskan puttihan siitä jäi. Se oli sitten varovainen ettei vain jää näppiin ja bogi. Ai saakeli että tuntui pahalta.
Kolmonen on kapea ränni johon en kunnolla osunut, kakkosringin putti ei mennyt. Ei naurata.
Nelosväylänkin avaus lähti vähän nokka pystyssä ja jäi vajaan seiskan putti. Pistin sen kuitenkin sisään ja lopputulos -7.
Tässä kohtaa sitten joutui toteamaan ettei tuloksella kisassa tee oikein mitään ja ratingiakin 931. Yhden heiton arvo oli 14 pistettä jollaista ei ole pitkään aikaan sitten ollutkaan. Yhden heiton verran siis jäin omasta ratingista, joten ei ihan itkun paikka mutta näillä pistearvoilla ei ihan samanlaista vertailua voi suorittaa. Yhden heiton arvo on aivan liian iso, joka johtuu tietenkin siitä ettei tuollaisella neppiradalla tule eroja. Erot ratingissa tehdään sitten heiton arvoa nostamalla. Huhhuh.
Mainitsen vielä, että olin tätä mieltä jo ennenkuin olin pelannut kilpaa tuota neppirataa eli mielipiteeni ei johdu siitä etten onnistunut.
Pelasimme Masteritourin finaalia. Pakko myöntää, että muuten ihan hyvä pössis vähän laimensi liekkiä kun mentiin metsään neppailemaan. Samahan se on kaikille, mutta nyt oli ehkä vähän liian "helppo" rata.

Kolmoskierrokselle lähdettäessä sijoitus taisi olla 17.
Ratingin perusteella olin 15, joten siellä omilla sijoituksilla.

Kolmoskierros alkoi aika hyvin.
Ykkösen avaus lähti vähän matalana. Tuuli onneksi vähän sitä nosti, mutta näytti jo että osuu asvaltin reunaan parkkiksen kulmalla.
Ei osunut vaan skippasi nurmikosta eteenpäin. Korille 71m ja Buzzzz kahteen metriin.
Neljän väylän jälkeen olin -3. Samaten etuysin jälkeen vaikka mahtui pari bogiakin matkaan.
Aika hyvin siis menee joten menköön. Väylän 11 avaus oli ensimmäinen oire epäonnistumisista. Fore lähti liian ylös ja feidasi metsään. Sain hyvällä kakkosheitolla seivattua parin. 12 väylällä edellisen kierroksen outti kummitteli mielessä vaikka yritin ääneenkin sanomalla sen pudistella pois. Varoin liikaa heittoa ja livahti liian aikaisin kädestä. Polvelta kakkosheitto pelasti parin.
Pienen siirtymän aikana sitten vähän juotavaa ja ajatukset muualle.
13 tiillä katselin alamäkeen ja totesin, että mä tiedän miten heitetään alamäkeen ja mulla on tähän sopiva kiekko.
Gripparilla oikealle, löytyi sellaisesta paikasta josta ei voinut edes ajatella yrittävänsä mitään. Nyt nielaistiin bogi ja koitetaan jatkaa matkaa. Eipä huonoa heittoa oikein ollut tullutkaan niin että se jotain maksaisi.
14 Tiiboksissa oli hermostunutta meininkiä. Avasin viimeisenä. Ensimmäinen kaveri heitti keskipuun kautta vasemmalle outtiin. Toinen kaveri väylälle ja kolmas liian korkean jonka tuuli vei outtiin. Nyt heitetään kunnolla ja luotetaan tuuleen.
Kovan tuntuinen veto ei tainnut mennä aivoista tieto käteen saakka. Lähti ajoissa kädestä ja ekasta puusta vasemmalle outtiin. Pääsin kymmenen metriä eteenpäin. Totesin jatkavani mieluummin kuitenkin sieltä kuin lavalta. Heitin hyvän loivan hyssen outin päältä kentälle ja neppailin tuplan pois. Kaikki miinukset oli syöty ja homma sekaisin. Neljä väylää jäljellä. Olin äsken vakuuttunut että homma toimii ja yhtäkkiä musta hetki söi pään.
15 avaus oli liian matala, muuten ihan ok. Pelailtiin par pois.
16. Avasin tietenkin viimeisenä. Liian aikaisin kädestä ja jos olisi ollut videokamera niin olisi varmaan ollut hauskan näköistä kun kiekko pomppi portaita alaspäin. Ei se ihan alas mennyt ja jouduin jatkamaan forella. Siitä sitten bogi pois. +1 ja nyt oltiin hiljaista miestä...
17. Nyt piti keräillä. Satametrinen väylä, triplamando on lähellä muttei niin lähellä ettei sitä voi missata. Mietin jo että jos heittäisi forella parin mutta päätin ettei se nyt niin voi mennä. Menköön vaikka parkkikselle.
Hyvä heitto feidasi neljään metriin ja pirkko. Parissa. Tuntui heti paremmalta. Ajattelin jopa, että vaikka heittäisin 18 outtiin niin nelosella saan paremman tuloksen kuin eilen.
18. Buzzz lähtee vähän oikealle mutta palauttaa ehkä vähän enemmän kuin oletin. On tiiltä katsottuna vähän pitkä, mutta löytyy ehkä vitosesta. Ylämäkiputti ei jostain syystä edes hermostuttanut ja laitoin sen sisään. -1

-1 antoi alustavaa 968 joka olikin jo ihan hyvää tekemistä. Kävi huonojen heittojen kanssa vähän huonosti kun maksoivat heti heittoja.
Ykkösringin puttiprossa 100. Ei siellä montaa oikeaa puttia ollut, mutta jos meikäläinen laittaa ne lyhyetkin kaikki sisään niin hyvin on mennyt.

Maaliin tullessa olin sijoituksella 12.
12 pääsi finaaliin, olisi pitänyt odotella yli kolme tuntia eikä mukaan pääsy ollut edes varmaa. Olin luvannut rouvalle lähteväni illalla sen kanssa touhailemaan jos en pääse finaaliin joten kävin ilmoittamassa että jos nyt sattuisin pääsemään niin en  ole tulossa.
Loppujen lopuksi pojat rypivät senverran, että olisin lähtenyt finaaliin sijoituksella yhdeksän. Seuraavaan sijoitukseen olisi ollut yhdeksän väylän finaalissa kolme heittoa, joten ei oikeastaan harmita. Palkintorahoja jäi vähän saamatta, mutta itsehän päätin olla odottelematta.
Vähän oli hassu fiilis ajellessa, mutta olin päätökseni tehnyt joten ei siitä sen ihmeempää.

Kippis sopii ensi vuonna varmasti paremmin tähän finaaliin jos sinne saadaan se internediate rata valmiiksi. Oma mielipiteeni on edelleen, ettei amatöörirata sopinut tähän formaattiin. Mutta ei siitä sen enempää. Onnittelut voittajille.

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 639
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Re: Rakkaudesta lajiin
« Reply #2447 on: 15.09.25 - klo:10:40 »
Kippiksen jälkeen ei ole elämä sallinut frisbeegolfia kuin mielikuvaharjoituksissa. Olin ajatellut viime viikonloppuna mennä kisahommiin, mutta tuli vähän kaikenlaista ja lupasivat vielä kamalaa keliäkin niin en viitsinyt alkaa vääntämään elämää mutkalle sen takia.

Kristin Lätt on ilmoittanut tänään ettei pelaa tällä kaudella, mutta aika mystisesti jätti hieman epäselväksi oliko tämä nyt sitten tässä.
Aiemmin jo olen todennut, että aika hienoa kun varsinkin naispelaajat ovat saaneet sanottua kilpalpelaamisen olevan aika raskasta ja esimerkiksi Eve ja Henna ovat pitäneet ihan tietoisia taukoja.
Kokoaikainen kiertäminen kuulostaa aika hienolta, mutta taitaa olla pitemmän päälle aika rankkaa. Varsinkin jos ajattelee, että on perheellinen niinkuin Kristin niin aika erilaisia velvoitteita on elämässä kuin parikymppisellä sinkulla jolla kaikki on vasta edessä.
Toivotaan, että pelaajat löytävät balanssin pelaamisen ja muun elämän kanssa. Rahaa pitää tehdä, että selviää elämässä ja varmasti on paljon miettimistä miten siinä tasapainoillaan sponssidiilien kanssa. Taitaa. tulevaisuudesssa yhä harvempi tehdä ihan vain sponssidiilillä tarpeeksi rahaa, joten onhan siinä mietittävää miten tekee itsestään tarpeeksi kiinnostavan että joku suostuu antamaan näkyvyyttä vastaan rahaa.

Taitaa seuraavaksi olla kotikenttäkisat. Kaatiksella pelataan Syysmyrskyä ties monettako kertaa. Ilmoittautuneita ensi vaiheessa oli paljon, mutta nykysysteemissä jengi jättää maksamatta ja ilmeisesti viime tipoassa katsoo viitsiikö tulla pelaamaan. Kisajärjestäjänä tämä on tietenkin varsin hanurista, mutta näillä mennään.

Vuosi kääntyy syksyyn ja hiljalleen pitää alkaa suunnitella jo mitä tehdään talvella. Kuntosalilla on käytävä jotta ei ruostu puhki, joten kohta varmaankin pitää olla sinne yhteydessä. Työkuvioissa on pientä muutosta ilmassa firman sisällä, joten sitäkin varmasti ihmetellään kun haetaan uusia systeemejä. Kauden viimeinen kisa on tietenkin Drava Forester lokakuun lopussa. Perinteinen kisakauden päätös ulkomailla on odotettu tapahtuma.