No niin, Karkkilan kisojen ensimmäiset kaksi kierrosta takana.
Tarkastellaans päivän suorituksia osittain asetettujen tavoitteiden pohjalta, jotka siis olivat:
"1) Pidetään mölyt mahassa, vaikka menisikin huonosti (voisi kenties kuunnella musaa pelatessa --> varmastikin auttaisi, mutta toisaalta taas saattaa heikentää tavoitteen 2 onnistumista)
2) Yritetään parhaan mukaan seurata peliä eli siis lähinnä sitä mitä muut poolilaiset tekevät (vaikka tosin väkisinkin meikäläisen keskittyminen aina välillä herpaantuu --> tässä kohdassa en siis ole liian ehdoton/ankara itselleni)
3) PELATAAN OMAN PÄÄSSÄ OLEVAN PELIKIRJAN MUKAISESTI"
1. kierroksella pelasin ekat kaksi väylää bogeilla, joista ensimmäiseen olin hieman pettynyt ja toiseen varsin tyytyväinen väylän vaikeusaste huomioon ottaen. Tämän jälkeen lähtikin sitten peli jyrkkään alamäkeen. Helpohkolla kolmosväylällä vielä par, mutta sitten neloselle naurettava
pelastus-tupla ja samoin vitoselle tupla. Vitosella olin avauksella n. 40. metrissä väylän reunalla, josta pelasin siis kutosen. Rupesi keittämään ja papupata auttamatta aukesi eikä pidätyskyky yksinkertaisesti vain riittänyt.
Kutoselle perus par ja seiskalle perään par, mutta tämä selkeä pettymys väylän helppous huomioiden. Kasille fiksu seifti-par pelikirjan mukaisesti ja ysille kohtuu karmea bogey nössöllä kämmenneppi-avauksella. Kympille vaikea kolmonen pitkällä putilla. Lyhyellä 65 metrisellä 11. olin reenannut pari päivää aiemmin ja tiputin putterin kahdesti korin alle. Nyt kuitenkin heitto jäi järkyttävän vajaaksi ja suoraan ojaan. Ihmettelin aluksi että missä vika kunnes tajusin että aiemmin olin heittänyt vauhdin kanssa ja nyt hölmöyksissäni paikoiltaan. Bogey korttiin ja päässä rupeaa keittämään yhä lisää.12. väylällä heitän vihdoinkin ensimmäistä kertaa oikeasti onnistuneen avauksen ja kiekko päätyy jopa hieman yllättäen kolmeen metriin kupista tällä kohtuu vaikealla 125 metrisellä väylällä. Ajattelin itsekseni että olisipa tämä ollut ctp-väylä. Birkku-hana vihdoinkin auki. Tosin olin jo edellisen väylän jälkeen täysin menettänyt kiinnostukseni peliin, joten eipä tätä erityisemmin tullut "juhlittua". Hyvä puoli siinä että olin menettänyt kiinnostukseni peliin oli se, ettei sitä pahemmin enää tullut jupistua saati sitten valitettua. Ei vain yksinkertaisesti enää kiinnostanut.
Honorit joka tapauksessa ekaa kertaa meikäläiselle, mutta heti 13. väylällä kuitenkin sain huomata että tämä oli suoranainen kirous meikäläiselle. Olin heittänyt viimeisen reeni-antsan tässä jopa yläpantaa pari päivää aiemmin. Kuitenkin nyt kun pistin kiekon about samaan linjaan, niin aivan valtaisa tuuli nappasi täysin kiekon mukaansa ja vei sen piiiitkälle n. 50 metrin päähän korista suoraan 15. väylälle ja siis OB:lle. Muut kaksi poolilaista seurasivat enemmän tai vähemmän meikäläisen perässä tuulen mukana, mutta onnistuivat kuitenkin välttämään sentään OB:n. Mikäli itse olisin nähnyt eka yhden avauksen alle - eli sen kuinka rajusti tuuli repi kiekkoja - niin tuskin olisin ihan OB:lle kuitenkaan tempaissut. Tästä turhautuneena nakkaan seuraavan heiton OB:n rajalta turhautuneena puolihuolimattomasti jonkun 8 metrin päähän korista, josta vielä kaksi puttia ja karmea tupla korttiin. Eipä tosin hirveästi kiinnostanutkaan. Tässä vaiheessa pelasin jo tuloksessa +9 ja keskeytys tämän kierroksen jälkeen (tai ihan viimeistään ekan kisapäivän jälkeen) alkoi tuntua enemmän kuin oikealta vaihtoehdolta.
Seuraavat kaksi pitkää väylää pelaan säkällä koomassa pariin. 15. puhdas hysse-avaukseni päätyi kaksi metriä 100 metrin OB-alueen sisäpuolelle ja puoli metriä vasemmalla olevan OB:n sisäpuolelle. 16. pelaan viiteen metriin ja birkku. 17. avaukseni jää auttamatta lyhyeksi ja jäljelle jää n. 17 metrinen alamäkiputti paikoiltaan oksat haarovälissä. Tästä maaginen säkitys ja birkko ja 18. vielä birkko, joten kolmen birkon putki loppuun. Tämä pelasti kiessin vielä jotenkin siedettävään tulokseen +6 (64) ja ajattelin, josko sitä kuitenkin vielä katsoisi seuraavan kierroksen ennen kuin heitän pyyhkeen kokonaan kehään.
Jälkeen päin analysoiden ensimmäiset 13. väylää (+9) menivät kokonaisuutena kutakuinkin niin persiilleen kuin voisin mitenkään kuvitella niiden menevän. Vaikea kuvitella että pystyisin niiden aikana enää missään kunnos, millään säällä hirveästi isompaa lukua ottamaan. Viimeiset kolme väylää onneksi kuitenkin nappiin.
Toinen kierros menikin sitten jo huomattavasti paremmin kun avasin birkolla ja taas kakkosella ihan ok bogey jälleen vaikealla ylämäkiputilla. Kolmoselle par, neloselle hölmö-rolli bogey ja vitoselle taas par. Kutosella vajaa kuusimetrine putti ohi ja bogey. Perskutale. Nykyään ei enää yhtään meikäläisen tyylistä mogata näin lyhyitä putteja. Kuitenkin lyhyet putit olleet kohtuu varmoja tämän kesän. Seiskalla pelasin pelikirjan vastaisesti ja hain korille hyssellä, koska ekalla kiekalla olin epäonnistunut suorassa buzzz-heitossa ja toisaalta kaveri juuri ennen meikäläistä pisti hyssen mukille. Väärä ratkaisu selkeästikin, koska hysse ei lähtenyt tarpeeksi kaukaa, vaan meni liikaa vasemmalle, kuten lähes joka kerta tänään. Kasilla lähes identtinen seifti-par ekan kierroksen tapaan. Erinomainen onnistuminen taktisesti! Ysillä avaus onnistuu tällä kertaa, mutta hysse lähestyminen aivan järkyttävän pupuna ryteikköön ja pelastus-par.
Kympillä avaus tällä kertaa jo hieman ekaa kierrosta pidemmälle, mutta liikaa hysseä/ liian vakaa lätty. Kolmannella kiekalla en kyllä heitä ihan niin vakaalla. Par kuitenkin korttiin. 11. muistan tällä kertaa ottaa vauhtia ja helppo birkku. 12. avaus lähtee aivan liian hyssenä ja karkaa uhkavasti vasemmalle kohti siellä vaanivaa jokea. Jää kuitenkin onnekkaasti syvälle korin edessä olevaan ryteikköön. Tääktä aivan mahtava neppi-upsi viiteen metriin, josta sitten aivan järkyttävä ohi putti. Tavaan itsekseni hiljaa, että onpa aivan karmeata puttipeliä nyt toisella kierroksella. 13. tällä kertaa varma par. 14. päätän tällä kertaa lähestyä hyssellä, mutta kympin vajaa. Putti jälleen kerran ohi.
15. on tokalla kiekalla distance-väylä. Enkat väylälle tultaessa jossain n. 135-140 metrissä. Avaan dessulla kohtuu kauniisti, muttei vieläkään aivan tarpeeksi antsaa heitossa vaan feidaa hieman turhan nopeasti. Kuitenkin jonnekin 120-125 metrin hujakoille. Mielessä kävi "kun olisi ollut nyt Blizzu dessu tai bossi mukana". Tuskinpa kuitenkaan olisi aivan riittänyt ja olisi tietty voinut päätyä myös jonnekin aivan muualle kuin väylälle. Par kuitenkin korttiin. 16. taas birkku ja ainoa väylä tänään, jolta kaksi birkkua. 17. avaus aivan päin honkia, josta melkein mahtava fore-antsa kippoon. Pieni puuhipaisu juuri ennen koria suistaa kuitenkin kiekon riittävästi korin ohi. 18. avaus n. 7-8 metriin, josta putti ikävä kyllä taas ohi.
Toka kiekka oli jo huomattavasti ekaa parempi ja kaikin puolin henkisestikin "aurinkoisempi" (+2 / 60), mutta ne muutamat missatut putit jäivät kieltämättä vielä hieman kaivamaan. Noh, kotiin päästyä katsoin että olin päivän päätteeksi jaetulla 20. sijalla, joten aivan nappi kolmannella kiekalla voinee päästä vielä kympin joukkoon (10. tila neljän heiton päässä).
Nyt kun sitten tarkastellaan noita kolmea etukäteistavoitetta, niin tilanne on toistaiseksi kutakuinkin seuraava:
1) Mölyjen mahassa pitäminen. Epäonnistui kohtuu surkeasti ekan kierroksen välillä väylät 4. - 14. Lopun ajan siis ihan homma hanskassa, mutta tuolla välillä olin paikoitellen varsin tilteissä. Onneksi sain kolmen pelaajan ryhmääni kaksi "rentoa" kaveria, joten olivat varsin rentoja asian suhteen. Toinen kaveri oli niin rento/hyvä keskittymään, että tämä tuskin häiriintyi/välitti lähes ollenkaan (oli muuten tosia asiallinen asenne silloinkin kun tällä itsellä meni huonosti; hymyili yms.) ja toinen kaveri taas huomautti asiasta asiallisesti jälkeen päin huomauttaen vielä että "onneksi sait tämmöiset poolikaverit peliseuraksesi". Joka tapauksessa siis epäonnistuin arviolta n. 11 väylällä 36 väylästä (n. 30 % ajasta), eikä tämä ole missään nimessä hyväksyttävä prosentti. Mikäli joku päivä pääsen siihen pisteeseen, että manaan huonollakin kiessillä vain n. 1-2 väylää / kiessi, niin tähän olisin jo sangen tyytyväinen. Tämä tämmöinen ei kuitenkaan käy missään nimessä laatuun!

2) Keskittyminen muiden peliin. Pariin kertaan pelasin/olin alkamassa pelaamaan enemmän tai vähemmän väärällä vuorolla (esim. about yhtä kaukana toisen kaverin kanssa ja heitettiin yhtä aikaa yms. sähläystä), mutta pääsääntöisesti meni kohtuu hyvin. Muistelisin kyllä ainakin kerran manailleeni toisen kaverin jo tähdätessä heittooaan, joten ei kuitenkaan ruksata tässä missään niemssä onnistuneeksi.
Problemaattistahan tässä lajissa on se, että vaikka menisi itse aivan tiltteihin pään sisällä, niin tulisi pystyä kuitenkin koko ajan seuraamaan mitä ympärillä tapahtuu. Yksilölajeissa ja mailapeleissä (joita siis olen pelannut suurimman osan elämästäni, pingis etunenästä) kun menee tilttiin, niin pelissä ei kuitenkaan tapahdu mitään ennen kuin itse nimenomaan on valmis. Tämä tietty on itsestään selvää omalla syöttövuorolla, mutta vastujankin syöttövuorolla syöttö yleensä uusitaan jos toinen kaveri ei selkeästikään ollut vielä valmis vastaanottoon. Ts. "valmoiustasoa" ei tarvitse pitää 100% ajasta ylhäällä. Tässä asiassa kehittyminen ei siis ts. ole pelkästään asenne juttu, vaan tarvitsee todella kovaa harjoitusta yleisen valveuden parantamiseen. Siinä missä mailapeleissä pelaaja on sitä parempi, mitä paremmin pystyy sulkemaan ulkoisen maailman täysin pois mielestään - ja suoraan sanoen myös "silmistään". Tässä lajissa tuntuu että homma menee usein juurikin nurinkurisesti. Joka tapauksessa paljon hankalampi homma ainakin meikäläiselle kuin miltä saattaisi ensisilmäyksellä vaikuttaa.
3) Pelikirjassa pysyminen. Tässä onnistuttiin erinomaisesti. Heitin oikeastaan vain 1-2 kertaa koko päivän aikana pelikirjan vastaisesti. Näissä tilanteissa siis lähinnä sen takia kun näin edelle kavereilla onnistumiset kyseisillä heitoilla. Yllättäenhän nämä molemmat poikkeamat johtivat sitten huonoihin lopputuloksiin. Joka tapauksessa ylpeä siis siitä etten ruvennut "pakottamaan tulosta" huonosti alkaneen kiessin edetessä.