Viikko mennyt Luulajan kisasta ja sen jälkeen mielessä oli eniten tuo draivin saaminen kohdalleen. Alkuviikko oli niin tuulista ja sateista, että ei ollut mitään asiaa ulos treenaamaan kontrolliavauksia. Kelin lisäksi Ylivieskan keskustassa todealla hankala löytää paikkaa missä mahtuisi draivia treenaamaan (kaikki kentät ja radat niin tukossa seurojen treenivuoroista).
Keskiviikkona oli viikkokisat joista irtosi voitto tuloksella -5. Todella kovaan tuuleen heitettiin ja satoihan tuo vettäkin kolmen väylän ajan. Treenin kannalta osui vesisade todella "hyvään" kohtaan, koska radan vaikeimmat väylät joutui pelaamaan nyt järjellä. Luulajan reissu mielessä mietin todella huolella, että kuinka pelaan väylät 10-13. 12 ja 13 meni hyvin seiftinä paariin, mutta kympillä loistavan avauksen jälkeen tuuli yllätti. Puttasin pirkkoa kahdeksasta metristä kovaan myötäiseen ja tähtäsin ylös, koska tuuli tulisi painamaan kiekko alas. No ei painanut vaan kiekko tippui korin katolle ja skippasi suoraan 10m pitkäksi ja keskelle ojaa. Ojan reunalta haaralta kuitenkin hyvä 9m vastatuuliputti sisään ja bogey.
Niin ja osuihan tuo 8-väylällä vipunen kämmenellä suoraan mukiinkin. Holaripotista 358€ taskuun
Torstaina pääsin sitten ensimmäisen kerran urheilukentälle treenaamaan draivia ja tuulikin oli maltillinen, n. 4/ms. Puolentoistatunnin rykimisen aikana alkoi selvästi uusitun draivin tekeminen palautua muistiin ja entistä paremmin pääsi jyvälle siitä, että mikä sieltä vanhasta tekniista oli alkanut puskemaan esiin. Edelleen vaaditaan kuitenkin toistoja, että draivi on jälleen sitä rentoa ja tulee miettimättä tehtyä oikein.
Perjantaina sitten Virpiniemeen treenaamaan väylät läpi. Heittelin 2-4 avausta per väylä ja torstain kovan draivitreenin jälkeen alkoi kyllä jo vartalossa tuntua. Varsinkin hartiat ja selkä kertoi, että nyt alkaa mennä vähän ylirasituksen puolelle. Sen verran hyvin alkoi paikat olemaan jumissa.
Lauantai ja EO qualifier startti klo 10:00. Kisan päätavoitteena oli ehdottomasti hyvät kierrokset hiukan saman tyylisellä radalla kuin Luulaja oli. Nyt heitetään poikkeuksetta pidempiä avauksia, mutta edelleen pitäisi draivien olla tarkasti halutulla linjalla. Kisapaikka EO:hon oli vähän sellainen boonus jonka käyttämienkin oli aivan auki. Ennen Nokian kisaa ollaan kuitenkin viikko Skellefteåssa ja siihen perään heti toinen kisa (12 päivää heittämistä 14 päivään ja 1700km auton ratissa) ei ole mikään "pakko"

. Toki oman luonteen tuntien tiesin, että, jos paikka tulee, niin todella vaikea siitä on kieltäytyä.
Paikalle tulin hyvissä ajoin, koska tiesin, että nyt pitää avata paikkoja rauhassa ja pitkään. Lämmittelin rauhallisesti ja heittelin avauksia jalkapallokentällä verkkoon. Melko tovin otti, että oikean hartian puolella oleva "nyrkin kokoinen patti" alkoi vertyä ja heitto alkoi tuntua rennolta.
(tällä kertaa ei jaksa aivan väyläkohtaisesti tarinoida)
Aloitus oli väylältä 16 ja hiukan kankea avaus liikaa vasemmalle ja niin vaikeaan paikkaan, että bogeyllä aloitettiin. Siitä sitten peli lähti rullaamaan ihan ok. Ensimmäinen pirkko väylältä 1 n. 7 metrin putilla. Väylät 2 ja 3 olivat kovan sivun tuulen takia hankalia ja selviä paareja molemmat. Nelosella lipsahti sitten ylämäkeen sinne oikealle hiukan, mutta puiden välistä 11 metrin putille, alarautaan. Väylät 5-9 pelasin kolme alle. Näistä hienoin pirkko oli ehdottomasti väylälle 9 (par 4), missä avaus ei aivan pysynyt rännissä vaan kopsahti 80m kohdalla puuhun ja jäi rännin vasempaan reunaan. Kiekko aivan mättään vieressä joka esti vauhdin ottamisen kokonaan. Paikaltaan isoa hyvsseä niin paljon kuin kädestä lähti ja 50cm nostolle jäi.
Kympiltä otettiin vielä pirkko mutta sitten loppu olikin tasaista paarin puurtamista. Ei oikein saanut draiveja kohdalleen, että olisi edes ollu selviä mahdollisuuksia pirkkoihin. Kierroksen jälkeen laskinkin, että kolisutin pömpeliä taas neljä kertaa pitkillä puteilla 10-14 metristä. Kaikki kuitenkin pirkko yrityksiä (samaa meininkiä kuin Luulajassa), joten bogeja ei niistä tullut. Nyt oli vain kolme kisakierrosta jo putkeen, eikä jää yli kympistä. Pitkiin askelputteihin on silti edelleen kova luotto, koska aina osuu. Ei vain jää sitten millään.
Kierros päättyi lukemaan -3 (969) ja oltiin jaetulla viidennellä sijalla. Fiilikset olivat vähän "no joo" -tasolla. Ringin sisästä missasin yhden 9 metrin putin ja kaikki muut jäi. Silti putti ei ollut ihan sellaista selvää ja rehellistä keskelle koria -tekemistä vaan lähes poikkeuksetta juuri ja juuri alaraudan yli. Liekkö sitten jotain tekemistä sillä, että pohkeista asti kroppa oli aika väsyneen ja jäykän oloinen.
Toiselle kierrokselle lähdettiin mielenkiintoisista asetelmista karsintapaikkojen osalta. Sijat 3-9 oli kolmen heiton päässä toisistaan ja jaetulla viidennellä sijalla oli itseni lisäksi kolme muuta.
Ensimmäisen kierroksen aikana tuuli oli voimakasta ja vettä tihkutti välillä. Ei kuitenkaan, niin paljon, että olisi vaikuttanut pelaamiseeni. Toiselle kierrokselle tuuli sitten yltyi vielä selvästi ja tiedossa oli selvästi haastavampi kierros.
Aloitus oli väylältä kaksi josta puurrettiinkin pelkkää paaria seuraavat kolme väylää. Viitosella upsi 7-8 metriin kuusen taakse josta haaraputti sisään ja pirkko pois. Kuutosella heitin hyvän avauksen hankalan malliseen väylään (pitää antsata loivasti ja suoristaa lopussa, mielellään feidikin, jos pituttaa on tarpeeksi. Heitto jäi kolme metriä lyhyeksi ja todella jyrkkään ylämäkeen. Todella hankalasta asennosta surkea heitto joka karkasi taivaalle. Tähän perään toinen erittäin vaikea lie, kun kiekko jäi nyt jyrkkään alamäkeen väylän reunalle. Siitä varovainen hetto putterilla 20m lyhyeksi ja lähestyminen jäi erittäin haastavaksi. Kori, kun on aavalla ylämäessä ja radan kiertäneet tietävät, kuinka vaikea mäkihyppyrin vieressä olevalle korille on saada mitään jäämään, kun tuulee ja koria ei näe montusta. Kova tuuli nosti putterin aivan liian korkealle ja ilmeisesti tippui pystössä alas, koska oli rollannut melkein alas asti hyppyrin puolelle. Sieltä lähestyin korin alle ja nosto bogey. Tällä väylällä ei saanut mitään ilmaiseksi. Kaksi hankalaa lietä ja huonot rollit.
Seiskalle väylälle kovaan vastaiseen teebird antsassa, mutta lyhyeksi jäi, par. Kasille PD hyssenä ja 12m lyhyeksi. Sanomattakin tietää, että putti osui, muttei uponnut, par. Ysille tällä kertaa loistava avaus kovaan vastaiseen (PD:llä), lähestyminen kahdeksaan metriin hyvä putti sisään. Toinen pirkko tähän!
Kympillä surkea avaus, par. Yhdellätoista olin honoreissa ja tiille astuessa nousi todella kova puuska joka kesti ja kesti. Ei auttanut kuin yrittää ja ylihän se kippasi ja rankasti. Jatkoheitto olikin sitten umpisurkea upsi räpellys. 30 metrin päässä oli mänty joka piti kiertää mellakkana jotta saisi vähän metrejä ja takaisin väylälle. Vastaiseen kiekko pyörähti uskomattoman nopeasti ympäri ja keskelle ko. mäntyä --> vasemmalle metsään ja lie taas ylämäkeen. Kuutosväylän taivaalle heitto mielessä keskityin pitämään vedon vaakatasossa. No niin pidin, alaviistoon mentiin, otti kiinni pieneen risuun ja heitolle mittaa 20 metriä. Kaksi hasardiheittoa peräkkäin. Paikaltaan hyvä kämmen-ässä, 20m heitto alle ja bogey korttiin. Aivan karseaa tekemistä oli ko. väylä.
Kahdellatoista paikkasin sitten ylikääntävällä buzzzilla ja hyvällä 8 metrin ylämäkiputilla tilannetta, pirkko. Kolmellatoista avaus kurvista pitkäksi josta paikaltaan uskomaton once-in-a-lifetime jatkoheitto teebirdillä, kämmenellä, par. Tästä sitten painoinkin koko loppukierroksen pelkkää paaria. Mukaan mahtui pitkällä par viitosella (15 väylä) vielä yksi hasardiheitto, kun kämmenellä piti heittää 15m päässä olevaan tolppaan vaikkaa tilaa oli. Sen väylän pelasi onneksi kunnon putti yhdeksästä metristä pieneen vastaiseen. Samoin seitsemällätoista n. 9 metrin putti pelasti paarin, surkean foreneppi lähärin jälkeen.
Kierros päättyi yhden alle jonka arvalin olevan samaa tasoa ensimmäisen kierroksen kanssa, koska tuuli yltyi ja ryhmässä kaikkien tulos hiukan laski. Loppujen lopuksi rating oli 963.
Tämän jälkeen alkoikin sitten mielenkiintoinen spekulointi ja härdelli, kun kisakoneesta päivitettiin tuloksia ja huudeltiin, että paljonko kukakin heitti. Loppujen lopuksi tosiaan kuusi heittäjää tuloksessa -4 ja kolme paikkaa jaossa EO:hon, kuten RistoS totesikin jo.
Itse avasin sudarin viidentenä ja sitä ennen kaksi oli avannut selvälle putille ja kaksi menettänyt pirkko mahdollisuuden. Itse avasin nyt naksua suoremmalla linjalla, kun kisassa molemmat avaukset olivat tuulen takia liian oikealla. Pillisuoraan mentiinkin koria kohti, vähän vasemmalta ohi ja 5-6 metriin jäi. Korille mentäessä tilanne oli se, että kaksi avausta olivat minua lähempänä ja yksi siellä kympin tuntumassa. Tämä putti skippasi alaraudan päältä ohi ja oma vuoro. Täytyy sanoa, että vaikka kisoissa on jännittänyt, niin nyt oli aivan erilainen jännitys päällä. Vaikea sanoin kuvailla, mutta tavallaan ei hermostuttanut vaan ennemminkin oli sellainen "ylisyke" päällä, kun yleisöä oli + kaikki muut heittjät. Jos upotan, niin kisapaikka on varma. Yritin mennä putille aivan yhtä rauhassa, kuin normaalistikkin, mutta kyllähän sen huomasi jo dirt bägiä repusta kaivaessa, että jumankavita ku tärisee

.
Rauhassa markkeri maahan ja keskittymään. Mahdoton sanoa, että keskityinkö normaalin ajan vain en, mutta putti jäi juuri niinkin kankeaksi kuin se jännittäessä jää. Lähti muka hyvin, mutta voimat jäi kaikki kenkiin. Töks ja alarautaan. Teki mieli huutaa ärräpää, mutta eihän siinä voinut, kun kännykkäkameratkin kuvasi. Ryssityn putin myötä sitten kaksi muuta paarin pelannutta pääsi takaisin mukaan kisaan.
Kakkosväylällä avataankin sitten 110 metriä todella korkeaan ylämäkeen. Tässä kova oikea sivutuuli oli myös haastava tekijä joka syö draivista mittaa helposti, kun lähtee puskemaan kiekkoa hysseen ja liito jää pois. Seurakaveri Rättyä oli vuorossa ensimmäisenä ja naulasi loistavan draivin kahdeksaan metriin. Kolmas heittäjä lähti hakemaan samaa linjaa, mutta tuuli ei tuonutkaan kiekkoa ja olisikohan jäänyt jonnekkin 20m korista. Kisakierroksilla omat avaukset jäivät molemmat liikaa oikealle, kun olivat ehkä hiukan matalia ja luotin, että tuuli vie ne korille. Tämä mielessä päätin yrittää suorempaa linjaa.
Kumma kyllä jännityksestä huolimatta sain tehoja kiekkoon ja kunnolla. Linja vain lipsahti sinne oikealle, kun tuossa tilanteessa ei paljon muistanut keskittyä tekniikan kasassa pitämiseen. Niin, mittaahan tosiaan tuli. Kiekko flättinä koko hemmetin kummun yli ja metriä vaille ettei mennyt takana olevan tien yli outtiin. 20 metriä ylämäkeen kämmenellä ja kova tuuli heitti kiekon reilusti oikealle. Vähän alamäkeen ja korille n. 13-14 metriä.
Kolmas heittäjä puttasi sieltä parista kympistä oksan kautta alarautaan((?) olin mäen takana odottamassa vuoroani). Itselläni oli edessä tilanne, että par on pakko laittaa sisään jotta mahdollisuudet säilyvät, mikäli Rättyä ei upota pirkkoa. Neljän kisakierroksen paras askelputti ylämäkeen, sivutuuleen, keskelle koria. Tämän jälleen peli ei ollutkaan enään omissa käsissä vaan Rättyä. Hyvin piti kasettinsa kasassa ja puttasi loivaan ylämäkeen ja suoraan myötätuuleen kiekon kippoon. Siinä ratkesi viimeinen kisapaikka. Onnea Nikolle!
Kisan jälkeen missattu putti kyrsi melko kovaa koko kotimatkan. Ei niinkään menetetyn kisapaikan takia vaan kovan kilpailuviettini takia. Noin surkean putin jälkeen tappiota pureskelin (vähän liiankin) pitkään. Aamulla kuitenkin oli ehkäpä aavistuksen helpottunutkin fiilis. Loppukesässä riittää vielä heittämistä todella paljon ja Nokian reissun yöpyminen olisi ollut kaikista suurin ongelma. Luultavasti olisi tullut todella kallis viikko. Niin ja jäähän tuosta nyt kesälomaankin ihan oikeasti loma-aikaa, kun ei "tarvitse" heittää yötä-päivää

.
Puuh, olihan se mielenkiintoinen sudari. Ei tule ihan joka kisassa vastaan

Ps. korjataan kirotusvirheet joskus. nyt ei jaksa.