Talin Tallaajien kisat menneenä viikonloppuna, valmistauduin huolella viettämällä hauskan perjantai-illan ja -yön, nukkumalla 3-4h, sitten krapulaisena ja puolitajuttomana ajelin pyörällä Taliin.
Kiva kisa, huippuväyliä, hyviä yksittäisiä väyliä ja isoja ongelmia saariväylien kanssa. Ihan perusmenoa itselleni.
Lopuksi vähän analyysiä itselleni (TL;DR liikaa/liian vähän kiekkoja, heittotaidottomuuden kompensointi välineillä)
Viime viikkojen ajan olen käynyt mielessäni bägin sisältöä, mitä sieltä puuttuu, mitä liikaa, mitä pitää opetella heittämään. (Ensimmäisen maailman) ongelmat jakaantuvat näihin neljään:
Ongelma 1) Heittoputteri. Yeti on tosi hyvin hanskassa. Pitää ostaa yksi uusi, joka toimii vielä vakaampana kulutettujen ohessa. Ei hankala ongelma. Pure - omassa käytössä lähestymisiin ja midarina. Ei missään nimessä huono kiekko. Mut tosiaan ei todellinen ongelma.
Ongelma 2) Mid range. Viime aikoina olen käyttänyt paljon 168-grammaista Roc3:sta, mutta nyt viikonlopuksi otin mukaan 175-grammaisen koska kevyemmässä oli ledi kiinni. Nyt toi painavampi tuntui tosi tahmealta ja lennottomalta. Gatorille on tarjolla vain erikoistilanteita ja lyhyitä kämmenheittoja, ja Talissa en ottanut sitä vissiin bägistä kuin kahvitauolla esiin. Yksi KCP Roc alkaa olla sopivan suora, mutta sen kanssa on grippiongelmia, en saa tarpeeksi hyvää otetta, kuten esim. Ch Roc3:sta saa.
Tarve on suoralle ja tarvittaessa flippaavalle midarille + vakaalle (myös kämmen) midarille. Tällä hetkellä tuo vaade on hoidettu KCPRoc, Roc3, Gator -yhdistelmällä ja nämä ovat ihan ok. Nyt olen vaan pohtinut Milleniumin Aurora + Sentinel -yhdistelmää, joilla pääsisi periaatteessa kahteen midariin. Sentinel on hyvä käteen, mutta Aurorasta ei ole kokemusta.
Ongelma 3) Väylä- ja kontrollikiekkojen runsaudenpula. Itselleni tähän mennessä sopivia väylä- ja kontrollidraivereita on aivan tajuton määrä. Kiekkoja, joiden heittämisestä pidän ovat S-FD, C-FD, TL, Banshee, Q-Polaris, Eagle, Teebird, Valkyrie, Viking, Thunderbird, Firebird, CD2, TD, PD. Kaikki eivät mahdu kyytiin.
Ongelma 4) Pituus. Väyläavaukset heitän 90-100 -metrisinä, parhaimmillaan 110, mutta se ei ole toistettavissa mitenkään. Tällä hetkellä mulla on vain yksi oikeasti pitkän matkan kiekoksi luokiteltava kiekko bägissä, Champion Wraith. Hyvä kiekko, mutta sille pitäisi löytää kaveriksi alivakaampi Wraith, ehkä GStar/Star, pitää mennä kauppaan kyselemään.
Tavoitteena on yksinkertaistaa bägiä (ja siinä sivussa opetella heittämään). Jos viime viikonlopun Talin keikkaa miettii, niin siellä kunnostuivat Yeti, Pure, QPLS, Valkyrie, Firebird ja ikivanha C-PD. Hankalinta oli ehkä se, että midaripeli ei sujunut edes sinne päinkään, heitot lensivät kuin hidastetussa filmissä. Ja toisaalta voisi ton Wraith-ongelmankin ratkaista sillä, että pudottaa sen bägistä pois. Turhia utility-kiekkoja en haluaisi kantaa.
Ongelmista jää jäljelle tyytymättömyyteni nyky-midareihin & väylädraivereiden tolkuton määrä.Tällöin:
P: Pari vanhaa Yetiä + uusi Yeti, Pure
M: Joko KCP Roc + kevyt Roc3 + Gator TAI uusi kombo, mielellään kahdella kiekolla. (San Marino -Roc + Roc3? TAI Aurora/Sentinel?)
F/D: QPLS, Firebird, Valkyrie, PD <- ehkä Ch Thunderbird tuomaan tukea kuluneelle PD:lle.
Noilla jotakuinkin saisi hoidettua tarpeelliset linjat rystyllä ja kämmenellä. Kiekkojen määrä korreloi hankaluuksien kanssa; viime talvena ja keväänä kiersin pitkään Yeti/Roc3/Teebird -yhdistelmällä vailla huolia. Mutta kun on toi hemmetin Grip jonne mahtuisi mukaan hirveästi kiekkoja
