ja Vesa kolme

[reisvi-3]

Mulla on kans sellanen muistikuva että 98,5 ja vielä Juhon mittaamana? sullahan oli se rulla joku kerta mukana

[hilarius]

Hittolainen, meni kentät sekasin

[VesaH]

Ai Juho vielä itse mitannut

[VesaH]

Jees kuvailinpa vähän putterilähäreitä hallivuorolla. Oon nyt talvella löytänyt uudenlaisen gripin näihin vähän lyhyempiin putterilähäreihin. Etusormea siis entistä enemmän rimille ja loput sormet pois rimiltä keskelle kiekkoa tueksi. Eli vähän tollanen överi-fänigrippi. Lopputuloksena vähän lyhyempiä, mutta entistä tarkempia ja huomattavasti puhtaampia heittoja. Ei tarvi laittaa enää niin paljoa hysseä, ja uskoisin tästä olevan käyttistä tuulella, kun epäpuhtaus korostuu.

Videolla etäisyys korista about 50m, taisin yrittää osumaa.

[JanneRäsänen]

Ei väpättänyt. Treenatessa se on hyvä merkki ja aina ei ole hyvä hakea maksimipituutta tekniikkaa parantaessa. Silloin väpätyksen puuttuminen on hyvä mittari. Jotta kehitystä tulee pitää ylittää pienin askelein mukavuusaluetta välillä. Kännykällä en nähnyt tarkalleen miten etusormesi on kiekossa kiinni. Mulle tulee eri mahdollisuuksia mieleen miten sormi voi olla enemmän rimmillä joten en osaa päätellä miten tarkalleen etusormesi koskettaa kiekkoa.  Fan gripissä hyvin irtoavien viuhkasormien jälkeen etusormi sopivassa kohdassa tuo tosi puhtaita irtoamisia ja vaikeilla kiekoilla epäsopiva ote sotkee melko pahasti. Etusormi on avain niin kauan kuin muut sormet irtoavat puhtaasti ja asentoa kannattaisi hioa jos väpätystä tulee tehoja kasvattaessa.

Putterilla on heitetty 140 m joten kasvun varaa on ja silloin on pakko viedä kiekko kauemmas taakse. Joten näköyhteys kohteeseen katkeaa ja tarkkuus sekä toistettavuus kärsii. Joten pitää aina kokeilla mihin mittaan ja väylän haasteisiin midari on parempi ja mihin putteri. Päällekkäisyyttä on. Mitä paremmin putterilla menee sitä enemmän päällekkäisyyttä tulee. 80 % tehoilla voi heittää ahtaisiin paikkoihin melko pitkälle kun putterilla draivia treenaa. 70-80 m ei ole harvinaista kontrolliheittona openissa.

[VesaH]

Grippi: http://imageshack.com/a/img801/7610/526f.jpg

[JanneRäsänen]

Tuo ote on hyvä etusormen ja beadin välisen raapimisen ja siten oatn välttämiseen. Kylmällä ja sateessa peukalon painetarve kasvaa koska etusormella ei noin saa kovin voimakasta otetta. Tai jos yrittää etusormea kiristää bead uppoa lihaan ja irtoaminen ei ole aina puhdas. Joka on tapauksessa lisääntynyt puristus hidastaa kättä ja lyhentää heittoa. Se ei ole ongelma 50 m matkalla mutta otteen happotesti on puhdas irtoaminen kovilla tehoilla ilman lipeämisiä. Siihen etusormen sijaintisi on huono tai rajatapaus.

Koska nyt lentää väpättämättä kannattaa lisätä tehoja jotta kehityt ja näet miten pitkälle kiekko lentää puhtaasti ja toistettavasti. Videolla oli sivusuuntahajontaa ja niissä heitoissa jotka meni oikealle näytti väkinäiseltä runttaamiselta. Rentoutta vaan ja pidempi taakse veto katkaisten katseyhteyden.

Jos pidemmillä matkoilla kiekko lipeilee varsinkin ulkona kokeilisin siirtää etusormen uloimman nivelen beadin alle ja lähemmäs keskisormea sekä tarpeen mukaan jyrkempää koukistusta uloimmasta nivelestä. Eli sormenjälki osin rimmille. Jos ei riitä lisää puristusta. Määrä on tosi herkkä ja erä oatn ja lipeämisen välillä on naurettavan pieni. Varsinkin kovilla muoveilla sateella ja bead pahentaa asiaa.

Muualla kuin Meikussa Warden on hyvä helposti irtoava suora draivausputteri joka on helppo saada irtoamaan puhtaasti. Ja pito voittaa Aviarit. Jos ei laske lötköä pee ykköstä Aviariksi.

[VesaH]

No niin! Kisakausi 2014 on käynnistyi, ja itsekin olen jo pari kisaa ehtinyt pelata. Julkujärven kisasta ei jäänyt jälkipolville muuta kerrottavaa kuin että käsi ei vielä riitä toistettavan hyvän tuloksen pelaamiseen kyseisellä radalla.

Mut sitten tää Nummelan PG-tourin kisa. Rata on sopinut mulle hyvin, kun pitkää heittoa ei oikeastaan tarvita kuin muutamalla väylällä. Gameplan oli keskittyä joka heittoon tulostilanteesta huolimatta ja tiputtaa jonkin verran odotuksia puteista, mitkä nyt ovat jostain syystä olleet kuraa viimeiset puoli vuotta. Käytännössä tarkoitti mummoilua korin alle normaalia lyhyemmiltä matkoilta. Tavoitteena MA2-sarjan voitto (kun olin ratingin puolesta ykkössijoitettu) bogey free -kierroksia pelaamalla ja päälle sitten niitä pirkkoja mitä nyt sattuu tulemaan kaikilta muilta väyliltä paitsi 1, 3, 4, 5, 10 ja 15, jotka lähtökohtaisesti yritin pelata paariin. Ennakkoaavistus MA2:sta oli, että jonkin verran olisi hyvä miinuksille päästä joka kierroksella, jos mielii tavoitteeseen päästä.

1. Kierros
Kisa alkoi maukkaasti väylältä 7: Pirkot kolmelta ensimmäiseltä väylältä, jonka jälkeen köntsät bögessä paarin pelailua melko onnistuneesti. Kahdella bogilla ja neljällä pirkolla tulokseen -2.

2. Kierros
Henkisesti melko rankka kierros ykköspoolissa. Kisan pahin aivopieru ja ehkä ainoa selvä harharetki pelikirjasta tuli väylällä 14, jossa olin kahdella heitolla about 9 metrissä siinä väylällä eli alhaalla. Kävin vielä tarkastamassa korin takaa, minne kiekko todennäköisesti jää, jos puttaan ohi. Rinnehän siellä ja lähes varma rolli epävarmalle putille. Jostain syystä päätin kuitenkin yrittää, ja tuloksena oli ei pirkko vaan tuplaboogie. Hyvän opetuksen sain pelikirjassa pysymisestä.

Oltiin tosiaan aloitettu väylältä 9, ja siirryttiin nyt alkupään väylille. Huitelin ikävästi +3:ssa, mutta lopulta sain ihmeellisesti pelastettua pirkot kolmelta viimeiseltä väylältä (6, 7 ja , ja tuo kutonen vielä pelkästään teerexiä heittäen . Tulokseksi siis 0, mikä kyllä tuntui huomattavalta puolustusvoitolta. Kärkikorttiin myös kolmosrundille.

3. Kierros
Sunnuntaina siis golflähdöt ja meikäläinen viimeisenä starttaavassa poolissa. Ihan hauskaa, vaikka olisin voinut kuvitella MA1:n ansaitsevan myöhemmät lähdöt. Matkaa kärkeen oli nihkeät 4 heittoa, mutta muut pelaajat olivat sopivasti tappituntumalla. Meillä oli myös Ardon ja Oliverin puolesta skoorin-livetulospalvelu sekä ykkös- että kakkoskortista.

Heti alussa kärki kompuroi, ja tilanne tasottui 6 ensimmäisellä väylällä. Lisämaustetta toi tieto, että kakkoskortissa Juho Hautala olisi 7 väylän jälkeen -5:ssä (kierroksen tuloksessa). Pelaajat vuorollaan onnistuivat ja kompuroivat, mutta väylien 12 ja 13(!) pirkkojen ansiosta pääsin pienelle karkumatkalle. Kun kuulin Ardolta, että olin Juhoa heiton edellä ennen paria viimeistä väylää, päätin seiftailla paariin loput väylät, mikä sitten onnistui. Luulin voittaneeni, ja ihmiset onnittelivat, mutta sit kuitenkin sudariin.. häh? Kakkospoolissa Oliver oli laitellut Sampo Syrjäläisen tuloksia Hautalalle ja olin saanut väärää tietoa tilanteesta. No, taas köntsät bögessä ja pienessä vitutuksessa sudaria pelaamaan. Kaksi väylää, kaksi huonoa puttia ja se oli sitten siinä. Olisi helppoa laittaa syytä tuloskorttisekoilulle, mutta enpä tiedä, olisinko osannut yhtään sen fiksummin pelata niillä oikeilla tiedoilla. Mutta vähän vaikutti mielialaan kun ehdin jo luulla voittaneeni. Niin olisi ehkä käynyt muutenkin, jos liveseurantaa ei olisi ollut. Ja inhimillinen mogahan se oli, ei siinä mitään.

No mutta, kolmosrundi oli lopulta -3, ja lopputulokseksi kolmelle rundille -5. Ratinkia tuli kierroksista 955, 938 ja 969, mikä lämmittää mieltä vielä vuoden tästä eteenpäin . Taskuun osallistumisoikeus amatöörien smeihin.

[VesaH]

Ooorrrrait, aika herätellä nukkuvaa blogia reenikaudeksi! Kisoista en lopulta jaksanut raportoida juuri mitään, mutta tuloksethan löytyy netistä. Tiivistetysti:

Tuli muutama maukas kisa: Uran eka SM-mitali Talin Tallaajien riveissä (joukkuepronssia), PGT Nummelanharju MA2 2. sija hävityllä sudarilla, Keinukallio Open MA2 -voitto kierroksilla -5 ja -6 sekä Niittokone Orimattilassa MA1 2. sija, hävisin heitolla Arttu Stoorille. Muut kisat menivät sitten joko penkin alle tai omalle tasolleni (joka aina vähän harmittaa ).

Rating on tasan sama kuin vuosi sitten, eli tuloksellisesti kehitystä ei tapahtunut. Tuntui, että heittoon olisi tullut paljonkin enemmän järkeä talvireenien aikana, joten olisin toivonut selvää parannusta edelliseen kauteen. Ikävä kyllä ehdin kadottamaan aikoinaan tiukassa kunnossa olleen puttini, jota yritin pitkin kautta löytää eri tavoin. Aika vähän myös kultasi muistoja, ja puttaaminen tuntui aiemmin olleen jopa naurettavan helppoa. Vaikea kuvitella, miten tuollaisen motorisen asian voin tuosta vaan unohtaa!

Mitäs tässä nyt sitten ollaan reenailtu?

Putti

Tuli siis jotain ihmeellisiä voimantuotto-ongelmia siihen spiniputtiin ja kun piti heti 8m jälkeen riuhtoa niin tekniikkahan siinä hajosi. Ensimmäiset merkit muutoksesta oli, kun huomasin että myötä- ja vastatuuli vaikuttivat päinvastoin kuin ennen. Lähti jotenkin nose-down, mutta nose-upia tavoitellessa en koskaan päässyt samaan fiilikseen kuin ennen. Loppukesästä huomasin, että yrittäessäni jotain 15-20m putteja, moni lähti pahasti sektorista oikealle. Mietin että jos sinne pitää kiekko saattaa voimaa saadakseen, kalibroidaan putti sitten vähän eri tavalla. Käänsin rintamasuuntaa hieman entisestä vasemmalle silleensä että kiekkokaan ei enää lähtenyt kropan "alta" vaan selkeesti vasemmalta puolelta. Oli vähän hankala aluksi hahmottaa ja tähdätä, mutta osoittautui tarkkuudeltaan toistettavaksi! Ainakin reeniolosuhteissa ja harkkarundeilla putti on selvästi jopa parempi kuin se "vanha hyvä". Lähtee kuin tykin suusta . Lisäksi pistin vanhat enkat Driven1025-puttipelissä kerralla uusiks (840). Meni vielä haaralta, johon toi sama tyyli soveltuu hieman kroppaa kiertäen. Tällä hetkellä haaste on löytää sopiva "rutiini" ennen puttia, koska puttipaikalle tullessa en aina muista, minne pitikään tähdätä. Ekan putin jälkeen homma on selvä, mutta kiessillä hieman myöhäistä.

Tässä vähän videota, etäisyydet 9m ja 8m. Satunnaisia erilaisia lainaputtereita.



Bäkkäri

Kaikenlaista on kokeiltu, ja oon nyt saanut toistettavasti mitä tahansa ylivakaasta teebirdistä ylöspäin sataan metriin, mikä on ehkä reilu 5m paremmin kuin viime talvena. Tässä olis yksi video, jossa kahdella eri tekniikalla heitän about satasia. Olis tollaista maksimilinja-antsa-powergrip-riuhtaisua ja sit tollainen 60-70% effortilla vedetty svengaava fanigripillä, joka tuntuu heittäessä ylhäältä alas vedettävältä hysseflipiltä airbouncen kanssa, mutta videotarkistus kertoo, että se lähteekin kohtuullisen flättinä ilman sen ihmeempää airbouncea. Tossa nyt ehkä olis rakennuspalikoita. Kyllä mä varmasti saisin momenttia kropasta (vrt. ensimmäinen draivi), mutta en osaa yhdistää sitä tuohon jälkimmäiseen. Ekstraeffortti ei tuo lainkaan lisämetrejä, oikeastaan heitot vain lyhenevät.

Oma tulkintani on, että tuollaisella rennommalla pyörähdyksellä saan ajoitettua eri palaset paremmin kohdilleen ikäänkuin vahingossa. Pitäis vaan opetella ajoittamaan niitä kovempiakin vetoja. Kumpaakaan tyyliä en käytä rundeilla vielä, vaan pelaan sitä samaa lyhyttä tuttua heittoa mitä ennenkin .



Fore

YouTubessa on yks Wysockin klinikka, joka on ehkä vähän sekava härdelli, mutta sain siitä pari täkyä ja foreen kerralla yli 15m lisää mittaa. Meikussa hommat helpottuu entisestään . Pitää palata tuohon myöhemmin videon kera.

Summa summarum, putti alkaa taas löytyä ja heittäminenkin tuntuu kehittyvän, odotukset siis korkealla ensi kauteen .

[HAH]

Hyvä Vesa. Tsemii!

[wakabunga]

Jee hyvä Vesa! Huomenna Meikkuu??

[VesaH]

Todellaki , viikkorahat on mun.


Sent from my iPad using Tapatalk

[JanneRäsänen]

Antsat näyttivät aluksi kuin monien muiden maksimiheitot. Eli vhän joka vartalon osa ja kädet vispaavat eri kulmissa itseensä verrattuna eri osiss heittoa. Jäykkää ja kulmikasta oli ekat heitot. Noin 45 sekunnin kohdalla oli eka rennompi veto ja niitä tuli muutama myöhemmin ja liikkeet olivat rauhallisempia ja paremmin eri kropan osilta asentonsa alusta loppuun pitäviä. Näyttivät paljon helpompia. On yleistä, että hitaampi heitto menee ainakin yhtä oitkälle, kun homma on kontrollissa paremmin. Molemmilla tavoilla heittäessäsi sulla oli tyylipuhdas spin out. Pönkkäystä ja kyynärpää pidemmälle eteen noin siihen hetkeen asti, kun kiekko tulee oikean rintalihaksen/kyljen paikkeille. Siitä pönkkäyksen vapautus ja vasemmasta jalasta lisävauhtia. Jos et tykkää työntää vasemmalla jalalla jo aiemmin. Molemmat versiot kannattaa treenata, jotta neät, kumpi toimii sulle paremmin.

Muoks: Putissa kannattaa seurata sitä, että hajoaako tekniikka väsyessäsi monen kierroksen päivinä ja useamman päivän kisoissa. Tuollaisessa heittämisliikkeeseen perustuvassa puttityylissä on liikkuvia osia muita puttitapoja enemmän. Hyvänä puolena on lisätehon tuotta. Hyppytputilla ja vielä pidemmällä taakse viennillä saa järkkyjä mittoja. Pari kertaa olen 150 g keskimatkan kiekolla saanut päälle 60 m, mutta en aina pääse 50 m asti lämmiteltyänikään. Tuolloin on jo tosi pitkät taakse viennit, eli kuin draivi lähes ja liike lähtee nopeammin ylävartaloa lantiosta kiertäen kuin jaloilla takaa eteen. Jotta kiekko liikkuu suoraan, eikä kaarella. Arvatenkin ajoitukselle herkkä tekniikka aiheuttaa suurta hajontaa. Siihen ei puteissa ole varaa. Tuo hyppyputti on äärilleen maksimoitu versio heittotyyppisesn putin liikkeradat pidentämällä ja liikkuvien osien maksimoimisella. Se osoittaa tuon puttitekniikan haavoittuvuuden väsymiselle ja jäykälle päivälle.

Putissa ei ole kysymys siitä, kuinka hyvin, vaan kuinka monta. Miten puttaa ennustaa pitkässä juoksussa, miten hyvin voi pärjätä. niin hyvä puttaaja kuin sinä pystyy oppimaan monta tapaa ja olemaan niissä hyvä, joten sinulla itse tekniikan merkitys ei ole niin suuri kuin monilla. Koska sulta löytyy lääkkeet ja osaaminen kaikkien tapojen haltuunottamiseen. Kun vait muistat kaikki niksit. Yhden osan unohtaminen riittää romahduttamaan putin suoritustason pois huipputasolta, jolla olet ollut. Ja ehkä palannutkin sinne normipäivänä. Happotesti nykytekniikallesi on se, että pystytkö pitämään sen yllä läpi kauden ilman romahduksia. Koska on vähemmän romahdusherkkiä tekniikoita, kuten aiempi tekniikkasi.

Nykytyylissäsi on se hyvä puoli, että mittaa tulee putille mukavasti, joten voit hyökätä kaukaa ennen hypyn tarvetta. Hyppy vähentää toistettavuutta useimmille, koska sitä ei moni treenaa yhtä paljon kuin tarvittaisi siihen, että päsee normiputin tarkkuudelle ja toistettavuudelle. Se taas vaatisi enemmän treeniä kuin normiputit, koska etäisyydet ovat suuremmat ja suoritus monimutkaisempi, siten vaikeampi. Lisätehon tuotolla on myös etuna pienempi voimankäytön tarve kädessä, joten käsi ei väsähdä yhtä helposti. Sitten kun käsi väsyy, pelkään valtavaa eroa normisuoritustasoon ja se taas on myrkkyä sipulille kisatilanteessa.

[VesaH]

Kiitti vinkeistä! Pönkkä on mulla seuraavana ohjelmistossa, en ole oikeastaan koskaan siihen kiinnittänyt huomiota, mutta myös yks kaveri toi esille tuon pönkän.

Näillä näkymin en tarvitse hyppyputtia mihinkään, kun normiputissa on riittävästi ruutia. Mutta jos joudun puttaamaan yli kympistä haaralta siten, että lie on oikealla jalalla, otan vasenta jalkaa hieman taaksepäin ja haen vähän ergonomiaa, koska tuolla tekniikalla haaralta puttaaminen vaatii yläkropan kiertoa melkolailla. Sit putatessa astun vasemmalla jalalla wysockimaisesti yli. Aika hyvän fiiliksen oon saanu siihen. Oon ajatellut reenata saman niin että vasen jalka pysähtyisi "yli" astuttaessa markkerilinjalle, jolloin voisin hyödyntää tuota myös alle kympissä.

Omien kokemuksieni perusteella uskoisin, että tämä uusi tyyli voi yllättäen kadota siinä missä se vanhakin. Aiemmin tosin sain sen vanhan huipputikkiin reenaamalla ahkerasti koko talven. Taikaa kesti puoli kautta, jonka aikana en reenannut sitä. Nyt tarkoitus olis ottaa mukaan myös ylläpitävää reeniä kisakaudella.


Sent from my iPad using Tapatalk

[JanneRäsänen]

Locastro taitaa treenata puttia joka päivä vähintään tunnin ja kisakauden alla on kuulemma ollut viikossa useita 8 tunnin puttipäiviä ja kevyinä päivinä 4-6 tuntia. Tämä oli juuri ennen kuin hän nousi maailman parhaaksi pelaajaksi puolen vuoden ajaksi. Luvut Matt Hallilta, joka treenais Nikkon ja parin muuan kaverin kanssa samalla treenileirillä. Ylläpidolla on merkitystä. Nikko vaihtoi puttitekniikkaa tuon jälkeen ja kärkipaikka souritustasossa putosi kanssa. Päähän ei koskaan ole hänellä kestänyt, joten ei se pelkkä puttiero ole, joka tiputti hänet kovimmasta terästään.

Jalan tuominen takaa oikean jalan tasolle tuo valtavasti voimaa lisää heittoon ja se on ollut ongelma aiemmassa tekniikassasi, kun lähes ainoa, mikä sinussa on liikkunut on ollut käsi. Nyt kun kätesi tekee pitkän liikkeen ja tuota osan saatavilla olevasta kropan painonsiirrosta mukaan, sinulla on kaksi tehoja lisäävää tekijää tekniikassasi aiempaan verrattuna. Ja molemmat ovat merkitykseltään tosi isoja yksinäänkin tuossa suhteessa. Vartalon painon siirrossa ei ole niin paljon virhemahdolisuutta kuin pitkässä käden taakse ja eteen viennissä tähtäyksen suhteen. Kun sen oppii. Eli se ikuinen iso mutta. Onneksi vartalon painon siirrossa ei ole suurta magiaa suorituksessa ja vaatimustasossa, joten se on helppo oppia ja toetuttaa toistettavasti. Se mitä tarvitsee muistaa pehmeän rytmin lisäksi on vain se, että nojaa taakse suoraan pois kohteesta ja palaa suoraan samaa linjaa pitkin eteen ja käsi jatkaa saman liikkeen TUNNULLA (tärkeää antaa kaiken soljua eteenpäin automaattisesti omalla painollaan sen kummemmin ajattelematta asiaa) niin, että käsi toimii vartalon liikkeen jatkona poikkeamatta linjalta. JA seurauksena kiekko jatkaa käden liikkeen poistumatta käden liikkeen linjalta vektorina tähtyäspisteeseen.