Saunapalaverissa pohdittuaOlin viime viikonloppuna kaverin varpajaisissa vähän juhlimassa ja pitämässä kollektiivista saunapalaveria, saunassa (ja sen ulkopuolella) puhuttiin muutaman muun friba- ja urheiluhullun kanssa aika paljon frisbeegolfista ja muustakin urheilusta. Siinä samalla tuli muuten aika hyvä anekdootti mieleen, jota oon kyllä keskenäni pohtinut saunassa (ja sen ulkopuolella) pidempäänkin ja yrittänyt ajatella asian näin; sitten kun frisbeegolfissa ei tarvitse sitä itse heitto-/puttisuorituksen suorittamista sen kummemmin miettiä, vaan voi pelkästään keskittyä siihen mihin pitää osua, kiekko saada laskeutumaan jne. niin pelaaminen on paljon helpompaa!
Vertaan tässä nyt frisbeegolfin heittoa/puttia suoritteena esim. jalkapallon, jääkiekon, salibandyn, koripallon (lajien joita itse olen harrastanut ja jotka minulle on tuttuja) suorituksiin, eli jos on vähääkään jotain vastaavaa harrastanut niin ei sitä itse suorittamista mieti pätkääkään – koska keskittyminen on pelkästään siinä että
mihin ja se että
miten tulee automaattisesti selkärangasta.
En minä ainakaan mailapeleissä ole ikinä miettinyt vetohetkellä että kestääkö maila, hitto mitä jos se menee poikki (vrt. mitä jos kiekko flippaa yli) tai että kumminkin osun ekaan pakkiin, tolppaan tai liukastun jne. (vrt. että kumminkin osun ekaan puuhun, alarautaan... you get the point). Mutta tähänhän löytyy yksinkertainen selitys siitä, että noissa palloilulajeissa ei pelitilanteessa ole tommosiin ajatuksiin aikaa – ja jos niille aikaa annat niin saatat löytää itsesi HYKS:stä miettimästä että mitä tuli tehtyä (tai vähintään vilttiketjusta)!
Tai no, onhan noissa lajeissa tietty niitä erikoistilanteita; rankkareita, vapareita, kulmia jne. joissa on aikaa kelailla ja varmasti jokainen on miettinyt ennen suoritusta että mitä jos ei mene – mutta sitten kun siinä ollaan h-hetken kynnyksellä niin päässä on pelkästään ajatus että
tottakai tämä menee, eikä siinä tekniikkaa tai suoritusta mieti vaan pelkästään sitä että laittaa sen pelivälineen sinne minne pitää! Mutta ei se tietenkään aina mene, niin se vaan on (huh huh, kunnon viisauksia;). Ei esim. jääkiekkoilija syytä hae otteesta mailaan tai edes siitä mailasta (vaikka sitä lapaa uhkaavasti tuijottaakin ja puhuu sille rumia, ehkä jopa lyö sillä seinään), mutta taas seuraavalla kerralla mennään vanhalla tutulla otteella (joka tulee auomaattisesti selkärangasta) – tietty yrittäen onnistua paremmin ja osua tarkemmin!
Valitettavasti tuota ajattelua ei ole noin helppoa adaptoida suoraan frisbeegolfiin, koska frisbeegolfissa on lähinnä ja pelkästään sitä aikaa miettiä, joka heittoa ennen, heiton kohdalla ja jälkeenkin. Mutta sitten kun heiton voi suorittaa askelia, otetta, voimaa, kulmaa, kiekkoa jne. enempiä miettimättä niin peli luistaa paremmin, tulee parempaa tulosta ja parempi mieli!
Pelaa, nauti ja kelaa miten pelaat
