Tänään oli se Prodigyn klinikkapäivä.
Olen positiivisesti yllättänyt kuinka upeaa oli nähdä maailmantähtien heittävän ja saada heiltä opastusta ihan kädestä pitäen. Meikäläinen tunsi kyllä aluksi itsensä ihan kärpässarjalaiseksi, mutta kyllä se siitä lähti. Porissa paikalla olivat Prodigysta naisten maailmanmestari Catrina Allen ja National Tourin voittaja Paul Ulibarri.
Draivitreeni (Catrina)
En osannut Catrinalle nimetä mitään tiettyä osa-aluetta, mutta pituutta tarvisi saada lisää. Hän totesi, että anna mennä niin katsotaan. Heti ekan heiton jälkeen hän nappasi kiinni askeleisiini draivatessani. Niitä muuttamalla voisin saada lisää mittaa draiviini. Nykyisellä tyylilläni menetän voimaa draivistani. Askeleita harjoiteltiin ihan yhdessä. Myös katseeni harhaili draivatessani. Ja pakko sanoa sen harhailleen myös tänään...
Kun vihdoin sain pari onnistunutta draivia Catrina oli oikeasti innostuneen iloinen ja sain high fivet häneltä... Tuntui tosi hyvältä. Nyt sain hyvän pohjan uusiin askeliin ja niitä täytyy harjoitella ahkerasti treenipuistossa (Backyard FGP).
Puttitreeni (Paul)
Tämäkin osio toi minulle hyvin suuren yllätyksen. Ensinnäkin olen spinputtaaja.
Olen aina luullut olevani pushputtaaja. Kun oli minun vuoroni, kerroin taas etten osaa nimetä jotain tiettyä ongelmaa. Paul katsoi ja sanoi, että ranteen asentoa olisi hyvä muuttaa. Hän näytti, muistutti joka putilla ranne - kiekon "nokka" pystyyn. Jokainen putti, paitsi ihan eka uudella tyylillä, mukiin. Ablodien saattelemalla. Minun opastus oli siis Paulille hyvin helppo. Voiko siis olla, että olen jollain ihmeellisellä tavalla oppinut jostain pimeydestä suht järkevän näköisen puttityylin. Ilmeisesti.
En ostanut heidän nimikkokiekkoja vaikkei olleetkaan kalliita. Nimmarit pyysin viime vuoden European Masters Järvan fundraiseriin, jota olen kehyksissä säilyttänyt. Kiekko palasi kehyksiin jo tänä iltana, mutta nyt siinä on tussia.
