Moro Essi. Oon tuossa jonku hetken lueskellu sun blogia ja nostan hattua sille, että jaksat moista kirjoittaa. Varmasti moni löytää omasta harrastamisestaan välillä samoja fiiliksiä kaiken tekniikkapainimisen keskellä.
Luettuani melko runsaan otannan noista sun teksteistä mulla kuitenkin heräs pari asiaa jotka ajattelin laittaa näin kirjoitettuun muotoon..Koitan kirjoittaa rakentavasti
Sun tekstistä paistaa läpi mieletön halu kehittyä ja oppia...nopeasti. Jotenkin äkkiseltään tuntuu, että asetat itsesi aika mahdottoman paikan eteen kun haluat oppia paljon ja heti. Et ehkä pysty tai halua myöntää itsellesi, että homma vaatii oikeasti pitkäjänteistä treenaamista ja se valitettavasti vain ottaa aikaa. Vuodessa kyllä kehittyy paljon, mutta harvoin se halu/ taso jolla haluaa pelata ja suorittamisen taso kohtaavat vielä muutamaan vuoteen harrastamisen aloituksen jälkeen.
Lisäksi ainakin tekstistä saa kuvan, että reenaat hetken jotain osiota ja jos se ei onnistu niin siirryt toiseen. Sun kannattas ottaa tietylle ajanjaksolle 1-2 asiaa joihin keskittyä muuta intensiivisemmin ja muut osa-alueet menee siinä sivussa sen hetkisellä tasolla miten menee. Yritätkö oppia liian paljon kerralla ja turhaudut kun haluttua tulosta ei heti synnykkään ? Elä huoli tuttu juttu varmaan jokaiselle.
Se, että jännität kisoja ja outojen pelaajien kans pelaamista on asia joka poistuu vain pelaamalla
. Kukaan ei naura vähemmän aikaa harrastaneen pelaamiselle, tai ei ainakaan saisi nauraa... toivottasti kukaan ei moista harrasta. Elä mieti miten muut heittää, ja sitä et miksi mää en saa avausta tuonne tai tuonne. Keskity siihen mihin sen hetkisillä taidoilla pystyy ja sitä kautta ole tyytyväinen suoritukseen jos se menee niin kuin se realistisesti on vain mahdollista.
Omaa peliäni paransi paljon 2v sitten tehty juttu, että aloin visioimaan heitot niin, että mihin omilla paukuillani oli pannu mahdollista missäkin kohtaa väylää sijoittaa, ja sitten yritin saada sen sinne. En enää seurannut niin tiiviisti muiden ryhmäläisten heittoja ja sitä kautta masentunut kun omat heitot ei ollu lähelläkään. Se kun saat pannun just sinne mihin haluat antaa melko mukavasti mielihyvää ja pontta peliin. Olettaen tietysti että ne odotukset on realistisia omaan tasoon nähden.
Elä annan ilon kadota sieltä pelistä sillä, että ressaat ittes näännyksiin "ku en osaa"-mentaliteetilla. Kaiken oppii kunhan jaksaa treenata tehokkaasti, tarpeeksi ja niitä oikeita asioita. Koskaan, ei koskaan ennen heittoa saa ajatella negatiivisesti että " tää ei tuu onnistuun ikinä" tai että "tää menee ihan varmasti outtiin". Se on varmin tapa murentaa sipuli jo eka väylälle. Mietit tiimatolla sieltä sen pahimman paikan ja lähet vaan rakentaan heittoa siten, että miten vältät joutumasta sinne. Ja jos se nyt lipsahtaa sinne "pahimpaan mahdolliseen" niin se maksaa sen yhden heiton ja peli jatkuu...
Yks hyvä neuvo on myös, että kun kävelee kiekolle, seuraavalle tiille jne., niin ei koko aikaa mieti tulevaa heittoa tai märehdi sitä mitä teki väärin. Se on henkisesti raskasta miettiä koko aikaa peliä jos rundi kestää vaikka 2,5h. Pika analyysi heitosta heiton jälkeen, mitä tapahtui ja miksi ja eikun eteenpäin. Sama homma kiekolla/ tiillä. Pahin paikka, tuuli, pannun valinta, heittolinjan valinta, suoritus, pika-analyysi ja menoksi.
Ressiä ja ittensä soimaamista vähemmäksi ja sitä kautta helpottaa henkisesti.
Hyvää tulevaa kautta 2015 !
