Yritin nopealla 15 sivun kahlauksella päästä jyvälle, mistä on kysymys. En kyllä kaikkea ole vielä lukenut. Ymmärsin että seilataan jossain yleisen itseluottamuksen (tai sen puutteen), jännittämisen ja "yliajattelemisen" vesillä ja siinä, miten se näkyy frisbeegolfissa juuri puttitilanteessa. Ja epäonnistumiset muistuvat mieleen seuraavassa puttipaikassa, mikä muodostaa tietynlaisen kierteen. Voi olla tosiaan helppoa neuvoa sivusta että "älä ajattele mitään, laitat vaan sisään", mutta omien kokemuksieni mukaan mielen tyhjentäminen on pirun vaikeeta. Ja monille ehkä täysin mahdotonta ja vähintäänkin se on helppoa mogata.
Mä oon frisbeegolfin ohella, erityisesti menneinä vuosina, pelannut pöytälätkää (Stiga
) kilpailumielessä, ja maajoukkuepaitakin löytyy kaapista. Oon jonkin verran tuonut niissä kuvioissa oppimiani henkisiä/psyykkisiä oivalluksia mukanani fribarundille. Siinä missä frisbeegolfissa on putti ja koriksessa vapaaheitto, pöytälätkässä on sentterikikka. Eli jokin yksittäinen "perussuoritus", joka vaatii keskittymistä ja motoriikkaa. Sentterikikalla ohitetaan maalivahti pyöräyttämällä kiekko sentteriuralta ensin sivuun ja sitten vastakkaiseen suuntaan pyöräyttämällä laukaistaan ohi veskarin. Kikka tehdään (kumpaan tahansa nurkkaan) niin nopeasti, että vastustaja ei ehdi siihen reagoimaan. Kikan suorittaminen vaatii erityistä herkkyyttä sormista, ja voit kuvitella että paineen alla (esim. pakkovoitto heikommasta pelaajasta) kikan tekemisestä muodostuu painajainen. Kädet hikoaa eivätkä tottele, kun kaikki keskittyminen purkautuu tyyliin 0,3 sekunnin kaksiosaiseen suoritukseen. Ja pahimmassa tapauksessa vastustajan puolustus on sellainen, että maaleja voi tehdä vain sentterillä.
Jossain vaiheessa keksin, että jos liitän kikan osaksi suurempaa kokonaisuutta,
jonka muut osat eivät voi epäonnistua, voin siirtää ison osan ajatuksista pois varsinaisesta kikasta ja jättää sen lihasmuistin huoleksi. Aloin tehdä senttereitä joko suoraan vauhdista tai pienillä hämäysliikkeillä, ja musiikin harrastaja kun olen, välillä laskin mielessäni tahtia 1, 2, 3, 4 ajoittaen sivuttaissiirron juuri ennen nelosta ja varsinaisen laukaisun neloselle.
Frisbeegolfin puolella "kokonaisuus" vastaa tietysti tarkkaa rituaalia, jonka suorittaa joka kerta identtisenä. Oma pääni ei ole vielä fyysisiä rutiineja tehdessä tyhjentynyt, vaan siellä on elämöinyt ajatuksia kuten "mitä jos rollaa" tai "enkkarundi". Kun olen tajunnut, että en saa päätäni tyhjennettyä ajatuksista, olen syrjäyttänyt ne muilla ajatuksilla (vrt. neljään laskeminen pöytälätkässä). Päänsisäinen rituaali, jota olen toteuttanut (spini)putin yhteydessä on kutakuinkin seuraava:
- Kädessäni on kiekko. Edessä on kori. Kiekosta koriin johtaa noin korin levyinen putki/tunneli. Korin takana on puuseinä. Kiekko tunnelia pitkin ketjuihin.
Eli vähän tollasella hassulla putkiaivo/putkinäkö/koria tunnelin päässä -psyykkauksella yritän sulkea kaiken epäoleellisen pois mielestä. Luon tavallaan muutamaksi sekunniksi universumin, jossa ei ole mitään muuta kuin minä, kori ja putki välissä. Takaseinä vain siksi että uskaltaisin oikeasti yrittää. Jos pystyn putin aikana luomaan tuon ympäristön, en voi ajatella samaan aikaan muuta. Tärkeintä on, että tuossa "todellisuudessa" kiekko ei voi muuta kuin mennä koriin. Mulla on itellä nyt ollut haasteena toteuttaa tuota tunneliajatusta, kun oma puttityyli on muuttunut niin että kiekko lähtee hieman sivusta. Mutta jotain mä siihen vielä keksin. Yksi osoitus tuon psyykkauksen toimivuudesta kuitenkin on, että olen monesti kesken rundin saanut putin korjattua palauttamalla tuon mieleen. Se kun tuppaa välillä unohtumaan. Väsyneeseen käteen tosin ei auta mikään.
Tää tuli mieleen, kun katsoin tuota Tammisaaren pätkää. Sun putti lähtee äkkinäisellä käden liikkeellä ja varmasti pienikin tuulahdus aivopierusta vaikuttaa lopputulokseen. Ehkä olet jotain äsken mainitun tyylistä jo kokeillutkin? Onnistuuko ajatusten syrjäyttäminen korvaavalla matskulla
?
