Tänään kävin pelaamassa, koska halusin kokeilla uusia kenkiäni, jotka hankin siksi aikaa kunnes Tapani suostuu luovuttamaan hautomansa mun pelikengät.
Turhauduin oikein pitkästä aikaa, koska a) kaikki draivit lähtivät ikään kuin läpi ja b) kaikki putit lähtivät ikäänkuin läpi. Sen tietää siitä, että kaikki tuntuu todella kevyeltä, mutta kiekko ei lähde mihinkään. Muistaakseni hra Sandström joskus sanoi, että heiton pitää tuntua vähän raskaalta, niin silloin kiekko lähtee oikein. No ei tuntunut. Kiekko lähti väärin.
Syytän kuitenkin tästä kaikesta punttiharrastustani, josta syystä lihakset ovat joka päivä väsyneet ja toki kankeat, koska on jumi päällä. Kun heittää kankeana ja väsyneenä, tulee kompensoitua asioita runttaamalla koko kropalla, minkä vuoksi kaikki tuntuu kevyeltä, mutta tekniikkahan siinä vain oikeasti sekoaa. Mun ongelma tekniikan kannalta on edelleen se, että draivaan kropalla kun pitäisi draivata kädellä. Jotta tuntuisi vähän raskaalta, eli lähtisi paineella.
Mutta koska tämä on henkinen (henkimaailman?) blogi, niin toteampa turhautuneeni pahan kerran. Meinasin jopa kiroilla...
Oli tänään hetkensäkin, kuten vanhojen ylivakaiden kiekkojen uudelleen käyttöönotto sekä uudet kengät, jotka ovat osoittautuneet hyviksi. Välineillä ei nyt niin kauheasti ole väliä, mutta niiden hipelöimisestä saa uutta intoa. Harmi vain, että se on talvi ihan kohta ja pelaaminen ei käy kuin muhkeasti topattuna, eli ei oikeastaan käy.
Kevääksi täytyy keksiä jokin keino bodata ja pelata. Onko musta tulossa vanha, kun ei se ennen tuntunut olevan mikään mahdoton kombo? Vai teenkö mä salilla vasta nykyään oikeasti tarpeeksi raskaasti? Joka tapauksessa näin ei voi jatkua, jos mielii olla vähänkään kunnossa ensi vuonna pelatessa.
