Frisbeegolf-forum.fi

Author Topic: Gripblogi  (Read 194354 times)

Offline Aittatar

  • Seniori
  • ****
  • Posts: 422
    • View Profile
    • Aloittelevan fribanaaraan blogi.
  • Oikea nimi: Essi Tyson
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Gripblogi
« Reply #165 on: 01.10.14 - klo:15:55 »
Ei sovi unohtaa Hulkkia.

Offline Jaani

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 416
  • Still Not a Player
    • View Profile
  • Seura: TT
Vs: Gripblogi
« Reply #166 on: 01.10.14 - klo:15:59 »
Se ei ole koskaan lunastanut hypensä nostattamia odotuksiani. Mulla oli aikoinaan mustasankaiset rillit, ja sain silloin kuulla teräsmiesläppää usealtakin taholta. En loukkaantunut.

Offline Aittatar

  • Seniori
  • ****
  • Posts: 422
    • View Profile
    • Aloittelevan fribanaaraan blogi.
  • Oikea nimi: Essi Tyson
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Gripblogi
« Reply #167 on: 01.10.14 - klo:16:13 »
Mun "repeävät vaatteet" -mielikuvaan Hulk istuu paremmin, sun ulkoiseen olemukseen Teräsmies.

Offline Jaani

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 416
  • Still Not a Player
    • View Profile
  • Seura: TT
Vs: Gripblogi
« Reply #168 on: 01.10.14 - klo:20:41 »
Noniin leikki sikseen takaisin ahdistukseen!

Olen aivan järkyttävän kilpailullinen tyyppi. Aina pitää olla testaamassa kuntoaan toisia vastaan, tai ainakin leikkimielisesti laskea tuloksia jos ei nyt aivan vastakkain kilpailla. Tietysti ihan perinteinen leuanvetokisa, juoksukisa, pallonpotkukisa... kaikki ovat tuttuja. Kouluaikoina oli kova skaba siitä, kuka potkaisee palloa pisimmälle: vietiin aina viivaa kauemmas ja mittatikkuna oli aikuisten futismaali. Sen yli piti saada, ja kun sai, niin eikun viivaa kauemmas. Siinä tuli äkkiä potkittua aika helvetin monta kertaa jalkapalloa niin kovaa kuin jalasta irtosi.

Futista pelattiin joka välitunnilla. Mä olin aina maalissa, koska siinä sai potkia palloa pitkälle! Mutta oikeesti olin maalissa myös siksi, että mokke on yksin.

Mokken ei tarvitse ottaa syöttöjä vastaan tai pelata kuviota. Riittää, että seisoo maalilla ja pysäyttää pallon, ja harvoinpa maalit menevät puhtaasti veskan piikkiin vaikka joskus maalin päästäisikin. Jos taas olisi hyökkääjä, olisi missattu maalipaikka usein paha MOKA! Ja yksin on kivempi, kun ei tarvitse olla ihan kauheesti vastuussa kaikesta.

Kyllä mä pienenä ajattelin, että futiksen pelaaminen jengissä olisi kiva juttu. No ei mua mihinkään jengiin koskaan laitettu, koska vissiin olin "niin herkkä" että ei sellainen minulle sopisi. Näin sitä hiljalleen oppi, että olen se herkkä, jolle jokin sopii ja jokin ei. Lisäksi musta varmaan oltiin hyvää vauhtia koulimassa muusikkoa, joten moinen urheilu ei ollut ehkä sopivaa... tiedäpä näistä. Ainakin mun välituntiharrastus maalivahtina oli varoittelun aiheena, jottei vain sormille tapahtuisi mitään. Oikeesti mua kiinnosti muusikon ura tasan kuukauden ajan joskus 15-vuotiaana eikä yhtään sen enempää. Olen joitakin kertoja esiintynyt surkealla menestyksellä, lähinnä jännittänyt itseni pihalle. Ei vissiin auttanut siinä se, että olin "superlahjakas".

Nykyään soittelen pianoa silloin tällöin lähinnä verestääkseni muistiani ja pitääkseni edes jonkinlaista valmiutta yllä. Ja toki nuottien lukeminen on hyvää aivojumppaa. Varmaan joku luulee löytävänsä syyn "epäonnistuneesta" muusikon urastani siihen, että minusta tuli musiikkitoimittaja ja kriitikko, mutta jätän nuo jutut kapakkapuheiden tunkiolle kypsymään. Muusikoilla on kova hinku löytää katkeruutta muista ihmisistä, kun eivät osaa kääntää katsetta itseensä. Nojoo...

En ole koskaan ollut joukkueurheilija, koska en halua olla vastuussa muiden menestymisestä. En todellakaan ota sitä riskiä, että jonkun unelma voittamisesta voi olla siitä kiinni, teenkö minä joukkueelle maaleja. Olen jotain ultimatea tietty höntsäsarjoissa pelannut, mutta en siinäkään kokenut olevani joukkueeni tukipilari. Lähinnä joku sähläri.

Sulkapalloa pelasin, aluksi huvikseni, mutta kun valmentaja päätti että minussa on Suomen mestariainesta, tuli lisäharjoitukset kehiin. Enpä tainnut silti 10-vuotiaana pelata kuin kolmesti viikossa; kaksi kilpapelaajien treeniä ja yksi sunnuntaijunnujen treeni. Helvetin hauskaa oli matsata kaverin kanssa, mutta valmentaja ei ollut kiva. No, jossain vaiheessa homma suli siihen, että Ruskeasuon halli meni remonttiin ja pelotti hengata Maunulassa pimeällä odottamassa bussia iltaisin. Lisäksi Maunulassa oli umpisurkea halli, jossa ei kukaan itseään kunniottava höntsäpalloilijakaan suostu pelaamaan.

Sulkapallossa en montaa ottelua muistaakseni ehtinyt voittaa, mm. siksi että joulukuussa syntyneenä ja sen aikaisilla ikäluokkajaoilla pelasin aina jopa lähes kaksi vuotta itseäni vanhempia vastaan. Ei sillä, osaksi homma kaatui jo siihen kun valmentaja alkoi puhumaan Suomen mestaruudesta 10-vuotiaalle, pelokkaalle jätkälle.

Frisbeegolf oli aluksi paska laji, mutta siinäkin alkoi viehättää varmaan samat asiat kuin pihapalloilussa veskana. Ollaan porukassa, mutta vastuuta toisen menestymisestä en suostu ottamaan. Olen viimeiseen asti yksilöurheilija, koska se vain jännittää liikaa pelata osana koneistoa. Siksi esimerkiksi parigolf on mulle tosi raskasta tavaraa, etenkin worsti, koska mä olen aidosti tosi pahoillani ja häpeissäni, jos mokaan. Ei mua niin paljon kiinnosta, että minä itse en satu pärjäämään, mutta se että vien menestyksen toiselta ottaa päähän pahasti.

Mokailustahan seuraa toki kauhea rangaistus ja yhteisön ulkopuolelle sulkeminen, joten kyllä perkele vieköön olen aina halunnut olla vastuussa vain itsestäni. Siitä ei enää ulkopuolemmalle voi kukaan sulkea.

Kaikesta huolimatta taitaa mulla olla ainakin yksi frusbeegolfin joukkuekultakin. Että ei nyt sentään aivan yksilökeskeistä ole tämä!

Offline ymme

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 944
    • View Profile
  • Oikea nimi: mika koskikallio
  • Seura: disc golf vikings
Vs: Gripblogi
« Reply #169 on: 01.10.14 - klo:21:20 »
Ootkos koskaan kokeillu itse valmentamista (missä vain lajissa)? kuulostat ihan sellaselta tyypiltä, jolla on teoriat hallussa, ja joka selvästi välittää lajista. Sillä ei varsinaisesti ole väliä, miten paljon muiden suorittaminen kiinnostaa, mutta valmentamisessahan pointti ei ole kilpailullisella puolella vaan sillä oudolla itsetyydytyksellä, jonka saa pätemisestä muille. Pätemistähän valmentaminen loppujen lopuksi on. Vaikka päteminen kuulostaa negatiiviselta, ei se välttämättä sitä ole, kunhan saa pointtinsa esiin eikä kestity ihan kokonaan itseensä.

Itsekin valmennan, toisen lajin puolella tosin. Siellä motivaatio kerätään siitä, että saadaan siirrettyä muille se vuosien kokemus, jota itse on intohimoisesti tullut kerättyä. Kilpailupuolen hoitavat muut tyypit ja siitä en ota stressiä (enää). Samalla voi toki kilpailla itsekin, valmentaminen voi olla juuri niin aikaavievää kuin valmentaja tahtoo.

Tietty itsensä näkeminen erittäin kilpailullisena tyyppinä voi aiheuttaa epäluuloja itsessään, mutta ei sen tarvitse. Tämä kilpailullisuus pitää vain saada kanavoitua muualle, ellei olosuhteet pakota sen heijastamista valmennettavaan. Jos näin on, niin lopputuloksena luultavimmin on erittäin asialleen omistautunut valmentaja. Onko tämä siis paha asia. Ei kai?

Lueskelin tuossa ohimenne Essin blogia. Hänen sanojensa mukaan oppimiskokemus kanssasi oli mahtava. En nyt suoraan sanoen jaksa tällä hetkellä kirjoittaa enempää, mutta suorasanaisuus on usein valttia ja sellaiselta vaikutat.
Tämä auttaa usein keskittymään siihen olennaiseen, eli lajiin sekä tiedon ja taidon siirtämiseen.

Itse aloitin, siis pesisvalmentajana, tuossa vajaa 2 vuotta sitten ja koen sen ehdottomana motivoijana ja yleisenä voimavarana oman pelaamisen kohdalla. En tällä hetkellä varmaan edes pelaisi ilman näitä kokemuksia. Vaikkei tämä nyt tätä lajia koske, niin samalla kertyvät esiintymiskokemukset, ja muiden edessä heiluminen ei tunne enää miltään. Lähinnä tuottaa positiivista energiaa, kun pääse pätemään ja näyttämään niitä taitoja ja kokemuksia, joita on yli 2/3 elämästään päässyt keräämään. (pesäpalloilijana siis)

edit: Ja jos ongelma ovat mentaalipuolen jutut, niin itsensä pakottaminen muihin ajatuksiin voi todellakin auttaa. Usein tämänlainen stressihän kertoo liiallisesta panostuksesta. Voin kuvitella pesäpalloilijana samanlaista, puttiin verrattavaa ongelmallista asiaa, joka ei vain ota sujuakseen. Ajan myötä asiaan totuttautuminen toiston myötä tietenkin auttaa suhtautumisen kanssa, mutta se miten tehokkaasti on vain itsestä kiinni
« Last Edit: 01.10.14 - klo:21:38 by ymme »

Offline Jaani

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 416
  • Still Not a Player
    • View Profile
  • Seura: TT
Vs: Gripblogi
« Reply #170 on: 01.10.14 - klo:21:37 »
Kyllä mä tällaisia epävirallisia ja vähän virallisempia valmennushommia olen tehnyt.

Mulla on sellainen fiilis, että nyt kun on paljon muutakin ajateltavaa ja mulla on ollut oikein hauska frisbeevuosi lunkisti ottamalla, niin osaa varmaan tulevaisuudessa kisatakin vähän rennommilla mielin. Ei musta mitään Suomen mestaria tule, mutta jos viikkokisoissa kolmen sakkiin joku kerta...

Offline JanneRäsänen

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 630
    • View Profile
Vs: Gripblogi
« Reply #171 on: 02.10.14 - klo:07:36 »
En muista sanatarkasti, mitä Essille kirjoitit, mutta omaa lääkettä sulle: Mitävit olenhan mäkin ollut kolmen parhaan joukossa Meikun talviviikkiksissä. Ensin voitto yksin pelatessa, sitten tappio Behmille. Jos mä pääsen, säkin pääset kolmen sakkiin  8)

Kuulostaa,  että olet kuunnellut junnuna ihan liikaa sitä, mitä muut ovat odottaneet sinulta, etkä tehnyt sitä, mitä itse haluat.  Iän tuomaa viisautta olet saanut ja siitä se elämä lähtee nousuun.

Offline JanneRäsänen

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 630
    • View Profile
Vs: Gripblogi
« Reply #172 on: 02.10.14 - klo:07:39 »
Tabatasta en tiedä mitään ja en ehdi nyt tutustumaan,  mutta pelottava nimi tuo intervalli. Mä yhdistän sen maksimirevitykseen ja se vain jumittaa. Toivottavasti tässä yhteydessä se tarkoittaa paljon kevyempää tekemistä.

Offline jajvirta

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 870
    • View Profile
  • Oikea nimi: Jarno Virtanen
  • Seura: Tampereen Frisbeeseura
Vs: Gripblogi
« Reply #173 on: 02.10.14 - klo:07:58 »
En lakkaa ihailemasta tämän blogin nimeä. Paras ikinä.

Offline Jaani

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 416
  • Still Not a Player
    • View Profile
  • Seura: TT
Vs: Gripblogi
« Reply #174 on: 02.10.14 - klo:08:59 »
En lakkaa ihailemasta tämän blogin nimeä. Paras ikinä.

Thanks, man! Se on sitä kun nokkelaksi syntyy...

Tabata kuulostaa kauhialta, mutta tarkoittaa sellaista intervallisettiä, jossa tehdään neljän minuutin ajan niin, että 20 sekuntia TÄYSIÄ ja 10 sekuntia lepoa. Soutulaitteessa tai crossarissa ei toki voi levätä, koska muuten laite sammuu yleensä, niin teen sen 10 sekuntia vain äärimmäisen löysästi. Aerobisissa laitteissa en onnistu saamaan sellaista hapotusta, jota lihaskuntoharjoitteissa tulee Tabatalla.

Tabata-tyylin punnerrukset on loistokamaa, ja niitäkin tuli joskus tehtyä ennen tätä voimapainotteista ohjelmaa. Yleensä siinä viidennen setin lopussa pitää jo syödä lattialta lisäenergiaa ja siitä tasaisesti joka setti tuo lisää happohyökkäyksiä daisareihin.


Offline Flick Maniac

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 4 848
  • Discmania
    • View Profile
    • Frisbeegolf Club Keinukallio
  • Oikea nimi: Mikko Setälä
  • Seura: FGCK
Vs: Gripblogi
« Reply #175 on: 02.10.14 - klo:11:08 »
Mä taon täällä itseäni päähän siitä että en oo aikasemmin yhdistänyt nimeäsi musiikkijournalismipiireihin vaikka kohtuuaktiivisesti tullut genren lehtiä luettua vuosikaudet, ja nyt kun asiaa tarkemmin muistelen niin ne on useasti olleet mieleisiä arvioita, kirjoitustyylin perusteella, arvosanasta riippumatta. Doh!
Discmania Media Partner 2017-2019
Team Discmania, Discmania Ambassador

Link | P2 | Tactic | Origin | MD3 | MD4 | Anvil | Essence | FD | FD3 | Fortress | CD2 | DD3 | Rampage | Spirit
http://www.instagram.com/Crushing_Plastic
http://www.youtube.com/user/glaabaglooba

Offline tapioe

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 833
    • View Profile
  • Oikea nimi: Tapio Eskola
Vs: Gripblogi
« Reply #176 on: 02.10.14 - klo:11:37 »
Joskus tuli kokeiltua tabata-treeniä ja tein kaksi neljän minuutin kierrosta, toinen kehonpainolla ja toinen kahvakuulalla. En ole ikinä saanut itseäni niin hapoille, meni seuraavat 10 minuuttia ihan vaan lattialla makoille ja henkeä haukkoen. Varsinkin tällaiselle mitään cardiotreeniä tekevälle tyypille tuo oli vähän turhan kova aloitus.

Offline Jaani

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 416
  • Still Not a Player
    • View Profile
  • Seura: TT
Vs: Gripblogi
« Reply #177 on: 02.10.14 - klo:13:15 »
Kiitos palautteesta! Hyvä juttu, että ovat jääneet mieleen.

Offline Jaani

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 416
  • Still Not a Player
    • View Profile
  • Seura: TT
Vs: Gripblogi
« Reply #178 on: 14.10.14 - klo:15:49 »
Tällanen turha päivitys sinänsä, koska mitään kovin uutta ja hyvin muotoiltua ei ole mielessä.

Mutta mä oon ajatellut paljon elämää ja pelejäni ja tullut siihen tulokseen, että tän blogin kirjoittaminen ja asioiden tuominen julki on monenna tavalla ollut elämäni paras päätös. Ja välivuosi, tietenkin.

Ilman tätä vuotta en olisi joutunut pohtimaan asioita ihan oikeasti ajalla. Ja kun on päässyt asioiden ääreen pohtimalla pelaamistaan, myös elämässä on moni asia loksunut paikalleen. Toki prosessi on ollut pitkä, mukaanluettuna vuosia kestänyt terapia ynnä muut asiat, jotka ovat taas pakottaneet rakentamaan omaa identiteettiään kuin palapeliä. Niitä paloja on joutunut vähän etsimään eikä se valmiiksi tule, mutta muutama ratkaiseva pala on löytynyt.

Ja oon saanut vihiä, että mun kirjoituksilla on ollut joillekin ihmisille aivan käänteentekeviä vaikutuksia. Sellaisesta olen tietenkin aivan eniten saanut onnea, mutta itsestänihän minä vain kirjoitan. Sille en voi mitään, jos joku saa siitä niin paljon energiaa, että kokee minun vaikuttaneen elämänsä kulkuun.

Täytyy palata asiain äärelle kun palaset loksahtavat selkeiksi virkkeiksi.

Offline Jaani

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 416
  • Still Not a Player
    • View Profile
  • Seura: TT
Vs: Gripblogi
« Reply #179 on: 19.10.14 - klo:02:26 »
Mulla on ihan sellanen fiilis, että ensi vuonna voisin jopa kisailla ja nauttia siitä. Kävi miten kävi, pelaaminen ei ehkä olekaan enää niin ahdistavaa. Olen sanonut tätä ennenkin, mutta nyt elämässä on liikaa tapahtunut, jotta mikään olisi enää kuten ennen. Ja silloin kaikki on mahdollista.

Jopa viikkokisojen top-3. Beware.