Välikevennys Väykän innoittamana...
Oli kai vuosi 2002, olin kilpaillut vuoden verran ja oli aika palata legendaarisiin Seppo-kisoihin Suomenlinnaan. Mahtavat vallit, komeat maisemat ja pitkät avoimet väylät tekivät kisasta ikimuistoisen. Ratahan oli melko helppo nykyisiin kisaratoihin verrattuna. Pursiokin pelasi sen kerran -15, joten täytyi sen olla tosi helppo.
Ekana vuonna 2001 kisakiekkona oli DX Valkyrie, muistan sen lähinnä siksi, että ystävältäni Mikolta varastettiin kiekkokassi (Jotos-reppu) kesken kierroksen, ja kuinka ollakaan tuo samainen kassi palautui hänelle postissa kuusi vuotta myöhemmin. Kiekot tallella, mehu juotu, paita pesty.
Mutta vuonna 2002 kiekkona oli Musta Wasp. Stampin vanha Suomenlinnan siluetti oli muuttunut Sepon itsensä siluetiksi ja sanat The 18th annual Seppo Nieminen Finnish Flying disc golf classic menivät kiekossa sikin sokin, milloin isoilla milloin pienillä kirjaimilla. Avajaispuheensa Nieminen pyhitti Suomen firsbeegolfskenen ja erään tamperelaisen kiekkokauppiaan haukkumiselle, ja kisastämpin sekavuuskin selvisi puskaradion kautta olevan symbolina kaikelle edellämainitulle hullunmyllylle. No, asiaan...
Tai no ei... nostalgiaan jämähdän.
Itse kisasta ei jäänyt mitään mieleen. Junnuissa pelasin, en muista muuta. Mutta sen muistan, että toisella kierroksella satoi niin perkeleesti. Satoi saavista kaatamalla, tuuli aivan helvetisti, taivas oli synkkä ja kiekot lensivät mihin sattuu. En koskaan unohda sitä keliä. Muistan, kuinka jollain väylällä päätin, että on aivan turhaa tähdätä enää mihinkään koska kiekkoja ei kukaan saanut kuivaksi enää. Heitin pyyhe kädessä ja nakkelin menemään tuloksesta välittämättä, kuten kai suurin osa pelaajista.
Väylällä 17 odotellessani avausvuoroa näin, kuinka Jussi Lindberg sai viisimetrisen putin sisään ja meni tuulettamaan sitä hyppimällä lätäkköön. En muista, montako kiekko sinä päivänä meni veteen, mutta yleensä ns. vanhojen partojen keskuudessa tuo kierros muistetaan kaikkien aikojen paskimmassa kelissä pelatuksi. Ja sitä se on kyllä edelleen ainakin omalla listallani.
Ilta menikin saunassa hytistessä, ja se tulikin tarpeeseen. Olin toki heittänyt tuonkin kierroksen college-paita päällääni, koska takki päällä ei suinkaan kannata pelata. Heitot kärsivät, nääs. Seuraavana päivänä paistoi aurinko ja oli t-paitakeli. Läpällä väitän, että kisan voitti Timo Pursio, Meresmaa oli toinen ja Markus Källström kolmas.
Kivaa oli.
