Se kyllä rasittaa, jos sotketaan samaan lauseeseen par-luvut ja (tiettyjen) väylien huonous. Jos väylä on ok ja sen par-luku on kaksi vaikka se pitäisi olla kolme, niin siinä ei ole varsinaisesti ongelmaa. Parempihan se olisi, jos par-luku olisi "oikein", mutta se on pelin kannalta aivan se ja sama. Sitten on väyliä, joiden oikea par-luku on kaksi ja niitä ei minunkaan mielestä tarvitsisi olla. Jotkut ovat varmasti eri mieltä.
Yksi ongelmaryhmä on mielestäni myös par kolmepuolikkaat, joissa ongelma ei myöskään ole par-luku sinänsä (kolme on liian vähän ja neljä liikaa) vaan se, että niissä birdie on käytännön mahdottomuus (tai ainoastaan reilusti yli 20m putilla saavutettavissa), mutta kolmonen on melkein triviaali tai ainakin helppo. Tällainen voi olla esimerkiksi väylä, jossa on kapeahko ränni ensin 80m suoraan ja sitten 40m 45 asteen kulmassa johonkin suuntaan. Tällaisissa väylissä paraskin heitto jää yleensä 30 metriä vajaaksi korista.
Häntyrissä oli tämäntyylinen väylä, joka sittemmin pidennettiin parneloseksi, mikä oli mielestäni hieno uudistus. Mielestäni myös esimerkiksi Karkkilan #11 (tiukasti oikealle kääntyvä 100-metrinen) on vähän tällainen, koska rinkiin on miltei mahdoton päästä ja heitto, jolla sinne voisi päästä (parviaisen pommiannukka putterilla?) on niin riskialtis, että kannattaa ottaa mielummin se varma kolmonen. Kyllähän siihen pari (muutama?) pirkko otettiin Karkkilan kisoissa, mutta niistä ainakin joku 20m putilla tms.
Tähän luokkaan en kyllä laske esimerkiksi Lausteen ykköstä, joka on itselle tietysti täysin mahdoton pirkku, mutta isommille käsille tehtävissä. Siinäkin keskiarvo voi hyvinkin olla 3.5, mutta se ei ole ongelma, koska pirkku vaatii vain pitkän ja tarkan heiton, joka on kuitenkin mahdollinen.
