Kilpailukausi alkaa liukua kohti syksyä. SM-kisojen ja MM-kisojen jälkeen olen pitänyt luovan tauon. Tuli kahteen viikkoon heitettyä niin paljon frisbeetä että pieni lomaretki Leville oli paikallaan. Hakkasin kolopalloa joka päivä ja kertaalleen kävin kurkkimassa koiran kanssa Levin päältä lähtevän fribaradan väyliä. Kävelyä koiran ja golfpallon kanssa tuli päivittäin reilu 20km, joten sinne rinteeseen ei oikein edes houkutellut mennä. Olisihan ne alamäkiliidätykset olleet aika siistejä, mutta melkein pitäisi olla seuraa että voisi kiekot oikeasti sieltä jostain löytää.
Maailma tuntuu olevan nyt täynnä frisbeegolfin kehitysehdotuksia ja analyysejä. Facebookissa on käyty mielenkiintoista ja varsin maltillista keskustelua siitä missä ollaan ja mihin mennään. Mielestäni on hyvä pohtia näitä juttuja julkisestikin kunhan pysyy joku holtti huutelussakin. Mielenkiintoisen asiasta tekee ne kommentit joissa ei välttämättä paista läpi se, että asiaa katsellaan sen oman näkökulman kautta. Kokonaisvaltainen nextin levelin ajattelu ei ole helppoa ja on helppo sortua pitämään annukkaväyliä tyhminä jos niitä ei osaa itse heittää. Toisaalta on hienoa tajuta että lajin kasvuhan voi olla uhka omalle harrastamiselle kun väkeä tulee lisää. Jos ei ole valmis ottamaan osaa asioiden tekemiseen niin olisihan se hienoa jos meillä olisi vain paljon harrastusmahdollisuuksia minulle. Lajin kasvu asettaa varmasti haasteita pelaajille, seuroille ja liitollekin.
Jossain vaiheessa homma on tarpeeksi isoa sille, että lajiin tulee managereja, sponsoreja ja isoja rahapalkintoja. Tuolle asteelle pääseminen voi olla ison työn takana tai sitten tulee jokin iso hyppäys seuraavalle portaalle. Silloin pitää olla valmis.
Lumilautailu on hyvä esimerkki. Tuli menestystä ovista ja ikkunoista. Liitto pyysi rahaa ja sai. Saatiin rahaa viiteen halfpipeen. Hieno homma. Rakennettiin yksi kun ei oltukaan valmiita kokonaisuutena. Ei pystytty hyödyntämään sitä saatua etua kun ei se ollutkaan niin yksinkertaista että tehdään vain. (tämä siis karrikoiden, kuultuja juttuja. Totuus voi olla siellä jossain).
Meille voisi käydä samalla lailla. Menestystä, kolmoisvoitto NFS:lle USDGC:ssä ja muissa isoissa kisoissa auttaisi varmasti pääsemään maailmankartalle Suomessakin. Saatettaisiin menestyksen jatkuessa saada oikein rahaakin.
Entä jos saataisiinkin rahaa? Saataisiin vaikka miljoona euroa kenttäprojektien saattamiseen oikein viimeisen päälle kuntoon. Mihin ne kentät rakennettaisiin? Jos rakennettaisiinkin niin kaatuisiko se siihen kun niistä pitäisi jonkun pitää huolta? Miten se hoidettaisiin? Ai että kun olisi hienoa nurmikenttää tarjolla. Tällä hetkellä en tiedä mistä nousisi oikeita käsiä pystyyn niin että saataisiin tällainen projekti toteutumaan ihan oikeasti. Ehkä meidän askeleet on sopivan kokoisia.
Keskustelu rahasta on varmasti tärkeää. Laji muuttuu urheiluksi nykyään rahan mukana. Liiton hallitukseen varmasti pääsee se kaveri joka lupaa olla aktiivinen tällä saralla ja omaa sopivia suhteita asioiden rakentamiseksi. Hyviä vaalilupauksia siis. Liitopäivillä pidetään jälleen syyskokous ja siellä sitten päästään taas valitsemaan hallituksen kokoonpanoa uusiksi. Toivotaan että jäsenseuroilla on paljon valittavaa ja vain hyviä ehdokkaita.
Rahaan ja sen saamiseen liittyy yksi pikku juttu. Jos joku firma (se iso sponsori) maksaa meille vaikka 50000€ palkintopottiin lisää niin se iso sponsori odottaa saavansa jotain. Tässä kohtaa ollaan tilanteessa jossa meidän pitäisi keksiä mitä sillä isolla sijoituksella saa? Frisbeegolf on meidän silmissä iso laji ja tiedän monta tyyppiä jotka eivät varmaankaan tunne muita kuin fribaajia. Me ollaan silti valtakunnantasolla pieni laji. Katu-uskottavuuden hankkiminen tälläkin saralla on kovaa hommaa.
Tarvitsemme monelle saralle osaajia. Niin myös hallitukseen. Kilpailu hallituspaikoista on ollut maltillista, mutta lajihan kasvaa joten jos vaikka sinnekin olisi tulijoita. Tervetuloa
Ensi viikon viikonloppuna pitää sukeltaa Siilinjärvelle ekaa kertaa. Protourin päätös odottaa.
