Miks Kempsteriä jäi ketuttaan ettei hankkinu lisenssiä aiemmin? Kauanko sitten heittelit ennen lisenssin hankintaa?
Noh, enemmän ja vähemmän tuli heiteltyä kahdeksan kesää ennen kuin lisenssin hommasin, vain kesällä ja pelkästään hyvällä kelillä – muutamana kesänä monta kertaa viikossa mutta muutamana (valitettavasti) vain alle kymmenen kertaa koko kesänä.
Vaikka isompia kisoja tuli käytyä katsomassa paikan päällä ja netistäkin lajia seurasin aika paljon, niin henk. koht. ei jotenkin kisailu napannut... ehkä siksi että 2007 jäi viikkokisoista semmonen fiilis että liian rauhallista ja totista hommaa mun makuun. Tai en edes osannut ajatella että voisin kisailla frisbeegolfissa, koska se oli silloin itselle vähän niin kuin lumilautailu oli talvella; rento harrastus josta nautittiin kavereiden kanssa – plussana vielä molemmissa myös ulkoilu, ei paineita pärjäämisestä eikä joukkuekavereita ja koutsia jotka piti pitää tyytyväisenä. Eli oikein hyvää vastapainoa suht. totiselle jalkapalloilulle ja pelipaikasta taistelemiselle (ei missään pääsarjassa vaan vitos-, nelos- ja kolmosdivarien välillä tuli suhattua).
Menipä selittelyksi, no mutta… en oikein ilman tuota alustusta tätä seraavaa osaa kertoa; eli futishommat polki paikoillaan, se ei oikein enää antanut mitään eikä itsellä ollut oikein annettavaakaan, saati mitään kehitystäkään ollut tapahtunut pitkään aikaan. Mutta frisbeegolfissa oli tapahtunut kehitystä ja kisailu alkoi kiinnostamaan, lisenssittömiä kisoja ja viikkokisoja…
Myös kenttätreeniä rupesin tekemään, ja yllätyksekseni nautin siitä – koska en mikään himotreenaaja ole ikinä ollut, vaan semmonen haaveileva neppailija. Mutta siinä se juju ehkä olikin, nyt sain treenata omaan tahtiin just niin kun halusin. Heittotaidot kehittyivät lisää, ja kun futis jäi kokonaan niin otin lisenssin – seuraava haaste olikin opetella pelaamaan, tarkemmin sanottuna opetella pelaamaan kisoissa! Mutta sitäpä ei opikaan kentällä, puistossa tai treenirundilla – eikä viikkokisatkaan vastaa mitenkään ”oikeita” kisoja. Kisoissa oppii pelaamaan vain pelaamalla kisoja (ylläri)!
Ja nyt vielä vastaus toiseen noista Sanzen kysymyksistä; kisailu on ollut todella mukavaa, kehittänyt ja antanut niin älyttömän paljon – mutta ketuttaa siksi että en typeränä aiemmin älynnyt hommata numerolappua rintaan! Ketuttaa vielä enemmän jos rassaan päätäni sillä, että kelaan kuinka paljon parempi pelaaja olisin jos olisin aloittanut kisaamisen aiemmin jne. jne. Mutta tohon en alistu... Ja näillä mennään.
Ps. Siitähän tämä on hieno laji, että jokainen voi harrastaa just niinku haluaa ja nauttia siitä mistä eniten nauttii!
Pps. Sori kun tämmösellä tekstimassalla toisten blogissa lässytän... vähän ku jäis ruuhkaisena päivänä tyhjentämään bägiään ykkösen tiille

Edit: Aika tärkeä asia jäi mainitsematta, että ennen kisa"uraa" kävin pelaamassa lähinnä semmosen porukan kanssa, joita ei kisailu todellakaan kiinnostanut...