Täysillä päin puuta

[takarivi]

En pelannut Äänekosken talviradan mestaruuskisoissa, mutta kiersin radan kyllä neljä kertaa, sillä tuli kuvattua molemmat kierrokset. Yksi kierroshan on siis kaksi kierrosta oikeasti, sillä rata on 10-väyläinen. Rata oli märkä mutta pelattavissa. Siinä meni siis lauantai. Sunnuntaina aamusta iltaan videon editointia, ja pikkuhiljaa alkaa aamupäivän kierros olla selostusta vaille paketissa. Tällä viikollakaan en ehdi pelaamaan, kun päivät menee töissä ja iltaisin jatkan editointia. Viikonlopuksikin muita suunnitelmia, joten vähiin jää mahdollisuudet kiekonheitolle. Miten se on mahdollista, että kalenterissa on niin lyhyitä viikkoja ja päiviä, ettei mitään ehdi. Olisi muitakin harrastuksia.

[takarivi]

Niin se vaan kisakausi lähestyy, eikä enää ole kahta viikkoa kun on jo RSSO. En kyllä tunne olevani varsinaisesti kisakunnossa: Heittomitat on huonoja, tarkkuus ihan hukassa ja nyt jo puttikin alkanut oireileen,  mutta tokkopa se tästä sen kummemmaksi muuttuu myöhemminkään. Muutaman viikkokisan olen käynyt läpsyttelemässä, ja jokunen muu kierros, joskus kameran kanssa ja joskus ilman.

Kesällä olen luvannut jonkin aikaa olla nuoren sukulaisen kanssa, ettei sen tarvii olla yksin kotona kun koulu on lomalla, vanhemmat töissä ja nuoremmat sisarukset päiväkodissa. Se vähän rajoittaa sitä mihin kisoihin tulee ilmoittauduttua, kun voi olla että viikonloppuisinkin joutuu matkustelemaan paikkakuntien välillä. No, ei tätä kestä kuin pari viikkoa alkukesästä näillä näkymin, ehkä elokuussa lisää.

Kesälomia varailevat töissä kiivasta tahtia, ja näyttäisi siltä, että olen töissä mastereiden SM-kisojen aikaan, niin ei tarvitse alkaa sitä miettiin, että meniskö Rovaniemelle kuitenkin. Taidan olla silloin töissä. Näillä näkymillä pelailen vain lähiseudun kisoja, ja niitäkin valikoivasti. Lähinnä sellaisia, joissa ei tarvitse maksaa kymmeniä euroja, radoilla, joita tulee normaalisti pelattua ilmaiseksi ja itse valitsemassa seurassa.

[takarivi]

On tässä hiukan yritetty valmistautua kisakauteen. En nyt sentään kentälle ole mennyt heittämään, kuten pitäisi, mutta muutaman kerran on tullut käytyä jossain heittelemässä. Eilen viimeksi pelasin Äänekosken liikuntapuiston pelkillä puttereilla, kun tuntuu että putteriheitot on tällä hetkellä heikoin osa-alue. Ja kyllä se kierroksen aikana tuntui vähän paranevankin. Ettei kaikki lähärit jää 15 metriä lyhyeksi. Edelleen aika usein kiekot karkasivat kädestä ja pari kertaa juuttuivat sormiin, mutta suurin osa heitoista (ehkä) lähti edes suunnilleen oikeaan suuntaan. Liikkapuiston radallahan on sen verran pitkiä väyliä, ettei meikäläisen putterimitoilla (max n. 80m) ole mahdollista saada pirkkoja kuin kahdella väylällä, ja niistäkin toinen erittäin epätodennäköinen. Sen seurauksena tulos +11, mutta kokemuksena oikein hyvä kierros.

Viikonlopuksi lupaa kylmää tuulta ja räntää, yöpakkasia ja (Jaakko Tepon sanoin:) isovihan aikaisia sotaleskiä. Kai se on kuitenkin RSSO pelattava, tuli mitä tuli.

[takarivi]

En sitten pelannut RSSOssa. Karsea keli enkä halunnut sairastua. Tässä iässä ei tarvitse enää todistella miten kova äijä on.

Sen sijaan kävin etelärannikolla. Uusi sukulainen oli syntynyt maailmaan.  Tein oikean valinnan. Parin viikon päästä uusi yritys fribakisojen suhteen. Tällä kertaa Ahvenlammella.

[takarivi]

Meinannut unohtua kirjata kauden eka pdga-kisa tänne. Kirjataan se nyt. Pelasin siis Discooter tourin ensimmäisen osakilpailun Saarijärvellä Ahvenlammen mainiolla radalla. Pääsin ottamaan mittaa viime kesän SM-hopeamitalistista samalta radalta,  eli Muhosen Vesasta. Toki mies on tuttu jo usean vuoden ajalta, ja tasaisia kisojahan meillä on usein ollut.
Ensimmäinen kierros lähti hiukan nihkeästi liikkeelle, ja ensimmäiseen yhdeksään väylään taisin saada tuherrettua vain kaksi bogia, enkä yhtäkään pirkkoa. Sitten rupesi vanha vähän vertymään ja pääsin kolmeen miinukseen, ennen kuin kunto alkoi loppua kesken. - 3 oli myös Vesan tulos, joten tasatilanteesta lähdettiin toiselle kierrokselle.

Toinen kierros lähtikin sitten erittäin huonosti. Kiekot lähtivät milloin kohti taivasta, milloin maata pitkin. Kolme bogia tuli ennen kuin ehdin kissaa sanoa, ja voittotaistelun saattoi unohtaa. Oli kuitenkin mainio keli, mainio rata ja mukavaa seuraa niin hauskahan tuo oli pelata, vaikkei peli ollutkaan aivan tikissä. Surkuhupaisin esitys oli eräs jyrkkä alamäkiväylä, jonka pystyin heittämään myyräntappajaksi. En kyllä tajua miten se on mahdollista. Väylä oli muutettu viime vuodesta myös hasardisaareksi, joten jouduin yrittämään kaukaa uudestaan saareen, eikähän se onnistunut mitenkään.

Selkeästi näkee, että olen pelannut viimeisen vuoden aikana paljon vähemmän kuin ennen. Hyvin epävarmoja heittoja jatkuvasti, vaikka sitten kun lähtee kädestä oikein, niin saattaa onnistua hyvinkin. Käännekohtahan oli viime vuonna alkukesästä, kun nyrjäytin ranteeni, ja sen jälkeen olen ollut hyvin varovainen sen kanssa. Enää ei varsinaista kipua ole kun esimerkiksi avaa oven lukkoa, mutta pientä tuntemusta kuitenkin. Samaan aikaan olen keksinyt muita harrastuksia, niin ei ole tullut paljoa harjoiteltua. Siis oikeasti ei yhtään. Ainuttakaan puttia en ole laittanut mökin pihassa orpona seisovaan koriin viime kesän jälkeen.

Tänään sitten päivittyi pitkästä aikaa ratingitkin. Nousi sen verran että taas ollaan päälle 900. Ahvenlammelta tuli kierroksista 941 ja 847 - melkein 100 pinnan ero siis kierroksissa. Jos vielä pelaan niin todennäköisesti ratingit taas putoavat, sillä viime vuoden alkukesällä pelasin oikeasti hyvin. Ne hyvät kierrokset ovat seuraavana ovat putoamisvuorossa. Reilun viikon päästä olisi Discooter Tourin toinen osakilpailu Jämsänkoskella Myllymäen radalla.. Oikein kiva rata sekin, mutta ei ihan niin tuttu kuin Ahvenlampi.