Ari muisteli vanhoja omalla palstallaan. Otin haasteen vastaan ja aloin miettiä onko mitään vanhoja muistelemisen arvoisia juttuja frisbeehen liittyen.
Huomaan että suurin osa kisareissuista on pyyhkiytynyt vahvasti näkymättömiin. Hyvin hajanaisia pätkiä sieltä täältä. Ne mitä muistaa, on vielä yleensä niitä asioita, joita nimenomaan ei haluaisi muistaa. Virheitä, ikäviä kommentteja, pahoja epäonnistumisia. Sitten joitain yksittäisiä onnistumisia myös, mutta ei yhtä onnistunutta heittoa viitsi ruveta sen syvällisemmin pohtimaan. Tulee ja menee.
Muistelenpa siis niin tarkasti kuin pystyn, mikä oli ensimmäinen kosketus kiekkoihin. Se tapahtui joskus 70-luvulla, varmaankin jälkipuoliskolla. On muistikuva, että jopa televisiossa näkyi pieni pätkä, jossa kerrottiin lajista. Muistan kun kiekko kiersi maata pitkin korin ympäri. Siitä ei saanut oikein selvää, että mikä oli idea, että pitikö kiekon nimenomaan kiertää se kori, vai osua koriin. Sitten muistan, että joku kavereista hommasi kiekon. Saattoi olla velipoikakin, ja todennäköisesti juuri näin oli. Silloin muutenkin tilattiin asioita ulkomailta, mm. tilattiin Track and Field News, yleisurheilua kun harrastettiin, niin varmaan Amerikasta tilattiin kiekko. Jostain saatiin selville myös, että oli eri lajeja. Heitettiin kiekkoa ilmaan, ja katsottiin sekuntikellolla aikaa kauanko se pysyi siellä. Kiinni piti tietenkin ottaa se oma kiekko. Tai sitten kun Harjun kentällä muutenkin vietettiin paljon aikaa, niin heitettiin pituutta siellä nurmikolla, ja niin että piti itse juosta kiinni se kiekko minkä heitti. Kiekko oli nykymittapuulla varmaankin aika hidas, kun muistan ettei se ollut kovinkaan vaikea laji. Ja totta kai myös golfia pelattiin. Kerrostaloilla oli yhteinen pieni lentopallokenttä metsän keskellä, ja siellä keksittiin että pitää osua puihin. (nykyisin enemmän yrittää olla osumatta, mutta minkäs teet kun on oppinut osumaan). Opittiin heittämään sekä rystyä että kämmentä. Tekniikka oli hyvin eksoottinen, kun kiekko oli melko alivakaa. Termejä ei silloin tietenkään tiedetty, mutta nyt sanoisin, että melkoisessa hyssessä kiekon piti kädestä lähteä, että sen sai menemään suoraan, mutta kyllä se saatiin myös kaartamaan sekä oikealle että vasemmalle. Lisäksi huomasin, että jos sen heittää pystyssä samalla tavalla kuin keihästä heitetään, niin kiekko kääntyi ilmassa selälleen, ja meni melko tarkasti sen jälkeen suoraan. Ratoja toki kehitettiin myös, ja mukana oli nykytermein sanottuna myös mandot, eli vaadittiin että piti kiertää tiettyä reittiä, ennen kuin osuttiin maalipuuhun. OB-rajoja ei muistaakseni ollut käytössä. Kopittelua toki harrastettiin paljon myös. Niin, ja jos Harjulla käydessä oli paikalla enemmän porukkaa, niin ultimatea pelattiin myös. Säännöistä en ole varma oliko oikeita, mutta kyllä meillä aika hyvä käsitys muistaakseni oli, että miten lajia pelataan. Tai sitten vain sovellettiin muiden lajien sääntöjä, kun tulihan sitä pelattua vaikka mitä niihin aikoihin. Sitten se vain jossain vaiheessa loppui. Taisi tulla muita huvituksia tilalle. Yhden valokuvan löysin missä veli heittää kiekkoa koiralleen vielä opiskeluaikaan Otaniemessä, joten luultavasti se kiekko sai loppunsa viimeistään silloin. Yhtä kiekkoa enempää meillä ei koskaan ollutkaan. Myöhemmin huoltoasemiin tuli kaiken maailman Ufokkeja, mutta siinä vaiheessa laji ei enää kiinnostanut, ja muutenkin ne olivat vähän sellaisia, mitä katseltiin alaspäin: meillä kun oli ollut sentään oikea kiekko, missä luki muistaakseni ULTIMATE kannessa.
