Lokakuussa lopulla (?) sato lunta tääl Tampereen suunnilla ainakin, ja tuli sit käytyä viskomassa muutamana päivänä kun sitä lunta oli viel maassa... Noh, aika perseestähän se oli. Näpit jääty, pysty käyttää vaan vasenta hanskaa ja toinen heittojen välissä taskussa. Siittä jo vähän katos se hohto. Samoin ku se että mun valkosta Valkyriee joutu hakemaan joka heiton jälkeen sieltä samanvärisestä hangesta ainakin vartin. Ite omalta osaltani varmaan olisin jo laittanu talviteloille tän harrastuksen, varsinkin kun esikoinenki synty syyskuun lopulla....
Mutta...
Sitte sain houkuteltua naisen tohon lajiin ja kyllähän se itekki vähä haksahti kateltuaan koko kesän meikäläisen viskomisia, ja nykysin melkeinpä se sitte päättää koska mennään viskomaan. Taisiis kun en ite ehdi ehdottaan koskaan, se ehtii ensin.
Ei oo kelit oikein haitannu enää, on testattu sadetakit+sade -yhdistelmäkin jo ton lajin kanssa. Eli siinä on motivaatio käydä ratoja kiertämässä viel vaikka vähän näpit jäätyiskin. Kiva reenailla omaa vaimoo paremmaks. Ja vauva tulee hienosti rattailla mukana ja nukkuu hyvät unet aina.
Kausi loppuu varmaan sit kun menee liikaa miinukselle. Siis lämpötilat, ei ne kortin numerot. Ja sit kun ei pysty lämpöhuppari päällä viskomaan enää. Takki päällä hommasta ei tuu mitään.
(Jos/kun jotkut on ihmetelly et miks perkeleessä Julkujärvellä on renkaiden jälkiä eka 10 holee aivan täynnä, myönnetään...
)
