13.5.'12
2h draivitreeniä
30 min venyttelyt
14.5.'12
3 h harjoituskierrokset Kankaanpää Viidentienristeys & Myllymäki
Pitkästä aikaa tuli tehtyä oikeasti jotain treeniäkin. Töiden puolesta tuli taas lähdettyä satakuntaan päin, ja kun flunssakin on jo selätetty niin mitäpä sitä muuta kuin heittelemään...
Rakentelin taas kotitilalle pienen treeniväylän, merkkitikuiksi 1,5 m seipäät joiden päähän reilunkokoinen säkki liehumaan jotta erottaa paremmin metsää vasten. Pieneen alamäkeen sainkin taas helposti väsäiltyä ihan hauskan radan. Korkeat pensaat ja toisella puolella savusaunarakennukset antoivat alaspäin viettävälle radalle vähän kapeampaa mallia. Varsinaiselta heittopaikalta torppasin nurmeen ensimmäisen merkin 50 m päähän, seuraavan 70 ja viimeisen 90 m päähän. Noudattelee pitkälti sitä max tarkkaa heittopituutta.

Koska "väylän" muoto ei juurikaan antanut myöten harjoittaa pitempää annukkaheittoa, pitemmälle tikulle heittelin lähinnä forella. 70 m sai sitten heittää sekä forella, että rystyllä lähinnä putteria ja midaria. Lyhimmälle etäisyydelle koetin parhaani mukaan pommittaa puttereilla ja upseilla. Ihan hauskaa oli.
Miten se menikään, jos on lusikalla annettu ei voi kauhalla ottaa? Itse sain taas ihan hirveästi hauskuutusta keskenäni näinkin simppelistä radasta, samoin kuin siitä että kuulin illalla käen ensimmäisen kukunnan tänä keväänä, nurmikko ja muut kevään hajut tuoksuivat mahtavalta varsinkin kun flunssan jälkeen sentään haistoi jotain. Nyt on myöskin sen puolesta mukava vielä harrastaa ulkona, ennenkuin ne ihmissyöjät (hyttyset&mäkäräiset&polttiaiset) tekevät ulkonaliikkumisesta lähes mahdotonta ilman massiivista karkoitusvälineistöä. Kotitilan suojaisissa ja kosteissa metsiköissä näitä kun sikiää ihan uskomaton määrä, edes lapissa en ole koskaan törmännyt vastaavaan ötökkäinvaasioon.
Seuraavana päivänä sain jätettyä jälkikasvun päiväunille omien vanhempieni huomaan ja karkasin itse radalle heittelemään. Mielessä kaihersi vähän vielä tuo huhtikuun alun surkea tulos Prodiscus skabassa Kankaanpäässä. Ilma oli vähän harrastukselle tosin haastava, puuskittain tuuli oli varmaan yli 15 m/s myös lähimmän havaintoaseman mukaan.
Viidentienristeyksessä heitin +8, mikä taitaakin esittää varsin osuvaa kuvaa tämänhetkisestä taitotasosta. Sen verran vain heitetään kun osataan.

Kauhea tuuli oli itse asiassa avauksissa harvemmin haittaavaa, enemmänkin sain sen avulla ratsastettua sen parikymmentä metriä pitemmälle kuin normaalisti, kun tuuli sopivasti takaa tai sivuilta. Muutamalla väylällä kokeilin avausheittojen jälkeen myös vähän vakaampia väylädraivereita, mutta totesin kyllä että ylivakaat nopeat draiverit lähes pelkästään forella toimivat itselle niissä olosuhteissa hyvin. Ob-alueet, joista epäilin tulevan paljonkin plussaa, rikkuivat vain kerran, lienen tänään ollut ylivarovainen niiden suhteen.
Silloin kun sopiville 5-10m puttietäisyyksille pääsin, niin kori kyllä kolisi, vaan ei uponnut, sen verran tuuli kyllä haittasi. Itse sain eniten kiksejä, kun pääsin puttaamaan paaria 10 väylältä ensimmäistä kertaa, ensin onnistunut piikkisuora avaus rocilla, sitten forella kupille, ja siitä tietysti putti ohi. Tämä kyseinen väylä on teettänyt jotenkin paljon päänvaivaa tähän asti. Jos oikein arvaan, niin isot pojat heittää sen sopivalla annukalla kupille, mutta kun itsellä ei rahkeet siihen riitä, niin olin tosiaan jo ihan fiiliksissä jo siitä että pääsin *melkein* paariin ekaa kertaa....
Jälkkäriksi kävin heittämässä vielä lyhyen Myllymäen radan, mutta vaikka ei rata nyt niin huimaava ole vaativuudellaan, ei täälläkään henkseleitä paukuteltu. Ja tuulta tietty syytän, vaikka eihän se vaatisi kuin treeniä putteihin. -5 tältä radalta. Näiden parin päivän heittelyiden seurauksena on ainakin hyvä mieli, kun osuu edes sinnepäin. + jotain uutta, huomasin että on parin päivän intensiivisen foren heittelyn jälkeen tullut rakko etusormen ulkosyrjälle, siihen kohtaan missä rimmi lepää ja heitossa vähän napsaisee! Kaikkea sitä.
Yhteenvetona parista päivästä voisi vetää ainakin seuraava:
Putti on edelleenkin vähän liian sattumanvaraista oli tuulta tai ei, kun matka kasvaa yli 7 m.
Forella tarkimmat ja myös kaikkein pitkimmät heitot saa venytettyä Eaglella ja Beastilla, kun tyyntä tai kohtuu tuulta. Tuulella luottokiekot menee tässä järjestyksessä 1. Halo 2.Trident 3. Firebird. Paitsi että tuota tulilintua ei enää ole, päivän päätteeksi huomasin että se oli jäänyt jonnekin Kankaanpään metsiköihin, ja kun en jostain syystä sitä tussannutkaan, lienee se menetetty. Jos sattumalta tätä lukeva bongaa 165 g oranssin firebirdin 5tr radalta, on se melkoisella varmuudella meikäläisen.