Lähdin suhteellisen spontaanisti pelaamaan viime viikonloppuna Kärkkäinen Openin Ylivieskaan. Taisi olla reilu viikko ennen kisjoa, kun Peksi Luoma kyseli parigolfpariksi ja televisiota tavoittelemaan. Soittelin TD:lle ja kisaan mahtui vielä.
Radasta ei ollut käsitystä, joskin muutama vuosi sitten olin käynyt läpikulkumatkalla kertaalleen radan kiertämässä. Rataa on kuitenkin parannettu ja uusittu, enkä usko, että tuolloin aiemmin olisin avannut 18 väylästä 14 putterilla tai midarilla.
Menin perjantaina junalla paikalle päivällä, jotta ehdin kerran käydä radan läpi ennen parigolfia. Käsitys radasta alkoi muodostua - tarkkoja heittoja puttereilla ja midareilla enimmäkseen. Parigolfiin lähdettiin Peksin kanssa voitto mielessä. Saatiin kasaan kelpo tulos -14, joka ei ollut yhtään mitään Sikasen ja Hakulisen -16:ta vastaan. Kaksi paria meidän lisäksemme jakoi lopulta kakkossijaa. Junalippurahat tuli tästä kuitenkin jo tienattua. Peksi valitteli, että pelasi susihuonosti, mutta kyllä siinä ihan molempien heitoista jatkettiin. Toki oma peli tuntui kyllä parigolfissa kulkevan, ei siinä mitään.
Formaattina itse kisassa oli 2 kierrosta lauantaina yhteislähdöillä, voittajalle telkkari. Muutamalle seuraavallekin jotain kivaa elektroniikkaa.
Draivissa mulla oli alusta asti lähes jumalmoodi - yhtä surkeaa seiftiavausta lukuun ottamatta. Putti oli - yllätys, yllätys - jännittynyttä ja varovaista, eikä uponnut. Onneksi etuysillä sain avauksia lähelle koria. Ensin upposi kahdesta metristä, sitten kolmesta, sitten neljästä jne.. Yksi yli 10-metrinenkin lipsahti ja siitä tuli aiemmat putit huomioon ottaen hämmentävän hyvä olo. Kierrostulos oli -6, jolla olin 3 heittoa kärj... tai niin luulin siihen asti, kunnes paikallinen tuleva suuruus Niko Ryättä takoi kaikkia turpaan neljällä heitolla: -13. Alkoi näyttää, että järjestelin turhaan tilaa televisiolle kotona. Sijoitus oli tässä vaiheessa jaettu 8.
Toisella rundilla draivin jumalmoodi vain jatkui, aina tippui periaatteessa kymppirinkiin avaus. Harmi vain, että moni tippui juuri 9-10m välille, josta en saa tällä hetkellä kirveelläkään sisään. Kun kuitenkaan bogejakaan en ottanut ja lisäksi muutama avaus oli nostolla ja muutama erikoissyvähaaraputti upposi, pelasin tämänkin kierroksen -6 ja nousin pykälän seitsemännelle sijalle. Ihan kelpo sijoitus, -12 kahdelta kierrokselta on hyvä, vaikka rata olikin helpohko. Silti vaan kaivelee 2 heiton päässä ollut jaettu 3. sija ja se, ettei elektroniikkaa lähtenyt mukaan kotiin. Ja puttaaminen alkaa ahdistaa jo häiritsevissä määrin.
Sunnuntaina pidin sapattia ja maanantaina menin jo hyvissä ajoin pari tuntia ennen Vihnun legendaarisia viilaamaan puttia. No putti ei uponnut perusetäisyyksiltä edelleenkään, mutta viilauksista jäi hyvä maku. Se tulee kuntoon 2 viikossa. Kuitenkin kakkosella upposi md2 tiiltä mukiin ja pari reippaasti yli kymppiä meni kans inessiiviin. Pari nostoo lisäks ja toinen kierros samanlaista ilman holaria. Riitti sekä raakatuloksen voittoon että tietysti holaripottiin. Hyvät viikkorahat siitä, niillä voi lähteä vaikka torstaina kankaanpään viikkiksiin.
Ens viikolla alkaa tosipelit. Jos putti on ees kohtalaisessa tikissä, voitte ettiä mun nimeä suhteellisen mukavilta sijaluvuilta.
