MAINOSPAIKKA

NÄY FRISBEEGOLF-YHTEISÖLLEVoisiko tähän tulla sinun mainoksesi?Ota yhteyttä →www@design.yt

...

Nokka ylhäällä? Liian korkeita heittoja? Draiverit on paljon tarkempia nokkakulman suhteen. Arvailuksi kuitenkin menee näin näkemättä. Vertailuna omat hallitut putteriheitot ovat kierroksella ehkä tuolla 60-70m kieppeillä (max 85 kentällä), draiverilla ~100m, maksimien ollessa 110-120m jotenkin järkevällä golf-linjalla (muttei toistettavasti).

Tuo nokkakulma voisi kyllä hyvin olla se kriittinen tekijä. Ei sillä etteikö korkeudellakin voisi olla vaikutusta, mutta en usko ainakaan omassa tapauksessani sen olevan se suurempi tekijä.

Tuo nokkakulma-asia on kyllä jännä, eikä mene täysin omaan tajuntaani. Se on kyllä helppo hahmottaa, jos puhutaan flatista heitosta. Jotkut puhuvat kuitenkin korkeista annukoista/ässistä samassa lauseessa "nokka alas" -asennon kanssa. Vaikea hahmottaa, miten nokka voidaan saada alas kuitenkin jonkin verran ylöspäin suuntautuvaan heittoon.

Olisi mielenkiintoista nähdä livenä, kun joku ammattilainen tämän nokkakulma-asian demonstroisi.

Varsinkin noissa korkeissa antsoissa se on erityisen tärkeää. Ettei "jää antsa kotiin" kuten A. Penttala sanoo.

Mites muuten toi korkeus tarkemmin? Kannattaako heittää mahdollisimman vaakatasossa vai lievästi yläviistoon?

Mites muuten toi korkeus tarkemmin? Kannattaako heittää mahdollisimman vaakatasossa vai lievästi yläviistoon?

Riippuu iha siitä millane heitto pitää heittää  joo mut jos meinasit maksimi distancee ni sit vähä tai jopa vähän enemmä ylöspäin mut sit pitää joko kiekon kääntää yli tai heittää muuten vaan annukkaa jottei korkeus vie metrei eli jos haluu maksimit ni pitää luonnollisesti kielolla olla tilaa palauttaa vielä antsa eli sen korkunen että antsa ehtii just kääntymään oliko toi ny varmasti tarpeeks epäselvä?

Joo eipäs näissä koskaan ole "sitä yhtä ja ainoaa oikeaa". Kun tässä mallailen kiekkoa käteen noin, niin tuntuu, että se lipsahtaa todella helposti pois sormenpäiden alta. Samoin, kun on tällainen käyrä peukalo, niin painetta tosi vaikea saada kiekkoon noin.

Varmasti siis aika paljon kiinni siitä omasta kädestäkin, että mikä siihen passaa ja mikä ei.

Lisätään vielä sen verran, että omassa powergripissä löysin sen "jutun", kun tajusin siirtää peukalon rimmin reunalta paljon keskemmäksi kiekkoa. Sen jälkeen otteesta tuli 2x jämäkämpi ja alkoi todella tuntua, että kiekko oikeasti _lähtee_ sieltä kämmenestä. Eikä vain lipsahda ulos.

Oliko vaikutusta pituuteenkiin vai oliko enemmän vain henkinen juttu? Ite oon viime aikoina miettiny paljon tuota otteen merkitystä... Jostainhan sitä pitää syytä ettiä siihen miksei se draivi kanna kun hieman yli 100 metriä. 

Joo eipäs näissä koskaan ole "sitä yhtä ja ainoaa oikeaa". Kun tässä mallailen kiekkoa käteen noin, niin tuntuu, että se lipsahtaa todella helposti pois sormenpäiden alta. Samoin, kun on tällainen käyrä peukalo, niin painetta tosi vaikea saada kiekkoon noin.

Varmasti siis aika paljon kiinni siitä omasta kädestäkin, että mikä siihen passaa ja mikä ei.

Lisätään vielä sen verran, että omassa powergripissä löysin sen "jutun", kun tajusin siirtää peukalon rimmin reunalta paljon keskemmäksi kiekkoa. Sen jälkeen otteesta tuli 2x jämäkämpi ja alkoi todella tuntua, että kiekko oikeasti _lähtee_ sieltä kämmenestä. Eikä vain lipsahda ulos.

Oliko vaikutusta pituuteenkiin vai oliko enemmän vain henkinen juttu? Ite oon viime aikoina miettiny paljon tuota otteen merkitystä... Jostainhan sitä pitää syytä ettiä siihen miksei se draivi kanna kun hieman yli 100 metriä. 

Kyllä tuolla otteella on mielestäni melko suurikin merkitys, koska sehän määrittää kuinka voima siirtyy kiekkoon. Reenannut nyt tässä kevään aikana itselleni puhtaan powergripin kaikkiin draiviheittoihin. Aiemmin oli muuten powergrip, mutta etusormen nostin pois kiekon alta (kun tarvittiin tarkkuutta ~100m), vähän siihen rimmin reunalle (en kuitenkaan kiekon reunan myötäisesti asti, jolloin se estäisi kierteen). Nyt, kun kaikki neljä sormea ovat puhtaasti kiekon alla, rimmiä vasten, niin heitto lähtee huomattavasti pienemmällä tekemisellä samoihin mittoihin kuin ennen. Eron huomaa selkeästi, kun nyt yrittää heittää vanhalla otteella. Tulee sellainen fiilis, että kiekko ei oikein lähde räjähtävästi ja heitto jää vaimeaksi.

Peukalo on asettunut nyt aikalailla tuohon rimmin sisäreunan kohdille. Aiemmin se oli siis ulkoreunalla ja ote oli aika löysä/lepsu. Kiekko heilui kädessä ja sitä ei saanut jämäkäksi millään.

Entä foren grippi, kun heitetään pitkälle? Pitääkö puristaa ja missä määrin? Verraten bäkkäriin, onko puristuksella sama funktio?

Entä foren grippi, kun heitetään pitkälle? Pitääkö puristaa ja missä määrin? Verraten bäkkäriin, onko puristuksella sama funktio?

Tämä kiinnostaa itseänikin, että millaisella puristuksella rehelliset foremiehet kiekkoa paiskovat. Oma fore lentelee tällä hetkellä ~110m (väyläheittona) ja ote on tämä perus 'etu- ja keskisormi päällekkäin rimmiä vasten'. Rystyyn verrattuna otteen fiilis on kyllä päinvastainen. Tuntuu, että tuossahan tuo nyt vain sormien välssä lerpattaa.

Hmm, eipäs ole koskaan edes tullut koitettua heitellä forea rehellisesti pituusheittona, loivassa pitkässä annukassa... Tuskimpa juurikaan lentäisi vielä sen kummemmin. Sen verran murto-osa on foren reenaus rystyyn verrattuna.

ote on tämä perus 'etu- ja keskisormi päällekkäin rimmiä vasten'. Rystyyn verrattuna otteen fiilis on kyllä päinvastainen. Tuntuu, että tuossahan tuo nyt vain sormien välssä lerpattaa.

Jännä, että sanot perus, koska enpä tiedä tuota kovin paljon käytetyn. Itse laitan rauhanmiehenä peace-merkin kiekon alle, eli etu- ja keskisormi erillään. Keskisormi siis rimmin sisäreunaan kiinni.

Koitin tänään laittaa lantiota foreen mukaan. Muutaman testiheiton jälkeen sain yhden lähtemään oikealla rytmillä ja se sitten kans lähti.

Ote on tuttu, mutta kuinka paljon pitää puristaa? Bäkkäriltä ei lähde mihinkään, jos ei purista. Tarvitaanko forepuolella samanlaista rutistusta?

Ote on tuttu, mutta kuinka paljon pitää puristaa? Bäkkäriltä ei lähde mihinkään, jos ei purista. Tarvitaanko forepuolella samanlaista rutistusta?

Mä en juurikaan purista kiekosta missään heitossa. Rystyt, upsit, foret, putit kaikki enemmän tai vähemmän lirpulla otteella. Olen mä sitä yrittänyt vähän opetella puristamaan, mutta se aina unohtuu ja muistan sen taas kun seuraavan kerran lähtee 700 kilometriä ennen aikojaan kädestä 45% väärään suuntaan.

Juuri tänään verestelin midarilla ja putterilla heittelyä talven jäljiltä noin 60 metristä. Hieman lepsulla otteella heittelin, ja kaikki heitot enempi tai vähempi karkailivat ennen aikojaan. Tosin juuri sopivan antsan kera että päätyivät tyydyttävän lähelle mukia. Tuuria siis. Tulosorientoitunut olisi voinut olla tyytyväinen Korjasin ja korjasin lantiota, kyynerpään vetoa, vauhtia ja vauhdittomuutta ja melkein kaikkea paitsi puristusta. Homma korjaantui lopulta nimenomaan puristamalla jämäkämmin. Jotenkin talven jäljiltä oikea puristusvoima ei tullut selkärangasta.

Kyllä mulla draiveri karkaa kädestä ennen aikojaan, jos en purista kovaa. Ongelmana sit vaan, ku ottaa midarin käteen, ni tulee puristettua liikaa. Puhumattakaan putterista. Puristuksen säätely on melkoinen haaste. Ilmeisesti foressa puristus ei tuo heittoon mitään lisää...

ote on tämä perus 'etu- ja keskisormi päällekkäin rimmiä vasten'. Rystyyn verrattuna otteen fiilis on kyllä päinvastainen. Tuntuu, että tuossahan tuo nyt vain sormien välssä lerpattaa.

Jännä, että sanot perus, koska enpä tiedä tuota kovin paljon käytetyn. Itse laitan rauhanmiehenä peace-merkin kiekon alle, eli etu- ja keskisormi erillään. Keskisormi siis rimmin sisäreunaan kiinni.

Oma käsitys on, että nämä kaksi versiota ovat ne yleisimmät otteet kämmenelle? Ainakin molemmat tulee (joka kerta) vastaan, jos jonkun sortin opetusvideoakin katselee.

Mistä johtuu drivejen karkaaminen madontappajiksi? Muistan Jaanin ainakin sivunneen aihetta tuolla treeniosiossaan.