MAINOSPAIKKA

NÄY FRISBEEGOLF-YHTEISÖLLEVoisiko tähän tulla sinun mainoksesi?Ota yhteyttä →www@design.yt

Mitä pelin osa-aluetta manailet eniten? Onko se samalla vähiten harjoittelemasi osa-alue?

Kiinnostaa tietää, että kuinka moni menee perinteisen kaavan mukaan, eli ensimmäinen kesä rystyä täysillä nopeilla draivereilla, toisena kesänä tajutaan heittää omille tehoille sopivia kiekkoja ja putti huomataan sitten ehkä joskus kolmantena kesänä.

Niin, ja itselläni se on rystydraivi. Ei ole oikein tehoja kädessä, joten tulee heitettyä aina hiljaista kontrollidraivia, mistä kyllä usein jää se kontrolli puuttumaan.

Kämmen ja upsi oli alussa (aina) niin luontaisia, että tuli heitettyä niitä ihan liikaa (aina) ja rysty jäi liian vähällä (nollaan).

Reilut 2 vuotta olen pelannut, ja vasta viime kesänä aloin oikeasti harjoitella rystyheittämistä, ja uskalsin jo kisoissakin sitä tarjota. Osittain tietysti sen takia, että rikoin kylkeni kesällä niin, ettei kämmentä voinut heittää.

Itellä on kaikissa osa-alueissa hirveä määrä parannettavaa mut jos joku pitäis valita niin ehkä putissa olis eniten parannettavaa.

Fore ei myöskään lennä mihinkään n. 70m alkaa olemaan maksimi.

Hmm, minkäs noista nyt valitsee...yleensä se menny vähän että millä fiilikselle pelaillaan. Joskus en piittaa virheistä tuon taivaallista vaan jatkan pelailua ihan normisti ja tällöin syntyy tulostakin. Mutta sitku ei vaan jaksa keksittyy niin periaatteessa pari tai jopa yksi surkea heitto voi sekoittaa pään totaalisesti ja kiinnostus lopahtaa nollaan. Eli taitaapi meikäläisen puolella olla hermopeli se mikä pettää ensimmäisenä Kellään hyviä treenausvinkkejä pään kehittämiseen?

Ensimmäisen kesä meni aikalailla juu sillä kaavalla että hankittiin kiekot missä luvattiin kovat nopeudet ja kauheet metrit! Ja puttipeliinkin tuli panostettuna vasta toisena kesänä oikeestaan, itsehän puttailin alkuun ihan pelkällä draiverilla, heh. En tiedä olisinko ollut heti viisaampi jos olisin lueskellut foorumeita ennen ku lajin aloitin. En siis ollut lueskellut mitään foorumeita yhtään kun vasta muutaman kk heittelyn jälkeen löysin paikallisen frisbeegolfseuran foorumin netistä ja sieltä sitten löytyi jos jonkunmoista apua jatkoon, muummuassa kiekkovalintoihin.

[Link | P2 | Tactic | Origin | MD3 | MD4 | Anvil | Essence | FD | FD3 | Fortress | CD2 | DD3 | Rampage | Spirit]

Vastasin että putti, mutta oikeastaan se on putti&hermot. Kyllä keskenään treenaillessa putti uppoo ihan kivasti, mut kisahermojen takia en tiedä mitä hittoa sille putille tapahtuu. Noita hermoja on vähän vaikeempi treenata, muuta kun pelaamalla niitä hermoja kutkuttelevia kisoja. Mutta tietty kun jaksais jauhaa puttitreeniä sen 10.000 toistoa niin auttais varmaan kun tietäis että käsi osaa kyllä sen asian kun antaa sen vaan ajaa.

Itellä on myös putti ja hermot. Ei jännitä, tärise mikään tjms. mutta jotenkin alitajuntaisesti tulee tehtyä suurimmaks osaks puttimokia, muualla juurikaan ei tuu niin mokellettua.

Mutta Laihosella on ihan uskomaton fore rolleri

Hehee

[tekniikkaa]

Minulla pettää tietenkin kaikki, mutta eniten kai kuitenkin pitää oppia draivi tekniikkaa.

Aloitus lajiin tapahtui yllättäen Putterilla. Ari P. on puolituttu verkosta, futismanageripelistä. Wanhojen Partojen foorumilta lajin bongasin, ja Arilta hieman vinkkejä kyselin. Alkuun paras oli se, että kantsii ekaksi kiekoksi hankkia ainoastaan putteri.

Pahin virhe tietysti oli se, että en kiinnittänyt aluksi tekniikkaan yhtään huomiota. Käsi valtavassa kaaressa heittäen avaukset, ja kiekko feidaa ihan mahottomasti.
Ohjeita luin, ja videoitakin jonkin verran katsoin, mutta ei tällä ÄO:lla varustettuun pääkoppaan kolahtanut edes pari perusasiaa.

Suurin virhe oli juuri se, että kun ihmettelin heittojen pituuksia (siis todella lyhyitä), niin hankinpa sitten pari super fast over draiveria. Ajattelin, kuten täällä on mainittukin, että tuo korjaa heittojen lyhyydet ja näillä kylä lähtee. Toisin kävi. Ne kun yhdisti täysin pihalla olevaan tekniikkaan, niin oltiin jo siinä pisteessä että taitaa harrastus loppua lyhyeen.

Joku vinkkasi että kokeileppa DX Leopardia. Sillä alkoi feidaus hieman vähentyä, mutta yhä oltiin pahasti metsässä.
Sitten syksyllä törmäsin sattumalta Boogaan joka harjoitteli tuossa "meidän" futiskentällä. Menin terwehtimään miestä, ja vaikka minulla oli kiire duuniin, niin parissa minuutissa sain "sen" vinkin jolla homma alkoi pelittämään.

Te konkarit ja nuoret nopeat oppimaan varmaan nauratte, ja niin saakin tehdä. Itsekin naurattaa, kun ajattelee miten en perusasiaa hiffannut ilman kädestä pitäen opetusta: Eli kyse siitä, että heittoni lähti yhä viikatteena-heiluen-kaartaen.
Seuraavan kerran kun kokeilin vetää heiton rinnan edestä, niin alkoi tuntumaan että tästä saattaa joskus jotain tullakin.

Vielä oli sellainen tunne, että jokin tässä yhä mättää. Katselin videoita uudestaan ja uudestaan, ja pohdin että miten tuo minun lyhyt vauhdinotto on niin tökkivää verrattuna videostaroihin. Ylipaino ei pelkästään voi selittää sitä.

Kerran sitten loppusyksystä eksyin taas lukemaan liiton sivua: http://frisbeeliitto.fi/aloittelijalle/
Ja...yhtäkkiä meinasi henki salpautua. Syke nousi...ja Wahoo! Se on siinä!

Äkkiä juutuupista parit viteot, ja kyllä. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakaan, niin ristiaskeleissahan se juju oli. Vika askel ennen heittoa taakse, niin heiton suunta löytyy ja kiekko saa voimaa taakse. Huh, huh. Miten sitä pystyikin olemaan noin urpo ettei tuollaista perusjutta tajunnut?

Mitä tästä opimme? Omaa paremmat älylliset geenit, tai mene tutustumaan lajiin johonkin seuraan tms jossa saat perusopetusta. 

Draivi se on oikeasti kaikkein pahin kohta, jos kohta muissakin pitkälti on parantamisen varaa. Jos ensimmäisenä kesänä ostin kiekkoja lähinnä kivan värin ja nimen perusteella, toisena kesänä oli vähän hajua vaihtaa ylivakaimmat lepardiin ja kolmantena tajusi että puttailu ei tule tällä tavalla ikinä sujumaan. Vaikka me synnytään voittajiksi, se ei riitä. Pitää hioa se timantti.

vähä kaikki mättää mut onneks on talven aikana ruvennu ees vähä parantummaa

Vastasin hermot, koska saattaa treenatessa mennä pitkään ihan hyvin draivit, lähärit, putit ja kaikki (omaan kokemukseen ja tasoon suhteuttaen). Yksinäisyydessä on rento fiilis ja syntyy hyvä itseluottamus tekemiseen. Sitten menee radalle kamujen kanssa ja yllättäen ei saa mitään toimimaan. Sitä menee jotenkin solmuun, jähmeytyy ja tekniikka hajoaa käsiin. Kun puoli kierrosta/kierros on menty, rentous alkaa löytyä hiljaksiin. Herkkä laji.

Kun luin otsikon, tuli ensimmäiseksi mieleen sihti. Heittojen suuntaaminen on ollut itselleni aina se vaikein juttu. Olen kyllä saanut kehitettyä rutiinin, jolla saan varman lyhyehkön heiton, joka lähtee suuntaansa. Tämä auttaa n. 40 metrin ränneistä läpi pääsemisessä, mutta pidemmässä rännissä ollaan edelleen pulassa. Esim. Lausteen ysin avauksen jaksan heittää sweetspottiin (n.90m), mutta kun heitän kovaa, kiekko karkaa yleensä puuhun jo alkuvaiheessa. Kahdella varmalla putteriheitolla sen voi sitten hoitaa, mutta...

Useinhan se on ihan päivästä kiinni, mikä osa-alue toimii ja mikä ei.  Kun draivi kulkee, niin putti jumittaa. Sitten kun putti kulkee, lähärit jäävät liian kauas jne... Enkat syntyy sitten niinä päivinä,  kun kaikki osa-alueet toimivat samaan aikaan.

Vastasin hermot, koska saattaa treenatessa mennä pitkään ihan hyvin draivit, lähärit, putit ja kaikki (omaan kokemukseen ja tasoon suhteuttaen). Yksinäisyydessä on rento fiilis ja syntyy hyvä itseluottamus tekemiseen. Sitten menee radalle kamujen kanssa ja yllättäen ei saa mitään toimimaan. Sitä menee jotenkin solmuun, jähmeytyy ja tekniikka hajoaa käsiin. Kun puoli kierrosta/kierros on menty, rentous alkaa löytyä hiljaksiin. Herkkä laji.

Kun luin otsikon, tuli ensimmäiseksi mieleen sihti. Heittojen suuntaaminen on ollut itselleni aina se vaikein juttu. Olen kyllä saanut kehitettyä rutiinin, jolla saan varman lyhyehkön heiton, joka lähtee suuntaansa. Tämä auttaa n. 40 metrin ränneistä läpi pääsemisessä, mutta pidemmässä rännissä ollaan edelleen pulassa. Esim. Lausteen ysin avauksen jaksan heittää sweetspottiin (n.90m), mutta kun heitän kovaa, kiekko karkaa yleensä puuhun jo alkuvaiheessa. Kahdella varmalla putteriheitolla sen voi sitten hoitaa, mutta...

Useinhan se on ihan päivästä kiinni, mikä osa-alue toimii ja mikä ei.  Kun draivi kulkee, niin putti jumittaa. Sitten kun putti kulkee, lähärit jäävät liian kauas jne... Enkat syntyy sitten niinä päivinä,  kun kaikki osa-alueet toimivat samaan aikaan.

Googlaa Dr. Joe Parent tai Bob Rotella. Lukemista, josta oikeasti hyötyä.

Kyllä ne on ne lyhyet lähestymiset.
Vaikka olisi korille 30m matkaa ja 15m sivussa yksittäinen puu niin kyllä se siihen puuhun osuu.

Itse heittelin kanssa ensimmäisen kesän melkeinpä sellaisilla kiekoilla mitkä tuntui istuvan käteen hyvin.
Joskus saatoin jopa lukaista että joistain kiekoista sanottiin "aloittelijalle sopiva" tai "kilpapelaajalle sopiva" muttei ollut hajuakaan mitä eroa niillä käytännössä sitten oli... Siinä sitä sit ihmeteltiin miksi se Flick ei lennä mihinkään vaikka istuu hyvin hyppysiin ja on littanakin vielä... 

Piti sitten tokana kesänä perehtyä lajiin vähän tarkemmin, osas tuntee ittensä aika hölmöks tän jälkeen 

Sitten kun alkoi pikkuhiljaa irrota tehoja heittoihin niin jotenkin oli vähän tuudittautunut siihen että pelaa mieluummin vähän vakaammalla kiekolla. Tästä oli vaan hirveän vaikee kasvaa ulos, nyt viime kesänä alkoi onneks pysyyn heitot hanskassa alivakaallakin kiekolla.

Mutta lähinnä noi avaukset on jostain syystä ollut se mitä eniten on tullut harjoitettua, lähipeli sen sijaan on ollut aina melkosta sattumakauppaa.

[Kunto]

Tohon vois vielä lisätä kohdan: Kunto.

Itelläni ainakin, kaikkien noiden muiden kohtien lisäksi siis, pettää vielä kuntokin. Ja kakkoskiekka on sellasta bägin raahailua.
Mut kiinnostaa ihan älyttömästi (nolla) lähtee jonnekkin lenkille, tai vielä enemmän hikoileen junttisalille (absoluuttinen nolla).


Jahas, jospa sitä aamukebabille...