MAINOSPAIKKA

NÄY FRISBEEGOLF-YHTEISÖLLEVoisiko tähän tulla sinun mainoksesi?Ota yhteyttä →www@design.yt

Erittäin huono ja haitallinen idea lajille. Lähiradoilla on muutama 40-50m väyliä ja aivan typeriä hyppyputti väyliä. Ne onnistumisen riemut erittäin vähäisiä ja sitten kun ei tulekkaan 2 niin siihen se ilo meni. Jos haluaa helpon väylän, niin avoin 120m väylä

Henk.koht. en ole 40m väyliä heitellyt, lyhin taitaa olla 48m. Monta todella tylsää n.50m väylää on vastaan tullut mutta on niitä lyhyitä, hyviäkin löytynyt. Tietysti jos on pro ja heittää 80-120m luotisuoraan niin onhan tuollainen 45-55m pilli helppo heittää mutta entä ne jotka ei osaa suoraa heittoa, mistä se oppi ja treeni haetaan? Hiukan on haastavaa treenata avoimessa puistossa suoraa heittoa varsinkin jos väylän pituus on tuo esimerkiksi heitetty 120m, se kun alkaa olemaan sitä luokkaa että perusharrastaja joutuu tekemään täyden päivätyön että saa edes kolmella kuppiin, puhumattakaan suorasta heitosta. Hyviä esimerkkejä lyhyistä, hyvistä väylistä (mielipide) on Viidentienristeyksen 8. (50m), Harjavallan 3. (51m), Hopun puiston 5. (53m), Uotilan 4. (53m). Kaikissa näissä pituus ei kerro koko totuutta, on kapeaa ränniä tai äärimmäistä korkeuseroa tai kori sellaisessa paikassa että parin metrin virhe rokottaa pahasti. Eri asiassa tietysti on se onko liian lyhyitä väyliä mitään järkeä laittaa A-tason radoille mutta yhtälailla voi kysyä onko järkeä heitellä C-tason puistoratojen avoimia 50 metrisiä jos joka toisella väylällä on kiekko kupissa avauksella ja sitten se huono heitto on se mikä tulee ketjuista ulos ja sitten haukutaan rata kun se on liian helppo, kummassa on syy, radassa vai heittelijässä? Mun mielestä on mukava viedä lajia harrastamattomia tuttuja tai omia/tuttujen lapsia heittelemään aloittelijatason radalle ja nähdä se ilo mikä onnistumisesta tulee kun se avaus on 2m kiposta, sitä onnistumista tuskin saadaan väylillä joiden mitta lähentelee 100 metriä. 

Edelleen ajattelen, että 40m väylä on hyvä olla, mutta nyt näyttääkin, että se on kokeneen pelaajan kannalta liian vaikea eikä liian helppo.

Täten ehdotankin, että radalta löytyisi 20m väylä jolla taitavammat voivat näyttää tarkkuusheittonsa. Tai... ei toimi tääkään. Taitaa hyvätkin heittäjät tarvita koko laukullisen kiekkoja ennenkuin yksi menee sisään.

Mutta tästäpä saadaankin yksi puttiharjoitus lisää! Heitetään 20 kiekkoa ihan omaan tahtiin 20m matkalta. Se joka saa kolme sisään voi onnitella itseään. Luuletteko että kolme olisi pitkänajan keskivertotulos useamman vuoden pelanneelta?
-Timo

Edelleen ajattelen, että 40m väylä on hyvä olla, mutta nyt näyttääkin, että se on kokeneen pelaajan kannalta liian vaikea eikä liian helppo.

Ai tää olikin ihan tsoukki koko juttu...

Tietysti jos on pro ja heittää 80-120m luotisuoraan niin onhan tuollainen 45-55m pilli helppo heittää mutta entä ne jotka ei osaa suoraa heittoa, mistä se oppi ja treeni haetaan? Hiukan on haastavaa treenata avoimessa puistossa suoraa heittoa varsinkin jos väylän pituus on tuo esimerkiksi heitetty 120m, se kun alkaa olemaan sitä luokkaa että perusharrastaja joutuu tekemään täyden päivätyön että saa edes kolmella kuppiin, puhumattakaan suorasta heitosta.

Mikä ihme tuossa nyt on niin haastavaa? Jos väylä on avoin ja mittaa vaikka se 120m, niin kyllä sitä mukia kohti voi heittää suoraan, vaikkei ihan kupin juurelle saisikaan. Ja jos tarvitsee pari-kolme heittoa että saa mukille asti, niin aina parempi; saa enemmän harjoitusta.

En vaan käsitä sitä suhtautumista että oppi ja treeni on saatavissa vain jos väylästä tehdään niin helppo että se "onnistumisen riemu" on taattu. Itse koen tuon nimenomaan päinvastoin; haasteet ne on jotka kasvattaa ja vie osaamista eteenpäin. Epäonnistumiset, turhautumiset ja oman osaamisen riittämättömyyden kokeminen on välttämätön osa oppimisprosessia. Niiden ei vaan pidä antaa lannistaa vaan ottaa niiden voittamisesta tavoite johon tähdätään. Ja kun sen tavoitteen saavuttaa ja huomaa kehittyvänsä, niin siitä se vasta onnistumisen riemu kumpuaa.

Hyvä puhe!

En vaan käsitä sitä suhtautumista että oppi ja treeni on saatavissa vain jos väylästä tehdään niin helppo että se "onnistumisen riemu" on taattu.

Näin se on. Yhtälailla voisi aina laittaa ruletissa sekä mustalle että punaiselle, "pelata" ainoastaan rahanvaihtokonetta tai yrittää vain korin alta putata sisään, koska onnistumisen riemu on taattu.

Ainoastaan liian helpon tekeminen ei ole kovin kehittävää.

Yhtälailla voisi aina laittaa ruletissa sekä mustalle että punaiselle, "pelata" ainoastaan rahanvaihtokonetta tai yrittää vain korin alta putata sisään, koska onnistumisen riemu on taattu.

Olipas ontuva vertaus! 

Mutta asia ekassa viestissä on totta ja Jaanin viimeinen kommentti juuri noin. Monessa asiassa vaikeampien juttujen harjoitteleminen tekee helpompien asioiden suorittamisesta todella helppoja. Mitenköhän tuon kääntäisi itse asiaan konkreettisesti... No vaikka niin, että on haastavampaa harjoitella osumaan 80m päässä olevaan  5m aukkoon kuin 50m olevaan 8m aukkoon. Ensimmäinen treeni edesauttaa jälkimmäisen onnistumista, mutta toisinpäin tuon ei voi sanoa pätevän.  (tai jos haluaa saivarrella, voi aina tehdä niin, mutta sepä ei ollutkaan pointti)

Jos haluaa onnistumisen riemua voi tehdä seuraavanlaisen puttitreenin:

100 puttia 1 metristä.
Siinä on aloittelijallakin kohtuu hyvät tsäänssit pistää kaikki mukiin ja ei muuta kun shamppakalja ostoksille! \o/

Noista kommenteistahan saa sen käsityksen että Suomessa voisi olla yksi jääkiekkosarja, kaikki pelaamaan sinne taitotasosta riippumatta. Parempien kanssa pelatessa kehittyy ja tulee sitä onnistumisen riemua kunhan ei vain anna vastoinkäymisten lannistaa. Kaikki samaa mieltä? Ja tämä oli sitä saivartelua 

Noista kommenteistahan saa sen käsityksen että Suomessa voisi olla yksi jääkiekkosarja, kaikki pelaamaan sinne taitotasosta riippumatta. Parempien kanssa pelatessa kehittyy ja tulee sitä onnistumisen riemua kunhan ei vain anna vastoinkäymisten lannistaa. Kaikki samaa mieltä? Ja tämä oli sitä saivartelua 

yksilölajia ja joukkuelajia ei voi vertailla noin 

Noista kommenteistahan saa sen käsityksen että Suomessa voisi olla yksi jääkiekkosarja, kaikki pelaamaan sinne taitotasosta riippumatta. Parempien kanssa pelatessa kehittyy ja tulee sitä onnistumisen riemua kunhan ei vain anna vastoinkäymisten lannistaa. Kaikki samaa mieltä? Ja tämä oli sitä saivartelua 

Ja kuka puhui kilpailemisesta tai yhdessä sarjassa pelaamisesta yhtään mitään?

Okei, huono valinta, ihan tosi että on väärin verrata joukkuelajiin. Yritin vain esittää mielipiteen siitä että jos pieneen puistoon tehdään rata aloittelijoille, jossa on 45m väyliä, niin miksi se ottaa kovemman tason pelaajille niin koville? Eihän sinne ole kenenkään pakko mennä? Itse tykkään käydä vaihtelevilla radoilla kokeilemassa miten kulkee mutta kun ei käsi eikä taito riitä vaikeimmilla kovin kummoisiin onnistumisiin niin välillä on mukava käydä neppailemassa pienemmilläkin radoilla, varsinkin talvella. Mutta olenkin amatööri tässä lajissa, perheellisen aika kun ei riitä riittävään määrään harjoittelua jotta pääsisi kehittymään kovemmalle tasolle. Kilpailen lähinnä itseni kanssa, yritän pitää hauskaa, nauttia lajista ja siinä sivussa innostaa muitakin lajin pariin niin eikai sitä voi ymmärtääkkään miten kovat pelaajat lyhyiden, helppojen väylien olemassaolon näkevät. Ja sori, nyt ei ollut tarkoitus whinettää tai leikkiä marttyyria jos teksti siltä vaikuttaa.

Itse tykkään käydä vaihtelevilla radoilla kokeilemassa miten kulkee mutta kun ei käsi eikä taito riitä vaikeimmilla kovin kummoisiin onnistumisiin niin välillä on mukava käydä neppailemassa pienemmilläkin radoilla, varsinkin talvella.

Neppailu on mahtavaa välillä. Pikkupuistoradoilla on hieno käydä välillä heittelemässä tai ihan treenamassakin.

En silti näe mitään käyttöä pätkäväylille kisaradoilla. Mutta se on aina asia erikseen.

Yritin vain esittää mielipiteen siitä että jos pieneen puistoon tehdään rata aloittelijoille, jossa on 45m väyliä, niin miksi se ottaa kovemman tason pelaajille niin koville? Eihän sinne ole kenenkään pakko mennä?

Yhtä hyvin voidaan kysyä, miksi se ottaa niin koville että toisten mielestä noin lyhyt väylä vaan on turha ja ei tarjoa haastetta (korostan että itse olen 4kk pelannut aloittelija ja huono heittäjä, mutta en silti koe mielekkääksi noin lyhyttä väylää). Lyhyiden väylien puolustelu sillä "onnistumisen ilolla" on myös vähän ontuva. Hieman sama kuin huijaisi itseään pasianssissa. Kai siitä jotain onnistumisen tunnetta voi saada, mutta jos onnistumisen eteen ei tarvitse pistää parastaan niin...

Alkuperäisessä kysymyksessä kysyttiin vain, kuinka moni kannattaa että radalla on noin 40m väylä ja näyttää siltä että noin 83% tällä hetkellä ei niitä kannata. On niille ehkä silti paikkansa juurikin aloittelijoille suunnatuilla radoilla, mutta yleisemmin ei tilausta tunnu olevan.

Muutenkin, tässä asiassa on mielestäni vähän turha hakea kiihkeästi hyväksyntää omalle kannalleen. Jos tykkää noista about 40m väylistä niin god bless you. Jos taas kokee ne turhiksi tai jopa vihaa niitä, niin hei... god bless you too. Meitä on moneen junaan ja kukin tykkää mistä tykkää.