MAINOSPAIKKA

NÄY FRISBEEGOLF-YHTEISÖLLEVoisiko tähän tulla sinun mainoksesi?Ota yhteyttä →www@design.yt

Tuli tässä mieleen, että moniko on pysytynyt vuoden heittelyn jälkeen pistämään par-tuloksen esimerkiksi omalta kotiradaltaan? Itse olen vuoden nyt heitelly ja vielä on ennätys muutamalla yli Virpiniemen radalla

Otsikko saattaa olla paska, mutta empä keksinyt parempaakaan tähän hätään

No aivan varmasti on mahdollista. Ite heitin Talin par:iin vuoden sisään ja vastaan on tullu vaikka kuinka monta kovempaakin ekan vuoden pelaajia.

Kaipa tämä on lähinnä kysymys treenitunneista ja sopivasta määrästä lahjakkuutta.

Virpiniemi kuului aika haastaviin ratoihin, joten pääset varmaan helpommalla pariin jollakin muulla radalla. Ainakin Kivikossa on kilpailuissa par-tuloksella saanut alle 900-reitattuja kierroksia, joten suositellaan hakeutumista helpommille radoille jos pariin pelaaminen on tärkeää.

Toinen vaihtoehto on odottaa esim. Kaatiksella viime vuoden malliin pelattavaa Hyvän Mielen kisaa, jossa jokaisen väylän par on 7. Pitäisi onnistua vähemmän aikaakin pelanneilta

Mjuu tässä alkaa ollu 11kk takana ja aina kun radalle lähtee niin siihen nollan tienoille sihti. Kotiradalla lahden mukkulaaaa tällä hetkellä +3 ennätys kuukauden takaa, mutta varmasti mennään alle tässäkun pääsee pitkästä aikaa kokeilemaan



Sent from my Lumia 800 using Tapatalk

N. Vuosi aktiivista heittelyä takana ja Kylmäkoskelle paras tulos +1. Kuuluu kesän tavoitteisiin par tai alle.

Yli vuosi heittelyä takana ja Talissa joku +17 ennätys

Sen mitä tuloksia joskus laskee niin kyllä noita tommosia helpohkoja puistoratoja (Hoppu, Ranta-Koivisto, Kemira esim..) itse saan sinne par-tulokseen heitettyä, mutta jos lähtee pelaan hankalampia metsäratoja, vaikkapa Häntyriä niin kyllä tulos vähintään +10 kipuaa, ja sekin hyvänä päivänä.

Heittelyä siis hiuka yli vuosi takana. Mutta kai se mahdollista on, kaikki kehittyy eri tahtia.

Kyllä kovin kaukana on vielä PAR tulokset Kuulaakson 24-väyläsellä leiskalla. Elokuussa tulee vuosi täyteen ja +13 on paras tulos radalla. Ei siis hirveästi kehuttavaa. Eilen etu 12:lla uusi oma ennätys +1, mutta takaleiskan viidellä viimeisellä väylällä sipuli petti ihan täysin. 22:lla pääsin ensimmäisen kerran toisella heitolla metsäsaarekkeen sisälle, mutta pari puttia tiheikössä puihin ja se siitä. Minkä ihmeen takia ihmisen pitää alkaa yrittämään liikaa tai edes jännittää joka heittoa? No vielä on kesää jäljellä.

Kyllähän urheilulliset poikamiehet/naiset varmasti vuodessa oppii lajin kuin lajin kohtalaisen hyvin.
Varsinkin ne joilla on runsaasti urheilutaustaa, osaavat ottaa neuvoja vastaan ja hioa omaa suoritustaan sen mukaan.
Ja on vapaa-aikaa mennä melkein joka päivä radalle/kentälle.
Toki maailman huipuilla on varmasti myös erityislahjakkuutta, mutta huipun tuntumaan riittänee myös pelkkä päättäväisyys.

Meillä perheellisillä, jotka nuorena harrasti keskiolutta ja tupakkaa menee sit pari vuotta kauemmin niihin par tuloksiin.

Itsellä on about vuosi aktiivista harrastamista takana ja on kysymyksen suhteen ristiriitaiset fiilikset ihan jo siksi, että näiden "A-luokan" ratojen välillä on melko isoja eroja. Keuruun Iso Heitto on esimerkiksi fisbeegolfradat.fi:ssa merkattu AA1-radaksi, ja kyseinen rata on kuitenkin todella helppo. Käytännössä täysin avointa puistoa jossa melko vähän outteja tai mandoja. Hyvänä esimerkkinä löytyy pari reilua 200 metristä par5 väylää - jopa itselleni nuo olivat helppoja birdieitä, ja toisessa putattiin molemmilla kierroksella eaglea kympistä. Jälkimmäisessä sentään oli tuplamando alussa. Ensimmäiset kaksi kierrostani kävin eilen ja toinen kierros meni nollille, toinen 2 yli.

Peurungassa on sen sijaan tullut kynnettyä kymmeniä ja taas kymmeniä kierroksia, eikä nollia ole vielä näkynyt. Parhaimmillaan 2 yli olen päätynyt, useimmiten tuntuu tulokset olevan +4 - +7 väliltä. Peurungan peruslayoutti tuskin on sekään oikeasti kovin vaikea hyvälle pelaajalle. Edit: Nyt Peurunkaan heitetty -4 noin 1v 2kk pelailun jälkeen.

Oleellinen ero näissä tuntuu olevan juuri se, että vähäouttisella puistoradalla (kuten Keuruulla) on melko sama osuuko draivi ihan täydellisesti väylään vai ei, koska mitään kiekkoja pysäyttäviä esteitä ei juurikaan ole jonka vuoksi heitto kuin heitto vie lähemmäksi koria. Metsäisemmällä radalla (kuten Peurungassa) sen sijaan vähän sivuun mennyt draivi osuu todennäköisesti puuhun ja saattaa kimmota suolaiseen heittopaikkaan tai pahimmillaan outtiin.

Itsellä kans vuosi ja 1kk takana heittelyä. Tänä kesänä n. 10 kierrosta tullu kuulaaksoa heitettyä (AA2), jokainen kierros nollan ja +4 väliin paitsi eilinen ennätys -2, mikä oli kesän tavoite. Sinänsä jännä tuo kierrosten tasaisuus kun lähes jokakerta tullu pirkut eri väylille. Eli siis helposti pystyy...

Täytyy muistaa että "A-luokan rata" tarkoittaa vain sitä että siellä on vähintään 18-koria. http://frisbeegolfradat.fi/luokitukset/tarkemmat-frisbeegolfratojen-luokat/

AA-luokassa väylämitta alkaa olla jo jonkinmoinen. Mikään ei kuitenkaan takaa että par olisi missään linjassa väylien vaativuuksien kanssa. Vaatimustaso esim AA-tasolle on "keskimitta 100-140m ja Par 58+". Par lukemille ei ole kuitenkaan mitään kattoa tai suhdelukua metrimääriin, mikä olisi parempi mittaamaan vaikeusastetta. Sekään ei vielä huomioi onko väylä viidakkoa vai peltoa.