MAINOSPAIKKA

NÄY FRISBEEGOLF-YHTEISÖLLEVoisiko tähän tulla sinun mainoksesi?Ota yhteyttä →www@design.yt

Siis itse en tiedä vastausta, eikä näköjään moni muukaan
Tänä aamuna upeassa auringon paisteessa heittelyä pellolla hankikannolla. Siellä on no 25 metriä leveä lato, heitin kaksi kiekkoa n.60 metrin päästä lato korina...en osunut siihenkään. Toinen jäi vajaaksi, ja toisen heitin päädystä ohi. Huomenna menen heittämään 30 metristä, ja korina kunnan pääkirjasto.

Kisavalmistelua ja seuratoimintaa! Olo on kun pikkupojalla, ihan kun aloittaisi lajin uudestaan.
Kun yrittää touhuta muutakin kun heitellä, niin tulee esille se vanha jo antiikin Kreikasta tuttu sanonta "Kun toiselle kumarrat, niin toiselle pyllistät".
Ja molemmissa kun luulee tekevänsä hyvää, niin äkkiä huomaa ettei se aina niin olekaan. Ja sitten sitä vielä itse odottaa niin paljon kaikesta, että takaiskut tuntuvat turhankin kovilta. Toisaalta tässä samassa liemessä olen ollut niin sata vuotta, ettei niitten käsitteleminen ole enää niin tuskallista.

Tästä päivästä alkaen alan treenaamaan, tai ainakin heittelemään jos en ihan päivittäin niin 3-4 krt. viikossa. Ensimmäinen tulos noteeraus reilun viikon kuluttua Veikkolan kevätriehassa. Pelikirjoja en sen kummempia osaa tehdä, enkä ainakaan teitä niillä rienata. Molemmilla kierroksilla yritän kuitenkin saada nykyratinkiani kovemman tuloksen.
En tiedä minkälaisia tuloksia pitäisi Veikkolassa heittää, mutta välttämällä huuhaa hölmöilyt turhilla riskeillä uskoisin pärjääväni itselleni.

TD villi veikkaus veikkolan ratingistä on heittoarvo 9-10 pistettä ja 900 rating raja 59-60 heittoa eli ekalta 66 ja tokalta 64 niin 850 menee puhki ja pääset tavoitteeseen.

Kiitos tiedosta Miikka!
Tieto lisää tuskaa sanotaan, mutta tässä tapauksessa jännitystä. Mikäli sikäli olen ymmärtänyt oikein niin kisaradan par on 60, ja kun sitä peilaa meikäläisen tuloshistoriaa 18 väyläisillä radoilla niin ei hyvältä näytä. Veikkolan ratahan on mitä mainioin, ja kun aloin muistella minkälaisia väyliä siellä onkaan, niin aina vain vaikeammaksi menee.
Mulla on jotenkin sellainen muistikuva että esim. pirkkoihin mulla ei ole mahdollisuutta kun yhdellä väylällä ja silläkin se on ihan sattuman kauppaa. Kahden ensimmäisen väylän jälkeen olen normisti +3 tilanteessa, koska kakkosväylän tiukka alku on mulle ihan liikaa 5-6 on aina tuloksena.
Odotan kuitenkin kisaa suurella innolla, ja haastan itseni tiukasti. Lekkeriksi ei saa laittaa, muuten ratingit putoavat samantien entistä alemmaksi

Eilinen huipputreenipäivä kutistui yhdeksi kierrokseksi Rajamäen 10 väyläisellä. Kierrokselle otin mukaan vain putterin ja nurkista löytyneen kisapaketti kiekko Surgen.
Kiekko ei ollutkaan yhtään niin surgee nimestään huolimatta, ja taitaa käydä niin että jää kisabägi kalustoon.
Päräytin radan -1 lukemin, ja onhan se aika huono tulos. Itse asiassa ei taida kukaan kyetä moiseen, noi rikut, topit, mikat, tommit nakuttelee sitä koko ajan 6-8 alle lukemin.
Mutta pari oikein näyttävää siivua onnistuin siivuttamaan. Sus siunakkoon sano sivullinen kun siivutuksiani siunaili!

Kävin eilen heittämässä Veikkolan radan loistavassa säässä. Rata oli hyvässä kunnossa, muutama sentti kantavaa lunta, kiekot löytyivät helposti. Jonkin verran jäätä, mutta Icebugeilla pärjäsi mainiosti.
Rata oli mainio. Heitin kivasti +12 tuloksen, ja se sisälsi 2 birdie väylää. Toinen oli se saari väylä, saari johon osun kerran kahdestakymmenestä yrityksestä. Suurin osa radan par 3 väylistä ovat minulle täysin tekemättömiä, jos ajatellaan ihanne tulokseen pääsyä.
Ratinkia ajatellen minun kannattaisi jättää Kevät rieha väliin vedoten vaikka korvakarvojen liikakasvusta seuranneesta laajasta tulehdustilasta aivoissani.
Mutta enhän sitten kuitenkaan mieti mitään ratinkia, vaan sitä että pääsen pitkästä aikaa kisaamaan mainiolle radalle mainiossa seurassa.

Sunnuntaina pelasin Meikun viikkokisoissa, eka setti +2 ja toinen -2 eli aikalailla par tulokseen. Se meni siis minun suoritustasoon nähden ihan kivasti, mutta kyllä se mun puttipeli on käsittämättömän huonoa. Nikoa peesatakseni, on sillä iso merkitys.
Muuten pelaaminen oli kuitenkin mitä mainiointa ajanvietettä aurinkoisilla Meilahden kallioilla. Ja erityis kiitos mahtavalle peliseuralle: Susanna, Mika, Sepi, Petteri, Toni

Tyyni, lämmin ilma ja hyvä seura takasi eilen mainion peli nautinnon Veikkolan Kevätriehan avauskierroksella.
Näinä päivinä kun erinäisistä syistä toi stressi taso on niin korkealla että meinaa pää hajota niin eilinen kisakierros oli rentouttava kokemus.
Pitkästä aikaa lähden tämän päivän kierrokselle oikein ykköspoolissa. Make ja Sepi ovat odotetusti karanneet muilta, mutta muuten on todella tasaista.
Meistä suurmestareista 4 heitti eilen saman tuloksen ja taakse jääneetkin ovat ihan tuntumassa.
Olen nyt siis jaetulla kolmannella sijalla, mutta pienellä herpaantumisella voin pudota sille omalle paikalle eli viimeiseksi.
Eilisen kierroksen pysyin loppuun asti kivasti kasassa. Tähtihetkiä ei juurikaan ollut, muttei mitään ihan kamalaakaan.
Puttipelinihän on hirveää, todennäköisesti Suomen surkeinta. Ja myös typerä huolimattomuus leimaa pelaamistani.
Tänään on jännä päivä. Jos pystyn edes jotakuinkin samaan kuin eilen, niin uskon että eteenpäin ollaan menossa. Mutta jos se tuttu romahdus tulee niin mikään ei ole muuttunut.

Aika lailla samaan pystyit vaikka vähän tulikin tuulta mukaan 😊 ,  kiitoksia Veikkolan nautintoon osallistumisesta..

Kiitos että kisat järjestit, ja upeasti pelasit!!!

Juu itselläni tulostaso pysyi myös samana kun ekalla kierroksella, vaikka sen toisella tavalla teinkin. Saumat parempaankin oli olemassa, mutta kolmen viimeisen väylän hölmöilyt kostautuivat.

Väylä 16:  Vahva ajatus pelata koivusaarekkeen oikealta puolelta sai pahan kolauksen jo avausheitolla, kun kajautin sen ennen mutkaa vasemman puoleiseen koivikkoon.
                 Siellä oli kuitenkin sen verran tilaa, että päätin lähteä yrittämään pommihyzerillä väkisinkin sinne oikealle puolelle. Heitto lähti hyvin, ja vaikutti siltä että onnistuin suunnitemassani täydellisesti. Mutta kiekko olikin sittenkin väylän oikeassa reunassa n.metrin verran koivikossa. Sieltä sitten rauhallisen järkevästi annukalla sen viimeisen kapeikon alkuun, niin ainakin järkeilin. Mutta viime hetkellä päätinkin luottaa tuuriin, ja paiskoa apinan raivolla suoraan "jospa se tuosta koivujen välistä sittenkin raivaisi tien pitemmälle" tyyppisen heiton. Ei raivannut! Bogiin sitten oli tyytyminen.

Väylä 17: Haen kolmosen iiseillä mutta tarkoilla heitoilla. Niinhän sitä luulis. Avauksessa iski mandokramppi, lusikallinen housuun ja löysä annukka vasemmalle kallion päälle.
                Selvisin sieltä kuitenkin kohtuu kivasti takaisin väylälle, mutta taas oli bogiin tyytyminen.

Väylä 18: Pitkä kapea suora, ei siis minulle mikään ihanteellinen väylä. Avaus onnistui kuitenkin ihan mainiosti, pariinkymppiin korista sinne vasempaan viidakkoon. Sieltä oli kuitenkin selkeä väylä korille, joten eväät par tulokseen oli olemassa. Korin ympäristöhän oli laajalta alueelta jäässä, joten piti tarkkaan miettiä mihin putterinsa sijoittaa. Päätin sijoittaa viisi metriä korin etupuolelle, mistä se sitten kivasti liukuu pyllymäkeä korille...varsinaista curlingia!
Ajatus, ja tavallaan toteutuskin oli mainio. Vaan sieltä metsästä käsin en huomannut, että siinä edustalla olikin syvä lätäkkö. Ja siihen vetiseen ansaan kapsahdin, jippii!
Putti etäisyyttä n.5 metriä, jalka nilkkaa myöten veteen ja kolmosen hakuun. Mutta jälleen kerran se mun suurin ero muihin heittäjiin tuli esiin, putti kokonaan ohi laitteen ja siitä liuku entistä kauemmaksi. Pakkohan se sieltäkin oli koittaa, ja jälleen ohi. Kolmas putti kuitenkin toden sanoi, mutta momentum oli jo mennyt ja tuplabogia korttiin.

Kolmelta viimeiseltä väylältä 5 plussaa lisää, jäi vähän harmittamaan....mutta vain vähän!

Kokonaisuuteen olin kovin tyytyväinen. Onnistuin monta kertaa, mm. kakkosväylältä kolmonen ( on minulta huippu suoritus) jne. Eteenpäin olen menossa, uskon siihen vahvasti. Toki valtava ero on vielä muihin ikäluokkani pelaajiin, mutta uskon sen kaventuvan tämän vuoden aikana.

Huonoa on vielä se surkuhupaisa puttipeli. Karmaiseva mandokramppi. Ja ajoittainen keskittymisen herpaantuminen, mikä johtaa huolimattomiin toivotaan, toivotaan heittoihin sekä olosuhteiden huomioimisen unohtamiseen.

Ja olihan mahtavaa pelata koko kilpailu oman sarjan pelaajien kanssa. Rento fiilis tiukan kilpailun ohella. Rentoudesta kertoo, kun Petteri tuli väylälle 17 kysymään tilannetta, niin kukaan ei tiennyt mistään mitään vaikka kärkipooli olikin kysymyksessä.

Mandokramppi on hyvä sana. Mandon missaaminen kun ei ole vaihtoehto niin se saa kummasti sekä miehen, että ranteet kääntymään outoihin asentoihin. Sitten ei voi kuin ihmetellä että mitäs täällä nyt taas oikein tapahtui.
Mandon ja erilaisten muiden pelaamista rajoittavien tekijöiden poissulkeminen on omanlaisensa harrastus, jossa onnistumalla yleensä onnistuu suorituksessakin. Välillä siinä on vain kovin paljon tekemistä, että näkee siinä väylällä muutakin kuin mandon, ob:n ja vettä.

Suurella yleisöllä on vakaa usko Väykkään. Kiekkoarsenaali on kuitenkin luottamusta herättävä, joten ei sieltä enää tarvitse kuin löytää se oma tekeminen. McBeast on varmaan ainoa kaveri jolle ei koskaan satu kolmen putin väyliä, mutta meille muille kuolevaisille noita vain tulee vaikka kuinka yrittäisi.

Kohti seuraavaa väylää, kierrosta ja kilpailua.

Kiitos!
Päivämaksu 5 euroa on sujautettu rahakondomissa postilaatikon luukusta, ja seuraava väylä on Kaatiksen ykkönen. Ja seuraava kierros on lähes lumettomalla jylhän kauniilla ja aurinkoisella Kaatiksella.
Tarkoitus on pelata kahteen kertaan rata etutiiltä. Takatii olisi kiehtovampi, mutta jos tuuri käy ja pääsee toukokuussa kisaamaan, niin täytyy pelata lyhyempää versiota.

Väylä 17: Haen kolmosen iiseillä mutta tarkoilla heitoilla. Niinhän sitä luulis. Avauksessa iski mandokramppi, lusikallinen housuun ja löysä annukka vasemmalle kallion päälle.

Itsellä mandokramppi realisoitui lauantaina kevyeksi griplockiksi, ja tuli toilailtua mandomissi (eli re-tee) + puuosuma + puuosuma -kombinaatiolla väylätulokseksi 7. Maistui happamalta, vaikka kierros oli jo valmiiksi pilalla.

Kokonaisuuteen olin kovin tyytyväinen. Onnistuin monta kertaa, mm. kakkosväylältä kolmonen ( on minulta huippu suoritus) jne. Eteenpäin olen menossa, uskon siihen vahvasti.

Itselläni hyvin mennyt sunnuntai (jota taisin sinullekin jo kioskilla pikaisesti hehkuttaa) pelasti paljon fiiliksen puolesta paljon. Pari tuplaa mahtui tuolle sunnuntainkin kierrokselle, mutta ne kaikkein pahimmat tötöilyt jäivät väliin. Ja kakkosväylältä makoisa birdie, kerrankin onnistui. Reseptinä kakkosväylälle minulla on siis julmetun alivakaaksi kulunut dx shark, jonka pyrin laittamaan oikeaan ränniin hirveässä hyssessä. Toimi!

Ihmisluonne on muuten kummallinen. Varmaan pelin kannalta periaatteessa ihan hyvä ettei jää märehtimään huonoja suorituksia liian pitkäksi aikaa, mutta jos nyt edes sen yhden väylän ajan muistaisi montako heittoa on tullut tehtyä. Onneksi pelikaverit olivat hereillä kun seiskaväylällä luulin pelanneeni bogin - tupla oli valitettavasti oikea tulos. Harmittaa moinen hölmöily, vaikka ihan vahinko se olikin, pitäisi olla tarkempana.

Hei mahtavaa! Ketä kiinnostaa...ehkä mpg luokkalaisia!
Livenä Kaatiksen ekaa kierrosta viiden väylän välein.

2 4 4 3 5

Eli yksi päälle tilanne päällä 

Ykkösellä paras avaus ikinä
Kakkosen hieno avaus vesittyi surkeaa lähestymiseen
Kolmonen suunnitelmien mukaan
Nelonen hieno uusi polku!
Vitonen par pelastui yhdellä elämäni parhaista puheista

Täällä huipulla tuulee vähän, mutta sika lämmintä

Synkkä jakso:

3 4 3 6 6

Alku meni ysille asti hyvin, paitsi etteihän siihen kasin laatikkoon voi osua.
Ysin avaus oli suorastaan hieno, ja siitä ylpistyneenä sen jälkeen kaikki pieleen.
Tämä jakso +6 eli yhteensä jo seitsemän yli.
Mutta ei muuta kuin kohti uusia pettymyksiä!

[Link | P2 | Tactic | Origin | MD3 | MD4 | Anvil | Essence | FD | FD3 | Fortress | CD2 | DD3 | Rampage | Spirit]

McBeast on varmaan ainoa kaveri jolle ei koskaan satu kolmen putin väyliä, mutta meille muille kuolevaisille noita vain tulee vaikka kuinka yrittäisi.

Tuosta:

Toki eka putti oli niin kaukaa mistä itse hyvillä mielin lähestyisin alle, mutta kuitenkin.