MAINOSPAIKKA

NÄY FRISBEEGOLF-YHTEISÖLLEVoisiko tähän tulla sinun mainoksesi?Ota yhteyttä →www@design.yt

No, miten tämän nyt sitten aloittaisi. Pitäisi sitä varmaan jotakin kirjotella, niin voi sitten kokeneempana naureskella omille toilailuilleen.

Aloitin frisbeegolfin 14.8.2015, kun sain synttärilahjaksi ensimmäiset ikiomat kiekkoni markettisetin muodossa. Sitä olikin sitten hirmuinen hinku päästä testaamaan ensimmäisiä kiekkoja. Parin päivän päästä päätin sitten lähteä kiertämään helppoa ja lyhyttä frisbeegolfrataa Kouvolan urheilupuistoon. Kaikki väylät puustoisella puistoradalla jäävät alle 60 metriin. Pisimpiä 58 metrisiä väyliä joutui kuitenkin ensikertalainen heittämään ihan tosissaan ottaakseen edes sen kolmosen. Ihka ensimmäisen kierroksen lopputulos oli muistaakseni +2. Huonosta menestyksestä huolimatta innostus lajia kohtaan syttyi ilmiliekkeihin ja aloinkin käymään kyseisellä radalla 2-3 kertaa viikossa.
   Noin kuukauden harrastamisen jälkeen olikin sitten aika suunnistaa budget sportiin ostamaan ensimmäiset oikeat kiekot. Mukaan reissulta tarttui innovan Dx Roc sekä Pro Beast. Ja pitihän sitä tietysti päästä testaamaan uusia hankintoja läheiselle jalkapallokentälle. Roc oli mielestäni erittäin luotettava kiekko ja sainkin sillä pituutta noin 60m. Beast taas oli yllätyksekseni hirveä jyrä enkä sitä vetänyt kiekkopussista ulos seuraavaan kuukauteen. Tähän vielä kylkeen löysin vielä koivusaaren radalta nimettömän valkoisen p-line maniacin, joka on muuten vieläkin oma pääasiallinen puttausputterini.
   Myöhemmin kuitenkin muka hoksasin erään kikan jolla myös ylivakaalta tuntuvat kiekot saa lentämään: antaa vain kiekolle niin paljon antsakulmaa, että se lentää väkisinkin suoraan ja pitkälle. Useiden youtubevideoiden jälkeen tajusin kuitenkin jättää tämän tyylin ja opetella heittämään ensin hitailla kiekoilla ja pikkuhiljaa siirtyä nopeampiin muovin paloihin.

Useiden uusien kiekkohankintojen ja vieläkin useampien heittokertojen kautta pääsemmekin suht pitkän taustoituksen jälkeen nykyhetkeen. Mielestäni olen jo edistynyt heittäjä ja saankin jo edellä mainitulla urheilupuiston radalla neljältä kierrokselta yhteistulokseksi  -20-30 . (Kävin tänään pitkästä aikaa fiilistelemässä vanhaa kunnon urheilupuistoa.) Kokemusta on kertynyt muutamista viikkokisoista tämän kevään aikana. Silti painin vieläkin saman ongelman kanssa, kuin ensimmäisissäkin kisoissa. Kisaputtaaminen on se suurin este hyvän tuloksen saamiselle. Budget Sportin vanha ja kulunut muovikassikin on vaihtunut ihan kunnolliseen Westsiden reppubägiin. Bägin sisältökin on kokenut paljon muutoksia. Nykyään heitän lähes pelkästään trilogyä, lukuun ottamatta maniaceja. (Puttausputtereita en vaihda, kun lopultakin olen oppinut puttaamaan edes tyydyttävästi.)

Huomenna pitäisi varmaan käydä koivusaaren frisbeegolfradalla tekemässä toimintasuunnitelmaa sunnuntain viikkokisoja varten. Kirjoittelen sitten taas huomenna mitä sitä tulee saatua aikaiseksi ja samalla varmaan mahdutan sekaan jonkin sortin rataesittelyn, niin onpahan helpompi seurata raportteja kisoista.

Noniin, nyt on tuulinen päivä koivusaaressa ohi ja suunnitelmat huomiselle selvät. Kovaa tuulta on myös huomiselle luvassa, joten hieman joutuu poikkeamaan normaalista rutiinista joidenkin väylien osalta. Kirjoitan tähän samaan myös luhyet väyläkuvaukset joka väylän osalta. Eli suunnitelma on kisassa seuraava.

1. 55 metrinen vasemmalle 90 asteen kulmassa kääntyvä pöheikkoväylä.
- Tarkoituksena olisi hyvien skippien toivossa heittää jotain vakaata väylädraiveria forella ja korjata kakkonen pois. Kiekon päätän vasta aamulla, mutta luultavasti heitän joko xxx:ää tai sparkia.

2. Suora 90m väylä, jossa keskellä väylää, noin 10m korista tiille päin, on leveäoksainen mänty
- Kuten aina, kierrän puun vasemmalta puolelta hallitulla S-heitolla, jossa kiekkona toimii Renegade.

3. Suora ja avoin pieneen ylämäkeen pelattava 95m pituinen väylä.
- Ylämäen johdosta korille asti, ainakaan talviaikaan, ei riitä käsi, mutta kymmenen metrin putille kuitenkin.

4. Oikealle viettävä 65 metrinen alamäkiväylä.
- Pommihyssellä korille ja birkku kortiin . Ei siitä sen vaikeampaa tarvitse tehdä.

5. Oikealle kääntyvä 85m doglegi, jossa mutkan kohdalla mandopuu.
- Ensin pommihyssellä mandon ohi ja sitten vaan lähäriä korille ja helppo par.

6. 92m oikealle viettävä avoin väylä, jonka oikealla puolella rinne, joka laskeutuu lampeen.
- Yksinkertaisesti havocilla niin lähelle koria, kuin mahdollista.

7. Mahdollisesti radan vaikein väylä. 58m suora.
- Tuulen takia pommihyssellä korille ja helppo kakkonen.

8. 65m suora väylä, jossa korin etupuolella n 20 metrin pituinen haapakuja. Väylän vasemmalla puolella sama rinne ja lampi kuin kutosväylällä.
- Vissiin heitän laulajalla haapakujan läpi korille.

9. Luultavasti radan kuumottavin väylä. Tiillä seisoessa katse on suoraan kohti lampea. Vasurihysse väylälle mittaa tulee 55m.
- Perus hysse innovan rhynolla  ja kakkonen korttiin.

Rata ei ole kovin monimutkainen ja se varmaan näkyy myös suunnitelmassa. Normaalisti en mitään suunnitelmia tee joka kisalle erikseen, mutta nyt vaan tuli tehtyä selvennykseksi, että tiedätte, mitä oli tarkoitus tehdä, kun mokaan . Nyt en kerkiä enempää päivän pelistä jaaritella, mutta ihan perus suorittamista oli. Huomiseen siis!

Beast on tosiaan vähän turhan paljon tehoa haluava noilla pituuksilla kontrollia ajatellen muihin kuin feidaaviin heittoihin, joten hitaammat parempia ja vähäfeidisinä ainakin jokin, jotta voit heittää suorempaan toivottavasti Rocia pidemmälle. Alussa ei kannata silti monta kiekkoa ostaa, vaan opetella heittämään kaikkia linjoja jokaisella kiekolla, jota sinull on. Siten opit ne ja sinulla on luottokiekkoja moniin eri rooleihin. Useampi väylä vaatii suoran tai vasemmalle kääntyvän kiekon kuin oikealle kääntyvän, kun katsotaan kaikkia ratoja, joten oikeakätisillä on monilla radoilla useampi heille suoraan tai hysseen sopivia väyliä. Siten vasuri joutuu forettamaan enemmän tai antsaamaan. Sikäli olisi hyvä olla jokin alivakaa kiekko, jolla saat lennon menemään koko matkan vasemmalle. Maniac hoitaa lyhyemmät heitot, mutta pidempikin olisi tarpeen. Leopardin alivakaat wanhan tyypin versiot? Kaupasta kannattaa kysyä, mitkä eivät ole suoria tai ylivakaita tyynellä. Tuskin mikään Leo on ylivakaa vastatuulessa siitä päätellen, että 115 m tyynellä lievästi ylivakaa flippaa 7-10 astetta 4-7 m vastatuulissa hihasta ravistaen.

Hyzer flip alivakaalla kiekolla on vasurin ystävä. Oikeakätisenä vammaisena vasurina heittäneenä normisti 80 m max vasurina vähänkään kontrollin näköistä yrittämällä ja umpimähkä satasen ylitystoiveilla, ei usein toteutumilla, 134 Blizzard Beastilla hyssestä antsaksi flipauttavana en pyri satkuihin, kun kiekko on liian haastava, kun tekniikkani haisee tehoilla. Suoremmat ja ylivakaammat kiekot tehotreeneihin kymmeniä grammoja painavampina. Meillä on tehoeroa, joten en uskalla luvata, että 13x grammainen Beast flippaisi riittävästi sinulle, mutta saattaa se senkin tehdä.

Juu, oli ehkä vähän liioiteltua sanoa, että olisin hankkinut useita kiekkoja. Muutamia olen ostanut ja joitain myös löytänyt. Kyllähän se tekniikka ja heiton pituuskin ovat kehittyneet lähtöpisteestä ja beast kääntyy flättinä heitettynä yli (välillä jopa liiaksikin ). Nykyinen heittopituus on talvikelillä ja tyynellä, tasaisella kentällä 90-95m (en siis tiedä, kuinka paljon talvikeli vaikuttaa heittopituuteen). Löytyy sieltä bägistä alivakaatakin kiekkoa antsoja ja hysseflippejä varten. Koivusaaren rata vaan on niin yksinkertainen "korin alle ja kakkonen korttiin"-rata, ettei siellä tarvitse juurikaan mitään erikoisempia heittoja suorittaa. Kesäkaudella kiertelen kyllä ympäri kymenlaaksoa pelailemassa, mutta latujen aikaan ei muualla, kuin koivusaaressa ja urheilupuistossa pysty heittämään koska muuten hiihtäjät suuttuu. Reenimielessä heittelen koivusaaressakin useita eri linjoja korille ja keksin myös omia väyliä. Totta on kyllä, että umpisurkeassa foressani on paljon kehittämistä eikä antsakulmatkaan ole ihan täydellisiä, mutta olen näitä (etenkin jälkimmäistä) työstänyt koko talvikauden, joten eiköhän ne kesään mennessä ala luonnistumaan. Voisinkin tässä samaan hengenvetoon tehdä jonkinlaisen in the bag esittelyn.

Putterit:

- Discmania P1 Maniac, D-line 175 ja P-line 172: Puttausputtereina näitä kahta käytän. P-linea pääasiassa, mutta D-line on luotettavampi tuulessa.

- Innova DX Rhyno 175g: Lähestymisissä toimii itselle erittäin hyvin.

- Dynamic Discs Classic soft Judge 174g (Huk Lab): Suoriin putteridraiveihin. Täydellinen myös koivusaaren ysiväylälle. Ikävä kyllä kaverilla lainassa, joten en päässyt sitä kisassa käyttämään.

- Westside Discs BT soft Kannel 175g: Pääasiallinen draivausputterini. Putterilla draivaan yleensä alle 65m pitkät väylät.


Midarit:

- Westside Discs BT Laulaja 178g: Käytän kiekkoa yleensä märällä tai kylmällä kelillä erittäin hyvän gripin takia.

- Latitude 64 Opto line Compass 178g: Aivan mahtava midari, jolla pystyn tekemään kaiken, mitä midarilla tarvitsee. Tuulella kiekko ei kuitenkaan toimi millään korkean liitonsa ja vakaudenpuutteen vuoksi. Ylivakaaksi midariksi on postissa tulossa Verdict jahka saan sen maksetuksi. (Siinä voi vierähtää tovi, joten pyydän myyjältä kärsivällisyyttä. Yritän saada sen maksetuksi ensiviikolla.)

Väylädraiverit:

- Innova DX Teebird 175g: En käytä kyseistä kiekkoa kovin usein, mutta erinäisten heittolinjojen harjoitteluun on lätystä paljonkin hyötyä.

- Latitude 64 Opto line Spark 174g: Hysseissä ja foreissa kiekosta on paljonkin hyötyä. Vielä kun saisi jotain hieman pidemmälle kantavaa ylivakaata kiekkoa, kun tuppaa jäädä välillä hysset vajaaksi. (Felon?, Saint Pro?)

- Latitude 64 Gold line Fury 17Xg: Alivakaa väylädraiveri antsoihin ja hysseflippeihin.

- Latitude 64 Opto line Saint 171g: Suora väylädraiveri. Taipuvainen erittäin moneen ja se onkin minun ns go to kontrollidraiveri. Lentää annukassa heitettynä hieman tiukempaa linjaa, kuin Fury.

- Latitude 64 Opto line xXx 172g: Todellinen jyrä, jota käytän erittäin harvoin. Forella kiekkoa pystyn kuitenkin jotenkuten heittämään.

Pituusdraiverit:

- Innova Pro Beast 168g: Luotettava myötätuulikiekko, jota käytin ennen maksimipituisiin draiveihin.

- Dynamic Discs Lucid Renegade 170g: Beastin roolin hieman pidempänä ja monipuolisempana alivakaana draiverina vienyt kiekko. Erittäin hyvä hyserflip-kiekko, joka lentää paljon muita kiekkojani pidemmälle.

- Latitude 64 Opto line Havoc 175g: Käytän Renegadea nopeampia kiekkoja erittäin harvoin, sillä en halua tekniikkani kärsivän. Kyseistä muovin palasta käytän kuitenkin silloin, kuin beastissa tai renegadessa ei vakaus riitä.

Siinäpä se tulikin tehtyä. Vaikka bägini onkin lähes täynnä, en kanna siellä mitään turhaan. En myöskään hanki kiekkoa, mikäli en ole täysin vakuuttunut siitä, että sitä tarvitsen. Tarkkailen myös taitotasoani jatkuvasti ja voisin väittää olevani siinä aika hyvin kartalla. Tätä kaikkea en siis tarkoita sanoa tyyliin: "tiedän kaiken enkä tarvitse keneltäkään ohjeita, miten minun tulisi toimia", vaan ohjeita harjoittelun ja pelini kehittämiseen saa ja pitääkin antaa, mikäli jotain mieleen tulee.

Mutta nyt kuitenkin päivän kulkuun. Kisasta en viitsi hirveästi kirjoittaa, mutta todellinen pohjanoteeraus se ainakin oli. Näin jälkeenpäin ajateltuna yritin liian vaikeita heittoja, joiden kanssa en ollut vielä oikein sujut. Tämä yhdistettynä kovaan tuuleen ja karmaisevaan puttipeliin oli umpisurkean pelin tae. Päivän ainut tähtihetki oli varsinaisen kisan jälkeen käydyssä epävirallisessa parikisassa. Ensimmäisellä väylällä koko viiden parin kokoinen mammuttipoolimme oli ikään kuin piirissä minun ja reilun kymmenen metrin päässä olevan korin ympärillä. Parini epäonnistui putissa ja kiekko skippaili melko kauas korista. Päätin siitäkin huolimatta itse yrittää sisään. Tunsin kaikkien katseet ylläni, kun nojasin taaksepäin toteuttaakseni rutiininomaisen puttiliikkeen (joka tosin juuri tänään ei ollut kovin rutiininomainen). Valkoinen P-line Maniac lähti täydellisesti kädestä, aavistuksen korin vasemmalle puolelle ja KLING! Putti osui täydellisesti keskelle koria ja jäi ketjujen varaan roikkumaan. Kävelin ylpeänä, mutta tyynenä korille ja poimin putterini ketjujen seasta . Kävellessäni takaisin tunsin minua kokeneemman parini taputtavan selkääni ja sanovan "Hyvä pelastus!". Lopulta olimme parikisassa toisia, mutta siitä yhdestä ensimmäisen väylän putista jäi hyvä fiilis koko loppupäiväksi.

Huomenna onkin sitten vapaapäivä koulusta, joten varmaankin pitäisi käydä hieman jotain treenaamassa. Hyvin mahdollisesti käyn läheisellä urheilukentällä pitkästä aikaa heittämässä draiveja niin kovaa kuin lähtee. Pitäisi sitä varmaan joskus kuvata omaa draivia ja tehdä siitä teknisiä analyysejä.

No huhhuh! Tulipahan taas tekstiä. Sen siitä saa kun laittaa lukiolaisen kirjoittamaan

Tänään tuli tosiaan heitettyä pituutta ihan kunnolla. Olosuhteet tällle aktiviteetille olivat lähes täydelliset. Pari astetta pakkasta, kova hanki, jonka päällä oli hyvä heittää eikä tuulta juuri nimeksikään. Kovia lumikuuroja oli pitkin päivää, mutta suurimmaksi osaksi sai heitellä aurinkoisessa ja selkeässä säässä.

Reilun 250 draivin aikana oppi itsestä ja omista kiekoista yhtä ja toista. Ensinnäkin distancedraivereiksi minulle parhaiten sopii 10-11 nopeuden kiekot. Näissä ei ole vielä liian leveä rimmi ja ne lentävät kuitenkin selvästi pidemmälle kuin väylädraiverit, kuten Saint tai Fury. Tätä nopeammat draiverit taas tuntuvat epämukavilta kädessä ja vaikka saisinkin esim Havocin käännetyksi yli, feidin ylivakaus kielii siitä, ettei heittoni lähtönopeus riitä lennättämään kiekkoa loppuun asti. Näistä minulle sopivista draivereista taas opin sen, että kummatkin (Beast ja Renegade) ovat erittäin alivakaita ja varsinkin beastille joutuu antamaan erittäin vahvan hyssekulman, mikäli sen haluaa saada lentämään nätisti. Renegadelle hyssekulman ei tarvitse olla ihan niin vahva, jos sen haluaa saada lentämään vielä hallittavissa olevaa S-linjaa. Nopeampien draivereiden välissä heittelin myös hitaampia kiekkoja, jopa midareita, että heitot pysyisivät jotakuinkin rentoina, eikä turhaa repimistä ilmenisi. Edellämainitun draiverikaksikon rinnalle olisi siis ehkä ihan hyvä saada jotain hieman maltillisempaa linjaa liitelevää, mutta kuitenkin paljon pituutta antavaa kiekkoa, joka olisi hallittavissa myös vastatuulessa.

Nyt saattavat heittelyt loppuviikosta jäädä aika vähälle kouluhommien puskiessa päälle tsunamin lailla. Pääsiäiseksi olisi taas tarkoitus mennä mökille ja sieltä ei oikein pääse heittelemään, ellen sitten päätä harjoitella metsäteillä kiekonhallintaa, ettei mene ihan täysin tuntuma metsässä pelaamiseen. Mikä siinä yksitoikkoisessa muovin riuhtomisessa sitten jaksaa kiinnostaa, niin paljon, ellä joka paikassa pitää olla kiekot mukana?

No, tässäpä muutama syy omalta kohdaltani:

- Kiekon lento: se euforinen tunne, kun visualisoit tietyn heiton korille ja toteutat sen täydellisesti myös käytännössä.

- Hyvä seura: Frisbeegolf-yhteisö on kuin perhe. Aina on mukava nähdä toisia radalla, kiertää yhdessä ja turista aiheesta ja aiheenvierestäkin samalla.

- Itsenäisyys: Huonosta menestyksestä ei voi syyttää muita, kun itseään.

- Kehittymis mahdollisuudet: Lajissa kehittyy nopeasti. Monesti kuulee sanottavan, että frisbeegolf on helppo, mutta vaikea laji. Moni osaa periaattessa toteuttamaan aivan samat heitot, kuin pro pelaajat. Mutta kuinka monen kantti todella kestää suorittaa täydellinen heitto tuulessa ja tuhansien ihmisten katseen alla? Frisbeegolf on pitkälti kiinni psykologisista asioista.

- Ja onhan tämä vaan niin koukuttava laji .

Päätin tänään ruveta erään keskustelupalstan innoittamana työstämään omaa midari- ja putteripeliäni. Puttereilla en oikeastaan ole koskaan ollut kovin ujo avaamaan, mutta midarit ovat hieman jääneet paitsioon pelissäni. Olen näillä kahdella kiekkotyypillä heitellessäni kuitenkin huomannut toistuvaa epäpuhtautta vapautuksessa, mikäli yritän pidempiä heittoja. Tämä siis ilmeni liian herkällä ylikääntyvyydellä, vaikka kuinka yritin heittää kannelta ja sarvikuonoja. No, tänään keksin asiaan ratkaisun. Olen hiljattain opetellut heittämään draivereita ihan rehellisellä powergripillä, mutta puttereita ja midareita heitin aina samalla fangripillä, tai jollain sen tyylisellä. Muistin, kuinka palstalla oli puhuttu erilaisista gripeistä, niinpä päätin kokeilla näitä hitaampiakin kiekkotyyppejä powergripillä ja vola! Kuten arvata saattaa kiekot lähtivät kädestä kovempaa tällä tyylillä, mutta se poisti myös griplockit sun muut epäpuhtaudet releasesta. Varmasti tässä lähdön puhtaudessa on vielä tekemistä, mutta grippimuutos vei asiaa ilahduttavasti parempaan suuntaan. Erityisesti yllätyin siitä, kuinka kovaa ja pitkälle pystyin midarilla heittämään ilman ylikäännön pelkoa. Midarini lentävät nyt toistettavasti ainakin 75m, kun ennen heittopituus oli näillä vaivaiset 65m, sillä tätä kovempaa heitettäessä alkoi kääntää rajusti yli. Midarit tarjoavat myös paljon paremman kontrolloitavuuden draivereihin nähden. Puttereita draivasin tänään vielä vähän aranoloisesti, vaikka niihinkin olisi varmasti kärsinyt vielä hieman lisätä voimaa taakse.

Joillakin tämä powegrip vaikuttaa heiton tarkkuuteen, mutta omalla kohdallani en tällaista huomannut. Enkä kaikesta hehkutuksestani huolimatta ole täysin siirtymässä powergrippiin. Lähestymisissä ja muissa alle 50m heitoissa se ei tunnu hyvältä, vaan näissä käytän yhä vanhaa kunnon fangrippia, sillä tällä tavalla lyhyet heitot ei lennä liian pitkälle ja tältä matkalta usein vaaditaan vielä rahtusen enemmän kontrollia, kuin powergripllä on antaa.

Ai että alkaa himottaa radalle heittelemään midareita kunnolla.

Tuli sitä sitten tänään(kin) lähdettyä pyörällä koivusaarta kiertämään kaverin seuraksi. Kaksi tuloskiessiä pelattiin ja tämän jälkeen vielä vähän lähäriharjoittelua. Avaukset sujuivat erittäin vaihtelevasti, mutta Judgella suoritetut putit kompensoivat tulosta kummasti. (Pitääpä hommata niitä pari lisää ja ruveta työstämään putteja oikein kunnolla. Ei ole meinaan koskaan ollut putit noin laadukkaita.) Ensimmäisen kierroksen tulos oli kaikin puolin hyvä -2 (1 bogi ja 3 birkkua), kun avauksetkin menivät kutakuinkin oikeaan suuntaan.

Toisella kierroksella avasin heti bogilla. Kakkosväylän avauksessa griplockia ja kiekko lähimmän puun kautta noin 15m eteenpäin väylälle. Seuraavaksi midarihysse lipesi kädestä ja päätyi lopulta reilun kymmenen metrin putille. Eipä sillä matkalla ole hirveästi väliä, kun kädessä on Dynamic discsin Judge. Putti helpon oloisesti keskelle koria. Kolmosväylällä ihan ok avaus noin viiteentoista metriin. Huono putti pitkäksi ja helpohhko paluuputti kuusikosta alarautaan, eli bogi. Tulos tällähetkellä karmeat +2. Nelosella avaus pitkäksi korista leveän männyn taakse. Matkaa ei kuitenkaan ollutkaan, kuin se 4m, eli kakkosputti sisään. Viidennellä väylällä pommihysse mandon ympäri lähti leveäksi, eikä näin ollen laskeutunut ihan sinne, minne halusin, mutta pelipaikoille kuitenkin. Huono lähäri vitosen lyhyeksi, mutta putti kuitenkin sisään ja tulos edelleen +1. Seuraavalla väylällä ala-arvoinen draivi skippien kautta oikealle alas lammen rannalle. Sieltä liian kova lähestyminen ja 7m paluu alarautaan ja peli taas +2. Seiskalla midarihysse liikaa oikealle, mutta helpolle kakkoselle kuitenkin. Seuraavaksi avaus liikaa hyssessä ja 7m haaraputti alarautaan. Viimeiselle väylälle vaihteeksi taas nappiavaus ja helppo kakkonen loppuun. Tulos siis 0. Hyvä siihen nähden, millaisia avauksia ja lähestymisiä tuli. Meidän kolmen hengen porukan paras tulos oli vaikuttavat -7 yhdellä ykkosväylällä toteutetulla skippiholarilla varustettuna.

Päivään on pitkänmatkan pelin heikkoudesta huolimatta pakko olla tyytyväinen. Putit upposivat nimittäin koko päivän paremmin, kuin koskaan. Alle kympistä ei juurikaan tarvinnut jännittää putteja, eikä nyt höntsäkierroksilla yleensä muutenkaan. On se kuitenkin hyvä fiilis, kun tuntuu, että joka putti menee sisään matkasta riippumatta. Mahtaakohan ensisunnuntaina olla kisoja, kun on pääsiäiset ja kaikki? No, joka tapauksessa, niitä odotellessa...  

Tulipa sitä tänäänkin vietettyä päivä koivusaaressa. Sää oli kohtalainen. Tyyni, mutta niin hemmetin märkä. Tällä kelillä sitä huomaa kehittyneensä melkoisesti alkutalvesta. Vielä helmikuun alussa suvikelissä pelaaminen oli minulle täyttä tuskaa, kun nyt ei tuntunut olevan mitään haittaa tuloksen kannalta. Heitot tuntuivat kyllä aika tuskaisilta, kun draivi ei lentänyt juuri mihinkään eikä putti uponnut yli 7 metristä juuri yhtään. Ainut, mistä voin olla ylpeä oli, että lyhyillä väylillä birdieprosentti oli lähes sata. Olihan sitä pari kertaa holarikin lähellä. Ensimmäisellä kerralla piikkihysse suoraan korin kattoon ja toisellakertaa sama heitto yläpantaan. Parhaat kierrokset olivat -3 ja paras peräkkäisten kierrosten yhteistulos -4.

Tulokset lupaileevat hyvää huomiselle kisalle. Ties vaikka voittaisin jotain

Sunnuntain viikkokisat koivusaaressa käytiin lämpimän aurinkoisessa suvikelissä. Osallistujia oli 14, joten yksi raakatulos ja yksi tasoitustulos palkittiin kahden kierroksen kisassa. Tässäpä kisan kulku minun osaltani:

- Väylä 8: Heitto Laulajalla reiluun kymmeneen metriin. Sankarillinen putti tuulen mukana seitsemän metrin päähän korista. Edestakaisin puttailun jälkeen vitonen. +2

- Väylä 9: Hyvä avaus Judgella viiteen metriin ja putti sisään. +1

- Väylä 1: Avaus skipin kautta melkein sisään. Helppo kakkonen! +0

- Väylä 2: Renegade ei kääntänytkään myötätuulella yli, korille vielä n. 15m. Putti rankasti ohi ja paluu alarautaan. +1

- Väylä 3: Aivan liian matala avaus 40m korista. Lähestyminen korin takaiseen pusikkoon. Putti sisään. +1

- Väylä 4: Hyvä avaus korille ja kakkonen. +0

- Väylä 5: Avauksessa griplockia ja Spark pahimpaan mahdolliseen töheikköön. Epätoivoinen pelastautuminen 10m eteenpäin. Lähestyminen 7m lyhyeksi. Edestakaisin puttailun tuloksena 6. +3

- Väylä 6: Avaus putille. Putti ohi ja par. +3

- Väylä 7: Laulaja pitkäksi. Helpohko putti lähes maantasalla sijaitsevan korin alarautaan. +3

Ensimmäisen kierroksen jälkeen +3. Toiseen kierrokseen oli pakko parantaa. Lyhyen psyykkaustauon myötä kutosväylälle aloittamaan kiriä.

- Väylä 6: Avaus pitkälle, mutta vasemmalle. Lähäri korin alle ja par. +0

- Väylä 7: Laulaja oikealle leveäksi. Edestakaisin puttailun jälkeen nelonen. Nelonen avoimelta alle 60m väylältä! Omiaan parantamaan taistelutahtoa. +1

- Väylä 8: Samanlainen avaus, kuin ensimmäisellä kierroksella. Vahingosta viisastuneena en edes yrittänyt sisään. +1

- Väylä 9: Avaus väylän vasemmalla puolella oleviin puihin. Helpohko lähestyminen kuitenkin korille. +1

- Väylä 1: Fore onnekkaasti puiden välistä viisi metriä lyhyeksi matalaoksaisen puun alle. Putti pystyssä seisten keskelle koria. +0

- Väylä 2: Avaus taas samaan, kuin edellisellä kierroksella. Taas korin alle ja par korttiin. +0

- Väylä 3: Hyvä avaus 15m lyhyeksi ja taas lähestyminen korille ja par. +0

- Väylä 4: Avaus korin jalkaan. Helppo kakkonen ketjuihin killumaan. -1

- Väylä 5: Matala avaus ihan ok paikalle ja lähäri korille. 5m jännäputti sisään. -1

Lopputulos +2. Turhauttavaa ensimmäistä kierrosta kompensoi ihan hyvä toinen kierros. Pakko olla tyytyväinen, vaikkei tulos päätä huimannutkaan.

Oho, yli tuhat katselukertaa. Kyllä näitä minunkin jorinoita joku viitsii lukea  . Tänään pääsin tosiaan heittämään lähes kokonaan sulassa koivusaaressa. Eron huomasi kyllä heti kaikessa tekemisessä. Tähän tosin lienee vaikuttanut myös se, että olen koko viikon heittänyt pelkkiä Wardeneita ja Judgea. Koko pelissä on aistittavissa tietynlainen pehmeys ja hyvä kontrolli. Pituuskin on kasvanut heti reilut viisi metriä. Paras kierros tänään oli huimat -4, eli vain yhden heiton päähän ennätyksestäni.
    Kovin montaa kierrosta en kiertänyt, vaan putti- ja lähäritreenit veivät mennessään. Uusin tuttavuus bägissäni on jo edellämainitut neljä wardenia, joista kolmea käytän putteihin ja yhtä lähestymisiin. Nyt on sellainen fiilis, että täydellisen puttaus putterin etsimisen voi lopettaa ja pitäytyä vain noissa wardeneissa ja opetella puttaamaan kunnolla.
    Ehdinpä tuota heittää jossain välissä Renegadenkin jokeen jollain käsittämättomällä tavalla . Bägissäni kuuluu kuitenkin olla alivakaa pituusdraiveri, joten ei muuta, kuin kiekko-ostoksille. Kokonaisuutena päivästä jäi kuitenkin erittäin hyvä fiilis: Putteihin alkaa pikkuhiljaa rutiininomainen tekniikka, putterit lentää jopa 65m, kiekon irtoaminen on kokolailla puhtaampaa, kuin ennen ja pituutta on tämän johdosta draiveihin tullut lisää. Näiden vaikutuksesta tietysti myös tulokset ovat parantuneet parilla-kolmella heitolla.
     Huomenna luvassa olisikin sitten "talvikauden päätoskisat", eli viimmeiset talvisäännöillä pelattavat viikkokisat. Ja eiköhän sitä pikkuhiljaa ala Valkealassakin kisat pyöriä.

Kai sitä pitäisi tätäkin päivitellä, kun ei ole arjen tuoksinnasta kerinnyt mitään kirjoittaa. On tullut jonkinverran reenailtuakin, kun kesäkausikin on virallisesti avattu. Mukaan on mahtunut Valkealanreissua ja foreharjoitusta puttereilla Urheilupuistossa, sekä tietysti kymmeniä vietettyjä tunteja koivusaaressa. Jylynkin olen onnistunut löytämään ja olenkin sitä ahkerasti pelaillut. Tulokset eivät vielä päätä huimaa ennätyksen ollessa 347, mutta ei auta, kuin harjoitella.
    Eilen kävin pitkästä aikaa kiekko-ostoksilla ja mukaan tarttui JohnE Mccray stämpillä varustettu Opto Saint Pro. Käyttäytyminen muutaman heiton perusteella on hyvin lähellä tavan Saintia, mutta liitoa ei ole ihan yhtä paljon ja lopun feidi on vahvempi. Aika tasaisesti tuolla sinne 80-85 metrin väliin osuu.
    Sunnuntaina olisi haminassa Kevätkiskaisut. Katsotaan nyt menenkö. Kiinnostaisi kyllä, sillä ne olisivatkin sitten ensimmäiset vähän isommat kisat. Pääseminen riippuu kuitenkin paljon kyydin saatavuudesta.
    Tällaista siis tänne kouvolaan kuuluu...

Tänään oli sen verran lyhyt koulupäivä, että kerkisi hyvin käydä koikassa reenaamassa pitkästä aikaa. Ensimmäisenä asiana huomasin, kuinka omat heitot olivat pidentyneet viikon takaisesta taas mystisesti ja viimme syksynä niin törkeän pitkälle heittäneiden kesäharrastajien heitot olivat lyhentyneet merkittävästi. (Ainakin omissa silmissä.) Huomasin nimittäin, etten enää tarvitse nopeita distance draivereita päästäkseni 90 metriin, vaan selviän näistä matkoista myös väylädraiverilla, kuten tässä tapauksessa korille lensi Saint Pro. Enää heitän nopeita draivereita vain yhdellä väylällä koivusaaressa ja se on #3. (95m ylämäki.)
     Tulokset eivät umpisurkea puttailun johdosta olleet pikkumiinuksia kummempia, mutta mahtavat avaukset jättivät hyvän fiiliksen. Paluuputitkin onnistuivat noin 90% varmuudella, mikä taas loi peliin tiettyä järkkymättömyyttä.
      Toinen asia, joka jätti erinomaisen fiiliksen, oli se, että sain järjestettyä itselleni kimppakyydin haminaan. Eli sunnuntaina kutsuvat Kevätkiskaisut. Ensimmäiset vähän suuremman kokoluokan kisat, joissa olen käynyt. Ja ensimmäiset kisat täysimittaisella radalla. Lisäjännitystä luo kisaan kaverini kanssa sivukisana lyömä veto, että jos saan kummaltakin kierroksilta alle +20, saan viisi euroa, jos taas en, joudun maksamaan.