ADVERTISEMENT

Sairaudet ovat perseestä. Vammat pitkäaikaisina varsinkin ovat ihan eri maailma. Kärsivällisyyttä tarvitaan, ettei seinään tule monta reikää. Mistäkö tiedän? Ei lämmittänyt, kun työterveyslääkäri rupesi levottomia puhumaan eläkkeestä tai osa-aikaisesta sellaisesta  Voi tiedät kyllä mitä, joten tiedät, että tiedän, miltä sinusta tuntuu. Tsemppiä ja lekurit muuten panttaavat tietoa, joten heidät on käännettävätä ylöäsalaisin ja katsottava, miten he pääästävät tietämänsä asiat ulos. Diagnostiikka on hidasta, mutta on siinä jotain mätää, että 99 puukon alle ja 2015 löytyy samasta kädestä toinenkin vamma, joka on ollut diagnostisoimattomana tuon ajan ja silti oireeni eivät sovi kaikilta osin kumpaankaan vaivaan. Ja uudempi diagnoosi on muuttunut rannekanavasyndroomasta pronaattorisyndroomaksi. Jälkimmäinen vaikuttaa oikealta siitä päätelleen, mitä tapahtuu vaurioituneen hermon päästä puristaessa. sama oire voi tulla monesta syystä ja vaiva voi olla oireeton tai oireet ivät aina ole tyypillisiä kyseiselle vaivalle. Siksi diagnostiikka ei aina ole yksiselitteistä tai helppoa nopeasta puhumattakaan.

Toivottavasti selviät mökkihöperyydestä ja vaiva sekä hoito löytyy ja säilytät toiminnallisuuden. Ylleistrendinä olen potilaan näkökulmasta ollut havaitsevinani, että lääkärikunta menee huippu-urheilijoiden esimerkin näyttämänä enemmän liikuntaa ja kuntoutuksen aikaista aloitusta kohden koko ajan. Nilkkani leikannut jääkiekkomaajoukkueen lääkäri sanoi, ettei ole kuullut kenestäkään yhtä nopeasti siivousleikkauksesta palautuneesta kuin minä, kun viskoin kenttätreeniä. Takuulla NHLssa ja SM liigassa pelaavat ovat kovakuntoisempia kuin minä ja siten pitäisi parantua nopeammin. Mä taisin sitten ottaa kipua enemmän ja friba taisi sopia paremmin kuntoutukseen ja amatööritähtitieteeseen. tähtiä katsellen auringon paisteessa 

Piippoa kun olen katsellut useamman kerran jonkin mokelluksen jälkeen, hän kuntouttaa vielä aggressiiisemmin kuin minä.

Iso pulma on, että kun ei tiedä, mistä on kyse ja onko liike lääke, ei passaa aloittaa riehumista, koska voi teloa itsensä lopuksi ikää päreiksi ja rullatuoliin. Joten ottaisin iisisti tilanteen selviämiseen asti ja kysyisin kuntoutuksesta, milloin saa aloittaa, miten kovaa tehdä aluksi ja millä oireilla saa kuinka aikaisin koventaa harjoitusta. Liika on liikaa kuntotutuksessakin ja mä olen usein telonut itseni toiseen kertaan kuntouttaessani. Siihen vaikutti virheelliseksi myöhemmin havaittu liian raju kuntoutusohjelma käsileikkauksen jälkeen. Jota käytin usein vuosien ajan ja pääsin liian heikoista lihaksista johtuvan loukkaantumisherkkyyden ja uudestaan hajoamisen noidan kehästä viitisen vuotta leikkauksen jälkeen käden osalta. Kunnes tuli heittokädelle elinikäinen 5 kg max. puntin paino ja leauanvedon sekä penkkipunnerruksen elinikäinen kielto.

Lihasmassa vähentynyt kädestä, heittopitudet pudonneet, olen sairaslomalla ja ekan kerran tänä talvena alle par ollessa dnf käteni rikottua. Ei tatsia draiveissa, kun taisin 17 kertaa heittää viime vuonna ja vähemmän edellisvuonna. Molempina vuosina vasurikierroksia mukana sekä osin vasuria ja osin oikeaa käyttämiäni kierroksia. Ilon määrä on pudonnut pahasti, kun kroppa ei tottele ja kestä, joten tulosta ei tule. Lähärit ja putit ovat tallella, mutta ei pääse helposti pirkkopaikoille, kun draivit harittavat. Ihan tutulta kuullosti pelikuvauksesi. Tutut fiilikset, ei paljon naarata. Kohtalotovereita on, mutta hittoako se auttaa, ei saisi olla ketään, ei oo kivaa. Tsemppiä ja paljon sinappia hatun kera.

Sairaudet ovat perseestä. Vammat pitkäaikaisina varsinkin ovat ihan eri maailma. Kärsivällisyyttä tarvitaan, ettei seinään tule monta reikää. Mistäkö tiedän? Ei lämmittänyt, kun työterveyslääkäri rupesi levottomia puhumaan eläkkeestä tai osa-aikaisesta sellaisesta  Voi tiedät kyllä mitä, joten tiedät, että tiedän, miltä sinusta tuntuu. Tsemppiä ja lekurit muuten panttaavat tietoa, joten heidät on käännettävätä ylöäsalaisin ja katsottava, miten he pääästävät tietämänsä asiat ulos. Diagnostiikka on hidasta, mutta on siinä jotain mätää, että 99 puukon alle ja 2015 löytyy samasta kädestä toinenkin vamma, joka on ollut diagnostisoimattomana tuon ajan ja silti oireeni eivät sovi kaikilta osin kumpaankaan vaivaan. Ja uudempi diagnoosi on muuttunut rannekanavasyndroomasta pronaattorisyndroomaksi. Jälkimmäinen vaikuttaa oikealta siitä päätelleen, mitä tapahtuu vaurioituneen hermon päästä puristaessa. sama oire voi tulla monesta syystä ja vaiva voi olla oireeton tai oireet ivät aina ole tyypillisiä kyseiselle vaivalle. Siksi diagnostiikka ei aina ole yksiselitteistä tai helppoa nopeasta puhumattakaan.

Toivottavasti selviät mökkihöperyydestä ja vaiva sekä hoito löytyy ja säilytät toiminnallisuuden. Ylleistrendinä olen potilaan näkökulmasta ollut havaitsevinani, että lääkärikunta menee huippu-urheilijoiden esimerkin näyttämänä enemmän liikuntaa ja kuntoutuksen aikaista aloitusta kohden koko ajan. Nilkkani leikannut jääkiekkomaajoukkueen lääkäri sanoi, ettei ole kuullut kenestäkään yhtä nopeasti siivousleikkauksesta palautuneesta kuin minä, kun viskoin kenttätreeniä. Takuulla NHLssa ja SM liigassa pelaavat ovat kovakuntoisempia kuin minä ja siten pitäisi parantua nopeammin. Mä taisin sitten ottaa kipua enemmän ja friba taisi sopia paremmin kuntoutukseen ja amatööritähtitieteeseen. tähtiä katsellen auringon paisteessa 

Piippoa kun olen katsellut useamman kerran jonkin mokelluksen jälkeen, hän kuntouttaa vielä aggressiiisemmin kuin minä.

Iso pulma on, että kun ei tiedä, mistä on kyse ja onko liike lääke, ei passaa aloittaa riehumista, koska voi teloa itsensä lopuksi ikää päreiksi ja rullatuoliin. Joten ottaisin iisisti tilanteen selviämiseen asti ja kysyisin kuntoutuksesta, milloin saa aloittaa, miten kovaa tehdä aluksi ja millä oireilla saa kuinka aikaisin koventaa harjoitusta. Liika on liikaa kuntotutuksessakin ja mä olen usein telonut itseni toiseen kertaan kuntouttaessani. Siihen vaikutti virheelliseksi myöhemmin havaittu liian raju kuntoutusohjelma käsileikkauksen jälkeen. Jota käytin usein vuosien ajan ja pääsin liian heikoista lihaksista johtuvan loukkaantumisherkkyyden ja uudestaan hajoamisen noidan kehästä viitisen vuotta leikkauksen jälkeen käden osalta. Kunnes tuli heittokädelle elinikäinen 5 kg max. puntin paino ja leauanvedon sekä penkkipunnerruksen elinikäinen kielto.

Lihasmassa vähentynyt kädestä, heittopitudet pudonneet, olen sairaslomalla ja ekan kerran tänä talvena alle par ollessa dnf käteni rikottua. Ei tatsia draiveissa, kun taisin 17 kertaa heittää viime vuonna ja vähemmän edellisvuonna. Molempina vuosina vasurikierroksia mukana sekä osin vasuria ja osin oikeaa käyttämiäni kierroksia. Ilon määrä on pudonnut pahasti, kun kroppa ei tottele ja kestä, joten tulosta ei tule. Lähärit ja putit ovat tallella, mutta ei pääse helposti pirkkopaikoille, kun draivit harittavat. Ihan tutulta kuullosti pelikuvauksesi. Tutut fiilikset, ei paljon naarata. Kohtalotovereita on, mutta hittoako se auttaa, ei saisi olla ketään, ei oo kivaa. Tsemppiä ja paljon sinappia hatun kera.

Kiitos tsempeistä ja tärkeiden seikkojen huomioimisesta. Huomaa, että kokemusta on myös tuolta saralta. Lääkäri sanoi tänään, että noin hyväkuntoinen kaveri toipuu tästä ilman mitään lääkkeitä, koska harrastaa liikuntaa. Palasi sen jälkeen pari kertaa tekemään jotain testejä ja tuntui kyllä panttaavan tietoa.
Viime keväänä pystyi aika hyvin pitämään taukoa, koska puristusvoimaa ei ollut riittävästi draivaamiseen. Joulukuussa leikeltiin heittokädestä hyvälaatuista kasvainta. Silloin toipuminen jäi hieman kesken, kun pystyin kiekkoon tarttumaan alle kahdessa viikossa.
Aina puhutaan siitä kärsivällisyydestä. Kyllähän sitäkin on jonkin verran, jollain toisella varmaan enemmän. Sen olen jo ymmärtänyt, ettei kaikki ole heti ennallaan, kun heittämään pääsee. Siinä vaiheessa kärsivällisyyden rinnalle täytyy lisätä armollisuus itseään kohtaan ja tarvittaessa  asettaa tavoitteille uudet aikataulut. Toisaalta pappasarjalaisena tuntuu, että tavoitteiden saavuttamiseen on vähemmän aikaa. Vaikka onhan noita sarjoja vielä jäljellä.

No, näitä voisi pyöritellä loputtomiin, mutta otetaan se mitä vastaan tulee, treenataan itselle sopivilla määrillä ja tavoilla. Ja pitäisiköhän heittää nuo tavoitteet ensiksi metsään ja mennä hyvässä seurassa pitämään hauskaa!

Terve!

Olen uusi harrastuksen parissa ja nyt on alkanut tulla vaivaa. Kyynärtaive, hauiksen alaosa (puolivälistä alas) sekä etuolkapää kipeytyy.  Tenniskyynärpää jo ennestään tuttu, mutta kipu ei tule juuri siihen kohtaan vaan hieman sisäänpäin. Välillä kestää heittää kierroksen (18- tai enemmän väylää), ettei juurikaan tuntemuksia tule, usein kuitenkin jo parinkymmenen heiton jälkeen alkaa tehdä kipeää. Joskus pitää lopettaa kierros kesken, kun koskee ja puristuvoima alkaa heiketä.

Kierroksia 1-3 viikossa. Peräkkäisinä päivinä ei yleensä kestä, tosin on käynyt niinkin, että peräkkäisistä päivistä jälkimmäinen on mennyt kivuitta.

Kivuton kierros onnistunut pari kertaa niin, että kun olen käynyt punttisalilla aiemmin päivällä. Lienee venytystä ja lämmitystä ollut riittävästi. Vaivojen ilmaannuttua olen kyllä lämmitellyt ja venytellyt kyynär- ja olkavartta. Tukiakin on kokeiltu.

Kipu menee ohi heittelyn lopettamisen jälkeen yleensä parissa tunnissa särkylääkkeellä ja ice powerilla. Kolotusta toki voi olla seuraavina päivinä.

Draivit heitän pääsääntöisesti forella. Grippinä etuosormi koukussa ja sentteri suorana rimmillä. Jos rystyä heitän, niin ilman vauhtia ja gripissä etusormi rimmin alla suorana.

Oma epäilys, että foretekniikka/grippi aiheuttaa vaivaa. Puristaisiko hermoja?
Ja kyllä, tekniikkavideot on katseltu ja ketjut luettu foretekniikoihin ja yritän niitä miettiäkin heittäessä.

Itellä tuli just kovat kivut viime vuonna kun heitti max distancea kentällä kierroksen jälkeen. Sit jossain vaiheessa oli kertoja kun kierros piti oikeesti jättää kesken kun ei tullut mitään edes puranan avulla. Kipuja tuli kierroksen jälkeen ja hirveää kuumotusta kyynärpään ja hauiksen alueella.

Omalla kohdalla helpotusta toi prismasta ostettu puristusside, jota käytin myös öisin vähentääkseni kipuja. Tuon avulla pystyi jatkamaan forettamista, kunhan ei distance yrittänyt heittää. Tosin tiesin ettei tämä voi olla mikään pysyvä ratkaisu, mutta into lajia kohtaan oli niin kova ja rystyn heittäminen sama kun haulikolla räiskisi.

Sit rystyheiton opettelu vähensi tietysti foreheittojen määrää ja ehkä kaikista tärkein oli heittää nopeet draiverit pois ja opetella heittämään ch/star Leopardeja flättinä. Hankala myöntää, mutta luulin silloin että mulla on niin paljon tehoja kädessä kun terneillä ja dd2:lla sai hysseflippiä heitettyä, kun oikeasti kyse oli vaan OAT:sta

Tänä vuonna ei ole kipuja ollutkaan, kun rystyllä heitetään jo suurin osa heitoista. Rystyllä heitot menee paljon helpommin, puhtaammin ja pidemmälle kun forella koskaan.

Nyt ajattelin luovuttaa foren opettelun ja alkaa hieromaan vasurin bäkkäriä

Foresta tulee alkuvaiheessa todella helposti kipuja, kun tekniikka ei ole ihan kohillaan ja koitetaan voimalla kompensoida. Mulla oli samaa hommaa pari-kolme kesää sitten, kipeyty niin pahasti että ei voinut edes 20 m putterineppiä laittaa forella kun kävi niin kipeää. Rystyllä ei tuntunut oikeastaan missään. Nykyään ei satu vaikka miten tempois, rauhoitin tekniikkaa ja rupesin heittämään enemmän koko kropalla, ettei kaikki liike lähtisi pelkästään hartioista. Lisäksi heitän alivakaampia kiekkoja.

Ranteen kääntymisen vasemmalle olen huomannut. Vauhtia otan askeleen tai kaksi. Kiekoissa olen tietenkin oikaissut vakaisiin , mutta heitän kyllä kevyillä ja alivakaillakin. Täytyy vielä rauhoittaa ja lisätä vartaloa peliin.

Terminologiaa, tenniskyynärpää ei esiinny kyynärpään yläpuolella. Käsi leoikattu tenniskyynärpään takia. Ihmisillä on vaihtelevaa anatomiaa ja joillekin ei fore sovi ja toisille ei rysty. Useille repimättä toimiii molemmat, mutta fore ja upsi ovat repiviä ja siten vaarallisempia heittoja kuin rystyt. Käy sormen jänteisiin heittää yhdellä sormella rystyä ja tehojen kasvaessa pitkävihaiset kivut uhkaavat. Vuosien kokemus tästä.

Kipulääkkeillä ei passaa maskeerata vaivoja,, kun kivut kertovat jo jonkin menneen pieleen. Lisää samaa ei usein auta, vaan pahentaa tilannetta. Tukien käyttö ohjaa aivoja käyttämään lihaksia väärin, kun yksi osa lihaksista ei toimi, niin muualla rasitus kasvaa, pronaattorisyndrooma liiallisesta käytöstä, mutten pysty ilman tukea ainakaan vielä työskenetelemään ja vasta 17. vuosi tuen käyttöä, joten aika pahasti on rapautettu lihaksen ohjausta aivoissa ja korjaus on alkutekijöissä. Kun diagnoosi tuli suhteellisen vähän aikaa sitten vasta grr. Tuessa sama vika kuin kipuja maskeeraavalla lääkityksellä, paluu liian aikaisin ja pieksentää yli kropan sietokyvyn.

Kai lämmittelet kunnolla? Ja aloitat reilusti alitheoisilla heitoilla. Forea kannattaa opetella 20-30 cm käden liikkeellä ja kunnon askeleilla sekä saattoaskeleen ottamisella. Ainakin heittämisen jälkeen kannattaa venytellä lihaksia ja jos osaa, hermoradatkin. Kylmä tekee hyvää ja nesteiden siirto turvottamasta, jolloiin myös kuyona-aineet lihasten käytön seurauksena siirtyvät pois ja happea tulee kudoksiin=tulehduksen ehkäisy. Toteutus käsi pystyssä kymmenen puristusta nyrkkiin alle maksimitehon ja mitä kipeämpi käsi, sitä pienemmällä voimalla ja sitten keskikovaa ravistelua, jos kipu sallii ja kevyemmin jos sallii. Kylmä ja nuo liikkeet voi joutua toistamaan usean kerran.

Jännevaivat voivat vaatia puolen vuoden yli parantumisaikaa. Viime tenniskyynärpään usinnasta noin puoli vuotta ja haittaa silti, mutta käsikirurgi käski rystyjä jatkamaan, kun auttaa käden sisäisten arpien ja jumitusten hoidossa. Eli kalvohieronnan lisäksi heittäminen auttaa. Kalvohieronnan moni aloittaa liian kovaa. Jos näet tähtiä, oli liikaa, minä taas olin amatööritähtitieteilijä ja viikon jälkeen jääpallon pelivälineellä käden kosketus oli liikaa. Kalvohierontaa pitäisi tehdä yhdessä jäädytyksen kanssa. Minä jouduin käyttämään jäätä jälkikäteen. Fyssari käski jäädyttämään kättä ennen hermoratavenyttelyä. Niitä liikkeitä on useita riippuen venytettävistä paikoista. Niissä menee helposti liian pitkälle liikeradalle. Minulla arvet ja jumittumiskohdat rajaavat liikkuvuutta enemmän kuin lihakset ja aiheuttavat off axis torqueta helposti. Kipuja pahana vielä enemmän. Näillä vammoilla kestää pitkään korjata noita ja ei ehkä koskaan päädy hyväksi. Ei siis kannata repiä lian pitkään ja purra hammasta ja jatkaa heittämistä, kuten olen erehtynyt usein. Minulla on forekielto lekureilta monikossa yli lähestymisneppaisujen tehojen. Käsi ei voi kestää enä tehoja tällä vammaprofiililla foressa. Ja rysty on fysioterapiaa sekä täysillä saan repiä.

Joo oli tenniskyynärpään sijainti tiedossa, podettu ja kuntoutettu on Lämmittelyheittoja teen ja venyttelen. Testailin tuossa tuolla yleisemmällä gripillä eli keskari ja etusormi vierekkäin suorana. Parikymmentä puolitehoista heittoa ei ainakaan vielä kipeyttänyt. Tolla gripillä kämmen on ainakin mulla paremmin taivasta kohti.

Opin eilen, ettei kuraiselle radalle kannata mennä tasapohjaisilla tennareilla. Tuloksena liukastuminen ja kaatuminen heittokäden peukalon päälle. Tuloksena peukalon nivelsiteiden venähdys kunnon turvotuksen ja kivun kera.
Kyllä harmittaa.

Loistava tilaisuus kiusata aivoja ja opetella heittämään vasurilla? Niin hankalaa kuin se onkin, niin se pakottaa taas miettimään heittoa alusta asti.

ADVERTISEMENT