MAINOSPAIKKA

NÄY FRISBEEGOLF-YHTEISÖLLEVoisiko tähän tulla sinun mainoksesi?Ota yhteyttä →www@design.yt

Jousiammunnassa on samanlainen ja kuvaukseen sopiva
"tauti" kutsutaan kyyläkauhuksi. Periaatteessa tarkoittaa sitä että jousi laukeaa aina ennen kuin tähtäin
löytää keskustaa.

eli ennenaikainen laukeaminen?

  Kyllä vain.
On kyse siis samasta asiasta. Putteri jää käteen kun ei "uskalla" päästää irti
hutia pelätessä.
Jousella taas ei uskalla tähdätä keskelle kun ennakoi jo tähtäyksen siirtymistä
keltaiselta pois (ennen kuin se edes kerkeää sinne).
Jousella kuitenkin noissa osumissa puhutaan milleistä tai korkeintaan parin sentin eroista
joten se tähtääminen menee aika tuhertamiseksi pitkiltäkin matkoilta. Siksi tuo
reaktio osumispakkoon on hieman erilainen kuin frisbee kädessä.
Mahtaakohan tästäkään saada taas mitään selvää

Kauheinta oli viime vuonna, joka uskoakseni huipensi about katkeamattoman nousun kisajännityksen kanssa. Oli kierroksia, että en saanut kolmemetrisiä putteja sisään, kun käsi ei vain auennut. Ei päässyt kiekko irti ajoissa, ei vaikka kuinka yritti. Joskus tuli tehtyä koko puttiliike loppuun asti ja ojennettua käsi suoraksi, mutta kiekko ei irronnut ollenkaan kädestä. Kun ei uskaltanut päästää irti.

Iso hatunnosto, kun uskallat avautua. Harva Suomen kärkipelaajista, uskaltaa kertoa muuta kuin onnistumisistaan (Jesse Heinonen bloggaa kyllä rehellisesti). Mun mielestä tuossa ylläolevassa kyseessä jonkinlainen paniikkikohtaus tai negatiivinen vahvistuminen. Vahvat fyysiset tuntemukset herättävät vahvoja ns. triggereitä, joihin mieli tottuu nopeasti ja siksi toteuttaakin niitä. Vaarana noissa on välttämiskäyttäytyminen eli lopettaa sen epämiellyttävän kohtaamisen. Jopa ei-tietoisesti: alkaa draivi huonontua niin paljon, ettei joudu puttaamaan läheltä. Ns. pohjalla käynti voi hyvin auttaa siinä, toisaalta siihen on paljon muitakin konsteja kuin kusta julkisesti. 

Oon huomannut, et nää jotkut nuoret uudet pelajaat, kuten Ulibarri ja McBeth puttaa lyhyet putit miettimättä mitään. Asettuvat paikalleen ja roiskasevat muovin samantein ketjuihin. Ajatukset ja paniikit eivät ehdi tulemaan mukaan kuvioihin. Käytän tätä itselläni, jos alkaa pää touhuumaan omiaan. Ootko Jaani kokeillut? (Oli hieno rehellinen kommentti bytheway.)

Mitä jännittämiseen tulee ja mitä omalla muulla urheilu-uralla oon huomannut, niin ilman minkäänlaista jännittämistä ei saa itsestään parasta irti. Jossain vaiheessa futismatsit (maalivahtina) ei jännittäny yhtään, ja silloin tuli todellakin ihan kammottavia tuloksia. Ei vaan saanu itestään parasta omistautumista ja heittäytymistä esille.
Ens kesänä vasta alkaa kunnolla oma frisbeekilpakausi ja sillon on vaan pakko hakee se jännitys jostain. Tiedän, että muuten ei irtoo kaikki osaaminen.

Gini puhuu asiaa myös. Ei sovi unohtaa että sopiva jännityksen taso pitäisi säilyttää.
Tosin tuo on aika paljon lajista kiinni että minkälainen ja minkä suuruinen jännitys on sopivaa
suorituksen kannalta. Joissakin lajeissa tuota jännitystä ei kaivata lainkaan. Nämä lajit ovat yleensä
melko passiivisia keskittymistä vaativia lajeja joissa aistien terävöityminen ja lihasten aktiivisuuden
kasvaminen on vain haitaksi. Tuotahan pieni jännitys tekee, yleisesti ottaen jos kahvin juonti kisoissa
huonontaa tulosta koska se tekee liian herkäksi ja aktiiviseksi... tuolloin ei välttämättä myöskään
kaivata sitä jännitystä mukaan kuvioihin

Oon huomannut, et nää jotkut nuoret uudet pelajaat, kuten Ulibarri ja McBeth puttaa lyhyet putit miettimättä mitään. Asettuvat paikalleen ja roiskasevat muovin samantein ketjuihin. Ajatukset ja paniikit eivät ehdi tulemaan mukaan kuvioihin. Käytän tätä itselläni, jos alkaa pää touhuumaan omiaan. Ootko Jaani kokeillut? (Oli hieno rehellinen kommentti bytheway.)

Juu, kyllä mä olen tuotakin tehnyt, mutta se tuntuu sellaiselta itsensä huijaamiselta. Sitä lähtee puttaamaan asenteella "kun en mieti, niin en muka edes yritä, ja sitten voi aina vedota siihen kun ei mene". Sama, kuin jos puttaa lyhyemmät bägi selässä... niinkun muka ei välittäisi ja pelaisi huolettomasti. Ei psyykettä huijata ulkoisella, pitää ihan oikeasti olla huoleton. Kun tuolleen roiski, niin ihan samanlaisia käteenjäämisiä tuli silloinkin, mutta saattoi mennä vaan vielä kauemmas, koska ei skarpannut voimansäätelyä.

Pistin driveInille YV:n, mutta en tiedä lähtikö ja toimiko, koska ei tämä ohjelma ainakaan näytä mun lähettäneen mitään...

Mutta voi niitä vinkkejä jakaa siis muillekin! Kukaan ei voi väittää olevansa henkisesti valmis... paitsi Tapani.

Tapani jännittää joskus paljon, mutta hyvin harvoin.

Tapani jännittää joskus paljon, mutta hyvin harvoin.

Kyllä mä jännitän aina, ihan kaikki kisoja todella paljon. En esimerkiksi -koskaan- nuku edellistä yötä, oli kisat mitkä tahansa. Lisäksi maha on usein aika sekaisin jopa ennen viikkokisoja.

Mutta itse kisassa en jännitä juurikaan suorittamista. Oikeastaan vain tiukoilla outtiväylillä avauksia, koska olen huono draivaaja. Mutta loppujen lopuksi en niitäkään kovin paljon.

Pieni jännitys useimpia ei haittaa, vaan jopa herkistää sopivasti ja parantaa peliä. Itse jostain syystä pelaan aina kisoissa paremmin - jopa huomattavasti paremmin -kuin harjoituksissa. Heitän myös kisassa pidemmälle, eli ihan suoranaisia tehojakin tuntuu löytyvän kisoissa paremmin.

En koe olevani henkisesti mitenkään erikoisen hyvä, en ole koskaan harjoitellut mitään henkistä puolta. Mutta olen normaalielämässäkin sellainen, että oikein mikään ei hetkauta mihinkään, joten miksi kisassakaan.

En siis koe, että itselläni olisi mitään erityistä henkistä "upsia", eli temppua jota muilla ei ole. Silti koen, että radalla usein voitan muita pelaajia huonommilla heittotaidoilla, kun he hermostuvat tai jotenkin muuten hukkaavat pelinsä.

Lisäksi huomaan usein ihmetteleväni radalla, kun muut hermostuvat tai jopa suuttuvat kun epäonnistuvat yksittäisessä suorituksessa. Itse en muista koskaan näin reagoineeni. Se ei tarkoita sitä, ettenkö olisi reagoinut - ehkä se vahvuus onkin siinä, että se tunne katoaa päästäni välittömästi. Eli mulla ei koskaan huono heitto pilaa seuraavaakin heittoa (toki välillä heitän useamman heiton putkeen huonosti taitojen takia).

Tapani jännittää joskus paljon, mutta hyvin harvoin.

Lisäksi maha on usein aika sekaisin jopa ennen viikkokisoja.

Toi.

Jaani sain viestin.
Mietin tässä että mitenkäs vastaisin, siis kirjoittamalla vaiko peräti videon muodossa.
Tuota tarinaa on nimittäin aika paljon
Koitan kuitenkin tänään tai viim. huomenna koota jonkinlaisen paketin asioista.

Asioista rupatteluahan tämä on, joten paineita ei kannata ottaa foorumin kautta koutsaamisesta...

Ajattelin vaan antaa kerralla kunnon vastauksen 

Juu, kyllä mä olen tuotakin tehnyt, mutta se tuntuu sellaiselta itsensä huijaamiselta. Sitä lähtee puttaamaan asenteella "kun en mieti, niin en muka edes yritä, ja sitten voi aina vedota siihen kun ei mene". Sama, kuin jos puttaa lyhyemmät bägi selässä... niinkun muka ei välittäisi ja pelaisi huolettomasti. Ei psyykettä huijata ulkoisella, pitää ihan oikeasti olla huoleton. Kun tuolleen roiski, niin ihan samanlaisia käteenjäämisiä tuli silloinkin, mutta saattoi mennä vaan vielä kauemmas, koska ei skarpannut voimansäätelyä.

Oolrait. Jos ei toimi, niin turhahan tuo on kohdallasi.

Mainittakoon asiasta vielä, että itse lähestyn tätä vähän eri näkövinkkelistä. Ajattelen, että jos oma ajatuksenjuoksu tai alitajuiset toiminnot häiritsevät peliä ja keksit keinon " oman pään huijaamiseen", niin se on henkistä pelitaitoa, eikä esim. mainitsemaasi huolettomuuden teeskentelyä tai esittämistä.

Tänään oli henkistä peliä:) Lausteella tein 1väylälle bogin ja sen jälkeen peli lähti kulkemaan väylällä 22 olin 7 alle tuloksessa puttasin par puttia reilu 10m. Siitä puttirallia ja tripla bogi. 23 väylällä tupla ob 6. Viimiselle väylälle tein varman parin ja lopputulos 1 alle. Eikä muuten ketuttanu yhtään. Mikko puhu total mealtdownista