MAINOSPAIKKA

NÄY FRISBEEGOLF-YHTEISÖLLEVoisiko tähän tulla sinun mainoksesi?Ota yhteyttä →www@design.yt

Ja omasta puolestani kaikille lukijoille erittäin mukavaa JOULUA!

Nyt on Joulut aikalailla taputeltu on aika siirtää katseet uuteen vuoteen.
Eilisellä mietiskelin jo MITÄ, MISSÄ ja MILLOIN vuonna 2015!

Tämän hetken ykkösprioriteettinä minulla on puttitreenit (kun puhutaan lajista nimeltä frisbeegolf). Treenaan miltein päivittäin sisätiloissa, jonkin verran myös ulkona ettei totuus unohtuisi. Olen jonkin verran lukenut muiden puttitreeni menetelmiä ja tekniikkaa, mutta en anna niiden vaikuttaa omaan tekemiseeni. Yritän harjoitella itselleni sopivan tyylin, ja tehdä toistoja niin paljon että se alkaa sujua. Olen oppinut hyväksymään viimeaikoina että kaikki putit eivät uppoa, mutta treenillä uskon niitten onnistuneiden määrän kasvavan kohtuu lukemiin. Ja kaikista tekniikka hienouksista huolimatta uskon vakaasti siihen että loppupelissä PÄÄ on hyvin ratkaisevassa roolissa puttipelissä. Sitä menttaalipuolta yritän myös vahvistaa nyt ja tulevaisuudessa.

Kroppani nykykunnossa en lähde koviin pakkasiin rykimään, mutta mahdollisesti voisin löytää itseni joku ilta liikuntasalin lämmössä kiskomassa kiekkoa pressuun.

Ja kunhan kevät koittaa, niin sitten alkaisi heittotreenit. Olen siinä mielessä onnellisessa tilanteessa että kotiseudultani löytyy erinomaiset treeniolosuhteet. Rajamäen pikkurata on ihan kelvollinen paikka treenata. Siistiä maastoa, ja vähän jengiä. Iltamyöhään tai päivisin kun ei ole futareita, niin kentillä on tilaa draivata, tilaa on sen verran paljon että ikinä en pysty heittämään kentän ulkopuolelle. Jos haluan kiertää vaativampaa rataa, niin hiljainen Maaniittu- Ihantola on siihen loistava rata. Kaikkein hiljaisin tässä nurkilla on tietenkin KIljavan rata, ja kesälämpimänä oiva paikka pulahtaa vaikka uimaan sääksin kirkas vetiseen järveen kesken treenin.
15-30 min ajomatkan sisältä löytyväkin sitten esim. Nummelan ja Hyvinkään mainiot radat, samoin suuret ja kauniit Tali, Kivikko ja Siltasaari. Mutta jos ajelemaan lähden treenipaikkaa ajatellen niin useimmin löytänen itseni akselilta Karkkila-Riihimäki-Keinukallio. Loistavia, monipuolisia ratoja. Tuusulan uudellekin pyrähtää 20 minuutissa, joten valinnan varaan on.
Sitten kun pappa haluaa nautiskella niin hän lähtee Nurmigolfiin 3-4 kiekkaa, ja siihen päälle lounas +sauna.
Tietysti mulla on kotipihallakin kori, samoin tontin takana olevassa pikkupuistossa on pari koria. Se onkin varsinainen harjoituskeskukseni.

Mielenkiintoinen asia on myös miten toi mun Disccarrier ensi kesäksi täyttyy.
Tällä hetkellä bägi sisältää 25 kiekkoa, eikä juurikaa samaa laatua.
Tekisi mieli testata kaikenlaisia, mutta kaikkia senttejä en voi kiekkoihinkaan työntää. Joten lukemalla tämän forumin kirjoituksia toivon löytäväni hyviä vinkkejä laukun täyttämiseksi.
Keväällä kun alkaa heittotreenit, niin yritän kerrankin tutustua kiekkojeni sielunelämään erilaisissa tuuliolosuhteissa. Uskon että jonkinlaisen yhteyden niihin löydän, ja ne jotka eivät kanssani tule toimeen saavat uuden kodin jostain muualta kun minun bägistä.   AAMEN!

Tänään vasta bongasin tämän blogi-pläjäyksen (hetken ollut foorumilta poissa) ja pitihän sitä käyttää muutama tunti työaikaakin, että sai luettua alusta asti, kun on niin mielenkiintoista tekstiä. Nyt on yksi mielenkiintoinen päivyri lisää luettavaksi Essin ja Jaanin kirjoittelun lisäksi.

Kiitos tästä

Jaa! Kiitos mielenkiinnosta! Olen kovin tyytyväinen jos olen jollain tavalla ollut osallisena jonkun työpäivän ajankuluna.
Onhan nää vähän tällaisia jaarituksia, mutta onhan kuitenkin yhden ihmisen näkökulmia meitä kaikkia kiehtovaan lajiin. Tuskin maltan odottaa kun pääsen 2016 Syysmyrskyn jälkeen elvistelemään tavoitteen täyttymisestä, tai seliseli miksi taas kävi näin.
Ja mikä parasta, jos silloin selitän tässä ketjussa mitä tahansa olen vielä elossa, ja taas pari vuotta lähempanä eläkkeelle pääsyä!

Ja matka jatkuu! Nythän ollaan jo vuodessa 2015, eli ensi vuonna on tavoitteen lunastuksen aika. Aika kuluu ja nuoruus katoaa,ja kiire alkaa jo tulla saadakseni homman sujumaan.
Mää muistan silloin 90 luvun loppupuolella, kun oltiin muutaman kaverin kanssa paiskottu rantakiekkoja puihin, seiniin ja muihin maalitauluihin koko kesä ja hauskaa oli. Syksyllä sitten räjäytin pankin, ja sain koko Rajamäen haukkomaan henkeä kun löysin suuren kaupungin suuresta tavaratalosta oikean frisbeegolfkiekon. Siinä luki Discraft ja COMET. Ylpeänä esittelin kiekkoa rajamäen liikuntapuistossa kavereilleni, sitä käänneltiin ja hiplattiin ja kuolattiin.
Jääkiekkokaukalo oli silloin pystyssä, ja sen päätyportti auki. Portilta heitin näytösheiton ja Herra mun vereni! se lensi vähän yli punaviivan. Siis kolmisenkymmentä metriä, ällistys oli kaikilla suuri ja heti alkoikin spekulaatiot että voiko tuleva maailmanmestari enää osallistua meidän kisoihin. Ja ei ainakaan sillä oikealla golfkiekolla, saisin liian suuren edun muihin nähden.

Nyt kun olen lajia harrastanut  n.16 vuotta, ja kiekkokaariin on tullut vähän lisää pituutta niin olen uuden tilanteen edessä. COMET on edelleen tallessa mutta nyt olen päättänyt opetella heittämään. Mä olen yhden kerran koittanut aikaisemminkin oppia, olisiko ollut palttiarallaa vuosi 2001 tai 2 kun Munkkiniemen radalla Markus "Lilli" Lindewall opetti mulle alkeita. Lilli oli ja halutessaan olisi edelleenkin aivan huippuvalmentaja frisbeegolfiin. Hän neuvoi minua kärsivällisesti ja tarkasti mitä pitäisi tehdä jotta saisin kiekon lentämään haluttuun kohteeseen, ja myös vähän pitemmälle.
Varmasti siitä muutaman tunnin sessiostakin jotain opin mutta sitten eivät oikein aikataulut sopineet, ja koulutus täysveriseksi ammattilaiseksi loppui aavistuksen verran liian aikaisin.
Nyt olen lukenut noita tekniikkavinkkejä, katsellut videoita saadakseni jotain rotia lähipeliin. Hämmästykseni on ollut suuri, kun tuntuu siltä että pelaajat katsovat korin suuntaan lähäreissä. Kävin pikaisesti tossa vesisateessa muutaman kiekon nakkaamassa yrittäen pitää mahdollisimman paljon katseen kohteessa. Eihän siitä tullut yhtään mitään, se tuntui täysin luonnottomalta. Setä on nakannut kiekkoa 16 vuotta silmät kiinni katse taaksepäin, joten näin alkuun ainakin mahdoton tehtävä. Kuitenkin kova halu kehittymiseen on, ja usko siihen että kun mennään tästä 16 vuotta etiäpäin niin homma on hanskassa!

Tuo kohteeseen katsominen heiton aikana on kyllä pirun vaikeaa kun on oppinut kääntämään päätä aina oli heiton pituus mitä tahansa. Niska on nykyään aina jumissa kierroksen jälkeen kun koittaa jäkittää päätä ettei kääntyisi vaistomaisesti liikaa. Mutta kyllä se kannattaa, ihan erilailla on nyt saanut tarkkuutta ja varsinkin voimansäätelyä noihin lähäreihin. Ennen joku 35 metrinen heitto oli ihan mahdoton itselleni, kun aina meni pitkäksi tai griplockasi jorpakkoon, eikä puttaustyylillä sitten lentänyt noin pitkälle. Piti opetella kesällä noita varten putterikämmenheitto mutta nyt on toiveita saada hyvänä päivänä rystyltäkin lähäri korin juureen (yleensä toki ei).

Mulla on ongelmana juuri toi etäisyyden säätö ja tietysti ahtaissa väleissä pelaaminen. Tuntuu että kaikki puuportit ovat täysin mahdottomia lävistää.
Kyllä kai siinä menosuuntaan katsomisessa joku taika on, mutta vaikeeta tulee olemaan sen opettelu.
Menikö sulla kauan että heitto alkoi tolla teekniikalla sujumaan?

Mitäs mä sanoisin, viime kesänä rupesin kiinnittämään asiaan enemmän huomiota, mutta en kovin aktiivisesti ole tuota treenannut, enemmän vaan koitan pitää tuon aina mielessä heittäessä. Selkärangassa ei tuo ei siis vielä ole, vaan usein tuppaa vanhalla tavalla lähtemään varsinkin pidemmissä paikaltaan heitoissa (heitän lähes aina paikaltaan tai yhden askeleen vauhdinotolla) joissa olen myös huomannut että jos käännän katsetta/päätä liikaa taakse niin heitosta häviää se vähäinenkin rytmi ja sitä kautta pituus ja/tai tarkkuus (heitossa alkukiihdytys loppukiihdytyksen sijaan). Nyt talvikaudella olen heitellyt lähinnä Novalla kaikki heitot ja väillä toimii hyvin, välillä vähän huonommin. Nova on sen verran herkkä kiekko kaikenlaisille teknikkavirheille ja varsinkin liialliselle repimiselle, että tuon kanssa on tuntuu tuon pään kääntämisen ym. opettelu tosi mielekkäältä, heti tuntee ja näkee kun heitto lähtee "oikein". Ensimmäiset pari viikkoa jäi koko ajan näppeihin lähäreissä, mutta juurikin tuon katseen pitäminen kohteessa (tai silmäkulmasta kohdetta päin vilkuilu) auttoi tosi paljon.

Muunmuassa McBethkatsoo kohdettaan koko ajan poislukien maksimiheitot, ja hyvin näyttää pituutta ja tarkkuutta löytyvän. DGCR:lla oli ketju tähän liittyen, tässä linkki suoraan Paulin vastaukseen: http://www.dgcoursereview.com/forums/showpost.php?p=2130985&postcount=42

Kiitos vastauksesta!
Kävin äsken tossa viereisellä kentällä vähän kokeilemassa, ja aivan ufo

Jaahans, edellinen viesti taas katkennut omituisesti, ja loppuosa kadonnut bitti avaruuteen. No ei se nyt mitään tärkeetä kumminkaan ollut.
Yritetään nyt palata eiliseen!
Tämä viesti sisältää tuote sijoittelua.

Sunnuntain aamuhämärä, ja moottoritie on kuuma ( ehkä hieman liiottelun makua, en tiedä) On se aina yhtä hienoa maalaiselle saapua Suomen pääkaupunkiin neonvalojen loisteeseen! Tullinpuomin Shellin kohdalta oikealle, ja taas oikealle! Kohta häämöttää etuvasemmalla Meilahden kalliot ja sen kätköissä lymyilevä Suomen ensimmäinen frisbeegolfrata.
Ville viikkoraha kisa tiedossa, pari astetta pakkasta ja hiukseni ikävästi sekoittava tuuli. Fiilis todella korkealla, ja yllättävänkin rento olo vaikka tiedän kokeilevani useampaakin fore avausta, sekä puttaavani haarakyykky asennosta. 2 kierrosta nakataan tällä kertaa 18 väyläistä rataa. En kiusaa teitä väyläkohtaisilla epikriiseillä ( paitsi että väylä 14 on muodostunut itselleni aikamoiseksi peikoksi, tälläkin kertaa käytin peräti 14 heittoa kyseisen väylän selättämiseksi).
Mennään suoraan Pelle Miljoonan esittämään kysymykseen, mitä tänään kisasta opit poika pellavapäinen?

Tuloksellisestihan molemmat kierrokseni olivat surkuhuoaisen heikkoja. Kumpikin rundi sisälsi vakio määrän HORROR! ( anteeksi vierasperäinen sana, päivän vierailuni Stokessa vuonna 2011, jätti suuren määrän murresanoja saneluluukkuuni) heittoja. Yllättäen tälläkertaa tavallisesta poiketen kierroksiin ei mahtunut oikeastaan yhtään jumalallista heittoa, mikä olisi korvannut edes vähän epäonnistumisia.
Kaikesta huolimatta minulle jäi kisasta hyvä mieli. Kokeilin ICEBUG kenkiä, ja ne antoivatkin todella hyvä pidon jäisillä kallioilla, ja olivat muutenkin mukavat ja lämpimät jaloissa. Kiekkoja kannoin ensimmäistä kertaa upouudessa Innovan Disc carrier kassissa, ja olinkin bägiin erittäin tyytyväinen!
Kokeilin myös uusia, ja liiteristä kaivettuja uus/vanhoja kiekkojani löytääkseni tuleviin kisoihin helmiä. Discmanian the MANIAC osoittautui tuulisessa säässä oivalliseksi putteriksi, jolla tein myös useita lähestymisiä. Tulee varmasti olemaan vakio lätty bägissäni. Star TL ja Champion TEEBIRD alkoivat myös tuntumaan ihan hyviltä, vaikken ihan sujut niitten kanssa vielä olekaan, mutta pikkulinnut ovat kyllä visertäneet siihen malliin että kiekot vaan paranevat vanhetessaan/ kuluessaan. Discmania S-line JACKAL tulee varmasti näyttelemään suurta osaa tulevissa koitoksissa...suurkiitos Essille joka sen palautti metsän kätköistä! Olen kyllä sitä mieltä että ihmiset jotka kadottavat kierroksella kiekkonsa tai esim. hanskansa niin voisivat alkaa harrastamaan vaikka petankkia.
Draivi kiekko eliittiin bägissäni on nousemassa Discraftin CRANK. Saa nähdä vaikka olisi kesällä ykkös vaihtoehtoni teematolla. Westsiden KANNEL on ja pysyy tärkeänä työkaluna lähipelissäni, ja saa yhdeksi kaveriksi vuoden 2005 Discraftin BUZZIN. En ole sillä juurikaan heittänyt, mutta eilen otin kiekon loppumetreillä käyttöön, ja teki kyllä lähtemättömän vaikutuksen.
Summa summarum! Kasettini pysyi hyvin, etten sanoisi jopa erittäin hyvin kasassa huonoimmillakin hetkillä. Olin niin cool niitten horror heittojenkin jölkeen että hätisimmät varmaan luulivat papan kokeneen jonkinlaisen hengellisen herätyksen. Poolikaverit olivat reiluja, ja kannustava ilmapiiri oli koko ajan läsnä. Salaa seurasin kilpakumppanien suorituksia, ja hattua nostan heille. Rauhallisia ja tarkkoja siivuja koko ajan, ja puttipelikin ihailtavalla tasolla. Itselläkin sujui ihan hyvin, varsinkin kun huomasin siirtyä MANIAC putteihin, vaikken nyt mihinkään sankari putteihin kyennytkään. Fore avaukset olivat ihan ok, vaikka naurettavan lyhyitä ovatkin.
Oli erittäin mukava tavata Forumilta tuttuja, etenkin blogiaateliset vanha kunnon Jaani, ja uusi kunnon tuttavuus Essi. Oli mukava vaihtaa muutama sana heidän kanssaan.
Lopuksi toteaisin että Petteri Kantokari tulee, oletko valmis...grandmasteri!

Samaa mieltä, lajia vaihtamaan vaan. Tuollaista pelleilyä kukaan kestä katsella.

Oli mukava tavata, petankkia ensi kesänä sit. Kaikki hanskat päivän päätteeksi tallella. Toiset toivovat bogitonta kierrosta, mä tavoittelen sellaista, jonka päätteeksi omaisuus kasassa

Muistelen Väykän olleen vielä Ruukissa vähän ihmeissään tuon Crankin kanssa. Hienoa jos on alkanut toimimaan. Buzzzhan toimii varmasti kun vain malttaa siihen tutustua.
Setämiehelle voisi toimia FLX-muovinen versio. Löysä kiekko löystyneille miehille, niin Tikkis taisi minullekin tuota suositella.


Sent from my iPad using Tapatalk

Terveiset Essille!
Hyvä että kinthaat ovat tallessa. Ja pysy sinä vaan fribassa, petankki on loppujen lopuksi aika tylsä peli. Mulle se kyllä sopii paremmin, koska siinä lajissa en ole koskaan heittänyt avausta pahasti metsään.

Ja Arille!
Ei se Crank ole vielä täysin sopeutunut heitto tyyliini, mutta kiekko sopii hyvin käteeni, ja Meikun nelosella tein parhaimman avauksen kun millään muulla kiekolla ikinä. FLX varmaan sopii löystyneille setä-miehille, mutta tälläiselle jäykälle papparaiselle omistamani muovimalli on ihan sopiva. Sitä paitsi mulla on niitä 9 kpl täsmälleen samanlaisia, luulisi olevan hyvä treenata niillä.

Palataan vielä eiliseen, tai oikeastaan tänään iltapäivään. Yhtäkkiä sain lekasta päähäni! Tai tunne oli ainakin sen kaltainen kun tajusin että jäin eilen taas viimeiseksi, ja vielä reilusti. Ja valehtisin jos väittäisin että kilpailin vain itseäni vastaan. Eihän sille mitään voi jos muut ovat parempia, jonkun on oltava viimeinenkin mutta ettei mulla ole mitään jakoa kehenkään verrattaessa. Mietin syy ja seuraus dilemmaa aika pitkään, kunnes hyväksyin tilanteen. Kun asia kirkastui päässäni, niin se alkoi jo naurattaa. Sain siitä vaan lisäbuustia tulevaan, varsinkin kun kerroin yhdelle kaverille että jumboksi taas jäin ja hän siihen että kannattaisiko jo oikeasti lopettaa sillä onhan maailmassa muitakin lajeja.
Tuli sellainen fiilis että vaikka nyt olen varmasti Suomen huonoin kilpailu lisenssin omaava pelaaja, niin enpähän alemmas kai enää pysty valumaan. Kovaa treenia vaan, niin onpahan sitten kahta hienompaa nousta takaisin podiumille.

Mikä on sitten pielessä? pohdin jälleen kerran. Mun heitto asennossa täytyy olla jotain pahasti vialla, tai sitten kiekko irtoaa kädestä jotenkin väärään aikaan. Muuta en keksi siihen että Suomen radoilta ei löydy yhtään niin leveätä väylää että minunkin avaus sillä pysyisi. Rajamäen fudiskenttää lukuunottamatta, mutta se ei olekaan muu kuin minun  henk.koht, väylä.
Itseluottamus on kuitenkin suunnaton, täältä vielä tullaan.

Sellainen negatiivinen juttu kyllä eilisestä tuli mieleen että jossain vaiheessa tuli kyllä sellainen olo että varmasti poolikavereita vi...harmitti kun mun kanssa pelaaminen kestää niin kauan kun kiekkojani saa etsiä pitkin maita ja mantuja.

Hämärän hyssyssä tänä aamuna kuljin pitkin golfkeskusta. Suunnittelin muutamaa väylää, ja nautiskelin maisemista. Palaveerasin klubilla Nurmigolfin toimitusjohtajan  kanssa esitellen suunnitelmani NDGE 2015 kisa järjestelyistä.
Palaveri sujui hyvässä hengessä niin kuin aina. Sain vapaat kädet toteuttaa visioni jo aikaisemmin sovittujen raamien sisällä.
Ensimmäinen tiedote kisasta tulee mahdollisesti tänä iltana, ja viimeistään sunnuntai iltaan mennessä.

Nice!