Tänään oli taas tuskaisen kuuma ja kostea päivä. Iltapäivällä satoi hetken ja sateen tauottua suuntasin läheiseen puistoon. Pilvipeite teki treenaamisesta hiukan inhimillisempää. Keskityin pelkästään foreen ja sen kehittämiseen.
On ihan erilaista treenata puistossa kuin kentällä, kun pitää osua puiden väleihin ja välttää heittoja, joissa on vaarana kiekon karkaaminen tielle ja ihmisten läheisyyteen. Samaa tunnelmaa kuin radalla siis. Näin ollen pisimmistä heitoista tippui n. 10 metriä pituudesta pois. Heitin alkuun puttereilla (Rhyno) ja midareilla (ROC3, Hornet) lähäreitä, kunnes paikat oli hyvin auki. Sitten paiskoin fairwaydraivereilla ja distancepannuilla perään. Melkein kaikkien draivereiden heittopituudet oli aika samaa luokkaa, joskin distance-kiekkoihin tuli enempi feidiä. Yritin myös heittää vähän hysselinjoja ja antsaa, kun näitä tulee harjoiteltua niin vähän foren puolelta. Hysset oli ihan jees, mutta antsat draivereilla oli kyllä ihan lollero-osastoa.
Tekniikan puolelta tuollainen kontrollifore alkaa olla aika hyvässä kuosissa reiluun 80 metriin asti (paitsi anterot). Osun enimmäkseen puiden muodostamiin käytäviin, joihin yritän ja kiekkojen karkailu korkeuksiin on nykyään aika harvinaista. Bäkkäriantsa on vielä vähän varmempi heittona kuin fore, mutta kyllä tuota varmasti tulee silti käytettyä, kun väylä kaartaa rajusti oikealle, eikä tarvitse tuon pidemmälle heittää. Nyt vaan vauhdinottoon lisää tehoa, lähtönopeutta ja spinniä, ni kyllä tuosta vielä kunnollinen saadaan. Perusta alkaa olla kunnossa.
Reilun tunnin kestäneen forettelun jälkeen heittelin vielä upsia hetken (thumberia). Kokeilin vähän korkeampia ja matalampia linjoja. Aika tyytyväinen olen siihen, miten hyvin olen saanut tuon heiton kulkemaan. Pituudet jää siihen 70 metriin, mutta päätyvät oikeaan osoitteeseen ja tuntuma on varma. Viime kesänä olin aika hukassa, kun oli pakko heittää upsi jossain tilanteessa, mutta nyt tiedän mitä teen. Enää ei myöskään tarvitse repiä yhtään, joten heitto ei hajota olkapäätä, kuten ennen muinoin.
Illalla sitten tenniskentälle ja puttitreeniä vielä tunti pari. Yritän ajaa puttiin sisään pieniä muutoksia. Vaikka 8 metriin asti on aika sama, mitä tekee, niin pidempiin putteihin tarvitsen lisää hönkää. Pelkkä käsi ei riitä. Lassin huomio nokkakulmasta oli tarpeen ja koitin sitäkin vähän muuttaa. Heittää vähän korkeammalta ja enempi flättinä. Siihen, kun sai jalat hyvin mukaan ja spinniä kiekkoon, niin meni aika jouhevasti reilusta kympistä tolppaan saakka. Alarautoja tuli silti ihan liikaa, kun jokin osa suorituksesta jäi vaillinaiseksi. Töitä siis riittää, että muutoksista syntyy uusi rutiini.
Heitin pari sadan putin sarjaa kympistä. 51 meni sisään ensimmäisestä ja 61 toisesta. Tuloksissa ei kauhiasti näy kehitystä. Toisaalta nämä on tehty ulkona. Viime kaudella painelin kaikki sarjat hallissa, eikä siellä tuullut, kuten näitä tehdessä. Ja muita selityksiä.
